Minä kiitän Herraa hänen vanhurskaudestansa ja veisaan Herran, Korkeimman, nimen kiitosta. Ps.7:18

...jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman.... Jes.40:31

 

Joka hyvin tekee, se on Jumalasta; joka pahoin tekee, se ei ole Jumalaa nähnyt. 3.Joh.11

 

2.7. Turkka ja Hilkka Aaltonen, ehtoollinen

monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa Matt.8:11

 Ystävät kertovat evankeliumia Venäjällä juuri nyt. Sillä aika on sopiva Jeesukselle ja hänestä julistavalle sanomalle. Maailma menee omia latujansa ja makaa omaa synninuntansa tietämättä valosta ja viisaudesta. Mutta ihmissielut ovat kaikki kalliisti lunastettuja.

Jeesus on Herra

olemme kristittyjä

Ps.75:7. Ei tule apua idästä, ei lännestä, ei vuorisesta erämaasta,

8. vaan Jumala on se, joka tuomitsee: yhden hän alentaa, toisen ylentää.

9. Sillä Herran kädessä on malja, joka vaahtoaa täynnänsä höystettyä viiniä, ja siitä hän kaataa; kaikkien maan jumalattomien täytyy se juoda, särpiä pohjasakkaa myöten.

10. Mutta minä julistan iäti, veisaan kiitosta Jaakobin Jumalalle.

Vedä minut luoksesi Herra!

 

su 18.6. klo 17.00  Iltakirkko 

"Ajan henki ja elämän maku" 

                                                      puhuu Turkka Aaltonen

 

Vuonna 1851 ilmestyi Falunissa näytelmän muodossa kirjoitettu kirjanen 'Satans raseri i den kristna världen' (Saatanan vimma kristityssä maailmassa) (kirj. Jonas Lagus). Näytelmässä pahat henget tuovat johtajalleen tietoa: Kalajoen käräjät, Paavo Ruotsalainen, Hedberg, Renqvist.

Esipuheena ovat aluksi muutamat Lutherin sanat saatanan ja hänen tahtoaan noudattavien pahojen henkien hävitystyöstä maailmassa. Näihin sanoihin liittyen selittää tekijä lyhyesti, miksi hän on pukenut herätyshuutonsa tuohon omituiseen muotoon. Hän lausuu:

- Koska Aatamin lapset eivät tahdo uskoa niitä ääniä, jotka taivaasta ja maan päällä puhuvat, kuulkoot he vielä kerran, jos kohta turhaan, totuuden sielujemme vihollisen suusta; sillä hän tuntee autuuden järjestyksen paremmin kuin filosofimme ja korkeasti oppineet miehemme, vaikka hän käyttää tiedon ihmisten vahingoksi. Itse näytelmän sisältö ja tarkoitus näkyvät jo alkunäytöksessä, jossa pimeyden ruhtinas, palvelevia henkiään ja näiden ihmiselämästä tuotavia tietoja odottaen, itsekseen puhuu:

- Että toki pitää löytyä yksi, joka on minua väkevämpi, korkea ja pyhä. Minä vihaan häntä, mutta minun täytyy kuitenkin hänen edessään vavista ja peljätä, ja minun lähes kuusituhatta vuotta kestäneen vaivani täytyy vielä lisääntyä. Tosin olen nyt astunut alas maan päälle suurella kiukulla, sillä minun aikani on lyhyt; mutta jos voisin kukistaa luojani hänen herruudestansa ja surmata ylösnousseen Kristuksen ja tyhjäksi tehdä Jumalan hengen armonvaikutukset sanan ja sakramenttien kautta - - - mutta, kirottu iankaikkisesti, minä tahdon kuitenkin tehdä minkä voin, kostaakseni. Pimeys, kapina, uni, väärä oppi ja eripuraisuus nämä aseet eivät ole pettäneet ja ne ovat paraikaa toimimassa.

Pimeys? sillä ihmiset eivät usko, tunne ja tottele raamattua.

Kapina? minä tiedän että se, joka ei tottele laillista esi valttiansa, ei tottele eikä palvele Kaikkivaltiasta.

Uni? sinä hiljainen ase! Sinä hivelet piispojen ohimoita, seuraat pappia kirkkoon ja levität viileän, liehtovan siipesi hiljaa lunastettujen sielujen yli, jotka luulevat heillä olevan öljyä sammuneissa lampuissa. Kernaasti veisatkoon kristikunta: 'Oi Jumala, sinua kiitämme.' Kernaasti uskokoot ihmiset, että minä ja minun valtakuntani ovat voimattomat ja toimettomat: minä pilkkaan heitä kaikkia ja kysyn heiltä, miksi tulette tänne ikuiseen helvettiin, kuka käski teidän totella minua? Uni ja penseys! Te olette tuoneet useimmat verellä ostetut minun tyköni. Kun joku minun vihollisistani maan päällä julkisesti puhuu ja saarnaa tästä, niin pitävät oppineet hengelliset hallitsijat häntä eriseuraisena, sivistymättömänä ja vimmattuna; he tutkivat hänen puhettansa järjen ja runouden kannalta ja minun puolestani panevat papin pois viralta. Hyvä!

Väärä oppi? kun minä valmista helpotusta parannuksen tiellä petokseni kautta tahi viekoittelen kansan pois Jumalan sanasta, niin minä kvlvän hiekkaa heidän silmiinsä, ja he alkavat, vaikka hyvän varjon alta uudelleen minua palvella.

Eripuraisuus? tämä ase on kelvoton, niinkauan kuin elävän parannuksen tuli hehkuu ihmisten sydämissä; mutta niin pian kuin minä huomaan, että se on väsähtänyt, saavun heti paikalle ja avaan kansan silmät ulospäin näkemään toistensa vikoja ja ivaten toisiaan panettelemaan.

Kun kuollut herää puhumaan

 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/omaiset-saivat-elamansa-yllatyksen-ecuadorissa-kuolleeksi-jo-julistettu-nainen-koputti-oman-arkkunsa-kantta/8720044#gs.0ks5ox

Tallensin aikoinaan ystäväni Pekka Paukkalan, Ecuadorin lähetystyöntekijän kertoman tapauksen kymmenen vuotta sitten Kritus-kalliolla kirjaani 19.3. päivälle ja se oli tällainen:

 19.3. Sain viestin Etelä-Amerikasta ystävältäni Pekalta, joka on siellä viidakossa lähetystyössä intiaanien parissa: - Täällä sattui aika erikoinen juttu. Ensi viikolla haluan mennä Domingon kanssa paikan päälle kuulemaan silminnäkijöitten kommentit. Näin meille juttu kerrottiin. Tapahtumapaikka Los Rios, noin tunnin ajo veneellä ala-virtaan. Oli erään uskossa olleen naisen hautajaiset. Kesken  ruumiinvalvojaisten alkoi kuulua koputusta. Ensin ei sitä paikallistettu, sitten joku huomasi että arkun kanteen koputetaan. Kansi avattiin ja vainaja nousi istumaan. Väri muuttui elävän ihmisen väriksi ja sitten nainen alkoi puhua. Sanoi, että hänet lähetettiin vain antamaan viesti. Puhui siitä, kuinka uskovien tulisi rakastaa toisiaan ja tehdä työtä yhdessä ja evankelioida rohkeasti. Pahanpuhumista pitää välttää ja kaikkia ihmisiä rakastaa. Jumala antaa voiman kaikkeen. Jeesuksen tulo on todella lähellä, hän on jo valmistautumassa. On todella vähän aikaa tehdä työtä, olkaa lujat ja rohkeat.  Sitten nainen sanoi, että nyt hän palaa takaisin Isän tykö. Paneutui pitkälleen ja muuttui taas kalpeaksi.  

 

Intiaaninaisen kokemus on ihmeellinen viesti kuolemattomuuden maasta Jumalalta. Siinä ei ole mitään uutta Raamatun sanaan nähden, mutta tilanne on erikoinen ja poikkeava. Sanoman sisältö oli selvä: 1.Rakasta toisia uskovia 2.Yhteys Herran työssä 3.Rohkea evankeliumin julistus 4.Parannus pahoista puheista 5. Kaikkien ihmisten katseleminen Jumalan rakkauden silmin 6.Jumala antaa voiman tarpeiden mukaan 7.Jeesus tulee pian.

     Jeesus on ostanut itselleen seurakunnan, uskovat, pelastettujen joukon, josta valmistetaan Karitsan morsianta. Tämä salattu yhteys voi toimia ja rakentua vain  Kristuksen rakkauden kautta. Uskovien yhteys on lopunai­koina kovalla koetuksella, jota kaikenlainen lahkolaisuus ja eriseuraisuus, erilaiset tyylit ja suuntaukset pyrkivät murtamaan. Uskovan on tietoisesti valittava Herran halvat matkamiehet ystävikseen tai sitten kuljettava fiksujen suruttomien kanssa kadotukseen. Jokaisen on tehtävä selvä itselleen, että haluaako taivaaseen Jumalan ehdoilla, haluaako sitoutua siihen, mitä Vapahtaja sanoo. 

 

Rohkea evankeliumin julistus on katoamassa ja tilalle tullut kaikenlainen hömppäkristillisyys, jossa ihmisiä nukutetaan harhaan. Kaita tie vaihtuu laveaksi tieksi, Jumala muuttuu kaikki suvaitsevaksi apumieheksi, jota ihmiset voivat komennella mielin määrin. Tuomion pelko häviää ja taivaasta tulee automaatio, johon jokainen siirretään kuoltuaan. Parannus on tarpeellinen uskovalle joka päivä, mutta penseälle parannus on vastenmielinen kokoelma käskyjä. Pahoista puheista tekee parannusta vain Pyhän Hengen herkistämä ihminen. Hän rukoilee auttajaansa tässä kaikkein yksinkertaisimmassa ja vaikeimmassa alueessa.

 

   Jumalan voima ilmenee heikkoudessamme, juuri siinä, mikä on meidän avuttominta aluettamme. Herra antaa mielellään armonsa matkallemme, toisten ihmisten johdattamiseksi Kristuksen luokse. Maailmaa on kat­sottava Golgatalta käsin. Maailmankaikkeuden tärkein henkilö on Vapah­tajamme Jeesus ja hänen vaikutuksessaan on huonoinkin ihminen löytävä avun. 

 

Jeesus tulee, hän tulee pian. Kohta pasuuna soi ja uskovat kutsutaan kotiin. Kristus tulee tempaamaan omansa pois maailman palon eteisestä. Tuhoon tuomittu maapallo vavahtelee, järisee, heiluu ja kouristelee. Se kulkee kuin kaatumatautinen, jolla on vähän elinpäiviä. Sen kuolinhetki lähenee. ”Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan. Minä olen A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu.” Ilm.22:12-13. Mutta uskoville koittaa ilo taivaassa Jeesuksen luona, pelastettujen joukossa. Alkaa ikuinen elämä Jumalan paratiisissa häntä palvellen, kunnioittaen ja kiittäen. Kaikki pelastetut laulavat Mooseksen ja Karitsan virttä. Kaikki kotiin päässeet ylistävät tapettua Karitsaa ja kiittävät voitostaan Karitsan veren voimaa. 

 

   Elämme erikoista aikaa, jossa suuri luopumus nakertaa kristikuntaa ja vanhat, perinteiset käsitykset romutetaan raa’asti. Mutta samalla kuulem­me uusia, ihmeellisiä viestejä kehitysmaista, jossa evankeliumi saavuttaa jatkuvasti ihmissydämiä. Pelastuksen saaneitten luku kertautuu ennennä­kemättömällä nopeudella ja monet tulevat Jumalan valtakuntaan säh­köisten viestimien kautta. Kaiken keskellä Jumala herättää pimeässä viidakossa intiaaninaisen pitämään ehkä vain yhden merkittävän todistuksen koko elämänsä aikana? Ja sen seurauksena Jumala puhuu meille – kuulemmeko hänen äänensä?

 

 Jeesus, sinä ilmestyt niin yllättäen ja kuitenkin sinun sanasi on kertonut meille jo kaiken tämän ennen syntymäämme. Auta meitä kuulemaan ääntäsi, seuraamaan sinua ja luottamaan sinuun kaikessa. Kiitos heistä, jotka puhuvat sinusta, todistavat sinusta, jotka laulavat sinusta, jotka odottavat sinua. Kätke meidät kaikki, tämä joukko, pyhiin haavoihisi ja vie meidät luoksesi kirkkauden kotiin. Aamen.

2.Jeesus ompi ylkä rakas,

niin ei muut voi rakastaa.

Hän on aina meitä läsnä,

pahuudesta pelastaa.

 

3.Yljän sydän, yljän halu

Jeesuksella meihin on,

köyhää morsiantaan kohtaan

sulous niin verraton,

 

4.Morsian on huono, nurja,

syntinen ja saastainen,

ilkeä, alaston ja kurja,

häpeän, pilkan alainen.

 

5.Ylkä vanhurskaudellaan

morsiamen kaunistaa,

Hän, jok' alastonna kärsi,

alastoman vaatettaa.

 

8.Varjele mua, rakkahani,

kunnes häihin kutsutaan,

jossa palvelijanasi rintaas’

pääni painaa saan!

Vsv 55

 

Raamatunlukua:   VT Jes.61. UT Ilm.21.

 

Elämänlähteellä

 

...pyhien sydämet ovat virvoittuneet...

Jumalalla on antaa meille paljon rakkautta, jos meillä vain on kanttia ottaa sitä vastaan. Usein Herra laittaa rakkauden astioiksi tavallisia vaatimattomia kansanihmisiä. Heissä Kristus oikein erityisesti näkyy ja kuuluu ja tuntuu. Itsekin olen saanut runsaimmat halaukset ja rohkaisun sanat sekä teot uskovilta, joiden nimiä ei mainita presidentin linnanjuhlissa tai kirkolliskokouksessa. Mutta taivaassa heidät mainitaan, sillä he ovat Kristuksen palvelijoita täällä ajassa. Heistä puhutaan päivittäin Jumalan valtaistuimen luona. He ovat Kristuksen evankeliumille kunniaksi, heidän uskovaisuutensa kirjoitetaan muistiin taivaan kirjoihin. He ovat ristinsä ottaneet ajaksi, Jumalan kunniaksi ja seurakunnan parhaaksi. Risti on itsensä kieltämistä Herran hyväksi.

 

Vaimoni viljeli aikoinaan kaalia pellollamme Viialassa, hän istutti keväällä 100 tainta, jotka kirkon suntio, Eero, toi meille. Ajattelin silloin, että mihin me joudumme sen kaalikasan kanssa. Mutta nokkela vaimoni teki niistä monta herkullista ruokaa ja lahjoitti moneen talouteen. Hän antoi täyden kassillisen kaalia eräälle perheelle, jossa kävimme kylässä. Hän päätti laittaa lahjarahaa tuohon samaan kassiin, mutta ei puhunut siitä mitään. Se oli tarkoitettu korvaukseksi peltoomme keväällä ajetusta lannoitteesta. Muutama viikko myöhemmin hän tapasi mainitun talon emännän ja kysyi, olivatko he löytäneet rahaa kaalipussin pohjalta. Nainen kauhistui ja kertoi etteivät he olleet edes katsoneet kassiin, vaan olivat heittäneet kaalit kaatopaikalle. Myöhemmin he koko perheen voimin konttasivat pylly pystyssä etsimässä jätteiden seasta kaalikassia ja rahoja. Taisivat löytää aarteen kaatopaikalta?

 

Elämään liittyy aina yllätyksiä, mutta kristillinen rakkaus, uskovien yhteys on rikkaus, joka siunaa päivän menoa. ”Sillä minä olen saanut paljon iloa ja lohdutusta sinun rakkaudestasi, koska pyhien sydämet ovat virvoittuneet sinun kauttasi, veljeni.” Filemon 7.

 

Uskovien yhteys voi olla parhaimmillaan taivaallista, kun Kristus on siinä mukana. Silloin tulee virvoitus Herran tuntemisesta, vaikka ihmiset ovatkin kovin vajavaisia. Jumala antaa armolahjoja seurakuntaansa. Mutta perkele, ihmisviisaus, puhdasoppisuus ja maailmanhenki pyrkivät tukahduttamaan ne jo alkuunsa. Jokaisen olisi valvottava omaa kutsumustaan ja paikkaansa, sillä aivan liikaa on sellaista hengellistä lapseutta, jossa aina juostaan vain joidenkin ihmisten perässä. Pitäisi päästä ”minä ensin” asenteesta ”Jeesus ensin” tilaan, jossa ristin ottamisen kautta eletään jokapäiväistä arkea uskossa. Ihmiset tekevät niin kovin helposti kaikenlaista ajattelemalla, että se on varmaan Jumalasta, kun on niin paljon kansaa liikkeellä? Missä siis ovat tämän ajan Filemonit, jotka elävät niin lähellä Kristusta, että voivat virvoittaa joitakin kurjia sydämiä Jumalan Pojan uskolla ja rakkaudella? Missä ammennetaan tänään Golgatan salaisuudesta uskovien rakennukseksi ja sielujen pelastukseksi ja lähetystyön elävöittämiseksi? Missä Jeesuksen veri saa ihmiset itkemään ilosta? Missä syödään vaikka kaalia kiitollisin mielin?

 

Pystymmekö keskittymään toisiin ihmisiin, heidän asioihinsa ja olemukseensa? Valtavassa tiedonvälitystulvassa käy helposti niin, että ihminen hukkuu yleisöön, kansasta tulee vain massaa, ihmisistä tulee vain äänestäjiä, ostajia, tuottajia, rattaita valtiokoneistossa. Mutta Jumala ei toimi näin, hänelle olemme yksilöitä, ihmisiä, joilla on nimi, toisistaan poikkeava nimi, toisista poikkeava ulkomuoto, toisista poikkeava luonne ja historia, toisistaan poikkeava tulevaisuus ja Jumalan suunnitelma. Pelastuksen kannalta osa ihmisistä on ulkopuolella ja osa sisäpuolella, siksi tarvitaan evankeliumin julistusta edelleen ja kaikkialla.

 

Uskovan ihmisen arvo kirkastuu ristissä, siinä ristissä, jonka hän ottaa Herran käskystä. Tuo risti ohjaa hänen valintojaan ajassa ja on tienmerkkinä ikuiseen elämään. Uskovan risti on maailman ihmiselle vastenmielinen ja halveksittava. Uskovan risti on kaksipuolinen, siinä on inhimillinen puoli, joka näyttää itsensä kieltämisen, nöyryyden ja lihan tappion, maailman halveksunnan ja vainon. Sen ristin toinen puoli on Jumalan siunaus, johdatus, varjelus, apu vaaroissa, yhteys, uusi elämä ja suuri rauha ja lepo.

 

Jeesus tarjoaa seuraajalleen ristin – sen ottaminen on vapaaehtoista. Tahdotko ottaa tänään ristisi?