Apt.19:17-18 Herran Jeesuksen nimeä ylistettiin suuresti. Ja monet niistä, jotka olivat tulleet uskoon, menivät ja tunnustivat ja ilmoittivat tekonsa.

 

2.Aik.6:10. Ja Herra on täyttänyt sanansa, minkä hän puhui:

 

Jumalan hoidossa Sanan Lähteellä

• kiitetään ja ylistetään Jumalaa ja ollaan ihmisiä ihmisille
• saadaan kokea kohtaamisen iloa yhdessä toisten kanssa
• ollaan Raamatun sanan ja opetuksen äärellä
• kuullaan kertomuksia eletystä elämästä
• voidaan löytää usko Jeesukseen
• rukoillaan yhdessä yhteisten asioiden, sairaiden ja apua tarvitsevien lähimmäisten puolesta
• tarvitseville tarjolla esirukousta

Sanan Lähteellä virkistyy!

Jer.31:14. Ja minä virvoitan pappien sielut lihavuuden ääressä, ja minun kansani ravitaan minun hyvyydelläni, sanoo Herra.

 

Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.

Saaren orpokotijuhlat ratsastivat tänä vuonna mainoksella, että maallikot ovat pääpuhujina heidän vuosijuhlassaan. Harvinaista, liekö ollut pula puhujista, tai papeilla kesälomat samaan aikaan? No, onhan mukana muutama kirkkoherra ja kunnanjohtaja, jotka voivat sitten pitää edustavuutta näkyvissä? Liikehän on kantanut synnystään alkaen tämän sarjan muotoa, sillä Helena Konttinen oli aikoinaan maatalon emäntä. Hän oli myös profeetta ja horrossaarnaaja, jonka kautta moni tuli uskoon ja löysi yhteyden Jumalaan. Eräs meidän ajan profeetta kirja on siunannut lukemattomia ihmisiä sadan vuoden ajan. Sen kuvailema toiminta oli täysin ennalta arvaamatonta, Jumalan johdattamaa, kuin oltaisiin hiihdetty umpihankeen ilman valmiita latuja. Ihmisviisaus pyrkisi jatkuvasti nostamaan inhimillistä tasoa ylemmäs ja parempiin piireihin, mutta Jumala näyttää pitäneen edelleen tiukasti kiinni sanastaan, jossa hän kertoo kutsuvansa vain syntisiä ja sairaita pelastukseen ja seuraajikseen.

 

Maallikko on halveksuva sana ihmisestä ja tarkoittaa ihmistä, joka ei ole asiantuntija. Asiantuntija taas on koulunkäynyt ja saanut omaksua itseään viisaampien opettajien kirjoja ja mielipiteitä, sekä kourallisen sivistyssanoja, joilla voi erottua tavallisten ihmisten puhekielestä, murteista ja keskustelukulttuurin matalasta tasosta. Uskovista puhujista on käytetty sanontaa maallikkosaarnaaja. Titteliä on sittemmin pehmennetty muodolla matkasaarnaaja, matkasihteeri, piirisihteeri, kenttäsihteeri, aluevastaava tai evankelista. Joskus on keskusteltu myös maallikkojen kouluttamisesta, evankelistakoulusta, muttei semmoista ole varsinaisesti koskaan syntynyt ja luulen, etteivät uskovat julistajat olisi kovin kiinnostuneetkaan? Onhan papinkoulukin monelle vain tapa saada arvonantoa, pysyvä virka, toimeentulo, palkkaus. Papit erottautuvat mielellään maallikoista pukeutumisessa niin kuin armeijassa on tapana esitellä arvomerkkinsä alaisilleen. Maallikon ainoa kruunu on Kristuksen antama ja sekin on näkymätön.

 

Orpokotijuhlien otsikko kertoo paljon kristillisyyden nykymenosta. Kun on herätyksiä ja ihmisiä tulee uskoon, niin evankeliumia vievät eteenpäin kaikenlaiset tasamaan hiihtäjät ja nimettömät syntiset, jotka Jeesus on armahtanut. Mutta kun kello käy ja vettä virtaa joessa runsaasti, niin tapahtuu hitaasti muutos. Tavallisten uskovien paikalle nousevat virkamiehet ja -naiset, joilla on yliopistokoulutus ja sen mukaiset tittelit. Yleinen mielipide hurraa ja nostaa päätään, kun saatu vihdoinkin vähän ryhtiä toiminimen taakse, etteivät kaikenlaiset metsurit, rasvarit, sikafarmarit, kauppiaat ja hämärätyypit ole äänessä. Laestadiolaiset taitavat olla olla Suomen Siionissa ainoa tavallisia uskovia suosiva ryhmä ja tietysti hekin valkkaavat puhujansa, että oikea linja säilyy?

 

Kristus tuli tavallisen ihmisen muotoon taivaasta, hän oli puuseppä, muurari, kirvesmies ammateissa ennen kolmen vuoden julkista kutsumusaikaansa. Oma perhekin suhtautui häneen kriittisesti, kun ilmaisi taivaallisen kutsumuksensa. Jeesus oli maallikko yleisen mielipiteen mukaan, mutta Isä taivaassa ilmoitti kuulijoille, että hän on sitoutunut Vapahtajaan ja antanut hänelle kaiken vallan taivaassa ja maan päällä. Jeesus valitsi sitten lähimmät palvelijansa erikoisen johdatuksen kautta ja sekaan mahtui kirjava porukka monen mielestä sangen kyseenalaisia tyyppejä. Mutta Jumalan rakkaus lepäsi heidän olemuksessaan ja Pyhän Hengen vaikutus oli elävä todistus näiden poloisten kutsumuksesta. Luulen, etteivät alkuajan apostolit pääsisi nykykirkkoihin edes saarnaamaan, siksi vaatimattomia heidän henkilönsä ja historiansa olivat. Mutta kutsumuksessaan he olivat Jeesuksen ykkösketju maailmanvalloituksen alkumetreillä ja edelleen uskovat lukevat rohkaisukseen heidän kirjoittamiaan tekstejä Raamatusta Jumalan sanana.

 

Omasta kutsumuksestani muistan juuri tämän suuren kysymyksen: Miten minä ja miksi minä ja missä minä ja milloin minä? On aika vaikea selittää ympäröivälle maailmalle olevansa Jumalan kutsuma ja valitsema, pelastama ja armahtama, kun ei ole siitä mitään virrallista paperia, vain vapautettu mieli, Hengen sinetti sydämessä ja iloinen usko Jeesukseen. On vaikeaa kertoa olevansa jotakin, mitä muut pitävät hulluutena. On vaikea kertoa sokeille, että minä muuten näen nyt. On vaikea ryhtyä puhujaksi pelkästään Jumalan valtuuttamana ilman minkäänlaista tukijoukkoa. Varsinkin kirkon piirissä seurakuntaan tulo oli minulle varsinainen uusi kokemus ja kyllä siinä tunteet liikkuivat moneen suuntaan kuin Helsingin pörssikurssien käyrä. Luulen, että moni uskova joutuu näissä kriiseissä miettimään omaa paikkaansa ja valitsee mieluummin jonkun helpomman tien, kun taistella hengessä ja elämässä kaikkea muotojumalisuutta, nimikristillisyyttä, raamattuvastaisuutta, farisealaisuutta, herrakulttuuria, hyvä-veli-järjestelmää ja elitismiä vastaan Jeesuksen nimessä? Mutta kun Jumala on kaiken takana, hän avaa ovet ja näyttää kuljettavan tien, on kanssani, johdattaa, siunaa ja varjelee koko ajan. Toki tähän kaikkeen sisältyy paljon maallikkoon kohdistuvaa arvostelua, vainoa ja hylkäämistä, ylikävelyä ja vähättelyä, kyykyttämistä ja sensuuria. Mutta se kuuluu asiaan. Elämä uskossa on sellaista Jeesuksen kanssa tässä maailmassa.

 

Olen pannut merkille, että Jumalan valtakunta koostuu pääasiassa tavallisista ihmisistä, uskovista. He ovat tulleet uskoon ja löytäneet Jeesuksen Vapahtajakseen ja tunnustaneet hänet Herrakseen. Näistä piireistä löytyy monta lahjakasta ja Jumalan armoittamaa ihmistä, jotka eivät tee itsestään numeroa tai leuhki. Heitä ei yleensä mainita nimeltä, vaan luvulta. He edustavat suurta pelastettujen joukkoa, joista kukaan ei näytä olevan päätä pitempi toista. Heitä Jeesus lähettää julistamaan, todistamaan, rukoilemaan, hoitamaan sieluja ja edistämään Jumalan valtakuntaa täällä. Virallinen organisaatio tykkää yleensä huonoa liian innokkaista maallikoista ja kokee kaiken uskonnollisen rauhan häiriintyvän näiden veijareiden ilmestyessä mukaan toimintaan. Siksi on tapana syrjiä tätä joukkoa tapaan: Kirkkopuistossa ulkoilmatilaisuus, puhuu kirkkoherra, sateen sattuessa joku maallikko.

 

Ps.100:

1. Kiitosuhri-virsi. Kohottakaa riemuhuuto Herralle, kaikki maa.

2. Palvelkaa Herraa ilolla, tulkaa hänen kasvojensa eteen riemulla.

3. Tietäkää, että Herra on Jumala. Hän on meidät tehnyt, ja hänen me olemme, hänen kansansa ja hänen laitumensa lampaat.

4. Käykää hänen portteihinsa kiittäen, hänen esikartanoihinsa ylistystä veisaten. Ylistäkää häntä, kiittäkää hänen nimeänsä.

5. Sillä Herra on hyvä; hänen armonsa pysyy iankaikkisesti ja hänen uskollisuutensa polvesta polveen.

- Minä näin Herran. Jos sinä, veljeni, saisit nähdä hänet, et jaksaisi päivääkään elää maailmassa, niin ihmeellinen hän on.

Näkyjä kuolinvuoteilta - Lahja Cantell - Jumalan johdatusta elämän arjessa

 

Harlun kunnan Myllysopella oli Matti Hiltusen talo. Helteisenä heinäkuun päivänä poikkesin taloon saadakseni juotavaa. Talossa ei ollut ketään kotona, joten aloin etsiä kaivoa. Talo oli korkealla mäellä, siksi arvelin kaivon olevan mäen alla joen lähellä. Kun en kaivoa sieltä löytänyt, nousin takaisin pihaan. Etsin ja vihdoin huomasin korkeimmalta paikalta matalan laatikon, jonka lähemmin sitä tarkasteltuani totesin kaivonkanneksi. Kannen alla oli varrellinen kippa, sillä nostin vettä, joka oli ensiluokkaista juomavettä, kirkasta, hajutonta ja mautonta. Kaivo sai minut uteliaaksi ja niinpä päätin vielä illalla pistäytyä talossa. Isäntä pyysi jäämään yöksi ja valmistutti illallisen, jonka jälkeen seurustelimme. Otin puheeksi kaivon ja kysyin todella uteliaana, kenen kumman päähän on pälkähtänyt ruveta kaivamaan kaivoa pihan korkeimmalle paikalle.

- Kyllä siinä päässä on tarvinnut olla tavallista enemmän tietoa, arvelin.

- Ei siinä tietoa tarvittu, kaivon paikan osoitti pajunvirpi kädessäni, naurahti isäntä.

 

Illalla talon tytär otti esille virsikirjat ja niin vietimme iltaa veisaten ja Herrastamme puhellen. Tytön kaunis ääni ja hengen palavuus jäi minua puhuttelemaan. Kauan aikaa soi korvissani hänen veisaamanaan:

- Oi Jeesus, Kristus, Herramme, Jumalan Poika turvamme.

Seuraavana kesänä jouduin taas saman Hiltusen talon vieraaksi. Kaikki oli kuten ennenkin, mutta tytärtä en nähnyt. Kysäisin:

- Missä se veisaaja-tytär on?

- Ei häntä ole, hän kuoli keväällä, minulle vastattiin.

- Varmaan hän kuoli onnellisena, sanoin.

- Kyllä, isäntä vastasi ja alkoi kertoa: - Jo talvella hän sairastui keuhkotautiin eikä parantunut, vaikka kaikki tehtiin mitä lääkäri määräsi. Eräänä päivänä hän kutsui minut luokseen ja pyysi, että menisin noutamaan kirkkoherran antamaan hänelle ehtoollisen. Minä menin, mutta kirkkoherra ei tullut mukaani, sillä tyttöä ei vielä oltu konfirmoitu. Kirkkoherra kirjoitti tytölle kirjeen ja lähetti kirjasen luettavaksi. Toin ne hänelle. Tyttäreni luki ne ja sai virvoitusta, mutta herahti itkemään kun ei saanut ehtoollista. Itkuunsa hän nukahti. Herättyään hän kutsui minut taas luokseen ja silmät säteillen kertoi:

- Minä näin Herran Jeesuksen. Hän sanoi minulle:

- Älä itke, huomenna kello kaksi (neljätoista) sinä saat olla minun kanssani suurella ehtoollisella!

- Me äidin kanssa ymmärsimme, että hän kuolee huomenna kello kaksi. Kun tuo aika tuli, menimme hänen huoneeseensa. Hän oli tajuissaan ja kysyi:

- Näettekö te tätä kirkkautta? Emmehän me nähneet muuta, kuin että hänen silmänsä loistivat. Sitten hän kysyi:

- Kuuletteko? Nyt kuuluu niin kaunista soittoa, etten ikinä ole sellaista kuullut. Ja hetken kuluttua:

- Nyt kuuluu ihanaa laulua ja huone tulee täyteen pikku enkeleitä, joiden joukossa on naapurin tyttökin. Tämän jälkeen hänen silmänsä sammuivat. Me sanoimme toisillemme:

- Hän pääsi suurelle ehtoolliselle.

 

Näky ei ollut harhakuva, sen todistaa toteen käynyt Herran sana:

Huomenna kello kaksi sinä saat olla kanssani Suurella Ehtoollisella ja se, että kuoleva näki enkelien joukossa naapurin tytön, joka oli kuollut tuntia aikaisemmin. Sitä ei silloin Hiltusessa tiedetty.

Isä tuli herätykseen ja elävään uskoon, mutta ei äiti, vaikka hänkin näki ja kuuli kaiken. On merkille pantavaa, että toinen ihminen ilmeisen Jumalan teon edessä saa uskon, herää ja uudistuu, mutta toinen paatuu. Niin oli jo Vanhan liiton aikoina, niin oli Herran lihan päivinä, ja niin tulee olemaan. Sillä se, joka ei ole totuudelle kuuliainen, annetaan lopulta paatumuksen valtaan, niin että vaikka hänellä on silmät, hän ei näe, ja korvat, hän ei kuule, mitä Pyhä Henki tekee ja puhuu.

 

Harlun seurakunnan kanttoriurkurin Eino Pesosen autuaallinen kuolema on ollut voimallinen saarna minulle sen tähden, että olimme läheiset ystävät ja että kävin hänen luonaan päivää ennen hänen siirtymistään rajan yli.

Tiesin Einon sairastavan ja usein tein lähtöä hänen luokseen — tai niin kuin Raamattu sanoo "sairasta oppimaan". Eräänä päivänä tunsin, että minun on heti lähdettävä. Hiihdin viiden kilometrin taipaleen perille. En unohda hänen katsettaan hänen tervehtiessään minua.

- Minä näin Herran. Jos sinä, veljeni, saisit nähdä hänet, et jaksaisi päivääkään elää maailmassa, niin ihmeellinen hän on. Hän nousi kyynärpäänsä varaan ja jatkoi:

- Herra sanoi minulle päivän, jolloin hän tulee minut noutamaan. Se päivä on huomenna.

Katselin hänen säteileviä silmiään. Ajattelin auttaa häntä, ettei hän huolehtisi vekselistään, jossa olin takaajana, siksi sanoin:

- Minä hoidan sen vekselin älä vain sitä sure. Hän tuli murheelliseksi ja nuhdelIen minua sanoi:

- Kun Herra on sieluni pelastanut ja hoitanut iankaikkisuusasiani, niin kyllä hän hoitaa nämä ajallisetkin, ei nyt puhuta niistä.

 

Sinä hetkenä minulle kirkastui, miten suuri asia on sielun pelastuminen, miten todellinen Herra Jeesus Kristus.

Einon kuoleman jälkeen puhuttelin sairaanhoitaja Aada Karhusta, joka häntä hoiti. Hän kertoi:

- Kun kello tuli kaksi, lähetti Eino minut noutamaan vaimonsa luokseen. Hänen saavuttuaan vuoteen luokse Eino teki kädellään torjuvan liikkeen ja sanoi:

- Väisty, Hilma, Jeesus tulee. Me näimme hänen kasvojensa kirkkauden ja hänen käsiensä ojentuvan niin kuin syliin pyrkivällä lapsella. Samassa silmät sammuivat, kädet putosivat alas. Eino oli siirtynyt Herran noutamana taivaan kotiin.

Kävi niin kuin Eino sanoi: Jumala piti huolen lesken ja lasten toimeentulosta. Leski hoiti vekselin, järjesti asiat ja muutti Helsinkiin, jossa sai vankeinhoito virastossa paikan. Tapasin hänet jonkin vuoden kuluttua. Hän ylisti Jumalaa ja sanoi:

- Olemme nyt tulleet toimeen jopa paremmin kuin Einon eläessä.

Niin on Jumala leskien turva ja orpojen isä niille, jotka häneen turvaavat.

 

Vaimoni oli johtajattarena Kesälahden kunnalliskodissa. Sieltä hän kertoi seuraavan tapauksen:

Itse Herra Jeesus näyttäytyi eräälle sairaalle naiselle, joka lepäsi kuolinvuoteellaan. Kun nainen tunsi loppunsa lähenevän, hän kutsui minut luokseen ja pyysi, että kutsuisin rovastin antamaan hänelle ehtoollisen. Rovasti kieltäytyi tulemasta, koska nainen oli heikkomielinen eikä häntä oltu konfirmoitu. Kun ilmoitin tämän sairaalle, hän rupesi haikeasti itkemään. On lohdullista, että Herra ei jättänyt lohduttamatta vajavaista matkamiestä. Jeesus itse näyttäytyi hänelle ja sanoi:

- Älä itke, huomenna, kun aurinko paistaa näin viistoon huoneeseesi, minä tulen sinua hakemaan ja sinä saat olla minun kanssani suurella ehtoollisella.

Sitten hän kutsui minut luokseen ja iloisena kertoi Herran ilmestyksestä ja näytti tarkkaan kädellään kuinka silloin aurinko paistaa tähän huoneeseen. Tapahtui juuri niin kuin hän oli sanonut. Seuraavana päivänä, kun aurinko paistoi viistoon ikkunasta, henki erkani sairaasta ja hän pääsi täydellisten joukkoon suurelle ehtoolliselle.

Snl.16:15. Kuninkaan kasvojen valo on elämäksi, ja hänen suosionsa on kuin keväinen sadepilvi.

 

APt.1:13. Ja kun he olivat tulleet kaupunkiin, menivät he siihen yläsaliin, jossa he tavallisesti oleskelivat.....

 

on vain yksi lauma ja yksi Paimen

 

Kun olin pikkupoika ja Suomea rakennettiin sodan jälkeen uuteen uskoon, niin sain kuulla aina joskus politiikkaa. Isoäitini puhui lahtareista, mutta en ymmärtänyt mitä sellaiset ovat. Paljon myöhemmin tiesin, että se oli pilkkanimitys oikeistolaisista, jotka olivat tappaneet, lahtanneet, vasemmistolaisia, köyhiä, työläisiä. Mummun mielestä työväestö oli ollut oikeassa ja heidän pyrkimyksensä parempaan yhteiskuntaan hyväksyttyjä, sillä köyhän ja heikomman asiaa piti kannattaa ja tukea kaikin tavoin. Myöhemmin muutimme asuinalueelle, jossa köyhällistö ja rikkaat olivat sekaisin asumassa. Kavereita siis tuli itselleni runsaasti kummaltakin laidalta, mutta hyvin pärjättiin, enkä muista että politiikka olisi tärvellyt välejämme.

 

Myöhemmin olin uskoon tultuani työväen järjestön palveluksessa julistustyöntekijänä yli yksitoista vuotta ja siellä oli korkea vakaumus lähes kaikilla, että vain vasemmistolainen politiikka edustaa yhteiskunnallista vanhurskautta. Siinä ajattelussa oikeisto oli hyväksikäyttäjä, sortaja, alistaja ja verenimijä porukkaa. Mutta kun poliittiset kysymykset sivuutettiin, niin niiden takaa löytyi monta Jumalaa kaipaavaa ihmistä, moni etsi Herraa ja pelastui. Paljon oli myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät olleet tulleet käsittämään sielun pelastuksen tärkeyttä ja Jeesus oli heille lähinnä esikuva hyvästä ihmisestä. Sen seurauksena he keskittyivät ajamaan poliittisia tavoitteitaan kristillisyyden kustannuksella. Kun siitä joskus huomautin, sain takaisin happamia arvosteluja.

 

Kristillinen kenttä julistaa usein enemmän politiikkaa kuin Kristusta. Usein kristillisväritteiset ohjelmat ovat vain poliittista moraalia vailla pelastussanomaa. Silloin ajatellaan, että oikein tekeminen pyhittää asiat ja armoa annetaan vain ansioituneille? Kaikki uutiset ovat nykyään täynnä politiikkaa ja se jakaa kansan mieliä puolesta ja vastaan. Osa kansasta on jatkuvasti kohotetussa valmiudessa hyökätä toisinajattelijoita vastaan. Osa taas siirtyy seuraavalle kanavalle, jos tarjolla on poliittinen katsaus. Kuka siis hyötyy kaikesta tästä? Ilmeisesti yhteiskunnallisesti aktiivit, kantaaottavat, tiedotusvälineet ja suunsoittajat, viihde? Politiikan tarkoitus on saada ihmisen oma mieli ja tahto julki päätöksenteossa. Siinä ryhmän etu on kovaa valuttaa tai sen eteen monet ovat valmiit uhraamaan rahaa, vaikutusvaltaa ja aikaansa. Toki taustalla on myöskin hyödyn tavoittelu, joka seuraa siitä, että mieleistään politiikkaa saadaan toteutumaan yhteiskunnassa. Politiikalla on kuitenkin vain välinearvo, olipa se minkä väristä tahansa. Se on vain ajallisten kysymysten ajamista enemmistön mielipiteellä läpi.

 

Jeesuksen opetuslapsiin liittyi useita kansallisuusaatteen miehiä ja heillä oli ajatuksena vahva juutalaisvaltio, josta roomalaiset miehittäjät heitetään pihalle. Mutta Jeesus ei missään vaiheessa antanut tällaiseen ajatteluun tukea. Päinvastoin, hän velvoitti antamaan anteeksi väärintekijöille ja rakastamaan vihollista. Jeesus puhui ystävällisesti miehittäjien kanssa ja siunasi heitä ja rukoili heidän puolestaan. Jeesus ruokki erimaalaisia ja kertoi ilosanomaa muualta tulleille. Hän ei yrittänyt korjata yhteiskuntaa tai lisätä hyvinvointia, poistaa eriarvoisuutta tai köyhyyttä. Hänen lähtökohtansa oli koko ajan Isän tahto, pelastaa ihmiset synnistä, kuolemasta ja perkeleen vallasta. Kuoltuaan ja ylös noustuaan hän lähetti seuraajansa kaikkeen maailmaan julistamaan evankeliumia. Jeesus osoitti sanomallaan, että hän ei ole tullut kansallisuusaatteen pönkittäjäksi vaan pelastamaan kaikkia Jumalan luomia ihmissieluja eri kansoista, kielistä ja maista. Hän opetti uskovia astumaan ihmisten tekemien rajojen yli Jumalan sanaa seuraten.

 

Ulkomailla politiikka on joskus sotaisaa ja väkivaltaista taustavaikuttajien etupiiriä, jossa päämäärään pyritään vaikka tappamalla tai sulkemalla toisin puhujat vankilaan. Suomalaisessa politiikassa kielenkäyttö on joskus tosi kovaa ja julmaa, säälimättömästi ihmiset pilkkaavat ja nimittelevät toinen toisiaan. Samalla puolueet kehuvat saavutuksiaan ja mollaavat muiden vastaavia rakennelmia. Politiikan edustajat vastaavat yleensä kysymyksiin asian vierestä, eli he eivät sano juuri mitään tai sitten pyörittelevät sanat niin, ettei päällimmäiseksi jää kuin kyseisen puolueen hienot toteutumattomat tavoitteet. Tämä henki tarttuu kovin helposti myös uskoviin ja silloin pyritään vain lihallisesti taistelemaan hyvien asioiden puolesta ilman Pyhää Henkeä. Onko siis hyvä ollaanko pienen ihmisen asialla tai suuren rahan pyörittäjiä, jos ei ole Jumalaa johtamassa? Onko se hyvä asia, että hyvinvointi asetetaan korkeimmaksi tavoitteeksi, vaikka ihmiset ovat samalla marssimassa synteineen helvettiin?

 

Jeesus toi Jumalan valtakunnan keskellemme ilman politiikkaa, hän astui totuttujen rajojen yli ja kelpuutti kaikenlaiset ihmiset yhteyteensä. Hän pelasti afrikkalaisen, samarialaisen, roomalaisen siinä kun juutalaisen. Hän antoi fariseukselle synnit anteeksi ja otti lapset siunaukseensa. Jeesuksen isänmaalisuus ei pysynyt juudeassa, vaan hän lähetti palvelijansa kertomaan ilosanomaa koko asutun maailman alueelle. Jeesus ei tehnyt edes kirkkopolitiikkaa, hän ei neuvonut hylkäämään, vaan vaikuttamaan osallistumalla ja rukoilemalla. Eikö hän tiennyt, kuinka mätä juutalainen uskonto silloin oli? Kyllä tiesi. Siksi hän nostikin Jumalan sanan julistamisen ja kunnioittamisen suureen arvoonsa. Hän korvasi kaiken politiikan asettumalla itse keskushenkilöksi ja uhriksi. Kaikki politiikka katosi Gappatalla, Getsemanessa ja Golgatalla opetuslasten mielistä. Silloin heitä riisuttiin lihallisen mielen liikutuksista katsomaan Jumalan suunnitelmaan ja pettymys oli ensin sanoin kuvaamattoman suuri. Tuntui kuin kaikki olisi mennyt pieleen, mutta myöhemmin kirjoitukset alkoivat avautua heille ja siitä he puhuivat muillekin. Aikanaan evankeliumi tuli Suomeenkin, kun katolliset munkit uhrasivat elämänsä lähetystyölle.

 

Kristittyjen kesken politiikka ajaa lahkoutumiseen, jossa oikeassa olevat ohjaavat ja hallitsevat asioita. Jumalakin halutaan takuumieheksi omille ja ryhmän pyrkimyksille ja sen seurauksena ajatellaan, että kun jonkun asian takana on paljon väkeä huutamassa, niin se on hyvä? Raamattu opettaa taivaallista politiikkaa Fil.3:20-21. ”Mutta meillä on yhdyskuntamme (politeuma = kansalaisuus, yhteiskunta, kansalaisoikeus) taivaissa, ja sieltä me myös odotamme Herraa Jeesusta Kristusta Vapahtajaksi, joka on muuttava meidän alennustilamme ruumiin kirkkautensa ruumiin kaltaiseksi sillä voimallaan, jolla hän myös voi tehdä kaikki itsellensä alamaiseksi."

Usko on politiikan vastakohta, sillä usko on näkymätön ja laadultaan taivaallista ja jumalallista. Usko armahtaa vihollista ja siunaa vastustajaa. 1.Kor.2:13. Usko on elävä Jumalan voima, elävä Jumalan tunteminen, varma luottamus Jumalan armoon Kristuksessa. Heikkokin usko riippuu kiinni Kristuksessa, Vapahtajan ansiossa, haavoissa, kuolemassa, ylösnousemuksessa. Usko on osallisuutta Isän armahtavaan sääliin, rakkauteen ja osaan. Usko huokailee Pyhässä Hengessä Jeesuksen seuraan ja kulkemaan hänen seuraajanaan perille asti taivaan kotiin. Jumala sytyttää uskon särjetyssä sydämessä voimallaan ja vaikutuksellaan. Usko tuo uskovalle monet taistelut, kilvoitukset, kysymykset ja rukoukset. Tässä kaikessa uskova oppii luottamaan Jeesukseen ja tuntemaan häntä Herranaan, hän on päässyt Jumalan valtakuntaan, jossa on taivaallinen järjestys, tahto ja tavoitteet. Silloin selviää, että loppujen lopuksi on vain yksi lauma ja yksi Paimen. Kiitos Herralle!