Vain yhden pultin varassa?

Olin lähdössä saarnaamaan Ikaalisiin, oli pyhä aamu, aurinko paistoi ja mieli oli iloinen. Kaarsin autolla Kangasalan keskustasta moottoritielle hyvää vauhtia ja aikaa oli riittävästi ehtiäkseni ajoissa perille. Liikenne oli vähäistä. Silloin auto alkoi täristä ja outo kolina sai minut mietteliääksi. Ajoin kuitenkin kilometrin verran vielä, mutta ääni vain paheni. Seuraavan liittymän kohdalla ajoin tien sivuun ja lähdin tarkistamaan ongelmaa. Huomasin, että vasen etupyörä oli melkein irronnut akselistaan. Sen viidestä pultista vain yksi piti pyörän vielä kiinni autossa. Silmäilin tielle ja löysin auton läheisyydestä kolme pulttia. Kävelin 10 metriä takaisin päin ja löysin vielä yhden irronneen pultin. Minulla ei ollut sopivaa kiintoavainta autossa, koska kesärenkaitteni pulttikoko oli hieman pienempi? Soitin vaimolleni ja kerroin ongelman. Hän lähti kohta tuomaan minulle työkalua onnettomuuspaikalle. Kiristin pultit ja syöksyin taas tielle. Ehdin nipin napin kirkkoon ja virittäydyin toiseen tunnelmaan. Päivätilaisuudessa kerroin kansalle, että tuloni heidän luokseen oli tänään vain yhden pultin varassa.

Julistustyössäni on menossa kolmaskymmenesviides vuosi ja yleensä olen päässyt onnellisesti sananpalvelukseen. Muutama kerta on ollut kovien koettelemusten tähden siinä sun kiikulla. Mutta olen kokenut, että Herra on pitänyt minusta huolta niin, että olen voinut julistaa hänen sanaansa milloin missäkin. Edellä kerrottu tapaus kuitenkin osoittaa, ettei kannata pitää mitään itsestään selvänä näissä hommissa. Meillä on vastustajia ja vihollisia, olosuhteet muuttuvat, koneet menevät rikki ja joskus muisti pettää. Olemme siis hyvinkin jumalan varassa, aina ja kaikkialla. Kiitos hänelle.

Olen ajatellut tämän tapauksen innostamana, että uskovan elämäkin on tällainen viiden pultin kokonaisuus, Raamatun mainitsema elämänpyörä. ”….sytyttää tuleen elämän pyörän….” Jaak.3:6. Se on ihmisen elämä, suunta ja tarkoitus, sisältö ja toiminta. Sen rakenne on suurin piirtein samanlainen jokaisella uskovalla, mutta siihen suhtautuminen on hyvin erilainen. Se ohjaa kulkuamme ja meidän elämämme rakentuu sen liikkeisiin. Jos elämänpyörä alkaa viipottaa tai siihen tulee häiriö, se näkyy ja kuuluu ja muut voivat vain odottaa, koska se kaatuu lopullisesti?

1. pultti on pelastuksen riemu. Jokainen uskoon tullut saa nauttia pelastuksen riemua, kun hänelle selviää taivaallinen salaisuus: että hän on autuas Jeesuksen suuren uhrin perusteella ja että hän saanut siirtyä Jumalan valtakuntaan täysillä oikeuksilla Jumalan lapseudesta. "Sinä olet minun suojani, sinä varjelet minut hädästä, sinä ympäröitset minut pelastuksen riemulla" Ps.32:7.  Mutta vuosien kuluessa ilo hiipuu ja alkuajan hehkutus muuttuu suitsevaksi kynttiläksi. Se palaa pikku hiljaa, jos aina ollenkaan. Ei ole kehumista, ei esimerkillisyyttä, ei voittoisaa vaellusta, ei iloista todistusta, ei kristityn vapautta. Vain ryömimiskaista näyttää olevan tarjolla ja matkanteko hidastuu päivä päivältä. Viholliset odottelevat kuin saalista havittelevat korpit lähitienoolla, milloin uskova on enää pelkkä raato, hengellinen fossiili….. ”….ettei vain havaittaisi kenenkään teistä jääneen taipaleelle.” Hebr.4:1. Kun pelastuksen riemu on poissa, jää vain tyhjä katse horisonttiin.

2. pultti on hengellinen kokemus. Uskovaisuus on ihmeellinen ja salattu asia, joka avautuu Jumalan järjestyksen ja aikataulun mukaan. Siihen liittyy etsiminen, löytäminen, yllättyminen ja kokemus. Ainutlaatuinen kokemus on eliniän mukana ihmisen vaelluksessa ja se saattaa motivoida vuosikymmenten ajan hänen valintojaan. Moni todistaa tuota samaa kokemustaan vuodesta toiseen. Se on parhaimmillaan aito Jeesuksen ja syntisen kohtaaminen, josta seurauksena on hengellinen herätys ja pelastuminen. ”Minä olen Jeesus, jota sinä vainoat. Mutta nouse ja seiso jaloillasi; sillä sitä varten minä olen sinulle ilmestynyt, että asettaisin sinut palvelijakseni ja sen todistajaksi,” Apt.26:15-16. Mutta usein tämä kokemus ei saa mainittavaa sijaa uskovan mielenmaisemissa ja niin hän luopuu siitä pikku hiljaa. Ja mitä kauemmas kokemus jää, sitä epätodellisemmalta se vaikuttaa, sitä vähemmän se ohjaa valintoja. Kun se on poissa, se ei vaikuta mitenkään.

3. pultti on Jumalan rakkauden vaikutus. Synnin painojen alla kamppaileva löytää Kristuksessa puolustajansa, joka kaikkien yllätykseksi oli valmis uhraamaan itsensä saadakseen syntisen sielun omakseen. Näin Jumalan rakkaus vuotaa ylijärjellisellä tavalla sydämeen ja hylätty mieli tulee hoidetuksi, levoton sielu löytää Jeesuksen rauhan. ”Katsokaa, minkä kaltaisen rakkauden Isä on meille antanut, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi, joita me olemmekin.” 1.Joh.3:1. Iloissaan uskova kertoo siitä kaikille ja kuvailee Jumalan hyvyyttä ja rakkautta kaikille kiinnostuneille. Onhan hän astunut sisälle Jumalan salattuun valtakuntaan ja tullut osalliseksi kuninkaan voitosta. Iloissaan hän laulaa yhä uudestaan Golgatalla kohdattavasta Kristuksen sovitustyöstä, Vapahtajan uhrista ja veren voimasta. Mutta joskus Jumalan rakkaus haihtuu pois ihmisestä, kun kiusaukset, elatuksen murheet, vastoinkäymiset ja koettelemukset kohtaavat häntä. Kuitenkin paljon useimmin tuo ainutlaatuinen rakkaus hiipuu, kun menestys, rahan paljous, tavaran ahneus, tai nousuhumala sattuvat kohdalle. Kun näin käy, ei rakkautta enää ole, se on kuollut pois. ”….mitä on minun tehtävä sinulle, Juuda, kun teidän rakkautenne on kuin aamun pilvi, kuin varhain haihtuva kaste?” Hoos.6:4. Kun Jumalan rakkaus on poissa, jää vain ihmisen rakkaus – ja se ei ole paljon mitään.

4. pultti on uskovien yhteys. Erilaiset yhteisöt ovat aina paikanneet ihmisten sosiaalista yhteenkuuluvaisuuden tarvetta. Myös kristillisyyden suuri lahja on uskovien seurakuntayhteys, veljellinen rakkaus, toisista uskovista huolehtiminen, välittäminen ja hoivaaminen. ”Tervehdys Tryfainalle ja Tryfosalle, jotka ovat nähneet vaivaa Herrassa. Tervehdys Persikselle, rakkaalle sisarelle, joka on nähnyt paljon vaivaa Herrassa.” Room.16:12  Se on Jumalan Pyhän Hengen rakentavaa työtä, jossa uskovat liitetään tuntemattomien ihmisten seuraan, yhteyteen ja siunataan Kristuksen kautta ihmeellisellä rakkauden yhteydellä. Mutta uskovien yhteys ei ole ihmisten tekemisen tulos, vaan siihen tarvitaan aina Kristuksen vaikutus, sana ja Henki. Siksi sielullisuus hajottaa seurakunnat ja vie uskovat kauas toinen toisistaan. Alkuajan sinisilmäisyys muuttuu teräväpiirtoiseksi arvosteluksi ja toisten vikojen osoitteluksi, jossa puolustetaan vain omaa kunniaa. ”Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin?” 1.Kor.3:3. Kun vetäytyminen on tarpeeksi pitkällä, ei yhteyttä enää ole ja moni uskova vaihtaa vanhat uskonystävänsä kääntymättömiin maailmanihmisiin.

5. pultti on Raamatun sanan lupaukset. Joskus käy niin, että em. huolimatta Raamattu ja sen ilmoitus kestävät uskovan elämän myrskyissä kirkkaana valona, joka ohjaa armahdettua elämän tietä pitkin. Uskova saa armon vilauksia rajoitetusti, mutta riittävästi. Jos tämä pultti pettää, suistuu tieltä. Mutta vaikkei olisi muuta kuin tämä yksi pultti, uskova pysyy hengissä ja uskossa sen varassa. Herran elämä ja lupaukset tuovat toistuessaan ihmeellistä uskoa ja rauhaa levottomaan mieleen. ”Elämän puu on se (Jumalan viisaus) niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni.” Snl.3:18. Usein oma järki ei riitä, tunteisiin ei voi luottaa ja tahtoa ei ole; silloin pitää lukea Jumalan sanaa ja ammentaa sen iäti kestävästä aarteistosta itselleen virvoitusta ja elämän leipää. Yksinäisyys on hyvä asia, jos se vie ihmisen Kristuksen luokse, jos hän oppii silloin rukoilemaan Herraa, tavoittamaan näkymättömiä uskon kautta. ”…tartu kiinni iankaikkiseen elämään, johon olet kutsuttu…” 1.Tim.6:12. Joskus on takerruttava Kristukseen kaikin voimin ja irrotettava otteensa kaikesta muusta, muuten tulee hengellinen uneliaisuus ja kuolema. Kuinka ihanalta tuntuvatkaan silloin Raamatun sanan äänet, kun ne kumisevat särjetyssä sydämessä uskovan ollessa henkitoreissaan. Usko kestää tämän yhdenkin pultin varassa.

Kiitos olkoon sinulle, taivaallinen Isä, että olet ajatellut meitä kurjia ihmisparkoja ja tehnyt meille elämänpyöräämme valmiit pultit, joiden kautta olemme yhteydessä sinuun. Kiitos, Jeesus, että ylläpidät uskoa, toivoa ja rakkautta meistä huolimatta; sekä etsit jatkuvasti heitä, joilla on pultit löysällä tai peräti irronneet, joiden elämän pyörä on pysähtynyt pimeyteen, jotka eivät hallitse enää omia asioitaan, jotka hapuilevat puoleesi, jotka kaipaavat elävää sanaa sinun suustasi, jotka valittavat ja huokaavat. Muista myös heitä, jotka ovat täysin hengellisesti kuolleita ja luopioita.

Hetki auringossa ja katoavat maisemat

Hiihdimme vaimoni kanssa läheisen Vesijärven jäällä monta kilometriä, ilma oli tyyni, aurinko paistoi ja suksi luisti. Vastaantulijat olivat iloisia ja tervehdimme heitä. Juttelimme pilkkijöiden kanssa ja nautimme keväthangista. Muutaman päivän kuluttua olosuhteet olivat toiset, jäällä oli vettä, lumi sulanut ja ladut olivat hävinneet. Jäällä ei enää näkynyt liikkujia. Vain linnut lentelivät maiseman yllä. Aurinko oli tehnyt tehtävänsä.

Jokaisen ihmisen syvin tarve on tulla rakastetuksi, mutta moni ihminen ei kuitenkaan saa koskaan elämässään kuulla, että joku rakastaa häntä. Ja jos saa kuulla, niin olisi syytä kiireesti rekisteröidä ne sanat sielun syvyyksiin, sillä niistä on apua monissa vaiheissa pitkin elämää. Joskus ihmissuhteet kulkevat juuri mainitun kevään tapaan: olemme olevinamme hyviä ystäviä, jotka rakastavat toisiaan ja ovat valmiita uhrauksiin säilyttääkseen tämän ihmissuhteen, mutta hetken kuluttua ei suhteesta ole jäljellä mitään mainittavaa. Se on kadonnut kuin keväinen järvilatu. Pettymys voi olla suuri?

Olen miettinyt sitä, miten me ihmisinä olemme uskovinakin vielä kovin sielullisia ja teemme päätöksiä tunnepohjaltamme. Ei ihme, jos sitten mieli muuttuu moneen kertaan? Joskus siis hartaan hämäläisen mentaliteetin omaavan ihmisen on vaikea pysyä perässä jatkuvasti mieltään muuttavan kiirehtivän karjalaisen kanssa. Sama ongelma ilmenee varovaisen varsinaissuomalaisen ja pontevan pohjalaisen kohtaamisissa. Toisille vanha latu ei kelpaa, vain vapaa tyyli on jotain. Uskovien joukossa pesii myös paljon mehiläistyyppejä, jotka hyppivät kukasta kukkaan imuri ojossa saadakseen taas uuden siunauksen ja sitten häipyen ja hyläten sen ympäristön. Joskus kysyn, mihin he käyttävät tuon kaiken siunauksen? Hurskaasti puhutaan Herran johdatuksesta, kun rikotaan Jumalan seurakuntaa, Vapahtajan laumaa, jonka Herra on verellään lunastanut. Ei jakseta olla enää yhdessä toisten uskovien kanssa ja vaikka minkä verukkeen nimissä otetaan etäisyyttä ja perustetaan uusia ryhmiä uusien valikoitujen kanssa – ja nekin kestävät taas vain vähän aikaa! Mutta joka kyllästyy uskoviin, kyllästyy Kristukseenkin, joka on aurinko ja tie. Osa kyllästyy aurinkoon ja erikoistuu yöhiihtoon omalla tiellä.

Raamattu sanoo: ”…sillä itse saatana tekeytyy valkeuden enkeliksi.” 2.Kor.11:14. Eräänä päivänä huomasin, miten internetissä on tarjolla juuri tämän sarjan herkkuja ihmispoloisille. Valoa kansalle pimeyteen, mutta valitettavasti se on mustaa valoa. Siellä luvattiin: Autuutta aivoille - Hyväksi apuvälineeksi arkeen on monelle osoittautunut Hoitavat kortit, joista nostat yhden keinon kerrallaan kuin pillerin päivässä avuksesi….. Ilonsäde syntyi nimensä mukaisesti, vapaana virtana, ilolla ja valolla yhdistyen Isä Luojaan ja Äiti maahan eli kanssaluomisen iloon.... täältä saat tilattua itsellesi kuukauden enkeliviestin suoraan sähköpostiisi. ….Ilon & Valon Markkinat. ...mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja sielun, mielen ja kehon tasapainon ja hyvinvoinnin vahvistamiseen….. Hyvinvoinnin Tavaratalo - fytonomi auttaa…. JoyCenter Hyvinvointikeskus - erilaiset joogatyylit, meditaatioharjoitukset, ayurvediset hoidot, hierontatyylit. vyöhyketerapia ja ruokavaliot…. sitten on etsitty sivustojen totuuksien todistajia: Kuka minä olen? Mitä minä tahdon? Mikä on elämäntehtäväni? Vastaukset odottavat sisälläsi, riittää että virität vastaanottimen oikealle taajuudelle ja kuuntelet. Tervetuloa tutkimusmatkalle itseesi! Kyllä on paljon roskaa tuossakin luukussa ja ihmiset imevät kaiken kyselemättä – ja kuolevat pimeyden otteeseen, kun omatunto jää hoitamatta. Ihmiset haluavat helpotusta elämäänsä, mutteivät pelastua. ”He ovat….harhailevia tähtiä, joille pimeyden synkeys ikuisiksi ajoiksi on varattu.” Juuda 13.

Jeesus on aurinko, joka valaisee uskovaa ja tuo toivon koko maailmalle. Mutta niin kuin auringon vaikutuskin on kahdenlainen, se kuivattaa ja tekee eläväksi, niin Jeesuskin on sekä tuomari että armahtaja. ”Aurinko nousee helteineen ja kuivaa ruohon, ja sen kukka varisee, ja sen muodon sulous häviää; niin on rikaskin lakastuva retkillänsä.” Jaak.1:11. Rikkaan elämä on kadehdittavaa, ajatellaan. Hänellä on rahaa, valtaa ja tavaraa. Mutta häneltä puuttuu Jumalan valo ja viisaus, siksi hän kulkee kuoleman tietä ja tuhoutuu. Mutta uskova on onnellinen, sillä Kristus valaisee hänen elämänsä ja mielensä. Armo on uskovan kallis aarre, joka hitsaa hänet Kristukseen ja tämän seurakunnan osallisuuteen. Kristuksen yhteydessä uskova saa omistaa Herran hyvyyden. "Sillä Herra Jumala on aurinko ja kilpi; Herra antaa armon ja kunnian, ei hän kiellä hyvää niiltä, jotka nuhteettomasti vaeltavat.” Ps.84:12.

Olemme siis ihmisinä erilaisia, toiset viihtyvät auringossa, toiset varjossa.  Luonnollinen ihminen elää pimeydessä ja hakeutuu sinne, uusi ihminen – Kristus-luomus – pyrkii elävää Jumala kohti, hänen valoonsa. Tämä on kirkkaimmin Jumalan sanassa asetettu keskuuteemme. Siksi kaikki ihmismielipiteet vain sekoittavat halullista etsijää. Tässä ajassa on erityisen tärkeää pysyä Sanassa ja sen totuudessa, koska eksytykset tulevat  turhentamaan sanan ja suurin eksytys kolkuttelee jo ovella, antikristus pyrkii Kristuksen paikalle. ”sillä kaikki te olette valkeuden lapsia ja päivän lapsia; me emme ole yön emmekä pimeyden lapsia.” 1.Tess.5:5.  Mutta Jumala on hyvä ja armollinen, hän ryöstää suden hampaista sieluja itselleen. Maailma käy susi-keskustelujaan ja langennut kristikuntakin on sitä mieltä, että kirkolle on eduksi pitää luonnollinen susikiintiö viroissa. Mutta Herralle kelpaavat vain lampaat ja pelastuksessa riippuvat sielut. Siksi hän murtaa sielun voimat päästäkseen hallitsemaan vastustajiaan. ”Ja nyt, katso, Herran käsi on sinun päälläsi, ja sinä tulet sokeaksi etkä aurinkoa näe säädettyyn aikaan asti. Ja heti lankesi hänen päällensä synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri ja etsi taluttajaa.” Apt.9:11. Tällaista tapahtuu, kun Kristus vaikuttaa uskoviensa kautta jumalattomassa maailmassa ihmissielujen pelastumiseksi.

Jeesus, sinä olet Isän aurinko, joka loistat kaikkialla, mutta jonka vain uskovat tuntevat. Sinun valossasi on syntisen hyvä olla, sinä valaiset pimeytemme ja irrotat meitä syntiriippuvuuksista, turhuuden köysistä ja perkeleen kahleista. Sinussa on elämä, sinun luonasi rauha ja ilo. Lupauksesi mukaan, emme joudu koskaan pimeyteen, kun sinä olet kanssamme: ”Ei sinun aurinkosi enää laske, eikä sinun kuusi vajene, sillä Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja päättyneet ovat sinun murheesi päivät.” Jes.60:20. Tätä me kaipaamme ja rukoilemme itsellemme ja läheisimmille, seurakuntaasi kaikkialla ja erityisesti heille, jotka ovat nyt surun laaksossa ja pimeässä luolassa omien elämänvaiheidensa, murheidensa ja koettelemustensa uuvuttamina.

Kaikki on koulua kurjille

Olin pikkupoikana usein sukuloimassa tai kylässä jossakin päin Varsinais-Suomea. Muistikuvani noista vierailuista ovat mielessä, mutten muista missä paikkakunnilla ja taloissa kulloinkin käytiin. Mutta yksi vanha nainen jäi mieleen, hänen nimensä oli Iida tai suomalaisittain Iita vaan. Hän oli minun syntyessäni 66 v, joten mielikuvani olivat hyvin vanhasta naisesta. Vietin hänen luonaan maalla paljon aikaa lapsuudessani. Se oli kaupunkilaispojalle antoisaa. Joskus, kun ymmärrykseni vähän lisääntyi ja kiinnostuin lähimmäisistä enemmän, tein joitakin havaintoja mm. Iidasta. Hänellä oli ollut paljon surua elämässään. Hän oli elänyt nuoruutensa Venäjän hallitsemassa Suomessa, ja joutunut käymään läpi kansalaissodan kauhut ja toisen maailmansodan vaivat. Lisäksi hänen

perhettään oli kohdannut hirveä koettelemus, lentävä keuhkokuume, jota sanottiin espanjan taudiksi. Kerrotaan, että se esim. Inarissa tappoi 70% nuoresta väestöstä. Iida menetti miehensä ja kaksi lastaan tähän tautiin. ”Minun sydämeni pakahtuu tuskasta; päästä minut ahdistuksistani. Katso minun kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki minun syntini anteeksi.” Ps.25:17-18. Sitten hän asui leskenä
äitinsä ja veljensä kanssa vuosikymmenet, hoiti lehmät, vasikat, porsaat, lampaat ja kanat. Oma mielikuvani tästä naisesta oli myönteinen, hän oli turvallinen, tasapainoinen ja kiitollinen. Hän oli uskossa, mutta ei siitä paljon puhunut. Enemmänkin se oli elämänasenne: Kaikki otetaan Jumalan kädestä. Myöhemmin olen tutkinut hänen omistamiaan hengellisiä kirjoja, joista muutamat olivat hyvin loppuunkuluneita. Niistä hän oli imenyt hengenravintoa sielulleen. Hiljattain luin hänen kirjoittamansa kirjeen, jonka hän oli lähettänyt äidilleni sota-aikana Turkuun. Kirje päättyi ajatukseen ”Jumalan haltuun”. Niinpä niin, ajattelin. Se on paljonpuhuva ajatus. ”Herra, neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan kaiken päivää.” Ps.25:4-5.

Mitä siis olemme oppineet elämämme aikana, mitä elämän ilot ja surut ovat saaneet meissä aikaan tai missä eläisimme ilman niitä? Olemmeko pystyneet suostumaan Jumalan tahtoon katkeroitumatta ja olemmeko olleet kiitollisia hänen kaikenkattavasta kaitsennastaan? Olemmeko päässeet ymmärryksen tasolla edes lähellekään Jumalan suunnitelmaa, onko usko kasvanut elämän vaiheissa, olemmeko ammentaneet näkymättömän Jumalan valtakunnan aarteita tämän maailman pimeydessä?

”Minun silmäni katsovat alati Herraan, sillä hän päästää minun jalkani verkosta.” Ps.25:15. Näitä olen ajatellut, kun lukuisat ystävämme ja tuntemamme ihmiset ovat saaneet osakseen runsaasti vaikeuksia ja ylivoimaisen tuntuisia koettelemuksia. Voi vain itse asettua lähimmäisen osaan, kun ainoa lapsi kuolee onnettomuudessa katolta putoavan lumen alle, kun talon isännän pää halkeaa traktorin vetoköyden katkettua ja osuessaan häneen, kun vääräuskoinen murhaa oman tyttären. Tapaukset ovat niin rankkoja, että on vain katsottava Kristukseen ja kyseltävä häneltä voimia ja viisautta jaksaa eteenpäin. ”Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.”

Room.8:28. Vaikeat asiat tarvitsevat aikaa ja etäisyyttä, että niitä voi käsitellä. Parhaimmillaan voi myöhemmin avautua joku taivaallinen helmi suuren surun keskeltä, kun Kristus on ilmestynyt asianomaiselle. Ilman Kristusta kaikki näyttää vain sattumalta, kaaokselta tai hullujenhuoneelta.

Nyt käydään kiivasta keskustelua opettajien ja oppilaiden suhteesta koulussa. Näyttää siltä, että opettajat ovat tämän ajan häviäjiä ja oppilaat ovat saaneet tahtonsa läpi? Raamatun ennustama tottelemattomuuden aika on toteutunut. Oma kouluaikani oli täynnä suurta levottomuutta ja ihmeen vähin kolhuin olen siitä selvinnyt? Olin suurimman osan ajasta poikakoulussa, jossa oli siihen aikaan 600 oppilasta. Vieläkin säälin opettajia, jotka joutuivat toimimaan kanssamme, sillä olimme kauhukakaroita – ainakin osa meistä. Varsinkin sellaiset opettajat, joiden sosiaaliset taidot olivat vaatimattomia, olivat meidän kanssamme helisemässä. Varmaan he toivoivat ja rukoilivat pääsevänsä meistä eroon mahdollisimman pian? Ja aikanaan niin tapahtuikin, koulu loppui. Eräs opettaja oli poikkeus, hän todisti tulleensa uskoon. Se jysähti minuun, muistan sen vieläkin. Se oli sitä, mitä tyhjä mieleni oli kaivannut koko lapsuuden ajan, mutta silti se oli vielä minulle tuntematon valtakunta, johon pääsin vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Uskoontuloni jälkeen kävin kerran toisessa vanhassa koulussani, tapasin erään toisen entisen opettajani ja hän kertoi, että olin ainoa sen luokan oppilaista, joka olin tullut käymään vuosien jälkeen. Uskomatonta – ja minä olin se?! ”Kaikki Herran polut ovat armo ja totuus niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja todistuksensa. Kuka on se mies, joka Herraa pelkää - sen hän neuvoo tielle, joka hänen on valittava.” Ps.25:10,12.

Herra, sinä pidät meitä koulussasi pitkän aikaa ja me emme näytä oppivan juuri mitään? Vikamme seuraavat meitä ja sopivissa olosuhteissa kaikki syntimme rehottavat kuin keväinen rikkaruohopiha. Kuitenkin tulemme eteesi, Jeesus, odottaen ja rukoillen apua itsellemme ja muille. Auta, että olisimme kerran taivaassa, vaikka kompuroisimme täällä ja jäisimme jatkuvasti luokalle. Opeta meitä sanasi valoon ja Henkesi hallintaan, että omistaisimme lahjasi ja eläisimme niin kuin emme omassa voimassamme koskaan pystyisi.

Kun herätys sammuu, mutta liike jatkuu

Olin reilu kolmekymmentä vuotta sitten usein puhumassa Nokialla. Siellä oli mukavia uskonystäviä ja opin tuntemaan monia läheisesti. Pidimme seuroja kodeissa ja seurakunnantiloissa, koulutilaisuuksia, kävimme puhumassa tehtaissa ja työpaikoilla, kesällä oli telttakokouksia. Kymmenen vuotta myöhemmin, 90-luvulla, olin puhumassa Nokian kirkossa, jossa vaikutti uusi tuore hengellinen herätys, jota johti kirkkoherra Koivisto. Se oli melko maltillista ja sitä tultiin ihmettelemään ympäri Suomea. Monet aivan kadehtivat Nokian asukkaita, kun saivat olla niin siunatussa tilassa seurakunnassaan. Karismaattisissa illoissa oli perinteinen kaava, joka toistui joka torstai-ilta. Ihmisiä tuli uskoon ja monet saivat siunausta ja esirukousta omiin vaivoihinsa.

Vähitellen liike kasvoi, paisui ja rupesi pullistumaan. Sille tuli ähky, joka aiheutti liikkeellelähdön. Hylättiin tuttu turvallinen kirkko ja seikkailtiin monenlaisten profetioiden ja näkyjen varassa kunnes liike romahti. Nyt on jo nimikin vaihdettu, eikä siis Nokiasta enää puhuta mitään. Väki on vaihtunut, alkuperäisiä ei ole enää mukana, eikä kokoontuva joukko ole järin suuri. Kuivuminen on ollut rajua ja pian se on vain muisto historian lehdellä. Uusi liike ei ole alkuperäisen herätyksen mukainen, vaan tyypillinen uuskarismaattinen menestysuskonto. Herätys on siis vaihtanut nimeä, mutta sama vanha menestyksen teologian harha vaivaa sen toimintaa. Tällainen sielullinen uskovaisuus vetoaa ihmisiin, mutta sivuuttaa Raamatun tärkeän keskuksen Kristuksen. Unohdettuihin asioihin kuuluvat kärsimys, risti, ahdistus, itsensäkieltäminen, ahdas portti, kaita tie, kilvoittelu, vanha ihmisen kuolettaminen, synnintunto, syntiviheliäisyyden kokeminen, sairaana uskominen, täydellinen kyvyttömyys auttaa itseään hengellisesti. ”Sillä lukemattomat vaivat minua saartavat, minun rikkomukseni ovat ottaneet minut kiinni, niin etten nähdä taida; ne ovat useammat kuin pääni hiukset, ja rohkeus on minulta mennyt.” Ps.40:13.  Kestoteemoina sitä vastoin ovat parantuminen, vapautuminen, voittoelämä, ylistys, hyvien asioiden profetoiminen, mielistelevät tiedonsanat ja voimaevankeliointi. Tuskin kukaan uskova olisi voinut odottaa Nokian herätykselle tällaista loppua? Se on murheellista, mutta muutamat iloitsevat siitä, että toimintaa on edelleen?

Sielunhoidossa tulee vastaan jatkuvasti ihmisiä, jotka elävät ylikierroksilla sielun alueellaan kuvitellen, että se on Jumalan synnyttämää uskoa. Heidän hengellisyytensä rakentuu sielun kokemusten ja toiminnan varaan, mutta ei Kristukseen ja hänen sanaansa. Tästä on seurauksena se, että kriisejä tulee jatkuvasti, koska opetetaan synnittömyyttä tai täydellistä vapautumista synnistä kertaheitolla myös lihan osalta ja ajassa saavutettavaa kunniaa. He kammoavat inhimillisen viheliäisyyden, turmeluksen ja perisynnin opetusta, jota Raamattu on tulvillaan. ”Minä olen kurja ja köyhä, mutta Herra pitää minusta huolen. Sinä olet minun apuni ja pelastajani; minun Jumalani, älä viivy.” Ps.40:18. Tästä seuraa, että he eivät tule Jumalan eteen huonoina vaan hyvinä. He eivät konttaa anomaan armoa, vaan he tulevat tuomaan hyvyytensä ja ylistyksensä Herralle ajatellen, että Jumala odottaa heidän hehkutustaan. Siksi heidän uskonsa perustuu tunnelmaan, fiilinkiin ja kokemukseen ei Jumalan sanaan, vaikka se on ainoa uskon syntymisen väline! Monen iloisen oloisen kristityn kuoren takana on arka, epävarma, pelokas ihminen, joka tekee kaikkensa tullakseen hyväksytyksi. Moni on valmis mihin uhrauksiin tahansa saadakseen osakseen Jumalan rakkauden ja taivaallisen siunauksen. Näitä ihmisiä pitäisi pyrkiä ohjaamaan Kristuksen luokse syntisinä ja huonoina, kelvottomina ja virheellisinä, avuttomina ja herätettyinä. Näin siksi, että voisivat nähdä, kuinka suuri Jeesus on, kuinka armollinen hän on syntistä kohtaan, kuinka hänen yhteydessään kurjinkin pelastuu. Pitäisi varoa kaikkea lihallista uskovaisuutta, ihmiskeskeistä ja ihmisvoimaista, humanistista ja koulutukseen perustuvaa kristillisyyttä. On varottava, ettei oma minä eikä toisen minä ota Vapahtajan paikkaa ja rupea herroittelemaan, sillä siitä alkaa aina hengellinen alamäki ja elävän uskon kuolema.

On tärkeää, että uskova saa kuulla Jumalansa äänen, sillä siitä usko syntyy. ”Sinua, Herra, minä huudan; minun kallioni, älä ole minua kohtaan äänetön, etten minä, kun sinä vaiti olet, joutuisi niiden kaltaiseksi, jotka ovat hautaan vaipuneet.” Ps.28:1. Siksi on tärkeä lukea ja kuulla Jumalan sanaa joka päivä. Jumala on viisas, hän lähettää sanansa ja palvelijansa ajallaan oikeaan paikkaan, oikeiden ihmisten luo. Ongelma syntyy siinä, että ihmiset eivät halua hurmiossaan kuulla totuutta. Uskoville ei sovi tappionteologia, sillä siinä haisee kuolema. Mutta ilman sitä ei koskaan synny mitään uutta ja kestävää. Sillä kaikki pysyvä hyvä on Kristuksen aikaansaannosta ja sen voiman lähde on Golgatalla. Hilja Aaltonen sanoi: ”Kyllä ihmiset erottavat, milloin puhujalla on sanoma sanojensa joukossa. Sanoma puhuttelee. Herralta saatu sanoma ei jätä ihmistä koskemattomaksi. Sanoma vetää hiljaiseksi. Eräs näkyvä merkki sanan koskettamisesta on ihmisessä sellainen sydämen hiljainen itku, kaipuu, rukous. Se on Pyhän Jumalan aikaan saamaa hiljaista tuulta. Ei siinä ole mekastusta.” Meillä on taito sammuttaa herätykset ja tumpata usko, mutta erinomainen kyky pyörittää liikettä ja luoda toimintaa, kerätä kolehtia ja irtopisteitä ihmisiltä. Pyrimme pintaan kuin uimarit, mutta emme halua kuolla Kristuksen kanssa.

Jeesus, herätysten ja uskovien Jumala, muista kaikkia uskossaan haaksirikkoon joutuneita, omien heikkouksiensa ja syntiensä kanssa kamppailevia, jotka kompuroiden kulkevat kohti sinua. Älä anna pirulle ilon aiheita uskovien ristiriidoista ja taisteluista. Pyydämme sinulta jatkuvasti herätystä, mutta kohta kun se on syntynyt, me tuhoamme sen lihallisuudellamme. Herra, me tarvitsemme sinun korjaavaa kättäsi kaikkeen, sillä ihmiset ovat sotkeneet niin paljon valtakuntasi asioita ja tuoneet vain häpeää pyhälle nimellesi. Suo meidän jäädä ja jättää kaikki asiamme sinun haltuusi nyt ja aina. Aamen.

Pirkanmaan paras koti

Posti toi laatikkoon asuntoesittelylehden, jossa mainostettiin kattavaa tarjontaa otsikolla ”Pirkanmaan parhaat kodit”. Lehti oli täynnä kuvia taloista, jotka olivat toinen toistaan hienompia ja kalliimpia. Tuli mieleeni aika, jolloin itsekin etsin asuntoa ja olimme muuttamassa ties monennettako kertaa paikkakuntaa. Se on rankkaa puuhaa, joka kuluttaa sielua ja ruumista

Mutta millainen on hyvä koti, tai vielä parempi, tai peräti sarjassa ”parhaat”? Se on turvapaikka. Siellä ovat kaikki asiat hyvin, rakkaus ja yhteisymmärrys vallitsevat, on ruokaa ja lämmintä, turvallisuutta ja hiljaisuutta, rauhaa ja iloa. Ihmissuhteet ovat kunnossa, anteeksiantamus vallitsee, ystävällisyys ja uskollisuus kukoistavat. Siellä iloitaan jokaisesta lähimmäisestä, palvellaan mielellään toisia ihmisiä ja kuunnellaan heidän huoliaan ajoissa. Poissa ovat pelko ja tarpeeton itku, sairaisiinkin suhteudutaan lempeästi ja kärsivällisesti. Hyvään kotiin on ihana tulla, siellä on mukava olla, siellä ruumis, sielu ja henki ovat sovussa ja tasapainossa. Siellä uskaltaa sanoa mielipiteensä tai olla sitä sanomatta. Mutta voiko tällaisen kodin ostaa? Onko se mitenkään rahalla hankittavissa? Onko niitä kaupan meidän aikanamme? Kuka niitä markkinoi?

Voimme ostaa neliöitä, ovia, ikkunoita, erkkereitä, rappusia, terasseja, huonekaluja, tekstiilejä, astiastoja, kodinkoneita ja elektroniikkaa. Voimme rakentaa ilmastoidut huoneet, kattoikkunat, parvekkeet, lämmitysjärjestelmät, vesialtaat ja valaistukset. Voimme ostaa näyttävät lavasteet ja esitellä asuntomme kuin messuilla. Ihmiset voivat ihastella ja katsella kateellisena hintavia ratkaisuja ja vertailla omia halpoja saavutuksiaan niihin. Voimme linnoittautua kaiken komeuden keskelle ja lukita ovet ja suojata kaiken vakuutuksin ja turvakamerajärjestelmin. Voimme tallettaa arvoesineet kassakaappiin. Voimme joutua istumaan yksin ”Pirkanmaan parhaassa kodissa”, ilman yhtään ystävää, ilman Jumalaa, ilman uskoa, ilman rakkautta, ilman toivoa. Silti ulkopuoliset voivat ohi ajaessaan sanoa meistä, että elämämme on suorastaan kadehdittavaa, koska meillä on niin upeat puitteet?

Eräs perhe asui aikoinaan teltassa ja he olivat paimentolaisia, jotka vaihtoivat asuinpaikkaa tavan takaa. Kerran Herra itse saapui kahden enkelin kanssa heille kylään. 1.Moos.18:1 ”….nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan ja sanoi: "Herrani, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, älä mene palvelijasi ohitse. Sallikaa tuoda vähän vettä pestäksenne jalkanne ja levätkää puun siimeksessä. Minä tuon palasen leipää virkistääksenne itseänne, ennenkuin jatkatte matkaanne, sillä kaiketi sitä varten olette poikenneet palvelijanne luo." He sanoivat: "Tee, niinkuin olet puhunut."  Ja Aabraham kiiruhti majaan Saaran tykö ja sanoi: "Hae joutuin kolme vakallista lestyjä jauhoja, sotke ja leivo kaltiaisia."…..Ja hän otti voita ja maitoa sekä vasikan, jonka hän oli valmistuttanut, ja pani ne heidän eteensä;”

On juhlaa, kun Jumala tulee ihmisen luo. On armoa, kun vanhurskas Herra saapuu syntisen kotiin. Jumala on säätänyt lainalaisuudet niin, että uskova voi ruokkia, palvella ja kunnioittaa Vapahtajaa jo täällä ajassa kotonaan. Siinä otetaan tarjolle ne, mitä omistetaan. Uskovan suurin odotus onkin se, että Herra viipyisi mahdollisimman pitkään kylässä. Vaivannäkö on pientä sen rinnalla, että itse Jumala seurustelee heidän kanssaan. Silloin ei ole tärkeää kertoa ensisijaisesti omia odotuksiaan, sillä Jeesus tietää ne kyllä. Tärkeämpää on kuunnella, mitä hänellä on sanottavaa ja millaisella asialla hän on. On arvokasta kuulla, kun Jumala puhuu. Sitä tarvitsevat kaikki ihmiset, mutta vain harvat odottavat.

Koti oli vaatimaton, mutta Kristus tuli sinne puhumaan muutamasta tärkeästä asiasta. Ensimmäinen oli perhettä koskeva ilouutinen, he tulisivat saamaan perillisen, pojan tulevana vuonna. Toinen viesti oli vakavampi, se koski läheistä kaupunkia, jonka synninmitta oli tullut lakikorkeuteensa ja tuomion aika oli ovella.

Jeesus näkee murheemme, joita kätkemme touhun ja töitten taakse. Hän tietää tarpeemme ja odotuksemme, mikään elämässämme ei ole häneltä salassa. Usein kuitenkin olosuhteet ja ihmisten äänet, maailman hälinä ja huuto sammuttavat uskon ja rakkauden. On kuin eläisi jatkuvasti pimeässä huoneessa, jossa valoa antaa vain pieni, suitseva kynttilän liekki. Vertailu muihin kanssaihmisiin aiheuttaa myös paljon parkumista, sillä toisten elämä näyttää kaikin tavoin mitattuna pelkältä myötämaalta. Emme näe heidän ahdistuksiaan ja salattuja vaikeuksiaan? Mutta uskossa voimme nähdä nuo Jumalan kaksi tärkeää viestiä: Ensiksi, hänen lupauksensa täyttyvät, niin tapahtuu kuin hän sanoo, niin kuin on kirjoitettu. Toiseksi synti tulee saamaan tuomion, sen rangaistus aivan roikkuu ilmassa ja joskus se kohtaa ihmisiä jo täällä ajassa, mutta varmasti kerran ikuisuudessa. Näistä molemmista syistä tarvitsemme Herraa ja hänen sanaansa, seurakuntaansa, johdatustaan, varjelustaan, viisauttaan ja niitä harvoja hetkiä, jolloin hän on tuntuvasti läsnä kodissamme.

On ilo kutsua sinut, Jeesus, kotiimme. On ihana asia, että tulet meille ja saamme pitää sinua vieraanamme. Haluamme kuulla, mikä on sinun sanomasi meille ja tälle ajalle, tämän ajan ihmisille. Tuomme eteesi vaatimattoman olemuksemme ja uskovaisuutemme, ja ne tavarat, mitkä olet meille antanut. Ota ne vastaan lahjana sinulle Kaikkivaltias. Tee kodistamme ”Pirkanmaan paras koti”, että toisetkin syntiset voisivat kohdata sinut meillä.