Herra on oleva koko maan kuningas

Kävin ensimmäisen kerran Israelissa kolmekymmentä vuotta sitten saatuamme vähän rahaa ennakkoperintönä sukulaisilta. Olimme köyhiä, eikä meillä olisi ollut varaa muuten sellaiseen matkaan. Pentti Holi oli matkan johtajana ja tulkkina. Kaikki kokemamme oli uutta ja ihmeellistä. Mutta sen jälkeen olot siellä ovat muuttuneet monella tavoin. Mutta silloinkin oli pakahduttavan kuuma ilma, sillä oli kesäaika. Tämä pieni maa-alue on käynyt kovia taisteluja olemassaolonsa aikana ja tulee käymään edelleen, siitä pitävät huolta erilaisten sotilaalliset ryhmät, jotka häärivät sen vaiheilla ja ympäristössä. Maa elää paljolti turismista. Turistit käyvät katsomassa historiallisia paikkoja, jotka on kerrottu Raamatussa ja monelle riittävät mielenkiinnon tyydytykseksi pelkät kivet, muurit ja kaivaukset. Mutta Raamatun elävän sanan kautta voi uskossa siirtyä katsomaan myöskin tulevia tapahtumia, jotka ovat pian edessä.

Uskovien suhde Israeliin on vaihteleva; on niitä, joiden mielestä kaikki juutalaisten tekemiset ovat itsessään pyhiä ja kaikki muiden kansallisuuksien teot itsessään pahoja. On niitä, joilla tämä alue on historiansa tähden mielenkiintoinen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä nykypäivässä. Sitten on niitä, jotka tekevät kauppaa ja pitävät maata mielenkiintoisena bisneksien tähden. Tähän sarjaan kuuluvat myös monet ryhmämatkojen järjestäjät. On ihmisiä, jotka tulevat tänne työskentelemään kibbutsissa, puolustusvoimissa ja sairaanhoidossa. Tänne tulee retkeilijöitä ja seikkailijoita ajankulukseen. On sellaisiakin, jotka kokevat tehtävänsä esirukoilijoina tukea Israelia sen olemassaolossa. On uskovia, jotka odottavat ihmettä, että kalliomoskeijan tilalle rakennettaisiin Herran temppeli taas kerran ja kaikki perinteiset lain määräämät uhrimenot palautettaisiin takaisin. Uskovat käyvät itkumuurilla tavan mukaan ja esittävät siellä omat pyyntönsä Herralle.

Olen Israelissa käydessäni ihmetellyt sen suuria vastakohtaisuuksia, jotka näkyvät kaikkialla suurina ongelmina. Useat eri kansallisuudet kansoittavat maata, juutalaisten ja arabien välinen jännite maan omistuksesta on arkipäivää. Kaikkialla on sotilaita, jatkuvasti tapahtuu veritekoja ja eletään sotatilassa. Israel on lukuisten arabikansojen puristuksessa kovin yksin.

Kansa on varsin sekalainen. Monet ulkomailta maahan tulleet ihmiset ovat sidottuja synteihinsä ja maailmallisuuteen, perkeleen petoksiin ja he elävät moraalisesti väärin ja Raamatun vastaisesti. Mutta he vähät välittävät siitä. Heillä on myös muistuttajansa, sillä mustiin pukeutuneet ortodoksijuutalaiset pitävät ääntä itsestään ja oikeaksi katsomistaan asioista. Sapatteina kaupungit hiljenevät, eikä työn ääntä kuulu mistään.

Entisen Neuvostoliiton alueelta on tullut maahan runsaasti väkeä vuosien aikana ja se on nykyään yli miljoonan luokkaa. Jumalan sanan lupauksien mukaan kansaa tulee Israeliin kaikkialta, mutta erityisesti mainitaan pohjoisesta tulevat ihmiset. Olen tavannut heitä ja kuunnellut monia erilaisia tarinoita, miten asiat ovat kulkeneet itse kunkin kohdalla, että uusi asuinpaikka on tullut Israelin maahan. Raamatun profetiat toteutuvat joka päivä.

Sakarian kirjassa on erikoinen profetia sen viimeisessä luvussa, jossa ennustetaan suuria tapahtumia Israelissa, mm. öljymäen halkeaminen kahtia. Luonnonmullistukset viittaavat suuriin ulkoisiin muutoksiin, jotka tulevat sekä alhaalta että ylhäältä. "Sinä päivänä ei ole valoa: loistavat tähdet sammuvat. Se on oleva yhtämittaista päivää - Herralle on se tunnettu - ei vaihdu päivä ja yö; ja ehtoolla on oleva valoisaa. Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista:…" Sak.14:6-8. Hengellisesti ajatellen tähdet viittaavat evankelistoihin ja Jumalan sanan julistajiin, ja auringon valon sammuminen siitä kanavasta kuvaa julistetun Jumalan sanan vaikutukseen kansan keskuudessa. Sitten kuitenkin koittaa yhtämittainen päivä, joka kuvaa juutalaisten keskuudessa ilmenevää hengellistä herätystä. Jerusalem on Jumalan seurakunnan vertauskuva, Jumala toimii seurakuntansa kautta. Voimme nähdä, että pakanoiden osuus Israelin evankelioimisessa on tuleva päätökseen ja suuri herätyksen aika kohtaa omaisuuskansaa suuren ahdistuksen keskellä. Ehtoo kuvaa aikajakson loppuosaa ja ilmaisee sen, kuinka tarkka on Jumalan aikataulu.

"Herra on oleva koko maan kuningas. Sinä päivänä on Herra oleva yksi ja hänen nimensä yksi. He asuvat siellä, eikä vihitä sitä enää tuhon omaksi, ja Jerusalem on oleva asuttu, oleva turvassa." Sak.14:9,11. Jeesuksen hallintavalta puhuu meille evankeliumin voittoa ja Jumalan hallintavaltaa yli kaiken. Tänään Israelissa ei ole kuningasta, mutta silloin on. Jumalan tunteminen tulee kohtaamaan koko kansaa ja kaikki paikalliset keskittyvät silloin Vapahtajan olemukseen ja hänen pelastustekoonsa Golgatalla. Uusi elämä on kuin uusi ihmeellinen pelastuksen päivä, joka on heidän osanaan. Paljon kärsinyt ja monissa koettelemuksissa koeteltu kansa, kansoista palaneet löytävät lepopaikan ja turvan Jumalan lupausten mukaan. Seurakuntaa ei voi hävittää, vaikka vihollinen on sitä yrittänyt kautta aikojen hyökkäämällä ja oveluudella.

Profetian valossa näemme suuren sodan, jossa tullaan käyttämään mitä kauheimpia aseita, ydinaseita, kemiallisia aseita ja kaikkea raakuutta. Tämä tulee kohtaamaan niitä kansoja, jotka nousevat Jumalan säätämystä vastaan, joiden kohteena on ollut Israel ja Jumalan seurakunta. Tämäkin profetia on vuosituhansia vanha, ei siihen aikaan ole tiedetty vielä mitään nykyajan tuhoaseista, mutta nyt se vain ajan kysymys, koska kaikki tämä tapahtuu? "Ja tämä on oleva vitsaus, jolla Herra rankaisee niitä kansoja, jotka sotivat Jerusalemia vastaan: hän mädättää siltä kansalta lihan, kun se vielä seisoo jaloillaan, sen silmät mätänevät kuopissansa, ja sen kieli mätänee sen suussa. Sinä päivänä on tuleva Herralta suuri hämminki heidän sekaansa, niin että he käyvät kiinni toinen toisensa käteen ja toisen käsi kohoaa toisen kättä vastaan…..Samoin on vitsaus kohtaava hevosia ja muuleja ja kameleja ja aaseja ja kaikkea karjaa, mitä niissä leireissä on - samankaltainen vitsaus. " Sak.14:12-13,15. Kaikki sotilaallisuus menee silloin sekaisin ja hyvin koulutetut joukot tuhoavat toinen toisiaan. Hallintavalta on taivaasta ja sieltä sanellaan asioiden järjestys ja suunta. Kaikenlainen inhimillinen voima, järkeily ja sählääminen saavat silloin tylyn lopun, Jumala pistää pisteen ihmisten sekoiluun. Eläimiä kohtaava tuho ilmaisee ydinsaasteiden ja muiden myrkkyjen aiheuttaman massatuhon, joka vaivaa ympäristöä. Jumalan tuomiot kohtaavat maata ja on tuleva rangaistuksen aika. Tämä on kuitenkin vain ajallinen rangaistus ja vielä suurempi tuomio on tulossa, kun kaikki kansat kootaan Herran eteen ja monen tuomitun paikka on iankaikkisuus tulijärvessä.

Nykyään ei tunnu olevan juuri mikään pyhitetty Herralle ja näyttää siltä, että ihmiset sotkevat kaiken hengellisesti arvokkaan. Kun joku pelastuu ja tulee uskoon, on kohta suuri joukko kääntymättömiä pyrkimässä viemään hänet takaisin kuralätäkköön ja maailman saastutuksiin mukaan. Pimeyden veikot tarttuvat häneen kuin takiaiset ja kuka jaksaa taistella uskossa ja rukouksessa Kristus-kalliolla seisten, hän selviää. "Sinä päivänä on oleva hevosten kulkusissa kirjoitus: "Pyhitetty Herralle." Ja padat Herran temppelissä ovat uhrimaljain vertaisia, jotka ovat alttarin edessä. Ja jokainen pata Jerusalemissa ja Juudassa on oleva pyhitetty Herralle Sebaotille, ja kaikki uhraajat tulevat ja ottavat niitä ja keittävät niissä. Eikä ole enää sinä päivänä yhtään kaupustelijaa Herran Sebaotin temppelissä." Sak.14:20-21. Jumala on säätänyt temppelin (Jeesus) ja pyhät esineet (uskovat) palvelemaan häntä, mutta maailmassa on aina vallalla tuo Belsassarin henki (Dan.5.), joka haluaa pilkata Jumalaa ja nauttia oman viininsä (maailman viisaus) näistä astioista. Heille onkin suuri huvi, kun saavat alistaa uskovan tekemään tahtoansa ja luopumaan kutsumuksestaan. Ja tätä riittää lukuisissa uskonnollisissa piireissä, varsinkin niiden sieluissa, jotka eivät ole kokonaan Herralle antautuneita.

Suurten tuhojen, sotien ja murheiden keskellä viriää uutta elämää Jumalan armosta. Ihmiset etsivät Herraa, tulevat hänen eteensä ja kumartavat häntä. Lehtimajanjuhla on kiitosjuhla, Jumalan antamasta sadosta, luvatun maan suurjuhla. Silloin tämän juhlan keskuksena on Jeesus, kaiken kuningas ja hallitsija. Siellä ovat monet kääntyneet, pelastuneet, uskoon tulleet, armahdetut syntiset, jotka ovat tulleet näkemään oman tyhmyytensä, ymmärtämään oman köyhyytensä, joille on taivaan valo paljastanut heidän synnynnäinen pimeytensä. He käsittävät olleensa täysin hakoteillä, väärässä, Jumalan ja hänen sanansa vastustajia, perkeleen sokaisemia, yleisen mielipiteen vankeja, hulluja, älyttömiä, himojensa heiteltäviä, itsekkäitä, ylpeitä ja itseriittoisia. "Mutta kaikki niiden pakanakansain tähteet, jotka ovat hyökänneet Jerusalemia vastaan, käyvät vuosi vuodelta sinne ylös kumartaen rukoilemaan kuningasta, Herraa Sebaotia, ja viettämään lehtimajanjuhlaa." Sak.14:16. Nyt on tuleva toinen aika, he kumartavat Herraa, he antavat kaiken kunnian Kristukselle ja kiittävät häntä. Heillä on rauha Jumalan kanssa ja he ovat päässeet sinuiksi omatuntonsa kanssa. Heillä yhteys toisiin uskoviin ja he eivät pyri kilpailemaan toisten kanssa, vaan iloitsevat yhteydestä, joka heillä on Jeesuksen veren synnistä puhdistavan voiman kautta vallitsevana.

Kuinka vähän me ihmiset saammekaan aikaan mitään myönteiseksi arvioitavaa, mutta sotkemme ja tuhoamme sen edestä itsemme, läheisemme, ympäristömme ja omistamamme. Sinä, Herra, voit muuttaa kaiken uudeksi, vain sanomalla pelastavan ja parantavan sanan. Tule keskuuteemme, puhu meille, valaise juutalaiset ja pakanat. Anna uskovillesi nöyrä mieli hyväksyä ulkoiset tapahtumat, kärsimys ja vaino tietäen, että sinun tuomiosi kohtaavat vielä kaikkea väärää, kieroa ja epävanhurskasta maailmaa. Odotamme sinun kuninkuuttasi, valtaasi, ja Raamatun ilmoituksen toteutumista. Tule Herra Jeesus!

Kesäseurat Kangasalla

Ps.91:1-4.Joka Korkeimman suojassa istuu

ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy, se sanoo:

"Herra on minun turvani ja linnani,

hän on minun Jumalani, johon minä turvaan."

Sillä hän päästää sinut linnustajan paulasta,

turmiollisesta rutosta.

Sulillansa hän sinua suojaa,

ja sinä saat turvan hänen siipiensä alla;

                                     hänen uskollisuutensa on kilpi ja suojus.

Herran sana pysyy iankaikkisesti

Sillä: "kaikki liha on kuin ruoho, ja kaikki sen kauneus kuin ruohon kukkanen; ruoho kuivuu, ja kukkanen varisee, mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti." Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu. Pankaa siis pois kaikki pahuus ja kaikki vilppi ja ulkokultaisuus ja kateus ja kaikki panettelu, ja halatkaa niinkuin vastasyntyneet lapset sanan väärentämätöntä maitoa, että te sen kautta kasvaisitte pelastukseen, jos "olette maistaneet, että Herra on hyvä." Ja tulkaa hänen tykönsä, elävän kiven tykö, jonka ihmiset tosin ovat hyljänneet, mutta joka Jumalan edessä on valittu, kallis, ja rakentukaa itsekin elävinä kivinä hengelliseksi huoneeksi, pyhäksi papistoksi, uhraamaan hengellisiä uhreja, jotka Jeesuksen Kristuksen kautta ovat Jumalalle mieluisia.

             1.Piet.1:24 - 2:5

että he olisivat yhtä....

Hän on tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen.

Olin mukana SKTL:n työntekijöiden ja vastuuhenkilöiden tapaamisessa ja nuorena miehenä seurasin asioita oppiakseni uutta. Eräässä vaiheessa vanha, eläkkeellä oleva, matkasaarnaaja Hannes Mäkelä nosti järjestömme lehteä, Sana ja Työ käsissään näkyviin ja kertoi havainneensa, miten paljon viimeisessä numerossa oli ollut pappien kuvia eri sivuilla. Otin itsekin ko. lehden käteeni ja huomasin asian olevan juuri niin; lähes joka sivulla oli papin puvussa joku mies (siihen aikaan oli vain miespappeja kirkossa) edullisen näköisessä kuvassa. Päätoimittaja esitti oman näkemyksensä lehdestä, ja sen linjasta, kuvista ja papeista, eikä siitä myöhemmin enää puhuttu. Mutta edelleen aina silloin tällöin näkyi kuvia papeista.

Toisessa järjestössä, jonka palveluksessa olin myöhemmin, SLEY:ssä, oli vallalla korkeakirkollinen buumi ja papin viran ylikorostaminen oli saanut suuret mitat. Maallikot olivat lähinnä apulaisen arvoisia, jotka saattoivat hoitaa joitakin pieniä juttuja ja toisarvoisia tehtäviä, mutta vihityt virkamiehet hallitsivat ja johtivat kaikkea. Pappien kesken oli myös havaittavissa pientä kilpailua suosiosta ja parempien virkojen tavoittelusta. Kerran eräs vanhempi työntekijä kertoi minulle, miten 50 vuotta sitten työntekijäkaarti koostui pelkästään maallikoista, jotka kiersivät kentällä kansan parissa työtä tehden ja osastoja perustaen. Järjestöllä oli vain yksi palkattu pappi, Toivo Rapeli, joka johti toimintaa Helsingistä käsin. Siihen aikaan järjestö myöskin kasvoi jäsenistössä ja laajeni ympäri maata ja lukuisiin seurakuntiin pysyvästi. Monista paikallisista papeista tuli järjestön työn ystäviä ja kannattajia, jotka suosivat toiminnassaan evankelisuutta. Nykyään lähes kaikki maallikkojulistajien virat on sittemmin lakkautettu ja SLEY on siirtynyt rakentamaan toimintaansa omien kirkonmenojen mukaan käyttämällä niistä nimitystä messuyhteisöt, joita johtavat tietenkin papit.

80-luvulla pidettiin evankelistapäiviä, joihin kokoontui lähinnä luterilaisia alan tähtiä ja muita asiasta kiinnostuneita. Vähitellen kuitenkin huomasin, että koko homma valui virkapappien käsiin ja varsinaiset alan ammattilaiset ja armoitetut jätettiin katsomoon, hyllylle löytyi tilaa? Evankelistojen näkemyksiä ei kaivattu ja 10 vuoden kuluttua nämä tapaamiset loppuivat, kun papeilla ei ollut enää innostusta järjestää päiviä? Jonkun vuoden jälkeen Kalevi Lehtinen käynnisti idean uudelleen 90-luvulla ja hän laajensi kutsuja myös vapaisiin suuntiin. Sama toiminta jatkuu edelleen, mutta on havaittavissa, että pappisvaltaisuus alkaa jälleen pullistella näissä tilaisuuksissa ja vastuuta kantavat lisääntyvästi ei-evankelistat?

Tämän päivän pappeuden muoto kirkossa on kallistunut takaisin roomalaiskatolisuuteen ja sen merkkeinä ovat yleinen papinvaatteiden käyttö, uskomus papin viran korkeampaan asemaan maallikkoon verrattuna, kasteessa tapahtuva uudestisyntyminen (jonka vihitty pappi saa aikaan), ehtoollisaineiden muuntumisoppi (jonka vihitty pappi saa aikaan), siunauksen jakaminen kodissa, kirkossa, koulussa, pelolla (jonka vihitty pappi saa aikaan), kuolleiden puolesta rukous heidän pelastumisekseen (jonka vihitty pappi saa aikaan), synninpäästön avainten valta (jonka vihitty pappi saa aikaan). Tämä ajattelu on saanut joissakin seurakunnissa sitten muodon, ettei hengellinen tilaisuus ole mitään ilman pappia, eli pyhitetty (jonka vihitty pappi saa aikaan). Se on myös saanut aikaan kirkkotaistelun, jossa yleinen mielipide on halunnut naisen papin virkaan ja pieni osa luterilaisista kannattaa miespappeutta. Ääripäässä ovat sitten he, jotka ovat omaksuneet sen näkemyksen, että vihkijä on se joka pyhittää papin apostoliseen jatkumoon ja sitä apua on sitten haettu milloin Amerikasta, Afrikasta ja Venäjältä. Tunnen monta tällaista veljeä (tämä ei koske naisia).

Hengellisten herätysten seurauksena syntyy aina uusia uskovia, ihmisiä jotka tekevät synneistään parannuksen ja vastaanottavat Jeesuksen Herrakseen. Uudestisyntymisensä kautta he saavat pappeuden Pyhältä Hengeltä ja monen mielestä he ovat sitten varsinaisia häirikköjä kirkossa. Herätyksissä seuraa uskoon tulleita kristillinen veljeys, uskovien keskinäinen rakkaus, halu kokoontua yhteen Jumalan sanan ääreen ja rukoilemaan yhdessä. Evankelioiminen ja lähetystyö korostuvat ja niihin satsataan aikaa ja varoja. Kristuksen yhteydessä ei näytä olevan miestä eikä naista, ei herraa eikä narria, ei johtajaa eikä työläistä, sillä Vapahtaja itse yhdistää kaikkia niin väkevästi lähelle itseään, että inhimilliset rajat tulevat toisarvoisiksi. Jumalan rakkauden huumassa uskoon tullut ajattelee lapsenomaisesti, että kaikki Jeesukseen uskovat ovat yhtä ja keskittyvät tämän yhteyden säilyttämiseksi sekä ylöspäin että toisiinsa nähden.

Herätysten tyrehdyttyä myös useat herätyskristillisyyden nimissä toimivat ovat pyrkineet saamaan mahdollisimman kattavan joukon teologeja johtamaan joukkojaan ja useat liikkeet ovat romahtaneet, kuivuneet ja kuihtuneet pappiskeskeisyyden takia. Yleensä tämän ulkoinen merkki on jatkuva rahanpuute järjestön toiminnassa. Se johtuu siitä, että virkapapit ovat selvästi kalliimpia kuin maallikot, eikä heidän itseisarvollaan ole kiinnostusta kulkea yksinkertaisten maalaisten parissa paimentamassa Kristuksen laumaa. Helpompi on koota lampaat kirkkoon pyhänä ja kun paimen ei mene lampaiden luo, on lampaiden tultava paimenen luo ja maksettava hänen kulunsa. Tämä sama ongelma oli aikoinaan jo Israelissa ja Raamattu puhuu siitä Hesekielin profetiassa luvussa 34. On tietysti helpompi kulkea koulutodistusten johdattamana, mutta Jumalan valtakunta ei toimi sillä tavoin. Tämä on helposti havaittavissa kirkkohistoriasta ja lukemalla esim. Apostolien teot Raamatusta. Herra itse ohjasi valintoja ja suunnitelmia, herätti ja pelasti ihmisiä tahtonsa perusteella. Hän armoitti ja varusti lahjoillaan tavallisia ihmisiä ilman koulutodistusta seurakuntansa palvelukseen. Evankelistoja eivät kutsuneet ihmiset vaan Jumala. Jumala herätti heissä halun seurata Jeesusta, kertoa Jeesuksesta, rukoilla Jeesusta ja johtaa ihmisiä Jeesuksen luo, ja tuntemiseen.

Kirkko oli luonut satojen vuosien aikana sisäisen teologisen järjestelmän toimintansa takeeksi, ja siihen kuuluivat eri arvot, joita tuli tavoitella kiihkeästi. Ensin piti saada yliopisto-opiskelun kautta teologian (jumalluusoppi) kandidaatin paperit, jolloin saattoi hakeutua kirkon virkaan ja pyytää itselleen pappisvihkimystä avoimeen seurakunnan virkaan. Seurakunnassa olivat vielä omat arvoasteikkonsa, virallinen apulainen, kappalainen, kirkkoherra, joihin tuomiokapituli asetti virkaehdolle työvuosiltaan tai opiskelussa ansioituneita (maisterit, lisensiaatit, tohtorit, jms.). Jokainen teologian opiskelija saattoi sitten valita erikoistumisen aineekseen mieleisensä alueen, vaikkei se olisi ollut mitenkään hengellinen. Lopputuloksena syntyi erikoinen tuotos, valmistui henkilö, joka keskittyi vaikka kirkon kiviseinien historiaan, Kotimaa-lehteen tai hautausmaan kehittämiseen erikoistunut ihminen. Tämä saattoi laajentaa tutkimustaan ja esiintyä jopa alansa tohtorina, tulla valituksi vaikka piispaksi asti ilman uskoa ja hengellistä ulottuvuutta. Näin ollen saattoi kirkon virkaan tulla asetetuksi joku jumalankieltäjä, uskosta osaton, kääntymätön, pelastumaton, uudestisyntymätön, julkisynnissä elävä, Raamatun sanaa vastustava, maailmanihminen, muotojumalinen, farisealainen, Jeesuksen omien vihaaja, ulkokullattu, valehtelija, pyrkyri, ja perkeleen lapsi.

Teologia onkin vain kuori hengellisessä elämässä, jos ei aina sitäkään. Se on saanut aivan liian suuren huomion ja osan kirkossa. Teologia tai sen lukeminen ei takaa vielä mitään, eikä ainakaan hengellistä valmiutta palvella Herraa ja hänen laumaansa. On paljon huonoa, Raamatun sanan vastaista teologiaa, joka johtaa sieluja harhaan. Tarvitaan hengellisen sanoman voitelemaa teologiaa, muuten syödään rotanmyrkkyä. "Ja Jeesus sanoi heille: - Varokaa ja kavahtakaa fariseusten ja saddukeusten hapatusta." Matt.16:6. Hengellinen elämä kumpuaa aina Golgatalta, aina Kristuksesta, aina Jeesuksen haavoista ja ylösnousemuksesta, ahtaasta portista, Vapahtajan kohtaamisesta, syntisen parannuksesta ja vanhurskauttamisesta uskon kautta, Jumalan sanan, Raamatun kunnioittamisesta ja syömisestä elämän leipänä hengelliseen nälkäänsä, ihmisen hengen köyhyydestä, joka saa aikaan astumisen taivaan valtakuntaan, puhdassydämisyydestä, jonka elävä Jeesus tekee luokseen kääntyneelle.

Teologiaa voi lukea, kun ei anna sille liikaa valtaa, kun se pysyy Raamatun alle alistettuna palvelijana. Herran asemaan korotettu teologia on rikkaruohomyrkky, joka tappaa kaiken hengellisyyden ja nostaa ihmislihan arvon yli Kristuksen. Ilman Kristusta elävä pappi on vaarallinen ja harhaanjohtava ilmestys, joka pyrkii vain tappamaan Jeesuksen ja tuhoamaan uskovat. Usein tämän sarjan vaikuttajat kuitenkin naamioivat itsensä lampaiksi, vaikka ovat sisältä raatelevia susia, he käyttävät itsestään nimitystä herännyt, vaikka nukkuvat suruttomuuden kuoleman unta.

Kun Laestadius johti aikoinaan Pohjolan suurinta herätystä, hän käytti siinä yhteistyössä maallikkoja, jotka naamioitiin opettamaan raittiutta ja lukutaitoa kansalle, mutta samalla he lukivat Laestadiuksen käsinkirjoitettuja saarnoja ja ihmisiä tuli paljon uskoon. Joillakin paikkakunnilla uskovia oli lopulta enemmän kuin kääntymättömiä. Kaiken takana oli Laestadiuksen oma uskoon tuleminen papin virassa ja sen myötä Pyhän Hengen voiman ja siunauksen saaminen, taivaan valon kirkastama Raamatun julistus ja esirukous.

Israelissa piti syntyä leeviläiseksi, että kelpasi temppeliin papiksi. Mutta Jeesus lakkautti virkapappeuden, ja asettui itse ylimmäisen papin tehtävään viemällä oman verensä kaikkeinpyhimpään ja hän toi viran tilalle uskovien pappeuden, jossa ei ole mitään arvoasteikkoja. "Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa julistaaksenne Hänen jaloja tekojaan, joka on kutsunut teidät pimeydestä ihmeelliseen valoonsa." 1.Piet.2:9. Vain uskovat ovat soveltuvia ja kutsuttuja hoitamaan Jumalan valtakunnan tehtäviä ja edustamaan Herran asiaa pimeän maailman keskellä. Uskovat todistavat ainoasta oikeasta papista, Jeesuksesta, todistavat hänestä ja rukoilevat häntä, asettavat aina hänet seurakunnan keskukseksi. Uskovat elävät hänen varassaan, siunauksissaan, turvissaan, johdatuksessaan ja esirukouksissaan.

”Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija! Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen. Ilm.1:4-6

Herra, tuntuu siltä, että kristikunta ei ole oppinut historiasta mitään? Teemme edelleen samat virheet, kompastumme samanlaisiin tyhmyyksiin ja synteihin, vaikka olet antanut meille hyvät eväät, taivaallisen valon ja elämän veden. Seurakunta heiluu usein kuin seinäkellon tärpästikkeli maailman ja Jumalan sanan välillä riippuen aina siitä, kuka pääsee johtamaan. Herätä, Jeesus, papit ja maallikot, virassa olevat ja muuten vaan mukaan kutsutut. Avarra kristittyjen sydämet sinun kokoiseksesi, että voisit aina asua siellä uskosi ja rakkautesi kautta.

On ihana, Jeesus, lukea sinusta kirjoitetut sanat: "Koska meillä täten on suuri Pappi, Jumalan huoneen haltija, käykäämme esiin vakain sydämin, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä. Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa. Hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen." Hebr.10:21-23.

1. Valaiskoon Henki Herran meidän uutta paimenta!

Muistakoon hän, että kerran tili tulee ankara! Olkoon

valpas, totinen, eläköön Herralleen, kaitkoon laumaa

Kristuksen!

2. Herra, auta että istuttaisi mieliimme käskysi, katuville

julistaisi sitten aina armosi, eksynyttä ojentaisi, murheellista

lohduttaisi, viheliäistä virvoittaisi!

3. Holhotkoon hän sanaasi pyhää apostolin huolella,

kilvoitelkoon hartaasti yhä Herran lauman puolella, sotien

vastaan syntiä, pahan hengen vilppiä, maailman vihaa,

vääryyttä!

4. Kunniansa olkoon kunniasi, voimansa sinun voimasi!

Vaivoissaan hän turvaasi luottakoon, sä laupias! Risti

olkoon lippunsa, että lauma nähdä saa Kristuksessa

voittonsa!

5. Kaikki raukee mitä teemme ilman Herran armoa; Siis

nyt tässä rukoilemme oppaallemme armoa, että Herra

Hengellään auttaisi häntä yhtenään, virkaa pyhää täyttämään!

6. Ylipaimen johdattakoon uutta lauman kaitsijaa, voimallansa

vahvistakoon tätä sanasi saarnaajaa; Asunnoissa taivaan

viimein suokoon kirkkaan kruunun, katoamattoman!

1886 virsikirjan virsi 197

papin virkaan asettamistilaisuudessa veisattavaksi

Johan Olof Wallin, (ruots.) s. 1779 † 1839.

Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti. Jes.40:8

1.Piet.4:11. Jos joku puhuu,

puhukoon niinkuin Jumalan sanoja;

jos joku palvelee,

palvelkoon sen voiman mukaan,

minkä Jumala antaa,

että Jumala tulisi kaikessa kirkastetuksi

Jeesuksen Kristuksen kautta.

Hänen on kunnia ja valta

                                                    aina ja iankaikkisesti. Amen.