Jospa voisin aina muistaa?

Hankin muistitikkuja, joihin kaiverrutin "Jeesus on Herra" tekstin. Tallensin niihin omia puheitani ystäviä varten. Huomasin, että tarjolla oli myös eräs tosi arvokas sellainen, pinta oli 14 karaatin kultaa ja siihen oli upotettu timantti. Hinta 2000 euroa. Mutta myytynäkin se oli tyhjä ilman latauksia, niinkuin minunkin hieman halvemmat muistitikkuni. Tyhjä ei ole mitään. "jumalattomien äly on tyhjän veroinen." Snl.10:20. Joskus kristityillä on sellainen tilanne, että muisti on tyhjä hyvistä asioista, usko on keikahtanut yli laidan ja tilalle ovat tulleet menneisyyden mustat pilvet, jotka satavat vain kurjuutta ja kyyneleitä elämän vaivaksi. "Ja nyt minun sieluni vuotaa tyhjiin, kurjuuden päivät ovat saavuttaneet minut." Job 30:16. Elämän vaivat jäävät helposti muistiin ja niitä itse kukin sitten mussuttelee pitkin matkaa, ja joillakin ihmisillä on tässä suhteessa aina sama levy soimassa. He ovat kuin shampanjapullo, suljettuna viileän asiallinen, mutta korkattuna kuohuva ja äänekäs. Sielun syöväreistä tihkuu verta, kurjuus kumarruttaa ryhdinkäänkin. Tyhjät ihmiset toistavat muita ihmisiä, he ovat kaikuvia ääniä toisten sanomisista ja ajatuksista; Heillä ei tunnu olevan omia mielipiteitä ja kuitenkin he ovat kaikkein äänekkäämpiä. Tyhjä tynnyri kuulemma kolisee eniten? Harva tietää kuitenkaan olevansa tyhjä Jumalasta, ennenkuin Kristus itse puhuu hänelle. "etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston." Ilm.3:17. Mutta Jeesus puhui hänelle, eläköön, muisti voi palautua ja tietoa voi kasvattaa!

Jeesus valitsi seuraajikseen aluksi kalastajia, sillä pappeja ei ollut vielä silloin. Pappiskoulutus alkoi paljon myöhemmin, yliopistot edustivat tiedon huippua teologiassakin, mutta ei muuta ja näistä aineksista muokattu papinvirka sai vähitellen vääristyneitä muotoja virkapappeuden, paavin vallan ja muiden hömpsötysten muodossa. Näitä luterilaisuus on sitten muokannut omaan lokeronsa sopivaksi, mutta suuri osa tästä toiminnasta on hyvin lähellä nykykatollisuutta.

Nykyään papin vastakohtana käytetään maallikko-nimitystä, he edustavat alkuseurakunnan kalastajia. Parempi olisi käyttää yleisesti uskova-nimeä, sillä Jeesus on aina valinnut uskovia seuraajikseen, ei pappeja tai maallikkoja. Kristuksessa ihminen saa arvonsa, joka säilyy.

Joskus siis täytyy itseltään kysyä: Kuka minä olen? Kenen ihmiset sanovat minun olevan, mitä Jumala sanoo minusta? Samaa Vapahtaja kysyi omiltaan kerran: "Ja Jeesus lähti opetuslapsinensa Filippuksen Kesarean kyliin. Ja tiellä hän kysyi opetuslapsiltaan ja sanoi heille: "Kenen ihmiset sanovat minun olevan?" He vastasivat hänelle sanoen: "Johannes Kastajan, ja toiset Eliaan, toiset taas jonkun profeetoista." Niin hän kysyi heiltä: "Kenenkä te sanotte minun olevan?" Pietari vastasi ja sanoi hänelle: "Sinä olet Kristus."  Ja hän varoitti vakavasti heitä puhumasta kenellekään hänestä." Mark.8:29.

Ihmisten arviot itsestään ja Jumalasta vaihtelevat, mutta Jumalan ilmoitus Raamatussa on aina sama, muuttumaton. Tämä on tarpeen muistaa, koska monenlaiset mielipiteet, huudot, herjat ja epäuskon saarnat pyrkivät horjuttamaan pitkin matkaa uskon luottamusta Herraan. Kun ihmiselle on selvinnyt uskon salaisuus, Kristus, hänestä tulee uskova ja sen merkkinä hänen elämänsä alkaa pyöriä Kristuksen ympärillä. Hänen elämänsä tärkeimmäksi päiväksi hahmottuu uudensyntymisenpäivä, jolloin Herra tuli Hengessään häneen asumaan armona ja totuutena. Silloin hän laulaa virren sanoilla: "Muistan päivää autuasta, jolloin Jeesus löysi mun, syntein tähden tuomitun, tilastani kauheasta nosti minut olalleen, otti aivan omakseen." Alkuperäiset sanat ovat muuttuneet kuin ne olisivat eri ihmisen kirjoittamat. Alkuperäisessä (ilmeisesti A. Achrenius?) puhuu onnellinen uskova ja jälkimäisessä on asialla virkapappi teologiansa kanssa: ”Autuas se päivä lienee, jona löysin Jeesuksen, ystäväni suloisen, iloisempaa en mä tienne, koko maan pääl' mainita, kuin ett' Jeesust' nautita.” ja neljäs säkeistö alkuperäisenä kuuluu: ”Jos mä väsyn, Jeesus auttaa, jos mä kiusauksessa lienen, niin hän vahvistaa. Jos mä heikkouden kautta vielä joskus horjahdan, niin hän auttaa nousemaan.”  Laulu on syntynyt suurten herätysten vaikutusten seurauksena ja edustaa Achreniuksen herätyksen lauluperinnettä. Myöhemmin W. Malmivaara muokkasi tuntuvasti tätäkin laulua alkuperäisestä tekstistä mieleisekseen. Mutta nykyisessäkin versiossa on vielä häive alkuperäisestä tuoreudesta.

On onnellinen tila, kun uskova voi nauttia Jeesusta. Tämä on suuri salaisuus, joka ei avaudu kuin harvoille. Myös jatkuva heikkouden läsnäolo kiusaa uskovaa, niin ettei hän luottaisi itseensä, vaan Kristukseen. Tämä tunto on varsinkin kirkollisissa ja karismaattisissa uskovissa kovin harvinaista. He eivät tiedosta heissä asuvaa perisyntiä, sen turmeluksen syvyyttä, tai jatkuvaa asumista itsessään. Siitä seuraa sitten lihanpyhitystä, omavanhurskautta ja farisealaisuutta kaikissa sateenkaaren väreissä. "Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu." Room.7:17. Raamattu käyttää asua sanaa, joka voidaan kääntää myös sanalla huone tai vankila. Tästä avautuu uusi näkymä, jossa Kristus tulee syntisen kurjan tilaan, sydämeen ja elämään muuttamaan hänet uudeksi luomukseksi, pelastuneeksi, taivaan kansalaiseksi ja Jumalan lapseksi.

Huonon kristillisen opetuksen seurauksena uskova saa liian kevyttä ruokaa ja kadottaa pian synnintuntonsa ja täydellisen riippuvuutensa Vapahtajasta. Hänen tekonsa, puheensa ja seuraavat menetyksen käsikirjaa, jossa sanotaan, että uskova voi mitä vaan, mutta jätetään pois sana "Kristuksessa". Voi käydä niinkuin hämähäkillä: Maalasin ikkunanpieliä valkoisella maalilla vanhassa talossa. Kaikenlaiset ötökät, herhiläiset ja kärpäset tulivat jatkuvasti tutustumaan aikaansaannokseeni. Näin monta hämähäkkiä, jotka selvästi loukkaantuneina lähtivät pakoon koloistaan, kun pensseli lähestyi niiden aluetta. Eräs tällainen riippui joustavasti jostakin maan ja taivaan väliltä seittinsä varassa aivan hollille. Huitaisin sitä pensselillä ja niin siitä tuli "uusi luomus", sen musta olemus oli hetkessä valkoinen, kun öljymaali tippui sen palttoosta maahan. Sitkeästi kaveri kuitenkin jatkoi laskeutumistaan ja taaperteli uudessa  puvussaan uusille maisemille. Se saattoi kehua hetken verran kavereilleen uutta kuosiaan, mutta oli kuitenkin edelleen hämähäkki ja sen luontoisena se kuolikin.

Tapasin maanviljelijän, joka kertoi olleensa edellisenä yönä työssä pellollaan vielä ½4 yöllä. Tämä johtui siitä, että EU vaati jotain toimeksipanoa tiettyyn aikaan mennessä tai olisi seurannut sanktio. Tilan suuri lehmämäärä (yli 100) teetti myös runsaasti töitä päivittäin ja isäntä oli kovilla. Lehmätkin oli numeroitu, kun ei hän kyennyt enää kaikkia nimeämään. Niille oli laitettu korviin reikä ja siihen riippumaan tunnuskortti. Nämä kortit sitten pakkasivat putoilemaan, kun lehmät ravistelivat päätään ja hankasivat itseään toisia vasten. EU kuitenkin vaati, että nämä merkit oli löydyttävä aina lehmistä muuten tuli taas sanktio. Oli siinä maamiehellä hommaa kerrakseen ja tuntui siltä, että olimme palanneet neuvostoaikakauteen, jolloin "isoveli" vahti kaikkea ja kaikkia? Säälin miestä, joka paini jaksamisensa ja voimiensa rajoilla velkaisena ja omantunnontarkkana kristittynä selvitäkseen kaikesta tyydyttävästi. Rukoilin hänen puolestaan ja halusin olla hänen ystävänsä. Luoja kyllä muisti ystäväänsä ja auttoi häntä.

Joudumme käyttämään päivittäin päätämme monenlaisten asioiden hoitoon ja tehtävien suorittamiseen. Käytämme siinä aika paljon muistiamme hyväksemme. Sinne olemme taltioineet lukemattoman määrän tietoa ja kuvia, sanoja ja ajatuksia. Siellä on kielteisiä asioita, varoittavia asioita, pelon aiheita, iloa, itkua, työn jättämää uraa, oppimiamme tapoja, lukemiamme tekstejä, Raamatun sanaa, päivälehteä, televisiota, radiota, maisemia, ja lukematon määrä kasvoja, joiden nimistä muistamme vain pienen osan. Nämä pyrkivät sitten vuoronperään tulemaan mieleemme ja muisti toimii tässä jakeluverkoston ohjaajana. Riippuen mielialastamme luontomme valitsee muistista katselun aiheet ja ihmiset. "Oi, jospa minun sanani kirjoitettaisiin muistiin, jospa ne piirrettäisiin kirjaan, rautataltalla ja lyijyllä hakattaisiin kallioon ikuisiksi ajoiksi! Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä." Job 19:23-25.

Suoritamme jatkuvaa valintaa, herkuttelemme, rasitamme itseämme turhilla ja tarpeettomilla mielikuvilla, kaivamme menneitä hautoja, mietimme ihmisten sanomisia ja tarkoitusperiä. Suremme, masennumme, ikävöimme, odotamme ja jäämme muistoihin. Tartumme kiinni uusiin tarjolla oleviin tilaisuuksiin, katselemme kaikkea aurinkolasien takaa ja ihailemme saavutuksia, mahdollisuuksia ja toisia ihmisiä. Luulemme monenlaista, mikä ei ole totta. Mielikuvissamme tapahtuu asioita, jotka kulkevat kuin unimaailmassa, epätodelliset vääntävät meidät välillä solmuun. Mutta muisti on olevinaan täynnä, mutta sinne kuitenkin mahtuu aina uutta tietoa. Joka päivä kontrolloimme, tallennamme ja tilastoimme lukemattoman määrän uutta tietoa.

Samalla kun vanhenemme osa tiedosta putoaa pois, häviää, turmeltuu, katoaa, jää vintille pakattuna tai kellariin säilöttynä. Synti vaivaa ihmistä ajoittain ja Herran Henki herättää synnintunnon, joka on varsin terve ilmiö. Meillä on kuitenkin omat konstimme sammuttaa vaikeat muistot näillä alueilla ja selitellä tekemisiämme itsellemme parhain päin. Jos Jumala kuitenkin edelleen rakastaa meitä (ja syntistä maailmaa), niin hän ei jätä meitä rauhaan ennenkuin olemme tehneet parannuksen. Tämä on ihmisen elämän kohokohta, vaikka itse hän tunteekin olevansa juuri silloin aivan pohjilla, kuopassa ja syvässä liejussa. Mutta se on Kristuksen mahdollisuus auttaa meitä, koska sitä varten hän on tullut, että pelastaisi syntisraukan orjan asemasta lapsen asemaan ja kuolemasta, ikuisesta helvetistä. "He muistivat, että Jumala oli heidän kallionsa ja että Jumala, Korkein, oli heidän lunastajansa. Mutta he pettivät häntä suullaan ja valhettelivat hänelle kielellänsä; sillä heidän sydämensä ei ollut vakaa häntä kohtaan, eivätkä he olleet uskolliset hänen liitossansa. Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta. Sillä hän muisti, että he ovat liha, tuulahdus, joka menee eikä enää palaja." Ps.78:36-39. Turmeluksen vaikutus on äärettömän suuri ja pitkään uskossa olleen saattaa olla helpompi hahmottaa oma mädännäisyytensä, jossa ei ole pyhyyttä juuri kainalon hikeä enempää (= vanha ihminen meissä tuo kiusauksia ja ahdistusta, väsyttää ja touhua tarpeettomia ja sopimattomia).

Herra Jeesus, sinulla on muistissasi kaikki ihmiset ja asiat, sinä hallitset kaiken ja sinun rajaton valtasi ohjaa kaikkeutta viisaasti. Auta minua uskossa luottamaan sinuun ja kun oma muistini huononee ja olen puolueellinen, itsekäs ja etuileva. Tule luokseni, kun näytät syntikurjuuteni pohjattoman haudan. Tue minua, nosta minua ja kanna minua. Paranna haavani, eheytä pyhällä sanallasi ja rauhasi Hengellä olemukseni. Haluan elää elämäni loppupäivät tunnuksella: "Jeesus on Herra". En haluaisi olla vain nimeltäni kristitty, vaikka usein koen juuri sellaista heikkoutta vaelluksessani; rukous pakkaa sammumaan kokonaan, todistus sinusta jää varsin vaatimattomaksi, tunnustukseni ei kuulu tien toiselle puolelle, rakkauteni hieroo vain omia kipuja ja pidän kiinni kaikesta omastani kynsin hampain. Palaan siis uudelleen siihen hetkeen, jolloin kohtasin sinut ensi kerran ja sain maistaa taivaallista rakkauttasi tuntuvasti. Siitä on jo paljon aikaa, eikä sen hetken tunnelma enää anna voimaa. Rukoilen nöyrästi edessäsi: Mua tartu käteen Herra ja taluta, niin että pääsen kerran mä kotia ja muista minua!

Vastarannan kiiski

Hengellisillä kesäjuhlilla näkee kaikenlaisia ihmisiä, on perinnekävijää, kerran pistäytynyttä ja muuten vaan porukkaa. Evankeliumijuhlilla huomasin erään miehen, joka ei siellä ole perinteisesti ollut, johtuen hänen aikaisemmasta herätysliiketaustastaan ja menneisyyden valinnoistaan. Mies on varsin tunnettu kristillisissä piireissä ja ollut aikoinaan sangen kiistelty persoona, joka jakaa ihmisten mielipiteitä puolesta ja vastaan. Nyt hän oli esittelemässä erästä kirjaa ja tapaamassa niissä merkeissä asiasta kiinnostuneita.

Palautin mieleeni kokemukseni hänestä, mitä kykenin muistamaan vuosien varrelta ja huomasin, että mies oli aina ollut melko kriittinen (milloin mistäkin asiasta) ja saanut pientää vipinää aikaan joka paikassa, mihin oli telttansa pystyttänyt? Katsoin häntä ohimennessäni ja tunsin häivähdyksen sääliä, sillä ajattelin hänen olevan täällä vilpittömästi pyrkimässä koko kristikunnan parhaaksi rakentamaan hyvää tulevaisuutta tämän omaksumansa mallin mukaan. Emme puhuneet, ei ollut puhuttavaa. Jeesuksesta olisin voinut puhua  jokusen sanan, mutta en sillä kertaa juuri muusta? Mietin, oliko hän ns. vastarannan kiiski, vai joutunut vain olosuhteitten pakosta kirkolliseen paitsioon? Vai oliko hän niin paljon meitä taviksia edellä, että oli saanut selvästi meitä suuremman valon?

Eräs aikansa vastarannan kiiski oli kuninkaan poika, mutta tyytymätön asemaansa ja siksi hän pyrki parantamaan tilannetta aktiivisesti vaikuttamalla ohikulkeviin. Hän halusi itsekin kuninkaaksi, mutta ongelma oli siinä, että siihen virkaan valittiin vain yksi kerrallaan Hän halusi olla jotain, vaikkei ollut mitään. Hän ei kysynyt Jumalan tahtoa, eikä rukoillut sen toteutumista. Mutta hänkin oli kovin yksinäinen ja joutui ilman ympäröivää yhteisöä tekemään päätöksiä tunteittensa pohjalta. Myöhemmin nämä kömmähdykset maksoivat hänen henkensä. "Ja Absalom sanoi vielä: "Jospa minut asetettaisiin tuomariksi maahan! Silloin tulisi minun eteeni jokainen, jolla on riita- tai oikeusasia, ja minä antaisin hänelle oikeuden." Ja kun joku lähestyi kumartaaksensa häntä, ojensi hän kätensä, tarttui häneen ja suuteli häntä. Näin Absalom teki kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan eteen saamaan oikeutta. Ja niin Absalom varasti Israelin miesten sydämet." 2.Sam.15:4-6. Jumalan seurakunnassa on vain yksi kuningas, hän on Jeesus ja jokaisen uskovan tulee alistua tähän järjestykseen, muuten joutuu sakkokierroksille tai peräti kuolee. Miehen olisi ollut tarpeen saada hyvä luotettava uskonystävä ja sielunhoitaja, että olisi saanut Jumala-suhteensa kuntoon. Jäljet pelottavat.

Kerrotaan miehestä, joka tuli eroamaan kirkosta ja meni sitä varten kirkkoherranvirastoon asiaa ilmoittamaan sanoen papille: - Mä eroon kirkosta, se puhuu palturia, ei oo mitään taivasta eikä helvettiä olemassakaan..... Pappi katsoi rauhallisesti mieheen ja vastasi sitten: - Veli tulee vielä yllättymään! Seurakunnan ovet käyvät edelleenkin, niinkauan kun on ihmisiä, toiset tulevat, toiset menevät ja joku jääkin. Joku löytää, joku ei löydä helposti, joku ei löydä koskaan.

Uskovien joukkoon puikahtaa aina silloin tällöin jokunen kristitty, jolla on eri mielipiteet asiasta kuin asiasta. Aikansa nämä veijarit sitten jaksavat epätäydellistä hengellisyyttä, joihin kuuluvat väärä kastetapa, vääränlainen ehtoollisen vietto, väärä papin virka, väärä seurakunta, väärä Raamatunopetus, vääränlainen musiikki, väärin tehty tilaisuuden johtaminen, väärin käytetyt armolahjat, väärän vahvuinen kirkkokahvi, väärät verhot seurakuntatalossa, jne. Sitten he aikansa arvosteltuaan lähtevät, seurakunta pitää pienen hiljaisen kiitoshetken Herran edessä ja rukoilee, että uusia ei ihan pian ilmestyisi maisemiin? Asianoaminen kiitää lujaa seuraavaan paikkaan (seurakuntaan) ja jatkaa hyväksi havaitsemaansa linjaansa "peruskristittynä", jonka elämäntehtävänä on ohjata harhautuneet ja asioista tietämättömät oikeille raiteille. Yleensä seurakunta kestää nämä ihmiset ja jopa kasvaa uskossa ja rakkaudessa joutuessaan etsimään Herran kasvoja vaikeissa tilanteissa, kun lampaat sysivät toisiaan.

Olen saanut arvosteluja pitkin matkaa siitä, millaisten uskovien kanssa olen ollut tekemisissä ja arvostelijat ovat olleet sitä mieltä, että minun olisi pitänyt tajuta ottaa hajurako hyvissä ajoin vaaralliseksi arvoioituihin henkilöihin. Kristillisyyden piirissä siis täytyy olla joitakin pahoja viruksia, jotka levitessään voivat tuhota koko kristiyhteisön? Näyttää siltä, että toisessa porukassa leviää "Oikeaoppisuus-virus" ja toisessa "Glooria-virus" ja toisessa "Humanismi-virus" ja vielä toisessa "Kurjuus-virus". Tartunnan saaneet viettävät paljon aikaa yhdessä ja he alkavat yhä enemmän muistuttaa toinen toistaan vaatteita, hiukaisa, ääntä ja ilmettä myöten. Muut on siis helppo havaita, kun he eivät muistuta porukkaa. En tiedä olenko koskaan onnistunut tekemään oikeita valintoja, sillä olen pyrkinyt tekemään ne ihmisten, en opin tai seurakunnan mukaan? Olen joutunut pysähtymään lukemattomien vaikeiden asioiden edessä miettien, mikä olisi tälle ihmiselle parasta? Joskus olen ollut aivan ymmällä ja rukoillen jättänyt vain henkilön Herran helmaan, koska edellytykseni ovat kokonaan hävinneet hyvään ratkaisuun? Erityisen vaikeita henkilöitä ovat olleet nämä vastarannan kiiskiksi nimetyt henkilöt. Mutta aina heitä jostakin on ilmentynyt uusia panoksia, jotka muistuttavat kovasti edeltäjiänsä?

Vastarannan kiiski tuo mieleeni pienen arvottoman särkikalan, jota kukaan ei arvosta, jota ei edes pyydystetä, jonka ainoastaan köyhä voisi käyttää soppakalana. Se ei sovi hienojen arvokalojen joukkoon vaatimattoman asemansa ja syntyperänsä vuoksi. Se viihtyy paremmin vastarannalla, yksinäisyydessä, ilman auktoriteetteja, käskijöitä, arvostelijoita, lypsäjiä, hyödyn tavoittelijoita tai isoja syöjäkaloja, myöskin usein ilman omaa seurakuntaa (koska kaikissa on vikoja). Sen elämä on siellä vastarannalla näennäisen onnellista ja katkeraa arvostelua vastarannan onnellisia kohtaan, joita se salaa kadehtii kansansuosiosta, rikkauden lisääntymisestä, menestyksen tuomasta helposta elämästä ja julkisuudesta. Vastarannan kiiski ei sovi mihinkään yhteisöön kauan, sillä enemmin tai myöhemmin hänen epäsosiaalisuutensa löytää muista kristityistä liikaa vikoja, joiden kanssa ei kannata seurustella, ja jotka voivat tuhota koko hänen uljaan uskovaisuutensa.

"Mitä veli Apollokseen tulee, olen hartaasti kehoittanut häntä lähtemään veljien kanssa teidän tykönne; mutta hän ei ole ollenkaan halukas lähtemään nyt, vaan tulee, kun hänelle sopii." 1.Kor.16:12. Turhan tärkeitä ihmisiä riittää ja itsetehostusta on kaikkialla. Muiden tulee aina joustaa, kun hän on paikalla, sillä hän ei tee kompromisseja. Kaikki epätäydellinen on hänelle aina uhka, jota vastaan on noustava kiivaasti. Siksi hän hyökkääkin kovin asein kaikkea liikkuvaa ampuen. Ja voi sitä, joka joutuu hänen maalitaulukseen. Hän on myös yksinäisyydestään johtuen kehittänyt uuden kristillisyyden muodon; puskapyssytyksen, siinä hän ampuu arvostelunsa naamoituen tai nimimerkillä kohtaamatta vihollistaan. Hänen vastakohtansa onkin tämä perinteinen Raamatusta löytyvä toimintatapa, jossa nostetaan kissa pöydälle ja sanotaan suoraan mitä ajatellaan - päin näköä, seurauksia miettimättä. "Kun Keefas tuli Antiokiaan, vastustin minä häntä vasten kasvoja, koska hän oli herättänyt suurta paheksumista. Sillä ennenkuin Jaakobin luota oli tullut muutamia miehiä, oli hän syönyt yhdessä pakanain kanssa; mutta heidän tultuaan hän vetäytyi pois ja pysytteli erillään peläten ympärileikattuja, ja hänen kanssaan lankesivat ulkokultaisuuteen muutkin juutalaiset, niin että heidän ulkokultaisuutensa tempasi mukaansa Barnabaankin. Mutta kun minä näin, etteivät he vaeltaneet suoraan evankeliumin totuuden mukaan, sanoin minä Keefaalle kaikkien kuullen: "Jos sinä, joka olet juutalainen, noudatat pakanain tapoja etkä juutalaisten, miksi sinä pakotat pakanoita noudattamaan juutalaisten tapoja?" " Gal.2:11-14.

Mutta vastarannan kiiski ei mieti asioita Kristuksen ja hänen sanomansa kannalta, vaan häntä ohjaavat itsekkäät motiivit, huono omatunto ja pönäkkä itsetunto. Jos Jumala jaksoi rakastaa maailmaa, hän ei sitä tee. Jos Jeesus jaksoi etsiä ja seurustella surkimusten ja kurjien kanssa, hän ei sitä tee. Hän vaatii oman tasonsa mukaisia ihmisiä ympärilleen, hän ei aio kuihtua villiruusuna kukkavaasissa konttaavien ja ontuvien seurakunnan alttarilla.

Vastarannan kiiski on yksinäinen ja haavoittunut, rikkinäinen ja epäilevä. Hänen pettynyt luontonsa on aina hieman varuillaan ja hän osaa tulkita sanat ja ilmeet, joiden keskellä tulee olla tarkkana. Hän tekee muutamista tai jopa vain yhdestä Raamatunjakeesta kokonaisen opin, josta hän ammentaa voimaa yksinäiseen taisteluunsa näkymätöntä vihollista vastaan. Hän on täysin varma, että Jumala mielistyy vain vahvuuteen, oikeakäytöksisyyteen ja oikeaoppisuuteen. Hänen näkemyksensä mukaan armoa jaetaan niille, jotka osaavat tehdä asiat oikein? Joskus muutama vastarannan kiiski löytää sielujen yhteyden ja he perustavat "viimeisten aikojen erehtymättömät tosiuskovat" ryhmän, johon pääsee uutena jäsenenä vain tiukkojen turvatoimien ja tutkimusten kautta. Heidän pienissä tilaisuuksissaan aivan tuoksuu käsidesin bakteerivapaailmapiiri, siellä ei ole mitään väärää - eikä mitään elämää. Sillä ei ole yhtään vastauskoontullutta sotkemassa paikkoja ja puhumassa pehmoisia. Siellä ei ole myöskään yhtään elämässä ja opissa harhautunutta pilaamassa pyhää ilmapiiriä. Sinne ei kannata toisinajattelijan tai epäilijän yrittää tunkea itseään. Eikä syntisen pidä yrittä hengaille heidän kanssaan, sillä pian moraalinruoska viuhuu.

Mutta sisimmässään hän kaipaa hyväksyntää, rakkautta, että hänkin kelpaisi muuhunkin kuin tämän rannan pikkukiiskeksi. Hän palaisi takaisin vastarannalle kuin tuhlaajapoika aikoinaan isän kotiin, mutta vielä menee liian hyvin ja syömistä piisaa. Hänellä on suuria vaikeuksia olla luonnollinen, ja vielä suurempia ongelmia olla täysin alaston, kokonaan paljastettu, mitätön, heikko, tyhjä ja epävarma saviruukku vailla käyttöä. Miten ihanaa olisikaan ihanaa, jos joku sanoisi hänelle tunnustuksen sanan, rohkaisevan viestin, kutsuvan eleen, jos joku hyväilisi häntä tositarkoituksella?

Jeesus, halveksittu Vapahtajani, muista tänään heitä, joilla on vastarannan kiisken huono maine. Sinä voit rakastaen neuvoa heitäkin taivaan tielle, omiesi seuraan ja kestämään hetken ajan tätä pyhää epätaydellisyyttä, jossa koko ajan elämme ihmisinä. Auta kansaasi sopeutumaan toinen toistensa kanssa tehtävien, virkojen, armolahjojen ja vajaavaisuuksien parissa. Jeesus, olit ihmisten hylkäämä ja ylenkatsottu, sinä voit parantaa myös meidän aikamme ihmisiä heidän saamistaan iskuista ja toisia heidän kolhimiaan ihmisiä. Olemme, Herra, täysin sinun varassasi, sinun armoasi anomme ja tarvitsemme jatkuvasti. Suo sen olla tänään kuin lämmin aamusauna. joka pesee puhtaaksi ja tuo hyvänolon, ja auttaa katsomaan toisia krisitttyjä armahtaen. Muuten olemme ihan hukassa, yksinäisiä kuin vastarantaan hakeutunut kiiski.