Olympiakisapäivien tunnussanat

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Luen päivittäin vanhaa Päivän Tunnussanaa. Se on syntymävuodeltani, jolloin pidettiin olympialaiset Helsingissä, kun ne piti aikoinaan peruuttaa 1940 käynnissä olevan maailmansodan vuoksi. Lukemisohjeeksi oli painettu alkuun seuraavaa:

Päivän tunnussana on Veljesseura-kunnan toimesta ilmestynyt vuodesta 1730 ja ennen sotaa jo 26 kielellä ja on sitä luettu laajalti lähetyskentilläkin. Suomeksi ilmestyy se nyt 48 kerran. Karjalan Evankelinen Seura toivoo, että Jumalan runsas siunaus seuraisi tätä pientä kirjaa ja sen lukijoita Suomessa.

                                       Johtokunta.

Kirjasen lopussa oli painettu olympialaisia varten omat kisojen tunnussanat vahvistamaan osallistujia uskossa Jeesukseen.

Lauantaina 19. 7. Kilparata.

Juoskaamme kestävinä edesssämrrie olevassa kilpailussa, silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään Jeesukseen.  Hebr.12:1—2.

Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte.  1.Kor.9:24.

 

Sunnuntaina 20. 7. Kristuksen jäljissä.

Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon joka päivä ristinsä ja seuratkoon minua.   Luuk.9:23.

Puhdistakaa  sielunne totuuden kuuliaisuudessa. 1.Piet.1: 22.

 

Maanantaina 21. 7. Kohti voittoa.

Kestävyydellänne te voitatte omaksenne elämän.  Luuk.21:19.

Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.   1.Joh.5:4.

 

Tiistaina 22. 7. Itsekuri.

Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. 1.Kor.9:25.

Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.   1.Kor.9:26, 27.

 

Keskiviikkona 23. 7. Rohkein mielin.

Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. 2.Tim.1: 7.

Minäolen teidän kanssanne jokapäivä maailman loppuun asti. Matt.28:19.

 

Torstaina 24. 7. Älä hellitä.

Autuas on se mies, joka kiusauksen kestää, sillä kun hänet on koeteltu, on hän saava elämän kruunun, jonka Herra on luvannut niille, jotka häntä rakastavat. Jaak.1:12.

Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi.   Ps.24:14.

 

Perjantaina 25. 7. Voiman lähde.

Nuorukaiset väsyvät ja nääntyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat; mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman. Jes.40:30, 31.

Minä olen kirjoittanut teille, nuorukaiset, sillä te olette väkevät, ja Jumalan sana pysyyteissä, ja te olette voittaneet sen, joka on paha. 1.Joh.2:14.

 

Lauantaina 26. 7. Rakkauden voima.

Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut. Joh.13:34.

Rakkaus — kaikki se peittää, kaikki se uskoo, kaikki se toivoo, kaikki se kärsii.   1.Kor.13:4, 7.

 

Sunnuntaina 27. 7. Hyvä kilvoitus.

Unhottaen sen, mikä on takana ja kurottautuen sitä kohti, mikä on edessäpäin, minä riennän kohti päämäärää, voittopalkintoon, johon Jumala on minut taivaallisella kutsumuksella kutsunut Kristuksessa Jeesuksessa.   Fil.3:13,14.

Minä olen hyvän kilvoituksen kilvoitellut, juoksuni päättänyt, uskoni säilyttänyt. Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen iimestvmistään rakastavat. 2.Tim.4: 7, 8.

Tyhmä ja vielä uskova

 Eräs menneisyyden kompastukseni vaivasi mieltäni vuosikausia ja syyttelin itseäni jatkuvasti tyhmästä ratkaisusta, joka puolestaan oli tuonut mukanaan paljon ongelmia ja vaivaa. Mutta se kaikki oli takanapäin ja yritin löytää tapauksesta myönteisiä puolia? Olen joskus miettinyt omia ratkaisujani myöhemmin, että mitä jos olisin tehnyt toisin? Niinpä, mutta ratkaisut tulevat usein lyhyellä harkinnalla. Eikä mitään ei voi muuttaa menneisyydestä, voi vain ottaa oppia, ettei tekisi uudelleen samoja virheitä. Uskovana tietysti on suuri etuoikeus olla Herran oma ja saada rukoilla syntejään anteeksi. Uskovana voi rukoilla, että Herra auttaisi harhapoluilta takaisin elämäntielle. Oli tie ollut miten mutkainen ja runsas ojaanajoista, niin tärkeää olisi tänään olla Jeesus-tiellä matkalla taivaaseen. Siksi Raamatussa lukee: "Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha.” Ef.5:15-16. Mutta kuka voi sanoa tehneensä aina oikeita ratkaisuja? Usko kuitenkin auttaa, koska se perustuu Jumalaan ja hänen sanansa valoon pahan ajan keskellä.

 

Maailman ihminen, kääntymätön siis, uskosta osaton, on luonnostaan tyhmä hengellisissä asioissa, koska hänellä ei ole Jumalan viisautta. Hän myös sokea, koska ei näe uskon silmin Jumalan ilmoitusta, eikä tunne Kristusta. Hän myös kuuro, koska ei kuule Jumalan ääntä, eikä niin ollen ojentaudu sen mukaan elämässään. Sitä vastoin tyhmyydessään hän on kiinnittynyt vahvasti kaikkeen ajalliseen: ”He luottavat tavaroihinsa ja kerskaavat suuresta rikkaudestaan." Ps.49:7. Tyhmät yrittävät muuttaa olosuhteita, maailmaa ja ympäristöä paremmaksi, että täällä pärjättäisiin paremmin. Maailman parantajilla on aina tilausta, mutta he ovat usein vain teoreetikkoja ilman käytännön kykyä. Televisiossa oli ohjelmasarja, jonka nimenä on Maailman pelastajat ja toisen ohjelman Maailmaa pelastamassa. Ei ihan pieni tavoitteita, eikä varmaan ihan vaatimattomia keskustelijoitakaan? Mutta Jumalaa he eivät kysy, eivätkä pyydä asioita järjestämään, sillä se on heille häpeällistä. Mutta kuolema häämöttää tyhmän edessä koko ajan, eikä hän kykene sitä torjumaan luotaan. Itsetunto ja itseluottamus ovat täysin turhaa peräti valheellista. ”He luulevat, että heidän huoneensa pysyvät iäti ja heidän asuntonsa polvesta polveen; he nimittävät maatiloja nimensä mukaan. Mutta ihminen, mahtavinkaan, ei ole pysyväinen: hän on verrattava eläimiin, jotka hukkuvat. Näin käy niiden, jotka itseensä luottavat, ja heidän perässään niiden, jotka mielistyvät heidän puheisiinsa." Sela. Ps.49:12-14.

Ilman Jeesusta ihmiselämä on tuhoon tuomittu kokonaisuus, Luojan lahja menee hukkaan, jos pääasia, pelastus jää löytymättä. Jumala on säätänyt niin, että syntisen sovitushinta löytyy Vapahtajan Golgatan uhrista, muuta vaihtoehtoa ei ole olemassa – eikä tule! Tässä on harvinaisen suuri tasa-arvo ihmisten kesken, tyhmäkin pääsee kerran oikein hienoon seuraan ja itseään fiksumpien porukkaan. Mutta hukkumisessa ei ole mitään kaunista eikä arvokasta, se on kurja päätös kulkea ikuiseen pimeyteen. ”Kukaan ei voi veljeänsä lunastaa eikä hänestä Jumalalle sovitusta maksaa. Sillä hänen sielunsa lunastus on ylen kallis ja jää iäti suorittamatta, että hän saisi elää iankaikkisesti eikä kuolemaa näkisi. Vaan hänen täytyy nähdä, että viisaat kuolevat, että tyhmät ja järjettömät myös hukkuvat ja jättävät toisille tavaransa. Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa.” Ps.49:8-11,15.

 

Albert Lunde kertoi eräästä nuoresta miehestä norjalaisessa kirkossa: - Pari vuotta työskentelin merimieslähetyksessä. Eräänä iltana tarkastelin nuorten miesten joukkoa, joka istui aivan edessäni. Huomasin, että Herra oli puhunut yhdelle miehistä. On eri asia kuulla saarna, mutta on aivan toista, kun Herra alkaa puhua sydämelle. Silloin unohtuu henkilö, joka on edessä puhumassa ja kaikki muut läsnä olevat. Herran Henki vaikuttaa sydämen syvyydessä. Niin kauas kuin ihminen saattoi nähdä, Jumala oli lähellä tämän miehen sydäntä. Toivoin vain hänen jäävän, että olisin voinut keskustella hänen kanssaan. Sen hän tekikin. Menin alas kuten minulla oli tapana tehdä ja tervehdin merimiehiä lausuen heidät toisen kerran tervetulleeksi. Lähestyin mainittua miestä ja sanoin hänelle: "Etkö tahdo antaa Herralle sydäntäsi tänään?" Hän ei vastannut kieltävästi, mutta hän kallisti päänsä ja itki. Sen nähdessään hänen toverinsa menivät ulos, ja hän jäi yksin sisälle. Sanoin hänelle: "Rukoilkaamme Jumalaa ja luvatkaamme uskollisuutta Hänelle tästä illasta lähtien!" Hän vain vastasi: "Minä tahdon tulla kristityksi, mutta en tänään." Toiset tulivat takaisin ottaakseen hänet mukaansa. Mutta hän ei mennyt heidän kanssaan, vaan seisoi itkien paikallaan. Harvoin olen ollut ketään kohtaan tunkeileva, mutta tällä kertaa asia tuntui minusta hyvin vakavalta, ja minä kehotin häntä pysähtymään Herran eteen. Hänen vastauksekseen jäi: "Ei nyt! Minä tulen toisen kerran uudelleen, mutta ei tänään." Muistan, kuinka hän jätti kokouksen hyvin murheellisena. Muutamia päiviä tämän jälkeen sain Merimiessairaalasta kutsun tulla erään nuoren miehen luo, joka halusi keskustella kanssani. Tultuani sinne lääkäri sanoi: "Kiiruhda, jos tahdot keskustella hänen kanssaan, sillä hän ei voi pysyä tajuissaan enää montaa minuuttia. Tauti on hyvin ankara." Löysin miehen, josta olen kertonut. Sanoin ensimmäisenä: "Ystäväni, onko sinulla rauha Jeesuksessa?" Hän ei vastannut mitään. Kun tahdoin rukoilla hänen puolestaan, hän käänsi kasvonsa puoleeni ja sanoi: "En ole kutsunut sinua rukoilemaan puolestani, vaan tahtoisin pyytää sinua sanomaan tovereilleni, etteivät he tekisi niin kuin minä tein!" Samana yönä tuo norjalainen merimies hengitti viimeisen kerran. Hänen viimeiset sanansa, jotka kaikuivat yli suuren salin, olivat nämä: "Minä olen kadotettu!" Hän ei ollut kadotettu sen tähden, ettei Jeesus ollut häntä kutsunut; ei sen tähden, ettei hän olisi herännyt, vaan sen tähden, että hän oli uponnut takaisin huutamatta Herralta pelastusta.

 

Jeesus sanoi: ”Ja jokainen, joka kuulee nämä minun sanani eikä tee niiden mukaan, on verrattava tyhmään mieheen, joka huoneensa hiekalle rakensi. Ja rankkasade lankesi, ja virrat tulvivat, ja tuulet puhalsivat ja syöksähtivät sitä huonetta vastaan, ja se sortui, ja sen sortuminen oli suuri." Matt.7:26-27. Huonot säät koettelevat ihmisen rakennelmat ja vain Herran sanojen varaan rakennettu elämä kestää koetukset. Tyhmiä, hiekalle rakentajia on aina liikaa. Siksi tarvitaan totuuden sanaa, varoittavaa puhetta, Jumalan lakia, tuomion uhkaa, omatunnon herätystä, sydänten murtumista Jumalan kasvojen edessä. Tarvitaan opetusta Kristus-kalliosta, pelastuksen saarekkeesta, Jumalan valtakunnasta ja todistusta elävästä Jeesuksesta.

 

Uskovan koulu on opettelua, kuuntelemista ja rukousta, jossa joutuu kertaamaan asioita. Mutta uskovan korkeakoulu, vai pitäisikö sanoa syväkoulu, tulee eteen, kun viisaasta tehdään tyhmä. Tämä tarkoittaa meidän rajallisuuttamme kyetä selviämään pelkällä sielunvoimalla elämässä. Mutta oman tyhmyytensä myöntäminen on jo viisauden alku. Siihen tilanteeseen Jumala ilmestyy. ”Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.” 1.Kor.3:18. Kun näin käy ja uskova saa kokea Herran neuvoa ja apua jokapäiväisessä elämässään, tulevat ulkopuoliset varmasti arvostelemaan häntä monella tavalla. Arkipäivän ratkaisut ovat arkipäivän asioita, eivät mitään erityisiä ilmestyksiä, profetioita tai suuria näkyjä. Silloin osoittautuu viisaudeksi tavallisen ihmisen kohtaaminen häntä muistaen, häntä auttaen, häntä kuunnellen, hänen puolestaan rukoillen. Joskus on viisasta vain antaa janoiselle lasi vettä, tai villapaita, että hänellä olisi lämmin. Mutta lopuksi voi oma arvio olla silti suorituksistaan melko kehno, jopa hävettävän huono - ei esimerkillisen näyttelykelpoinen? Tämä on hengellisesti sitä tyhmäksi tulemista ja Jumalan viisauden odottamista.

 

Harva se päivä keskustelen uskovien kanssa, joilla on monia visaisia kysymyksiä elämässään. Ajattelen, että tämä Jumalan viisaus, Jeesus Kristus, on vastaus heidän ongelmiinsa. Mutta ilman tyhmäksi tulemista, apu ei kirkastu. Se on nöyryyttävää, ja kristillisyyden ominaispaino tippuu kovin alas, pohjille. Voidaankin kysyä uskovina ja uskovilta: - oletko jo pohjilla? Jos vastaus on: - en, pitää uskovan tulla tyhmäksi (kr. moros = tyhmä, hullu, hidas, saamaton). Tämä opetus on katoavaa kansanperinnettä, eikä saavuta suosiota, koska se edellyttää aina lihan ristiinnaulitsemista ja itselleen kuolemista. Tyhmänä oleminen maailmassa ei tuo mitään kunniaa, suosiota, mainetta, hyväksymistä, mutta se on kuitenkin avain Jumalan viisauden vastaanottamiselle.

 

Erikoisen ryhmän muodostavat entiset kristityt, jotka ovat luopuneet uskosta ja Jeesus-tiestä. Tämä surullinen ryhmä on erityisesti Jumalan vihan kohteena, kun tuomiot kohtaavat maailmaa. Se Jumalan antama viisaus on haihtunut heistä erämaan hiekkaan ja maailman tuuliin, tilalle on tullut ihmisviisauden kautta pohjaton tyhmyys, tyhmät synnilliset ratkaisut, pimeyden ruhtinaan valta, ja hallitseva jumalattomuus. "koska he, vaikka ovat tunteneet Jumalan, eivät ole häntä Jumalana kunnioittaneet eivätkä kiittäneet, vaan ovat ajatuksiltansa turhistuneet, ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet” Room.1:21-22. Tänä aikana se ilmenee epäjumalanpalveluksena, Jumalan nimen halventamisena, luomisen kieltämisenä, varastamisena, tappamisena, valehteluna, haureutena, miehen ja naisen välisen avioliiton turhentamisena, kolmannen sukupuolen merkitsemisestä passeihin, sikiöiden ja sairaiden murhaamisena, tieteen palvomisena.

 

Oi Herra, miten vaikea onkaan olla uskova, kun pitää vielä tulla tyhmäksi ja on jo muutenkin tyhmä. Olemme aina pyrkimässä ylöspäin ja ajattelemme sinun suuret lahjasi löytyvän kovan yrityksen ja hyvän käytöksen kautta. Mutta sinä viet meitä alaspäin, ristintielle näkemään likaisuutemme, menettämään kaiken, alastomiksi, tyhjänpäiväisiksi, roskakoreiksi, sylkykupeiksi, häpeän kantajiksi. Tule siis, Kristus itse luoksemme rohkaisemaan ja vahvistamaan meitä viisaudellasi, vanhurskaudellasi, pyhitykselläsi ja lunastuksellasi joka päivä.

Kuinka ystävyys lopetetaan?

 1.Pidä aina pääsi, älä luovu määräysvallastasi. Ajattele, että maailmassa on vain yksi mielipide, joka on aina oikein ja se on sinun. Pidä siitä kiinni hautaan saakka, peruuttelu ei kannata, niin tekevät vain heikot ja avuttomat, joilla on valmiiksi huono itsetunto. Älä myy sieluasi mistään hinnasta kenellekään koskaan. On lähes varmaa, että juuri sinulla on oikea tieto ja asenne, muiden on väistyttävä. Osoita aina olevasi pätevä, viisas, tietävä, taitava ja hieman muita pitempi ja osaavampi. Sinä hallitset, se on lähtökohta ja muut alistuvat. Pyri kumoamaan ystäväsi lähestymisyritykset tyyliin, että sinä päätät, milloin lähestyminen on hyväksyttävää milloin ei.

 

2. Älä ilmoita ystävällesi olinpaikkaasi, puhelinnumeroasi tai mitään henkilökohtaiseen liikkumiseesi liittyvää. Jos satut kohtaamaan yllättäen ystäväsi, niin muista hymyillä hänelle ystävällisesti ja kysyä, mitä sulle kuuluu? Voit vielä lisätä vastauksen jälkeen, että olisi mukava joskus tavata. Mutta älä missään nimessä sovi mitään päivää tai kellonaikaa tapaamiseen, korkeintaan voit yleisluontoisesti hihkaista erotessanne: - tavataan joskus. Vanha konsti on keskustelun tiimellyksessä selän kääntäminen ystävälle niin, ettei sinusta näy juuri muuta kuin takapuoli. Kääntyilemistä voi harjoitella peilin edessä ennen kohtaamistanne, samoin äänenpainoja keskustelua varten. Myös vastenmielinen vaatetus saattaa olla hyvä osoitus ystävällesi, että sinä teet juuri niin kuin haluat.

 

3.Muista osoittaa, että juuri sinä olet se joka hallitset ystävyyttä. Sinä päätät millä tasolla se kulkee ja missä aikataulussa. Pyri myös osoittamaan, että olet sen verran fiksumpi, lukeneempi, varakkaampi ja kokeneempi, että sinulla on oikeus tähän hallintavaltaan. Yksi varmimpia tapoja päättää ystävyys on se, ettet avaa kotisi ovea hänelle, et toivota tervetulleeksi. Voit myös sanoa että lemmikkieläimesi häiriintyvät ystävästäsi, hevosesi alkavat hirnua, kanat kaakattaa äänekkäästi, koirat haukkuvat hermostuneesti, kultakalatkin uivat päin akvaarion seiniä ja kanarialinnut rääkyvät peloissaan. Sitä paitsi jo pelkkä ulko-oven aukaisu ystävällesi voi tuoda tullessaan hyttysiä, kärpäsiä ja paarmoja residenssiin luokiteltavaan asuntoosi.

 

4. Ole varovainen köyhien ja tavallisten ihmisten kanssa, sillä he ovat yksinkertaisia ja tarvitsevat aina apuasi ja rahojasi. Heillä saattaa olla myös tavoitteena hyötyä ystävyydestäsi, joten ole valmiina kääntämään selkäsi tarvittaessa. Voit myös silloin vedota itsesuojeluvaistoosi pelastautua turhista ihmissuhteista. Pidä myös tiukasti kiinni omaisuudestasi, etteivät kateelliset saa lypsää sinulta hyötyä. Istu vaikka rahakirstusi päällä yksin ennen, kuin menet jakamaan varojasi kaikenlaisille pummeille, vempuloille, ketkuille ja luusereille. Jos et ole varma ystäväsi tarpeista ja odotuksista, niin ohita hänen mielipiteensä tympeällä tuhahduksella ja lisäten: - no tuo on ihan tavallista ja ei sille mitään voi, kun on sinusta kysymys.

 

5.Jos olet uskossa, voit aina sanoa olevasi vähän eri linjoilla ystäväsi kanssa. Kerro hänelle oikean opin pääkohdat ja ehdot, joiden mukaan sallit ihmisiä läheisyyteesi. Vetoa myös oman seurakuntasi ja herätysliikkeesi johtajien käsityksiin ja omiin henkilökohtaisiin tunteisiin. Jos olet joskus ottanut itseesi, loukkaantunut ystävääsi, se kannattaa tuoda julki ja korostetusti ja usein. Kerro myös kuinka sinä olisit halunnut säilyttää ystävyyden, mutta että ystäväsi on sen pilannut. Loukkaannu helposti ja ota itseesi, vaadi hyvitystä toisilta ja esitä parannusvaatimus ja nöyrtyminen vaikka huonolla käytöksellä, piikikkäillä sanoilla ja synkällä ilmeellä. Myös vaikeneminen on hyvä keino saada itsensä paremmin näkyväksi, sillä osoitat, ettei ystäväsi ole selitystesi arvoinen. Huuda päin ystävällesi naamaa ja näytä, että oikein pyhä ihminen uskaltaa tehdä semmoistakin.

 

Lukemattomat ihmiset tekevät juuri noin ja sitten he parkuvat hetken päästä yksinäisyyttä. He ihmettelevät muiden käytöstä, vaikka tietysti heidän pitäisi surra omaa käyttäytymistään. Ystävyyden lopettaminen on kansantauti, jota potee vähintään joka toinen ihminen Suomessakin. Tähän vaikuttaa erikoisesti korkea elintaso, joka suo ihmisille enemmän vapaa-aikaa, harrastuksia, mahdollisuuksia, matkailua ja sielun rasvaamista. Sieltä kuoriutuu tässä ajassa vanha syntinen ihminen, joka on täynnä turmelusta ja pimeyden tekoja, itsekkyyttä ja valheita. Vapauden julistajat eivät ole vapaita, he ovat sidotut sielunsa asetuksiin, jotka ovat kaikki miinusmerkkisiä. Tästä seuraa ystävyyden kuoleminen, ihmisten eroaminen, hylkääminen, halveksiminen, vähättely ja potkut. Mutta ei se ystävyyden irtisanominen käy helpolla, siihen liittyy runsaasti tunnetiloja, paljon itkua, surua, mielen pahoittamista, valvottuja öitä ja yksinäisyyttä. "Se katkerasti itkee yössä, ja sillä on kyyneleet poskillansa. Ei ole sillä lohduttajaa kaikkien sen rakastajain seassa. Uskottomia ovat sille olleet kaikki sen ystävät, ovat sille vihamiehiksi tulleet." Val.1:2. Petetty ystävyys on syvä haava sielussa, vaikeasti korjattava vamma, johon tarvitaan Jumalan apua.

 

Muistan kuinka lapsuudessani oli tavallista, että köyhät ihmiset kävivät kylässä toisissaan usein ja kaikenlainen kanssakäyminen rikastutti yksinkertaista arkielämää. Mutta elintason nousun myötä ihmiset alkoivat valkata kavereitaan ja monien ystävyys alkoi rakoilla, löydettiin helposti yhä uusia vikoja vanhoista kavereista ja niin sitten tiet erosivat lopullisesti. Eräs juoppo ystäväni soitti minulle usein ja lähes yhtä usein hänen totesi maailman olevan täynnä pölhöjä ihmisiä. Varmaan, totesin siihen ja lisäsin, hyvä että kuitenkin löytyy yksi vähän fiksumpikin, joka erottuu porukasta? Ihmissuhteitten rakentaminen on vaikea laji, jossa taitavia on vähän, harjoittelijoita paljon ja epäonnistuneita mahdottomasti. Jos vaikka silmäillään avioeroon päätyneitä liittoja, niin niitä on valtavasti ja mitä etelämmäksi mennään sen yleisempää se on. Pääkaupunkiseudulla joka toinen avioliitto päättyy eroon. Ystävyys loppuu, vaikka joskus kuuluukin sanottavan, että erottiin ystävinä. Hyvä, sillä muuten voi päätyä vanhan rovastin lauseeseen, kun häneltä kysyttiin vaikeassa avioliitossa, että oliko hän ajatellut avioeroa? Hän vastasi: - en mutta murhaa kylläkin!

 

Kun Jeesus on ystäväsi, paras ystäväsi, kaiken elämäsi keskus, niin olet löytänyt todellisen ja Jumalan tahdon kohdallasi. Älä siis kadota tätä ystävyyttä, älä lopeta sitä. Valitettavan monet tekevät irtioton Herran kanssa, eivätkä enää välitä hänen ystävyydestään. Heidän ensirakkautensa ja taivaallinen kihlausaikansa päättyy pänkseihin. Jeesuksen ystävyys on ainutlaatuista, pyhää, jumalallista ja ikuista. "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni." Joh.15:13-15. Jeesuksen ystävyys on taivaallista rakkautta, uhrautuvaa rakkautta, etsivää rakkautta, kantavaa rakkautta, kestävää rakkautta. Hän on ollut kaikessa kiusattu, ihmisen pukuun puettu Jumala, joka osaa kuunnella, kurittaa ja opettaa omiaan pitkin matkaa. Hänellä ei ole halua sanoa ystävyyttä irti ihmisestä, siksi se

vetäytyminen tuleekin aina ihmisen taholta. "mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi." Hebr.10:38-39. Kun uskova mittaa jumalasuhdettaan kokemuksiinsa ja tunteisiinsa, hän varmasti pettyy ja haikailee entisiä hyviä aikoja jotka ovat menneet jo historiaan. Silloin olisi löydettävä takaisin ystävyys, ensin Jeeuksen ja sitten uskovien. "Jospa olisin niinkuin kukoistukseni päivinä, jolloin Jumalan ystävyys oli majani yllä" Job 29:4. Jeesus kehottaa edelleen sanassaan jokaista uskovaa rakastamaan toista uskovaa – vaikkei tuntuisikaan miltään.

 

Todellinen koetus uskovalle on toisten uskovien ystävyys, vaikka pitäisi tietysti olla päinvastoin. Sillä ihmiset ovat kovin erilaisia ja jokainen on kyllästetty turmeluksen myrkyllä päästä varpaisiin, kaikkein hurskaimmatkin. Lihan teot ovat ilmeiset (tunnettuja, ilmeisiä, julkisia), sanoo Raamattu. Joskus tuntuu siltä, ettei tämä ole oikein avautunut seurakunnissa? Luulemme olevamme pyhempiä kuin olemmekaan käytännössä. Uskonyhteyden tulisi olla ilon aihe ja suuri rikkaus, Jumalan lahja, jonka Herran Henki saa aikaan ylitse kaikkien inhimillisten rajojen ja muurien. Se on sydänten yhteyttä, jossa Jeesus on keskuksena ja häneen sitoutuneet sielut tiiviissä yhteydessä toinen toisiinsa. Jos uskova ei jaksa toista uskovaa, on siinä parannuksen paikka. Jos uskova ei ole kiinnostunut toisista uskovista on siinä parannuksen paikka. Jos uskova ei etsiydy toisten uskovien seuraan on siinä parannuksen paikka. Toki näissäkin ihmissuhteissa tarvitaan kärsivällisyyttä, sääliä, rakkautta ja paljon rukousta, sillä tämäkin joukko on usein kovin lihallinen. Monet kiertävät kaikki kristilliset porukat ja riennot elämänsä aikana löytämättä oikein missään todellista ystävyyttä? Mutta voi olla tietysti toisenlaisiakin tapauksia ani harvassa. Eräs sellainen oli vanha ystäväni Risto Karstulassa, joka kertoi eräänä sunnuntaina käyneensä aamusta iltaan kaikki paikkakunnan hengelliset tilaisuudet läpi. Niitä oli viisi tai kuusi ja hänellä oli kaikista hyvää kerrottavaa. Odotuksessa oli vain, että tulee taas uusi kokoussarja ja saa laulaa Herralle sydämensä pohjasta kunniaa ja kiitosta. Uskonyhteydessä oli ystävyyden suuri siunaus. "Kun hän oli lakannut puhumasta Saulin kanssa, kiintyi Joonatan kaikesta sielustaan Daavidiin, ja Joonatan rakasti häntä niinkuin omaa sieluansa." 1.Sam.18:1

 

Jeesus, me kaikki ihmiset tarvitsemme sinun ystävyyttäsi nyt täällä ajassa, kun elämme uskon varassa, että pärjäisimme ihmisten ystävyyden vaikeassa viidakossa. Avaa siis sanasi lupaukset, joihin voimme kiinnittyä ja nähdä sinun uskollisuutesi kaikessa. Ystävyys on meille ihmisille niin vaikea aihe, että osaamme pilata sen monella tavalla ja monien kanssa. Auta meitä ihmissuhteissamme, ettemme rikkoisi ja pilaisi sitä, minkä sinä olet vaivalla rakentanut ja siunannut. Valaise kaikenlainen itsekkyys ja ylpeys mielissämme, että tekisimme niistä parannuksen edessäsi. Korjaa, Herra, mitä on korjattavissa seurakunnassa, että uskovien sydämet löytäisivät aina toinen toisensa tahtosi mukaan. Yhdistä uskovat ystävyyteesi palvelemaan yhdessä lahjoillaan seurakuntaasi ja odottamaan seurakunnan ylös ottoa taivaan kirkkauteen.