Fausti vinossa luopio-tiellä?

Taiteilijat ovat tavanneet ennen vanhaan käyttää baskeria eli faustia päähineenään ja minullakin oli sellainen lapsena - pitäisiköhän taas hankkia? Muistan aikoinaan kun meidän seurakunatamme kanttori, muusikko ja taidemaalari, Kauko, ajoi läpi kylän keskustan kirkkoa kohti polkupyörällään fausti vinossa.

Saksalainen kirjailija, tiedemies ja poliitikko Goethe kirjoitti aikoinaan näytelmän nimeltä Faust.  Näytelmä pohjautuu vanhaan tarinaan (1587 esikuvana on ollut todellinen henkilö, Johann Georg Faust 1480-1540, joka oli saksalainen okkultisti, alkemisti ja astrologi, joka harjoitti noituutta.)  Tohtori Faustuksen sanotaan myyneen sielunsa paholaiselle ja sai vastineeksi rajattoman tiedon sekä yliluonnollisia kykyjä maallisen elämänsä ajaksi, mutta hän alkoi myöhemmin katua kauppaansa.

Goethe työskenteli Faustin parissa vuosikymmeniä ja on itse sanonut, että teksti on yhteenveto hänen omasta elämästään. Se on syvällisen vakava, jumalanpelkoa todistava näytelmä, jonka tärisyttävissä kuvissa hän kertoo synnin kurjuudesta ja jumalan ylistyksestä. Tarinassa Faust istuu pääsiäisyönä kirjojensa keskellä työtuvassaan, illasta aamuun saakka hän on katkeroituneena ja syvissä mietteissään. Hän on joutunut sangen pitkälle: hän ei pelkää enää mitään, hän ei usko enää mitään. Hän voi sanoa: - minua eivät vaivaa enää mitkään epäröimiset tai epäilyt, en pelkää helvettiä enkä paholaista... mutta sen tähden on minulta ryöstetty myöskin kaikki ilo….

Silloin  tässä hädässään hän koettaa tunkeutua luonnon salaisuuksiin kylmällä sydämellään ja tähyävillä, ilottoman viisailla silmillään toivoo hän keksivänsä luomisen lait. Hän antautuu taikuuteen oppiakseni tuntemaan, mitä maailman sisimmässä on. Mutta pitkälle ei hänen henkensä voi tunkeutua, taivaan voimaa ei hän voi pakottaa ilmaisemaan salaisuuksiaan, ja maan olemusta, joka hänestä näyttää epäselvältä, ei hän voi ymmärtää. Silloin hän tulee aivan toivottomaksi, hän sortuu maahan huomatessaan, miten ahtaat ovat rajat ihmishengen ympärillä. Hän ei voi tietää; uskoa hän ei tahdo. Siis hän voi ja tahtoo hän vielä yhtä, kuolla.

Tämä tapahtuu pääsiäisyönä. Ikkunan läpi tunkeutuvat silloin sisään pääsiäisaamun ensimmäiset säteet. Hän ei sitä huomaa, sillä hän on syvälle vaipunut surullisiin mietteisiinsä. Hän tarttuu lasiin, jossa on myrkkyjuoma, kaataa myrkyn pikariin ja kohottaa sen huulilleen . . . silloin kuuluu ulkoa vienoa valituslaulua, naiset laulavat, he seisovat Vapahtajan haudalla:

- Yrttejä me toimme häntä hoitaaksemme. Me hänen uskollisensa olemme hänet tänne laskeneet. liinavaatteita ja siteitä olemme huolellisesti hänen ympärilleen kietoneet, ah, mutta me emme löydä Kristusta enää täällä. Samassa kaikuu enkelien riemuisa vastaus: - Kristus on noussut ylös! Autuas on hän nyt! Tuo vaikea, surullinen, voimia koetteleva taistelu on loppuun kestetty!

Mietiskelijän, tuon kaikkitietävän Faustin kädestä on pikari vaipunut, ja hänen silmiinsä on ilmestynyt kyyneleitä. Turvallinen lapsuusaika, vanha hurskas usko, vieno surumielisyys valtaa hänet.   Vapisevalla äänellä hän rukoilee: - Oi soikaa vielä, te suloiset taivaan laulut! kyynel vuotaa; maa on saanut minut jälleen.

Faustin elämä on monessa mielessä hyvin puhutteleva, siinä on ihminen hyvän ja pahan taistelukenttänä, niin kuin aina. Kaikki ihmiset eivät vain tiedosta sitä ja siksi päätyvät lopuksi pahan puolelle. Alkuperäiskirjassa Faust jää perkeleen omaisuudeksi, mutta Goethen näytelmässä enkelit vievät hänet taivaaseen. Goethe itse kuoli vuonna 1832 82-vuoden iässä. Emme tiedä hänen lopullista kohtaloaan, mutta hänen viimeisten sanojensa kerrotaan olleen mehr licht! (lisää valoa!).

Synti on kaikkien ihmisten suurin ongelma aina ja joka paikassa, mutta sen vakavuuden voi ymmärtää vain Jumalan sanan ja Hengen valossa. Siksi normaali ihminen on tässä asiassa täysin pimeydessä ja perisynnin alainen, vain ajoittain, Raamatun sanan, uskovien ihmisten ja erilaisten elämän kolhujen kautta hänen omatuntonsa herkistyy ja hän miettii parannusta, joka ei yleensä johda mihinkään. Langenneessa tilassa ollessaan ihminen viihtyy synnissä ja nauttii koko rahalla kaiken pahuuden vallan tarjoukset ja tilaa lisää kunnes tulee valomerkki.

Itsenäinen ihminen virittelee koko ajan uusia hullutuksiaan ja uskaltaa tehdä lähes mitä vaan. Aikanaan hän on riittävän röyhkeä noustakseen myös Jumalaa vastaan, hänestä on tullut pilkkaaja ja kieltäjä, paatunut luopio, ”vapaa”-ajattelija. Näitä riittää Suomessakin, myös joka seurakuntaan runsaasti. Heikompi ihminen tarvitsee jatkuvaa tukea ympäriltään synnin tekemiseen. ”Älkää eksykö. Huono seura hyvät tavat turmelee. Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta. Teidän häpeäksenne minä tämän sanon.” 1.Kor.15:33-34. Tämä huono seura tarkoittaa kaikenlaista Jumalan vastaisuutta, joka vieroittaa ihmisen Raamatusta, Kristuksesta, totuudesta ja armosta. Kaikkein surullisimpia tapauksia kirkon historiassa ovat ne, jotka yrittävät olla uskovia tai jonkinlaisia kristittyjä ja tekevät samalla syntiä tieten tahtoen. Heillä on kova työ luoda sellainen käsitys ympäristöönsä, että hyvin tässä käy, vaikka kakat ovat housussa, niin että muutkin sen haistavat ja vene jossa istutaan, vuotaa ja on uppoamaisillaan. Edessä on vielä lopullinen niitti: ”Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat.” Hebr.10:26-27. Tämä on ns. Pyhän Hengen pilkka. Näitä epätoivon sankareita on keskuudessamme paljon.

Luin juuri netistä luettelon, jossa oli lueteltu muusikkoja ja viihdetaiteilijoita, joiden elämä oli päättynyt nuorena viinaan, huumeisiin, tai näiden aiheuttamiin sairauksiin, ja itsemurhaan. Heitä oli valtava määrä. Se oli surullinen tilasto, jonka ääressä ajattelin sitä, että kerran heidätkin oli kastettu kolmiyhteisen Jumalan nimiin, kerran hekin olivat käyneet rippikoulun, kerran tunnustaneet Jeesuksen Herraksi ja luvanneet seurata häntä uskossa ja elämässä. Mutta jossain elämän kurvissa oli mopo lähtenyt käsistä, ja oli tullut huono seura, huonot tavat, synti oli ottanut kuoleman otteen kaverista, maailma oli vienyt ja piru lyönyt löylyä kiukaalle lisää. Kaikki oli menetetty, he eivät päässeet irti kierteestään. Ehkä joku onneton oli tehnyt vielä pirun kanssa oikein kaupat menestyksensä eteen ja saanut sen palkan. ”Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet…. Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen…. Ja niinkuin heille ei kelvannut pitää kiinni Jumalan tuntemisesta, niin Jumala hylkäsi heidät heidän kelvottoman mielensä valtaan…. ovat kuoleman ansainneet….” Room.1:22-32.

Monenlaiset sätkynuket hyppivät täällä, kun joku vaan nykäisee narusta ja kansalla on hauskaa, sillä eivät he näe, että sillä vetäjällä on sarvet päässä. On puhuttu kauan ja paljon suuresta herätyksestä, joka tulee Suomeen. Minulle riittäisi pienikin herätys, jonka merkkinä ovat parannuksen tehneet ihmiset, pahalta tieltään kääntyneet, katumuksessa Kristukseen turvautuneet ihmiset, jotka ovat löytäneet autostaan perutusvaihteen – vihdoin - herätys, jossa luopiot palaavat Herran Jeesuksen luo, jossa tuhlaajalapset löytävät Taivaallisen Isän rakkauden ja tien hänen kotiinsa, herätys, jossa tunnustetaan synnit ja tullaan Vapahtajan luo, verilähteelle puhdistettavaksi ja uudistettavaksi.

Herätystä ei ole vielä se, että kansa matkustaa 100 kilometriä parantumiskokoukseen ja karismaattiseen viihdeiltaan, ei myöskään se, että entiset uskovaiset kokoontuvat juomaan kupin kahvia entisten tuttujen kanssa ja muistelemaan menneitä, kertomaan kuulumisia. Herätystä ei ole myöskään se, että tapahtuu ihme tai että sellaisia etsitään, tai että joku kaatuu kirkkoillassa. Mutta herätystä on se, että joku nostetaan ylös synninkuraisesta liejusta, nostetaan Kristus-kalliolle ja hänelle annetaan uusi virsi laulettavaksi – varsinkin jos hänellä ei ole lauluääntä.

Jeesus, on niin paljon eksyneitä, kaukana sinusta, seurakunnastasi, sanastasi, uskosta, toivosta ja rakkaudesta, jotka nyt tarvitsevat ojennetun kätesi, kosketuksesi, vaikutuksesi, sydämet muuttavan voimasi. Sinä, Herra, olet kulkenut kurjan kuoleman ja syntisen tien pelastaaksesi meidät syntiset ikuisesta helvetistä. Ole hyvä ja tee tänään selväksi tahtosi täällä meidän keskuudessamme. Ota meidät ressukat luoksesi, avuttomat turviisi, likaiset lähteellesi, petetyt totuuteesi, pimeydessä hortoilevat ihanaan valtakuntaasi, sielunsa saatanalle myyneet osta takaisin itsellesi. Kiitos sinulle suuri Vapahtaja, että sinun ikuinen valtasi ei ole vähentynyt, vaan sinä hallitset ja johdat uskovia suureen kirkkauden aamunkoittoon, jossa veisaamme sinulle ylistystä ikuisesti kaikkien pelastettujen kanssa.

Kauppamatkustajia ja kyydistä pudonneita kohti ”hyvää kuolemaa”.

Mainoksilla hyppyytettään nykyään kansaa kuin jossakin piirileikissä tai latotansseissa. Ihmisille luodaan sellainen kuva, että elintaso, ostaminen, myyminen ja kaikenlainen tavaran hamstraaminen olisi meille elintärkeää. Rikkaat kauppiaat ja rahantekijät, kaupparatsut, ja bisnesmiehet pyörittävät karusellia ja pistävät sinne ihmisiä pyörimään huvikseen. Heidän iltarukouksensa on kuin lottopallojen pyörittelyä, kaikki mikä silmää kiinnostaa, maistuu hyvälle ja on saavutettavissa tällä kunnolla, pitää hankkia. Siksi luemme: Ainutlaatuinen mahdollisuus… loppuunmyynti… vain sinulle… erikoistarjous vain nyt… sinua onnisti… olet ainoa… et tule pettymään… älä missaa tilaisuutta… osta heti… tule nyt… ja se on sinun. Ja sanoma menee perille, muutamat ihmiset yöpyvät suosikkitavaratalonsa portailla päästäkseen heti aamulla ostamaan halpaa tavaraa. Tulee mieleen Raamatun Lasarus, Luuk.16……. ”Mutta eräs köyhä, nimeltä Lasarus, makasi hänen ovensa edessä täynnä paiseita ja halusi ravita itseään niillä muruilla, jotka putosivat rikkaan pöydältä. Ja koiratkin tulivat ja nuolivat hänen paiseitansa.” Osamaksu on tehnyt monista rikkaanoloisia, kun ei ole mitään plakkarissa ja voi kuitenkin esiintyä varakkaan maineessa. Moni luulee pääsevänsä myös osamaksulla taivaaseen, lyhentämällä syntivelkaansa pikkuisen kerrallaan hyviä tekoja tehden ja välttämällä suuria syntejä. Joku voisi sanoa amerikkalaisittain: ”Kuolkaa nyt ja maksakaa myöhemmin.” tai ”Miksi kannattaa elää, kun me hautaamme näin halvalla!” Tunnen erään miehen, jolla oli aikoinaan ruumisarkkuliike. Rohkeana uskon-veljenä hän laittoi paikallislehteen ilmoituksen: Arkuista nyt 15 % alennus. Tietääkseni se ei lisännyt ostoinnostusta, eikä kukaan päättänyt sen tähden kuolla?

Eräänä päivänä minulle soitettiin ja soittaja esitti heti kättelyssä, ettei ole myymässä mitään. Ehkä hän kuuli jo äänestä, että soitto loppuu lyhyeen tuon miehen kanssa, jos yrittää kaupata jotain turhaa? Sitten hän kertoi olevansa arvokkaalla kulta-asialla ja ostavansa kultaa, kaikenlaista sellaista, kultaesineitä, sormuksia, ketjuja, rannerenkaita, ym. Mutta kultani olivat jokseenkin vähissä, harkotkin olivat sillä kertaa loppuneet, enkä käytä korvarenkaita, nenärenkaita, kielilävistyksiä, solmioneuloja tai rannerenkaita ja se ainoakin kultani oli juuri silloin Kangasalan kunnan palveluksessa työvuorossa – eikä myynnissä. Minulla kun ei siis ollut sellaista, niin sekin juttu loppui lyhyeen. Ajattelin puhelun jälkeen, että kuka hullu ostaa kultaa ja mihin hän sitä tarvitsee? Ruumisarkkuunkin se on aivan turha painolasti vainajalle? Lieneekö siis monilla ihmisillä kotonaan kultavarantoja, koska jotkut niitä etsiskelevät?

Saan usein postia, jossa kerrotaan, miten onnellinen olen, kun arpa on suosinut juuri minua ja pääsen seuraavalle kierrokselle odottamaan suurempaa voittoa. Jostain he ovat ponganneet nimeni ja esiintyvät kuin olisimme hyviä ystäviä ja vanhoja tuttuja. Tämä sama hullutus on iskenyt mm. kaupan kassoihin, nuoret neidit moikkailevat vanhoja ihmisiä (kuten minua) kuin he olisivat tuttuja ennestään. Mikä ihmeen moi minä olen jollekin tytön hupakolle, joka näkee minut ensimmäisen kerran elämässään ja jonka ainoa arvo näyttää olevan lävistys huulessa, tatuointi kädessä, sekavärjätyt hiukset sojottamassa kuin heinäkasa, ja jonka elämänkokemus ei ulotu lähikorttelia kauemmas ja jonka elämänkeskus on kännykässä?

Hyviä uutisia tulee harvoin ja sydänsyrjällään joudun joskus odottelemaan sairaiden ja kärsivien ystävieni tulevaisuuden näkymiä. Ainoa hyvä asia onkin evankeliumi, se kun on aina sama ja pelastaa kurjan syntisen Jumalan valtakuntaan. Joskus ajattelenkin, että kuolemanalainen tila on hyväksi ihmiselle, koska hän silloin joutuu ajattelemaan elämän arvojaan uudestaan, kääntymään viheliäisyydestään ja kurkottamaan Kristuksen puoleen. Tuossa hiljattain meillä kävi yksi isoäiti, joka kertoi hänen lapsenlapsensa, 3 v, sairastavan aivokasvainta ja se oli tietysti sekoittanut koko nuoren perheen elämän. Seurakunta rukoili tietysti tämän lapsen puolesta. Mutta viime joulukuussa sitten tämän pikkuisen äiti oli tullut uskoon pienokaisen sairasvuoteen äärellä. Hän oli antanut elämänsä Jeesukselle ja pelastunut. Lapsi ei tietääkseni ole parantunut ja isäkään ei vielä ollut kääntynyt. Olisiko tämä herätys ollut mahdollistakaan ilman tätä kurjuutta, olisiko pelastus tullut tähän kotiin Kristuksessa, jos ei olisi pimeys ensin laskeutunut vallitsevaksi, jos ei kuolema olisi kolkuttanut ovelle?

Joskus saattaa uskovilla tulla semmoinen tunne, että kristillisen toiminnan ja seurakuntatyön ainoa päämäärä on vain rahankeruu tai omaisuuden kasvattaminen? Joskus ihmiset kyllästyvät ainaiseen rahankeruuseen, eikä syyttä, sillä Kristus pakkaa jäämään taka-alalle ja evankeliumi häviää kokonaan organisaatioihin. Eräänä päivänä ystäväni kertoi minulle, kuinka heidät oli torpattu pois toiminnasta liiallisen uskovaisuuden tähden, koska kirkko ei halunnut  olla tämmöisten hihhuleiden kanssa tekemisissä. Joten rahaa ei kannata heittää kaivoon, vaan antaa rukoillen Herran tahtoa. Kymmenyksistä vaahdotaan ja kirkollisveroa kannetaan sujuvasti, mutta kummastakaan ei ole Uudessa testamentissa mitään velvoitetta. Sama koskee paastoa, meillä ei ole Uudessa Testamentissa mitään paastomääräystä, kuitenkin meillä on pitkä perinne paastonajasta kirkossa. Tosin ihmiset kuittaavat sen olankohautuksella ja herkkuihin tottuneet eivät välitä tuosta ajasta muuten kuin jättämällä hallelujan pois kirkonmenoissa kiitosvirren yhteydessä. Paasto mielletäänkin enemmän painonvartioinniksi ja terveelliseksi elämäntavaksi kuin Jumalan tahdon etsimisen välikappaleeksi. Mutta ei Jumalan valtakunta kaadu näiden puutteeseen, mutta uskon ja rakkauden puutteeseen kylläkin, sillä ne ovat Jeesuksen omaisuutta, eikä niitä jaella kuin ässäarpoja kioskista. Jos et nöyrry Herra edessä, et saa mitään, jäät pimeyteen, kuolemaan, turhuuden markkinoiden kaupparatsuksi.

Aikansa Jumala katselee kaikenlaista koheellusta ja kuuntelee suunsoittoamme, sitten tulee tuomio ja se alkaa aina Jumalan huoneesta, seurakunnasta. Suruton maailma saa vielä hetkisen ähistä onnessaan, se menee sitten holahtaen helvettiin. ”Ja minä olen antanut hänelle aikaa parannuksen tekoon, mutta hän ei tahdo parannusta tehdä eikä luopua haureudestaan. Katso, minä syöksen hänet tautivuoteeseen, ja ne, jotka hänen kanssaan tekevät huorin, minä syöksen suureen ahdistukseen, jos eivät tee parannusta ja luovu hänen teoistansa; ja hänen lapsensa minä tappamalla tapan, ja kaikki seurakunnat saavat tuntea, että minä olen se, joka tutkin munaskuut ja sydämet; ja minä annan teille kullekin tekojenne mukaan.” Ilm.2:21-23. On aivan väärin ajatella, että Jumala olisi tietämätön kaikista ihmisten sähläilyistä. Hän vain toimii omaehtoisesti ja aikataulunsa mukaan, mutta jokainen joutuu luokalle touhuistaan ja siinä on totinen paikka kovanaamoilla. Muutamat pääsevät helpommalla täällä ajassa, kun kuuntelevat Herran sanaa ja seuraavat sitä. Jumala on armollinen meille ansiottamme, mutta huomioi asenteemme hänen edessään. Joka ehdoin tahdoin tekee sanan vastaisesti tai sen peräti turhentaa, tulee kasaamaan päälleen suuren taakan. ”Mutta teille muille Tyatirassa oleville, kaikille, joilla ei ole tätä oppia, teille, jotka ette ole tulleet tuntemaan, niinkuin ne sanovat, saatanan syvyyksiä, minä sanon: en minä pane teidän päällenne muuta kuormaa; pitäkää vain, mitä teillä on, siihen asti kuin minä tulen. Ja joka voittaa ja loppuun asti ottaa minun teoistani vaarin…..” 24-25. Saatanan syvyydet tunkeutuvat syvälle kirkkoon ja sen henkilöiden sydämiin, vapaaehtoisesti he toivottavat valkeudenenkelin sielunsa ohjaajaksi, mutta katuvat kerran itkien ja huutaen tätä valhetta. On yksi, joka kestää aina, Jumalan sana, se seisoo silloin, kun kirkosta ei ole jäljellä kuin savuava hiillos ja ne jotka Jeesukseen turvautuvat seisovat pystyssä sinä päivänä. Älkäämme siis eksykö, vain Kristuksen teot kestävät.

Tämän vuoden kirkon yhteisvastuun teemaksi on otettu : Lahjoita hyvä kuolema. Tuo sana on käännös sanasta eutanasia (kreikkaa, eu-thanatos, hyvä kuolema) eli armokuolema tai armomurha on tarkoituksellinen suoritettu toisen ihmisen surmaaminen tai kuoleman salliminen, jonka tarkoituksena on kyseisen henkilön sietämättömän kärsimyksen lopettaminen. Hyvää kuolemaa ei ole olemassakaan, kuolema on vihollinen, jonka vain Kristus voittaa ja hänkin joutui suureen taisteluun kuoleman edessä. ”Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema” 1.Kor.15:25.  ”Ja lihansa päivinä hän väkevällä huudolla ja kyynelillä uhrasi rukouksia ja anomuksia sille, joka voi hänet kuolemasta pelastaa; ja hänen rukouksensa kuultiin hänen jumalanpelkonsa tähden.” Hebr.5:7. Tämä teema on siis piilomainontaa, jolla viestitetään tietämättömille, että meillä on valta tehdä niin kuin tykätään.

Toinen YV-piiloviesti on otettu sairaan lapsen ja äidin kuvaan. Se on pyritty tekemään Roomassa Pietarinkirkossa sijaitsevan Michelangelon Pieta-veistos mallin mukaan. Olen itse käynyt siellä paikan päällä. Siinä on kuollut Kristus ja Maria-äiti, joka kantaa kuolleen poikansa ruumista. Tämä sama malli on siirtynyt sitten koko  katollisen kirkon opetukseen Marian ainutlaatuisuudesta, Kristus ei ole mitään, hänellä ei ole elämää, valtaa, voimaa, asemaa – hän on kuollut. Mutta Raamattu osoittaa, että asia on juuri päinvastoin, hänen näennäinen tappionsa onkin maailman historian suurin voitto. ”Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on perkeleen, ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia.” Hebr.2:14-15. ”Hyvä kuolema” huumattuna tai hetkessä ilman Kristusta vie ikuiseen helvettiin.

Sinä Jeesus olet kerran sanonut: ”Minä neuvon sinua ostamaan minulta kultaa, tulessa puhdistettua, että rikastuisit….” ja monet ovat sitten tulleet luoksesi tätä kauppaa tekemään ja lähteneet jatkamaan matkaansa iloiten. Anna siis meille taas taivas-kultaa, joka tekee meidät rikkaiksi ja tyytyväisiksi, että meidän aarteemme olisi taivaissa luonasi. Tee tämä maailma köyhäksi omissa silmissään ja sinun edessäsi, että sinun kauppasi kävisi ja syntiset tunkeutuisivat luoksesi kaikkialta. Sinun avattu sylisi odottaa luopioita ja me rukoilemme, että kaikki eksyneet voisivat taas löytää sinut. Etsi Herra ne, jotka kaukana ovat ja joita susi kuljettaa hampaissaan teurastettavaksi. Repäise saalis saatanalta ja ota kadonneet ja hengellisesti kuolleet lampaat taas yhteyteesi. Valaise pimeytemme taivaan valolla ja sydämet palamaan sinun uskoasi ja rakkauttasi. Sillä meillä ei ole mitään, jos meillä ei ole sinua, Jeesus!

Ulos kaapista – sisään ovesta

Maailmalla on nykyään uutinen, kun joku tulee ulos kaapista, joka ei kuitenkaan tarkoita ihan sitä tosissaan. Se on kuvainnollista puhetta, jolla tarkoitetaan, että joku omaa käyttäytymistään  peitellyt haluaa tunnustautua julkihomoksi. Tämä tietysti synnyttää kansassa aina kohahduksen ja TV-uutiset antavat monta minuuttia mainosaikaa uudelle ilmiölle, sillä se on suosittua. Tosin on kyllä vastakkaisiakin mielenilmaisuja. Mutta uskovat odottelevat sitä, kun Herra puuttuu asiaan ja ilmoittaa julkisesti, mitä hän tästä kaikesta ajattelee. Vaikka se on jo aikoja sitten kirjoitettu Raamattuun.

Ulos kaapista tuleminen on alkuvaihe rehellisyydelle ja itsensätuntemiselle, joka tulisi olla jokaisen synnin kohdalla; ja sitä pitäisi tietysti seurata meno sisään ovesta, Jeesus-ovesta, että ihminen voisi pelastua ja tulla tuntemaan totuuden. Sillä Kristus on tullut kaikkia syntisiä pelastamaan ja kolkuttelee ovella, että syntinen avaisi. Siitä alkaa elämä, kun saa syntinsä anteeksi – ei muuten. Ne jotka tulevat ulos kaapista kehumaan kuinka välkkyjä ovat, paljastavat vain tyhmyyteensä ja tietämättömyytensä, syntiturmeluksensa kaikkien ihailtavaksi. Piru nauraa taustalla, kun kurjat kehuvat, kuka on kaikkein likaisin ja rohkeimmin kykenee itseänsä paljastamaan.

Rehellinen armahdettu syntinen on harvinainen, sillä hän ei yritä puolustella itseään, vaan turvautuu Herraan. Mitä silloin hyödyttävät kirkkoon kuuluminen, herätysliike, kaste, ehtoollinen, Raamattu, vihkiminen, jos ihminen elää niiden vastaisesti. Moni vain tekee nämä samat kierrokset uudelleen ja sitten vielä puolustelee ja leuhkii. Hyi! ”Sillä jos he meidän Herramme ja Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tuntemisen kautta ovat päässeetkin maailman saastutuksia pakoon, mutta niihin taas kietoutuvat ja tulevat voitetuiksi, niin on viimeinen tullut heille ensimmäistä pahemmaksi. Parempi olisi heille ollut, etteivät olisi tulleet tuntemaan vanhurskauden tietä, kuin että sen tunnettuaan kääntyvät pois heille annetusta pyhästä käskystä. Heille on tapahtunut, mitä tosi sananlasku sanoo: "Koira palaa oksennukselleen", ja: "Pesty sika rypee rapakossa." 2.Piet.2:20-22.

Tapasin hiljattain seurakunnan työssä olevan laestadiolaisen, jonka kanssa vaihdoimme hieman ajatuksia pelastuksesta ja Jumalan valtakunnasta. Heidänkin olisi syytä tulla ulos kaapistaan ja olla rohkeasti syntisiä Vapahtajan edessä – ei heidän saarnaajiensa edessä. Tämä Rauhanyhdistyksen opetushan rakentuu siihen ajatukseen, että synninpäästö on yhtä kuin Kristus ja kenet he siis kelpuuttavat sen piiriin, ne ovat pelastuneita ja Jumalanvaltakunnan jäseniä. Kaikki ennen ja jälkeen ovat auttamattomasti hukassa. Minäkin olen osaton tästä, kun en ole heikäläisiä? Tosin eipä kukaan ole koskaan edes tarjonnutkaan minulle sitä mahdollisuutta. Mutta iloisten siitä, että pelastun yksin Kristuksen kautta, ilman Rauhanyhdistystä. Samaa toivotin myös keskustelutoverilleni ja kehotin rohkeasti käymään vähän katsomassa muuallakin – se avartaa.

Lahkolaisuus on aika ahdas hengeltään, se kuristaa kuoliaaksi, kenet on saanut otteeseensa. Mutta vain yksi nimi voi pelastaa Laestadiolaisuudestakin, Jeesus nimi, Herra on voimallinen antamaan Jumalanlapseuden, armon ja ikuisenelämän ilman heikäläisiä. Laestadius itse on ollut uskonmies ja edelleen ihan varteenotettava lukuelämys. Kysynkin, miten on hyvä alku osattu sotkea näin perusteellisesti? Mutta useinhan on niin, että on herätys ja vähän ajan kuluttua herätysliike ja viimeksi vain liike. Aikanaan Herra siivoaa seurakuntansa, joten meidän tarvitse sitä murehtia. ”Ihmisen Poika lähettää enkelinsä, ja he kokoavat hänen valtakunnastaan kaikki, jotka ovat pahennukseksi ja jotka tekevät laittomuutta, ja heittävät heidät tuliseen pätsiin; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys. Silloin vanhurskaat loistavat Isänsä valtakunnassa niin kuin aurinko. Jolla on korvat, se kuulkoon.” Matt.13:41-43. Perusasioissa tapahtuu sekoilemista, joka eristää ihmiset Kristuksesta, rikotaan avoimesti Jumalan lakia, eletään kuin porsaat pellossa ja puhutaan niin, että huulet pursuavat makeita sanoja vaahdotettuna, kunnes….. Mutta on toki toisenlaisiakin ja tähän kannattaa panostaa: ”Me emme missään kohden anna aihetta pahennukseen, ettei virkaamme moitittaisi” 2.Kor.6:3.

Olen ollut uskossa 40 vuotta ja koko ajan on puhuttu herätyksestä, suuresta herätyksestä, lopunajanherätyksestä. Ehkä alan jo niin tottua semmoiseen puheeseen, että se ei enää paljon herätä? Herran palveleminen on kuitenkin tärkeä joka päivä, koska siihen uskovat ovat kutsutut, vaikka ei olisikaan herätystä. Perinteisissä herätyksissä, mitä kirkkohistoria tuntee, on aina ollut merkkinä elävä synnintunto, kuolemanpelko ja helvetin näkymät; niin myös armon kirkastuminen, Jumalan rauhan löytäminen, uskovien yhteyden vahvistuminen ja lähetystyön halu. Mutta, että tällaista voi tapahtua, pitää ihmisten tulla ulos kaapista, syntisinä pitää astua esiin, eteen, alttarille, Golgatalle, Kristuksen pelastettavaksi. Golgatan ulkopuolella ei ole hengellistä herätystä, Niin on Jumala säätänyt. ”Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niin kuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niin kuin murehditaan katkerasti esikoista.” Sak.12:10. Jotka tulevat ulos kaapista eivät silloin hehkuta syntiensä kunniaa, vaan häpeää, he itkevät, sillä he käsittävät, että heidän syntinsä ovat ristiinnaulinneet (lävistäneet) Jeesuksen. ”Ja minä kuulin toisen äänen taivaasta sanovan: "Lähtekää siitä ulos, te minun kansani, ettette tulisi hänen synteihinsä osallisiksi ja saisi tekin kärsiä hänen vitsauksistansa.” Ilm.18:4. Baabelista ulos lähteminen on vaikuttava kokemus, jossa ihminen ottaa etäisyyttä perkeleen tekoihin ja syntielämään. Baabel edustaa tässä kaikenlaista Jumalan vastaisuutta, luopumusta Raamatun sanasta, synnin suosimista

Jos maailman pitää olla riittävän syntistä, että herätys voisi tulla, niin nyt olisi siihen aihetta. Jos kristikunnan pitää olla pohjalukemissa anoakseen Herralta asioihin puuttumista, niin nyt on sellainen hetki. Jos ihmisten pitää tulla ulos kaapista, että herätys voi tulla, niin nyt olisi saumaa. Jos hengellinen neuvottomuus on saavuttanut riittävän avuttomuuden, että herätys voisi tulla, niin nyt olisi siihen sopiva tilanne.

Sitten pitää löytää tietysti ovi – Kristus – että voidaan pelastua. Muuten kansa hortoilee alasti ja toikkaroi sumussa löytämättä apua kurjuuteensa. Jokaisen uskovan on syytä ohjata ihmiset Jeesus-ovelle, muuten perii hukka tai syntyy vain musta-tuntuu-juttuja. Herra on luvannut ottaa katuvat vastaan ja syntiset syliinsä, kun he kääntyvät pahoilta teiltään ja tahtovat pois eksytyksestään. Taivaan ovi on elämän ovi ja siunauksen tien alkupää. Synnin hylkääminen ei ole helppoa, sillä totumme siihen varsin helposti ja lapsuudesta saakka harjoittelu takaa synti-olympialaisissa lajimenestyksen ja elämän menetyksen. Näissä kisoissa saa valtiontukea, apurahaa, stipendiä, korotettuja tarjouksia, selkääntaputuksia, silityksiä, onnenpotkuja, mutta kadottaa sen tärkeimmän – Kristuksen.

Sinä, Jeesus, tulit taivaan oveksi ja pelastuksen tieksi, ikuiseksi totuudeksi, elämän antajaksi, uudensyntymisen antajaksi meitä varten. Sinä asetit elämän tälle pikkuiselle taivaankappaleelle, että meillä olisi mukavaa luotuina, mutta me pilasimme kaiken ja menimme kaappiin, piilouduimme sinua, pakenimme sinua ja juoksimme karkuun kun yritit lähestyä kurja olemustamme. Tule siis nyt ja auta meitä, auta ulos kaapista – vaikka ravistellen, mutta älä jätä ihmisiä synteihinsä, sillä muuten kaikki hukkuvat. Ojenna kätesi, että tunnemme sinut, että voimme siihen tarttua, että saamme nousta luoksesi.