Myrskyn ja hyväntoivonniemi

Krookukset, narsissit, sinivuokot, kevätesikot, leskenlehdet ja tulppaanit ponnistivat ylös keväisellä riemulla mullan alta. Muutama tulppaaniyksilö oli jäänyt pihakivetyksen murjomaksi, mutta sitkeästi yritti kurottautua valoon. Tein voitavani vapauttaakseni uuden elämän ihmeen ja siirsin suuret kivenjärkäleet hentojen kasvien tieltä syrjään. Mutta pian huomasin, että pitkät vaaleat kukkavarret kuivuivat auringon paahteessa, eivätkä jaksaneet elää uusissa olosuhteissa. Ne elivät paremmin

painon alla ponnistaen, kuin ilman kuormaa kevyenä ja vapaana. Merkillistä? Mutta tämä kasvien saarna oli Luojan kirjoittama. Pitäisikö siis nostaa painavat kivet takaisin tulppaani-nuorukaisten päälle takaisin, että ne pääsevät entiseen oloonsa?

Mistä mekään tiedämme, mikä on kulloinkin parhaaksemme, mikä Jumalan meille sallimaa koulua ja koetusta, mikä haitaksi olevaa vihollisen tarjontaa? Olen huomannut, että suuri pakokauhu iskee etsivää ihmistä ahtaan portin edessä. Kristus tarjoaa pelastusta ja avaa oven taivaan tielle, mutta ihminen ei halua ainakaan vielä mennä siitä sisään. Joskus tämä sama paniikkikohtaus vaivaa jo onnellisesti tielle lähtenyttä ja kurjuuden kaipuu ja roska-ojan-kerho alkaa kiehtoa taas. Tien varrella on sitten huutosakkia kuin Jyväskylän suurajoissa ja kaikkien pyrkimyksenä on kampittaa taivaaseen pyrkivät pois kaidalta tieltä. Karjunta ja huuto on kova kuin play-off-ottelussa, eikä nimittelyssä säästetä sanoja. Uskova ei ole suosittu täällä kuin harvoin, kun hänestä saadaan lypsettyä jotakin hyötyä. Vain oma nahkamme on meille suotu ilman vastaväitteitä, kaikki muu on jaossa kuin perunkirjoituksessa tai huutokaupassa.

Portugalilainen Bartolomeu Dias kiersi Hyväntoivonniemen ensimmäisenä eurooppalaisena 1488 ja antoi sille nimen "myrskyjen niemi". Aikojen kuluessa lukemattomat alukset ovat haaksirikkoutuneet Hyväntoivonniemen myrskyihin ja karikoihin. Kylmä voimakas merivirta tulee eteläiseltä Jäämereltä ja kulkee Hyväntoivonniemen ohi pitkin Etelä-Afrikan ja Namibian rannikkoa. Meriveden lämpötila on Kapkaupungin kohdalla 10-12 astetta kesähelteelläkin. Vasco da Gama jatkoi sittemmin Diasin jäljillä Intian meritien etsimistä. Portugalin kuningas Juhana II antoi paikalle nimen Hyväntoivonniemi juuri siksi, että niemenkärjelle saapuminen valoi merenkulkijoille toivoa Intian meritien löytämisestä.

Jokainen uskova kulkee oman ”myrskyjen nimensä” ohi ja kautta, se kuuluu tähän taivaan tien karttaan. Mutta se voi muuttua omissa silmissä ”Hyväntoivonniemeksi” kun saa tehdä tuon matkan Herran kanssa. Myrskyn keskellä on vaikea ajatella, että uusi päivä on toisenlainen tai huomenna kaikki selviää? Päinvastoin, myrskyssä ovat kaikki kiusaukset mielessä ja mieli kuin raastinraudan jäljiltä. Tuntuu kuin ihmisellä ei olisi yhtään todellista ystävää, lottoporukkaa kaikki ja siipiveikkoja, iltalypsyn kerhoa ja turhanpuhujia, joista ei saa muuta kuin päänsärkyä. Sitten pitäisi vielä osata tehdä siinä oikeita ratkaisuja, kestäviä kauaskantoisia päätöksiä, kun ei meinaa vesilasi pysyä kourassa pilleripurkitkin menevät silmissä sekaisin? Puhelimeen on vaikea vastata ja tulee tarve pakoilla kanssaihmisiä. Piru tarjoaa hirttosilmukkaa, kuula kalloon tai heittäytymistä junan tai rekan alle, vaihtoehdot ovat kovin vähissä, kun pimeys tiivistää otettaan reppanasta. Sanovat, että myrskynsilmässä on rauhallista, mutta se ei tule heti mieleen, kun vieressä raivoavat seinänkorkuiset aallot ja vene on hörppäämässä viimeisen annoksensa ennen uppoamista? On aika kutsua Jeesus laivaan, hän tyyntää myrskyn ja asettaa aallot, Pimeyden on väistyttävä, kun Herra puhuu. Kuolemalla ei ole valtaa Kristuksen yli, eikä kukaan, koskaan, missään voi ryöstää Vapahtajan lunastamaa hänen kädestään. Golgata on uskovan hyväntoivonniemi, siellä syntinen löytää levon Jeesuksen haavoissa.

"Ja kun Salomo oli lakannut rukoilemasta ja anomasta Herralta kaikkea tätä, nousi hän Herran alttarin edestä, jossa hän oli ollut polvillaan kädet ojennettuina taivasta kohti, astui esille ja siunasi koko Israelin seurakunnan suurella äänellä, sanoen:” 1.Kun.8:54-61.

Jumalan miehen rukous on meille hyvä neuvo tänään omissa ongelmissamme. Näemme siitä muutaman merkittävän asian, jotka auttavat meitä omassa Jumala-suhteessamme: Kansan päämies polvistui maailmankaikkeuden päämiehen edessä, hän anoi Herran apua heille. Uskossa hän kohotti kätensä Jumalan puoleen. Hänen rukoushetkensä oli siunauksen täyteinen, hän oli omistautunut siihen koko sydämestään, koska hän saattoi levollisin mielin nousta siitä. Se oli merkki siitä, että hän ja Jumala olivat keskustelleet, hän oli saanut vastauksen taivaasta. Se, mitä hän nöyrästi anoi, tuli toisten hyväksi, mutta hänkin sai olla siitä osallinen. Hän ymmärsi siunauksen suuruuden, koska saattoi äänekkäästi sen toivottaa koko kansalle.

"Kiitetty olkoon Herra, joka on antanut levon kansallensa Israelille, aivan niinkuin hän on puhunut. Ei ole jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista lupauksista, jotka Herra on antanut palvelijansa Mooseksen kautta.”

Hän uskoi, että Jumalan sanan lupaukset olivat heidän elämänsä suurin rikkaus, joista heidän elämänsä riippuisi. Taivaallinen rauha oli arvossaan, kun ympäristön paineet ja monenlaiset maailman virtaukset pyrkivät rantautumaan omaisuuskansankin keskuuteen. Lupaukset eivät olleet kuitenkaan vielä kuin mitalin toinen puoli, sillä niiden täyttymys oli Jumalan vastaus. Jokainen uskova saa opetella tätä läksyä elämässään: Ano, kolkuta, etsi ja Herra vastaa sinulle, hän antaa sinun löytää, hän avaa ja lahjoittaa. Kiitos hänelle!

"Olkoon Herra, meidän Jumalamme, meidän kanssamme, niinkuin hän on ollut meidän isiemme kanssa. Älköön hän meitä jättäkö älköönkä hyljätkö, vaan kääntäköön meidän sydämemme puoleensa, niin että aina vaellamme hänen teitänsä ja noudatamme hänen käskyjänsä, säädöksiänsä ja oikeuksiansa, jotka hän on antanut meidän isillemme."

Historia on hyvä opettaja ja meidän edeltäjämme ovat merkanneet monin tavoin meille reitit, joita kannattaa kulkea. On vain kuunneltava, opittava ja nöyrryttävä hiljentymään, ja Jumala puhuu väkevästi niissä hetkissä. Jumala ei jätä metriäkään meille omin neuvoin kuljettavaksi, hän ei unohda meitä, eikä ole välinpitämätön tilastamme. Hän ei hylkää, eikä irrota otettaan, jos tahdomme tarttua hänen käteensä. Mutta Jumalan sana on valonlähde tässä ja jatkuvasti, sillä sen on Jumala itse sytyttänyt tienohjaajaksi.

”Ja antautukaa te ehyin sydämin Herralle, Jumalallenne, niin että vaellatte hänen säädöksiensä mukaan ja noudatatte hänen käskyjänsä samoin kuin nytkin."

Sydän on tiedon, mielen ja tunteitten keskus ihmisissä. Se on kaiken elämän komentokeskus, jonka vihollinen miehittää mielellään, myös synti ottaa sinne mielellään alivuokralaisen asunnon vuokraa maksamatta ja maailma pitää suurena etuoikeutenaan viehättää, hallita ja sekoittaa uskovan sydäntä. Sen toiminnan se aloittaa jo pienestä pitäen ja kiihdyttää vauhtiaan kun vanhuus kangistaa ja karusellin vauhti hidastuu. Mutta Jumala lähettää tiellemme ystäviä, jotka rohkaisevat meitä. Ei kannata pitää näitä Herran palvelijoita liian halpoina, sillä silloin voi kulkea onnensa ohi. Myöhemmin matkan kestäessä voi sitten kertoa muille myrskyistään ja miten Jumalan apu muutti myrskyniemen hyväntoivonniemeksi.

Mutta ennen kaikkea tätä Herra vie meitä näkemään, millaisia myrskyjä voi olla tulossa. Tapaukset ovat aina samanlaisia, vaikka aika muuttuu. 1.Kun.8:31. Jos joku rikkoo lähimmäistänsä vastaan….

33. Jos vihollinen voittaa sinun kansasi Israelin, sen tähden että he ovat tehneet syntiä sinua vastaan… 35. Jos taivas suljetaan, niin ettei tule sadetta, koska he ovat tehneet syntiä sinua vastaa…. 37. Jos maahan tulee nälänhätä, rutto, jos tulee nokitähkä ja viljanruoste, jos tulevat heinäsirkat ja tuhosirkat, jos vihollinen ahdistaa sitä maassa, jossa sen portit ovat, jos tulee mikä tahansa vitsaus tai vaiva…. 41. Myös jos joku muukalainen, joka ei ole sinun kansaasi Israelia, tulee kaukaisesta maasta sinun nimesi tähden…. 46. Jos he tekevät syntiä sinua vastaan - sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee - ja sinä vihastut heihin….

On aika tehdä parannus, sillä myrskyjen keskellä on paha olla. Syyllisyys on raskas kantaa. Eräs vankilalähetti ystäväni kertoi juuri käydyn vankilatilaisuuden lopussa  erään vangin tulleen loppuvihellyksen jälkeen kysymään häneltä, voiko kaikki synnit saada anteeksi? Mikä ettei, jos tulee Jeesuksen kautta Isän eteen rehellisenä! 47. mutta jos he sitten menevät itseensä…. 48. ja palajavat sinun tykösi kaikesta sydämestään….. 49. niin kuule taivaasta, asuinsijastasi, heidän rukouksensa ja anomisensa, hanki heille oikeus 50. ja anna anteeksi kansallesi, mitä he ovat rikkoneet sinua vastaan…..

Monet myrskyt heittelevät laivaamme, Herra ja meinaamme hukkua ja menettää toivomme ylivoimaisten koettelemusten edessä. Auta meitä, synnit painavat laivan pohjaan. Vie Kristus kansasi hyväntoivonnimelle, Golgatalle, jossa löydämme levon ja rauhan sinun pelastustyösi kautta ja saamme veresi puhdistuksen, kun käännymme myrskyistä luoksesi. Sinä ihmeellinen Herra hallitset kaiken ja siunaat meitä enemmän kuin ansaitsemme. Tule laivaamme ja ohjaa tahtosi mukaan oikeaan. Sinulta tulevat myrskyt ja sinulta tulee rauha.

Särkyneiden toiveiden kadulla

Mulla oli aikoinaan työkaveri, Kaitsu, joka oli suurin piirtein samanikäinen kuin minäkin. Olimme molemmat vain hieman elämää nähneet ja kovin kiinnostuneita, mitä voisimmekaan saavuttaa? Elämäntaitomme sen sijaan olivat kovin vaatimattomat, ja olimme varsin köyhiäkin. Se oli kesätyöpaikka, jossa tapasimme ja pian työsuhteemme muuttuivat, tiemme erosivat. Minä tulin uskoon jonkin ajan kuluttua ja elämäni muuttui täysin. Tapasimme uudelleen Kaitsun kanssa ja sain kertoa hänelle Jeesuksesta ja uudesta elämästäni. Olin täynnä uuden elämän iloa ja Jumalan valtakunnan ulottuvuuksia ja paratiisin tuoksua. Kävin Kaitsun kotona, jossa asui hänen äitinsä. Isästä ei ollut tietoa ja äidillä oli neljä poikaa, joista kaksi oli fiksua ja kaksi hunsvottia, Kaitsu oli toinen näistä. Äiti kuului paikalliseen helluntaiseurakuntaan ja oli uskovainen. Äidin murhe vain olivat nämä kaksi hunsvottia, jotka aiheuttivat paljon murhetta. ”Viisas poika iloittaa isänsä, ja hullu ihminen häpäisee äitinsä. Hullulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiellä.” Snl.15:20-21. Pojat olivat silloin sekakäyttäjiä, jotka tarvitsivat koko ajan lisää rahaa aineisiin ja muistan kuinka äiti valitti minulle, että pojat varastavat hänen omaisuuttaan ja vievät panttilainaamoon tai myyvät kadulla saadakseen hetken helpotusta vaivoihinsa. Kumpikin näistä kahdesta oli välillä vankilassa.

Vein sitten Kaitsua joihinkin hengellisiin kokouksiin ja luulin voivani auttaa hänet kaidalle tielle. Hän oli herkkä kaveri ja puhui yleensä avoimesti asioistaan. Luotin häneen, hän oli mukava luonteeltaan. Mutta hänellä oli pimeä puolensa ja siitä oli osoituksia myös menneisyydessä, kun hän oli istunut vankilassa lähinnä omaisuusrikoksista. Asuin silloin eräässä alivuokralaisasunnossa vuokralla toisen työkaverin kanssa. Kerran sitten kerroin hänelle, että olin luvannut, että Kaitsu voisi olla meillä vähän aikaa, kun sillä ei ollut asuntoa. Ja muistan, että työkaverini ei ollut asiasta ollenkaan innostunut, vaikka lupasin vastata Kaitsusta ja hänen edesottamuksistaan. Se oli aika paljon muuten luvattu, mutta nuorena uskovana ajattelin uskovan olevan sen verran kova luu, että selviän kaikista tilanteista voittajana? En muista kuinka kauan meni aikaa, kun Kaitsu siinä oli meidän pienessä huushollissamme, mutta kerran se tilanne kuitenkin katkesi. Minulla oli vuoteeni vieressä vanha lipasto, jossa pidin hieman käyttörahaa laatikossa. Kerroin sen sitten kerran avoimesti Kaitsulle ja sanoin, että jos hän tarvitsee, niin voi ottaa sieltä tarpeisiinsa. Eräänä päivänä Kaitsu häipyi sen siliän tien ja vei kaikki rahat mennessään. Kaduin, että olin ollut liian luottavainen, vaikka en mennytkään konkurssiin. Kaitsu oli vanha varas ja houkutus oli liian suuri. Tosin olin antanut hänelle siihen myöskin luvan. ”Kuulkaa siis, te naiset, Herran sana, ottakoon korvanne vastaan hänen suunsa puheen; opettakaa tyttärillenne valitusvirsi ja toinen toisellenne itkuvirsi. Sillä kuolema on noussut sisään ikkunoistamme, on tullut meidän palatseihimme, tuhotakseen kadulta lapset, toreilta nuorukaiset.” Jer.9:20-21.

Kului aikaa ja kerran olin Kaitsun äidin asunnon luona kulkemassa katua ja siinä hämärässä katuvalojen alla kohtasimme. Hän oli humalassa, pahoillaan ja itki huonouttaan. Annoin hänelle anteeksi, rahoja ei enää ollut, eikä koskaan tullut. Toivotin hänelle Jumalan siunausta ja yritin olla niin myötätuntoinen kuin kykenin, mutta huomaisin luopuneeni samalla humanismin ajatusmallista ihmisen hyvyydestä. Samalla oma pyhitykseni sai kovan kolauksen, sillä olin epäonnistunut yhden onnettoman auttamisesta elämäntielle. Olin särkyneiden toiveiden kadulla kovin yksin.

Näitä näkyjä olen sitten joutunut havaitsemaan pitkin elämäni matkaa, enkä ole kyennyt auttamaan ihmisiä, niinkuin olisin halunnut ja sydämessäni koen oikeaksi. Minulla ei ole saavutuksia tälläkään rintamalla, mutta tappioita kyllä runsaasti. Tosin, viimeinen sana on aina Herralla, joten en tiedä, miten näiden monien ystävien lopullinen valinta sittenkään on. Voihan olla, että he tulevat vielä kerran kääntymykseen ja näen heidät kerran kirkkaudessa Jeesuksen luona? Elämän realismia olen sittemmin opetellut Jumalan sanasta. ”Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta, vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle. Job 5:6-7.

Näin myöhemmin ajatellen joudun pysähtymään uudelleen Jumalan rakkauden ääreen, se on niin ihmeellinen. Hän rakastaa maailmaa, vaikka emme sitä mitenkään ansaitse, emmekä ole sen arvoiset. Eksymme, erehdymme, kompuroimme ja teemme jatkuvasti väärin ja siitä huolimatta Jumalan pelastava rakkaus kohdistuu meihin kuin keväinen auringonsäde korkeudesta. Kaikkeen kristillisyyteen pakkaa aina sekoittumaan omaa yritystä, itsekkyyttä, inhimillistä viisailua ja syntiä. Mutta siinä Herra kuitenkin toimii ja on uskollinen kutsumuksemme asettajana Ei hän hylkää meitä virheistämme tai laita filttiketjuun, ei. Jos on kaatunut mäenlaskussa, Herra nostaa pystyyn, pyyhkäisee lumet pois pojan puserosta ja kehottaa menemään takaisin mäkeen uuteen laskuun.

”Ja minä tiedän, Jumalani, että sinä tutkit sydämen ja mielistyt vilpittömyyteen. Vilpittömällä sydämellä minä olen antanut kaikki nämä vapaaehtoiset lahjat, ja nyt minä olen ilolla nähnyt, kuinka sinun täällä oleva kansasi on antanut sinulle vapaaehtoiset lahjansa. Herra, meidän isäimme Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, säilytä tällaisina ainiaan kansasi sydämen ajatukset ja aivoitukset ja ohjaa heidän sydämensä puoleesi. Ja anna minun pojalleni Salomolle ehyt sydän noudattamaan sinun käskyjäsi, todistuksiasi ja säädöksiäsi, toimittamaan kaikki tämä ja rakentamaan tämä linna, jota varten minä olen valmistuksia tehnyt.” 1.Aik.29:17-19.

Suurten asioiden kanssa pitää tulla Jumalan eteen ja pienet asiat pitää ottaa mukaan. Sillä hänen valossaan näemme, kuinka paljon Herra on meille lahjoittanut voidaksemme elää ja selviytyä kaikesta. Joskus on myös osattava irrottaa otteensa ihmisistä ja annettava heidät Jumalan haltuun. Meidän apumme on korkeintaan rukous, jolla pyydämme Jumalan tahdon tapahtumista heille. Kätemme ovat liian lyhyet auttamaan, korvamme ovat liian kuurot kuullaksemme ihmisten vaivojen syvyyttä, rahamme ovat liian vähäiset voidaksemme ruokkia nälkäiset, kotimme liian pienet asuttaaksemme kärsivät, todistuksemme eivät vakuuta epäilijöitä. Mutta neuvottomina voimme pyytää Jeesuksen apua, avuttomina kertoa tilanteen (vaikka hän sen kyllä tietääkin entuudestaan), hänen haltuunsa kantaa omaisemme, rakkaamme, tulevaisuuden ja suunnitelmat. Joskus emme kaipaa suuria uudistuksia tai merkittäviä hankkeita, vielä vähemmän muutoksia elämäämme, mutta pyydämme Vapahtajalta, että voisimme säilyttää oleellisen, uskon ja luottamuksen häneen, hänen sanansa totuuden ja elää aina Kristuksen turvissa. ”Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi, ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla. Hän kulki katua….. Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona; milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa….. äkkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi, niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa…. Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja.” Snl.7:6-24. 

Jeesus, sinä maailman Vapahtaja, katso puoleemme laupeutesi silmillä ja ojenna kätesi, että voimme tarttua siihen. Vedä meidät ylös lokaisesta liejusta ja sonnasta ja kurasta ja tämän maailman syntitottumuksista ja aseta jalkamme pelastuksenkalliolle, sanasi varaan. Anna meille kestävä perusta elämälle, minkä varaan voimme rakentaa tulevaisuuttamme. Anna myös suuhumme uusi virsi, uusi laulu kunniaksesi, anna sen kuulua niille ihmisille, jotka tahdot meidän kauttamme johdattaa taivaaseen. Muista Kaitsua – jos hän on vielä elossa – ja kaikkia tämän ajan Kaitsuja, jotka hapuillen etsivät elämäntietä ja kompuroiden pimeässä kaipaavat Jumalan rakkautta ja ikuisenelämän valonsäteitä, paratiisin tuoksua ja uuden elämän hedelmiä sinun pöydältäsi.