Roskapostia ja täyttä asiaa täällä Pohjantähden alla

Televisiossa esitettiin amerikkalainen ohjelma avaruuden maisemista, siinä käsiteltiin maailmankaikkeuden rakenteita asiantuntemuksen voimalla, jossa kuitenkin jatkuvasti toistuivat sanat: - voi olla, ehkä, kenties, mahdollisesti, oletetaan, nyt tiedämme tämän verran, on olemassa teorioita….

Ajattelin, etteivät tiedemiehet ole kovin vakuuttavia? Ohjelmassa kerrottiin mönkijästä, joka oli saatu Marssiin ja aikansa siellä toittoiltuaan kone oli hyytynyt avaruusromuksi. Kerrottiin avaruusaluksesta, joka oli ammuttu kohti Jupiteria. Se oli tehnyt matkaa 14 vuotta, ottanut muutamia kuvia ja tuhoutunut? Sinne menivät veronmaksajien miljoonat kuin hohtimet kaivoon? Sen he olivat keksineet, että aurinko on elämän edellytyksen keskus? Sen muuten Raamattu kertoo selvästi jo tuhansia vuosia sitten ja aurinko on Kristuksen vertauskuva. Mutta Jeesus on vielä enemmän, hän on alku ja loppu, ensimmäinen ja viimeinen, valo, totuus, pelastaja ja tuomari.

Nämä tieteen ajoitukset ovat sitten oma satukirjansa, kun ihmisjärjellä yritetään kuvitella, miten kauan alkuräjähdyksestä (?) menee ensimmäisen citymarketin perustamiseen aikaa? Tarvitaan melko paljon uskoa ja ymmärrystä kuvitella, että esi-isämme olisivat olleet aikoinaan kaloja, sitten tulleet maalle ja vähitellen muuttuneet "ihmismäisiksi", kuten perustamalla poliittisia puolueita ja ostamalla kesämökkejä, keskittyen karjanhoitoon (tietysti sitten tulee uusia ongelmia, kun karja onkin vain kehityksestä jäljessä olevia sukulaisia - että voiko niitä hoitaa eettisesti oikein, jos he päättävätkin eräänä päivänä ruveta ihmismäisemmiksi vaikka opettelemalla aakkoset?) Tarvitaanhan kaikkeen toki miljardeja vuosia - vai tarvitaanko? Tiede tarvitsee sen verran aikaa selittääkseen kaiken olevaisen ilman Jumalaa. Jumala ei tarvitse aikaa, se on meitä varten, että voisimme ymmärtää häntä.

Ohjelman ehkä mielenkiintoisin osuus oli tiedemiesten arvio maasta; sehän on melkoinen mysteeri, että on yksi erilainen taivaankappale täällä pyörimässä, yksi, jossa on elämää, vettä ja merkillinen poikkeus kehityksestä - ihminen? Ihmeellistä on maan magneettikenttä, joka pitää olemassaoloa koossa ja sitten vielä suojelee meitä ympäröiviltä törmäyksiltä? Vesi ja synty on myös suuri mysteeri tiedemiehille, mutta ei meille tavallisille ihmisille? Kannattaisi lukea Raamattua – ihan alusta!

Jossain vaiheessa tiedemiehet sitten heittäytyivät tosi lapsellisiksi jättäen pohdintansa maasta, he ryhtyivät etsimään siis samanlaista kokkaretta avaruudesta, että salaisuus selviäisi? Näihin tukijoiden juttuihin voisi hyvin kirjoittaa otsikoksi: Älykkäitä satuja! Mielenkiintoista on näiden eturivin heppujen älylliset pohdinnat suunnattomien etäisyyksien taakse ja kertoa vakavalla naamalla, mitä siellä on ja miten ne ovat sinne tulleet. Vaikka saman aikaisesti he eivät kykene hallitsemaan edes omaa kotiaan, perhettään tai edes omaa itseään? Elämää odotetaan löytyvän, vaikka Jumala on sen rajannut tähän, pelastajaa odotetaan löytyvän vielä ihmisistä, vaikka Jumala on hänet jo meille lähettänyt. Voihan jokainen miettiä, paljonko itse on kehittynyt elämänsä aikana - ja mihin suuntaan? Olisi syytä löytää tie Golgatalle, muuten on edessä ikuinen pimeys! Tiede ei auta mitään, se on turhaa ajan ja rahan haaskausta, verrattavissa vanhusten hedelmäpelin pyörittämiseen marketin eteisessä.

Satutunti päättyi ja avasin tietokoneen, tutkin roskapostia netistä. Sitä tulle päivittäin säännöllisesti ilmeisesti automaatilla ammuttuna? Mutta ei hätää, minullakin on semmoinen ohjelma, joka automaattisesti pudottaa roskapostin omaan karsinaansa. Tämmöisiä on tullut:

Tässä kuussa olet valittujen joukossa!

Miten olisi 650 ilmaiskierrosta?

Televisiosi saapuu huomenna keskipäivällä. Voisitko vahvistaa tämän?

Löysimme sinulle uuden kumppanin.

Mahtava rasvanpolttaja samalla kun nukut.

Haluatko laihtua nukkuessasi 3 kg viikossa?

Tämä järjestelmä muuttaa elämäsi. 

Sääret kuntoon Hydro silkin avulla.

Junaile koko kesä ilmeiseksi

Näin saat palkkasi päälle 780 - 3800 euroa / kk

3000 € tilisiirto odottaa hyväksyntää

Duunia kotisohvalta? Kyllä on mahdollista

Sinulle on saapunut lähetys

Ilmainen kausikortti

engl. kielellä: perheesi voi nyt muuttaa USA:han.

Nappaa tästä 400 ilmaista pelikierrosta.

Salaisuus on tullut julki, voit lukea sen itse.

Tarjoamme mahdollisuuden voittaa uuden BMW.

Sinulle, joka aidosti haluat laihtua.

Erikoistarjous varten erityinen henkilö kuin sinä.

Kauniit ripset tarjous juuri sinulle.

Tuuheat ja naiselliset hiukset - kokeile postikuluilla!

25 min. jäljellä vahvistaa lahja korttisi

En ole ajatellut etsiä uutta kumppania, enkä muuttaa Amerikkaan, saada lisäansiota, laihtua, korjata ripsiä, tai sääriäni, en junailla kesällä, enkä ostaa televisiota, en enää mennä töihin tai tienata lisää, en halua BMW-autoa, en erikoistarjousta. Mutta monet tahot muistavat minua päivittäin uhraamalla tekniikkaa saadakseen sieluni kääntymään. Maailmalla ovat omat evankelistansa, joille riittää hetken nautinto, rikkaus, ilo nyt tässä.

No onneksi oma koneeni ulostaa nuo postit automaattisesti roskakoriin. Kuka sitten tarrautuu kaikkeen tuohon ja ostaa ties mitä? Ja mihin tuota kaikkea tarvitaan, tai kuka tarvitsee, ja onko meistä enää kehittymään, jalostumaan tai oppimaan uutta. Ehtoopuolen sankareille ei kannata enää mainita montaa asiaa päivässä, kun ei mene paljon jakeluun? "Mutta Barsillai vastasi kuninkaalle: "Montakopa ikävuotta minulla enää lienee, että menisin kuninkaan kanssa Jerusalemiin: minä olen nyt kahdeksankymmenen vuoden vanha; osaisinko minä enää erottaa hyvää pahasta, tahi maistuisiko palvelijastasi miltään se, mitä hän syö ja mitä juo? Tahi kuuluisiko minusta enää miltään laulajain ja laulajattarien laulu? Miksi palvelijasi vielä tulisi herralleni, kuninkaalle, kuormaksi?" 2.Sam.19:34-35.

Elävä kristillisyys perustuu armon ja totuuden ilmenemiseen Jeesuksen kautta. Se ei ole mitään halpakaupittelua tai joulualennusmyyntiä, eikä se ole edes aina tarjolla, sillä etsikkoajat tulevat ja menevät. Kieltäjät ja tuumaajat jäävät auttamattomasti asemalle, kun evankeliumijuna kutsuu kyytiin.

Herra on asettanut muutamia perusasioita uskovan elämään, sitä sanotaan vakaumukseksi ja kutsumukseksi, se on evankeliumi – Jumalan salaisuus, joka avautuu etsivälle ja kyselevälle. Jeesus elää meissä uskovissa ja hän tahtoo ottaa myös muodon uskovissa. Tämä merkitsee uutta elämää, hengellistä moraalia, uskontekoja, uutta valoa ja yhteyttä uskovien kanssa. Tämä ei ole meidän valintaamme vaan Jumalan, sillä Kristuksen oma on aina sidottu Vapahtajaan. Emme ole itsemme omia toteuttaaksemme mieltymyksiämme, vaan ristin kautta hyväksymme Herran ja suostumme hänen tahtoonsa. Tässä koulussa uskovasta tulee:

1.Taloudenhoitajia l.Kor.4:l (salaisuus). Meille uskotaan Jumalan salaisuuksia, jotka ulottuvat yli ajan, paikan ja ihmisedellytysten. Palvelemme Herraa asioimalla hänen valtuuttaminaan, hänen antamilla armolahjoilla, hänen seurakunnassaan rakentaen sitä, ja evankelioiden hänestä luopuneita, eksyneitä, kadonneita, hengellisesti kuolleita.

2.Vihoviimeisiä l.Kor.4:9 (katseltavia = teatron) Uskovat ovat maailmassa teatteriesitys, joka ei saa taputuksia osakseen. Monet odottavat uskovien lakkaavan uskomasta, toiset odottavat heidän laimenevan uskossaan ja osa vihaa sielunsa syvyydestä heitä. Kaikenlaiset yllättävät tilanteet odottavat kulman takana uskovaa, joka kantaa ristiään. Sillä kansa vaatii sirkushuveja ja asettaa uskovan pellen-rooliin.

3.Tunkio l.Kor.4:13 (kaikkien hylkimiä). Jätteet kumotaan kaatopaikalle ja sellaiseksi uskova joutuu "viisaan" maailman silmissä, kertoessaan järjetöntä sanomaa juutalaiseksi syntyneestä Jumalan Pojasta maailman Pelastajasta. Uskovan on varauduttava siihen, että hänet hylätään, hänellä ei ole uskovien lisäksi ystäviä, sillä hän haisee kuolemalta maailman sieraimissa kuin vanha kalanruoto.

4.Kirje 2.Kor.3:3. Postilla menee huonosti, eivätkä lähetykset tahdo kulkea perille? Mutta Jumalan postilaitos toimii aina ja kaikkialla, sillä Herra käyttää eläviä kirjeitä, elävää mustetta, äänikirjeitä, elävän elämän todistusta. Hän kirjoittaa palvelijoihinsa lähetteen, antaa voiman, luo edellytykset ja taloudelliset puitteet evankeliumin esiinmarssiin – näin lopunaikoina mm. netin verkkokalastuksen kautta.

5.Valkeus Fil.2:15 (pyhyys, puhtaus, onni) Joskus tuntuu, että näissä kisoissa ei ole juuri välkkyjä lainkaan. Tasapaksu, harmaus on vallitseva väri, joka saa voimansa uskonnollisuudesta. Värikkäät tyypit ja tavoista poikkeavat savustetaan äkkiä pihalle, että vanha kuolettava pimeys vain laskeutuisi kaiken kuorutukseksi? Mutta tähän Jeesus tekee topin ja valaisee syntisen taivaan valollaan. Ihmeellistä, ja sen seurauksena em. alkaa heijastaa Kristus-valoa ympäristössään yleisön pyynnöstä huolimatta!

6.Hyvät teot Ef.2:10 On turha alkaa miettiä, että mitä hyvää on tullut tehtyä. Aikansa kun miettii omia tekemisiään, niin itsekkyys alkaa paistaa kaikkialta läpi? Jos ja kun hyviä tekoja ilmenee, ne ovat Kristuksen aikaansaannoksia ja ehkä parhaiten juuri silloin, kun uskovainen on ollut eniten hiljaa ja sivussa. Hyvät teot ovat Kristus-kuva, jota lukemalla toiset löytävät Jumalan.

- uskovaisuus ei ole höpöttämistä - se on elämää ja uskonvaellusta Jeesuksessa. Usko siis kaikki Jeesukselle, hän pitää sinusta huolen!

Kiitos herra, että olet jaksanut meitä kärsivällisesti kuljettaa, siunata ja johdattaa kuluvan vuoden aikana. Se on tuonut tullessaan yllätyksiä, iloja ja itkuja. Muista kiusattuja, sairaita, kuormien alla kulkevia, pimeää porukkaa ja luopuneiden armeijaa. Tuo valheessa elävät totuuteen, pettyneet rakkauteesi, toivon kadottaneet armopöytääsi. Muista sitäkin, joka kokee olevansa kaikkein huonoin. Ota koko tuleva vuosi hallintaasi meidänkin osalta, että voisimme kulkea askeleissasi ja edeltä valmistetuissa teoissa. Anna meidän kuulla uutisia pelastuneista, jotka tunnustavat sinut Herrakseen ensimmäistä kertaa elämässään.

Paras siunaus alkaissa vuoteni....

Käy, kansa, Herraasi vastaan, nyt kiiruhda riemuiten ja palmuista oksia taita ilosaatossa Kristuksen.

Otin maasta kadunkulmasta puun siemeniä ja pistin ne taskuuni. Se tapahtui Espanjassa. Kotona sitten laitoin siemenet purkkiin ja ne alkoivat kasvaa - tosin hitaasti. Siemenet olivat palmunsiemeniä. Vähitellen ne alkoivat tehdä laihoja lehtiä. Kun oli kulunut muutama vuosi ja sukulaiset saivat kasvinkasvatuksestani liian paljon huumorin aihetta - kuten: täytyy tehdä kattoon reikä, kun se suurenee? - päätin poistaa kasvin elävien kirjoista. Se oli silloin n. 40 cm - elämäni pisin palmu. Ostin sitten puutarhamyymälästä valmiiksi kasvatetun palmun n. 1 m. Tämä näyttävä kasvi on saanut sitten enemmän kunnioitusta sukulaisten keskuudessa. Itse otan usein torkut päivisin sen lehtien alla.

Mutta palmu ei ole pohjolan kasvi, se ei menesty kuin sisätiloissa näillä leveysasteilla. Israelissa se oli yleinen ja tunnettu kasvi, joka liittyi myöskin pelastushistoriaan.

"Mutta seitsemännen kuukauden viidentenätoista päivänä, kun te olette korjanneet maan sadon, viettäkää Herran juhlaa seitsemän päivää; ensimmäinen päivä on levon päivä, ja kahdeksas päivä on myös levon päivä. Ensimmäisenä päivänä ottakaa ihania hedelmiä puista, palmunoksia ja tuuheiden puiden lehviä sekä pajuja purojen varsilta, ja pitäkää iloa seitsemän päivää Herran, Jumalanne edessä. Ja viettäkää sitä juhlana Herran kunniaksi seitsemän päivää vuodessa. Se olkoon teille ikuinen säädös sukupolvesta sukupolveen; viettäkää se seitsemännessä kuussa. Seitsemän päivää asukaa lehtimajoissa; kaikki Israelissa syntyneet asukoot lehtimajoissa, että teidän jälkeläisenne tietäisivät, kuinka minä annoin israelilaisten asua lehtimajoissa, kun vein heidät pois Egyptin maasta. Minä olen Herra, teidän Jumalanne." 3.Moos.23:39-43.

Israelin kansan tuli viettää lain mukaan vuosittain lehtimajanjuhlaa ja se on edelleenkin mukana vuosiohjelmassa. Sankat joukot valistuneita kristittyjä eri puolilta maailmaa suuntavat silloin matkansa pyhälle maalle juutalaisen kansan vieraaksi. Varmaan on joukossa runsaasti sekakansaakin, jolle vain mukana olo on tärkeää? Mutta alun perin oli tärkeää....

1.Että se oli vapautumisen juhla-aika. Se viittaa profeetallisesti Kristuksen ristin työhön.

2. Luku 7 on kuva täydellisyydestä, siinä yhdistyvät ihmisen luku 6 ja Jumalan sapatti, lepopäivä. Se viittaa Kristuksen lahjoittamaan rauhaan ja anteeksiantamukseen.

3.Kahdeksas päivä viittaa tulevaisuuteen, alkavaan uuteen viikkoon. Se merkitsee Kristuksessa osaksemme tulevaa tulevaisuutta ja toivoa.

4. Juhla-aika tuli viettää Herran kunniaksi. Se merkitsee Kristuksen tuloa ja vaikutusta uskovan elämässä pysyvästi, jatkuvasti.

5. Lehtimajassa tuli olla palmunoksia, joka on kuva elämästä, elämänlahjasta ja toimii niin ollen kunnianosoituksena elämänantajalle. Se merkitsee kunnian antamista Jumalalle, Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä.

6.Lehtimaja oli väliaikainen koti ja se purettiin käytön jälkeen. Se ilmaisee meidän kannaltamme ajallisen ja aineen katoavaisuuden, sekä esikuvallisuuden.

7.Se oli ikuinen säädös laissa. Se merkitsee Kristuksen valtakunnan päättymättömyyttä ja uskon kantavuutta tuonpuoleiseen kotiin.

8.Juhla oli muisto Egyptin orjuudesta vapautumisesta. Se on kuva siitä, että ihminen pelastuu vain Jumalan avulla ja jokainen uskoontulo on Kristuksen ihme.

9. Juhla pysäytti arjen ja työn, jolloin kiitettiin Jumalaa maan sadosta. Se merkitsee kuvaa Jumalan vaikutuksesta jokaiseen ihmiselämän alueeseen. 

10. Juhlan viimeinen viisaus oli se, että Herra oli heidän Jumalansa. Se merkitsee sitä, että Jeesus ilmestyttyään Israeliin tuli jokaisen hänen uskovan Herraksi ja Vapahtajaksi.

Ihmisten suuri odotus kautta aikojen on ollut hyvä hallitsija, joka on oikeudenmukainen, kansaa suosiva, rehellinen, ystävällinen ja epäitsekäs, heikkojen auttaja. Näitä on vaan esiintynyt historiassa kovin harvoin ja moni tullut sutena lammasten vaatteissa. Kansa on saanut kärsiä hirmuvaltiaista, jotka ovat tulleet suosituiksi katteettomilla lupauksilla ja kansan äänillä. Demokratia ei ole voinut poistaa huonoja hallitsijoita, koska synti hallitsee ihmisiä. Pahuudella on monet kasvot ja kristillisyyskin on saanut omakuvan albumiin kirkkoherrojen, paavien ja inkvisition kautta. Messiasta on odotettu, mutta millainen hän olikaan?

"Seuraavana päivänä, kun suuri kansanjoukko, joka oli saapunut juhlille, kuuli, että Jeesus oli tulossa Jerusalemiin, ottivat he palmupuiden oksia ja menivät häntä vastaan ja huusivat: "Hoosianna, siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen, Israelin kuningas!" Joh.12:12-13.

Mitä lie kansa ajatellut, kun se reunusti Jeesuksen aikaisen Jerusalemin sisääntuloreittiä idästä päin? Ainakin he levittivät palmunoksia tielle Kristuksen kulkea niiden yli. Se oli juhlallista ja kunnioittavaa. Se osoittaa alamaisuutta ja kuninkaallista tervehdystä riemukulkueessa. Siten myös anottiin kuninkailta armoa ja rauhaa. Kristukselle tämä tehtiin myös hoosianna, menestys huudoin laulaen.

Luther sanoi näistä: - Oksat merkitsevät profeettojen lauselmia, joista yksi on juuri tässä evankeliumissa, sellaisia jotka eivät sisällä kertomusta eikä mitään esikuvallista vaan Jumalan lupauksia. Profeettojen kirjeet ovat puita ja ne, jotka niistä kansalle noita lauselmia julistavat, karsivat oksia, hajotellen niitä kristillisen uskon tielle…. että puista karsitaan oksia ja niitä levitetään tielle, tietää saarnavirkaa ja Raamatun ja profeettojen todistamista Kristuksesta;…. sen kautta Kristus tulee tutuksi ja tunnetuksi. Syyttä ei tässä erikoisesti mainita palmunoksia…. siten nimittäin ilmaistaan, mitä on tunnustus ja mitä Kristuksesta on saarnattava ja uskottava. Palmupuu on luonnostaan sellainen, että siitä tehty malka ei notku minkään kuorman painosta, vaan se nousee painoa vastaan. Tämä tietää Jumalan sanaa; kuta enemmän sitä painaa, sitä enemmän se nousee, siinä tapauksessa että lujasti sen uskot. Sanoissa on voittamaton voima: syystä niitä voidaan nimittää palmunoksiksi. Room.1:16 "Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi, juutalaiselle ensin, sitten myös kreikkalaiselle." Kuoleman, synnin ja helvetin ja kaiken pahan täytyy väistyä sen tieltä. Se kohoaa sen edessä joka asettuu sitä vastustamaan.

Ihmiset tekevät toinen toisistaan epäjumalia, joiden he ajattelevat tuovan elämäänsä onnea, rahaa ja ruusuja, poistavan syyllisyyden ja tyhjyyden tunteet, antaen iloa pimeään huoneeseen. He levittävät palmunoksansa epäjumaliensa eteen ja kumartavat syvään näiden edessä, nuolevat niiden varpaita. Tähän sopivat idols, x-factor, huippu-urheilu, viihdemaailma, muoti, sijoittaminen, jatkuvan kasvun tavoittelu ja köyhien kyykyttäminen. Näissä kisoissa levitetään palmunoksia menestyvien ja tuottavien eteen ja samalla ajatellaan omaa hyötyä sen myötä – minäkin voitan, kun olen voittajan kaveri?!

Mutta pian nämä "tähdet" sammuvat, hukkuvat, tekevät jotakin hullua lisää tai peräti itsemurhan. Menestyksen huumassa joku koukuttaa heidät syötiksi toisille toheloille ja tätä onkimatoa roikotetaan kuolemaan asti koukussa omaisuuden toivossa. Pian heistä on jäljellä vain ruoto, kannattajat ja lypsyporukka ovat syöneet lihat, kauneus on jäänyt muistojen albumiin ja vain vanhoja lehtileikkeitä on pino muistoina palmunoksien vuosista. Seuraavaksi voi sitten suunnitella rahastusta kunniaa seuranneista kurjuuden vuosista, sillä ihmiset ovat kovin kiinnostuneista kuulemaan, kuinka tähti putosi pyllylleen kuralätäkköön ja tuhri kauniin esiintymisasunsa sikojen seurassa? Loukkuun jäänyt hiiri on filmaattisen kaunis, mutta se ei kelpaa enää kenellekään, se sopisi ainoastaan täytettäväksi eläinmuseoon? Roistot ovat aina myös herättäneet voimakkaita tunteita ja Barabbbas huudetaan täällä maailmassa Jeesuksen edelle, tappajaa kumarretaan mieluummin kuin armahtajaa!

Toista on Jumalan valtakunnassa, se ei kaadu, kuihdu, eikä lopu. Siellä on elämä ja ikuisuus. "Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri. He ovat istutetut Herran huoneeseen, he viheriöitsevät meidän Jumalamme kartanoissa. Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole." Ps.92:13-16. VT:n palmupuu on kuva Kristuksesta. Hän on, elää ja vaikuttaa ja niin myös jokainen joka uskoo häneen. Hänen juurensa ovat taivaassa Isän luona, hän tuo elävän veden virrat syntisen ulottuville, hän luo arkeen keidashetkiä. Jeesus on keskellämme Vapahtajana ja Herrana ja syntiset löytävät levon ja rauhan hänen luonaan. Kaikenlaiset yrittäjät, idolsissa hävinneet, umpihankenponnistelijat, kivenkantajat, tuulentavoittekijat, tyhjänpäällerakentajat, turhuudenmajatalon asukkaat ja itsensäväsyttäjät selviävät ongelmistaan hänen seurassaan.

Jeesus on se ennustusten palmupuu, jonka vanhurskaus kestää ikuisuuteen ja pelastaa siihen turvautuvat. Hänen uhrinsa ja verensä ansiosta täysin kelvottomat ihmiset ovat kerran kirkkauden maassa kiitollisina Jumalan edessä. Siellä on sitten suuri katselmus, jonka vertaista ei ole ollut. Lukematon joukko ihmisiä huutamassa maailman historian suurinta uutista julki: - Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta. Se, mikä on ollut maailmassa ja ajassa salattua, on siellä kaikkein keskeisintä, suurinta ja ylistettävää. Jumala ja hänen Kristuksensa ovat kaiken keskipisteenä. Pelastuksen merkkinä ja tunnuksena on jokaisella kädessään palmunoksa. Se viittaa Vapahtajaamme, profetian palmupuuhun, jonka elämästä ja vaikutuksesta nämä ovat osalliset. Jeesuksen he turvautuivat ajassa ja nyt ikuisuudessa he lepäävät tässä uskossa, joka on muuttunut näkemiseen. Ihmeellinen on tuo päivä!

"Tämän jälkeen minä näin, ja katso, oli suuri joukko, jota ei kukaan voinut lukea, kaikista kansanheimoista ja sukukunnista ja kansoista ja kielistä, ja ne seisoivat valtaistuimen edessä ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkeihin vaatteisiin, ja heillä oli palmut käsissään,

ja he huusivat suurella äänellä sanoen: "Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalta." Ilm.7:9-10.

Tänään, Kristus, tartumme sinuun kuin entisajan kansa ennustusten palmuun, sillä sinä elät ja sinun vaikutuksestasi mekin elämme. Anna meillekin todistajan rohkeutta tunnustaa sinut ihmisten edessä omaksi Herraksemme ja Vapahtajaksemme. Mekin haluamme laskea vaatteemme ja palmunoksat sinun tiellesi, Herra,  että kunnioittaisimme sinua täällä häpeämättä ja toivottaisimme sinut aina ja kaikkialle tervetulleeksi. Nosta, Herra, kansasi kiitolliseen mieleen, katsomaan asioita ja ihmisiä sinun valossasi.

 

"Tämä on Herran portti: vanhurskaat käyvät siitä sisälle. Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi. Se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, on tullut kulmakiveksi. Herralta tämä on tullut; se on ihmeellistä meidän silmissämme. Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. Oi Herra, auta, oi Herra, anna menestys! Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimeen; me siunaamme teitä Herran huoneesta." Ps.118:20-26

Minä olen teitä rakastanut, sanoo Herra.

Nykyään puhutaan paljon rakkaudesta, mutta harvemmin kuitenkaan sanotaan, että rakastan sinua. Ehkä se on suomalaisessa rehellisyydessä liian paljon ilmaistu ja vaatisi jonkin sortin selityksen, että mihin sitä nyt pyritään? Puolisot voivat sanoa niin toisilleen häissä ja vielä häiden jälkeenkin - jos ovat sitä mieltä? Lapsille voidaan sanoa niin yli rajojen, mutta Suomessa vieraalle ihmiselle emme sano niin. Rakkauden on korvannut ruotsin lainasana tykätä, joka on selvästi lievempi ilmaisu ja sen voi helposti kumota ja kuitata mielen muutoksella? Seuraava aste lievempään on sitten välittäminen ja sen jälkeen tulee vielä sääli ja sietäminen, joka on siellä rakkauden laidalla. "Niin nainen sanoi hänelle: "Kuinka sinä saatat sanoa: 'Minä rakastan sinua', vaikka sydämesi ei ole minun kanssani?" Tuom.16:15.

En muista koskaan kuulleni, että omat vanhempani olisivat sanoneet julkisesti rakastaneensa toisiaan, mutta en myöskään koskaan kuullut heidän riitelevän keskenään? Avioliitossa he olivat kuolemaansa asti ilman suurempia kriisejä. Työ, toimeentulo ja arjen askareet täyttivät pienen perheen aikataulun. Lapsuuden mielikuviini on jäänyt näkemys, että isä oli aina töissä ja kävi joskus kotona? Äiti polki fillarilla kaupunkiin töihin noin viisi kilometriä ja vei minut mennessään lasten seimeen, sekä haki tullessaan pois sieltä. Niin pienen pojan päivä poissa kotoa oli normaalisti 10 tuntia. Kotiaika jäi lyhyeksi ja siitäkin osa kului huoltotöihin, lämmitykseen, vedenkantoon ja siivouksiin. Kyllä minä sain osakseni rakkautta, sanoja ja huolenpitoa. Mutta muuten elämä oli vaatimatonta, nykymitassa köyhää ja hengellisistä asioista ei meillä puhuttu.

Asuimme sodan jälkeen rakennetussa rintamamiestalon yläkerrassa vuokralla n. 30² hellahuoneessa pienenä perheenä luvulla Turun Hirvensalon saaressa. Alueella oli Seiskarista siirtyneitä evakkoja, joille oli annettu mahdollisuus rakentaa uusi koti itselleen. Alakerrassa asui omistajaperhe, jonka samanikäinen poika oli paras kaverini monta vuotta. Siihen aikaan ei ollut talossa mukavuuksia, vesi tuli ja meni, kun jaksoi kantaa. Mutta sähkö oli saatu taloon pian syntymäni jälkeen ja huoneet lämpisivät pystyuuneilla ja hellalla polttopuilla. Ihmiset olivat köyhiä ja työtä tehtiin lujasti hengenpitimiksi.

Suuret juhlat olivat sen ajan herkkua, jolloin ihmiset kokoontuivat toistensa kotiin irrottelemaan. Mieleeni on painunut monta tällaista tapahtumaa, jossa vanhemmat joivat alkoholia, tanssivat ja pelasivat korttia. Isäntäperheellä oli iso ularadio, jossa oli avattava kansi. Kannen alla on levysoitin, jossa oli safiirineula ja siinä soitettiin savikiekkoja, viihdemusiikkia, iskelmiä jms.

Perheinä tultiin juhliin mukaan, siellä ei ollut sinkkuja. Yksinäisen ihmisen oli vaikea tulla toimeen, koska palkat olivat pienet ja asunnot rakennettiin perheitä silmällä pitäen. Mutta rakkautta oli sen verran, että suhteet pysyivät jotenkin koossa, vaikka riideltiinkin? Eräs aviopari jäi mieleen noista juhlista, heillä oli tapana aina riidellä humalassa? Vai oliko niin, että lapsenmieleeni jäi riitojen estottomuus ja kova ääni? Yleensä he kuitenkin lähtivät kahdestaan juhlista ja niin sopu antoi sijaa? Vanhempieni en muista riidelleen, enkä muutenkaan käyttäytyneen sopimattomasti.

Rakkautta on hehkutettu iskelmissä koko pienen ikäni ajan, mutta tulokset ovat jääneet kovin laihoiksi ja kyse on enemmänkin toiveajattelusta ja rahastamisesta. Sen ovat korvanneet erot, hylkäämiset, exät, irtiotot, ostorakkaus (kauhea sana) ja uusperheet. Murrosiässä tuntui, ettei rakkautta ole missään ja kaikki on vain suurta sekoilua, järjetöntä kaaosta? Tietysti näkemykseni oli subjektiivinen ja joku oli voinut saada rakkaudesta paremman käsityksen ympäristössään? Ehkä osa kuului jo syntymänsä perusteella hopealusikkakerhoon ja osa meistä oli totutettu näkemään asiat aurinkolasien takaa? Mutta entä semmoiset, jotka eivät koskaan pääse syliin, jota kukaan ei halaa - korkeintaan kättelee hanskat kädessään tai desinfinointiaineen kautta? Ihmiset eivät tunne Jumalan rakkautta, eivät puhu siitä, eivät koe sitä. "Minä olen teitä rakastanut, sanoo Herra. Mutta te sanotte: "Missä sinä olet osoittanut rakkautesi meihin?" Mal.1:2.

Mieleeni on jäänyt vuosien takaa tilanne, jossa vaimoni toi työpaikaltaan meille kotiin kaksi lasta väliaikaisesti, kun heidän vanhempansa eivät kyenneet hoitamaan heitä alkoholismin ja rikollisuuden tähden - koti oli tilapäisesti tyhjä. Vieläkin näen nuo lasten säälittävät kasvot ja pelokkaat ilmeet silmissäni. Ja oliko noilla vanhemmilla koskaan itsellään ollut edellytyksiä hoitaa ja huolehtia muista - oliko kukaan rakastanut heitä?

Ilman Jumalaa elämme loputtomassa vihan, koston ja säälimättömyyden kierteessä. Ilman Jumalaa ei ole rakkautta ja joku sen aina tuo ulottuvillemme Jeesuksen evankeliumissa. "….tietäen, veljet, te Jumalan rakastetut, teidän valitsemisenne: että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne…." 1.Tess.1:4-5.

Uskovien välit ovat usein kaikkein suurin solmukohta hengellisessä työssä ja paikallisseurakunta tuntuu seisovan vain kirkkorakennuksen uljaassa fasadissa? Puhutaan siitä, että kemiat eivät kohtaa, mutta todellisuudessa taustalla on aina ylpeys, jota seuraa halveksiminen, vähättely ja hylkääminen. Myös eriarvoisuus pesii helposti uskovien porukoissa ja niin syntyy kahden ja useamman kerroksen väkeä. "Ja nyt, rouva, minulla on sinulle pyyntö, ei niinkuin kirjoittaisin sinulle uuden käskyn, vaan minä kirjoitan sen, joka meillä alusta asti on ollut: että meidän tulee rakastaa toinen toistamme." 2.Joh.1:5. Kun kadottaa Jeesuksen, kadottaa myös hänen sanansa, uskon ja rakkauden, ihminen alkaa seurata omia sommitelmiaan. Herra on tehnyt selvät hiihtoladut pysyäksemme niillä, mutta on kova hinku vääntää uutta omaa latua niiden viereen? Osa haluaa tasamaalta lasketteluun, osa ei mene mäkeen, osa ei kuittaa edes suksia, voitelusta puhumattakaan?

Niin, onhan meissä uskovissa vikaa ja vanhemmiten ne vain lisääntyvät, tai ehkä niistä tulee enemmän tietoisiksi. Nuorempana ihminen on aidosti naiivi ja luulee vielä jotakin itsestään? Vanhempana tulee kaduttua monta nuoruuden töppäilyä, joita ei kuitenkaan saa tekemättömäksi. Mutta syyllisyyden voi hoitaa pois tulemalla Kristuksen luokse ja hylkäämällä pahuutensa siinä määrin kuin on siitä tietoinen. Ilmeisesti tässä on suurta maakunnallista ja luonteenomaista vaihtelua, myös seurakunta ja ympäröivä uskovien joukko käsityksineen, opetuksineen vaikuttaa suuresti suhtautumiseemme syntiin.

Täysin pyhittyneet (missä heitä lieneekään?) eivät tarvitse armoa, eivät myöskään pikkusyntiset (hehän korjailevat pikku vikansa kuin mopon moottorin mennen tullen), jotka porskuttavat muiden päiden yläpuolella? Mielisairaat ovat ainakin itselleni olleet vaikea ryhmä, sillä siinä menevät sielu ja henki sekaisin. Sielullinen tasapainottomuus (riippumatta älyllisistä edellytyksistä) heittelee heitä milloin tuleen milloin veteen, luulemiseen ja kuvitelmiin. Onhan tunnettua, että nämä levottomat sielut saattavat soittaa sielunhoitajilleen jopa 10 kertaa päivässä. He eivät ole löytäneet Kristuksen rauhaa. Mutta Jeesuksen rakkaus on heillekin kaikkein tärkein asia - ymmärtävät he sitä tai ei. Mutta miten he voivat päästä siitä osalliseksi, kuka jaksaa heidän kanssaan, kuka kuuntelee, keskustelee, rukoilee, opettaa kärsivällisesti kuin lasta? Vai onko uskovien keskinäinen rakkaus jäätynyt? Etsiikö evankeliumi vain terveitä ja hyväosaisia nykyään?

"Juudas, Jeesuksen Kristuksen palvelija ja Jaakobin veli, kutsutuille, jotka ovat Isässä Jumalassa rakastetut ja Jeesukselle Kristukselle varjellut. Lisääntyköön teille laupeus ja rauha ja rakkaus." Juuda 1-2. Kuinka tärkeää on usein kuulla olevansa kutsuttu, Jumalan kutsuma, valitsema, valtuuttama, rakastama. Kuinka tärkeä sana onkaan sielulle, joka painii omien ongelmiensa kanssa ja on maallisissa murheissa päivittäin, kuulla olevansa Jumalan rakastama. Parhaimmillaan se valo näyttää tietä eteenpäin, nostaa langenneen, vetää tielle takaisin eksyneen, sitoo haavoittuneen pahat ruhjeet, antaa levottomalle rauhaisan yöunen, hiljentää häijyn luonnon ja antaa anteeksi syntimme.

Mutta ei vain se hetkinen Herran kanssa ja edessä, vaan lisääntyvässä määrin sääliä, rauhaa ja rakkautta Jeesukselta. Jos Jeesuksen rauha ja rakkaus eivät lisäänny, seurakunta hajoaa, Kristuksen ruumis runnellaan taas, uskovat vetäytyvät toisistaan hajalleen pieniin itseriittoisiin ryhmiin, jotka vähitellen kuivuvat olemattomuuteensa.

Jeesuksen seuraaminen ei ole mikään pikku juttu, joka hoidetaan kädet taskussa vihellellen. Herran kanssa on opeteltava kulkemaan joka päivä, tyynessä ja myrskyssä, yksin, kaksin ja ryhmässä, terveenä ja sairaana, vauraana ja rahattomana, rukoillen ja etsien, todistaen ja vaieten, menestyneenä ja epäonnistuneena, odottaen ja vastaanottaen, rakkaudesta lukien ja sitä tuntien, Golgatalla ja ihmisten keskellä, itkuissa ja ilossa.

Kun Jeesus oli valinnut apostolinsa ja antanut lähetyskäskyn, hän kohtasi heidät ristinkuolemansa ja ylösnousemuksensa jälkeen järven rannalla: "Hän sanoi hänelle taas toistamiseen: "Simon, Johanneksen poika, rakastatko minua?" Hän vastasi hänelle: "Rakastan, Herra; sinä tiedät, että olet minulle rakas." Hän sanoi hänelle: "Kaitse minun lampaitani." Joh.21:16.

Kuinka valtava lataus tuohon keskusteluun sisältyikään, kuinka kauas sen sanoma ulottuikaan. Siinä Kristus rakensi uudelleen rikkimennyttä yhteyttä kieltäjään, Pietariin, sillä ilman tuota rakkaudenyhteyttä kaikki olisi turhaa ja voimatonta. Omavoimainen Pietari oli jo kerran nyrjähtänyt pois uskosta yön pimeydessä, eikä häneen voinut luottaa. Tarvittiin suurempi voima, uudistava armo ja se oli Kristuksen rakkaus.

Jokaisen uskovan tulisi kuulla tuo kysymys omalla kohdallaan: Olenko minä sinulle rakas? Jos emme rakasta Jeesusta, emme voi olla uskossa, eikä ole myöskään hyvää hedelmää seuraamuksena.

Loppujenlopuksi Jeesus ei sittenkään kysy Pietarin kykyä rakastaa, vaan sitä uskooko hän Jeesuksen olevan rakastettava henkilö? Se on olemassaolon kysymys ja vastauksemme ohjaa suuntamme, käytöksemme, elämämme, valintamme ja tulevaisuutemme. Herran rakkaus ei sammu, meillä se on usein himmeällä hiilloksella.

Simo Korpela, Toivakan kirkkoherra kirjoitti Kotimaa-lehden joulunumerossa 9.12. 1908 rukouksen keskellä ahtaita aikoja ja se sopii myös meille tänään etsiessämme Herraa:

Meit' auta, oi armollinen.

Mä murehdin, Herra, mun kansani kuollutta tilaa.

Se nääntyy, se hukkuu, sen saatana pirstaa ja pilaa,

Se vääryyden maljasta sappea sieluunsa juo

Ja uhreja Kainin kantaa alttaria luo.

Oi Herra, jo armosi suo !

Jo äidit, jo lapsetkin taistelun telmeessä pauhaa.

Oi Herra, ei alttarien juurellakaan ole rauhaa.

Nyt manalanhenget jo kahleista irralla lie

Ja kansani pettää ja särkee ja surmahan vie.

Oi aukene, autuuden tie!

Vai loppuiko, Herra, sun armosi aivan jo meiltä?

Pois käänsitkö kasvos jo kansani kurjilta teiltä?

Oi kuule vieläkin huutoa hurskahien

Ja säälivä katseesi luo tähän kurjuutehen!

Meit' auta. oi armollinen!

Ja autuuden sauvaan tartu ja pyhyyden miekkaan

Ja irroita meitä jo kahleista saatanan viekkaan.

Ett' uskoja rakkaus tai vahan kastehellaan

Jo alkaisi kansaamme sairasta virvottamaan!

Käy, Herra, jo armahtamaan!