Herra katsoi taivaasta maahan, kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset Ps.102:21

Sain kutsun erääseen valmistujaisjuhlaan Keski-Suomessa, talon tytär oli juuri valmistunut ammattiin ja sitä piti juhlia ystävien, sukulaisten ja kylänmiesten kesken. Pitkän ajomatkan jälkeen tulin juhlatalon pihalle ja mietin, että miten tästä mennään sitten eteenpäin? Samassa huomasin tutun hahmon näköpiirissäni, se oli Eliina Heinonen, evankelista Kuopiosta. Hänkin oli tullut onnittelemaan vastavalmistunutta. Hän tuli luokseni ja kehui olevansa iloinen nähdessään väkijoukossa tutut kasvot. Hän oli hämmentyneenä miettinyt samoin juhlien marssijärjestystä. Sitten hän teki evankelistan tavoin rohkean esityksen minulle: - Minua niin haluttaisi puhua täällä, mutta en tunne ketään ja vähän jännittää…. voisitko sinä puhua myös? Vastasin, että kyllä se käy. Samassa hän esitti uuden toivomuksen naisellisella päättäväisyydellä: - Voisitko sinä puhua ensin? Huokasin syvään ja sanoin: - Olen ajatellut kirjoittaa kirjan, jonka nimeksi tulee: Elämäni vahvojen naisten varjossa! Ja sinä saat siihen ihan oman nimikkoluvun….. no, voin minä puhua ensin…. Niin sitten pidettiin tilaisuus ja puheet puhuttiin aikanaan, ystävinä erottiin tahoillemme ja päivänsankari siunattiin uusiin tehtäviin koko porukalla.

 

Eliina Heinonen

Jumalan valtakunnan toiminta on ollut aina naisvaltaista ja se johtuu Jumalasta. Naiset ovat hänen kutsunsa edessä olleet herkempiä nöyrtymään parannukseen kuin miehet. Tästä on sitten seurannut monta lentävää lausetta, joista yksi on saanut monta eri versiota ja kuuluu: - ei siellä ollut kuin kourallinen mummoja koolla. Sanonnan takana on halveksiva asenne uskovia vanhenevia naisia kohtaan ja luulo, että vain nuoret, kauniit ja rohkeat ovat arvostettavia ihmisiä. Tästä johtuen monet seurakunnat ovatkin ryhtyneet pilkkomaan toimintaansa sektoreihin, ettei nuorten tarvitsisi olla yhdessä vanhojen kanssa Herraa palvelemassa. Samalla toiminta on heikentynyt hengellisesti ja viihde, leikkiminen, tarjoilu ja kaikenlainen puuhamaa on tullut muotiin. Ihmisiä ei enää tule uskoon, eikä siihen edes pyritä, sillä pääasiaksi on muodostunut teema: Kaikilla pitää olla mukavaa ja ihmisten pitää viihtyä, onhan kysymys heidän vapaa-ajastaan – viis Jeesuksesta.

Kainuussa vaikutti aikoinaan erikoinen Jumalan profeetta, Saara Malinen, joka toimi koko ikänsä kirkon piirissä ja joka luokiteltiin näkemyksiltään evankeliseksi, koska hän suosi Japaninlähetystä. Hänellä oli usein tehtävänä varoittaa ihmisiä heidän synneistään, kehottaa lähtemään Jeesuksen seuraan, tekemään parannus ja uskomaan evankeliumi. Gustav Johansson oli siihen aikaan Kuopion piispana ja hänen käydessään Kainuussa tarkastusmatkalla, pahat kielet tekivät Saarasta valituksen piispalle. Niin sitten piispa keskusteli Saaran kanssa kahden ja kuulusteli tämän opetusta ja uskoa. Hän tuli siihen tulokseen, että kaikki oli kunnossa ja kehotti Saaraa jatkamaan rohkeasti opettamista ja julistustoimintaa. Niin sitten tapahtui. Moni tuli uskoon hänen kauttaan, moni parani sairauksistaan hänen rukoustensa kautta.

 

Saara Malinen

Armolahjat kärjistävät yleensä seurakunnan toimintaa, koska kansa jakautuu kannattajiin ja vastustajiin. Mutta näiden seurauksena syntyy herätystä, koska toiminta kulkee ennalta arvaamattomalla tavalla ilman perinteistä kaavaa. Kuiva kirkollinen elämä tyytyy pelkkään liturgiaan ja järjestelykykyyn, kirkollisveroon, hautausmaan hoitoon, väestökirjanpitoon ja muodolliseen kristillisyyteen. Se on kaikki ennalta aavistettavissa. Saralla oli näkyjä, ilmestyksiä, unia ja sisimmän kehotuksia, joiden kautta Jumala ohjasi häntä palveluksessaan. Erikoinen piirre hänellä oli se, kun hän näki pahan voimien kulkeutuvan ihmisten luokse ja kotiin näiden sanojen kautta ja pahojen puheiden kautta. Hän kävi sitten rukoillen ja siunaten Herran nimeen karkottamassa pahat henget ja ne poistuivat.

Kerran hän sai nähdä taivaan kirkkautta ja siellä asuvien onnea sekä iloa. Silloin hän sanoi: - sitä Vapahtajan ääretöntä rakkautta ei voi ajassa täysin ymmärtää eikä kielin kertoa. Ettei unien tähden jouduttaisi harhateille, huomautti Saara kerran painokkaasti: - Vain sellaiset unet, jotka ovat Raamatun hengen mukaiset, ovat Jumalasta. Mutta jos unet vähääkään poikkeavat Raamatusta, ne ovat silloin turhat ja merkityksettömät, vaikka olisivat kuinka kauniit tai ihmeelliset.

Saara Malinen kuului myös niihin Jumalan aseihin, jotka ottivat evankeliumin vakavasti. Paljosta kieltäydyttiin. Hän ei edes suostunut kokoamaan itselleen kolehtia, ettei vain kukaan pääsisi siihen käsitykseen, että hän saarnaa saadakseen rahaa. Tämän lisäksi hän rukoili yksin ja lähempien ystäviensä kanssa paljon. Eikä se suinkaan ollut aina turvallista lapsen puhetta Isälle, jollaista se myös oli toisin ajoin. Saaran herätyksessä rukous oli joskus taistelua, tuskaista huutoa, jossa sydän tyhjeni, jopa aivan kuin paloi Kaikkivaltiaan kasvojen edessä. Tällaiseen nääntyvään ja omasta vanhurskaudesta ja voimasta tyhjennettyyn sydämeen pääsi Pyhä Henki puhumaan niin voimakkaasti, että Saara oli vakuuttunut kuka hänelle puhui. Hän rukoili monta kertaa palavasti sen puolesta, että Pyhä Henki tulisi voimalliseksi heidän keskellään, heidän johdattajakseen ja kuljettajakseen, että Pyhä Henkeä ei nähtäisi vain Kirjassa puhuvana opettajana, vaan Hänet tunnettaisiin sydänten ja kotien haltijana, joka kyllä mielellään puhelee lapsille ja aikuisille pitkin päivää, jos vain hänen ääntään kuultaisiin. Vähän ennen kuolemaansa hän oli kovassa ahdistuksessa pyörinyt lattialla ja voivotellut: - Voi maailman kansoja! Onnettomuus tulee onnettomuuden perästä, ja tätä tulee jatkumaan Herran tulemiseen asti. Saaran elämästä on kirjoitettu pari kirjaa: Martti Tenkanen - Saara äiti ja Kaarlo Mikkosen - Ihmeellinen Herran profeetta.

Jumala tulee ihmiselämään kaiken heikkouden ja raadollisuuden keskelle ilman mitään ihmisedellytyksiä. Hänen uudestiluova voimansa kohdistuu kurjiin ja köyhiin. "Kurjien sorron tähden, köyhien huokausten tähden minä nyt nousen", sanoo Herra, "tuon pelastuksen sille, joka sitä huoaten ikävöitsee." Ps.12:6. Mitä on huokaus - ei mitään, ajattelemme ja kun huokaisemme se on vain hetken häive, arvotonta, merkityksetöntä, vähäpätöistä. Mutta Raamattu sanoo, että Herran korvat tarkkaavat juuri näitä auttaakseen odottavaa ja anovaa. Herra julistaa palvelijoidensa kautta evankeliumia, joka on Jumalan voima. Näihin huokauksiin Jumala vastaa lähettämällä paikalle hänen palvelijansa, joka ei ole juuri mitään ihmisten silmissä. Nämä vähäpätöiset kantavat mukanaan suurta aarretta, Herran Jeesuksen tuntemista ja jakavat siitä uutta ja vanhaa janoaville lahjaksi. Silloin monet tulevat murretuiksi omasta voimastaan, ymmärtämättömiksi omasta viisaudestaan, avuttomiksi omista neuvoistaan ja kääntyvät Herran puoleen juuri sen yhden palvelijan kautta, joka siinä edessä on läsnä. Ihmisten vankeudet omat monimuotoisia sidonnaisuuksia, pimeyden voimiin, maailmaan, ihmisiin ja syntitottumuksiinsa. Mutta Herra on voimallinen vapauttamaan kaikista niistä. "Tämä kirjoitettakoon tulevalle polvelle, ja kansa, joka vastedes luodaan, on kiittävä Herraa, että hän katseli pyhästä korkeudestaan, että Herra katsoi taivaasta maahan, kuullaksensa vankien huokaukset, vapauttaaksensa kuoleman lapset." Ps.102:19-21.

Paljon on kariutuneita kristillisiä avioliittoja meidän aikanamme Suomessa, paljon on itkua ja katkeruutta epäonnistuneitten liittojen raunioilla. Näitä varten on sitten pystytetty jos minkälaisia auttamissysteemejä ja rahaa on palanut paljon. On terapiaa, sielunhoitoa, esirukousta, avioliittoneuvontaa, ja näihin liittyviä kursseja, pienryhmiä ja keskustelu / kuuntelu toimintaa. Meilläkin on Kangasalan seurakunnassa toimintayksikkö, perhetalo, joka on erikoistunut juuri tämän tapaisiin asioihin. Tulokset ovat tietenkin sen peili, miten nämä em. ovat kyenneet auttamaan itse kutakin käytännössä. Eräs tällainen parisuhdeilta ilmoitettiin lehdessä ja sen kerrottiin maksaneen vähän yli 8000 €. Mitä siellä tapahtui, siitä minulla ei ole käsitystä, eikä siitä korjaantuiko joidenkin avioliitto?

Raamatun neuvo on varsin yksinkertainen kristillisen avioliiton koossa pysymiseksi. Siinä painopiste on miehissä, joiden tulisi huomioida kolme asiaa: 1. Taidollisuus 2. Heikompi astia 3. kunnioitus ja nämä kaikki seikat suhteessa omaan aviovaimoon. Lisäksi "Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi." 1.Piet.1:7.

Ensiksi taidollisuus sanan juuri on tieto, gnosis, joka ilmaisee henkilön havaitsemista aistien välityksellä ja siitä saatavasta kokemuksesta. Tämä tarkoittaa sitä, että miehen olisi tunnettava vaimonsa perin pohjin, hänen ajattelunsa, henkilönsä, piirteensä, tapansa, käsityksensä ja mielipiteensä ja kaiken lisäksi vielä huomioitava ne yhteiselämässä. Tämä sana tarkoittaa myöskin ystävyyttä, tuttavuutta ja seksuaalista yhteyttä. Sana on myös läheinen totuudelle, joka poista kuvittelut, luulemiset ja epäilyt suhteesta. Sana kuvaa myöskin Jumalan voimaa, joka virtaa ihmiseen antaen uskon ja kuolemattomuuden. Ihmisjärkeily ei siis yksin riitä, eikä äly sellaisenaan palvele Jumalaa ja hänen suunnitelmiaan, tarvitaan Herran Henki valaisemaan pimeää, itsekästä ja turmeltunutta mieltä. Tärkeintä on siis tieto Jumalasta, josta on hyötyä kaikkeen.

Toiseksi miehen on huomioitava, että nainen on heikompi astia, vaikka joskus tuntuukin siltä, että lammasmaiset miehet aivan hakemalla löytävät puolisokseen raudan lujan naisen? Näkisinkin, että kysymys olisi siitä, että hyvässä aviosuhteessa nainen löytää oman naisellisuutensa, olla Jumalan luomana juuri sellainen kuin Herra tahtoo. Tässä tunteet ja tahto löytävät sopusoinnun Vapahtajan hyvässä hoidossa ja siunauksessa. Valtataistelut liitossa olisi unohdettava ja keskityttävä auttamiseen ja rukoiltava ystävällistä mieltä, jossa vanha ihminen ei pääsisi hallitsemaan. Anteeksiantamuksen ilmapiiri olisi aina suotava puolin ja toisin, sillä virheitä tehdään jatkuvasti, eikä uskonkilvoituksessa saa nähdä useinkaan suuria edistymisiä pyhityksessä.

Kolmanneksi tulee sitten ehkä kaikkein vaikein vaihe, vaimon kunnioittaminen, joka on kuva hänen arvostaan miehen silmissä. Se osoittaa arvostuksen, joita sitten sanat ja käyttäytyminen heijastavat arkielämässä. Hienostopiireissähän on tapana rakentaa kulissit, joissa tämä arvostus puetaan kultaan ja helyihin, eräänlaisiin kulisseihin, jotka riisutaan pois esityksen jälkeen kuin teatterissa. Mutta tämän sanan syvä merkitys on hyvin arkipäiväinen, tavallisissa tilanteissa, toimissa ja elämän valinnoissa esiintyvä ilmiö, jonka vaimo itsekin huomaa - mies kunnioitta minua! Sen pitäisi viedä yhteyden rakentumiseen ja kiitollisuuteen Jumalaa kohtaan, mutta joskus vaimo saattaa käyttää tilannetta hyväkseen kierosti ja silloin siunaus valuu hukkaan.

 

Ruut ja Booas

Kaunis on kuva ja käytös VT:n avioliitosta, jossa kaksi täysin tuntematonta löytävät toisensa Jumalan johdatuksessa ja heistä tulee yhteys Kristuksen sukupuuhun. Ruut ja Booas ovat esikuvallisesti kuin Kristus ja hänen morsiusseurakuntansa. Siinä Kristus on suuri, voimakas ja kaiken hallitsija ja morsian hänen rakkautensa ja arvostuksensa kohde, joka ymmärtää saavansa kaiken huomion armosta. "Booas sanoi: Herra palkitkoon sinulle tekosi. Tulkoon sinulle täysi palkka Herralta, Israelin Jumalalta, jonka siipien alta olet tullut etsimään turvaa." Ruut sanoi: "Minä olen saanut armon sinun silmiesi edessä, herrani. Sinä olet lohduttanut minua ja puhutellut palvelijatartasi ystävällisesti, vaikka en ole yhdenkään sinun palvelijasi vertainen." Ruut 2:12-13.

Herra anna meidän löytää turva sinun siipiesi alta, tarvitsemme sinua ja suojaasi, johdatustasi. Lohduta, Herra, meidän olemustamme, että kaikki asiamme kävisivät läpi sinun puhdistavan siunauksesi ja täyttyisimme rakkautesi kokemisella. Auta meitä näkemään suuruutesi oman mitättömyytemme edessä, että aina tarttuisimme sinuun pelastuaksemme vihollisistamme ja meitä kohtaavista vaaroista. Kuule rukouksemme avioliittojen puolesta, että ne voisivat heijastaa sinun suunnitelmaasi. Eheytä rikkoutuneet ihmissuhteet ja anna anteeksiantavaa mieltä vääryyttä kärsineille puolisoille. Kirkasta uskoville näky morsiusseurakunnasta, joka pääsee osalliseksi Karitsan häistä taivaassa.

Viedään tämä Herralle!

Olin Jaakko Gummeruksen hautajaisissa. Muistin hänet hyvänä työtoverina ja uskonystävänä. Mieleen tulivat monet keskustelut, matkat, rukoukset ja tilaisuudet, joissa Jeesus oli ollut kanssamme. Sitä oli kestänyt kolmekymmentä vuotta. Muistan hänet eräänä kaikkein parhaimmista julistajista, jota olin koskaan kuullut. Hän puhui yleensä Pyhässä Hengessä ja ymmärsi sen alueen asioita rikkaasti ja syvällisesti. Hänellä on evankelistan armoitus ja kutsumus. Meillä oli ollut hengenyhteys, joka ei ole aina mitenkään itsestään selvä asia kristittyjen piirissä. Meidän ei tarvinnut neuvotella mistään tullaksemme samaan näkemykseen, Jumala synnytti sen yhteyden voimallaan. Saatoimme keskustella avoimesti mistä tahansa asiasta auringon alla, se oli rikkautta.

Jaakko kertoi minulle yhteistyömme alkuvaiheessa, miten karismaattisuuden tulo kirkon piiriin 70-luvulla oli vaikuttanut häneen:

- Oman julistajankutsumukseni merkittävin aika oli hengenuudistuksen kokeminen henkilökohtaisesti. Sain syventyä Jumalan sanan ja Pyhän Hengen työn käsittämisessä. Sain uutta voimaa ja työnäkyä. Pyhä Henki opetti minua ohjaamaan uskoon tulleita ja etsiviä sieluja Herran luo.

- En ehtinyt vielä vastustajaksi, kun Jumala jo vei minua itseäni sisälle karismaattisuuteen. Kuuntelin muutamia kasetteja, joissa eräs hengenuudistuksen vaikuttaja opetti seurakunnan arvovallasta. Muutamat käsillä olevat asiat vielä lisäksi pudottivat minut polvilleni. Jouduin nöyrtymään Jumalan edessä.

- Opin Hengessä rukouksen merkitystä, erikoisesti sitomisen ja päästämisen arvovaltaa. Meillä ei ollut puhuttu tällaista muuta kuin ripin yhteydessä. Itselleni tämä oli avain herätykseen ja sielunhoidon laajenemiseen tilaisuuksissa. Rohkeasti päätin siunata ahdistettuja ihmisiä laskemalla kädet heidän päälleen ja siunaamalla heitä. Tapahtui ihmeparanemisia, Jumala toimi väkevästi kauttani.

Mielestäni Jaakko oli ollut väärinymmärretty ja kaltoin kohdeltu työnantajan taholta useaan otteeseen. Varsinkin hänen hengellinen uudistumisensa Ylivainion aikoihin oli herättänyt närää korkeakirkollisissa kansankirkon kynttilöissä, joilla ei ollut muuta viisautta kuin koulutodistus ja ajokortti. Hän ei ollut niissä piireissä minkään arvoinen, hänelle ei annettu puheenvuoroja valtakunnallisissa juhlissa, eikä hänen puheitaan äänitetty levitykseen. Uudistuksensa jälkeen hän joutui esimiehen puhutteluun ja häntä kuulusteltiin kuin rikollista. Hän kertoi jopa pelänneensä potkuja tämän tähden, mutta hän selvisi varoituksella. Kuitenkin hänellä oli laaja kannatus kentällä ja ihmiset olivat saaneet paljon siunausta hänen julistuksensa kautta vuosikymmenten aikana. Hän oli johtanut monta ihmistä tuntemaan Kristuksen. Jaakko kertoi:

- Monissa seurakunnissa oli runsaasti vastustusta uutta liikehdintää kohtaan. Tällaiset ilmiöt tulivat kuitenkin pian tutuksi ja karismaattisuus valtasi alaa myös työntekijöiden parissa. Sanan ja rukouksen illat olivat erikoisen suosittuja. Niissä kävi paljon kansaa. Ne olivat erilaisia perinteiseen seurakulttuuriin verrattuna. Ne syntyivät kristillisyyden kriisistä. Uusi virtaus oli Hengen aalto, joka pyyhkäisi yli Suomen. Työtä oli kovasti. Sananjulistus joutui kovaan syyniin. Minustakin tehtiin valhepuheissa helluntailainen ja uudestikastettu.

Jaakon hautajaisissa oli runsaasti ohjelmaa ja koko suku tuntui olevan äänessä vuorollaan. Kukin kertoi Jaakosta oman versionsa ja kehui häntä. Minullakin oli siellä pieni todistuspuheenvuoro, jonka olisi voinut hyvin jättää pitämättäkin, sillä niin hyviä nuo em. puheenvuorot olivat. Iloitsin siitä, että suvussa oli niin vahva usko Jeesukseen ja halu todistaa siitä. Jaakon työ, puheet, rukoukset ja elämäntodistus olivat kantaneet näkyvää hedelmää. Jaakon poika kertoi, kuinka oli kamppaillut kerran aikuisiällä jonkin suuren ongelmakysymyksen kanssa tietämättä, mitä pitäisi tehdä. Sitten hän päätti mennä käymään isä-Jaakon luona juttelemassa, että jos tämä osaisi auttaa miestä mäessä? Aikansa Jaakko kuunteli poikansa vuodatusta, oli sitten hetken hiljaa ja sanoi: - Viedään tämä Herralle! Ja niin tapahtui. Vastaus tuli sitten aikanaan ja poika muisteli sitä nyt hautajaisissa mieleenpainuvana muistona.

Jaakko muisteli uskonelämänsä alkuaikoja kertomalla:

- Sota-ajan jälkeen myös Keski-Suomessa saatiin elää siunattuja herätyksen aikoja ja erittäinkin monin paikoin nuoria tuli omakohtaiseen uskoon. Me saimme Helgan (silloin vielä tyttöystävä) kanssa osallistua Jyväskylässä Sammonkadun vanhalla rukoushuoneella pidetyille kaksiviikkoisille työntekijäkursseille marraskuussa 1950. Aivan erikoinen oli eräs iltajuhla. Aluksi oli puhetta ja laulua, sitten oli niin sanottu vapaa sana, joka saarnaa, minkä Jeesus sanoo Joh.15:27: "Ja te myös todistatte". Ja tiettävästi Helga ja minä käytimme silloin ensimmäiset puheenvuorot oikein yleisön edessä. Aloitin näin: "Taivaaseen ei mennä aidan yli kiiveten, vaan ahtaasta portista". Sinä iltana monta kymmentä nuorta oli kuullut Mestarin kutsun: "Tule ja seuraa minua". Kurssin opettajat Toivo Salminen, Väinö Katajapuu, Usko Kotka ja Oili Pennanen hoitivat heränneitä nuoria Jumalan Sanalla ja rukouksella. Sielunhoitoa kesti puoleenyöhön. Helga oli 17 vuotta ja minä 18.... meidät vihittiin avioliittoon 1957 elokuussa. Yhteistä matkaa tehtiin vähän yli 50 vuotta.... Sitten rakkaani kohtaan siellä laaksossa Edenin, mua rientävät he vastaanottamaan ilon onnemme kyllyydessä heitä tervehdin, mutta Jeesukseen mä ensin katson vaan. Hänet haavoistansa tunnen jotka tähteni Hän Golgatalla sai.

Uskovan suuria siunauksen hetkiä ovat ne tilanteet, jossa omat voimat ovat menneet ja Herran voima ilmenee heikkouden keskellä taivaallisena apuna. Neuvottomana ihminen joutuu pimeyden keskellä hapuilemaan Jumalansa puoleen rukouksessa anomalla. Ilman mitään järkevää ratkaisua uskova avautuu Herransa edessä, vaikka mieli on tulvillaan miksi-kysymyksiä. Kun vielä oma hengellisyys on riisuttu roskakoriin ja kaikki järkeily osoittanut olevansa köykäistä kamaa, Tulee Jeesus rakkaaksi. "Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi. Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta? Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton."Ps.88:14-16. Uskonelämän syvissä vesissä hukkuminen tuntuu olevan metrin päässä, tunteet heiluttavat sinne ja tänne, epätoivo ravistelee olemusta, eikä kallio tunnu tukevana jalkojen alla? Meiltä puuttuu paratiisissa kadotettu kyky nähdä asiat Jumalasta käsin, olemme syntisiä ihmisiä. Emme ole esimerkillisiä, emme rohkeita, emme sankareita, emme voittajia. Usein olemme uskovina vain nimikristittyjä. Mutta monenlaiset ahdistukset ajavat meitä Herran luokse, Jumalan syliin.

"Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut."2.Kor.4:8-9.

Jaakko oli nuorena miehen ollut metsuri, joka sopi oikein hyvin Herran työntekijän koulupohjaksi. Semmoisia Kristus sitten lähettää seurakuntansa keskelle, Jerusalemiin, joka ei ole täällä ajassa useinkaan kovin esimerkillinen eikä hengellinen. Siellä ovat edelleen vastassa Ylipapit, Pilatus, Herodes, sotilaat, ristille huutajat, jotka vannovat Jeesuksen hävittämistä mihin hintaan hyvänsä

Maallikkosaarnaajan esteenä ovat kääntymättömät seurakuntien työntekijät, teologit, puhdasoppiset, harhaoppiset, sielulliset, herätyksen vastustajat, penseät, liberaalit, maailman henki ja saatanan henkivallat. Mutta hyvät uskonystävät tukevat, rukoilevat, kannustavat ja siunaavat Jumalan palvelijoita ja niin Herra kuljettaa Kristuksen voittosaatossa hänelle antautuvia, Jumalan tahtoon suostuvia.

Jerusalemin temppeli hajotettiin, että Kristus tulisi sen tilalle uudeksi temppeliksi. Tätä hän rakentaa tänään elävistä kivistä, pelastetuista ihmissieluista. Hämmästyneet ja pelokkaat Vapahtajan seuraajat näkivät Jeesuksen ristinkuoleman, joutuivat myös kuolemaan itselleen ja aikanaan ylösnoussut Jeesus otti heidät taas tykönsä ja puhui heille. Monet Jeesuksen palvelijat unohtuvat pian ihmisten mielistä, eivätkä historian kirjat kerro heistä mitään. Mutta Jumalan kirjanpidossa he ovat uskollisia palvelijoita, joita Kristus nimittää ystävikseen ja veljikseen, siunatuiksi, jotka saavat aina olla hänen luonaan kirkkaudessa.

"Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tämä laulu: "Meillä on vahva kaupunki, pelastuksen hän asettaa muuriksi ja varustukseksi. Avatkaa portit vanhurskaan kansan käydä sisälle, joka uskollisena pysyy. Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun." Jes.26:1-3.

Pitkä kokemus Jeesuksen seurassa oli kasvattanut Jaakon näkemään, mikä oli Jumalan valtakunnan kannalta tarpeellista ja sopivaa. Siksi hän usein rukoili sen suuntaisesti, ja piti ihmissielun pelastuksen kaikkein tärkeimpänä tavoitteena jokaisen ihmisen kohdalla. Pelkkä nimikristillisyys oli hänestä vaarallinen tila ihmisille ja kirkolle, joka pian oli vaarassa tarttua ja turmella myös herätysliikkeen sisältäpäin. Ja niin usein on käynytkin. Hän sanoi:

- Yleiskirkollisuus vie hengelliseen kuolemaan. Herätysliikkeen pitäisi olla nimensä veroinen. Jos liikkeellä on evankelistoja työssä, liikkeellä on tulevaisuus. Jos evankelistat kielletään, alkavat kuolinkellot soida.

Jeesus, sinä herätät kansan ja käytät siinä evankelistoja palvelijoinasi. Anna tähän aikaan keskuuteemme evankelistoja, jotka rohkeuden, rakkauden ja raittiuden hengessä julistavat sanasi viisaudet ihmissydämiin. Tule läpi lukkojen, seinien ja muurien ja murra perkeleen linnoitukset, katkaise kahleet ja sidonnaisuudet ihmismielistä, aja ulos riivaajat. Vapauta pelkäävät ja vangitut kiittämään Jumalan nimeä, ja palvelemaan elävää Herraamme. Kiitos heistä, jotka ovat tätä tehtävää keskuudessamme toimittaneet ja kutsustasi lähteneet liikkeelle hyvän sanoman asialle. Sytytä tulesi seurakuntaasi, että sen lämpö vetäisi maailmassa palelevat ulos pimeydestä. Siunaa Jaakon sukua ja vedä kaikki taivastielle, anna lujat Daavidin armot voidakseen pysyä yhteydessäsi ja periäkseen kerran taivaan.