Elämän tavoitteita

Sain lahjaksi kolme vanhaa miesten rannekelloa Amerikasta. Ne olivat aikoinaan kuuluneet isäni serkulle, joka kuoli tuossa kesän alussa. Sukulaiset ajattelivat ilahduttaa Amerikan perinnöllä? Kellot olivat työpöydälläni ja vaimoni veti ne (ne olivat vanhoja vieterikelloja) ja asetti aikaan. Aamulla vain yksi niistä enää kävi, kaksi oli nukahtanut ennen aikojaan. Se siitä Amerikan perinnöstä. Mutta noihin kelloihin liittyi paljon historiaa, uurastusta ja työtunteja. Jospa ne voisivat kertoa, niillä olisi paljon sanottavaa ja monta jännittävää tapausta matkan varrelta? Aika, jota ne mittasivat, on jo auttamattomasti takana päin, eivätkä nämä mittarit kykene tulkitsemaan olivatko tavoitteet oikein asetettuja tai saavutettiinko niitä koskaan?

Kesällä minulla oli ajoittain kiivas taistelu vaeltelevia muurahaisia vastaan. Nämä olivat pieniä, mustia ja hitaita. Mutta kun niitä oli satoja, ne olivat kiusana milloin missäkin, pääasiassa ulkona. Raamattukin noteeraa nämä pienet olennot esimerkillisiksi, vaikka en sitä ajatellut annostellessani myrkkyä niiden reiteille. ”Mene, laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu.” Snl.6:6 ”Muurahaiset ovat voimaton kansa, mutta he hankkivat leipänsä kesällä;” Snl.30:25. Jumala on laittanut niihin sellaisen koodin, että ne selviävät ja pyrkivät olemaan ahkeria. Me laiskemmat ehdimme sitten seuraamaan niiden toimia, mutta emme opi mitään. Tavoitteeseen päästyään muurahaiset menevät nukkumaan talveksi, se helpottaa elämää, ei tarvitse maksaa laskuja, asioida verkkopankissa, vaihtaa talvirenkaita, pukea turkkia ylle, eikä lähteä lappiin hiihtelemään, eikä luod lunta pesän suuaukosta?

Tapasin kirkossa 95-vuotiaan miehen, joka oli hyväkuntoinen ja iloinen. Hetken aikaa kelattuani sain hänen nimensäkin esiin muististani. Edellisestä tapaamisesta oli aikaa yli 20 vuotta. Hän pyysi käymään kotonaan ja niin tapahtuikin. Sen ikäisen elämä on melko yksinkertaista ja vaatimatonta monen menevän mielestä. Mutta hän oli uskossa, hänen toivonsa lepäsi Jeesuksessa ja kaiken lisäksi hän hoiti vielä kotonaan vanhaa vaimoaan. Keskustelimme, hän kertoi elämänsä iloista ja murheista. Kaikki asiat liittyivät joko sukulaisiin tai ystäviin. Se oli ollut arvokasta, rahasta tai tavarasta emme puhuneet.

Hän oli erikoinen persoona, joka pelasi shakkia, ja muistin, että hän pelasi aikoinaan yksinään, kun ei ollut pelikaveria. Kävin hänellä aikoinaan kylässä ja pelasin hänen kanssaan yhden erän – häviten. Kysyin silloin, että miten hän voi pelata yksin, sillä esim. tietokonetta vastaan voi pelata eri vaikeusasteilla ja se on mielekkäämpää. Mies kertoi vaihtavansa puolta pöydän toiselle puolelle ja olevansa aina sitä puolta, missä kulloinkin on. Erikoista!? Tällä kertaa emme pelanneet shakkia – olisin kuitenkin hävinnyt.

Elämän perustavoitteisiin kuuluu syöminen, ruoka kruunaa päivän. Joskus tästä kulttuurista muodostuu kaiken keskus – elämme vain syödäksemme. Kun olemme saaneet ravintoa suuhun, mietimme jo seuraavaa ateriaa ja siinä välissäkin menee ties mitä suuhun. Tästä johtuen syömisnopeus kasvaa jatkuvasti ja se, mitä maha ei vedä, sen silmät ahnehtivat. On harvinaista syödä hetki rauhassa, kiireettömästi keskustellen, iloiten ja kiitollisena Luojalle? ”….mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella,” Apt.2:46. Kristityt voivat kuitenkin tehdä sen Jeesus ja hänen rauhansa sydämessä.

Toinen suuri ajankulu on vaatettaminen ja riisuminen, että voisi taas vaatettaa. Tätä teemme tunnista toiseen ja jos emme vaateta itseämme, mietimme jo seuraavaa vaatetusta, vaatteiden ostoa, vanhojen vaatteiden hylkäämistä. Nykymuoti on ostaa vaatteensa kirpputorilta, retro on suosittua ja nuoriso kulkee rikkinäisissä köyhien housuissa. Tosin, muotifirma on tehnyt niistä risoja ja säälittävää muotia, joka maksaa. ”Sentähden minä sanon teille: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai mitä joisitte, älkääkä ruumiistanne, mitä päällenne pukisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?” Matt.6:25. Mutta jos kristitty alkaa elää todeksi tätä sanaa, häntä pidetään yleisesti liian hengellisenä, kiihkouskovaisena. Eikä hengellinen retro ei ole koskaan muotia, joskus kuitenkin joku löytää esim. vanhoista kirjoista taivaallisia aarteita, vaikka olisikin itsellä päällä vain vanhoja vaatteita kirpputorilta ostettuja.

Olen huomannut tekeväni suunnitelmia mielessäni istuessa, kävellessä, maatessa ja autoa ajaessa. Suunnitelmat liittyvät seuraaviin hetkiin kiireisessä elämässä. Niillä on melkoisen motivoiva vaikutus puheisiin, liikkumisiin ja suorituksiin. Mutta mitä tarvitsenkaan, miten paljon, milloin ja missä – Jumala tietää sen kaiken. ”Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.” Snl.16:3. Niinpä niin, se on suuri viisaus. Vanhetessa huomaa aina joskus, että paukut eivät riitä niin kuin nuorempana, pitää siis tehdä valikoiden. Ajatus rakentaa ties mitä, mutta jäsenet eivät toimi enää

samassa tahdissa. Kuitenkin on hienoa, jos voi tehdä pieniä palveluksia Herralle niillä voimilla, mitä on jäljellä. Sillä joskus suorastaan säälin nuoria uupuneita ihmisiä, jotka eivät millään meinaa jaksaa elää, jotka masentuvat liian suurten kuormien alla, jotka yrittävät olla vahvempia, mitä ovat. Nämä ihmiset hymyilevät kauniissa, näyttävissä vaatteissaan ja arvostetuissa ammateissa, suosionsa kukkuloilla, mutta heidän sisimpänsä itkee tyhjää elämää, jolla ei ole mitään tarkoitusta. Väsyneenä heidän on mahdotonta olla edustuskelpoisia ja he puhuvat liian nopeasti, epäselvästi kurkkuaan kiristäen. Heidän päänsä pyörii ja silmät hapuilevat koko ajan uutta kohdetta, heidän sormensa hipelöivät jatkuvasti jotakin esinettä, heidän pelivimmansa ei tahdo tyydyttyä. He muistuttavat ikiliikkujaa, mutta eräänä päivänä luemme heidän kuolinilmoituksensa. Luemme sen ja ryhdymme tekemään uusia elämän tavoitteita ilman heitä.

Harvoin käymme katsomassa toisia ihmisiä, silloin kun olemme kiinni vahvasti työelämässä. Ja sen harvan kerrankin pyhitämme itsellemme, menemme näyttämään itseämme. Vain ani harva tulee käymään ja kysyy ajatuksella, mitä minulle henkilökohtaisesti kuuluu, vaikka vastaus olisikin valmiiksi tiedossa – hyvää vaan! Ehkä samasta syystä emme osaa avautua ja puhua tunteistamme, mielen liikutuksista tai odotuksista, peloista tai toiveista? Millainen olisikaan sellainen maailma, ympäristö, jossa ihmiset voisivat luottaa toisiinsa ja olla avoimia, jossa uskallettaisiin puhua asioista niiden oikeilla nimillä? Meillä on taipumus turmella kauniit asiat ja pilata sekin vähä, mitä olemme

saaneet hamstratuksi? Valikoiva rakkautemme hylkää huonot ja rumat, sekä tarttuu kauniisiin ja rohkeisiin, mutta niiden kanssa on kuitenkin kaikkein eniten vaikeuksia? ”Loppusana kaikesta, mitä on kuultu, on tämä: Pelkää Jumalaa ja pidä hänen käskynsä, sillä niin tulee jokaisen ihmisen tehdä.

Sillä Jumala tuo kaikki teot tuomiolle, joka kohtaa kaikkea salassa olevaa, olkoon se hyvää tai pahaa.” Saarn.12:13-14.

Auta, Jeesus, tavoittamaan sinut joka päivä, että olisin onnellinen ja tarttuisin vain siihen, mikä on tarpeellista. Aikani on rajallinen, kykenen kiertämään vain pienen kierroksen ja sitten ympyrä sulkeutuu, aseta sinä minun tavoitteeni, voimani ja mieleni tasapainoon sanasi valossa. Johdata kuluani ja siunaa ystäviäni, erityisesti heitä, joilla on liikaa tavoitteita, liikaa ihmissuhteita, liikaa rahaa ja tavaraa, liikaa aloitettuja töitä, liikaa turhia suunnitelmia ja jotka eivät enää hallitse itseään ja elämäänsä. Tahdon siis laulaa tänään rukoillen:

”Työt ja ilot, huolet kädestäs’ jos saan, tyynnä tietäin kuljen, sinuun katson vaan. Illan tullen riennän helmaas' Herrani. Olet maailmassa syvin riemuni.” S.Hongel Hljv

Tulisilla hiilillä

Hengen ja Tiedon messut järjestetään säännöllisesti Suomessa ja viime keväänä ne pidettiin Tampereella. Nimen alle mahtuu kaikki saatananpalvonnan ilmenemismuodot ja sekoilut, jotka johtavat ihmiset harhaan ja eroon elävästä Jumalasta. Eräs merkillinen shamanistinen rituaali on tullut nykypäivään juuri näiden ihmisten toimesta, ja se on hiilloksella kävely, jota kutsutaan tulikävelyksi. Sitä on harrastettu ikivanhana menetelmänä mitä erilaisimmissa parantamisrituaaleissa ja pyrkimyksissä etsiä jumaluutta itsestään. Sen juuret ovat taikauskossa, noituudessa ja puhdistautumisriiteissä tai eräänlaisissa uudelleensyntymisrituaaleissa. Länsimaissa erityisesti new age-liike on omaksunut sen harjoittamisen henkisen kehityksen välineenä ja pyrkinyt näin sekoittamaan lähinnä elintason turhauttamat ihmiset. Raamattu varoittaa kristittyjä yhtymästä mitenkään näihin demonisiin juttuihin ja enpä usko, että kukaan uskossa oleva haluaisikaan kävellä paljain jaloin tulikuumien hiilien päällä?

Kun olin nuori evankelista ja sain tehdä monenlaisia tehtäviä ansiotyöni puitteissa palkkani eteen. Lehtien toimittaminen ja juttujen työstäminen kuului tehtäviini. Yleensä nämä olivat antoisia hetkiä, jolloin sain kuunnella ihmisten kertomuksia, joissa Jumala oli tullut heidän elämäänsä ja Jeesus oli pelastanut heidät. Kerran tein eräällä pohjoisen reissulla useampia juttuja vastaan tulleista henkilöistä. Eräs heistä oli seurakunnan diakonin virassa, mukava mies ja huumorintajuinen. Kirjoitin melko tarkkaan hänen kertomuksensa paperille sitä mitenkään värittämättä. Jutussa ilmeni myös sellainen seikka, että mies oli hakemassa paikallisesta seurakunnasta uutta virkaa. Myöhemmin sitten kävi ilmi, ettei hän tullut valituksi. Tapasimme myöhemmin muissa merkeissä ja hän hyökkäsi heti kimppuuni haukkumalla lehtijuttuni hänestä. Viha aivan pursusi hänen silmistään ja sanat putoilivat suusta kuin tikarin pistot, joita yritin torjua uskossa. ”Herra, pelasta minun sieluni valheellisista huulista, petollisesta kielestä. Mitä hän sinulle antaa ja mitä siihen vielä lisää, sinä petollinen kieli? Väkivaltaisen teräviä nuolia ynnä kinsteripensaan tulisia hiiliä!” Ps.120:2-4. Meni tovin aikaa ennen kuin tajusin, miksi tuo ennen niin lupasakka diakoni poltti hihansa ja  hermostui. No, pian hän lauhtui, emmekä sen koomin enää käyneet tuota keskustelua. Myöhemmin vasta minulle selvisi, että jutun todenperäisyys ärsytti häntä.

Vihaisen ihmisen kohtaaminen on kurja kokemus, varsinkin jos ei tiedä itse vaikuttaneensa mitenkään toisen kiukun purkaukseen. Hetkeä aikaisemmin tuo samainen ihminen on ollut tyynni ja rauhallisempi, ehkä ystävällisempi, keskustelevampi. Eikä tässä auta uskovaisuuskaan, puseron alla asuva vanha aadam on konstikas syntipesä, josta löytyy pirullisia piirteitä.

Joskus odottavan aika on pitkä, ja hermot koetuksella. Sisin kiehuu tunteista ja mieli on kuin ylikuumenneella moottorisahalla: ääni kohoaa epätoivon rajamaille. Silloin mieli on kuin tulisilla hiilillä, kun ei mitään ratkaisevaa tapahdu odotusten mukaan. Pelko pettymyksestä on suuri kiusa, jonka tähden ihminen on valmis vaikka mihin uhrauksiin ja tyhmiin tekoihin. Juonittelu, kärsimättömyys ja kohtalainen omaisuus on vaarallinen yhdiste, joka saa aikaan elämässä hehkuvien hiilien efektin.

Suomi on kunnostautunut kilpailujen luvattuna maana, muttei aina edukseen. Meillä on eukonkantokilpailu, suopotkupalloa, chilin syömisen kilpailu, oluenjuontikilpailu, missikisat ja vaikka mitä täysin turhaa juttua. Aikoinaan järjestettiin jossain päin Suomea kilpailu, jossa yritettiin istua hellanlevyn päällä mahdollisimman pitkään, kun se laitettiin kuumenemaan ja se voitti, joka kesti pisimpään kuumuutta. Mieletöntä. Tulee mieleen saunakilpailut, joissa ihmisiä on jopa kuollut ja osa saanut palovammoja. Onko hulluudellamme rajoja? Ihmiset tekevät mitä vain saadakseen suosiota ja rahaa?

Monenlaiset koetukset, odotukset, kaipaus, pelko ja muut tunnetilat aiheuttavat sisimmän kiehumista, olemme kuin tulisilla hiilillä. Joillakin se tapahtuu urheilukilpailuissa, joillakin poliittisessa keskustelussa, joillakin synnytyssairaalassa, joillakin lentoasemalla, joillakin ruuhkaliikenteessä, joillakin viranomaisten edessä. Silloin mieli on piirtänyt kuvan siitä, miten kaiken pitäisi tapahtua ja sitä ihminen alkaa odottaa saadakseen tyydytyksen. Sydämessä asuva syntitottumus on kuin polttava liekki, joka jäytää saadakseen himoilleen vastauksen. Avioelämään tottuneelle saattaa yksinäisyys olla kuin polttava tuli. ”Naimattomille ja leskille minä taas sanon: heille on hyvä, jos pysyvät sellaisina kuin minäkin; mutta jos eivät voi itseään hillitä, niin menkööt naimisiin; sillä parempi on naida kuin palaa.” 1.Kor.7:8-9. Tämä ei ole kuitenkaan pelastuskysymys, mutta vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Patoutunut seksuaalisuus on aikapommi, joka saa vääristyneitä muotoja, homoseksuaalisuutta, lapsiin sekaantumista, raiskauksia. Alun perin Jumalan luoma lahja vääristyy käyttäjänsä hallussa. Esim. katolisten ja ortodoksien keskuudessa käytetty selibaatti on varsinainen maan vaiva, joka suurimmalla osalla on pelkkää omavanhurskautta ja lain tekoa ilman uskoa. Siksi sen hedelmä on em. kaltainen, pimeä ja kolkko. He (miehet, myös nunnat) kieltävät luonnollisen yhteytensä vastakkaiseen sukupuoleen, joka olisi Jumalan luomisjärjestyksen mukainen ja siunattu elämäntapa. Seurauksena on elämä tulisilla hiilillä aivan sekoamispisteeseen asti.

Kristityn tulisi oppia hengellisen sodankäynnin pääperiaate ja henki: taistelua käydään vain Jumalan asein, ei koskaan lihan voimalla. Kaikenlainen toisten sättiminen, alistaminen, pilkkaaminen, panettelu tai vähättely ovat aivan hyödytöntä. Huutamisella ei voiteta mitään, eikä rähjääminen vapauta sieluja. Nämä käyvät ilmiönä vain hetkellisessä puolustautumisessa, jolloin inhimillisyytemme näyttää perintötekijänsä ja oikeaoppisuutensa. Aina on ihmisiä, jotka eivät tykkää meistä, vaikka olisimme facebookissa. Joskus he myös ilmaisevat sen kuuluvasti tai toimillaan. Silloin uskova voi käyttää Kristuksen mieltä apunaan ja taivaallisen rakkauden kautta kohdata vaikea lähimmäinen. Se on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty. "Jos vihamiehelläsi on nälkä, anna hänelle leipää syödä, ja jos hänellä on jano, anna hänelle vettä juoda. Sillä niin sinä kokoat tulisia hiiliä hänen päänsä päälle, ja Herra sen sinulle palkitsee.” Snl.25: 21-22. Näin Kristus tekee syntiselle, näin hän kohtaa vastustajansa, näin hän pelastaa itsessään kelvottomat, pilalle menneet, orjat, kurjat, pimeän pojat ja hämärän tytöt. Siinä on syntinen kuin tulisilla hiilillä, kun Jumalan rakkaus koskettaa, kun sana tunkee sisimpään totuuden tuoden. Herra on luonut meille elämän edellytykset ja tehnyt maan meille asuttavaksi, hän antaa meille ruoan, työn, terveyden, ystävät ja seurakunnan. Silti nämä asiat eivät herätä meitä näkemään hänen ikuista olemustaan. Siksi hän lähestyy meitä Kristuksessa ja ilmoittaa hänet sanassaan Pyhässä Hengessä. Tämä kolahtaa sieluun ja paatuneinkin joutuu herkistymään, ateistit vähenevät silmissä ja Jumalaan uskovat valloittavat alaa. Muutamat tulevat todelliseen mielenmuutokseen ja pääsevät omistamaan armon avukseen oikeaan aikaan. Muutamat syövät ja juovat Kristuksen, heistä tulee armahdettuja. Sisäinen polte jäähtyy ja tilalle tulee taivaallinen rauha, joka on tarkoitettu kaikille ihmisille kaikkina aikoina.

Jeesus, sinä olit kaltoin kohdeltu ja rikkimurrettu Jumalan Karitsa, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme pitäneet minäkään. Sinun tuskan tulesi ja suuri sielun vaivasi on tullut meille elämän lähteeksi. Kiitos, että jaksat etsiä kadonnutta, eksynyttä ja epäonnistunutta. Opeta omiasi kokoamaan tulisia hiiliä niiden ylle, jotka eivät vielä sinua tunne, että kypsyisivät kohtamaan Jumalansa, antautumaan sinulle. Auta meitä, kun olemme elämämme paistinpannulla kuin tulisilla hiilillä, kun ajan vaivat murjovat meitä, kun heikkoutemme tähden kaadumme ja tyhmyytemme tähden menetämme paljon. Auta meitä aina turvautumaan sinuun, joka olet aina luotettava, erehtymätön, kaikkivaltias ja lupauksissasi muuttumaton.