Ps.4:2. Vastaa minulle, kun minä huudan, sinä minun vanhurskauteni Jumala, joka ahdingossa avarrat minun tilani. Armahda minua, kuule minun rukoukseni.

Taivaallista menoa

Esirukoilija Ulla-Christina Sjöman

• 28 min
• ma 16.9.2019

Ulla-Christina Sjöman on esirukoillut ihmisten puolesta yli 40 vuoden ajan, nykyään vanhainkodissaan. Aiemmin hänen eri kirkoissa pitämiinsä esirukousiltoihin virtasi väkeä bussilasteittain. Hän sai toistatuhatta kirjettä kuussa, ja hänen puhelimensa soi taukoamatta. Toimittaja: Hanna Klingenberg. Vastaava toimittaja: Lucas Snellman.

https://areena.yle.fi/1-4598175?autoplay=true

Ps.71:18. Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.

          Valkeakosken Kristilliset Eläkeläiset

   Syksyn 2019 ensinmäinen kuukausitilaisuus pidetään Valkeakosken seurakuntatalolla keskiviikkona 25.9.-19 klo 14.00
   Tilaisuudessa puhuu Turkka Aaltonen ja kahvituksen jälkeen pitää esitelmän vitamiineista ja hivenaineista farmaseutti Pekka Korpisaari.
   Kahvitauolla on myytävänä adresseja ja kortteja
   Lopuksi pidetään arpajaiset
   Tilaisuus on kaikille avoin !

           TERVETULOA !

Eikö pahuutesi ole suuri ja sinun pahat tekosi loppumattomat? Job 22:5

Olin poikaiällä mukana partiotoiminnassa Turussa, se oli siihen aikaan semmoinen harrastus, joka kokosi aika paljon nuoria yhteen. Retkeilimme, seilasimme, kalastimme, pidimme leirejä, teemailtoja, opettelimme elämän taitoja ja marssimme kulkueessa. Melkein kaikki kulmakunnan kaverit olivat mukana sosiaalisista taustoista riippumatta, oli rikkaiden kotien lapsia ja osa asui köyhissä työläismökeissään.

Meillä oli tapana kerätä yhteiskassaan rahaa erilaisia tavoitteita varten ja tein sitten partiokololle semmoisen kannun, joka oli muistaakseni joku vanha lääkepurkki, ja johon työstin rahan mentävän reiän. Sinne sitten laitoimme kolikkoja kokousten yhteydessä varojemme mukaan, joitakin kymmenpennisiä. Markka oli siihen aikaan vielä iso raha. Kerran, kun auoimme purkkia, se olikin tyhjä, tyhjennetty, joku oli vienyt kaikki rahat sen siliän tien. Olimme pettyneitä ja turhautuneita, mutta etsinnästä ja kuulusteluista huolimatta kukaan ei ilmoittautunut syylliseksi. Selvää kuitenkin oli, että varas oli omaa joukkoa, ehkä noin parinkymmenen henkilön joukosta joku. No Jumala tietää, kuka sen teki, eikä sillä pitkälle pötkitty.

Pahuudella on merkillisen tukeva ote ihmisiin, sillä pienestä pitäen kansa oppii kaikki metkut, vääryydet, pahuudet, tappelemiset, valehtelut, varastamiset, juonittelut, hyväksikäyttämiset, itsekkyydet. Raamattu sanoo: "Älköön näet kukaan teistä kärsikö murhaajana tai varkaana tai pahantekijänä tahi sentähden, että sekaantuu hänelle kuulumattomiin;" 1.Piet.4:15. Pahuus ei ole vain moraalittomuutta, se on synnin valtaa ja purkautumista arjessa. Tätä me ihmiset sitten tuotamme suuresti pitkin muuten turhaa menoamme. Aivan oman ryhmänsä muodostavat sellaiset ihmiset, jotka eivät ole mitään, eivät ole saaneet mitään aikaan - paitsi pahuutta - mutta mesovat ja vaahtoavat kaikista asioista kuin poliitikot. Heille on tärkeää omistaa itseään fiksumpia tuttavia, sillä he yrittävät nostaa heikkoa itsetuntoaan ajatellen, että noista hieman ylempänä olevilta tulee vaikutusta heihinkin. Mutta peruspahuus, perisynti asuu sielläkin, eikä vain alivuokralaisena tai talonmiehenä. Pahuudella on valtava voima turmella ja tuhota mikä tahansa hyvä ihmisrakennus ja niin tulee Luojalle hänestä vain häpeää. Pahuus pyrkii myös pukeutumaan valoksi, kun ihmiset yrittävät muuttaa Jumalan luomistyön pirullisen mielensä mukaiseksi. "Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa, nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen." Room.1:24-25.

Kävelin eräänä päivänä ystävien kanssa Ylivieskassa palaneen kirkon raunioilla. Sinne oli laitettu alttarin paikalle hiiltynyt risti ja tehty sen eteen väliaikainen pöytä kesäisiä kirkonmenoja varten. Suurten kivien päälle oli nostettu puita penkeiksi seurakuntalaisille. Raunioiden viereen oli laitettu vanha kirkon kuva ja kertomus siitä, miten tähän oli tultu, miten tuho oli tapahtunut. Tosin uutissankarin nimi oli jätetty mainitsematta.

Luin sitten uutisista, että seurakunta on suunnitellut hyvin kallista uutta kirkkoa palaneen lähelle. Mutta onko oikein viisasta käyttää monia miljoonia pelkkään arkkitehtuuriin, kun Jumala ei ole niistä kiinnostunut, eikä niiden perään kysytä kerran viimeisellä tuomiolla? Vai mitä olisikaan tässä ajassa kalliin Nardusvoiteen haaskaus Kristukselle? Eikö se ole ihmiset, uskovat, Vapahtajan ruumis siihen kutsuminen, evankelioiminen ja sen varustaminen, tukeminen ja hoitaminen?

Kaksi hampparia murtautuivat kerran erääseen kirkkoon mellastamaan meidän kulmilla. He sotkivat paikkoja, repivät Raamatun ja sytyttivät sen sivuista nuotion lattialle. Sitten he poistuivat paikalta ja kiipesivät läheiselle mäelle katsomaan, kun puinen kirkko paloi suurella liekillä maan tasalle. Miehet joutuivat kiinni ja oikeus määräsi heidät vankeuteen. Vankilassa toinen mies tappoi itsensä, mutta toinen tuli uskoon. Kirkkoherra kuuli miehen uskoontulosta ja otti tämän vapauduttua häneen yhteyttä. Hän pyysi miestä todistamaan uuteen kirkkoon, joka oli rakennettu vanhan kirkon raunioille. Mies kummasteli ja oli hämillään, mutta lupasi tulla. Niin kirkollisissa ilmoituksissa luki eräänä päivän ”Tänä iltana kirkossa puhuu kirkonpolttaja”. Ihmisiä oli runsaammin kuin joulukirkossa, sillä kaikki halusivat nähdä, millainen mies oli heidän pyhäkkönsä polttanut.

Mies teki avoimen synnintunnustuksen ja kertoi olevansa vilpittömästi pahoillaan siitä, että hän oli tehnyt tämän hirveän teon ja polttanut seurakunnan suuresti rakastaman kokoustilan. Hän pyysi sitä seurakunnalta anteeksi. Ihmiset kyyneltyivät kuullessaan syvän katumuksen ja halun parannukseen, sekä ihanan evankeliumin Jeesuksen pelastavasta työstä. Mies oli selvästi uudestisyntynyt ja hän oli toinen ihminen, kuin se, joka tuhopoltti kirkon. Kirkkoherra kysyi vielä tilaisuuden lopussa, oliko jollakin syytöstä miestä vastaan, vai saiko hän anteeksi? Kaikki olivat vaiti.

Lienee niin, ettei ihminen voi koskaan täydellisesti ymmärtää synnin voimaa ja syvyyttä itsessään. Mielentilat, aineet ja huumeet, joskus toiset ihmiset ja itse piru saavat hyvänkin ihmisen tekemään mielettömiä tekoja, joita joutuu katumaan koko ikänsä. Turmelus on syvä kuin hiilikaivosonkalo ja pimeä kuin tropiikinyö. Ja sellainen kurjuus asuu ihmissydämessä, joka on varsinainen käärmeenpesä. Maailma, jossa asumme on pahan vallassa. Täällä vallitsee kuolema, riita, sota, vääryys, valhe, sokeus, eksytys, synti, jumalanpilkka ja epätoivo.

On suuriarvoista, kun ihminen saa tulla tuntemaan syntinsä ja elävän Jumalan. Se on ainutlaatuinen kokemus, jossa Jumala nöyryyttää ihmisen Golgatalle ristin juurelle. Nöyryytetty on altis kuuntelemaan Herran totuutta ja armo maistuu hunajalle. ”Nöyrän rukous menee pilvien läpi. eikä hän ole lohdutettu, ennenkuin se on tullut perille, eikä lakkaa, ennenkuin Korkein hänestä huolen pitää” Siir.32:21. Kun on saanut paljon anteeksi, antaa paljon omastaan. Kun Jeesus on tullut sydämeen, on ilo antaa itsensä kokonaan uhriksi Herran käyttöön. ”Anna Korkeimmalle sen mukaan, kuin hän on antanut, ja hyvällä mielellä, sitä myöten kuin kätesi saavat hankituksi” 32:12.

Jospa seurakunta voisi saada Jumalalta erityisen siunauksen tässä ajassa, niin että kurjat ja huonot ihmiset löytäisivät tiensä Herran luokse. Jospa syntiset kansoittaisivat kirkot ja maineensa menettäneet istuisivat eturivissä. Jospa vapaa-ajattelijat, jumalankieltäjät ja ateistit tulisivat uskoon. Jospa epäjumalanpalvelijat kääntäisivät kelkkansa ja muotojumaliset takkinsa. Jospa isättömät löytäisivät elävän Jumalan ja syylliset Vapahtajan. Jospa uskovien arvostelijat löytäisivät uskovien Puolustajan, Jeesuksen.

"Sen sijaan te itse teette vääryyttä ja riistätte toisen omaa, vieläpä veljien. Vai ettekö tiedä, etteivät väärät saa periä Jumalan valtakuntaa? Älkää eksykö. Eivät huorintekijät, ei epäjumalanpalvelijat, ei avionrikkojat, ei hekumoitsijat eikä miehimykset, eivät varkaat, ei ahneet, ei juomarit, ei pilkkaajat eivätkä anastajat saa periä Jumalan valtakuntaa. Ja tuommoisia te olitte, jotkut teistä; mutta te olette vastaanottaneet peson, te olette pyhitetyt, te olette vanhurskautetut meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä ja meidän Jumalamme Hengessä." 1.Kor.6:8-11.

Aikoinaan kun tein työtä juoppojen, narkomaanien ja vankien parissa huomasin siellä, että ihmisten viat ovat samanlaisia mutta eri asteisia. Toiset vain ajavat pienemmällä vaihteella ja muutamat kaahivat turbo päällä. Seuraukset ovat sitten erilaiset. Joku tyytyy räyhäämään, mutta toinen tarttuu puukkoon. Joku tekee pankkiryöstön, mutta toinen keskittyy ottamaan työnantajalta muutaman kynän. Joku harrastaa avion rikkomista, mutta toinen tappaa puolisonsa mustasukkaisuuden tähden. Joku halveksii uskovaisia, mutta toinen polttaa heidän kokoustilansa. Joku valehtelee kaiken aikaa kaikille, mutta toinen vain puolisolleen.

Turmelus on syvällä sielussamme ja kun siihen vielä lisätään perintötekijät, huono kasvatus, surkea seura ja fyysiset vaivat, ei voi paljon odottaa. Kaikkein suurin ongelma kuitenkin on se, etteivät ihmiset tunne Jumalaa, lue tai kuule Herran sanaa, hänen ääntään, eivät niin ollen löydä pelastusta ja tarkoitusta tyhjään elämäänsä. Sitä, mikä olisi heidän kannaltaan kaikkein paras ratkaisu ja kauas kantoisin hyvä askel, he karttavat viimeiseen asti vastustaen uskoon tuloa ja Jumalan kutsua sairasvuoteelle asti. "He ovat täynnänsä kaikkea vääryyttä, pahuutta, ahneutta, häijyyttä, täynnä kateutta, murhaa, riitaa, petosta, pahanilkisyyttä; ovat korvaankuiskuttelijoita, panettelijoita, Jumalaa vihaavaisia, väkivaltaisia, ylpeitä, kerskailijoita, pahankeksijöitä, vanhemmilleen tottelemattomia, vailla ymmärrystä, luotettavuutta, rakkautta ja laupeutta;" Room.1:29-30.

Olemme täysin turmeltuneita ja kelvottomia ilman sinua, Kristus. Ilman sinua, Herra, hukumme ja joudumme vastaamaan omista teoistamme ilman puolustajaa viimeisellä tuomiolla. Ilman sinua, Jeesus, olemme pimeydessä, ilman toivoa ja tulevaisuutta. Mutta sinä, Herra, olet suuri ilmoituksessasi, viisaudessasi, teoissasi ja ajatuksissasi. Sinä sallit kirkon polton ja omiesi vainon, sinä annat uskovien kulkea alatietä ja ihmisten pilkan kohteena, häväistynä ja ylenkatseen alla, niin kuin sinä itsekin koit täällä Israelin vuorilla kulkiessasi. Mutta ajallasi sinä korotat luoksesi jokaisen, joka sinuun turvaa. Sinä etsit sieluja vankiloista, jotka ovat joskus ilman kaltereita ja lukittuja ovia - meidän kodeistamme. Sinä rakennat kodin palaneen tilalle, annat uuden elämän etsivälle, sinä nostat alaspainetun ihmisarvoon ja kirkastat Golgatan työsi kurjalle. Sinä olet hyvä Jumala pahalle ihmiselle. Ylistys sinulle, Vapahtajamme.

Hedelmien aikaan

Syksyllä on aika koota hedelmät ja kesän sato, joka vaihtelee vuoden mukaan. Nykyään emme kärsi Suomessa nälkää edes huonona vuotena, koska voimme ostaa eineet etelän suurilta tiloilta kesän maista ja saada proviantti täydennystä. Marketit aivan pursuavat herkkuja vuodesta ja vuodenajasta riippumatta. Joskus marjoja ja hedelmiä tulee siinä määrin paljon, etteivät tuottajat saa niitä kulumaan, myydyiksi tai edes lahjoitetuksi tarvitseville. Olemme riippuvaisia ilmoista ja ne tulevat Jumalan aikataulussa ja säätämänä. Anoa voi tietysti muutoksia niihin ja toivomuksia esittää hänelle. Suhde Jumalaan on kuitenkin tässäkin avainasemassa. "Sentähden pitäkää minun käskyni ja noudattakaa minun säädöksiäni ja pitäkää ne, niin te saatte turvallisesti asua maassa. Ja maa on antava hedelmänsä, ja teillä on kyllin syötävää, ja te saatte turvallisesti asua siinä. 3.Moos.25:18-19.

Uskova on Jumalan suunnitelman mukaan tarkoitettu myös hedelmän kantajaksi elämässään ja vaelluksessaan. "Hän on niinkuin istutettu puu vesiojain tykönä, joka antaa hedelmänsä ajallaan ja jonka lehti ei lakastu; ja kaikki, mitä hän tekee, menestyy." Ps.1:3. Mutta millaista se onkaan itse kullakin meistä, millaista on rakkautemme, ilomme, rauhamme, pitkämielisyytemme, kärsivällisyytemme, mitä olemme saaneet aikaan hengellisenä satokautena? Ja onko oma arviomme erilainen kuin läheistemme, pitäisikö kysyä ulkopuolisilta arviota onnistumisistamme? Taitaa olla riskin paikka, sillä arvostelua saattaa olla musertava ja voi olla ettei meitä noteerata tähtien joukkoon?

Vuosien kuluessa aina jonkun verran kristittyjen porukkaa siirtyy toiseen hiippakuntaan, taivaaseen ja väki vaihtuu vähin erin, joskus perinteiset jutut kuivuvat kokoon ja aika tehdä uusia. Vanhenevan kristityn ongelma on usein kuitenkin tietynlainen saamattomuus, joka johtuu siitä, että tulee verrattua itseään ja tekemisiään nuoruuden vitaalisiin vuosiin, jolloin kilometri taittui vielä kepeästi vaikka juosten ja punttia nousi oman painon verran suorin käsin. Mutta hengen hedelmä ei ole sidottu ikään eikä kuntoon, Jumalan vaikutus siunaa odottavaa, kaipaavaa ja Herraa etsivää sielua kaikissa olosuhteissa. Raamattu osoittaa tämän todeksi. "Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat ja julistavat, että Herra on vanhurskas, hän, minun kallioni, ja ettei hänessä vääryyttä ole." Ps.92:15-16

Myös Israelin uudistumisen aika tulee vaikuttamaan maailman historiaan siunaavasti, hedelmällisesti. Se ei tule perinteisen uskonnon ja sen liputtamisen kautta, vaan Herran tuntemisen ja hänen uudistavan Henkensä vaikutuksesta. Siihen on merkattu vain yksi tarkastuspiste, jonka kautta väen on kuljettava kuin suunnistuskilpailussa ja se on Golgata, Jeesuksen kärsimyksen ja sijaissovituksen paikka, hänen pyhä uhriverensä ja kuolleista nousemisen tunteminen. "Tulevina aikoina juurtuu Jaakob, Israel kukkii ja kukoistaa ja täyttää maanpiirin hedelmällänsä." Jes.27:6. Mitä vielä näemmekään, kun Jumala asettaa asiat järjestykseen sen jälkeen, kun ihmiset ovat ne sotkeneet. Maailman valtiaat joutuvat hiljentymään, kun Herra puhuu ja vastustajat nöyryytetään.

On olemassa ihmisiä, jotka kärsivät jatkuvasti tyytymättömyyttä omaan kehoonsa tai tiettyyn osaan kehostaan. Sillä on semmoinen nimi kuin Dysmorfinen ruumiinkuvan häiriö ja se on mielenterveysongelma. Häiriöstä kärsivää henkilöä vaivaa jokin normaali tai vain lievästi poikkeava kehonosa, kuten suu, nenä, korvat, jalat, varpaat, takapuoli, hiukset tai niiden puuttuminen, jne. Henkilö myös kokee ulkonäkönsä vastenmieliseksi, sosiaalisia suhteita haittaavaksi, rumaksi tai jopa toisissa inhoa herättäväksi. Oletettu poikkeavuus ja yritykset peitellä sitä saattavat viedä valtaosan yksilön ajatusmaailmasta ja ajankäytöstä ja johtavat usein vetäytymiseen sosiaalisista kontakteista. Monet turvautuvat leikkauksiin, joiden he kokevat korjaavan ulkonäköään. Häiriön kanssa samanaikaisesti esiintyy tavallisesti ahdistusta ja masennusta. Potilaat myöntävät monesti huolestuneisuutensa olevan liiallista, mutta he eivät useinkaan pääse tunteesta eroon.

Usko Jeesukseen eheyttää ihmisen ja auttaa hyväksymään itsensä, koska Jumalakin hyväksyy minut. Joskus tämä tapahtuu kädenkäänteessä ja seurauksena on rauha ja tasapaino mielen sekaisuuteen pian. Joskus siinä menee pitempi aika, kun ihmisen sielun on opeteltava suhtautumaan hyväksyvästi (uskossa) uuteen järjestykseen. Mielenkiintoista on havaita, että luonne ja perinne, opitut asiat usein hidastavat tätä prosessia. On vähän samanlainen tunnelma kuin autoillessa, jos painaa koko ajan jarrua tai on käsijarru päällä ajossa - meno on tahkiaa, sauhu nousee ja kanssakulkijat ärsyyntyvät. Pitää siis suostua Herran ohjelmaan ja heittäytyä hänen varaansa uskossa ja rukouksessa. Jumalallinen vaikutus Pyhässä Hengessä on kuitenkin ainutlaatuista ja aina tervehdyttävää. "Mutta ylhäältä tuleva viisaus on ensiksikin puhdas, sitten rauhaisa, lempeä, taipuisa, täynnä laupeutta ja hyviä hedelmiä, se ei epäile, ei teeskentele. Vanhurskauden hedelmä kylvetään rauhassa rauhan tekijöille."Jaak.3:17-18.

Olemme erilaisia ja vajavaisia, kaikki meistä. Ihmiset voivat pyrkiä täydellisyyteen, mutta tämä harjoitus jää aina kesken. Sitä paitsi ulkomuotomme muuttuu koko ajan ja ulkopuoliset saattavat antaa näkemästään murska-arvioita meistä. Voihan joku sitten todeta, että hän oli nuorena nätti? Niin semmoisia olivat naapurin porsaatkin syntyessään, mutta emäsika ei ole kaunis eikä kadehdittava. Hyvistä yrityksistä huolimatta on siis välttämätöntä hyväksyä ainainen puutteellisuus, keskeneräisyys ja vajavaisuus, inhimillisyys, raadollisuus ja heikkous. Jeesus on täydellinen, vain hän ja sanoo: "Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on." Matt.5:48. Tällä lauseella hän liimaa meidät itseensä ja riippuvuuteen Jumalan avusta ja armosta, sillä meidän täydellisyytemme ilman häntä on olematonta yritystä ja harhailua eksyksissä. Jeesuksen täydellisyys korostuu ristillä, kun hän sanoo vahvasti: Se on täytetty! Siinä on syntisen turva.

Jumalan seurakunta on parhaimmillaan ihana yhteisö, jossa Jeesuksen omat rakastavat toisiaan pyyteettömästi ja taustoista ja lähtökohdista riippumatta. Herran omat ajattelevat toistensa parasta, huolehtivat heikoista ja avuttomista, rukoilevat kaikkien puolesta ja ovat valmiit uhrautumaan Jumalan valtakunnan edistämisen vuoksi aina ja kaikkialla. Maailmasta pelastuneet löytävät tässä yhteydessä ihanat, luotettavat ja uskolliset ystävät, jotka eivät petä, eivätkä jätä, eivät käytä hyväksi tai etsi lähimmäisen hyödyn tavoittelua. Herran omat eivät ole pelkkä kulissi tai näyttelyesine maailman keskellä, ei mikään kullattu kirkko, vaan elävä, elimellinen yhteys uskoon tulleiden välillä. "Peljätkäämme Herraa, Jumalaamme, joka antaa sateen, syyssateen ja kevätsateen ajallansa, ja säilyttää meille elonkorjuun määräviikot." Jer.5:24.

Huonoimmillaan tämä kaikki hyvä kääntyy päinvastaiseksi, kun lihallisuus, yleissyntisyys ja itsekkyys, ylpeys ja muut vikamme rikkovat Herran tahdon ja suunnitelman. Sen seurauksena syntyy jatkuvasti uusia kristittyjen ryhmiä, kun uskovat eivät jaksa olla yhteydessä keskenään. Pelkkä Kristus ei enää riitä, tarvitaan omat lisäykset ja koristukset, rakenteet ja työtavat hänen ympärilleen. Niin alkaa kehys tulla tärkeämmäksi kuin itse kuva ja sivuasioista tulee pian pääasioita. Näissä kisoissa tavallinen kristitty on välillä aikamoisessa tuuletuksessa ja heiteltävissä sinne ja tänne. Kuka siis on parempi ja osaavampi, tärkeämpi ja fiksumpi - Jeesus, vain hän!

Sisiliassa Syracusassa syntynyt Arkhimedes oli aikoinaan kreikkalainen filosofi, joka tutki kovasti luonnonilmiöitä matemaattiselta pohjalta. Mennessään kylpyyn Arkhimedes huomasi vedenpinnan kohoavan. Hän ymmärsi ilmiön tarkoittavan sitä, että hänen kehonsa syrjäyttämän veden tilavuus oli sama kuin hänen kehonsa tilavuus. Samalla tavalla upottamalla kruunun veteen hän voisi määrittää epäsäännöllisen muotoisen päähineen tilavuuden ja mitattuaan päähineen massan hän saisi tietää lopulta tiheyden ja päähineen valmistuksessa käytetyn materiaalin. Arkhimedes oli löydöstä niin innostunut, että ryntäsi kaupungille alastomana huutaen samalla: ”Heureka!” (Olen löytänyt sen!). Älykkäät ihmiset käyttäytyvät usein vähän tyhmästi, kun keskittyvät omiin kiinnostuksiinsa.

Kerran Arkhimedes sanoi: Neuvo minulle joku paikka, jossa saan seisoa tanakasti, niin lupaan nostaa maailman asemastaan! Melko ylpeä ja yliampuva lause sisälsi suuren totuuden, että ihmisellä ei ole näkyvissä mitään, mikä olisi näkyvästi pysyvää, ikuisesti kestävää totuutta. Kaikki liikkuu, kaikki muuttuu, kaikki näkyvä on epävarmaa, häilyvää, heikkoa. Arkhimeden tavoin lukuisat ihmiset etsivät muuttuvista asioista onnea ja luotettavuutta pettyen suuresti. Sillä täällä kaikki liikkuu jatkuvasti, kovaa vauhtia ja päämäärättömästi ja joskus myrskyn tavoin. Ei pitäisi kiinnittää huomiotaan tähtiin ja niiden lentoon sydäntään, sillä kohta nuo ovat pimeässä. Ja tällaisia ovat kaikki ihmiset suuretkin, taitavatkin, leuhkatkin, rehvakkaatkin. Täällä, maailmassa, tulee valhe aina voittamaan ja hallitsemaan, samoin kuolema voittaa elämän ja pimeys valon. Maailma on paha eikä kärsi Kristusta Jumalanaan. Siksi kristityt veisaavatkin: - Tääl' on sota, kilvoitus, vaiva ja työ, vaan siellä on päiväksi vaihtuva yö!

Hänen kuolemansa yhteydestä on syntynyt kuuluisa lause historiaan: Älä sotke ympyröitäni! Näin hän kuulemma sanoi, kun sotilas tuli pidättämään häntä ja tappoi hänet kesken tutkimustensa. Ilmeisesti sanat kuuluivat kansanomaisemmin: Voisitko olla häiritsemättä! Mutta kuolema siitä seurasi.

Onkin aivan tavattoman siunaavaa ja onnellista seistä Kristus-kalliolla uskonvarmuudessa, sillä tämä perustus on paikallaan pysyvä, muuttumaton, ikuinen ja varma. Kristus-kallio kestää elämässä ja kuolemassa, Jumalan ja ihmisten edessä, sodassa ja rauhassa. Kuoleman voittanut Herra, Jeesus, Vapahtajamme elää ja aikaan saa hedelmää kantavia uskovia.

On oikein, että uskova haluaa varmuuden siitä, ettei maailma houkutuksineen, myrskyineen saa hukuttaa häntä. On oikein, että uskova haluaa varmuuden, että synti ei valloita hänen sieluaan niin, että kerran olisi tuomiolla syyttävänä edessään. On oikein, että uskova haluaa varmuuden siitä, ettei kuolema niele häntä kerran mennessään. On oikein, että uskova haluaa varmuuden siitä, etteivät helvetin liekit ole kerran hänen ikuinen tuskansa. On oikein, että uskova haluaa varmuuden siitä, että taivaan ovi on auki hänen edessään. Ja on oikein, että uskova haluaa elämänsä olevan hedelmällistä Herran seuraamista.

Jeesus, löytänetkö tullessasi täältä uskoa, löydätkö sitä seurakunnastamme, löydätkö sitä heistä, joille on paljon uskottu, löydätkö sitä kaukaa tulleitten sydämistä? Kun katselet omiasi, lapsiasi, löytänetkö meidän elämässämme Hengen hedelmää. Vai onko niin, että on vain tultava tyhjin käsin ja sydämin eteesi ilman hedelmää, saavutuksia ja onnistumisia? Olen iloinen, että otat luoksesi ja kuulet rukouksemme lupauksesi mukaan. Se on toivomme. Muista tänään heitä, joiden elämää varjostaa kova itsekriittisyys ja kalvava syyllisyys, turha vertaileminen ja ihmispelko. Avarra meidät näkemään sinut, että valaistuisimme ja vapautuisimme, voisimme levätä sinussa, sinun varassasi uskossa.