Hulluruohoa, suolaa ja elämänvettä

Sain Osuuskaupasta asiakaspostia, jossa kerrottiin minun ostaneen kevään aikana heiltä pari pussia pannukasviksia, joiden epäillään sisältäneen myrkyllistä hulluruohoa. Mietin, että mitähän kaikkea muuta ne minusta tietävät, kun tietävät, milloin olen ostanut, ja mitä olen syönyt? Kuulemma muutamat ihmiset ovat saaneet oireita näistä vihanneksista ja joutuneet sairaalaan hallusinaatioiden ja erikoisten vaivojen johdosta. Kirjeessä kehotettiin palauttamaan pussit kauppaan tai hävittämään ne kiireesti, mutta sitä en voi tehdä, sillä olen syönyt ne hyvässä uskossa Herraa kiittäen. Minä olen ollut autuaan tietämätön moisesta ja syönyt pavut tyytyväisenä. Nytkään en olisi tiennyt mitään, ellei minuun olisi otettu yhteyttä. Se niistä rehuista. Vaikka voihan joku sanoa minut nähdessään, että taitaa olla Aaltonen taas syönyt hulluruohoa?

                       

On tärkeää syödä, että eläisi. Jos ei syö, kuolee. Jos syö liikaa, lihoo. Jos syö sopimattomia, tulee vatsavaivoja. Jumala on rakentanut meidät ihmiset niin viisaudessaan, että keho kyllä ilmaisee, jos jokin aine ei sovi sille ja maalaisjärkeäkin saa käyttää. Kun hän halusi opettaa elämän leivän salaisuutta, hän antoi heille erämaassa mannaa syödä. Sittemmin ihmiset aina halutessaan korostaa jotakin oikein hyvää, ovat sanoneet sen olevan mannaa. Mutta manna on Kristuksen esikuva, ei se ole jokin maali pallopelissä.

Jerikon kaupungissa oli aikoinaan terveysongelma, joka vaikutti suuresti paikkakunnan elämänmenoon. He kertoivat tästä Jumalan miehelle: "Katso, kaupungin asema on hyvä, niinkuin herrani näkee, mutta vesi on huonoa, ja maassa syntyy keskosia." 2.Kun.2:20. Lapsettomuus on murheellinen asia, mutta vähintään yhtä järkyttävää on se, jos jokainen raskaus keskeytyy ennen aikojaan. Siihen aikaan keskoset kuolivat, eikä ollut edellytyksiä saada heitä elämään. Seurakunnassa sama ongelma ilmenee, kun julistus on sana-köyhää ja hengetöntä. Viihde tai uskonnollisuus on ottanut Kristuksen paikan ja ihmisiä ei tule uskoon, kirkkoon kyllä ja toimituksiin. Terveitä uskovia syntyy vain Jeesuksen antaman elävän veden vaikutuksesta. Huono vesi on sekoitettua, saastutettua vettä, siinä on sivumaku, sivuvaikutus janoiselle. Ihmiskeskeinen julistus ja uskonnollinen puhe ovat tällaisia, niissä Kristus on jätetty taka-alalle, eivätkä ne kykene synnyttämään uutta elämää. Sama tulos on valheen sekoittaminen totuuden sanan seuraksi. Tällaista ilmenee, kun kirkko palkkaa kääntymättömiä työntekijöitä, tai teettää töitä julkisynnissä eläville.

Kautta aikojen on elävän veden lähteet pyritty tukkimaan ihmisten, perkeleen, maailman ja synninhimon vaikutuksesta. Monesti on onnistumisprosentti ollut lähes täydellinen, kunnes Herra on taas avannut lähteen uudelleen. Veden sekoittajia on myös liikkeellä, sillä sekoitettu vesi on kuva ihmisvetoisesta uskonnosta ja lihallisuudesta, sielullisuuden hallitsemasta kristillisyydestä, jossa on nimi, että se elää, mutta se on todellisuudessa täysin kuollutta kamaa. Kun sitten yritetään juottaa tuollaista vettä janoisille, syntyy vain keskosia, sillä siinä asuu kuolema, epäusko, epätoivo, tietämättömyys, valhe ja avuttomuus. Kristusta ei voi korvat millään, se on Jumalan isällinen tahto.

Niinpä profeetta sanoi: "Tuokaa minulle uusi malja ja pankaa siihen suoloja." Ja he toivat sen hänelle. Niin hän meni vesien lähteelle ja heitti siihen suolat, sanoen: "Näin sanoo Herra: Minä olen parantanut tämän veden; siitä ei enää tule kuolemaa eikä keskenmenoa." Niin vesi tuli terveelliseksi, aina tähän päivään asti, Elisan sanan mukaan, jonka hän puhui. 2:20-22. Suola auttoi, kun Herra sääsi niin. Mutta varsinainen parantuminen tuli Herralta, ei suoloista eikä profeetasta. Tämä on hyvä muistaa, ettei eksytä ihmispalvontaan tai taikuuteen. Suola kuvaa meille Kristuksen tuntemista, sillä jo VT laki sanoi, että Herralle uhrattavat uhrit oli suolattava. Samoin uskovat ovat Jeesuksen sanan mukaan maan suola ja taas mauton uskova on sellainen, joka on kadottanut yhteyden Kristukseen ja jäänyt vain uskonnollisuuden varaan. Suola on itsessään melko arvotonta ja kaikkien saatavissa vaikka verrattuna kultaan ja hopeaan, jalokiviin ja muuhun arvokkaaseen. Mutta suola on hengellisesti välttämätöntä seurakunnassa, se on taivaallisen uskon todistus, joka tekee sanoman eläväksi ja kiinnostavaksi. Mutta toisaalta sen sanoman vastenmielisyys purkautuu monesti ihmisten vastustuksena ja vihana, arvosteluna ja kiihtymyksenä. Suola on kuva mausta, ja uskovan pitää olla maukas, niin kuin Herransakin. ”Sillä jokainen ihminen on tulella suolattava, ja jokainen uhri on suolalla suolattava.” Mark.9:49. Nyt me tiedämme, ja olemme nähneet, että kun tuo Herran tuli alkaa kuumottaa syntisen ihmisen poskia, tulee hänelle vimmattu pakokauhu ja hän etsii kaikki puoskarit, jotka vain voisivat hänet vapauttaa tästä ahdistuksesta. Mutta Jumala on nähnyt hyväksi sitoa ihmiset tähän vaivaan, kunnes he kääntyvät ja löytävät pelastuksen. Ne ovat herätyksen aikoja. Uskovaisen tulee pitää suola omassa olemuksessaan, eli pitää Jeesus mukana ja elää hänen kanssaan aina ja kaikkialla. ”Suola on hyvä; mutta jos suola käy suolattomaksi, millä te sen maustatte? Olkoon teillä suola itsessänne, ja pitäkää keskenänne rauha.” 9:50. Suolan sivuvaikutus on myös se, että se tekee innokkaaksi ja auttaa ihmistä antautumaan Kristukselle. Tämän innon keskellä onkin tärkeä säilyttää rauha uskovien kesken, sillä paljon on syntynyt eriseuraisuutta ja lahkolaisuutta, kun on ollut intoa, mutta ei ole tahdottu sitä käyttää Jumalan ohjauksessa.

Anna, Jeesus tuli taivaasta, joka suolaa jokaisen ihmisen. Anna janoisille kuraveden tilalle raikasta elämän vettä. Herra, sinä olet hyvä ja uskollinen, etkä anna meidän kuolla ennen aikojamme ja varjelet myrkyiltä, joista emme edes tiedä. Auta meitä kulkemaan läpi vaarojen maan ja vihollisten ansojen, valheiden ja kierouksien, sinuun hyvään Paimeneemme luottaen. Anna suolasi vaikutus kaikkeen kristillisyyteen, julistukseen, todistuksiin, elämän ratkaisuihin, heikkouteen, yksinäisyyteen, odotukseen ja matkoille. Synnytä terveitä lapsia seurakuntaasi elävän veden lähteen vedellä ja Pyhän Henkesi tulella. Anna meidän kuulla puhettasi ja ääntäsi, että aina seuraisimme sinua, mihin ikinä menetkin.

Esityksiä ja uskomuksia

Saksalainen säveltäjä, Richard Wagner syntyi 22.5. 1813. Hänen musiikkiaan on ollut nyt tarjolla runsaasti. Mutta millainen ihminen hän olikaan? Hänen isänsä kuoli hänen olleensa vain puolivuotias. Äiti meni pian uudelleen naimisiin erään näyttelijän kanssa ja sen vaikutuksesta W. kiinnostui teatterista ja musiikin opiskelusta. Keväällä 1848 Wagner osallistui Dresdenissä toukokuun vallankumoukseen, mikä pakotti hänet lähtemään maanpakoon kahdeksitoista vuodeksi. Säveltäjä Franz Liszt, jolla oli syvä ystävyyssuhde Wagneriin, auttoi tätä pakenemaan ensin Weimariin ja lopulta Zürichiin vuonna 1849. Zürichissä Wagnerin poliittinen aktiivisuus muuttui teoreettisten ja filosofisten tutkielmien kirjoittamiseksi. Hän oli juutalaisvastainen ja sävelsi tämän tyyppistä musiikkia. Se selittää, miksi Hitler piti Wagnerin musiikkia mielimusiikkinaan? Hänen teostensa esittäminen on edelleen käytännössä kielletty Israelissa. Saksalainen filosofi Nietzsche oli jonkin aikaa hänen läheinen ystävänsä. N. hyökkäsi voimakkaasti kristinuskoa vastaan väittäen sen ”uudelleenarvioineen” luonnolliset, terveet arvot ja vääristäneen Jeesuksen elämän. N. kirjoitti: - Viimeinen kristitty kuoli ristillä ja Jumala on kuollut. Hän oli humanisti, joka loi käsitteen yli-ihmisestä, joka pystyy luomaan itse arvonsa ja norminsa. Hitler mieltyi tähän valheeseen ja teki hirvittäviä asioita sen perusteella. N. kuoli mielisairaana.

Wagnerin elämässä uskomukset, kuvitelmat, sadut, taiat ja kaikenlaiset demonivoimat vaeltelivat sulassa sovussa. Näitä hän ammensi pohjoiseurooppalaisesta mytologiasta. Kuoleman ja pimeyden käsitteleminen olivat hänelle ominaisia aiheita. Esim. Tristan ja Isolde oopperassa päähenkilöt ylistävät yötä, joka yhdistää heidät. Tristan pitää päivänvaloa epätodellisena, hänen mukaansa vain kuoleman yö voi yhdistää heidät lopullisesti. Wagner tunnettiin hulvattomana rahankäyttäjänä, joskaan hänen rahansa eivät aina tahtoneet riittää ylelliseen elämään. Hän oli hyvin määrätietoinen taiteilija, joka teki päätökset rohkeasti ja itsenäisesti muita kyselemättä. Hänen luomiskautensa olivat pitkiä, Nibelungin sormus oli suuri teoskokonaisuus, jonka säveltäminen vei 26 vuotta, ja esitykset kestävät yhteensä noin 15 tuntia.

Wagner yhdisti kristinuskosta hänelle sopivia aiheita omiin uskomuksiinsa. Hän viljeli mielellään gnostilaisia perinteitä (tarkoittaa salattua tietoa), mutta piti Jumalaa avuttomana, koska tämä ei ole pystynyt korjaamaan maailman pahuutta. Hän pyrki ohjautumaan teoksissaan ikivanhojen kysymysten ääreen, kuten pelastukseen, johon vastaus löytyi rakkaudesta ja kärsimyksestä, intohimoista ja tulkinnoista. Kaiken kaikkiaan hänen etsintänsä ei näytä päätyvän mihinkään valaistumiseen? Wagnerista on kirjoitettu toiseksi eniten kirjoja heti Jeesuksen jälkeen. Monille hän on epäjumala, jota seurataan ja palvotaan.

Wagner on tyypillinen sekoittaja, jolla ei ole käsitystä totuudesta, eikä Jeesuksen tuntemisesta. Häntä seuraamalla ihminen kulkee valheesta toiseen kuin pilvessä. Monet fiksut ihmiset kuitenkin pitävät sellaisesta, se kiehtoo uteliasta mieltä. Yliluonnollinen vetoaa ihmisiin ja ihmeet ovat aina saaneet kansan liikkeelle. Salattu houkuttelee menemään yhä pitemmälle etsinnässään ja kun ihminen on riittävän pitkällä, hän jää koukkuun omiin salaisuuksiinsa. Tämä valhemaailma sisältää jonkin verran kokemuksia ja paljon päätelmiä, joiden yhteinen summa on oma totuus. Se ei kuitenkaan ole Kristus, eikä sillä ole pelastavaa kykyä.

Kesällä Amerikassa käydessäni kiinnitin huomion uskontojen ja taikauskon merkittävään asemaan siinä yhteiskunnassa. Ne olivat siellä paljon näkyvämmin esillä kuin Suomessa. Tämä on merkki siitä, että ihmisellä on aina sisimmässä kaipaus Jumalan puoleen ja jumalallisiin kokemuksiin riippumatta hänen yhteiskunnallisesta tilanteestaan. Mutta Raamattu, Jumalan sana on kaiken valheen vastamyrkky, jossa asiat ovat selvästi esillä jokaisen ulottuvilla. Lisäksi Jumala on armoittanut joitakin ihmisiä opettamaan toisille kiinnostuneille Raamatun sanomaa hengelliseksi ruoaksi. Itsekin olen tavattoman kiitollinen Herralle, että olen saanut opetusta vanhojen edesmenneitten opettajien kautta pyhistä kirjoituksista. Olen oppinut tuntemaan Vapahtajan, pelastunut hänen voimastaan, kokenut hänen kauttaan armollisen Jumalan, täyttynyt Pyhällä Hengellä, omistanut Jumalan rauhan, saanut elämälleni sisällön ja suunnan ja seuraamaan häntä.

On suuri kynnys hypätä saduista totuuteen, kertomuksista elävään elämään. Siinä kuollut epäjumalan palveleminen korvautuu elävän Jumalan ilmestymisenä ihmisen elämään. Tapahtuu valaistuminen, Kristus tulee valoksi ihmisen pimeyteen. Pimeyden voimat joutuvat irrottamaan otteensa, syntinen armahdetaan, Jumalan Poika tulee kaiken keskukseksi, kuninkaaksi, messiaaksi ja Herraksi. Ihmeellistä on myös sanan tuleminen lihaksi, kun ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja tulee uskoon. Siihen asti hengellisesti kuollut kokee herätyksen ja havahtumisen surkeasta tilastaan ilman Jumalaa, jossa hän on elänyt vain itselleen, materialismille, aatteille ja perkeleelle. Ihminen ei voi koskaan löytää enemmän kuin Jeesuksen, sillä hän on maailmankaikkeuden keskipiste, jonka Isä on pannut hallitsemaan ja johtamaan kaikkea. Hän on alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen. Hän on armahtaja ja tuomari. Hänen rinnallaan kaikki epäjumalat sulavat ja häviävät. Hän on voittaja ikuisesti. Taivaan enkelit kumartavat ja kunnioittavat häntä. On onnellista elää kuolla Jeesuksen kanssa. KIiitos hänelle kaikesta tänään ja ikuisesti.

Etäyhteyttä

Tunnen monia ihmisiä, jotka käyttävät paljon mediaa tiedotukseen ja ystäväpiirinsä yhteydenpitoon. Muutamilla se on ainoa tapa pitää yhteyttä yllä? Heidän piiriinsä saattaa kuulua tuhansia ystäviä, jotka kommentoivat ja lukevat / katselevat heidän arvomaailmaansa. Tämä mediakulttuuri on korvaamassa monille ystävien puutteen ja yksinäisyyden. Ei ihme, että he ovatkin jatkuvasti netissä, sillä se luo jonkinasteisen läheisyyden tunnun Ihminen ajattelee muidenkin tietävän hänestä ja kuuluvansa ystäväpiiriin, hyväksyttyjen joukkoon. Sillä korvataan myös kylässä käyminen, koska se on vaivalloista ja siihen liittyy intiimimpi yhteys, keskustelu kasvoista kasvoihin ja toisen kuunteleminen, rukoileminen, hartaus ja Jeesuksesta todistaminen.

Nykyään on muotia erikoistuminen – myöskin uskossa. Tavallinen, perinteinen Raamattu-usko, Kristus-usko ei ole mitään, ellei siihen liity jotain extraa? Varpusparviusko ilmenee aina, kun on tarjolla jotain uutta ja ihmeellistä, muodin huipulta, julkisuudesta tai ulkomailta. Sitä tullaan hetkeksi ihmettelemään, mutta mielenkiinto loppuu pian, kun se ei oikeastaan ollutkaan mitään; ja niin varpuset lentävät seuraavan ihmettelyn aiheeseen. ”Sillä minulla ei ole ketään samanmielistä, joka vilpittömästi huolehtisi teidän tilastanne; sillä kaikki he etsivät omaansa eivätkä sitä, mikä Kristuksen Jeesuksen on.” Fil.2:20-21 Jokainen ikäryhmä tarvitsee oman lisänsä suostuakseen kristillisyyteen, vain mummot ovat tyytyväisiä, sillä heillä ei ole enää varaa vaatia muutoksia? Erikoisuuksiin kuuluvat myös erilaiset harrastustoiminnot, jotka valjastetaan kristillisyyden mielenkiintoa herättämään. On omat ryhmät  opettajille, liikemiehille, motoristeille, koirankasvattajille, luonnonsuojelijoille, sinkuille, aviopareille, englanninkielentaitoisille, urkumusiikinystäville, gospel-rokkareille, kuorolaulajille, karismatikoille, alatienkulkijoille, juutalaisuudenymmärtäjille, ekumeenikoille, hiljaisuutta janoaville, korkeakirkollisille, messukävijöille, uudistajille, vanhoillisille jne. Luulisi jokaisen löytävän mieleisensä luukun ja innostuvan, mutta usein käy niin, ettei kristillisyyttä ole siellä siteeksikään, vaan toisarvoiset asiat ovat ottavat hallitsijan paikan. Seurauksena on, että Kristus sysätään Herran paikalta ja ihminen alkaa taas heilumaan omien mielenkiintojensa tavoittelemiseksi.

Jos Jumala jää kovin etäiseksi, on vaikea solmia kestäviä ihmissuhteita ja ylläpitää niitä. Avoliittokin voi olla joskus puolisoiden välillä jatkuvaa pakenemista, työhön, harrastuksiin, vastuuseen ja vastuuttomuuteen, tarpeellisiin ja tarpeettomiin menoihin, ja vain yöllä he kohtaavat, mutta silloinkin vain takapuolet koskettavat hetkellisesti toisiaan ja niin ajatellaan, että pitäisi ostaa leveämpi sänky - taas erotakseen ja uinahtaakseen, herätäkseen uuteen päivään paetakseen yhteyttä ja rakkautta.

Minulla on monia ystäviä, jotka tervehtivät iloisesti tavatessamme, mutta he eivät koskaan tulisi meille kylään, eivätkä myöskään pyytäisi minua kylään kotiinsa. Siispä on vain hyväksyttävä tällaiset pinnalliset ystävyydet ajatellen, että kai niilläkin on oma merkityksensä. Uskon, että Jumala voi korjata synnin aikaansaaman välirikon ja eheyttää ihmissuhteet. Olen nähnyt niin käyvän. Mutta se vaatii rehellisyyttä ja totuuden paljastavaan valoon tulemista. ”Rakkaani, älä seuraa pahaa, vaan hyvää. Joka hyvin tekee, se on Jumalasta; joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa nähnyt.” 3.Joh.11. On hyväksyttävä se, että itse on pakenija, rakkaudeton, välinpitämätön ja itsekäs, mutta tarvitsee kipeästi Vapahtajaa.

Moni uskova elää Jumalan kanssa avoliitossa, se tuntuu varmemmalta ja itsenäisyys säilyy? Ei liikaa sitoumuksia, ei lupauksia, ei uhrautumista, ei itsensä kieltämistä, ei kaitaa tietä, ei Raamattu-uskollisuutta, ei seurakuntasidonnaisuutta, ei omaa jumalanpalvelusta, ei omaa säännöllistä seurakunnankokousta. Kuitenkin on halu pitää siedettävät välit taivaaseen, mutta sinne ei ole kiirettä – ehkä sitten viimeisellä junalla, kun on kaikki haaskattu? Avoliitto ei sisällä myöskään perintöoikeutta, joten Jumalankaan ei tarvitse sitoutua tällaisiin hiippareihin kovin vakavasti. Avoliittolainen voi myös kärkkyä aina uutta suhdetta ja jättää vanha taakse hetkessä, eikä tunnu missään, eikä maksa mitään. Tunnuksena voisi olla: Kerran mäkin olin uskoss?

”Ole luja, ja pysykäämme lujina kansamme puolesta ja meidän Jumalamme kaupunkien puolesta. Tehköön sitten Herra, minkä hyväksi näkee.” 2.Sam.10:12. Rakkaudessa on ihmeellinen voima, se eheyttää sisintä ja tuo hyvää oloa koko olemukseen. Mutta jos ei ole sitä saanut, ei voi sitä antaa muille. Tässä hiljattain sain pitkän vuodatuksen vanhukselta, joka koki saaneensa vain vihaa, vääryyttä ja rakkaudettomuutta osakseen täysin aiheetta. Olin aivan sanaton tämän tiedon edessä, säälin häntä ja ajattelin mahdollisia korjauksia löytämättä kuitenkaan helppoa ratkaisua tilanteeseen. Niin minä katsoin Jeesukseen ja huomasin, että hän rakastaa meitä ja kutsuu syliinsä syylliset ja katkerat, epäonnistuneet ja vialliset, kurjat ja kenkut. Ilman Jumalan rakkautta ihminen kuolee toivottomuuteen, murheisiinsa ja epäuskoon. ”Kaukaa ilmestyy minulle Herra: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.” Jer.31:3

Jeesus, sinä väärinymmärretty ja -kohdeltu Herrani, auta meitä tämän ajan ihmisiä elämään uskossa. Muuten meistä tulee vain päiväperhosia, jotka hetken liihottelemme siivet värikkäinä näyttävästi, mutta seuraavassa hetkessä joku varpunen  syö meidät. Tule koteihimme, sydämiimme, seurakuntiimme, avioliittoihimme, ihmissuhteisiimme, anna meille taivaallista valoa sanasi rikkauksista, että voisimme valaistuina kulkea onnellisina ilman pelkoa edeltävalmistetussa suunnitelmassasi. Varjele meitä etäyhteydestä kanssasi, vaan tule lähelle, sisälle, hallitsija.

Liputuksia

Kerrotaan, että erääseen seurakuntaan oli aikoinaan tulossa piispantarkastus ja se hieman hermostutti pappia, olihan kyse hänen työmaansa tarkastuksesta. Pappi kiersi sitten kylällä ja kehotti asukkaita siistimään pihojansa edustuskelpoisiksi ja varoitti, ettei sinä päivänä pidettäisi pyykkiä narulla kuivumassa piispan nähden. No, juhlapäivä tuli ja piispa seurueineen ilmestyi kylän kirkkoon ja katukuvaan. Kotiseutukierroksen aikana pappi harmikseen huomasi  erään mummon laittaneen pyykkinsä kuivumaan alusvaatteita myöten narulle, juuri kun piispan ryhmä kulki siitä ohi. Myöhemmin pappi meni käymään tuossa mökissä ja nuhteli mummoa vedoten siihen toivomukseen, ettei pyykkiä mainittuna päivänä ripustettaisi kuivumaan näkyvään paikkaan. Mummo vastasi muistaneensa asian, mutta mietittyään sitä aikansa oli tullut toisiin ajatuksiin. Hän sanoi: - Ajattelin siitä piispasta, että jos vie pyykin, niin vieköön!

Itsekin olen yrittänyt opetella suomalaista lippukulttuuria viimeisten vuosien aikana, koska saimme talokaupan yhteydessä omaksemme myös lipputangon. Se on lajissaan ensimmäinen sukuni historiassa, sillä köyhillä ei ennen aikaa ollut sellaisia. Ainoa liputus lapsuudessani oli äitini vastuulla toteutettu pyykkipäivä, jolla tunnustauduimme liasta vapaaksi pyrkiviin. Suomenlippu salossa ilmaisee itsenäisyyttä ja alueellista vakautta. Kuitenkin tähän kulttuuriin liittyy myös outoja piirteitä, kuten että liputetaan Kalevalalle (joka edustaa shamanistista kirjallisuutta),  ruotsalaisuudelle (ruotsinkielisillä oli vielä sata vuotta sitten oma keltapunainen leijonalippunsa Suomessa), liputamme myös Yhdistyneiden kansakuntien päivää ja Eurooppapäivää (se on outoa), myös se että tasavallan presidentin lipussa on natsitunnus, hakaristi? Aikoinaan lailla kiellettiin liittämästä lippuumme mitään muita tunnuksia (niitä oli kertynyt historian saatossa runsaasti ja ne olivat minusta vaarattomia). Erikoista on myöskin Ahvenanmaan ja Saamen oman lipun käytön salliminen Suomen lipun asemesta, kun kuitenkin monia muita erikoisryhmien lippuja on kielletty.

Israel oli aikoinaan kovassa taistelussa, jossa naapurikansa meinasi ottaa voiton kevyesti kukistamalla heidät. Silloin Jumala opetti heitä, että hänen avullaan vain voidaan selvitä ja pärjätä täällä maailmassa. Sen arvokas työväline oli esirukous, jonka avulla Jumala auttoi anovia. Tässä yhteydessä Mooses antoi rakentamalleen alttarille nimen ”Herra on minun lippuni”, 2.Moos.17:15, joka osoitti todellista uskoa ja tunnustautumista Vapahtajan seuraajaksi. Tämä oli esikuvaa Kristuksen tulemista varten, sillä myöhemmin Mooses ylensi käärmeen erämaassa ja siitä tuli pelastuksen ja vapautumisen symboli, joka oli merkittävä esikuva Kristuksen ristinuhrille. Herran kansa on aina kunnioittanut Luojaansa liputtamalla ja kiittämällä Herraa. Joskus vainon aikoina se on ollut pakko tehdä salaa, mutta sekin on näkynyt taivaaseen. Jeesuksen uhri ja voitto on uskovalle aina kunnianosoituksen ja ylistyksen aihe. ”Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen. Täyttäköön Herra kaikki sinun pyyntösi.” Ps.20:6. Lippu oli varma tae siitä, että Herra kuulee kansansa rukoukset ja vastaa niihin. Meidän lippumme on Kristus ja hänen lupauksensa, jotka hän on puhunut sanassa. Niihin on uskovan opittava vetoamaan ja luottamaan aina. Kristus on turvamme kaikkina aikoina ja joka paikassa. Hänen turviinsa, nimensä suojaan, uskovat kokoontuvat kirkossa ja sen takana. ”Mutta sinä olet antanut lipun niille, jotka sinua pelkäävät, että he kokoontuisivat sen turviin, jousta pakoon." Ps.60:6.

Profetia ennusti evankeliumin voittokulun ja sitä seuraavan liikehdinnän kertomalla, että juutalaisista on tuleva pelastaja ja että muut ihmiset etsivät messiasta aivan yhtä kiihkeästi ja löytävät. ”Ja tapahtuu sinä päivänä, että Isain juurta, joka seisoo kansan lippuna, pitää pakanain etsimän; ja hänen leponsa on kunniallinen oleva.” Jes.11:10. Jeesuksen luona löytyy rauha, jolloin syntinen sydän pääsee kuormistaan vapaaksi Kristuksen ainutlaatuinen asema on korostetusti esillä aina, kun joku löytää hänet ja kertoo siitä muille. Kuivina aikoina ihmiset elävät synneissään ja etsivät maailman turhuutta, kunnioittavat itseään ja muita torsoja, jakavat kiitosta ja arvonantoa luoduille Luojan asemasta. Lähetystyön suuri voitto on kuitenkin maailmanvalloitus, joka kulkee Jumalan säätämänä aikataulussa ja loppuu, kun hän ilmoittaa. Siksi on tärkeää ymmärtää, että Kristus voidaan kohdata ja löytää suurkaupungissa tai pimeässä viidakossa, sillä hän pelastaa ihmisiä kaikkialla. Meidän keskuudessamme aina joku nostaa Kristus-lipun ensimmäistä kertaa ja sitä kannattaa juhlia, on se yhden kirkonmenon arvoinen asia, kun taivaallinen piispamme ja kaitsijamme saa arvonantoa täällä.

Jeesus, sinä olet lippumme. Tee itsellesi uusia liputtajia. Suo, että sinun omasi rohkeasti tunnustautuisivat sinun seuraajiksesi ja nostaisivat sinut kaikkialla näkyviin ja kuuluviin. Kiitos, että voimme aina paeta sinun turviisi ja etsiä sisäistä sielunrauhaa sinun haavoistasi ja ristinuhristasi kaikissa mielentiloissa. Sinun kunniasi näkyy kauas kaikkialla ja sinä olet arvosi mukainen ostaessasi ihmiset vapaaksi synnin kuoleman ja perkeleen orjuudesta. Anna seurakunnallesi voimia ja halua tuoda nimesi kunnia esille sopivassa ja sopimattomassa tilanteessa. Näytä meille taivaan ihanuus, jonka suuri sankari olet sinä ikuisuuden.