Herra on sanonut sanansa, suurin joukoin naiset tuovat voitonsanoman. Ps.68:12.

Kiusauksia ja Voittaja

"Veljeni, pitäkää pelkkänä ilona, kun joudutte moninaisiin kiusauksiin, tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Ja kärsivällisyys tuottakoon täydellisen teon, että te olisitte täydelliset ja eheät ettekä missään puuttuvaiset." Jaak.1:2-4

Vie syvälle!

Jeesus tuli Gennesaretin kalastajien elämään ja piti saarnan Pietarin veneestä kansalle, joka oli tullut rannalle. Tilaisuus päättyi siihen, että Jeesus lähetti kalastajat uusille vesille - syvälle! Pietaria tämä ei miellyttänyt, mutta suostui kuitenkin. Sillä reissulla kalaa tuli ylenpalttisesti. Sen seurauksena Pietarin synnintunto heräsi ja hän kehotti Jeesusta menemään pois luotaan. Mutta Vapahtaja oli

suunnitellut Pietarista ihmisten kalastajan ja niin ystävyyden olevan vasta alkamassa.

Meillä kristityillä on taipumus olla melko pinnallisia ja siksi tyydymme kahlaamaan rantavesissä, että jalat ulottuvat pohjaan. Ranta pitää olla koko ajan näkyvissä ja veneen naru mieluusti vielä laiturissa kiinni? Tämä on uskon heikkoutta, luotamme vain näkemäämme ja se ei ole paljon. Emme tahdo olla liian uskovaisia, ettei maine mene. Meitä kahlitsevat ihmispelko, perinne ja tavat. Emme luota Herraan. Siksi hän sanookin: Vie syvälle!

Vie syvälle oman sielusi merelle!

On suuri haaste mennä syvälle sielun maisemiin, itsearviointiin ja totuuden kohtaamiseen. Siellä on joskus äärettömän pimeää ja yksinäistä, vastassa on kokonainen armeija epämiellyttäviä asioita ja loputon synninyö. Mutta tuolla yössä Herra tekee työtä sielujemme hyväksi. Se, minkä me olemme pilanneet, menettäneet, tuhonneet, kieltäneet, raiskanneet, voi saada Kristuksen kautta uuden elämän, valon ja suunnan. Toki siinä joutuu huutamaan apua. "Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukousteni ääntä. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää? Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin. Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa." Ps.130:1-5.

Joskus synnin yö näyttää syvyytensä ja kristittykin joutuu kauhistumaan kaikkea Jumala-vastaisuutta, Kristus-kielteisyyttä, joka aina vastustaa Pyhää Henkeä. Omavoimaisuuden ja luulemisen seurauksena vapahtajan asema heikkenee. Moni uskoon tullutkin haluaa pitää oman päänsä, eikä taivu Jumalan tahtoon. Piru vie mennessään, alkaa hyödytön ja vahingollinen aika, turhuuden markkinat kukoistavat, sijoitukset suuntautuvat vain aikaan ja tavaraan. Kun uskova vie sielunsa syvälle heikkouden katselemiseen tulee hän totuuden tuntoon - joskus elämässään ensi kertaa. Hän näkee kiusausten pyörteet, jotka voivat hukuttavat. Sydämen intohimot ja houkutukset heittelevät sielua sinne tänne. Herran valot sammuvat kaverin ympäriltä yksi toisensa jälkeen, kun Raamattu pysyy kiinni, sen valo ei silloin yllä sieluun. Mutta on sitä ennenkin osattu ja Herran omat ovat olleet vastaan: "Mutta he eivät kuulleet, eivät korvaansa kallistaneet, vaan vaelsivat oman neuvonsa mukaan, pahan sydämensä paatumuksessa, ja käänsivät minulle selkänsä eivätkä kasvojansa." Jer.7:24. ”Petollinen on sydän ylitse kaiken ja pahanilkinen; kuka taitaa sen tuntea?" Jer.17:9. ”Mutta he vastaavat: 'Se on turhaa! Sillä me vaellamme omien neuvojemme mukaan, ja me teemme kukin oman pahan sydämensä paatumuksen mukaan.'" Jer.18:12.

Vie syvälle surujen myrskyihin!

Venäjän matkallamme olimme eräässä kodissa vierailulla syömässä, luimme Jumalan sanaa, lauloimme ja rukoilimme. Kodissa oli ollut monenlaista tragediaa, poika sairasti kroonisesti halvausta, isaltä oli silmä puhjennut ja talossa oli ollut tulipalo. Mutta nyt Jeesus oli toivotettu tervetulleeksi ja me sen myötä olimme juhlavieraita. Saimme todistaa Jeesuksesta ja pieni seurakunta kuunteli halukkaasti. Talon emäntä oli tavannut jossakin kaupassa kylällä epätoivoisen naisen, joka oli kertonut olevansa tullut kaukaa Kaukasukselta ja nyt kuolemansairas. Lääkärit olivat sanoneet, että hän voi kuolla koska tahansa? Hän oli kysynyt, että voisiko tulla kuulemaan meitä tähän pieneen venäläiskotiin - ja sehän sopi meille. Nainen kuunteli hiljaa meitä ja vaikutti kovin kärsivän oloiselta koko ajan. Illan lopussa kysyin, että jos hän haluaa esirukousta? Hän halusi. Rukoilimme ja voitelimme sairaan öljyllä. Hänellä ei ollut seurakuntaa, eikä Raamattua. Annoimme hänelle uuden testamentin. "Ojenna kätesi korkeudesta, tempaa ja pelasta minut suurista vesistä, muukalaisten kädestä, joiden suu puhuu vilppiä ja joiden oikea käsi on valheen käsi!" Ps.144:7-8.

Suru on ilmeisesti hyvä apulainen Jumalalle, sillä monet tulevat Herran tykö vaivattuna, epätoivoisena, riisuttuna, avuttomana, vasta kun myrsky käy yli ymmärryksen. On aina asioita, joita emme hallitse, joista emme itse päätä, joihin emme edes voi vaikuttaa. Mutta Jumala on kaiken yläpuolella, keskellä myrskyä ilmestyy Kristus. Hän kulkee meren päällä, syvyyden yläpuolella. Hänen voimansa vetää hukkuvan ylös kuiluista. "Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti. Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni." Ps.69:2-3.

Vie syvälle Jumalan armon ja rakkauden suunnattomaan valtamereen - Vie syvälle Vapahtajan tuntemiseen!

Jumala on viisas ja sisällyttänyt kaiken viisautensa Poikaansa. Jeesuksessa pääsemme syvälle Jumalan rakkauden syvyyteen. Hän avaa aivan uuden maailman, uuden arvojärjestyksen, uudet ystävät tällä tiellä, uuden elämän, uudet tavoitteet, tehtävät, jotka eivät ole meidän vaan Hänen. Usein vain syvyyden sankarit ryhtyvät yksityisyrittäjiksi ja tahtovat saada kunnian pelastuksestaan itselle. Vain omat ponnistukset arvostetaan, eikä häpeän kautta tunnettavaa Jumalaa pidetä juuri minään? Mutta uudestisyntymisessä Herra antaa kaverille uuden sydämen ja kaikki muuttuu. Jumalan vastustajasta tulee ystävä.

"Paavali, Jeesuksen Kristuksen palvelija, kutsuttu apostoli, erotettu julistamaan Jumalan evankeliumia, jonka Jumala on edeltä luvannut profeettainsa kautta pyhissä kirjoituksissa, hänen Pojastansa - joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa - Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme, jonka kautta me olemme saaneet armon ja apostolinviran, että syntyisi uskon kuuliaisuus hänen nimeänsä kohtaan kaikissa pakanakansoissa, joihin tekin, Jeesuksen Kristuksen kutsumat, kuulutte." Room.1:1-6.

Ystäväni Mauri sai yhtäkkiä kotiinkutsun kesken työpäivän, sydänkohtaus pysäytti maallisen elämän. Mutta Mauri oli uskossa ja meni Herransa iloon taivaaseen. Tapaamisiin siis. Maurilla oli Perniössä vanha VR:n makasiini, puoti täynnä romua ja antiikkia ja väkeä kävi tekemässä löytöjä päivittäin. Itse hän ilmoitti siellä olevan 6 miljoona esinettä – lieneekö laskenut? Monta kertaa pidimme seuroja heidän kodissaan ja he kävivät meidät suviseuroissamme Kuusjoella. Mauri oli myös vuosien ajan sielunhoitotehtävissä ja esirukouspalvelussa valtakunnallisissa Evankeliumijuhlissa. Joskus Mauri kertoi, millaista elämä oli ollut ennen Jeesusta ja millaista se oli ollut Jeesuksen kanssa. "Kuin syvät vedet ovat miehen sydämen aivoitukset, mutta ymmärtäväinen mies ne ammentaa esiin." Snl.20:5.

Pietarilla oli perususkonnollinen mieli, kun hän kehotti Jeesusta häipymään elämästään pois. Hän ajatteli niin kuin monet, että oli liian syntinen Jumalan kohtaamiseen. Uusi elämä oli hänelle täysin tuntematon. Mutta Jeesus on ajatellut lähteä hänen "veneellään" vastedeskin ulapalle. Se merkitsee sitä, että Jumala tulee ja kulkee niissä raameissa, mitkä ovat olemassa. Eikä hän tarvitse mitään suurta ja fiksua, näyttävää ja arvostettua, hänelle riittää uskova sydän, joka tahtoo seurata häntä. Ei ihmiseltä paljon vaadita osaamista tai omaisuutta, köyhä käy hyvin ja yksinkertainen sopii Jeesukselle. Rannalla Jeesus sitten opettaa syvemmin, mistä on kysymys. Eikä kukaan tule täysin valmiiksi ajassa, koulu kestää koko iän. Joskus voi nähdä tuloksia, usein ei, mutta Herran kirjanpito on täydellinen - kaikki on tiedossa.

Vie syvälle - ota vastaan kutsumus!

Jeesuksen kehotus viedä syvälle kuljettaa uusille vesille, omatunnon herkkyyteen. Taivaan valtakunnan verkko on tarkoitettu keräämään kaikenlaisia ihmisiä Jumalan yhteyteen. Joskus se verkko pelastaa myrskyssä, joskus se löytää kadonneita eksyksissä olevia hiljaisissa vesissä. Se pelastaa juutalaisia, venäläisiä, suomalaisia ja kaikkia. Jumalan antama kutsumus on haastava ja vaikea. Siinä ihminen tuntee itsensä kovin pieneksi ja kaikki mitä on edessä, on liian vaikeaa omassa voimassa toteutettavaksi. "Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa…" Gal.1:15-16. Metkaa, että Herra otti vanhan fariseuksen töihinsä ja että hänelle avautui aikanaan, että Jumala oli suunnitellut tätä jo ennen hänen syntymäänsä. Mutta kului vielä monta vastustuksen vuotta ennen kuin se hyvä suunnitelma toteutui.

Herra, vapauta meidät kulkemaan syvälle - kanssasi. Ole sinä veneen ohjaaja, hallitse kaikkea, sydäntämme myöten. Näethän, että moni pelkää luottaa sinuun ja sanoihisi. Me odotamme ja vaadimme näyttöä, sellaista on meidän uskomme. Ja hämmästymme, kun alkaa tapahtua jotakin, mitä me emme itse hallitse. Pidä kädestämme kiinni, kun käymme sielumme syvyyteen, elämämme myrskyihin, surujen tunteisiin, heikkouksiemme runsaaseen kirjoon, yksinäisyyden pimeisiin hetkiin, halujen ja kiusausten pyörteisiin. Anna meille kyky viedä verkot syvälle pelastaaksemme edes muutamia valtakuntaasi.

Elämän Sanan ilta

KRISTILLINEN KESKUS Toimis ry. 

Myllärinkatu 6, Kantola, Hämeenlinna

Elämän Sanan ilta  su. 21.1. -18  klo 16.00 

Hilkka ja Turkka Aaltonen

Surut ja menetykset - Vapahtajan hoidossa

Elämän surut

Miksi en kuollut heti äidin helmaan, miksi en menehtynyt kohdusta tullessani?
 Miksi olivat minua vastaanottamassa polvet, minkätähden rinnat imeäkseni?
 Sillä makaisinhan rauhassa silloin, nukkuisin ja saisin levätä kuningasten ja maan neuvosmiesten kanssa, jotka ovat rakentaneet itselleen pyramiideja,
 Tässä on osa ehkä  maailman kuuluisamman kaikkensa menettäneen  ”surijan” Jobin vuodatuksesta ystävilleen, jotka tulivat häntä lohduttamaan

Entä miten me kohtaamme surun ja menetykset, tai miten voisimme lohduttaa/neuvoa ystäväämme surussa? Tämä on aiheena Lauttakylän rukoushuoneella Viialankatu 16
keskiviikkona 17.1. klo 18 Vapahtajan hoidossa -illassa. Aiheesta puhuvat sielunhoitoterapeuttien kouluttajaToor Spiik, evankelista Turkka Aaltonen ja nuoriso-ohjaaja/terapeutti Rauno Vartiainen, Mukana myös kristilliset sielunhoitoterapeutit Saija Lehtonen, Saija Maunu, Heli Muurinen, Sari Lindeman ja Antti Koivuniemi.

- tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne?

Olin Maarian kirkossa Turussa pitkästä aikaa. Komea pytinki, jolla on katoliset juuret ja lienee niitä vanhimpia temppeleitä näillä kulmilla? Pääsin aikoinaan ripiltä tuossa pyhäkössä ja se tapahtui vuonna 1968. Katselin rippikuvaamme Maarian kirkossa syksyltä 1968 - rippipappi oli Kyösti Lähteenmäki ja meitä oli potretissa 18 poikaa 7 tyttöä. Joitakin nimiä muistan vielä. Samalla mietin, että missä he ovat tänään? Ovatko uskossa, elossa, Turussa, vai ties missä, paossa? Se kaveri, joka vieressäni silloin kuvauksessa seisoi menehtyi päihteisiin alle 50 v., näin hänen hautansa Kärsämäen hautausmaalla käydessäni.

Mieleeni ei jäänyt mitään opetusta ja uskonoppia tuosta ajasta. Iltarippikoulu oli mielestäni vain ajanhaaskausta, jolla ei ollut mitään annettavaa nuoreen elämäni kevääseen? Konfirmaatiojuhlaan piti vielä käydä parturissa ja pukeutua tummaan pukuun, joten päivä oli valmiiksi raskas ja synkkä. Silloin kysyttiin: "tahdotteko Jumalan armon avulla osoittaa tämän uskon elämässänne?" ja me vastasimme: "Tahdon". Jeesusta en tuntenut, enkä etsinyt. Vastenmielinen päivä jäi unhoon. Muistona on vain todistus ja seurakunnan onnittelu. Näin myöhemmin sitä miettii, että pitäisikö kirkon tarkistaa verkkojaan ja teroittaa pyydyksiään - sen verran heikkoa on kalantulo ollut viime aikoina. Kirkkoja parempia pyydyksiä ovatkin olleet vankilat, sairaalat, yksinäisyyden huoneet, hylättyjen komerot ja kärsimysten majat. Niissä Jeesus vierailee, puhuu, kutsuu, pelastaa.

Rippikoulu on vanha juttu, vähän niin kuin juutalaisten Bar (tai Bat - tytöille) mitsva riitti. Meillä rippikoulu edellytetään avioliittoon vihkimisen ehtona, mutta ei se näytä hillitsevän haureutta ja erohaluja? Konfirmaatio on latinaa ja tarkoittaa vahvistamista, kasteenliiton vahvistamista. Kyse on eräänlaisessa tarkastuspisteestä, jolla varmistetaan, että kaverilla on käsitys kohdallaan. Mutta ilmeisesti monella ei ole, koska ihmiset eivät ole uskossa, eivätkä halua olla uskossa ja koko juttu menee vain teatteriksi? Vapaat suunnat ovat yrittäneet korjata tätä vetoamalla ihmisen älyyn ja sopivaan kastettavaan ikään. Mutta tulokset ovat lähes yhtä huonot kuin isossa kirkossa, luopioita ja sielullisia riittää joka lähtöön. Joten ei kannata sen tähden vaihtaa seurakuntaa, vaan pitää löytää elävä Kristus ja uusi Testamentti – Liitto hänen veressään. Jeesuksen kanssa minäkin palasin vanhaan rippikirkkooni ja muu onkin lähes hyödytöntä.

Mutta Herralla on paljon sääliä eksyneitä kohtaan, mm. nykyisen Irakin alueen Mosulin kapungin paikalla oli aikoinaan suuri metropoli, Niinive. Sinne Herra lähetti profeettansa saarnaamaan parannusta ja armoa ihmisille, jotka tunsivat vain syntielämän sen kaikissa sateenkaaren väreissä. "Enkö siis minä armahtaisi Niiniveä, sitä suurta kaupunkia, jossa on enemmän kuin sata kaksikymmentä tuhatta ihmistä, jotka eivät vielä tiedä, kumpi käsi on oikea, kumpi vasen, niin myös paljon eläimiä?" Joona 4:11. Ja kaupunkiin tuli tästä suuri herätys, ihmiset kääntyivät Herran puoleen. Ei siinä ehdi juuri rippikoulu pitää, kun kansa on menossa helvettiin ja pääasia on aivan kadoksissa. Kun ensin heräävät näkemään kurjan tilansa voi sitten nälkäisinä syöttää, heitä voi opettaa, joilla on korvat aukaistu – ympärileikattu kuulemaan Hyvän Paimenen ääni.

Netin keskustelupalstalla joku tuntematon nimimerkki kirjoitti rippittäytymisestä: - Tässä olisi paljonkin informaation tarvetta meille kirkkoon liittymistä harkitseville. Vanhoja syntejä minulla on vaikka kuinka paljon, mutta viime ajat olen elänyt aika kiltisti. Tuntuisi hölmöltä mennä tunnustamaan ikivanhoja juttuja, tai ikävystyttää rippi-isää nykyisillä joutavuuksilla tyyliin "nukuin tunnin keskellä päivää". Toisaalta, jos ei ollenkaan käy ripillä, herättääkö se pahennusta?

Näitä pallo-hukassa-tyyppejä on paljon. Keikutaan siinä Jumalan valtakunnan ja maailman rajalla tietämättä itsekkään, mitä oikein halutaan? Huonolla omatunnolla yritetään kelvata ihmisille, nautiskella ja nauraa, vaikka sisin itkee samalla. Monella ei ole mitään tietoa Jumalasta ja syy on pitkäaikainen huono seura, joka ei ole rosvoja vaan elintason metsästäjiä ja nautinnon vaalijoita. "Älkää eksykö. "Huono seura hyvät tavat turmelee." Raitistukaa oikealla tavalla, älkääkä syntiä tehkö; sillä niitä on, joilla ei ole mitään tietoa Jumalasta. Teidän häpeäksenne minä tämän sanon." 1.Kor.15:33-34.

Nykyisessä käsikirjassa papit opetetaan julistamaan Jeesuksen verta ehtoollisessa kuolemattomuuden lähteeksi. Tämä termi on käytetty jo aikoinaan Kreikan mytologiassa aivan toisessa merkityksessä. Sanaa ei ole Raamatussa, mutta se kuulostaa juhlalliselta ja salaperäiseltä ehtoollisen asetussanoissa. Ilmeisesti ihmiset ajattelevat, että Herran pöydässä käynti on itsessään jo mystinen ja pelastava kokemus? Totuus on kuitenkin se, että moni syö ja juo kadotuksekseen ehtoollisen, koska ei halua kääntyä, tehdä parannusta, eikä tulla uskoon, eikä elää Jeesuksen seuraajana. Tällainen ehtoolliskulttuuri vie ihmisiä harhaan ja olisi syytä varoittaa jokaista tulemasta kehiin liian heppoisin mielin, vastuu on tavattoman suuri. Armoa on jaossa, elämää tarjolla, mutta ihmisen lihallisuus sammuttaa helposti Jumalan hyvän. Ilman uskoa on mahdoton olla Herralle otollinen vaikka olisi käynyt joka sunnuntai ehtoollisella. Tämä tulee esiin monissa Raamatun teksteissä, joissa kaste, ehtoollinen ja usko liitetään jokapäiväiseen kristilliseen vaellukseen. "Sitten vielä, veljet, me pyydämme teitä ja kehoitamme Herrassa Jeesuksessa, että te, niinkuin olette meiltä oppineet, miten teidän tulee vaeltaa ja olla Jumalalle otolliset, niinkuin vaellattekin, siinä yhä enemmän varttuisitte." 1.Tess.4:1. Eräässä kohdassa (Room.6:3-5) Paavali kysyykin: - ettekö tiedä? (olla tietämätön, tuntematon). Ilmeisesti kristitytkään eivät aina tiedä juuri mitään ja osa pyrkii siitä huolimatta opettajaksi, papiksi, piispaksi ja ties miksi?

Jumalan suunnitelma tähtää siihen, että ihminen vihkiytyisi Jeesuksen elämään ja kärsimyksiin.

(Apt.9:16) Jeesus tuli ollakseen yksi meistä, hän oli perkeleen kiusattavana, hän sääli ihmisiä, kulutti aikaansa heidän kanssaan, rukoili heidän puolestaan, opetti totuuden tielle, kärsi vastustusta, taisteli yksin rukouksissa, hän kaipasi Isänsä luo. "Sydämeni minun rinnassani vapisee, kuoleman kauhut lankeavat minun päälleni. Pelko ja vavistus valtaa minut, pöyristys peittää minut. Ja minä sanon: Olisipa minulla siivet kuin kyyhkysellä, niin minä lentäisin pois ja pääsisin lepoon! Katso, minä pakenisin kauas ja yöpyisin erämaassa. Sela. Minä rientäisin pakopaikkaani rajuilman ja myrskyn alta." Ps.55:5-9. Maailmaan tulo ja sielujen pelastaminen kulutti kaikki Herran voimat, hän tyhjensi itsensä meidän syntisten hyväksi. Hylätyn arvoiseksi arvioitu Kristus otti suurimman voiton ilman ihmisten apua. Hän pääsi lepoon, hän meni Isän luo kirkkauteen ja sai osakseen maailmankaikkeuden vallanpitäjän aseman. Hänet on korkealle korotettu. Kerran siellä kohtaavat hänet epäilijät, ateistit, synninsuosijat, pilkkaajat, vainoojat, vastustajat, uskovien vihaajat, hänen ristiinnaulitsijansa, etsikkoaikansa kadottaneet, Juudas, Pilatus, Kaifas ja kaikki heidän hännystelijänsä.

Vanhassa kivikirkossa pääsee vielä piiloon pylvään taakse, mutta kerran on kaikki alastonta ja paljastettua, julkista ja esiin nostettua. Nytkin muutamia ihmisiä tuli pyytämään esirukousta ja siksi he polvistuivat alttarikaiteelle. Oli paikka, mihin sai jättää syntinsä ja kuormansa. Herra heitä siunatkoon edelleen.

Maarian kirkon katossa ja seinissä on raaputettu esiin vanhoja katolisen ajan piirroksia, jotka eivät kuitenkaan ole kovin laadukkaita. Kustaa Vaasan aikana kaikki tällaiset seinämaalaukset kalkittiin valkoiseksi ja se liittyi uskonpuhdistukseen ja luterilaistamiseen. En usko, että kuvilla on nykyään kirkossa kovin suurta merkitystä, ellei niin opeteta. Johanneksen asenteessa on oppimista, kun hän sanoi Jordanilla Jeesuksesta: Matt.3:l 1 - hän kastaa teidät Pyhällä Hengellä ja tulella....Minun tarvitsee saada sinulta kaste... Uskova tarvitsee Pyhän Hengen tulta, Kristusta.

Vanha alttarikuva, jossa Jeesus on ristillä, on siirretty sivulle ja alttariseinälle on nostettu puukehyksiin kuvattuja katolisia pyhimyshahmoja. Lieneekö tarkoitus nostaa esille ajatus siitä, että tämä on ollut ennen sen sortin kirkko? Uskon kannalta on niin, että pyhimyksiä ei ole olemassa ja jokainen joka tahtoo pelastua, löytää tien Herran luokse vain Kristuksen Golgatan uhrin kautta. Vain Jumala yksin tietää, kuinka moni kohtasi vuodenvaihteessa Vapahtajan?

Sain uudenvuoden sähköpostiviestin, joka lie jonkinlainen mainos, jolla tahdottiin rohkaista alkavan vuoden haasteisiin ja matkoihin? Se kuului: "Paras vuotesi ikinä alkaa nyt." Olisihan se hienoa, jos tuo olisi totta. Voisikin sanoa, että kyllä sitä on odotettu. Tai sitten pettyneen huippu-urheilijan tavoin epäonnistumisen jälkeen sanoa, että parhaani yritin, se ei vain tänään riittänyt? Ainakaan tunteet ja mielenliikkeet eivät ole siitä kovin vakuuttuneet, että olisi paras vuosi ikinä, eikä historia puolusta sen oikeutusta. Ystävien kokemukset ja kärsimykset, vaivat ja vastukset osoittavat täysin päinvastaiseen suuntaan. Uutiset maailmalta eivät ole rohkaisevia, eikä maailman meno vakuuta. Lukeneet ihmiset ja päättäjät jauhavat tyhmiä sanoja, heihin ei voi luottaa. Entä voiko terveytensä kantilta peilata tulossa olevan paras vuosi ikinä?

Mutta samassa viestissä oli sitten myös hieno vihje tulevalle vuodelle, jonka aion pitää mielessä ja käytännössä: Suunnitelmat: kenties paras tapa alkaa lukea Raamattua säännöllisesti.

Sinulla ovat, Herra, elämän sanat ja niistä me elämme, me tavalliset ihmiset. Sinua tulemme kohtaamaan ja etsimään kirkossa, sinun sanaasi odotamme, tarvitsemme ja syömme. Sinun Paimen ääntäsi kaipaa lampaasi, sitä kuulemalla omasi tuntevat laumasi ja jaksavat yhteydessä keskenään.

Minäkin lupasin kerran nuorukaisena uskoa sinuun, Kristus ja seurata sinua elämässä. Mutta ei siitä mitään tullut, pilasin vain suuren nimesi ja hyvän suunnitelmasi – ei minusta ollut kristityn nimeä kantamaan. Mutta kun sinä aloitit minussa hyvän työn, se tuntui, kuului ja näkyi, kantoi ja auttoi. Olen siitä sanomattoman kiitollinen sinulle. Tänään tahdon riippua sinussa kiinni uskoen, toivoen ja rakastaen, kokonaan vihittynä omaksesi ruumiini, sieluni ja henkeni puolesta. En voi kuitenkaan luottaa omiin lupauksiini tai tunnustuksiini, inhimillinen raukeaa kuin vanha puupino rankasateessa, vaan aion elää ainoastaan sinun varassasi. Kaikkien näiden vuosien jälkeen katson sinun uskollisuuteesi, hyvyyteesi ja ihmisrakkauteesi. Arvoni on sinussa, Jeesus. Aamen.