Pidän itseäni onnellisena.....

Olin mukana jossain kirkollisessa seminaarissa, kuuntelin kuivia luentoja, joita papit meille pitivät; eikä jäänyt juuri mitään mieleen, hyvä etten nukkunut niiden aikana? Sitten tuli lopussa vähän ylimääräistä aikaa, kun asiantuntijat olivat ammentaneet takkinsa tyhjäksi ja kun ei muuta keksitty niin päätettiin rukoilla? Vetäjä jakoi meidät mielivaltaisesti pieniin ryhmiin ja minäkin jouduin erääseen sellaiseen. Meitä oli siinä muistaakseni neljä ihmistä ja vauva. Yksi ryhmäläisistä oli synnyttänyt juuri hiljattain pienokaisen ja kuljetti tätä mukanaan. Hän laski käärön varovasti pöydälle ja siinä lapsi nukkui autuaan tietämättömänä, miten hienoja ihmisiä hänen ympärillään oli silloin? No niin, jokainen sai kertoa vuorollaan oman rukousaiheensa ja sitten seuraava rukoili hänen puolestaan. Kun sitten tuli minun vuoroni, ei mieleeni noussut yhtään kurjaa ajatusta tai odotusta jostakin muutoksesta. Sanoin, että olen tyytyväinen, kiitetään siitä Herraa. Huomasin, että muut pitivät minua kummallisena, mutta se oli silloin totta. "Ja Maria sanoi: "Minun sieluni suuresti ylistää Herraa, ja minun henkeni riemuitsee Jumalasta, vapahtajastani; sillä hän on katsonut palvelijattarensa alhaisuuteen. Katso, tästedes kaikki sukupolvet ylistävät minua autuaaksi. Sillä Voimallinen on tehnyt minulle suuria, ja hänen nimensä on pyhä, ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät." Luuk.1:46-50

 

Eräs seurakuntatalo Venäjällä

Suomi on yhdistysten luvattu maa, se on täällä mahdollista kansanvallan puitteissa. Näissä merkeissä on perustettu monta tarpeellista ja tarpeetonta touhuporukkaa tähän maahan. Onpa meillä joku perustanut onnellisuusyhdistyksenkin, joka lienee taustaltaan lähellä new age toimintaa? Siinä omin voimin yritetään muuttaa elämää parempilaatuiseksi, terveemmäksi ja iloisemmaksi? Uusi elämä virtaa siellä sinuun ulkoisten asioiden kautta, kun ne ovat hyvässä järjestyksessä? Siihen lisätään hieman mietiskelyä ja mielen manipuloimista, itseensä keskittymistä; lopputulos on uusi ihminen - onnellinen, vapaa, rento ja esimerkillinen? Tai sitten ei? Raamatun Job kuvasi menestyksensä päiviä: "Sillä kenen korva minusta kuuli, hän ylisti minua onnelliseksi, kenen silmä minut näki, hän minusta todisti;" 29:11. Mutta jo seuraavassa vaiheessa hän parkuu menetyksiään, kurjaa elämäänsä, sairauttaan ja menetyksiään. Samaan aikaan kylään ovat tulleet hänen kotiinsa hyvät ystävät, joilla on vastaus valmiina kaverin ongelmiin: "Katso, autuas se ihminen, jota Jumala rankaisee! Älä siis pidä halpana Kaikkivaltiaan kuritusta." 5:17. Autuus ei vain sillä kellonlyömällä tunnu maistuvan hyvältä - se on kuin pahanmakuinen lääke?

Viihdemaailma on lapsuudestani asti laulanut onnellisuudesta tai sen kaipuusta. Muistan vieläkin 50-luvun lapsuusajan iskelmämusiikin helmien sanoituksia, joissa kerrottiin onnesta. Vaatimaton ymmärrykseni ei vain kyennyt kurottumaan niihin, mutta rytmi tarttui mieleen. Iskelmälaulaja Robin laulaa kurkku vääränä:

"Kun aamulla herään,

Mä tuntee voin sen

Tää on kaunis päivä,

Mä oon onnellinen."

 Eikä hänellä ole oikeastaan juurikaan aihetta siihen, sillä toiset määräävät häntä, rahastavat hänen kustannuksellaan ja säätävät aikataulut, esiintymiset ja yleisön? Mutta eräänä päivänä nämä nykypäivän iskelmänikkarit ja media-mannekiinit ovat ylensyöneitä, pilleristejä, alkoholisoituneita muumioita, ihmisraunioita, varattomia - ei kukaan ole kiinnostunut enää heidän menestyksestään, kun sitä ei ole! Ehkä saavat pätkätyötä alkon raittiusvalistus mainoksessa varoittavana esimerkkinä?

Aikakauslehti suositti jutussaan: Luovu näistä 12 asiasta, jos haluat olla oikeasti onnellinen! Niitä ovat lehden mukaan: 1. Luovu tekosyistä 2. Luovu entisistä ihmissuhteista 3. Luovu stressistä 4. Luovu katumuksesta 5. Luovu katkeruudesta 6. Luovu kontrollista 7. Luovu miellyttämisenhalusta 8. Luovu pettymyksen tunteesta 9. Luovu vanhoista vaatteista 10. Luovu vartalosi inhoamisesta 11. Luovu raha-asioiden murehtimisesta 12. Luovu rajoista, jotka olet asettanut itsellesi.

Melkoinen luettelo, joihin oli liitetty jokaiseen selitys katekismusmaisesti jatkoksi? Haluaisin nähdä sen ihmisen, joka on läpikäynyt tämän hevoskuurin ja korjannut omaa kurssiaan sitten todistaen olevansa onnellinen? Mutta ei siinä mitään, saahan näitä toivoa? Käänsin kuitenkin nuo asiat todellisesta onnesta evankelistan näkökulmasta seuraavasti:

1. Luovu tekosyistä = Älä enää vastusta Jumalan kutsua!

2. Luovu entisistä ihmissuhteista = Valitse Herran ystävät kavereiksesi!

3. Luovu stressistä = Vastaanota Jeesuksen rauha!

4. Luovu katumuksesta = Älä yritä ansaita omilla teoillasi uskovaisuutta!

5. Luovu katkeruudesta = Tunnusta syntisi Jumalalle!

6. Luovu kontrollista = Lakkaa laskelmoimasta, vaihda oma järkesi Jeesuksen uskoon!

7. Luovu miellyttämisenhalusta = Tule Herran eteen kurjana syntisenä!

8. Luovu pettymyksen tunteesta = Älä perusta elämääsi tunteiden varaan!

9. Luovu vanhoista vaatteista = Anna omat ryysyt ristin juurelle ja vastaanota Jumalan lahjavanhurskauden puhdas vaate!

10. Luovu vartalosi inhoamisesta = Kiitä Herraa, että olet Jumalan kuva.

11. Luovu raha-asioiden murehtimisesta = Etsi ensin Jumalan valtakuntaa ja saat häneltä kaiken tarvitsemasi sen ohessa!

12. Luovu rajoista, jotka olet asettanut itsellesi = Ole rohkeasti astumassa Kristuksen askelissa kaitaa tietä hänen johdatuksessaan.

Elävä usko ja luottamus Vapahtajaan horjuu usein lain, käskyjen ja kieltojen orjuuteen. Tarkoitus ja pyrkimys voi olla hyvä ja vilpitön, mutta seurauksena on vain pelkkää uskontoa ja "kuuliaisuuden tekoja". Nämä ovat arvotonta omavanhurskautta, jolla ei tule taivaspisteitä kukkaroon? Lainomaiseen uskovaisuuteen kuuluu ulkoisten asioiden vartioiminen omassa ja toisten elämässä. Siinä uskovaisuus ja ilmentymät ovat mitattavissa saavutuksina, määränä, yrityksinä, joka palkitaan tai odottavat palkkiotaan? Virheet olisi aina kyettävä minimoimaan ja elämän raamit pitäisi kiillottaa ja kullata, että oma kuva olisi nätimpi? Kurjuus ja synnintunto pyritään lykkäämään mahdollisimman kauas ja naama hymyssä pullistellaan joka kuvassa julkisuudessa? Lainomainen usko ei tarvitse armoa, eikä Kristusta muuta kuin nimittäjäksi. Se ottaa kasteestakin kunnian itselleen ja uskostaan se tekee tikapuut, joille nousee fariseuksen harppauksillaan muita survoen ja arvostellen? Sillä on aina mitta kädessään ja se tietää oikeat määrät ja laadut. Se ei myöskään siedä syntisten ja epätäydellisten seuraa ja siksi se nähdään yleensä kirkon takana ennemmin kuin kirkossa. Herätysliikkeet ovat myös sen mieluisia viihdytyspaikkoja ja siellä se pitää kovaa ääntä, varsinkin jos sillä on korkeakoulututkinto?

Raamatussa onnellisuus on korvattu usein sanalla pelastettu, armahdettu, autuas, tyytyväinen, lohdutettu, johdatettu, Jumalan lapsi. Nämä ominaisuudet Jumala on kätkenyt Jeesuksen persoonaan ja luvannut ne kaikille, jotka tulevat hänen luokseen. Vuorisaarnassa Jeesus opettaa uskovia kahdeksan kohdan ohjelmalla, joissa johtavana ajatuksena on jokaisessa autuaita ovat…. Mutta sitten kun lukee tarkemmin, huomaa että jokaiseen ajatukseen on sisällytetty jokin ongelma tai vaikeus. Niin uskovaisen tie onkin ristintie, jossa onni on puettu mustaan pukuun?

Uskovan ulkoinen elämä ei useinkaan ole kovin onnellista, hän on kiusattu, vainottu, väärin kohdeltu, köyhä, sairas, rahaton, koditon, työtön, hylätty, syrjitty, halveksittu, yksinäinen. Mutta silti hän voi sanoa aivan vilpittömästi: "Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps.73:28. Niinpä niin, siinä ovat salattu Jumala ja näkyvä ihminen sopusoinnussa keskenään.

Runsaat lupaukset ovat sanassa Juutalaisille Herran siunaamasta elämästä ja pääkaupungin kukoistuksesta. "Siunatkoon Herra sinua Siionista, niin sinä saat kaikkina elinpäivinäsi nähdä Jerusalemin onnellisena, saat nähdä lastesi lapset. Rauha Israelille!" Ps.128:5-6. Tämä kaikki on sidottu Jeesuksen henkilöön, hänen ulkopuolellaan ei ole siunausta, eikä sitä ole Jerusalemissakaan ilman häntä, kun he hylkäsivät hänet. Mutta kun hän ilmestyy kaipaaville ja sitä pyytäville, alkaa uusi Jumalan aika kansan keskuudessa. Jeesuksessa ovat kaikki lupaukset koko ajan voimassa, hän on uskovan kanssa aina, joka päivä, maailman loppuun asti ja sitten ikuisesti taivaassa. Kristus on tullut tuomaan elämän ihmisten ulottuville, tavallisten löydettäväksi, syntisten pelastukseksi ja se tekee ihmisen onnelliseksi - vain se. "Elämän puu on se niille, jotka siihen tarttuvat; onnelliset ne, jotka siitä pitävät kiinni." Snl.3:18. Tartuttua, ei pidä irrottaa otettaan Herrasta, vaikka viholliset siihen jatkuvasti yllyttävätkin. Uskova on aina valinnan paikalla ja kiusaa aiheuttavat myöskin kaikenlaiset heikkoudet ja alati mieltä vaivaavat synnit.

Ulkoiset elämänpuitteet eivät useinkaan ole uskovan elämässä todisteena hänen Herransa ja kuninkaansa, Kristuksen, rikkaudesta. Uskova on köyhä, mitätön, tavallinen ja monin tavoin puutteellinen. Mutta siinä tilassa hän on onnellinen, sillä hänen onnensa on sisäistä laatua. Hänet on uskon kautta nostettu Kristus-kalliolle. Mies vankilan ankeudessa ja kuoleman odotushuoneessa astuu rohkeasti kääntymättömien eteen ja sanoo: "Pidän itseäni onnellisena…." Apt.26:2 "Luulin minäkin, että minun tuli paljon taistella Jeesuksen, Nasaretilaisen, nimeä vastaan…." 26:9 "Toivoisin Jumalalta, että, olipa vähällä tai paljolla, et ainoastaan sinä, vaan myös kaikki te, jotka minua tänään kuulette, tulisitte semmoisiksi, kuin minä olen, näitä kahleita lukuunottamatta." 26:29. Siinä oli asennetta, onnellinen ihminen todisti totuudesta ja rakkaudesta. Kaikki "järkevät" ajattelivat, ettei vaan tarttuisi tuo tauti ja sekoaisi samanlaiseksi, joutuisi häpeän ja pilkan alaiseksi, menettäisi kasvonsa ja joutuisi hullun maineeseen? Mutta kyllä niitä silloinkin tuli uskoon monta ja sanoma Kristuksesta ja hänen valtakunnastaan eteni Rooman valtakunnassa.

Jeesus tee meistä onnellisia uskovia, että voisimme olla tyytyväisiä elämäämme ja siihen mitä jaat ja säädät meidän kohdallemme. Tarvitsemme uudistavaa luottamusta sinuun ja sanaasi. Anna Raamatun opetuksen autuudesta sulautua olemukseemme niin, että se rauhoittaa meitä ulkoisilta uhkilta ja auttaa lepäämään sinussa, sinun toivossasi, sinun rakkaudessasi. Tule ja puhu meille hiljaisissa hetkissä maailman hälinän keskellä, että voisimme ymmärtää ajankin pysähtyvän sinun tullessasi ikuisuuden kuninkaana huoneeseemme. Kutsu, Herra, heitä, jotka etsivät onnea ja onnellisuutta ihmisistä, menestyksestä, rahasta, vääristä kaivoista, myrkyllisistä lähteistä, ja epätoivon puutarhoista. Ota luoksesi nekin, joita ei kukaan ole koskaan sanonut rakastavansa. Aamen.

Elämää ja Eliksiiriä

- olimme Hilkan kanssa puhujavieraina Porissa, Elämän Eliksiiri nimisessä kohtaamispaikassa maaliskuussa. Joona Isokorpi otti videon ja laittoi sen jakoon. Tässä linkki:
Iltatilaisuus EE Pori 29.3. 17

Elämänhallintaongelmia?

Eräs äiti kertoi, kuinka hän oli rukoillut poikansa puolesta vuosia, että tämä ryhdistäytyisi ja menisi töihin. Nyt hän kertoi minulle iloisena, kuinka Herra oli vastannut rukouksiin ja muutos oli totta. Perheessä elettiin onnellisia hetkiä. Eihän peräkamarin pojat ole mitään tavoiteltavia suuruuksia? Äidin tunteet, rakkaus ja odotukset joutuvat kovalle koetukselle, kun oma rakas vain vetelehtii ja on kuin vanha auto - käy huonosti, yskii ja pysähtelee, sammuu ja savuttaa? On elämänhallintaongelma.

Epävarmuus tulee myös pintaan, kun ihmiselämässä tapahtuu yllättäviä muutoksia. Myös tiedot kaikenlaisista maailmaa koskevista onnettomuuksista kuluttavat hermoja. Ja yleensä uutiset ovat kielteisiä, surullisia, riitaisia ja inhottavia; vähemmän on hyviä uutisia, vähemmän on rohkaisevia kertomuksia ja kannustavia elämänkuvauksia. Hyvin vähän puhetta Jumalasta ja hänen teoistaan, nekin tulevat vastaan odottamalta suunnalta.

Hanna oli eräs nainen, jonka lapsettomuus ajoi hänet etsimään kiivaasti Jumalan kasvoja. Hän sai avun, hän sai pojan, jonka antoi sitten Herralle. "Tätä poikaa minä rukoilin; Herra antoi minulle, mitä häneltä pyysin. Sentähden myös minä suostun antamaan hänet Herralle: kaikiksi elinpäiviksensä hän olkoon Herralle annettu. Ja Samuel rukoili siellä Herraa." 1.Sam.1:27-28. Tämä meni kuin elokuvissa ja pojasta tuli ihmeellinen Herran palvelija, josta oli vain hyvää sanottavaa. Mutta toisin on monessa huushollissa, lapset menevät maailmaan ja luopuvat jo varhain uskosta - jos sitä on koskaan edes syntynytkään? Jo lapsena on ihmiselämä täynnä vaaroja, pelkoja ja erikoisesti suojelijan tarvetta. Edesmennyt evankelista Erkki Leminen sanoi eräässä puheessaan, että sikiön kolme pelkoa, että tuleeko abortti, tunnustaako isä lapsekseen ja ottavatko isovanhemmat päivähoitoon? Odottele siinä sitten turvallisin mielin lähestyvää syntymäänsä? Se on myös elämänhallintaongelma.

Olimme matkalla Porissa ja huomasin, että Porin kaupungin vaakunassa kuvattu karhu on tullut sen alkuperäisestä ruotsinvallan aikaisesta nimestä, joka merkitsi karhulinnaa tai -kaupunkia (Björneborg). Siihen vaakunaan oli liitetty rukous ja toivomus latinaksi: Deus protektor noster (Jumala suojelkoon meitä tai Jumala on suojelijamme). Syvästi uskonnollinen maailma oli siihen aikaan monien suurten koettelemusten alainen ja kaupunkeja uhkasivat sodat, nälkä, kulkutaudit ja tulipalot. Nämä tuhosivat usein kaiken aineellisen ja ihmiset. Oli siis aihetta rukoukseen. Tosin ihmisillä on usein taikauskoinen käsitystä Jumalasta ja hänen avustaan ja se perustuu omiin yrityksiin olla hyvä, välttää sekoilemista ja antaa jotakin omaansa muiden hyväksi? Tässä pelissä ei ole voittajia, sillä se rakentuu tunteiden ja luulouskon varaan. Kuka voi olla varma itsestään ja kunnollisuudestaan, kun Jumala vaatii täydellisyyttä? Tässä ajassa näyttää olevan pelon ja turvattomuuden aiheena terrorismi ja siihen liittyvä uskonnollinen kiihkoilu? Että kyllä Porilaisten rukousta voidaan siis edelleen lainata ja lanseerata joka paikassa, kun tulee elämänhallintaongelmia.

Israelin kansan matkalaulu on rohkaisevaa luettavaa uskovalle ihmiselle. Siinä on kuvattu yliluonnollinen Jumala, joka näkymättömänä kulkee omiensa turvana, jonka enkelit palvelevat omaisuuskansaa. "Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjosi sinun oikealla puolellasi." Ps.121:3-5. Suuresta rakkaudestaan Herra osoittaa välittävänsä omistaan ja huolehtivansa heistä. Ihminen ei edes tiedä kaikkia vaaroja, mitä hänen elämässään esiintyy ja monet kulkevat kuin ei Jumalaa olisikaan olemassa ja kaiken näkyvän takana odottaisi vain tyhjyys ja ääretön avaruus? Me voimme nukkua rauhassa, kun Herra ei nuku!

Ystäväperhe kuljetti meitä Porissa illan tilaisuudesta keskustaan kortteeriimme. Mies kertoi menevänsä aamulla pilkille, vaikka jäät olivat jo hauraat? Kysyin, että eikö se ole vaarallista. Mutta hän vain naurahti ja sanoi, ettei ole hädän päivää. Kysyin, että oliko hän koskaan pudonnut jäihin ja hän kertoi vuosi aikaisemmin tippuneensa avantoon. Vettä oli sen verran vähän, että miehen jalat olivat ylettyneet pohjaan ja pää jäi pinnalle. Mutta hän ei ollut päässyt omin voimin ylös, vaan joutunut huutamaan apua. n. 20 min. myöhemmin apujoukot saivat märän yli 100 kiloisen korston hillattua jäälle ja mies kertoi, että vasta silloin tuntui kylmältä. Hän selvisi, mutta moni kuolee vastaavassa tilanteessa muutaman ahvenen tähden? Olisiko syytä ostaa kalansa kaupasta tai lisätä rukousta ennen pilkkimistä? Jäisessä vedessä tulee elämänhallintaongelma, jos ei ole tarjolla hiekoitettuja portaita edessä lämpimään saunaan?

Mutta millaista onkaan joutua hukkuvan asemaan, mitä hän tuntee ja ajattelee? "Pelasta minut, Jumala, sillä vedet käyvät minun sieluuni asti. Minä olen vajonnut syvään, pohjattomaan liejuun, olen joutunut vetten syvyyksiin, ja virta tulvii minun ylitseni. Minä olen väsynyt huutamisesta, minun kurkkuni kuivettuu, minun silmäni ovat rauenneet odottaessani Jumalaani." Ps.69:2-4. Psalmin sanojen syvissä ulottuvuuksissa näkyy Kristus ja hänen kärsimyksensä meidän syntiemme tähden. Jumalan Pojan suuri sijaiskärsimys on vertaansa vailla oleva uhri. Jumalan Karitsan tuskat heijastavat ihmisten syntikuormaa, jotka ovat sälytetyt hänen päällensä. Hän yksin tekee kaiken, hän yksin kantaa kuorman, hän kärsii ja voittaa synnin, kuoleman ja perkeleen. "Päästä minut loasta, etten siihen vajoa, auta, että pääsen vihollisistani ja syvistä vesistä. Älä anna vetten vuon minua upottaa, syvyyden minua niellä ja kuilun sulkea suutaan minun ylitseni. Vastaa minulle, Herra, sillä sinun armosi on hyvä, käänny minun puoleeni suuressa laupeudessasi." Ps.69:15-17. Mutta hukkuva ihminen ilman Jumalaa on toivoton, hänellä ei ole tulvaisuutta. Hän putoaa kuiluun, syvyys nielee hänet ikuisesti ja pimeys on hän ikuinen osansa.

Elämän Eliksiiri nimisessä avustusyksikössä Porissa pidimme tilaisuuden, jossa oli väkeä satakunta. Monet olivat tulleet leipäkassin saamisen tähden, olimme köyhien keskellä. Tavalliset ihmisten kansoittivat hengellisen tilaisuuden ja kuuntelimme Jumalan sanan lupauksia uskon vahvistukseksi. Tutkin Herran sanaa köyhistä ja huomasin, että sen sortin tekstiä on paljon. Huomasin myös, ettei Jeesus tehnyt politiikkaa, eikä ollut kiinnostunut yleisessä mielessä elämänolojen parantamisesta. Hän kehotti antamaan almuja - köyhille apuja, mutta ei antanut mitään ohjeita köyhyyden poistamiseksi, paitsi lähimmäisen rakkauden. Siinä oli taivaallinen sote-uudistus? Ja onkin selvää, etteivät ihmisten itsekkyys ja omahyväisyys suo tilaa toisten huomioimiseen ilman hyödyn tavoittelua. Perisynti sulkee sydämet Jumalan suuntaan ja lähimmäisiin. On yleinen ajattelu, että kukin pärjätköön omin avuin, tai "oikein väärin, kokoon käärin". Jo Jumalan laissa oli kirjoitettu:

"Vierasta saat velkoa, mutta luovu siitä, mitä sinulla on saamista veljeltäsi..... Jos sinun keskuudessasi on joku köyhä, joku veljesi jossakin porttiesi sisäpuolella siinä maassa, jonka Herra, sinun Jumalasi, sinulle antaa, niin älä kovenna sydäntäsi äläkä sulje kättäsi köyhältä veljeltäsi, vaan avaa auliisti kätesi hänelle ja lainaa mielelläsi, mitä hän puutteessansa tarvitsee..... Anna mielelläsi hänelle, älköönkä sydämesi olko vastahakoinen antaessasi, sillä lahjasi tähden on Herra, sinun Jumalasi, siunaava sinua kaikissa töissäsi, kaikessa, mihin ryhdyt. Koska köyhiä ei koskaan puutu maasta...." 5.Moos.15:3,7-8, 10-11.

Tätä ilmoitusta vasten onkin helppo ymmärtää, että Jeesus naamioituu köyhän pukuun uskovien muodossa keskuudessamme ja mittauttaa samalla kannatuksensa. Miten helppoa onkaan ohittaa kärsivä, epäonnistunut, köyhä, elämänhallintaongelmainen lähimmäinen? Se ei vaadi erityistä nokkeluutta tai koulutusta. Yhteiskuntasovellutuksia ovat sitten eritasoiset asuinalueet, köyhien ja rikkaiden reviirit. Ulkomailla nämä ovat vielä enemmän kärjistyneitä kuin meillä Suomessa. Ylikansoitetuissa maissa tuntuu siltä kuin olisikaan muita kuin köyhiä, likaa ja kurjuutta? Elintasomaiden turistit kauhistuvat ympärillä ilmenevää surkeutta, kun säälittävät kerjäläiset odottavat saavansa rikkaiden pöydältä putoavia herkkujen murusia. Mutta sielläkin Jeesus asuu, pelastaa ja synnyttää Jumalan lapsia. Olemme ajatuksiltamme aivan liian sidottuja tähän aikaan, maailmaan ja rahaan, valtaan ja menestykseen, joista pidämme kynsin hampain kiinni?

Oi, Jeesus, on niin monia, joita ei ole koskaan annettu sinulle, joiden vanhemmat eivät tunne sinua, jotka kulkevat kaukana pimeyden teitä ja kuoleman kujilla. Vedä luoksesi heidät. Tuo myös heidät yhteyteesi, jotka ovat jo lapsena annettu sinulle, joiden edestä on pyydetty taivaallista siunausta ja uskonlahjaa. Herra, on niin paljon elämänsä tuhlanneita, rahansa haaskanneita, köyhiä, kurjia, joiden elämä on vain arkipäivän selviytymistaistelua. Anna almujen todistaa ajassamme sinun uskostasi keskellämme. Auta rukoilijaa, joka tulee eteesi anomaan apua elämänhallintaongelmansa kanssa. Tule heidän elämäänsä valoksi, suojaksi ja elämänleiväksi. Katso meidän ihmisten alhaisuuteemme, että saisimme osaksemme vähän sinun ylhäisyydestäsi, sillä olethan rikas antaja kaikille, jotka sinua avuksi huutavat. Kiitos, että voimme kantaa omat rakkaamme eteesi tänäänkin - ja koko heidän elämänsä ajaksi.

Pääsiäisjuhla

 

Joh.2:22-23. Kun hän sitten oli noussut kuolleista, 

muistivat hänen opetuslapsensa, 

että hän oli tämän sanonut; ja he uskoivat Raamatun ja sen sanan, 

jonka Jeesus oli sanonut. Mutta kun hän oli Jerusalemissa pääsiäisenä, 

juhlan aikana, uskoivat monet hänen nimeensä, 

nähdessään hänen tunnustekonsa, jotka hän teki. 

 

- suunnitelmissa on pitää kotiseurat Jeesuksen ristinkuoleman 

ja ylösnousemuksen merkeissä ensimmäisenä 

Pääsiäispäivänä 16.4. klo 15.00 iltapäivällä. 

Puheita, yhteislauluja, rukousta ja lopuksi kahvitarjoilu.