Hullujenhuoneessa

Tuli taas aika siirtää kelloja tunnilla ja tein niin kymmenen kellon kanssa. Tavallisen älytöntä puuhaa, sillä eihän aikaa voi muuttaa. Aurinko nousee omaan tahtiin, vaikkei kelloja olisikaan. Talvi ja kesä vaihtelevat meistä huolimatta. Pian varmaan joku keksii että uusi vuosikin olisi aina lauantai, samoin Pitkäperjantai ja vappu, samalla voisi kokeilla vaihtaa joulun ja juhannuksen paikkaa, tai kokeilla viiden päivän viikkoa, joita olisi kuusi kuukaudessa, huvin vuoksi vain. Tai, mitä jos kiellettäisiin lailla kaikkien kellojen käyttö talviajaksi, niin ei tarvitsisi kiertää niitä mihinkään? Samalla saataisiin liukuva työaika, eikä kukaan voisi tehdä ylitöitä, kun ei olisi työaikaa. Ei olisi kiire minnekään, kun ei olisi aikatauluja? Hullua?

Luin aikoinaan erikoisen kirjan, L.L. Laestadiuksen, Hulluinhuonelainen. Se ei saanut kirjoittajansa elinaikana kustantajaa ja niin tämä päätti jakaa teoksen viidessä eri osassa asiasta kiinnostuneille. Kului sata vuotta ja sitten viimeinen osa löytyi erään kirjaston arkistosta 60-luvulla. Osat koottiin ja siitä tehtiin ensimmäinen yhtenäinen painos. Kirja on erikoinen, pohdiskeleva kokoelma teologiaa, filosofiaa ja psykologiaa. Tosin en tiedä kenenkään ammattilaisen kehuneen tekijän asiantuntemusta? Mutta teos on kiinnostava ja täynnä yllättäviä sanontoja, päätelmiä ja kannanottoja. Laestadius on ollut todella oman tiensä kulkija, en ihmettele, että hänellä on paljon kannattajia. Hän arvioi aikansa ihmisiä terävästi:

- Jos tarkastelet tätä syntistä joukkoa moraaliselta ja uskonnolliselta näkökannalta, saat havaita, että suurin osa ihmiskuntaa on perkeleen vallassa. Maailma näyttää suurelta krouvilta, suurelta teurastamolta, suurelta ilotalolta, suurelta varasliigalta. Missä on suuri järki, jota järkeisoppinut kiittää ja ylistää? .

"Hullu sanoo sydämessänsä: "Ei ole Jumalaa." Turmiollinen ja iljettävä on heidän menonsa; ei ole ketään, joka tekee, mikä hyvää on." Ps.14:1. Ja näitä riittää joka lähtöön ja joku jää asemallekin? Ihmisillä on aikaa olevinaan kaikkeen muuhun, mutta ei Jumalalle. He kadottavat etsikkoaikansa, hukkaavat elämänsä ja peli on pelattu.

Laestadius: - Luonnonfilosofit taas eivät hyväksy sitä, mitä Mooses kertoo luomisesta, ne tahtovat tehdä Mooseksesta valehtelijan. Ensiksikin he edellyttävät, että maailma on paljon vanhempi kuin mitä Mooses mainitsee. Mutta pitäessään Jumalaa kaikkivaltiaana he eivät kuitenkaan voi todistaa, että Jumala olisi tarvinnut niin pitkän työajan maailman luomisessa. Jumalan kaikkivaltiudesta näet seuraa, että hän olisi voinut tehdä maailman silmänräpäyksessä, kuitenkin hän käytti siihen

varmuudella kuusi päivää, joiden luonnonfilosofit sanovat merkitsevän vuosituhansia. Luonnonfilosofit ovat tehneet liian rohkeita johtopäätöksiä niistä jäänteistä, mitä he ovat maasta löytäneet….. Onko maailma syntynyt minuutissa tai sadassatuhannessa vuodessa, ei merkitse itse

asiassa mitään. Itse ihme on kuitenkin aina jäljellä, ja se on ihmisen matalalta näkökannalta aivan käsittämätöntä. Meidän on uskottava, että maailma on luotu tyhjästä. Mutta kuinka? Kas se pysyy salaisuutena. Syvällisimmätkään ajattelijat eivät voi käsittää vähintäkään tästä ihmeestä….. olet suuri raukka; sinun olisi opittava ottamaan lakki päästäsi Luojasi edessä ja tunnustettava, ettet pysty mihinkään etkä tiedä mitään….. Ennen pitkää on sinun mentävä iankaikkisuuteen ja sinne sinä joudut kuin sokea pukki, ellet ajoissa hanki itsellesi silmävoidetta. Perkeleellä on paljon enemmän ymmärrystä kuin sinulla, mutta se ei silti pysty luomaan täitäkään, vielä vähemmän ihmistä.

Aamulla uutisia lukiessani tulen ajatelleeksi juuri samoin, että maailma on suuri hullujenhuone, jossa on erilaisia osastoja, suurudenhulluille, urheiluhulluille, päihdehulluille, peliriippuville, ylensyöjille, anorektikoille, mustasukkaisille, työhulluille, tiedehulluille, sotaisille, kiusaajille, haureellisille, varkaille ja valehtelijoille. Sillä uutiset ovat sellaisia, ihmisten käyttäytyminen, vallitseva jumalattomuus ja Raamatun vastaisuus rehottaa kaikkialla. Ellei olisi evankeliumia, maailmassa ei olisi yhtään hyvää uutista. Omaa elämääni ajatellen olen tullut siihen tulokseen, että ilman Jeesusta, ei elämälläni olisi mitään merkitystä, päämäärää, eikä sisältöä. Siksi hullujenhuoneen tunnuslauseeksi sopiikin varsin hyvin: "Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme."

Suomessa jokainen asukas heittää ruokaa roskiin n. 25 kg vuodessa ja sen rahallinen arvo on noin 100 € per nenu. Sinne, mieluummin kuin nälkäisille? Hullua? Televisio pursuaa ruokaohjelmia, kun samanaikaisesti joillakin on aina nälkä, joku kuolee nälkään. Hullua?

Ennen vanhaan käytettiin hullujenhuone-sanaa mielisairaalasta. Hieman yksinkertaisista ihmisistä sanottiin, että iso pyörä heittää, sillä on ruuvit löysällä, se on vähän kaheli, vinksahtanut, hei hei, ei oo ihan kaikki kotona, ihan pöpi tyyppi, tai meidän kylähullu. Mutta elämä jatkui ja näennäisesti terveet sopeutuivat, vähemmän järkevien kanssa yhteiselämään. Asiantuntijat yrittivät selvittää, mikä oli syynä ihmisten outoon käyttäytymiseen. Syyksi saatiin perinnöllisyys, suvussa oli ollut ennenkin mielisairaita. Ennen vanhaan ei puhuttu stressistä, mutta esim. sota-aikana monen mieli järkkyi pelon tähden.

Laestadius näki aikanaan kansallisen moraalin heikentymisen ympärillään. Jumala lähetti hänet työhön Lappiin, jossa kansa oli pahasti rappiolla, raakaa ja syntistä. Hän oli siellä suuren herätyksen välikappaleena. Raamatullisesti hän näki, että ihmisten vaihtoehtoina olivat vain kääntymys tai tuomio:

- Jos otamme nämä totuudet pohjaksi arvostellullemme ajan nopeasta edistymisestä, pelkäänpä melkein, että ajan kehitys kulkee takaperin tai lähestyy loppuaan. Sivistyneiden luokkien itsekkyys, kunnianhimo ja voitonhimo levittää myrkyllistä höyryä kansanjoukkojen keskuuteen. Rikollisuuden lisääntyminen, yleinen massojen demoralisoituminen, sodat, vallankumoukset, köyhyys, juoppous, huoruus, heikentynyt fyysinen kunto, sielunvoimien tai sydämen ärsyyntyminen, mielen rauhattomuus, eri luokkien ja kansojen välinen jännitys, kaikki se, mitä aikamme pystyy näyttämään, ei ole todistus nopeasta edistymisestä, vaan pikemminkin todiste siitä, että ihmiskunta fyysisessä, psyykkisessä ja moraalisessa suhteessa kulkee tuhoansa kohden. Ellei pian tule jotain suurta hengellistä uskonpuhdistusta, ei maailma enää pysty kauempaa olemaan koossa.

”He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden." Ps.107:17. Valitettavasti tätä mieltä riittää kaikille aikakausille.

Maailma elää nykyään kaksijakoisesti: rikkaat elävät leveästi ja kaikkea on liikaa, yli oman tarpeen, niin että kuppi valuu yli reunojen. Suurempi osa maailmasta tuottaa rikkaille nälkäpalkalla raaka-aineet ja köyhät ovat surkeissa olosuhteissa nälkäisiä. Heitä sitten innostetaan tappelemaan rikkaita vastaan uskonnon ja jumalien nimissä, paremman maailman, paratiisin ja vallan tavoittelun merkeissä. Hullua eikö totta? Valtavat määrät rahaa kulutetaan kaikkialla vain aseteollisuuteen ja vielä hullumpaa on se, että johtajat määräävät kansansa tappamaan täysin vieraita ihmisiä, joita sanotaan vihollisiksi värinsä, kielensä, syntyperänsä tai uskontonsa tähden.

Lapset, lähes viattomat, ovat kaikenlaisen roskan ja valheen kohteena pienestä pitäen. Ihminen, joka syntyy pakanaksi, joutuu heti hullujenhuoneen armoille. Sillä se pyrkii valmistamaan hänestä kannattajan ja rahoittajan itselleen kainoja kaihtamatta. Hänet opetetaan pienestä pitäen valehtelemaan ja varastamaan, kiroilemaan ja halveksimaan, kiusaamaan ja himoitsemaan; ja kas kummaa, hän oppii kaikki kujeet helposti, siitä pitää perisynti huolen. Näistä pöpilän kasvateista tulee suuri rahanlaskijoita, poliitikkoja, urheilusankareita, ammattitaistelijoita, huumekauppiaita, ym.

Jos joku ei toimi pöpilän tavoilla, häntä nimitellään uskovaiseksi, tyhmäksi, lapselliseksi, sinisilmäiseksi, taivastelijaksi. Maailmalla on tapana pyrkiä eliminoimaan tällaiset tapaukset mahdollisimman pian pois näkyvistä ja kuuluvista. Heidät tapetaan kuin Jeesus aikoinaan.

Laestadius kirjoittaa:

- Kun rakastetun vapauden puolesta uhreina kaatuneiden ruumiita haudataan hyvin prameasti ja uhkeasti, on juuri tarkoitus ohjata itsekkyyden perkeleellistä passiota elävissä

ruumiissa ja antaa maailman kuvitella, että nämä vapauden marttyyrit ovat voittaneet marttyyrikruunun. Olemme lopulta päässeet niin pitkälle hengellisen pimeyden yössä, että itsekkyydestä on tullut maailman vapahtaja, jonka edestä on vaivan arvoista uhrata henkensä ja elämänsä.

"Herran pelko on tiedon alku; hullut pitävät halpana viisauden ja kurin." Snl.1:7

Hullujenhuoneen erikoisuus on lupa tuoda EU-maasta omaan käyttöön tai lahjaksi 110 l olutta

10 l muita alkoholijuomia 20 l välituotteita 90 l viiniä - ja jopa enemmänkin tarvittaessa yhdellä kertaa?! Seurauksena on miljoonien lasku työttömyytenä, rikollisuutena, avioeroina, mielenterveysongelmina, varkauksina, väkivaltana.

Aivan uusi villitys on hullujenhuoneessa tehdä suunnitelmia avaruudenvalloittamiseksi, pitäisi päästä esimerkiksi Marsiin. Lehtiuutinen arvioi tätä: - Miten punaisesta planeetasta saadaan vihreä? Ensin pitää ainakin käynnistää ilmastonmuutos. Nasan planeettatutkijan Chris McKayn mukaan suurimman osan muokkaustyöstä tekisi elämä itse. ”Ei Marsia rakenneta. Sitä vain lämmitetään ja sinne heitetään vähän siemeniä”, Planeetan paluu vihreille juurilleen vaatii vain varakasta puutarhuria.

Mars One -yhtiö julkistettiin viime vuonna ja se tähtää Marsin asuttamiseen aluksi yksisuuntaisella lennolla 2022-2023. Seuraava ryhmä seuraisi kahta vuotta myöhemmin ja vähitellen siirtokunta kasvaisi. 200 000 ilmoittautui siitäkin huolimatta, että tarjolla on vain menolippu. Joukossa on viisi suomalaista. Heistä on kahden karsinnan jälkeen jäljellä 705 ihmistä.

Jos uudisasukkaat pääsisivät perille, heistä ensimmäinen kuolisi jo 68 vuorokautta Marsiin saapumisen jälkeen. Kaikki uudisasukkaiden tarvitsema ravinto on tarkoitus kasvattaa paikan päällä. Samalla syntyy tarvittava happi. Juomavesi sulatetaan marsperän jäästä. Suunnitelmien mukaan kuusi avaruusalusta riittää viemään ensimmäiset ihmiset ja kaikki heidän tarvitsemansa tarvikkeet Marsiin. MIT laski, että aluksia tarvitaan jo ensi vaiheessa 15. Mikä onkaan mielenkiintoisempaa kuin seurata livenä vuosia, kuinka ihmiset valmistautuvat matkaan. Loppuhuipentumana saamme seurata, kuinka he kamppailevat elämästään punaisella planeetalla - ja häviävät.

"Hullun tie on hänen omissa silmissään oikea, mutta joka neuvoa kuulee, on viisas." Snl.12:15.

Tämän maailmaan "viisaat" eivät ymmärrä mitään Jumalasta, eivätkä hänen suunnitelmistaan, eivätkä kunnioita hänen puhettaan lainkaan. Mutta se onkin sulaa hulluutta. "Missä ovat viisaat? Missä kirjanoppineet? Missä tämän maailman älyniekat? Eikö Jumala ole tehnyt maailman viisautta hullutukseksi?" 1.Kor.1:20. Kun Jumala jätetään pois kuvioista, lopputulos on konkurssi ja kuolema. Koko ihmiselämä on järjetön kaaos ilman Jumalaa, tarkoitukseton sähläys, tyhmää ajanhaaskausta ilman Jumalaa. Millään ei ole mitään väliä, eikä mistään joudu vastuuseen, eikä armoa ole jaossa ilman Jumalaa.

Laestadius: - Katsokaammepa, miten järkeisoppinut menettelee Raamattua tutkiessaan. Kas! Ensiksi hän pureskelee, maiskuttelee ja sitten jauhaa rikki jok'ainoan jyvän järjen käsimyllyssä. Hän vertailee, selittelee, soveltaa. Kaiken, mitä hän ei voi käsittää jäykän sokealla järjellään, hän seuloo pois kelvottomana ja loput hän yrittää vihdoin nielaista, mutta kuitenkaan se ei mene alas. Miksi? Koska hän ei voi käsittää ilmoitusta subjektiivisesti, s.o. sydämellä, hän yrittää käsittää sitä ymmärryksellä, ja kun hän tuntee, että se on liian kova purtavaksi, hän sylkäisee kaiken ulos ja sanoo: - Tämä ei ole Matin ruokaa. Se voi sopia räätälille, mutta ei suutarille.

"Sillä väärä voitto tekee viisaan hulluksi, ja lahja turmelee sydämen." Saarn.7:7

Hullua on se, että syntinen ihminen tappaa Jumalan Pojan, niin myös se, että Jumala tarjoaa ihmisille Jeesuksessa pelastusta ikuisesta kuolemasta ja ihminen torjuu hänet. Mutta uskovat tarttuvat Herraan ja pelastuvat. Jumala on hyvyydessään nähnyt hyväksi rakentaa tähän suureen hullujenhuoneeseen pienen huoneen, joka edustaa taivaan valtakuntaa. Sitä hän nimittää seurakunnaksi. Tämä suuri hullujenhuone nimittää tämän pienen huoneen väkeä hulluiksi. Kun joku julistaa evankeliumia sydämen kyllyydestä, sanotaan hänen seonneen. "Sinä olet hullu, Paavali, suuri oppi hulluttaa sinut." Apt.26:24. "Sana rististä on hulluutta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." 1.Kor.1:18. Jumala päättää viime kädessä kuka on hullu ja kuka ei. On onnellista mennä hullun maineessa taivaaseen uskossa Jeesukseen ja hänen pyhän uhrinsa ja verensä ansioon. Mitä sillä on väliä, mitä ihmiset sanovat, tärkeää on se mitä Jumala sanoo: "Ja siellä on oleva valtatie, ja sen nimi on "pyhä tie": sitä ei kulje saastainen; se on heitä itseänsä varten. Joka sitä tietä kulkee, ei eksy - eivät hullutkaan." Jes.35:8

Ihanaa olla Jumalan hullu. Kiitos sinulle Herra Jeesus, että kelpaan sinulle tällaisena ansiosi perusteella ja että olet rakastanut maailmaa niin paljon, että kutsusi tavoitti minutkin, että lävistetty kätesi kurottautui luokseni ja tarttui elämääni. Kiitos sinulle, että alennuit tulemaan tänne hullujenhuoneeseen pilkattavaksi, halveksittavaksi ja runneltavaksi, ristiinnaulittavaksi. Kiitos, että tulit tuomaan valon pimeyteen ja toivon toivottomuuden yöhön. Kiitos, että puhuit meille Jumalan viisauden, joka on pelastuksemme perusta ja taivaspaikkamme tae.

Sosialisteja

Seurakunnassa oli pappi vaihtumassa ja valtuuston puheenjohtaja piti läksiäispuhetta tälle. Kahvittelun jälkeen hän laveasti maalaili seurakunnalle papin ansioita, saavutuksia ja mennyttä aikaa. Työntekijä seisoi vieressä ja yritti hymyillä väkinäisesti jännittyneenä, että mitä tuleman piti. Jossain vaiheessa puheenjohtaja totesi: - Meillä on ollut aina se ilo seurakunnassa, että olemme saaneet paremman tilalle.... Samassa hän huomasi kömmähdyksensä ja yritti laittaa asian huumoriksi taputtamalla pappia olkapäähän ja jatkamalla:  - Ei meistä ole kummastakaan puhujaksi....

Kristittyjen väliset suhteet ovat joskus koetuksella, joskus katkolla, kun kärsivällisyys alkaa loppua. On niin kovin helppoa vaihtaa maisemaa ja etsiä mieleisensä porukan, uudet kaverit, fiksummat, samoinajattelevat. Samalla tulee toteutumaan yksi Raamatun profetiakin: "Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin." 2.Tim.4:3-4. Tämä onnistuu varmasti, sillä elintason mukanaan tuoma vauraus ja siihen liittyvä kahle pitävät siitä huolen. Puhujan on ajateltava sydän syrjällään palkanmaksajiaan ja yritettävä miellyttää valtaapitäviä. Huonomaineiset jäävät yksin ja heistä ei ole kiinnostunut kuin Kristus.

Synnyin turkulaiseen työläisperheeseen ja elämä oli silloin vaatimatonta ja yksinkertaista. Mutta se oli tavallista. Meillä kaikki äänestivät vaaleissa kommunisteja ja ystäväpiirimme olivat kaikki sitä sorttia. Kuulin usein lapsuudessani tätä politiikkaa, vaikka en siitä juuri mitään ymmärtänytkään. Se merkitsi kuitenkin monille odotusta paremmasta maailmasta, yhteiskunnasta ja kodista. Nuoruudessani moni ystäväni oli poliittisesti valveutunut ja valinnut kantansa lähinnä kai kodin perusteella vanhempiaan seuraten? Sen aikuisessa sosialismissa oli aivan normaalia, että kuuluttiin kirkkoon ja uskottiin Jumalaan. Niin oli meilläkin. (Sosialismi on aatesuunta, joka pyrkii luomaan tuotantovälineiden yhteisomistukseen perustuvan yhteiskuntajärjestyksen. S. syntyi Euroopassa teollisen vallankumouksen aikana 1800-luvulla vastareaktiona tehdastyötä tekevien ihmisten huonoon asemaan. S. on välivaihe pyrkimyksissä kommunismiin.) Eräs hyvä ystävämme luki Lenin koottuja teoksia ja edusti vähemmistökommunisteja. Hän oli suuri Neuvostoliiton ystävä, joka odotti sieltä kaikkea hyvää kuolemaansa asti. Tosin hänen isänsä oli aikoinaan menettänyt Seiskarin kotinsa sosialisteille sotavelkana ja vihasi heitä.

Koulukuva muistojen sukualbumista sadan vuoden takaa. Vain yhdellä lapsista on kengät, muut kulkevat paljain jaloin. Ei ihme jos sosialismi sai kannatusta köyhässä kansassa.

Vasta kouluiässä toveripiirini tuli oikeistolaisten kotien lapsia. Tämä johtui siitä, että muutimme uuteen kotiin asuinalueelle, jossa asuivat sekaisin rikkaat ja köyhät, siirtokarjalaiset ja työ perässä muuttaneet. Joukkoon mahtui muutama upporikaskin perhe. Muistan, että joillakin se oli kunniakysymys, että he ajoivat vain Neuvostoliitossa valmistetulla autolla, vappuna he osallistuivat marssiin ja ammattiyhdistykseen kuuluttiin, rikkaita haukuttiin porvareiksi ja lahtareiksi. Muistan, kun halusin mennä mukaan meripartiotoimintaan (koska kaverit olivat siellä), mummu sanoi, ettei työläisen kakaran sovi mennä porvareitten harrastuksiin. Mutta minä menin, kun en ollut kakara (11 v.) enkä myöskään sosialisti (tuskin tiesin, mitä se tarkoitti)? 

Olin sitten nuorena miehenä töissä erilaisissa ammateissa, joissa jouduin tutustumaan myöskin politiikan merkitykseen, mutta sillä ei ole ollut minuun koskaan merkittävämpää vaikutusta. Vasta työskenneltyäni Kristillisen Työväen Liiton palveluksessa yli 10 vuotta julistajana ja muissa tehtävissä näkemykseni työväenkulttuurista syvenivät. Samalla huomasin, että siellä niinkuin kaikkialla oli vilpittömiä ihmisen hyvyyteen ja yhteiskunnan parantumiseen sosiaalisemmaksi uskovia ihmisiä. Mutta tietysti mukaan mahtui paljon itsekkyyttä, oman edun tavoittelua, ylpeyttä ja luokkavihaa. Yleisesti viljeltiin sanontaa "sen sortin sosialisti", mille jokainen saattoi antaa oman merkityksen - yleensä negatiivisen

Sukulaiseni kapinan aikana sotaan

lähdössä kaverinsa kanssa.

Hänet ammuttiin myöhemmin

sotavankina Halikossa

Märynummella joukkohautaan.

 

Kristitty joutuu valitsemaan elämän valintojaan joko uskon tai näkemisen pohjalta ja se kertoo paljon meistä ja Jumalastamme. Istuin kerran hengellisessä tilaisuudessa, jossa vaikutusvaltainen puhuja väitti, että Jumalan valtakunta tulee nähtävällä tavalla maailmaan sosialismina. No, se väite on helppo kuitata Raamatulla, kun Jeesus sanoo: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla..." Luuk.17:20. Oikeudenmukaisuuteen ja yhteiskunnassa ilmenevän vanhurskauden toteutumiseen uskova joutuu pettymään monta kertaa, sillä ihanteen rikkoo aina synti.

Seurakunta on Kristuksen uskovien joukko, ja se on kutsuttu ulos maailmasta elämään Herran Hengessä, sanassa ja johdatuksessa. Uskovan on siis hyvä opetella elämään sosiaalisesti, l. yhteisöllisesti, sillä se on Jeesuksen toive ja käsky omilleen: "Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut." Joh.15:12.

Jaska oli ystäväni Kymenlaakson työkaudella. Hän oli erikoinen mies, joka kulki omia polkujaan ja tunsi valtavan määrän ihmisiä, pääasiassa kaiken kansan syvistä riveistä. Kuulin tuntikausia hänen kertomuksiaan monista minulle tuntemattomista ihmisistä ja heidän elämästään. Joitakin tapauksia kirjoittelin muistiin ja julkaisin kirjoissani. Ajaessamme autolla kylien halki hän osoitti sormellaan taloja, mökkejä ja tiloja sanoen, kuka missäkin asui ja mitä olivat sanoneet tai tehneet. Jaska oli herkkä mies, hän näytti tunteensa, hän iloitsi ja itki. Vieläkin kuulen hänen inhimillisen äänensä eri tilanteiden yhteydessä. Hän oli myös rukouksen mies, joka muisti näitä ihmisiä, todisti heille Jeesuksesta. Jaska kuoli varhain monenlaisen sairauden murtamana. Hän eli köyhänä vaimonsa kanssa vaatimattomassa mökissään, joka oli täynnä tavaraa, romua ja muuta. Jaska oli itse luonteeltaan lapsenmielinen ja hän pärjäsi loistavasti lasten kanssa. Hän rakasti lapsia ja piti tärkeänä, että lapsille kerrotaan evankeliumia. Toinen mieleen painunut seikka hänestä oli se, että ihmiset luottivat häneen ja pyysivät häntä käymään luonaan, sukulaistensa luona, rukoilemaan puolestaan ja sairaalakäynneille. Usein tavatessamme hän kertoi olleensa taas yöllä sairaskäynnillä jonkun kuolevan lähimmäisen vuoteen ääressä, kun oli pyydetty. Mahtaa olla kerran taivaassa monta, jotka sanovat, että Jaska se vei heidät Jeesuksen luo?!

Puolueellisuus on aina vaanimassa kristittyä, se johtuu mieltymyksistä ja inhosta. Näemme ja arvioimme ihmisiä lihallisin perustein ja merkkaamme heidät kavereihin ja vastustajiin. On joskus todella pitkä tie opetella arvioimaan ihmiset hengellisesti, Kristuksen ja Jumalan sanan valossa.

"Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin? Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?" 1.Kor.3:3-4. Korinto oli kuin meidän aikamme seurakunnat, nyt nimikkeet ovat ryhmien mukaan: Koko Kansan Kirkko, Riippumaton seurakuntaväki, Kinkeripiiri - vasemmisto, oikeisto ja kristillismieliset karkeasti arvioiden. Joten emme ole oppineet mitään parin vuosituhannen aikana? Yleensäkin voisi kysyä, mikä on seurakunnan tarkoitus ja miten seurakunnan Herra sopii siihen? Tietysti on hienoa evankeliumin kannalta, jos mukaan tulevat kaiken sortin sosialistit, mutta sitten pitää tietysti sanoman olla kohdallaan, että he pelastuvat. Jos päättäjinä istuvat aikamme rahanvaihtajat ja bisnesväki ilman Jeesusta, on kirkko tullut tiensä päähän. Vaihtoehtoina ovat tuho tai herätys. Jos minulla olisi valta kutsuisin kaikki päättäjät säännöllisesti sanankuuloon ja asettaisin seurakunnassa vaikuttamisen ehdoksi elävän uskon;  kaikki he saisivat vuorollaan mahdollisuuden todistaa uskostaan. Voi tietysti olla niin, ettei sitä valtaa tule, eivätkä ihmiset tahdo kuulla sanomaani? Sääli heitä!

Kun kerran Jumala on nähnyt hyväksi antaa seurakunnan olla sekalainen, siis kääntymättömät ja uskovat sekaisin elonleikkuuseen asti, niin tämän tilanteen kanssa on elettävä valittamatta. Helpoin tie on tietenkin erota kirkosta ja vetäytyä murjuunsa valittamaan luopumuksen hedelmiä ja suuren pimeyden esiinmarssia. Mutta sitten on toinen tie, uskon tie, ristin kantamisen tie, itselleen kuolemisen tie. Tämä on äärimmäisen kuluttavaa ja vaikeaa, emmekä kuule useinkaan todistuksia tässä lajissa menestyneistä? Kolmas tie on hypätä johonkin pieneen porukkaan, jossa ei ole mitään vikaa? Mutta ongelmana on vain se, että sellaisia on niin kovin vähän; meidänkään ympäristössämme ei ole ainuttakaan ja sitten jos me menisimme siihen, ei se enää olisi viaton?!

"Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa." Kol.3:12-13. Kaikki todellinen uskonelämä syntyy anteeksiantamuksesta, kun syntinen ottaa sen vastaan Vapahtajalta ja alkaa viljellä samaa asennetta toisiin syntisiin. Kun on syntynyt armottomaksi, epäystävälliseksi, ylpeäksi, äkkipikaiseksi, kärsimättömäksi ja toisia arvostelevaksi, ei ole edellytyksiä elää hurskaasti. Siksi tarvitsemme Jeesusta aina ja kaikkialla, että hänen ominaisuutensa ja Henkensä valtaisi meidät. Uskovaisuus ei ole mikään hyvä harrastus, se on sotaa ja rauhaa, jossa on mukana aina kaiken sortin sosialisteja - ja muita.

Mitä kauemmin olen kulkenut kanssasi, Jeesus, sitä ihmeellisemmältä minusta tuntuu sinun ääretön kärsivällisyytesi ja ihmisrakkautesi omiasi kohtaan. Miten jaksat aina sietää meitä, huonoja palvelijoitasi, kaksinaamaisia, hyväksikäyttäjiä, etuilijoita, rahanahneita, eduntavoittelijoita, itserakkaita, tyhmiä lampaitasi, jotka vain määkivät ja tönivät toisiaan jatkuvasti, hajottavat laumaasi ja käyttävät nimeäsi väärin, unohtavat sakramentit ja ovat valmiit lypsämään tuottoisimmat lampaiden annit omaan maitoämpäriinsä ja myymään niiden villat maailman pörssissä.

Mutta vielä ihmeellisempää on se, että jaksat rakastaa tätä kurjaa maailmaa, joka pilkkaa ja haukkuu sinua, vähättelee kärsimyksesi arvoa, halveksii oikein urakalla pyhää sanaasi ja on koska tahansa valmis taas uudelleen ristiinnaulitsemaan sinut pois elämästään.

Kiitos ja kunnia sinulle, joka etsit ja pelastat kaiken sortin sosialistit tässäkin ajassa. Ota syliisi minunkin sukuni.

Kuolleet lehdet

Jacques Prévert (1900–1977) oli ranskalainen kirjailija, joka kirjoitti aikoinaan runon Les feuilles mortes, kuolleet lehdet ja runon sävelsi Joseph Kosma vuonna 1945. Se tuli tunnetuksi erään elokuvan kautta ja sitä ovat laulaneet lähes kaikki suomalaiset iskelmätähdet vuosien varrella. Se on surumielinen rakkauslaulu, josta ei oikein tiedä kuultuaan, että miten sen rakkauden sitten oikein kävi? Lapsuudessani muistan kuulleeni laulun monta kertaa, ja tutut ihmiset tanssivat sen tahdissa juhlapäivinä.

Näin se menee: Toivoisin sinunkin muistelevan päiviä kesämme kaunehimman. Aurinko hymyili suloisemmin, rinnallas armahin kun astelin. Kauan tuo kesämme kestänyt ei, pois halla sen kukkaset vei. Kesästä jäljelle jäi muisto vain, polttava kaipuu nyt on rinnassain. Laulu kulkee menneisyyden herkissä hetkissä, jolloin kaikki oli kesäisen valoisaa, helppoa ja ilon täyttämää. Ei työtä, vain onnellista kulkemista rakkaan kanssa sinne ja tänne. Kuin olisi hieman pallo hukassa, nuori ja hupsu? Ihmisethän näkevät usein asiat menneisyydessä kovin kullattuina, eikä siihen mahdu kurjuuden kuukaudet, kärsimysten yöt tai voimia kuluttavat ylämäet, ei sairauden uuvuttama sielu, ei masennusta kantava mieli, ei katkeruus, epätoivo, eikä epäuskon perkele. Ihmisiin vaan pakkaa aina pettymään ja kauneimmankin ulkokuoren alta pilkottaa itsekkyys ja hurskauden kaavun alta sudenkarva?

Ken muistoja mielessään kantaa, paljon hän voi omistaa. Ei niitä voi toiselle antaa, ne syömmehen kätkeä saa. Muistoissa on mukava elää ja muutamat ihmiset jaksavat aina muistella. Tuntuu, kuin heillä ei olisikaan tätä päivää ja vielä vähemmän tulevaisuutta?

Kun saapuu syys, niin lehdet puiston se hehkumaan saa loistoaan. Kuin ikävyys, mi kauniin muiston voi synnyttää, vaik suru jää. Hetken lehdet nuo vielä hehkuu, on loisto tuo jo viimeinen. Ovat muistojemme lehdet kuolleet, ne mennessään vie tuulonen. Syksyinen pudonneiden lehtien puistokatu on täällä pohjoisessa jokavuotinen ilmiö, joka valmistaa asukkaita talven tuloon. Moni näkee sen kuvaavan ihmiselämän ehtoota, vanhuuden taivuttavaa heikkoutta ja kuoleman läheisyyttä. Laulun lohduton melankolia uppoaa suomalaiseen mieleen, meillä ruska näkyy ja tuntuu ilma-alan jäähtymisenä, kun talvi alkaa hengittää huuruaan. Jos taas uskovaisen elämä on jatkuvaa syksyä, se vie ilon ja elämänhalun.

Hengellinen elämä on aina hyökkäysten ja erilaisten höykytyksien puristuksessa. Sairaana ihminen on kaikkein heikoimmillaan ja mittaa usein kokemuksistaan uskoaan huonolla menestyksellä. Tulee pohjanoteeraus. "ota pois kätesi minun päältäni, ja älköön kauhusi minua peljättäkö; sitten haasta, niin minä vastaan, tahi minä puhun, ja vastaa sinä minulle. Job 13:21-22. Kurjuuden koulussa mies haastaa Jumalaa tasaiselle, kirppu jättiläistä, luotu Luojaansa, mitätön Majesteettia. Pahaolo purkaantuu kiukutteluna kuin lapsella vanhemmalleen. Pian hän vertaa itseään kuolleeseen lehteen, joka lentää suuntaa vailla. "Lentävää lehteäkö peljätät, kuivunutta korttako vainoat, koskapa määräät katkeruuden minun osakseni ja perinnökseni nuoruuteni pahat teot...." 25-26. Taustalla on syyllisyys, synnit painavat tuntoa ja mieli on maassa. Katkeruus kuultaa läpi, sillä hän ei ole saanut oikeudenmukaista kohtelua Jumalalta - niin hän väittää.

Stressattu ihminen käyttäytyy juuri näin, mielen lokeroissa muhii kapina Herra vastaan, eikä tarvitse paljon lisätä kuormaa, kun tulee iso räjähdys, joskus se on loppuräjähdys - se on siinä. Tekemättömät työt, kyllästyminen, epäonni saavat aikaan kestämättömän tunnelman, joka purkautuu epäuskoisena valituksena.

Toinen vaikea alue hengellisessä kartassa on omavanhurskaus, joka kiusaa jokaista uskovaa ajoittain. Tämä ilmenee voimakkaana tahtomisena, yrityksenä olla hyvä ja näyttää kaikille uskovaisuuttaan, lainkuuliaisuuttaan ja menestyksen kunniakirjoja. Tämä vaiva on tyypillinen farisealaisuuden piirissä, mutta siitä löytyy joka lähtöön oma pikku versio tilanteeseen ja yhteisöön sovellettuna. Sillä on oma muotonsa kirkossa ja kirkon takana, se esiintyy karismaattisuudessa, vanhoillisissa ja uudistajissa, se löytää paikkansa lahkoissa ja herätysliikkeissä. Mutta sanan mukaan se on vain pelkkää saastaa, kuivia kuolleita, lentäviä lehtiä, jotka kahisevat kasassa (kuollut seurakunta, jonka tunnuslaulu on kuolleet lehdet?).

"Kaikki me olimme kuin saastaiset, ja niinkuin tahrattu vaate oli kaikki meidän vanhurskautemme. Ja kaikki me olemme lakastuneet kuin lehdet, ja pahat tekomme heittelevät meitä niinkuin tuuli." Jes.64:6. Eräänä päivänä Pyhä Henki avaa ihmisten silmät ja he näkevät onnettoman tilansa, se on tosi vaikea hetki. Rehellisyys olisi eduksi ja totuuden löytäminen Raamatusta, muuten kuoleman kierre vain jatkuu, eikä sitä voi kuitata edes runsaalla toiminnalla ja uhraamisella. Mitä hyötyä on lääkkeestä, jota ei koskaan nautita. Nykyään voisi hyvin laittaa monen seurakunnan tunnuslauseeksi: Lakastuneiden lehtien haravamiehet, syksyn värit meidän kirkossa, tai minne tuuli kuljettaa? Hallitsemattomaan tilanteeseen voisi ottaa avukseen rukouksen, että Jumalan tahto tapahtuisi.

Yhteys Jesukseen on poissa, yhteys uskoviin on katkennut, elävästä seurakunnasta jäljellä on vain kasa kuolleita lehtiä. Syksy on lohduton, vuoden ilta, vanhuus, elämän ehtoo, työt on tehty, voima poissa. Siellä on kuitenkin yksi, joka on erilainen, hän on itse Kristus, Messias, Voideltu, uskollinen, täydellinen, virheetön, synnitön. "Autuas se mies, joka ei vaella jumalattomain neuvossa eikä astu syntisten teitä eikä istu, kussa pilkkaajat istuvat, vaan rakastaa Herran lakia ja tutkistelee hänen lakiansa päivät ja yöt! Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy." Ps.1:1-3. Nyt me kaikki syntiset saamme häneltä uuden elämän kääntymällä hänen puoleensa. Jeesuksen uskollisuus on yöllä ja päivällä uskovan kanssa, Herran lainkuuliaisuus tulee meidän eduksemme, Vapahtajan autuus luetaan uskossa meidän hyväksemme. Kristuksen tie on meidän pelastuksen tiemme. Jeesuksen lehti ei koskaan lakastu, se ei ole koskaan kuollut lehti. Hänen työnsä on siunaus Golgatan ristiltä Jumalan uhrikaritsana ja siellä on Uuden Liiton pelastuksen arkki, josta Nooa (merk. Lepo, lohdutus) lähettää taas kyyhkysen lentoon ja kun se tuo tullessaan tuoreen öljypuunlehden (1.Moos.8:11), on se merkki siitä, että joku onneton syntinen on ottanut vastaan jossakin Jumalan armon. 

Kun Jumalan kansa taisteli väkevää vihollista vastaan, kaikki merkittävä tehtiin silloin näkymättömissä korkealla vuorella, johon oli kiivennyt yksi vanhus, Jumalan palvelija. Sauvansa kanssa hän oli sinne mennyt uskossa, että Herra auttaa ja kaikki apu tulee Jumalalta, kaikki voima ja siunaus leviää hänen esirukouksensa välityksellä myös nuorempien hyväksi. Siellä hän sitten oli väsyneenä kädet kohotettuina Jumalan puoleen. "Ja niin kauan kuin Mooses piti kätensä ylhäällä, oli Israel voitolla; mutta kun hän antoi kätensä vaipua, olivat amalekilaiset voitolla. Mutta kun Mooseksen kädet väsyivät, ottivat he kiven ja asettivat sen hänen allensa, ja hän istui sille, ja Aaron ja Huur kannattivat hänen käsiänsä kumpikin puoleltansa. Näin hänen kätensä kestivät vahvoina auringon laskuun asti. Ja Joosua voitti amalekilaiset ja heidän sotaväkensä miekan terällä." 2.Moos.17:11-13. Mutta missä ovat tämän päivän Moosekset, missä Herraan turvaavat vanhukset, jotka johtavat Jumalan valtakunnan työtä täällä alhaalla? Missä ovat he, jotka uskaltavat käydä Herran eteen odottamaan Jumalan voittoa, hänen siunaustaan, hänen asioihin puuttumistaan ja ohjaustaan? Missä ovat nuoremmat, jotka tukevat vanhempia heidän jumalanpalveluksessaan? Eikö pikemminkin ole tavallista, että nuoriso ei jaksa yhteistä seurakuntaa, jossa kaikenikäiset kokoontuvat Jeesuksen luo? Vaan heillä pitää olla omat tilat, oma musiikki, omat puhujat, laulajat ja ohjelma? Jeesus ei ole enää kaiken keskus, Herran lunastamat sielut eivät olekaan enää keskeinen joukko, vaan omat tavoitteet, toiveet ja harrastus. Voi kuinka runneltu onkaan Kristus-ruumis tässä ajassa, kuinka pirstottu ja hajallaan se onkaan? Voiko sitä enää yhdistää muu kuin sota, vaino tai nälkä? Kuka tätä kaikkea johtaa, Jeesus, vai joku muu?

Olimme kummitytön häissä Hämeenlinnassa. Oli ihana asia olla todistamassa kahden uskovan nuoren ihmisen rakkautta ja halua elää Jumalan tahdon mukaan yhdessä kristillisessä avioliitossa. Suurella joukolla olimme mukana hurramassa. Hämeenlinnan vanhan linnan suuressa salissa oli myös oma tunnelmansa, kun siihen oli tuotu nykyaika ihmisineen. Siinä pihalla kulkiessani huomasin kiviaidan toisella puolella kalterit ikkunoissa, siellä oli ollut vankilan sellit. Muistin käyneeni siellä vuosikymmeniä sitten pitämässä tilaisuutta vankilan kirkossa roistoille ja sali oli ollut melko täynnä. Nyt siis häät olivat samassa pihapiirissä eri rakennuksessa. Mietin, miten ihmisten elämäkin on hyvin kaksijakoista, olemme ryöväreitä itsessämme, tuomittuja rikollisia, vankeja ja synteihin juuttuneita toivottomuuksia. Mutta sitten olemme saaneet kutsun häihin, Kristuksen omaksi, Jumalan lapsiksi, taivaskansalaisiksi, ja Herra tarjoaa meille pelastusta ja ikuista elämää. Saamme aterioida kunninkaan pöydässä, meille annetaan elämänvettä ja elämänleipää, Jumala armahtaa meitä. Kuolleet lehdet saavat uuden elämän, syksy vaihtuu ikikesäksi. Kuolema on voitettu, se ei enää kukista meitä.

Kiitos, Vapahtaja, että jaksat herättää, koota ja rakentaa seurakuntaasi, kärsivällisesti seurata touhujamme ja ohjata hyvyydelläsi eksyneitä rakkauteesi sisälle. On kuitenkin kova paikka, kun kuulee olevansa kuollut uskova, hengellisesti hämärässä, pimeyden siteissä, väsynyt. Mutta silloin tulen eteesi, Kristus, kaiken elämän lähde ja virvoittajamme. Tartu ihmisiin kuin syksyinen haravamies kuolleisiin lehtiin. Tuo Pyhän Henkesi tuuli, elähyttävä taivaan ilmapiiri sinne, missä ei ole mitään hyvää. Armahda meitä.