Jumalan sana vain on pysyvä

 Sanan julistusta ajassamme tästä astiasta

 

Olen sopinut Jeesus cafen (Tampereella toimiva kristillinen ruoka / muuttopalvelu) toiminnan kanssa, että voivat laittaa mun puheitani ja raamattuopetuksiani heidän kotisivuilleen. Niitä tulee sinne yksi per päivä seuraavien kuukausien aikana. Ne löytyvät osoitteesta: 

https://www.youtube.com/@JeesusCafeMedia 

Jumalan sana vain on pysyvä, nousee oras aina sen kylvöstä. Kun pelto sydämen saa sanan siemenen, hedelmän taivaisen se kasvattaa. Herran on sana näin ihmeinen, iäinen, voimansa päivittäin se osoittaa.

Hlv.77:1

 

He eivät tiedä, mitä tekevät - tiedätkö sinä?

 

Jeesus rukoili viimeisillä voimillaan ennen kuolemaansa ristillä pahantekijäin puolesta: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät". Muut ajattelivat hänen itsensä olleen avun tarpeessa, mutta todellisuudessa kaikki muut ilman Jeesusta olivat kuoleman omia ikuisesti. Muistan, kuinka itse katselin kouluaikana uskontokirjan kuvaa kärsivästä Vapahtajasta ymmärtämättä, miksi hyvän ihmisen piti niin paljon kärsiä. En käsittänyt, että minäkin olin synneilläni syypää hänen suureen vaivaansa. Olin hänen vihollisensa, niin kuin kaikki jumalattomat tänään. Mutta hän rakasti vihollisiaan ja rukoili heille armoa - niin on edelleenkin. Se tuli minunkin osakseni Jumalan kutsuna ja siksi minä pelastuin.

 

Meidän aikamme keskittyy sodan lopettamiseen, aseiden lisäämiseen, vihollisen vihaamiseen, rokotuksiin, rahanarvon säilyttämiseen, synnin suosimiseen. Taustalla ovat pitkäaikaiset pyrkimykset luonnonsuojeluun, hyvinvointiin, kulutusyhteiskunnan suosimiseen, elämää helpottaviin tavoitteisiin, ihmisen itsemääräämisoikeuteen, kansanvaltaan ja nautintoihin. Kaikki tämä on ulkoista ja tuntuu iholla ja kukkarossa. Mutta suurin ongelma, sydämen kivisyys jää muuttumattomaan tilaan ja niin elämän vaunut kulkevat edelleen syntikuormineen kohti kuolemaa. Kivisydämisyys ilmenee vihana totuutta kohtaan, naapurin ja toisinajattelijan vihaamisena, kiroiluna ja ihmisen kuoleman toiveena. Siinä ei ole vähääkään Vapahtajan kärsivän rakkauden asenteesta ja kurjien syntisten säälimisestä. Edelleen hänet löydetään Golgatalta sanomassa: "Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät".

 

Jeesus on yritetty saada historian vaiheissa milloin yhteiskunnan uudistajaksi, milloin kirkon aseman vakuuttajaksi, milloin terveyden takaajaksi, milloin menestyksen ja helpon elämän varmistajaksi, milloin oikeaoppisuuden puolestapuhujaksi, milloin lahkolaiseksi, milloin kaiken suvaitsevaksi synnin hyväksyjäksi, milloin jokaisen ihmisen taivaspaikan lupaajaksi. Mutta hän ei ole tullut tuomaan tänne näiden odotusten aamenta, vaan Jumalan tahdon, joka on kirjoitettu Raamatussa. Edelleen hän pysyy kuin pysäytyskuvassa suljettuna ristillä kaikkien katsottavana ja sanoo:"Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä tekevät". Jos se kääntyisi toisin päin, me syntiset rukoilisimme apua kuolemanvaivaamme sanoen:

 

- Anna meille anteeksi, Herra, me todella tiedämme, että olemme halveksineet sinua, pilkanneet sinua ja olemme ristiinnaulinneet sinut, pyrkineet vaientamaan sinun äänesi, turhentamaan jumaluutesi ja pelastustyösi. Olemme pyrkineet pääsemään sinusta eroon kaikin keinoin, rakastaneet pimeyttä, palvoneet pimeyden ruhtinasta, hyväksyneet pahuuden elämässämme ja maailmassa. Olemme pyhittäneet lihan teot ja sielullisuutemme, kehuneet järkeämme, ihailleet tunteitamme, määränneet tahdollamme elämäämme mieleiseen suuntaan. Olemme ansainneet vihasi, Kristus, ja helvetti on täysin oikein meille kurjille ihmisille, jotka olemme vihanneet totuutta ja pitäneet halpana sinun armosi ja taivaallisen rakkautesi. Emme ole pitäneet evankeliumia minkään arvoisena ja siksi olemme sen tallanneet jalkoihimme odottaen, että läheisemme kunnioittaisivat meitä nyt vielä enemmän.

 

Suurin osa ihmisistä ei tiedä, mitä he tekevät, vaikka luulevat sen olevan päinvastoin. Suuret kansanjoukot marssivat kohti kadotusta ja tuomionpäivää, hukkuakseen ikuisesti omien tekojensa tähden. Suurin osa ihmisistä hylkää Jeesuksen, kadottaa Jumalan kutsun, kulkee eksyksiin, valitsee valheen, rakentaa elämänsä epäuskon varaan, jättää seurakunnan ja uskovien yhteyden, elää synnin orjana, kavaltaa ja kieltää Jeesuksen. He menevät kaikkialle muualle, muttei Golgatalle Jumalan Karitsan luo armahdettavaksi. He eivät tee parannusta, eivätkä tule kääntymykseen. He rakastavat ihmiskunniaa ja yleistä mielipidettä, suosiota ja rahaa, mutta eivät Herra Kristusta. He loukkaantuvat verisesti, jos joku uskaltaa sanoa heidän olevan väärässä ja luulouskossa, muotojumalisia, jotka elävät Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Heillä ei ole Messiasta, sovittajaa, puolustajaa, eikä niin ollen totuutta eikä armoa. Ehkä olisi syytä yhdessä veisata porukalla virsi 522, että muutamien silmät avautuisivat käsittämään mitä ovat tehneet? Siiloin se voisi kääntyä niin, että ihmiset rukoilisivat: "Jeesus anna meille anteeksi, sillä me tiedämme, mitä olemme tehneet!"

 

1.Oi ijäisyys, mä pelkään pituuttasi! Ei milloinkaan sun nähdä loppuasi.

Oi ijäisyys, oi aika ajaton! Sun muistoskin jo kauhistava on.

 

2. Viimeinkin loppuu ajallinen vaivani, vaikka kuinka ois kauhia ja kova aivan;

Vaan sinun vaivas, ijankaikkisuus, on joka hetki lakkaamatta uus.

 

3. Oi ijäisyys! kuinka vapisee mun sieluni, Kun tutkii se tuon pohjattoman nielun,

Ja katseleepi vaivaas vaikiaa, joka kuolettaa, vaan ei voi lopettaa.

 

4. Jos tuomittujen vaiva loppuis vaikka, koska kulunut niin monta ois ajast'-aikaa,

Kuin tähdet taivaan piirissä avaran, tai ruohot, lehdet kaiken maailman.

 

5.Niin itsensä he sillä lohduttaisi, että viimeinkin he pääsinpäivän saisi;

Mut turhaa: vaivat vasta alkavat, kun niitten loppuvan he toivovat.

 

6. Voi ankaraa vanhurskauttasi, Herrani, kun rankaiset näin ijäisesti kerran!

Jumalatonta voi tuota joukkoa, joka ei sun vihaasi pelkää pilkata!

 

7. Huvittaa synti voipi hetkeksi kyllä. Mut ikuinen on vaiva hyljätyllä;

Näin synti tuottaa kuolon ijäisen, ajallinen rikos tuskan ainaisen.

 

8.Heräjä, sieluni, nouse unestasi, autuudesta ota vaari ajallasi!

Jo riennä, katumus tee oikia, niin kauan kuin on armo tarjona!

 

9. Älä anna mailman sua syntiin vetää, hekuman, ylpeyden mieltäs pettää,

Ett'ei yö ijäisyyden kauhea Ijäiseksi itkuksi päällesi lankea!

 

10. Kavala saatana sun luotas estä! Totta ijäti ei hekumasi kestä;

Se juoksee pois kun virta väkevä, on helvettiin sun kanssas syöksevä!

 

11.Voi ijäisyys, hirmuista pituuttasi! Ei milloinkaan sun nähdä loppuasi.

Oi ijäisyys, oi aika ajaton! Ah Herra meille armon suokohon!

 

Johann Rist, (saks.) s. 1607 † 1667.

Snl.25:2. Jumalan kunnia on salata asia

Kirjoitin aikoinaan kirjan "Salattu Jumala". Ensimmäinen painos tehtiin Kotkassa ja toisen ev. lut. Herätysseura julkaisi Suolahdessa, josta sitä edelleen saa tilattua. Radio Patmos on laittanut kirjasta tehdyt äänitykset keskiviikkoiltoihin 24.1.2024 eteenpäin kuunneltavaksi.

Jes.45:15. Totisesti, sinä olet salattu Jumala, sinä Israelin Jumala, sinä Vapahtaja.
 

Luuk.12:49. Tulta tulin sytyttämään maan päälle, ja kuinka tahtoisinkaan, että se jo olisi syttynyt.

 

 

 Kangasalla 

Suoraman seurakuntakeskuksessa 

keskiviikkona 24.1. 2024

18.30 ilosanomaillassa

Turkka Aaltonen puhuu aiheesta 

"Soisit tules syttyvän"

Mä lepään luona Jeesuksen

 

Olen löytänyt Jeesuksen

 

Kulissien takana rukoillaan

 

Seurakunnassamme on joka maanantaiaamu Kangasalan kirkossa rukouspiiri, jossa kannetaan seurakunnan ja ihmisten asioita Herran eteen. Tämä toiminta on jatkunut jo ainakin kymmenen vuotta ja osa vastuunkantajistakin on vaihtunut. Joka kerta kokoonpano ja rukoilijoiden määrä on erilainen, aiheet erilaisia. Tällainen julkisuudesta sivussa oleva seurakunnan toiminta on kuin katsoisi kirkollisten kulissien sisäpuolella, mainosten taakse, pimeään puoleen. Eräässäkin lapussa, jonka sain rukoiltavaksi, luki ohjeena: Ei saa lukea ääneen!

 

1.Tim.2:1-4. Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Sillä se on hyvää ja otollista Jumalalle, meidän vapahtajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden.

 

Eräänä tällaisena aamuna olin taas mukana muiden uskovien kanssa kiittämässä Herraa ja pyytämässä apua moniin esirukousta kaipaavien ihmisten elämään. Kirjoitettuja rukouspyyntöjä oli taas kertynyt eri tilaisuuksista ja virastosta runsaasti, kymmenittäin, vaikeasti luettavilla käsialoilla kirjoitettuja avunhuutoja. Jaoimme laput ja rukoilimme vuorotellen jokaisen pyynnön puolesta. Rukouksia perheiden puolesta, lukuisia rukouksia lasten puolesta, paljon rukouspyyntöjä sairauksien parantumisen puolesta, rukouksia rikkinäisten ihmissuhteiden ja avioliitto-ongelmien puolesta, rukousta Suomen, Kangasalan ja hengellisen herätyksen puolesta, rukouksia työpaikkojen löytymisen ja säilymisen puolesta, asunnon ja kodin löytymisen puolesta, oikean aviopuolison löytymisen puolesta, tasapainoisen uskonelämän löytymisen puolesta, syyllisyyden, anteeksiantamattomuuden ja katkeruuden poistumisen puolesta, Jeesuksen veren synnistä puhdistavan armon saamisen puolesta. Ja oli rukouksia kiitollisuudesta Jumalaa kohtaan, että hän oli auttanut, vastannut ja hoitanut vaikeissa asioissa.

 

Siir.2:10-11. Katsokaa muinaisia sukupolvia ja nähkää: Kuka on turvannut Herraan ja joutunut häpeään? Tai kuka on hänen pelossansa pysynyt ja tullut hyljätyksi? Tahi kuka on häntä avuksensa huutanut, ja hän on katsonut hänet ylen? Sillä armahtavainen ja laupias on Herra, ja hän antaa synnit anteeksi ja pelastaa ahdistuksen aikana.

 

Kun tilanne oli ohi ja ajelin takaisin kotiin, mietin noita kuulemiani lappuja, rukouksia ja ystäviä, jotka niitä Herralle kantoivat. Sitten ajattelin, että seurakunnassamme järjestetään paljon tilaisuuksia, joissa varmaan pyritään siihen, että ihmiset kokisivat olonsa hoidetuksi, voisivat olla iloisia ja omistaa Jumalan rauhan ja anteeksiantamuksen elämänsä voimaksi. Tilaisuuksissa siis ollaan hymyssä suin, viihdytään, taputetaan ja nauretaan. Mutta ilmeisesti siellä on paljon murheellisia ihmisiä, muutosta odottavia ihmisiä, pelokkaita ihmisiä, epävarmoja ihmisiä, heikkoja ihmisiä, yksinäisiä ihmisiä, sairaita ihmisiä ja etsiviä ihmisiä, Jumalaa kaipaavia ihmisiä, saatanan sitomia ihmisiä, syntien turmelemia ja orjuuttamia ihmisiä? On siis syytä jatkaa rukousta, koska on tarvetta ja Raamattu kehottaa siihen.

 

Ps.116:1-2. Minä rakastan Herraa, sillä hän kuulee minun ääneni ja rukoukseni; sillä hän on kallistanut korvansa minun puoleeni, ja minä huudan häntä avuksi kaiken elinaikani.

 

virsi 323

1.Sua rakastaa, oi Herrani, mä tahdon sydämestäni.

Mua siunaa armollasi. Mua maailma ei iloita.

En tottele sen turhuutta, kun olen omanasi.

Kun vaipuu vaivaan sieluni, mun olet uskallukseni.

Mua voimallasi vahvista, ja verelläsi puhdista.

Oi Jeesuksein, mua pelasta, mua pelasta synnistä, sielun surmasta!

 

2. Kun annoit mulle, Herrani, mun ruumiini ja sieluni.

Suo lainaasi oikein käyttää, niin että sulle kunniaksi

ja lähimmäisen parahaksi sun tahtosi voisin täyttää.

Mua kiinnitä sä totuuteen, pois petos poista perkeleen.

Suo sinussa mun riippua myös ristiäkin kantaessa.

Oi Jeesuksein, sun kuolosi, sun kuolosi aina olkoon lohdutukseni.

 

3.Enkelisi, Herra, lähetä minua täältä lähteissä

taivaaseen luoksesi tuomaan. Myös ruumiini kun poveen maan

sun nimeesi siunataan, sun ota armosi huomaan.

Kun herätät mun kuolosta, suo kasvojasi mun katsella

ja kirkkauttasi iäti uudessa taivaassasi. Oi Jeesuksein, mun turvani,

mun turvani, nyt kuule huokaukseni.

Mitä te teette heidän sielujensa hyväksi?

 

K A Wrede

Arkkitehti K A Wrede syntyi Anjalassa ja solmi avioliiton 1888 turkulaisen tupakkatehtailijan, kauppaneuvos Fredric von Rettigin tyttären, Gertrudin kanssa. Karl August piirsi monta hienoa rakennusta Suomessa: Lähetysseuran rukoushuoneen ja toimitalo Helsingin Tähtitorninkadulla, Luterilaisen evankeliumiyhdistyksen rukoushuoneen Helsingissä, Helsingin diakonissalaitoksen kirkon, sisarkodin ja talousrakennuksen, Turun kaupunginkirjaston, Näsilinnan Tampereella ja paljon muuta. Mutta Jumala oli ajatellut hänestä julistajan palvelukseensa. Tultuaan hengelliseen herätykseen hän osallistui tilaisuuksiin kuulijana. Mutta vähitellen hänelle alkoi selvitä Jumalan suunnitelma, joka ei ollut lainkaan helppo niellä. Hänen piti nöyrtyä arvostetusta virkamiehestä tavallisten ihmisten maailmaan. Hän joutui kysymään Paavalin tavoin: Mitä minun on tehtävä? Apt.22:10. 

- Olin viime vuosien koettelemuksien masentama. Olin luullut olevani uskovainen, mutta ymmärsin nyt, että olin pettänyt itseäni, että olin kunnianhimoinen ja ylpeä. Minun ei ollut vaikeata omaksua Jumalan armoa. Hurskaan lapsuudenkotini perintönä ymmärsin ja uskoin, että Kristus on sovittanut maailman synnin ja että jokainen häneen uskova saattoi vas­taanottaa syntiensä anteeksiantamuksen. Mutta vasta nyt ym­märsin jotain sen lisäksi. Sen, joka uskoo Kristukseen, on elettävä Kristukselle. Tässä oli minun suuri vaikeuteni. Tahdoin­ko jättää synnin, muuttaa seurustelu- ja elämäntapani ja tun­nustaa Kristusta maailman edessä ja aktiivisesti osallistua toimintaan toisten sielujen pelastamiseksi? Toisin sanoen: Olinko halukas tulemaan todelliseksi kristityksi? 

Jumala johdatti hänet Viipuriin töihin, mutta samalla hän tutustui moniin eläviin uskoviin. Raamattua lukemalla, etsimällä ja rukoilemalla hän löysi yhteyden Jumalaan. Ensin hän opetteli pitämään lapsille pyhäkoulua, jakamaan traktaatteja, lehtiä ja käymään köyhissä työläisperheissä avustuskäynneillä ja pitämään esirukouksia. Hänen alkuajan askeleistaan on kuvaus Viipurissa vietetystä työajasta:

 

Luther-kirkko

- Kevättalven (1895) aikana kävi luonani muuan uskovainen mies, jota silloin en vielä lähemmin tuntenut. Uskonnollisia asioita koskettelevan keskustelumme kuluessa hän lausui osapuilleen näin: "Te olette arkkitehti, te olette työnantajana valtion puolesta ja teidän johdossanne on paljon työläisiä, jotka saavat avullanne ruumiillisen elatuksensa. Mutta mitä te teette heidän sielujensa hyväksi?" Tulin kovin noloksi enkä tiennyt mitä vastaisin, sillä enhän oikeastaan tehnyt yhtään mitään asian hyväksi. Vastasin, että tahdoin kyllä tehdä kaiken voitavani Herralleni ja sen tähden suunnittelin kyllä tarvittaessa ilmaiseksi kristillisiin tarkoituksiin rakennuspiirustuksia. Kunkin tuli auttaa kykynsä mukaan. Mutta en ymmärtänyt, mitä olisin voinut tehdä työläisteni hyväksi. Vieraani sanoi, että minun tuli tunnustaa heille uskoni ja puhua pelastuksesta Jeesuksessa Kristuksessa. Vastasin, ettei minusta ollut puhujaksi. Enhän ollut koskaan esiintynyt puhujana, muutamia epäonnistuneita hääpuheita lukuun ottamatta. Keskusteluamme jatkui, ja hän poistui.

Diakonissalaitos

Mutta tuon miehen sanat eivät jättäneet minua rauhaan. Enhän todellakaan huolehtinut millään tavoin työläisteni sieluista, ja olihan Jumala kuitenkin tavallaan uskonut heidät huostaani. Mutta kuinka osaisin puhua ja mitä sanoisin? Olisi välttämätöntä puhua suomeksi, jota kaikki työläiseni käyttivät, enkä tuntenut osaavani sitä tarpeeksi hyvin, olihan ruotsi äidinkieleni. Voisihan myös sattua ikäviä välikohtauksia, voisin saada osakseni vastustusta ja pilkkaa, sillä otaksuttavasti monet työläisistäni olivat kristinuskoa vihaavia sosialisteja.

 

- Tahdoin totella Jumalaa ehdoitta ja päätin sen vuoksi puhua työläisilleni tuosta ainoasta tarpeellisesta kävi miten kävi. Aloin valmistautua: ostin suomenkielisen Uuden testamentin ja rupesin innolla sitä lukemaan sekä opettelin ulkoa tärkeimmät raamatunpaikat. Tämä opiskelu jatkuikin sitten joka päivä vuosikausia. Samalla aloin ottaa tunteja suomen kielessä, jotta oppisin puhumaan kieliopillisesti oikein. Ja sitten kirjoitin pienen puheen, jonka aioin työläisilleni lukea ääneen, sillä en uskaltanut puhua heille vapaasti. — Pelätty päivä valkeni, — olin pyytänyt työläiset, rakennusmestarin ja työnjohtajan sunnuntaiksi kotiini puolen päivän jälkeen kahville. Epäonnistumista ajatellessani tulin suorastaan sairaaksi ja ajattelin, että elämäni tulisi olemaan täynnä kärsimystä, jos minun olisi pakko usein puhua.

Lähetyskirkko

Kun he olivat tulleet ja tervehdittyämme asettuneet istumaan, niin pyysin saada esittää heille, mitä mielessäni liikkui. Todistin lyhyesti: rauhaa ja onnea olin kauan etsinyt maailmasta ja sen tarjoamista iloista, mutta tuloksetta. Sitten olin kääntynyt Jumalan tykö ja löytänyt hänen sanansa johdolla tien Jeesuksen Kristuksen, maailman Vapahtajan ja minun Vapahtajani luo. Ja nyt olin iloinen ja onnellinen omistaessani uskon häneen ja saatuani varmuuden siitä, että anteeksiantamuksen kaikista synneistäni oli tuottanut hänen uhrikuolemansa minun edestäni, ja nyt aioin palvella häntä kaikessa. Sen tähden kehottaisin vakavasti näitä veljiäni, joiden tahtoisin osallistuvan parhaimmasta mitä omistin, uskostani, etsimään samaa Vapahtajaa ja saamaan onnen hänen yhteydessään.

 

Näsinlinna

- Olin pelännyt, mihin tämä tunnustus mahtaisi johtaa, mutta mitään välikohtausta ei syntynyt. Kaikki istuivat hiljaa, ja monen silmässä näin kyyneleen välkkeen. Yhden ja toisen ahavoituneet kasvot ilmaisivat syvää liikutusta. Sitten rakennusmestari nousi, tuli luokseni ja kiitti, puristi kättäni ja sanoi olevansa iloinen saadessaan palvella samaa Herraa, sillä hänkin oli uskovainen, laestadiolainen. Hänen jälkeensä tuli työnjohtaja tunnustaen osapuilleen samaa ja sen jälkeen muutamia työläisiä, toiset enemmän toiset vähemmän uskonnollisia. Kyynelten virratessa muuan nuori, kookas mies kertoi olevansa tuhlaajapoika, mutta sanoi tahtovansa palata jälleen isän kotiin ja pyysi minun apuani, mitä mielelläni lupasin. Sen jälkeen joimme kahvia ja puhuimme vakavista asioista, ja sitten he poistuivat. Täydestä sydämestäni kiitin Jumalaa, että hän oli auttanut minua tunnustaessani uskoni ja että minua oli ymmärretty. Siitä hetkestä lähtien tunsin työläiseni läheisiksi ja rakkaiksi. Koetin auttaa heitä ruumiin ja sielun puolesta, ja mitä parhain suhde vallitsi koko ajan heidän ja minun välilläni.

 

kirjasto Turussa

- Vähän aikaa jälkeenpäin tapasin erään Pietarissa oleskelevan englantilaisen papin, Suomi-ystävän, joka suuresti harrasti samaa asiaa. Hän pyysi minua seuraansa, antoi monta hyvää neuvoa ja opetusta ja kehotti minua edelleen puhumaan työläisille. Mutta tämä piti tapahtua vapaasti turvautumatta konseptiin. Ja minun oli huolellisesti valmistauduttava ja ajateltava, mitä sanottavaa Jumala minulle antaisi sekä puhuttava jonkun raamatuntekstin johdolla. Jälleen otin nämä neuvot Jumalan kädestä ja seurasin niitä, ja puhuin sen jälkeen työläisille suunnilleen kerran kuukaudessa vapaasti. Vaikealta tuntui, mutta sujuihan se, joskin joka kerta tunsin suurta pelonalaisuutta.

 

pankin talo Helsingissä

- Kun Viipurista lähdön aika läheni, tunsin eron työläisistäni tulevan erikoisen vaikeaksi. Pidin heille jäähyväisjuhlan kauniissa puutarhassa, joka kuului samaan taloon, missä asuin. Läsnä oli monia, joiden elämään olin saanut vaikuttaa Jumalan heikkona aseena ja eron hetkellä tunsimme syvää liikutusta. Vahvat miehet itkivät kuin lapset. Kaikki pelko, jota olin tuntenut asian tähden, ei näyttänyt miltään sen ilon rinnalla, jota nyt tunsin nähdessäni, että Herra oli siunannut ylen heikkoa työtäni.

 

Myöhemmin Wrede oli kysytty puhuja erilaisissa kokoussarjoissa eri puolilla Suomea. Järjestäjinä olivat NMKY, NNKY, Evankeliumiyhdistys, Kaupunkilähetys, Lähetysseura ja paikalliset seurakunnat. Tuhannet ihmiset kävivät häntä kuulemassa ja lukemattomat ihmiset vapautuivat syntitaakoistaan ja tulivat uskoon. Turussa 1906 Tuomiokirkkoon ahtautui 4000 ihmistä sanan kuuloon, kun paikallinen akatemiansali oli käynyt pieneksi. Sielunhoitoa harjoitettiin tuntikausia kaipaavien kanssa kokousten jälkeen ja taivaan enkelit saivat iloita lukuisista sieluista, jotka tekivät parannuksen.