Se on pahempi kuin korona-virus

 Olin aikoinaan mukana eräässä paneelikeskustelussa, johon oli koottu pienen kaupungin kermaa ja seurakuntalaisia eräässä uuden vuoden tilaisuudessa keskustelemaan tulevaisuuden näkymistä. Meitä oli pöydän takana eri piireistä ja ryhmistä edustettuna kourallinen äänekkäitä ja sanavalmiita ihmisiä. Julkisuudessakin tunnettuja vaikuttajia oli mukana ja viisaita lauseita lenteli ilmassa. Jossain vaiheessa sain puheenvuoron ja siinä toin esille perisynnin olemuksen ja vaikutuksen maailman ongelmien syynä. Kerroin kansalle, ettei Raamatun mukaan ole olemassa ollenkaan hyviä ihmisiä, löytyy vain huonoja ja oikein huonoja. Muistan kuinka vieressäni istunut porvarirouva oikein tuhahti kommentissaan sitten minulle sanoen, että on ennen kuulumatonta, ettei muka ole olemassa ihmisen hyvyyttä. Minä nyökyttelin hänelle vastineeksi, emmekä eronneet ystävinä illasta. Mutta minä pääsin yöksi pappilaan ja aamulla sain saarnata seurakunnan pääkirkossa evankeliumia.

 

Mutta humanismi, inhimillinen kyvykkyys on aina luottanut ihmisviisauteen ja edellytyksiin enemmän kuin Jumalaan ja hänen sanaansa. Se on sitten poikinut eri aikakausina melkoisen kirjon eksyttäviä käsityksiä totuutena, tieteenä, asiantuntijoina ja älykkäinä mielipiteinä. Tästä esimerkkinä on jo 150 vuotta nykyistä Korona-virusta nopeammin ja turmelevammin levinnyt kansan keskuuteen mm. darwin-virus. Se on tarttunut lapsiin, nuoriin ja työikäisiin huolestuttavan tehokkaasti. Siitä on olemassa sitten myös muunnoksia, jotka myös leviävät hyvin ympäristössään.

Tämän viruksen esiintyminen tulee esille joka päivä tiedotusvälineissä, jotka kuuluttavat sen runsasta vaikutusta puheina ja käyttäytymismalleina. Tyypillisimpiä oireita ovat jumalankielteisyys, usko inhimillisyyden voittoisaan esiin marssiin luonnonsuojelun, politiikan, ihmissuhteiden ja kulttuurin alueilla. Sen oireina ilmenee ylpeys, itseriittoisuus, itseihailu, leuhkiminen, syrjiminen, köyhien ja heikkojen vähättely, sairaiden halveksiminen, rodun jalostus, syntien suosiminen laajasti, Raamatun sanan halveksiminen, uskovien pilkkaaminen.

 

Darwin-virus syntyi 1800-luvulla yrityksenä selittää luonnontieteen näkökulmasta kaiken olevaisen synty ja kehitys nykypäivään. Siellä sikisi mm. rotuoppi, joka asetti ihmiset eriarvoisiksi syntynsä perusteella ja oikeutti arvokkaampien rotujen määräysvallan. Sen johdonmukainen seuraus on rasismi ja erilaisuuden vihaaminen, josta on seurannut mm. juutalaisen kansan vaino ja hävitysyritykset historiassa. Samainen virus aiheutti maailmankaikkeuden syntyteorian (ilman Jumalaa), jota edelleen opetetaan länsimaissa laajasti totuutena. Siinä ihminen on kehitystulos apinasta ja sitä edeltävistä kantamuodoista ja taaksepäin kuljettaessa erilaisissa muunnoksissa aina yksisoluisiin elollisiin asti. Tästä johtuen darwin-viruksen kantamuoto tarvitsee selityksekseen miljardit vuodet ajanlaskussaan, voidakseen edes uskoa omaan totuuteensa. Edelleen on Suomessa runsaasti tiedemiehiä, jotka ovat varmoja onnellisen sattumavalinnan tuloksista, jonka seurauksena me voimme tänään asua täällä ja ostaa leipää osuuskaupasta hyvillä mielin. Samaiset asiantuntijat, jotka kyseinen virus on altistanut, ovat varmoja, että kehityskykymme kykenevät ratkaisemaan kaikki maailman globaalit ongelmat - se on vain edelleen ajankysymys?

 

Seurakunta on ollut alkuajoista asti erilaisten sielullisten hyökkäysten kohteena ja mm. kirjanoppineet ja farisealaisuus on kiusannut sitä Jeesuksen ajoista lähtien kuten jo itse Herraakin. Kirkollisesti darwin-virus on saanut useita muuntuvia muotoja, jotka ovat äärimmäisen vaarallisia ja tappavia. Pahin muunnos on saanut kirkollisen eliitin julistamaan, että kaikki ihmiset pelastuvat ilman uskoa Jeesukseen, ilman parannusta, ilman synnintuntoa ja tunnustusta, ilman vanhan syntielämän hylkäämistä, ja että kaikki ovat jo luonnostaan jumalan lapsia jo syntymisensä perusteella. Toinen tämän sukuinen virusmuunnos aiheuttaa käsityksen, ettei ole mitään syntiä olemassakaan, siitä on siis turha edes puhua, ja niin ollen Kristuksen sovintotyö ihmiskunnan pelastamiseksi on täysin turha. Tämän virusmuunnoksen vaikutuksesta tartunnan saaneet julistavatkin, että kaikki synnit ovat sallittuja, jopa suositeltavia ja ne kuuluvat ihmisen luonnolliseen elämään hyväksyttyinä tapoina. Jumalan sana on vastavoima virukselle ja kehottaa: Jaak.4:6-8 "Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Olkaa siis Jumalalle alamaiset; mutta vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä."

 

"Ei paha ole kenkään ihminen,

vaan toinen on heikompi toista.

Paljon hyvää on rinnassa jokaisen,

vaikk' ei aina esille loista."

 

kirjoitti Eino Leino runossaan. Siinä paljastuu, että hänkin oli saanut vaikean tartunnan herkästi tarttuvasta darwin-muunnos-viruksesta. Kun siihen vielä lisätään hän moraaliton elämänsä ja alkoholisoitumisensa, on virus selvästi tunnistettavissa. Edelleen Leinoa:

 

"Oi, antaos, Herra sa auringon,

mulle armosi kultaiset kielet,

niin soittaisin laulua sovinnon,

ett' yhtehen sais eri mielet."

 

Tähän virusmuunnokseen kuuluu ehdottomasti Jumalan olemassaolo sillä selityksellä, että hän on näkymätön taustavaikuttaja, jonka tehtävänä on lahjoitella ihmislapsille kaikkea hauskaa heidän pikku toiveidensa mukaan. Runon keskellä on vahva humanistinen ajatus ihmisyhteisöstä, joka ilman tuomion vaikutusta armahtaa kanssaeläjänsä ja rakentaa niin suvaitsevaisen maailman. Tähän hän on sitten pannut Jumalan takuumieheksi ja niin on uusia aika koittanut syntiseen maailmaan helposti.

 

"Ei tuomitse se, joka ymmärtää.

Mut laulukin syömiä selittää

ja ihmiset toistansa lähemmä vie.

Sen kautta käy Jumalan tie."

 

Leinon runossa tällaisia kaiken suvaitsevaisia ihmisiä mainitaan onnellisiksi:

 

"Oi, onnellinen, joka herättää

niitä voimia hyviä voisi!"

 

Lopuksi Leino tempaisee pöydälle kaikkia koskevan ajatuksen:

 

"Me synnytettiin vaivalla

ja vaivalla kuolemme kerta."

 

Mutta tässä onkin tämän darwin-viruksen ongelma, se ei tiedä mitään tuonpuoleisesta, eikä keskity siis siihen mitenkään. Se on aikaan sidottua onnellisuuden ja hyvinvoinnin, nautintojen ja tyydytyksen hamuamista kaikin käytettävissä olevin keinoin. Siinä ei ole elämälle sisältöä eikä tarkoitusta, koska kaikki perustuu sattuman valintaan ja tyhjiin raukeamiseen? Se ei myöskään tunne vastuuta tekemisistään, eikä siinä ole moraalia, koska sen kannattajat ovat valmiit tuhoamaan ihmiselämää omien itsekkäiden pyrkimystensä tueksi? Mitä se ei kykene selittämään ongelmistaan tai vaikeista kysymyksistään, niin se sanoo kehityksen kyllä pitävän niistä aikanaan huolta? Se hyväksyy Jumalan, mutta ei Jumalan sanaa. Mutta Raamatun mukaan onnellisuus löytyy vain Jeesuksen yhteydessä, hänen Golgatan uhristaan ja ylösnousemuksestaan kuolleista.

 

Darvin-virus myrkyttää yhteiskunnan (lue maailman), politiikan ja kulttuurin valheellisuudellaan. Se saa sokeat ihmiset luulemaan olevansa näkeviä, se saa tyhmät ihmiset luulemaan olevansa viisaita ja tekemään päätöksiä, jotka aiheuttavat vain suurempaa tuhoa. Se saa hengellisesti kuolleet luulemaan olevansa Jumalan veroisia ja itsenäisiä, vaikka todellisuudessa piru kuljettaa heitä mielensä mukaan vastustaen Jeesusta. Se teettää heille kaikki rikkomukset Jumalaa ja hänen ilmoitustansa vastaan, sekä vakuuttaa sen jälkeen kaiken olevan kunnossa. Se saa syyllisen tuntemaan itsensä syyttömäksi vertailemalla itseään muihin syntisiin ja yleiseen mielipiteeseen. ”Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas. Sillä tämän maailman viisaus on hullutus Jumalan silmissä. Sillä kirjoitettu on: "Hän vangitsee viisaat heidän viekkauteensa"; ja vielä: "Herra tuntee viisasten ajatukset, hän tietää ne turhiksi." 1.Kor.3:18-20.

 

Tätä tappavaa virusta vastaan on Herra pannut ihmiseen omantunnon, julkaissut kirjoitetun lakinsa ymmärrettävällä kielellä ja synnyttänyt kristillisen seurakunnan, jotka tuovat esille Jumalan armon ja totuuden kaikkialla kaikkina aikoina. Pahimmillaan koko kansa voi olla kuolleessa tilassa, vaikka luulee elävänsä. Silloin Herra lähettää sinne herätyksensä, jonka välikappaleiksi hän on valinnut ihan tavalliset uskovat. Henkilökohtainen todistus, hengellinen laulu, jatkuvat rukoukset ja erilaiset tiedotteet toimittavat evankeliumia Jeesuksesta ihmisten tietoisuuteen. Toiset ärsyyntyvät, toiset kiinnostuvat, ja sanoma Vapahtajasta jakaa ihmiset kahteen eri ryhmään. Viimeisellä tuomiolla nämä kaksi ryhmää edustavat koko maailmaa ja kaikki ovat jommassa kummassa - lopullisesti. Jes.2:11-12. "Ihmisten ylpeät silmät painuvat maahan, miesten korskeus masentuu, ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea. Sillä Herran Sebaotin päivä kohtaa kaikkea ylpeää ja korskeata ja kaikkea ylhäistä, niin että se maahan painuu."

 

Darvin-muuntoviruksen kaikkein vaikeimpia muotoja on löydetty aina uskonnon piiristä, joissa tartunnat ovat saaneet kaameita muotoja. Ehkä yksi vaikeimmin parannettavista muodoista on farisealaisuus sen eri asteissa? Siinä uskonnollisuus on ihmisviisauteen turvautuen sekoittanut totuuden ja valheen niin solmuun, että ihminen kuvittelee palvelevansa Jumalaa hyökätessään Jeesuksen omia vastaan ja pyrkiessään vahingoittavansa Jumalan seurakuntaa. Tästä on säilytetty joulun aikaan kristikunnassa vietettävä muistopäivä, jolloin luetaan marttyyrien tekstejä. Apt.7:54. "Mutta kun he tämän kuulivat, viilsi se heidän sydäntänsä, ja he kiristelivät hänelle hampaitansa." Eräs tämän taudin sairastaneista ja myöhemmin tervehtyneistä kertoi sitten uskontodistuksensa yhteydessä tunnelmistaan: Apt.26:11. "Ja kaikkialla synagoogissa minä usein koetin rankaisemalla pakottaa heitä herjaamaan Jeesusta, ja menin niin pitkälle vimmassani heitä vastaan, että vainosin heitä aina ulkomaan kaupunkeihin saakka." Todella syvällä oli pimeys ja perkeleen ote ollut tässä ihmisessä, eikä hän olisi koskaan selvinnyt ilman Herraa Jeesusta. Mutta ihmeellinen Herran armotyö oli tullut hänen osakseen ja hän oli parantunut.

 

Suomessa THL antaa lausuntoja virustilanteen etenemisestä pyrkien estämään niiden vaikutusta mahdollisimman tehokkaasti ohjeilla rajoitus- ja turvatoimilla. Jumalan valtakunta on uskovan taivaallinen terveyden ja hyvinvoinnin laitos, joka hoitaa omansa tehokkaasti ja luotettavasti. Se jakaa sanomaansa varoittaen, kehottaen, rohkaisten, parantaen, siunaten, varjellen ja johdattaen. Se puhuu aina Isännän äänellä ja seisoo sanojensa takana luotettavan, uskollisena ja varmana kaikissa olosuhteissa. "Poikani, kuuntele minun puhettani, kallista korvasi minun sanoilleni. Älkööt ne väistykö silmistäsi, kätke ne sydämesi sisimpään; sillä ne ovat elämä sille, joka ne löytää, ja lääke koko hänen ruumiillensa. Snl.4:20-22

 

Eräs pirulle itsensä myynyt ihminen yritti vastustaa Jumalan valtakuntaa ja hänen tahtonsa tapahtumista, kun yksi vaivattu sielu oli kääntymässä taivastielle. Apt.13:8. "Mutta Elymas, noita - sillä niin tulkitaan hänen nimensä - vastusti heitä, koettaen kääntää käskynhaltijaa pois uskosta." Nämä pimeyden henkivaltoihin sitoutuneet ihmiset käyttäytyvät riivaajien määräyksestä uskon vastaisesti pyrkien pitämään kaikki sielut paholaisen joukoissa. Mutta Jumalan omat taistelevat pimeyttä vastaan Hengen asein: 9-11. Niin Saulus, myös Paavaliksi kutsuttu, täynnä Pyhää Henkeä loi katseensa häneen ja sanoi: Voi sinua, joka olet kaikkea vilppiä ja kavaluutta täynnä, sinä perkeleen sikiö, kaiken vanhurskauden vihollinen, etkö lakkaa vääristelemästä Herran suoria teitä? Ja nyt, katso, Herran käsi on sinun päälläsi, ja sinä tulet sokeaksi etkä aurinkoa näe säädettyyn aikaan asti. Ja heti lankesi hänen päällensä synkeys ja pimeys, ja hän kävi ympäri ja etsi taluttajaa." Kysymys ei ole mielipiteistä tai näkemyksistä, vaan sielunvihollisen tartuttamasta valheesta, jonka juuret ulottuvat syntiseen sydämeen asti. Se virus ei sitten irrota otetaan saalistaan ennen kuin Vapahtajan lävistetty käsi koskettaa sielua ja Jumalan Karitsan parantava Henki ottaa synnin pois sydämestä ja uudistaa ihmismielen. Tässä rippi auttaa, pimeyden siteissä elävä ihminen voi pyytää elämän ja kuoleman Herraa Kristusta avukseen, Vapahtajakseen ja siunaajaksi, tien avaajaksi.

 

Jeesus, suuri vapauttajamme, sinä olet ihmiskunnan ainoa toivo, tule avuksemme kaikessa maailman keskellä. Puhu viruksen sairastamille ihmisille pelastuksen ja parannuksen sanoja. Ilmesty kurjuuden ja epätoivon keskelle syntisiä pelastamaan ja kutsumaan ihmeelliseen valtakuntaasi ja yhteyteesi. Sinä olet ainoa toivomme, sillä näethän, että kansa odottaa vain uusia metkuja, leikkejä ja huveja, elintason kohotusta ja etuja, helppoa elämää ja nautintoja. Mutta rukoilen, että pandemian keskellä saamme kuulla todistuksia, kuinka ihmiset ovat löytäneet jumalanpelon ja synnintunnon, armon ja totuuden kuin hukkuva pelastusrenkaan. Herra, meillä ei ole hyvyyttä, mutta odotamme sinun hyvyyttäsi, ihmisrakkauttasi, evankeliumia, joka on voimallinen uudistamaan kenet tahansa uudeksi luomukseksi irti kaikista vääristä kuvitelmista ihmishyvyydestä, erilaisista sidonnaisuuksista, lukemattomista eksytyksistä ja Raamatun sanan pimittävistä valheista.

 

Hengellisiä kirjoja

 

Herätyseuran kirjapaino on painanut kirjojani vuosikymmenet ja myynnin määrästä en edes tiedä. Tämä yhteistyö alkoi siellä 80-luvun puolivälissä Pertti Nousiaisen johtaman yrityksen kanssa ja on sitten jatkunut. Uutta materiaalia en ole kuitenkaan enää tuottanut, joten pitää tyytyä näihin vanhoihin.

 

https://herätysseura.fi/ 

nettiosoitteesta voi kirjoja tilata ja tiedustella.

 

Cristian Scriverin Sielun aarre kirjassa

hän laati uskovalle päiväohjelman.

- Hankkikaa teitänne  ajallansa

(ostakaa, säästäkää, voittakaa aikaa) Ef.5:16

Me tahdomme siis sovittaa ja järjestää aikamme näin:

6 tuntia lepoa ja unta varten,

4 tuntia rukoukseen, pyhän Raamatun

ja muiden mieltäylentävien kirjojen lukemiseen,

hiljaisuuteen ja pyhään miettimiseen,

2 tuntia aterioimiseen,

2 tuntia huvituksiin,

joihin on luettu myöskin Jumalan kiittäminen,

hengellinen musiikki, jumaliset keskustelut

ja rakkauden työt lähimmäistä kohtaan,

9 tuntia virkatoimituksiin

1 tunti sopivimmista aamuisilla tai iltasilla,

jumaliseen valmistukseen autuaalliseen kuolemaan.

 

 

 

 

Jumalan valtakunnan rajalla

 Radiosta tuli dokumentti Kirsti Paakkasen saavutuksista. Se oli tuhkimotarinanomainen kertomus köyhän talon lapsesta, joka ponkaisee taitavuutensa ansiosta kuuluisuuteen, Saarijärveltä Helsinkiin, maalta kaupunkiin, tuntemattomuudestaan kuuluisuuteen, rahattomuudesta rikkauteen. Nyt, kun hän on jo 91-vuotias, on hänestä kirjoitettu elämäkerta, jonka nimenä on "Suurin niistä on rakkaus". Nimestään huolimatta hänen elämänsä on liikenaisen ja Marimekko firman menestyskertomus. Eli, mikä olikaan rakkaus, joka oli suurin, jonka Raamattu mainitsee? Hengellisyys on kirjassa muisto uskovasta kodista, jossa vanhemmat pitivät hänen lähtöään kotoa lähinnä maailmanrakkautena ja luopumuksena lapsenuskosta. Tuleekin ajatelleeksi, että ilmeisesti ihmiset antavat Raamatun ilmoitukseen Jumalan rakkaudelle mitä erilaisimpia sisältöjä ja henkilöhahmoja? Tällä samalla teemalla suuresta rakkaudesta on edelleen myynnissä lukuisia kirjoja, mutta en tiedä onko niissä juurikaan kerrottu Jeesuksesta, jonka ominaisuudesta Raamattu meille kertoo? Mutta mitä jää ihmisestä mieleen, kun hän ei löydä Jumalan rakkautta pelastuksekseen? Ilmeisesti se, mitä suurin osa haluaakin kuulla, ovat suuret tunteet, ihmissuuruus, menestys, rikkaus, omistaminen, tahdonvoima, lahjakkuus, taipumattomuus - tämä kaikki ilman Jumalaa? Luuk.9:25. Sillä mitä se hyödyttää ihmistä, vaikka hän voittaisi omaksensa koko maailman, mutta saattaisi itsensä kadotukseen tai turmioon?

 

Uskonelämäni alkumetreillä eräs ystävä ohjasi minua lukemaan hyviä hengellisiä kirjoja uskon vahvistumiseksi ja antoi sitten joitakin nimiä, joihin voisi pysähtyä. Yksi uusi tuttavuus oli edesmennyt julistaja Urho Muroma. Luin monta hänen kirjaansa: Herran sanan ääressä, Herää Valvomaan, Salattu elämä Herrassa, Kansanherätys, jne. Niiden sanoma upposi uudestisyntyneeseen mieleeni ja rohkaisi valtavasti. Myöhemmin luin näitä uudelleen ja lisää löytyi antikvariaateista. Minulle oli suuri yllätys, kun sitten törmäsin puhdasoppisiin, jotka turhensivat nämä kirjat. Varsinkin, kun nämä samaiset kriitikot olivat itse kovin köykäisiä uskovaisuudessaan ja Kristuksen todistajina? Mutta oli siis vain asennoiduttava ymmärtämään, että kristilliseen kenttään mahtuu paljon sekoittajia ja joillakin tuntuu olevan vain arvostelemisen armolahja?

Mutta Muroman kirjoja lukiessani henkeni elpyi aina kiitolliseen mieleen Jeesusta kohtaan ja rukoukseen. Kun tutustuin hänen elämäkertaansa ja lukuisiin vaikeuksiin ja koettelemuksiin, joiden kanssa hän oli joutunut taistelemaan, arvostukseni vain kasvoi edelleen.

 

Isän kuolema pysäytti Muroman 22-vuotiaana. Isä oli aikaisemmin kehottanut poikaansa menemään Johanneksen kirkkoon kuuntelemaan norjalaista julistajaa A Lundea. Muroma kirjoitti vuosia myöhemmin, että hän muisti yhä selvästi Lunden puheen lopun: - Ehkä täällä kirkossa on joku nuori mies, joka on tienhaarassa. Ystävä, minä tahtosin sanoa sinulle: Jos tänään olet valinnan paikalla, valitse tänään niin, että kun kerran makaat kuolinvuoteellasi sinä voisit sanoa: paljon olen elämässäni erehtynyt, mutta tuona iltana minä valitsin oikein.

Muroma koki olevansa nyt juuri tuollaisessa valintatilanteessa. Puheen jälkeen laulettiin laulu:

 

1.Miksi kohta nyt ei? Et sä viipyä saa, ikirauhasi taattava ois!

Kuule, taivainen ystävä kolkuttaa, hän sun kaihosi tyyntää vois

ja sielusi virvoittaisi!

 

2.Miksi kohta jo ei, tänäpäivänä nyt, ennen laskua auringon?

Sinun tähtesi Jeesus on kärsinyt, lain eestäsi täyttänyt on;

Sua juuri hän sentähden oottaa.

 

3.Miks et altisna antaisi Herralles sydänlämpöä nuoruuden?

Miksi käskynsä unhotat, nauttiakses ilo-maljasta turhuuden?

Se onnesi vaahtona haihtuu.

 

4.Miksi kohta nyt ei, kun sun rintasi on juuri raittihin, riemukkain?

Onko Herrasi rakkaus arvoton ja lahjansa tyhjää vain?

Ah, jospa sun silmäsi aukeis!

 

5.Miksi kohta nyt ei? Tule, ennättäy, elä Jeesusta palvellen!

Ilomielin ristin taistohon käy! Ole istutus taivahinen,

tosioksana viinipuussa!

 

6. Riennä ennenkuin kuoleman viikatemies elon uhkuvan poikki lyö!

Pian toisehen maahan on kääntyvä ties ja sun päivääsi seuraa yö.

Isän helmahan riennä, ah riennä!

 

Muroma kertoo: - Tuon laulun kolmannen säkeistön kohdalla, jossa laulettiin: "Miks' et altisna antaisi Herrallesi sydänlämpöä nuoruuden?" Oli kuin Kristus olisi asettunut eteeni ja sanonut: Anna minulle elämäsi ja minä teen siitä jotain. Silloin antauduin Herralle niin kokonaan kuin saatoin, vihkiydyin hänen omakseen. Ja vaivuin niin autuaaseen hurmokseen, että sitä en osaa kuvata. Oli kuin olisin tullut nostetuksi jonnekin hyvin korkealle. Näin Johanneksen kirkon kaukana alhaalla ja siitä oli katto pois ja se aivan kuhisi mustanaan ihmisiä. Miten kauan tätä autuaallista tilaa kesti, en osaa sanoa. Havahduin päivätajuntaan vasta sitten, kun kävelin ylös Korkeavuorenkadun mäkeä palotornin kohdalla. Koin ennen aavistamatonta rauhaa ja merkillistä lämpöä. Lukiessani tämän jälkeen Raamattua minä ymmärsin nyt mitä luin.

 

Jumalan ihmeellisessä suunnitelmassa on koko elämää koskeva ulottuvuus ja hän puhuu monella tavalla. Ihmiset vain ovat yleensä sokeita ja kuuroja, mykkiä ja kuolleita hengellisille asioille. Heistä moinen puhe on ajan haaskausta ja turhaa heikkoutta. Mutta uusi lehti käännetään heidän historiassaan, kun synnintunto ja Jumalan pelko heräävät. Koko ihmiselämän tyhjyys, kurjuus, pimeys ja väärä suunta näyttäytyvät silloin sielussa. Särjetty mieli rukoilee armahdusta Jeesukselta kuin Daavid aikoinaan, kun paine käy ylivoimaiseksi. Ps.25:7. Älä muista minun nuoruuteni syntejä, älä minun rikoksiani; muista minua armosi mukaan, hyvyytesi tähden, Herra. 11. Nimesi tähden, Herra, anna anteeksi minun syntivelkani, sillä se on suuri. 18. Katso minun kurjuuttani ja vaivaani, anna kaikki minun syntini anteeksi.

Silloin moni astuu sisään taivaan valtakuntaan. Miten syvälle herätys pääsee murtamaan ihmisen minuutta, niin vahva tulee usko hänessä. Siksi monista suurista syntisistä on tullut kaikkein uskollisimpia Herran palvelijoita, jotka ovat seuranneet Kristusta, mihin hän on kulloinkin mennyt.

 

Esimieheni Väinö Uusitalo kertoo muistelmissaan, kuinka Pohjanmaalla oli evankelisten piirissä herätyksen aika sota-ajan jälkeen. Siinä maallikkosaarnaajat olivat merkittävässä asemassa.

- Kylillä oli uutta, että alettiin puhua sen ja sen tulleen uskoon. Muuten välinpitämättömätkin lähtivät hengellisiin tilaisuuksiin katsomaan mitä siellä oikein tapahtuu. Uskosta tuli uutinen ja kiistanaihe, kun yksi perheestä lähti uskon tielle ja muut panivat vastaan. Tällaisena tilanne kesti perheitten kohdalla vuoden kaksi. Sitten jokainen oli puolensa valinnut. Erityisesti muistan perheitä, joissa emäntä ensin tuli uskoon ja sitä seurasi pitkä "kesyttelyvaihe" kunnes isäntäkin suostui lähtemään tilaisuuksiin. Varsinainen "evankelioiminen" siis tapahtui kotona. Ystävyyssuhteet, arki-iltojen tapaamiset ja kylän nuorison kokoontumiset olivat sitä verkostoa, jota pitkin herätys levisi. Lohtajan juhannusaattojuhlilla oli useita satoja koolla. Hillilän raamattupäivillä mainitaan olleen 500 henkeä. Vetelissä jouduttiin juhlat jakamaan kahteen paikkaan, koska väki ei mitenkään sopinut rukoushuoneelle. Lohtajan kirkolla oli rukoushuoneelle juhliin aikovan mentävä ajoissa paikalle, sillä kaikki eivät mahtuneet sisälle. Monta ihmistä tuli ratkaisun paikalle. Hillilän juhlissa oli mukana useita kymmeniä kirkassilmäisiä, rohkeasti ja välittömästi Jeesuksesta puhuvia nuoria. Herätyksessä oli mukana useita satoja ihmisiä. Tuon herätyksenajan kokouksissa oli eräitä tavallisista hartaustilaisuuksista erottuvia piirteitä. Puheitten aikana jotkut alkoivat nyyhkyttää. Samoin saattoi käydä väliajalla. Itku myös tarttui. Oli kysymys oman sielun tilasta. Itkeville saatettiin puhua kahden kesken. Harjoitettiin sielunhoitoa. Se ei kuitenkaan ollut ripittämistä, vaan Jumalan armon vakuuttamista.

 

Sekä puheissa että keskinäisissä keskusteluissa pyrittiin siihen, että armo kirkastuisi. Herätykseen tulleelle todistettiin Jeesuksesta, joka oli jo synnit sovittanut. Uskova oli se, jolle uskonasia oli kirkastunut. Rukous oli tärkeää ja pienessä piirissä rukoiltiin polvillaan. Voimakkaimpina herätysaikoina saattoi koko juhlaväki mennä polvirukoukseen seurojentalolla tai kansakoulullakin. Kukaan siihen ei erityisesti kehottanut. Väki polvistui kehottamatta. Väki ei poistunut kokouksen päätyttyä ulos, vaan jäi istumaan penkkeihin. Osa itki. Oli jatkettava laulamista. Rukoiltiin ja keskusteltiin myöhään yöhön. Ei maailma koskaan ole ollut uskovainen. Kyllä herätystä ja uskoontulleita pilkattiinkin. Sodan raaistamat eivät sanojaan säästelleet.

 

Toisaalta uskovaisten todistus oli yhtä rajua. Valitettiin, etteivät kunnon ihmiset saa elää rauhassa, kun uskovat kyselevät heidän sielunsa tilaa. Kälviän Vuolteella valitettiin, että kun uskovaiset isännän ajoivat meijeri-vuorollaan maitoa, he juttelivat uskonasioista kaikkien vastaan tulijoitten kanssa ja maidot happanivat ennen meijeriä. Kaikille oli ilman muuta selvää, että on taivas ja helvetti, on uskovia ja epäuskoisia. Saarna ja sielunhoito pyrki kirkastamaan Jeesuksen täytettyä työtä, veriarmoa. Puhuttiin armon kirkastumisesta tai uskoon tulosta. Missään tapauksessa ei haluttu jäädä tai jättää ketään epävarmuuteen. Itkua seurasi selvyys ja ilo. Taistelua käytiin kahdella tasolla: kelpaanko Jumalalle ja olenko valmis jättämään vanhan tien ja lähtemään uskovain seuraan. Elämäntapojen muuttamista helpotti julkinen tunnustautuminen ja uskovien ystävien suuri joukko. Ei jäänyt yksin. Jumala antaa ja ottaa herätyksen ajat. Uskosta luopumistakin tapahtui. Harvoin kuitenkaan sellaisten kohdalla, jotka olivat julkisesti tunnustaneet uskonsa. Room.15:30. Mutta minä kehoitan teitä, veljet, Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta ja Hengen rakkauden kautta auttamaan minua taistelussani, rukoilemalla minun puolestani Jumalaa.

 

Juttelin erään miehen kanssa, joka oli seurakunnan virassa. Hän kertoi olleensa jo kauan työntekijänä siellä. Hän oli uskossa ja innostunut Jeesuksen seuraaja ja herätyshenkinen, aito pietisti. Ihmettelin, ettemme olleet aikaisemmin tavanneet, kun olin käynyt työkseni siellä vuosien ajan? Silloin hän sanoi, ettei ollut siihen aikaan ollut uskossa vaikka olikin virassa. Mutta nyt hän oli kohdannut Herran ja pelastunut. Niinpä niin, aika harvoin kuulen työntekijöiden todistavan Jeesuksesta, mutta muuta juttua kyllä tulee kuin vanhalta poliitikolta. Kuinkahan paljon Suomessa lienee seurakunnan työntekijöitä, jotka eivät ole uskossa? Kuinka paljon on sellaisia, jotka ovat olleet uskossa, mutta kirkossa menettäneet uskonsa? Kuinka paljon on sellaisia, jotka vain ovat virassa, ilman Pyhää Henkeä, ilman Jeesusta, vain tätä aikaa ajatellen ja sen mahdollisuuksia tavoitellen?

Tänään on tärkeä tietää, kummalla puolen rajaa on. Jumalan valtakunnassa vain sisäpuolella pelastuu, vain Jeesuksen omana on kuninkaan ystävä ja osallinen hänen pöytänsä herkuista. Vain Herran antamassa uskossa voi kuolla rauhassa ja siirtyä taivaan kirkkauteen.

 

Jeesus, miten tämän ajan kristikunta voisi ottaa sinut vastaan, odottaa sinua, rukoilla tahtosi tapahtumista, jos se asettaa sinut jatkuvasti lasikaappiin ja vähät välittää sanoistasi? Miten se voi iloita uskosta, jos sen ainoa yhteys sinuun on kirkon alttaritaulu? Onko täällä keskuudessamme tänään mitään paikkaa, mihin voisit herätyksesi laskea? Onko täällä tänään sellaisia kirkkoja, kristillisiä järjestöjä, työmuotoja, joihin voisit antaa hengen uudistuksen ajan? Onko täällä tänään sellaisia sieluja, jotka sinä voisit herättää näkemään surkean tilansa ja sen suuren armon, jolla olet aina kutsunut syntisiä pelastukseen? Näemmekö taas sinun puhdistavan temppelin niin kuin teit Raamatun aikaan? Anna meille tänään tänne pyhä sanasi elävänä, kutsuvana, murtavana, kantavana ja pelastavana. Anna meille rohkeuden, rakkauden, raittiuden, ilmestyksen ja Herran tuntemisen henki, armolahjat, jotka palvelevat sinun suurta suunnitelmaasi. Tule Jeesus keskellemme, auta etsivät sielut valtakuntaasi!