Avunhuutoja

 Istuin kirkossa, oli esirukouksen aika. Tavanomaisten kirkkorukousten jälkeen tuli vapaa osuus, johon oli kerätty ajankohtaisia asioita ja ihmisten lähettämiä esirukouspyyntöjä. Jossain vaiheessa tuli esiin maailman tilanne ja pappi rukoili hartaasti Ukrainalaisten puolesta siirtyen sitten muihin osioihin. Ajattelin, että kyllä olisi hyvä rukoilla nyt eteenkin Venäjän ihmisten puolesta. Niinpä teinkin sen sitten yksin siinä.

 

Pikkupoikana kuljimme äidinäitini, mummun, kanssa pitkin Varsinais-suomea ja Hämettä polkupyörällä kesäaikaan viikkoja ja yövyimme milloin missäkin kodissa. Se oli varsin hauskaa. Mummu polki ja minä istuin takatelineellä. En muista talojen nimiä, en paikkakuntia, enkä kaikkia ihmisiä, mutta monta kuvaa tulee vieläkin mieleen sinne tähyillessäni. Kerran tällaisella reissulla jalkani meni vahingossa pyörän pinnojen väliin ja kipeytyi. Olin ehkä noin viisivuotias silloin ja valitin kärsimystäni ääneen. Sitten jalka oli monta päivää niin huono, ettei sen päälle voinut astua ja makasin sängyssä. Se oli yksi sukulaistalo Someron Ruunalassa. Mutta päivä päivältä paranin ja pian en enää muistanut valitustani. Taas mentiin, mummu ajoi ja minä istuin takana.

 

Mummu tuli uskoon vähän minun jälkeeni vanhoilla päivillään. Hän kertoi, että armo oli alkanut kirkastua hänelle. Vein hänelle hengellisiä kirjoja ja isotekstisen Raamatun. Hän luki ne kaikki. Kävin viikoittain hänen luonaan, joimme kahvia, luimme sanaa, veisasimme ja rukoilimme. Olimme kumpikin löytäneet juuri Jeesuksen. Meillä oli ikäeroa viisikymmentä vuotta. Jossain vaiheessa mummu sanoi, että hän haluaa kutsua pieneen asuntoonsa ystäviään, ja pitäisimme seurat. Niin tapahtui ja hän halusi minun puhuvan kokoontuneelle väelle. Se oli varmaan ihan ensimmäisiä kertoja, kun saarnasin Herrasta? Myöhemmin mummu sanoi ihmettelevänsä, että nämä vanhuuttaan viettävät kaverinsa eivät olleet kovin kiinnostuneita Jumalasta? Eräällekin tällaiselle hän oli sanonut, että olisi jo aika ruveta ajattelemaan Jumalaa. Sitten mummu näki unen, jossa tämä mainittu ystävätär oli menossa kadulla hänen ohitseen ja hän oli kysynyt, että minne tämä menee? Mutta ystävätär ei vastannut mitään. Pian heidän ohitseen ajoi musta auto, joka pysähtyi ystävättären kohdalla. Ovi aukesi ja käsi nappasi ystävättären autoon ja sieltä kuului saatanallinen nauru. Auto ajoi tiehensä. Pian tämän unen jälkeen mainittu ystävätär kuoli. Meille ei koskaan selvinnyt, mikä oli hänen suhteensa Jumalaan?

 

Ei Jumalan luo voi aina tulla, ei aina ole etsikkoaika, ei Jumala aina kutsu. Siksi on tärkeä kuulla, kun Jeesus puhuu, mitä Herra sanoo, ja mitä hänen palvelijansa julistavat. Siinä on kysymys elämästä tai kuolemasta. Ps.50. "Meidän Jumalamme tulee eikä vaikene, hänen edellänsä käy kuluttava tuli ja hänen ympärillänsä väkevä myrsky. Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua. Mutta jumalattomalle Jumala sanoo: - Mikä sinä olet puhumaan minun käskyistäni ja ottamaan minun liittoni suuhusi? Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua; joka ottaa tiestänsä vaarin, sen minä annan nähdä Jumalan autuuden." Jokaiselle tulee hädän päivä, se on säädetty taivaassa. Se on Jumalan kädenojennus syntisen puoleen, jolloin Vapahtaja haluaa irrottaa ihmisen perkeleen otteesta, maailman valheen hengestä ja syntitottumuksista. Tarjolla on elämä, uusi elämä, uskonelämä, ikuinen elämä. Joka syö ja juo silloin Herran pöydästä armonantimet, pelastuu. Hän kokee Jumalan avun, joka ei ole vain hetken helpotusta arjen paineista tai hukkuvan pääsyä pelastusveneeseen. Jumalan apu tuo myös anteeksiantamuksen ja rauhan, vapauden ja uudestisyntymisen, uuden määränpään.

 

Kerran puhelin soi aamulla seitsemältä ja vastasin. Siellä oli eräs uupunut mies, joka sanoi: - Auta mua! Kun sain vähän itseäni enemmän hereille ja taju rupesi asettumaan holliin, niin oivalsin, että tämä oli eräs kova uskon vastustajaksi leimautunut kaveri kaukaa toisesta läänistä. Se oli niin ihmeellinen puhelu, että ajattelin ensin, että onkohan tämä vain unta? Muistin juuri tämän miehen olleen joskus hyvin töykeä, tyly ja ollut asenteella, ettei mitään Jumalaa ole olemassakaan? Muistin monet keskustelut hänen kanssaan. Muistin hänen isänsä, uskovan miehen, jonka kanssa olin aikoinaan keskustellut uskonasioista eräissä juhlissa ja tämä kyseinen kaveri oli tullut siihen sitten siihen humalassa sähläämään meidän viereemme esittäen vastakkaisia näkemyksiä pyhistä asioista. Mutta nyt oli hätä todellinen, kun elämän langat olivat peräti sekaisin hänen elämässään. Vene vuoti pahasti ja kurjuus kolkutti ovella. Totta kai halusin auttaa. Keskustelimme, tapasimme, rukoilin hänen puolestaan. Tässä joku aika sitten mies kuoli, mutta kuoli uskossa Jeesukseen, Jumalaan rauha sydämessään. Mietin, että koville ottaa monen uskoon tulo, aika syvältä sitä joutuu syntinen huutamaan Jeesusta, kun auto menee ojaan, kun Jumala vetää maton kaverin alta ja korttitalo alkaa huojua ja kaatua. Pian ihminen on konkurssikypsä, ylivelkaantunut, itsesyytöksissä, ihmisten hylkäämänä, sairauden kourissa ja peilistä katsoo vain tyhjä tyyppi joka päivä.

"Minä huusin sinun nimeäsi, Herra, kuopan syvyydestä. Sinä kuulit minun huutoni: "Älä peitä korvaasi minun avunhuudoltani, että saisin hengähtää." Sinä olit läsnä silloin, kun minä sinua huusin; sinä sanoit: "Älä pelkää." Valit.3:55-57

 

Kun synti alkaa painaa omatuntoa, tulee ihmiselle suuri murhe ja ahdistus. Se on terveellinen vaiva, joka pyrkii johtamaan ihmisen totuuden tuntoon, ymmärtämään kadotuksenalainen tilansa. Tuossa kuoleman vaarassa Herran Henki herättää, kutsuu, ja ohjaa kääntymykseen. Myöhemmin kaveri voikin sitten todistaa pimeiden päivien kokemuksenaan: "Niin kauan kuin minä vaikenin synnistäni, ruumiini riutui ja kuihtui. Päivät päästään minä huusin tuskassani." Ps.32:3. Siinä oli kamala olla, siitä oli vaikea puhua ja kaikkinainen syyllisyys painoi raskaasti mieltä. Oli niin huono olo, että aamulla ajatteli, että tulisipa jo ilta ja illalla ajatteli, että voi kun selviäisi aamuun?

 

Jumalan puoleen käännytään monenlaisella mielellä: tosissaan, hetkellisesti, muuten vaan, ajankuluksi, muiden mukana, mitään odottamatta, kaivaten, kyynelissä, avuttomana, itsevarmana, epäillen, heikkona, sairaana. Joskus kääntyminen on vain pelkkiä ajatuksia, joskus se on huokailua, kuiskauksia ja ikävöimistä, joskus ihmisääntä matalana tai falsetissa, joskus suoraa huutoa. "Ota korviisi minun sanani, Herra, huomaa huokaukseni. Kuuntele huutoni ääntä, minun kuninkaani ja Jumalani, sillä sinua minä rukoilen. Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin ja odotan." Ps.5:2-4. On lohduttavaa lukea Raamatusta, että Jumala kuulee, se vahvistaa uskoa, vaikkei vielä mitään ratkaisevaa muutosta tapahtuisikaan. Siinä sielu lepää silloin Herran edessä Kristuksen täydelliseen uhrin varassa. Siinä Isä kuuntelee, kun lapsi puhuu hänelle sydämensä tuntoja.

 

Eräs ystäväni menetti puolisonsa pitkän avioliiton jälkeen ja mies oli hyvin surullinen ja yksinäinen. Avioliitto oli ollut onnellinen, mutta sairauden rasittama vuosien ajan. Mutta Jeesukseen uskoen he olivat selvinneet vaikeista hetkistä. Nyt oli kuitenkin tullut aika, jonka Jumala oli kirjoittanut kirjaansa jo ennen heidän syntymäänsä. Vaimo oli otettu pois, sairauden edetessä vähitellen hän oli kuihtunut ja viimein kuollut. Mies oli murheellinen. Osa hänen sydäntään oli mennyt puolison mukana hautaan, mutta hän kertoi olevan lohduttavaa uskovana ajatella, että vaimo on nyt siellä Jeesuksen luona ja että he tapaavat tämän elämän jälkeen taivaassa. Kun suru oli ollut oikein suuri juuri siinä vaimon kuoleman jälkeen, mies oli autoa ajaessa ajatellut, että on hän elämässä rukoillut monta kertaa ja monissa eri tilanteissa, hiljaa, ääneen, yksin kaksin, seurakunnassa. Mutta ei hän koskaan ollut huutanut, vaikka Raamattu sanoi, että niinkin voi tehdä. Niinpä hän sitten autossa ajaessaan huusi, niin paljon kuin ääntä lähti pahanolonsa, kaipuunsa, surunsa ja yksinäisyytensä Jumalalle.

 

Joskus elämä menee umpikujaan ja tuntuu siltä, ettei kukaan voi minua auttaa? Silloin pitää pyytää Jumalaa avuksi. Hän kyllä vastaa ja puhuu väkevästi jokaiselle kuuntelijalle, muut saavat sitten odottaa aikaansa ja vuoroansa. Myös uskonkilvoituksessa tulee eteen hetkiä ja aikoja, joita ei olisi itse halunnut eteen tulla, mutta ne on vaan kohdattava. Silloin tarvitaan Herran apua, että usko säilyisi, sillä lukematon joukko on niitä uskovia, jotka kadottavat juuri näissä vaivoissa yhteyden Jumalaan ja luisuvat luopiotielle. Ei siinä paljon kokemus, eikä ikä auta, kun Jumala panee ihmisen koetukselle. Tästä Raamattu kertoo: "Ja Aabraham pani sen paikan nimeksi "Herra näkee." Niinpä vielä tänä päivänä sanotaan: "Vuorella, missä Herra ilmestyy." 1.Moos.22:14. Kovien koetusten päivien jälkeen tältä reissulta tuli takaisin mies, joka oli käynyt läpi melkoisen mankelin ja selvinnyt. Hän oli siitä eteenpäin varmasti yksi parhaista sielunhoitajista, sillä kaikki se apu, mitä hän oli Jumalalta saanut, oli vahvistanut hänen luottamustaan suureen Vapahtajaansa.

 

Herra, sinä kuuntelet aina avunhuutoja, kiitos siitä. Muista tänään jokaista, joka pyytää: auta minua! Herätä uskovat esirukoilemaan maan ja kansan puolesta. Armahda venäläisiä, ukrainalaisia, suomalaisia, että evankeliumi voittaisi syntiset sielut valtakuntaasi. Minäkin haluaisin aina muistaa ja kertoa muillekin ilosanoman, että on olemassa silmä, joka näkee kaiken, korva, joka kuulee kaiken, kirja, johon kaikki on kirjoitettu muistiin, käsi, joka ojentuu syntisen luokse, kun tämä huutaa apua ristiinnaulitulta Vapahtajalta, joka antaa synnin anteeksi ja saattaa avunhuutajan armoon ja rauhaan.

Kun Jeesus kutsui seuraajakseen.....

 Tapani Suonnon kanssa Merellä on Hämeen Mokia -avustusjärjestön johtaja ja perustaja Jouni Heinonen.

 https://www.youtube.com/watch?v=j-jjGwOC-Sw

 

 

elämästä löytyy paljon jääkiekkoa painavampia rukousaiheita

 

https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/paavalmentaja-jukka-jalonen-radio-deille-laheisten-puolesta-rukoileminen-tarkeampaa-kuin-leijonien-voitto/

Kristillisyyden sääntöjä ja uusi järjestys

 Pelasin lapsenlapseni, pikku neidin kanssa lautapeliä. Yksinkertainen peli yhdisti ajankuluamme. Jossain vaiheessa tuli keskustelua säännöistä, kun mielestäni tyttö keksi omia sääntöjä? Ja niinhän se sitten olikin, peliä oli muunneltu hieman. Ja kuulemma mummin kanssakin oli tehty niin? Niin minä annoin sen sitten toteutua, kun sillä kertaa ainakin sopu säilyi ja hauskanpito jatkui. Aikanaan peli loppui ja taisin hävitä matsin?

 

Lasten kasvatukseen kuuluvat säännöt, joita opetellaan noudattamaan arkisessa elämänrytmissä. Sillä tavoin lapset tottuvat asioihin, jotka helpottavat yhteiselämää. Samalla pieniin ihmisiin kasvaa pikku hiljaa käsitys oikeasta ja väärästä, tarpeellisesta ja tarpeettomasta, hyvä elämän tavoitteista ja yhteiskunnan rakenteesta, elämästä Jumalan kanssa tai ilman Jumalaa. Vanhemmat siirtävät arvomaailmansa lapsilleen ja säännöt auttavat elämään arvojen mukaan. Lapsilla on kuitenkin luontainen taito pyrkiä pois säännöistä ja kapinoida kaikenlaista komentelua vastaan. Siksi lapsen tulisikin saada rakkautta osakseen vanhemmilta, sillä muuten lapset eivät jaksa elämässä, ja rupeavat kasvamaan kieroon. Rikkinäinen koti tuottaa rikkinäisiä lapsia. Koti, jossa ei ole sääntöjä, kasvattaa lapsia, joille tulee elämässä olemaan paljon vaikeuksia ja synkkä tulevaisuus. Heillä säännöttömyys on uusi järjestys ja sitä kutsutaan sekoiluksi.

 

Me ihmiset opimme ja osaamme kulttuurin ja perinteen, jonka sitten yritämme siirtää suurena tietoisuutena perillisillemme. Vahinko, ettei monellakaan ole juuri muuta pääomaa, kuin nämä tavat, tämä moraali? Uskonnollisella puolella tapakulttuuri on ollut aina kovassa kurssissa ja erilaiset käyttäytymismallit ovat olleet kovin suosittuja. Mutta se on vain pelkkää uskontoa, josta Jeesus moitti jo aikalaisiaan. Mark.7:6-9. "Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.' Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä." Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Pitäisi siis päästä ihmissäännöistä Jumalan järjestykseen. Ei ulkoaopettelusta ole paljonkaan hyötyä, jos sydän jää muuttumattomaksi. Missä on sydän, siellä on rikkaus. Mitä sydän on täynnä, sitä ihminen tuo julki puheessaan ja tekemisissään. Sydänten yhteys syntyy uskovilla vain Jeesuksen veren puhdistuksen kautta ja sen sisällön säilyttämällä. Sielullisuus sotkee uskovien yhteyden ja johtaa kristityt farisealaisuuteen, ja uskovat kuolleen uskon kannattajiksi. Silloin pääasiaksi muodostuvat kysymykset: olenko oikeassa seurakunnassa, onko seurakunnassa oikea teologia, onko pastori mies vai nainen, kuka saa jakaa ehtoollista, oletko oikein kastettu, puhutko kielillä, annatko kymmenykset, seurusteletko vääräuskoisten kanssa, aterioitko oikeaoppisesti, mikä on sopivaa hengellistä musiikkia, onko riittävästi ylistystä?

 

Kerrotaan mustasta miehestä, joka kulki Amerikassa kaupungin katua allapäin murheellisena. Jeesus tuli siihen kulkemaan kappaleen matkaa miehen seuraan ja alkoi jutella kysyen: - Mistä olet tulossa ja minne menossa? Mikä mies mieltäsi painaa, miksi olet surullinen? Niin mies alkoi kertoa, kuinka hän oli ollut kirkossa ja iloinnut uskosta ja uskovien yhteydestä, uudesta elämästä ja siitä että Jumalan valo oli tullut hänenkin elämäänsä. Mutta sitten joku oli keksinyt uuden säännön seurakuntaan, sinne ei otettaisi mustia jäseniksi ja niin miehen edessä ovet olivat sulkeutuneet lopullisesti. Jeesus katsoi miestä silmiin ja sanoi: - Älä välitä, eivät he ole minuakaan halunneet seurakuntaansa.

 

Uskovan on opeteltava Herran tietä kulkiessaan suostumaan uusiin sääntöihin, joita ei ole maailmassa eläessään joutunut kunnioittamaan. Pitäisi tulla rehelliseksi, joka näyttää olevan joillekin uskoville ylitsepääsemätön ongelma. Eikä se ole pelkkää moraalia, vaan eteen tulee totuuden sanelemia Raamatun sanoja, jotka leikkaavat vanhaan ihmiseen, lihaan syviä haavoja, kovia iskuja, jotka synnyttävät mustelmia ja mielen murtumista. Pyhä sana kuolettaa synnin vaikuttimia uskovassa, ja se on salatun Jumalan työtä uskovan parhaaksi.

Uskova joutuu suhtautumaan myös Jumalan lakiin uudella tavalla, sitä arvostaen ja kunnioittaen. Jos hän yrittää mennä siitä, mistä aita on matalin, niin omatunto syyllistyy heti ja vaatii kaveria palamaan lähtöruutuun takaisin. Sanan kuritus on joskus hyvin tuskallista ja mieltä rusikoivaa. Mutta kuka suostuu siihen ja nöyrtyy Jumalan ilmoituksen edessä, nöyrtyy Jumalan edessä ja saa avun ja Puolustajan, kaksikin sellaista, Jeesuksen ja Pyhän Hengen.

 

Vanha Testamentti kulkee uskovan mukana uuteen liittoon ja hyvin helposti uusi liitto alkaa muistuttaa uutta käskyjen kokoelmaa, jota sitten tosiuskovat johtajat valvovat lauman koossa pysymiseksi. Kun on määritelty oikea uskovan elämäntapa, pyritään saada se näyttämään samanlaiselta muiden kanssa, kuulostamaan samanlaiselta. Korostukset erottavat eri ryhmät toinen toisistaan ja vaarana on, että järjestyssäännöt ja laki hukuttavat evankeliumin. Syntyy puolueita ja korvasyyhyn mukaan kulkevien porukoita. Ei ihme, että monet luopuvat sitten uskosta, kun eivät löydä Vapahtajaa ja Jumalan rakkaus on olevinaan ostettavissa?

Hebr.9:9-10. Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa, vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti."

 

Uusi järjestys on Kristus Jeesus aina ensin, sitten muut suhteessa häneen. Tämän uskon päämäärä on sielun pelastus, jokaisen ihmisen sielun pelastus. Sitä on evankeliumi. Uudessa järjestyksessä Jeesus on Herra, Jumala, kaiken hallitsija, tuomari, ikuinen. Uudessa järjestyksessä elämä alkaa Golgatalta, Kristuksen veriuhrista ja hänen ylösnousemus voimastaan. Uudessa järjestyksessä uskovan tulee lain kautta kuolla laille, että Herran Henki saisi häntä aina ohjata johdattaa elämän tiellä. Uudessa järjestyksessä uskova rukoilee kuullakseen ja ymmärtääkseen Herransa tahdon elämässään. Uudessa järjestyksessä uskova on pieni ja Jeesus on suuri, siinä oma minä kuoletetaan ja Pyhä Henki johtaa asioita. Uudessa järjestyksessä ei ole tilaa ihmisorjuudelle, eikä lahkolaisuudelle. Se katsoo Jumalaa ja maailmaa uusin silmin, jotka vain Kristus voi antaa itsessään sokealle.

 

Annoin kerran eräälle hurskaalle porukalle meidän kotimme kokoustilat ruokineen heidän sisäpiirinsä kokoukseen yhdeksi päiväksi ilman kustannuksia. He ottivat tarjouksen vastaan ja paikalla oli n. 30 henkilöä. Salissamme oli suuri kirjahylly täynnä opuksia ja muutama kokousvieras katsoi aiheelliseksi tutkia, kuinka paljon niteistä löytyisi harhaoppista materiaalia - ja kyllähän he niitä sieltä löysivät. Ilmeisesti kokoontuneen porukan pääasia olikin löytää muiden virheet ja osoittaa oma puhtautensa muiden kustannuksella? Myöhemmin olen seurannut tämän joukon alati kutistuvaa toimintaa ja joukkoa. Mahdollisesti jäljelle jää pitkien ponnistelujen jälkeen vain joukon johtaja vaimoineen, josta hänestäkin on jo vahvat epäilyt harhaoppisuudesta?

 

Uskovan suuri kysymys aina on vapaus ja sen rajat ja mahdollisuudet. Usein uudestisyntymisen yhteydessä ihminen tuntee suurta vapautumista ja vapautta erilaisista sidonnaisuuksista, riippuvuuksista, orjuuden aiheuttajista, aineista, tavoista, aatteista ja ihmisistä. Mutta ei kulu aikaakaan, kun ensirakkaus Kristukseen alkaa hiipua ja tilalle tulevat ihmisryhmien määräykset, jotka edellytetään porukkaan kuulumisen ehdoiksi. Ne puetaan kyllä varsin hurskaisiin pukuihin ja esitetään pääsymaksuna hyvä-veli-kerhoon. Jos uskova sitten haluaa olla oma itsensä ja vapaa palvelemaan Kristuksessa, tulee arvostelua ja vaikeuksia. Em. porukassa olin kerran puhumassa aiheesta ”Helmasynnit kristityn vaivana”. Siitä tuli sitten kaksijakoinen puhe, se oli sekä ensimmäinen, että viimeinen. Uutta kutsua ei enää tullut, olin varmaan epäonnistunut?

 

Kristinuskossa on olemassa lainalaisuus, joka pätee aina. Se korottaa Jumalan sanan, Raamatun, ylimmäksi vaikuttimeksi ihmisen elämään nähden. Joka hylkää sanan, hylkää Jumalan. Joka pitää sanan, se pitää Jumalan. Se on Jumalan oma sääntö. 2.Tim.2:5. "Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti." Tämän kultaisen säännön mukaisesti on jokaisen suuntauduttava elämässään, muuten tulee ongelmia. Ja ongelmia tulee jokaiselle suuntautuvallekin, mutta vähän toisenlaisia. Säännöt eivät auta elämään, mutta osoittavat, mitä pitäisi löytää. Moni tuleekin suureen konkurssiin huomatessaan itsensä peräti tyhjäksi ja turmeltuneeksi. Mutta juuri näistä tulee elämänsanan kantajia, sillä heidän sydämiinsä Kristus kirjoittaa lakinsa, uuden säännön, suuntauksen ja järjestyksen. Uusi elämä puhkea salatulla tavalla esiin, ensin sydämessä, sitten ihmisen arjessa, työssä ja kotona, ihmissuhteissa ja seurakunnassa, uutena henkenä, uudistuksena ja siunauksena. Syntisestä on tullut autuas, kuolleesta elävä, pimeästä valoisa, kurjasta pelastettu.

 

Kiitos Jeesus, Vapahtajamme, että olet kärsivällinen kanssamme. Monet löytävät lait ja käskyt, sääntöjen viidakon, muttei sinua. Herra, auta kaikkia luoksesi, että pelastustyösi kirkastuisi taakoitetuille, maailmassa kompuroineille, valheen vangeille, pimeyteen eksyneille, ihmisten kolhimille ja perkeleen rusikoimille sieluille. Pelastuksemme on vain sinun varassasi, pyhyytemme on vain sinun varassasi, puhtautemme on vain sinun varassasi. Ilman sinua olemme vain kadotukseen marssivia syntisiä vailla uskon vanhurskautta, armoa ja rauhaa. Ole kiitetty suuresta armostasi, uudesta järjestyksestä, jonka varassa voimme mennä eteenpäin.

 

https://mvlehti.net/2022/02/07/israelin-sairaala-80-vakavista-covid-tapauksista-taysin-rokotettujen-keskuudessa/

Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut onneen. Ps.68.

 

https://www.youtube.com/watch?v=vFZ14NC2pWw

Nuorena evankelistana opettelin tuntemaan kristillistä kenttää ja erilaisia uskovia. Eräässä vaiheessa olin Kannelmäen kirkossa puhumassa. Sen illan musiikista ja todistuksista vastasi juuri hiljattain koottu Kon­nakuoro. Se oli piristävä uutuus tasaisen harmaassa hen­gellisen musii­kin kentässä. Konnakuoro muodostui entisistä juopoista, narkkareista ja sen sorttisista nuorukaisista. Laulujen lomassa kuullut todistukset olivat elävästä elämästä ja niiden keskus oli ylösnoussut Jeesus. Konnakuoro ei ole enää toiminut vuosiin, useat sen jäsenet ovat vaihtaneet Taivaalliseen hiippakuntaan.

 

Olin monissa tilaisuuksissa myöhemminkin Konnakuorolaisten kanssa. Tutuksi tulivat mm. Stigu, Mara, Eero, Jaana, Päivi, Lyde, Pekka, Make ja Ulla. Joskus siitä oli vain pieni joukko nimeä kantamassa yksinkertaisella kitarasäestyksellä. Mutta kuoron laulut olivat puhuttelevia omaperäisyy­dessään ja yksinkertaisuudessaan. Monet laulut olivat omaa tuotantoa. Musiikillisesti arvioiden Konnakuoro ei edustanut taidetta, vaan pikem­minkin se oli uskontodistusta. Sen voima oli hengessä, joka loisti Kristus-valoa tavalliselle ihmiselle ymmärrettävällä tavalla.