”Eläköön elämän rikkaus” luki erään taksin kyljessä, kun
olin ajelemassa kotia kohti ja ajattelin, että kyllä oli kristillinen ajatus,
kunnes huomasin sen lisänä jatkolauseen – ”aito säästöpankki”. Se on juuri niin
pinnallinen ajatus, joka varmasti kolahtaa tässä ajassa hampurilaissukupolven
sieluun. Se sopii älypuhelinihmisille, jotka eivät lue kirjoja, jotka eivät
kykene enää ymmärtämään lausetta, jossa on kaksi sivulausetta. Se siitä
rikkaudesta, joka perustuu rahaan ja valtaan, politiikkaan ja itseintoiluun,
elintasoon ja pröystäilyyn. Miten voidaan elää rikasta elämää, jos ei edes
tunneta elämää? Miten elämä voisi aueta, jos ei ole edes menty sisään elämän
ovesta, jos ei ole löydetty raikkauden valtakuntaa, kaiken omistavaa kuningasta?
Miten voidaan olla kiitollisia elämästä, jos ei tunneta elämän antajaa, jos
ainoa rikkaus on eläkesäästötili?
Elämä kulkee keskellämme Jeesuksen hahmossa, mutta kuka
huomaa hänet? Kun Kristus kulkee kadulla, ei häntä tunneta. Voi käydä kuin pilapiirtäjä
Karin ”joulunsankari” kuvassa, köyhä Vapahtaja on lähes huomaamaton omassa
syntymäpäiväjuhlassaan. Siksi eräs päivälehti julkaisi lööpin, jossa luki: Jeesus nousi taivaaseen - Alkot kiinni
ylihuomenna! Aivan niin kuin viinakaupat ja Vapahtajan kotiin paluu olisivat
jotenkin verrannollisia? Mikä siis onkaan nykyihmisen elämän rikkaus, mihin hän
satsaa, mistä on valmis maksamaan, mitä tavoittelemaan, mihin kuluttamaan
aikansa ja rahansa, kunniansa ja saavutuksensa? Hiki nousee päähän ja selkä on
märkä, mutta talletukset eivät kasva, eikä rikkaus tunnu missään. Aikanaan
sitten perikunta myy ”rikkaan” vainajan omaisuuden pilkkahintaan ja se oli
siinä sen kaverin tarina. Ketä juhlitaan?
Meillä kävi kylässä ukrainalaissyntyinen mies ja
keskustelimme hänen elämänsä vaiheista, ratkaisuistaan ja arvostuksistaan. Hän
oli kulkenut pitkän ja merkillisen tien, Jumala oli johdattanut häntä. Hän oli
löytänyt tiensä Suomeen, avioitunut täällä ja löytänyt seurakuntayhteyden.
Mutta elämä olisi voinut olla toisenlainenkin, kulkea eri latua? Hän oli rikas
Herrassa, ei niinkään ajallisesti, hän tunsi Jeesuksen ja tahtoi seurata
Herraa. Rukoilimme yhdessä ja söimme, sillä Kristus yhdisti meitä. ”Herra,
neuvo minulle tiesi, opeta minulle polkusi. Johdata minua totuutesi tiellä ja
opeta minua, sillä sinä olet minun pelastukseni Jumala. Sinua minä odotan
kaiken päivää. Muista laupeuttasi, Herra, ja armoasi, sillä ne ovat olleet
hamasta iankaikkisuudesta.” Ps.25:4-6. Kuinka paljon Jumalalla onkaan armoa
ihmistä varten ja vain harvat tietävät sen, vielä harvemmat elävät siitä ja
vielä harvemmat kiittävät siitä häntä.
Ainoa arvokas rikas elämä on sisällytetty Jeesuksen
tuntemiseen., eikä siitä suoriteta kansanäänestystä, sillä sen on Jumala itse
päättänyt. ”Mutta jos me vaellamme valossa, niin kuin Hän on valossa, meillä on
yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa
meidät kaikesta synnistä.” 1.Joh.1:7 . Elämä on ilmestynyt valona pimeyteen,
meidän pimeyteemme. Ilman Kristus-valoa olemme ikuisesti pimeydessä ja hukumme.
Valoon tuleminen on kova juttu, jossa polvet tutisevat. On paljon helpompi
piilotella itseään puskassa kuin Aatami ja Eeva aikoinaan, ettei valo paistaisi
päin näköä ja kaikki törttöilyt tulisivat kerralla ilmi. Pelastettu näkee valon,
syntyy valosta, rakastaa valoa, kaipaa valon säteitä ja lämpöä, tulee
mielellään niiden luo, jotka ovat myös valosta syntyneet, valon lapsia. Mutta
vaeltaa valossa on pitkä tie, josta ei tiedä juuri mitään tielle lähdettäessä.
Vain pieni aavistus ja hengellinen kokemus eväinä uskova suunnistaa kohti
tuntematonta Raamattu kädessään ja Pyhä Henki sisimmässään. Aikanaan valon
merkitys joko suurenee tai pienenee, riippuen siitä, kuinka uskova seuraa
Herraansa Jeesusta. Monen valo sammuu kokonaan ja maailman valot tulevat
ottamaan Kristuksen paikan heidän elämässään. Heille pelkkä paikallispankki on
elämän rikkautta ja raha tyynyn täytteenä antaa näennäisesti turvallisen
yöunen. Mutta kuka sammuttikaan heidän valonsa, kuka kurja vei heiltä
lapsenuskon, kuka vietteli nämä ihanat uskovaiset takaisin pimeyteen, kuka
latasi heille suuret katteettomat tarjoukset elämän kevääseen. Niin kuin tässä
eräänä päivänä mies sanoi minulle itkukurkussa: - Itte mä olen pilannut
elämäni!
Heikkous vie valon uskovan elämästä, siksi sanotaan:
”Heikkouskoista hoivatkaa, rupeamatta väittelemään mielipiteistä.” Room.14:1.
Heikko usko johtuu heikosta valosta, Kristus on heikosti ihmisen elämässä. Hän
on kuin nälkäkuoleman partaalla oleva, jota syötetään teelusikalla
makuuasennossa, ettei hän peräti kuolisi. Lainalaisuus ja omavanhurskaus
tekevät uskovan heikoksi, hän voi silloin luottaa vain omiin tunteisiinsa ja
järkeensä, mutta ei juurikaan Kristukseen. Lahkolaisuus tekee heikoksi,
vaikka heidän ääntään voi muuten
riittää kadun toiselle puolen asti? Lahkolaisuus ei elä Kristus-valosta, vaan
roikkuu ihmismielipiteissä ja idoleissaan, se on nykypäivän Laodikeaa, joka
arvioi itsensä rikkaaksi, suureksi ja voimakkaaksi, mutta on kuitenkin
hengellinen kääpiö, täynnä surkeaa, oksettavaa köyhyyttä, alastomuutta ja
sokeutta. Mutta sillekin Jeesus vielä puhuu – jos se kuuntelee. Sillekin Jeesus
on tarjoamassa todellisen ja rikkaan elämän – jos se vain ottaa sen vastaan.
Mutta silloin lahkolaisuus murenee.
Elämän rikkaus on uskovalle, että hänet kastettu
kolmiyhteisen Jumalan nimiin. Kun tämä totuus valaisee ihmisen, hän näkee
suuren Vapahtajan, jonka koko elämä ja kaikki teot ovat tarkoitetut
kiinnittämään hänet ikuisesti Jumalaan. Siksi uskovan on hyvä muistella
kastettaan ehtoollisen yhteydessä ja Raamattua lukiessaan. Sen voi myös mitata,
sillä todellinen elämä ja taivaan valo, eivät kirkastu meidän ansiostamme tai
kyvyillämme. Ne tulevat ulkopuoleltamme ilman meidän lahjojamme tai
päättelykykyämme. Niiden keskus on Jeesus. Elämän rikkaus on Jeesuksen veri,
uhriveri, pyhä veri, synnitön veri, joka tuo elämän ja vapahtaa syntisen
kaikista synneistä.
Joskus tien vieressä on kyltti, jossa lukee ”veripalvelu”.
Sairaanhoito vaatii ponnisteluja tällä alueella. Uskovan veripalvelu on
Golgatalla, Jeesuksen uhrissa, sinne hän palaa aina uudestaan, siellä on hänen
elämänsä rikkaus. Uskosta osattoman on vaikea ymmärtää verilauluja, ja puhetta
sijaiskärsijästä. Mutta uskovalle se on elämän ilonaihe. Valossa vaeltava saa
luontaisetuna omistaa Vapahtajan puhtauden ja syyttömyyden, omantunnon rauhan
ja sisäisen levon tekemisistään. Jos ei käsitä syntiä, ei käsitä armoakaan,
eikä silloin ole valoa, ei elämää eikä pelastusta. Siksi jokaisen uskovan on
tärkeää tuntea omat syntinsä, perisyntinen olemuksensa ja täydellinen
avuttomuutensa kristityksi tulemiseen, elämiseen ja taivaaseen pääsyyn. Mitä
vähemmän synnistä puhutaan, sitä vähemmän siitä tiedetään, sitä ohuemmaksi käy
Jumalan asema. Kristuksen suunnaton kärsimys on hetken päästä vain kuvataidetta
kultakehyksissä ja vain taiteilija saa kiitoksen tauluistaan. Joskus
krusifiksitkin ovat niin levollisen näköisiä, että voisi kuvitella Vapahtajan
nukkuvan niissä päiväuntaan? Mutta kadonnut on kova vaiva, lihan kärsimys,
kuoleman kauhu ja helvettiin saakka pudottautuva pohjaton turmeluksen kuorma,
jonka me olemme ihmisinä saaneet aikaan. Jokaisen on kannettava omien syntiensä
heikkoutta koko elämä, ja sellaisena tultava Kristuksen syliin armahdettavaksi.
Siinä Herran veri lepää uskovan päällä. Se tekee syntisestä uskovan. Tätä
säästöpankkia on ihana kannattaa, siellä talletukset ovat aina turvassa, sillä
ne ovat paremmassa turvaa kuin Sveitsin pankissa, ne ovat taivaan pankissa.
Israelia kohtasi erinomainen elämän rikkaus, kun Jeesus tuli
tänne ihmiseksi ja siinä yhteydessä Jumala puhui erään papin kautta väkevästi:
”Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen:
"Kiitetty olkoon Herra, Israelin Jumala, sillä hän on katsonut kansansa
puoleen ja valmistanut sille lunastuksen ja kohottanut meille pelastuksen
sarven palvelijansa Daavidin huoneesta” Luuk.1:67-69. Mutta kuka ymmärsi
silloin tämän sanoman? Entä, kuka ymmärtää sen nyt? Missä siis ovat uskovat
juutalaiset? Heille on käynyt niin, että rikkauden sijaan on tullut köyhyys,
rikkaan elämän tilalla on ainainen vaiva ja paine, sota ja uhka, viholliset
niskassa ja voima jatkuvasti koetuksella. Vaikka Herra on luvannut:
”…pelastukseksi vihollisistamme ja kaikkien niiden kädestä, jotka meitä
vihaavat…” 1:71. Voi mikä ilo onkaan Vapahtajan luona, turvapaikka ja lepo
Kristuksessa. Kuitenkin moni haluaa käydä omaa taisteluaan, omaa hyökkäystään,
puolustaa kunniaansa ja asiaa omia etujansa hinnalla millä hyvänsä. Ei ihme,
etteivät he koskaan pääse kulkemaan vapautettuna Jumalan palvelemiseen armahdettuina
syntisinä: ”…pelkäämättä palvella häntä
pyhyydessä ja vanhurskaudessa hänen edessään kaikkina elinpäivinämme.” 1:74-75.
Säälien ja rukoillen katselemme kuinka juutalaiset ovat oman uskonnollisuutensa
ja viisautensa vankeja tänään. Mutta eräänä päivänä heillekin avautuu tämä
suuri totuus: Jeesus on heidän Herransa, joka pelastaa heidät. Kokonainen
kääntymys ja parannus on enemmän kuin lottovoitto. Kun Jumala asettaa asiat
kohdalleen, ei kukaan enää ole onneton, eikä turhien kysymysten siteissä. Jumalan
valtakunta on yli ihmisten valtakuntien, Jumalan hallinta kattaa kaikki ja on
todellisuutta niille, jotka nöyrtyvät hänen edessään.