Mainittavaa ihmisestä?

Sain nettiviestinä muistutuksen kaukaisen sukulaiseni syntymäpäivästä, hän täytti juuri 114 vuotta ja kone esitti tarpeelliseksi onnitella häntä! Jos ko. henkilö olisi vielä elävien kirjoissa, hänet varmaan huomioitaisiin monella tavoin julkisuudessa? Miksi kone ilmoitti tällaisen minulle? Se johtuu siitä, että tämä henkilö on kadonnut aikoinaan 1920 luvulla, eikä häntä ole koskaan löytynyt, mutta hänen syntymäpäivänsä on tiedossa, koneella. Hän ei siis ole virallisesti kuollut, koska ei ole tiedossa kuolintapa, -aika, ja –paikkaa. Ketä siis onnittelisin ja missä? No, Jumala tietää ja tuntee kaikki ihmiset ja kokoaa kerran koko porukan eteensä suureen nimenhuutoon, jossa kaikki saavat palkkansa; toiset tuomitaan toiset armahdetaan, riippuen siitä mikä on ollut ihmisen suhde Jeesukseen ja häneen uskoviin.

Evankelista Hilja Aaltonen pääsi taivaaseen hiljattain 105-vuotiaana ja hänen muistoaan moni vaalii edelleen, sillä hän oli merkittävä hengellinen vaikuttaja, julistaja ja kirjailija. Hänellä oli sanottavaa, hän kulki lähellä Jeesusta. Olen kuullut häntä luonnossa muutaman kerran ja nauhalta monta kertaa. Tämä pieni nainen oli varsin antoisa kuunneltava monien turhanpuhujien rinnalla. Myös hänen sielunhoitotyönsä oli mittavaa ja moni sai uskonvahvistusta hänen luonaan. Ystäväni Pertti Kallio on eräs sellainen. Hän asui aivan lähellä Hiljaa ja ehti käymään tämän luona monta reissua. Hän lähetti kuluneella viikolla minulle postia Hiljan sanonnoista. Ne ovat olleet hänelle merkityksellisiä, rohkaisevia ja suuntaa-antavia. Tällaisia:

·         Itkulla tämä alkaa ja itkulla päättyy. Se väli on sitten elämää.

·         Elämän puristuksessa on taivas.

·         Kyllä se niin näyttää olevan, että Jumalan täytyy jotain lyödä meissä rikki. Se on niin harvoin, kun terveessä juoksussa otetaan Jumala täydestä.

·         Jumalasuhde on pyhä asia, ei mikään rätti - ja riepu-juttu.

·         Evankeliumi antaa epäonnistuneelle ja rikkinäiselle ihmiselle sellaisen lepotuolin, että ei tarvitse kuin riisua töppöset jaloista ja istua. Se on evankeliumin tapa.

·         Riittää armon kantotuoli, tieto, että on saanut synnit anteeksi, ihminen ymmärtää syntiinlankeemuksensa ja tulee Herran luo.

·         Parantumiseen tarvitaan murtumista, murtumiseen Jumalan iskuja ja usein muitakin murtajia.

·         Pitäisi muuttua!? Mitä muuttumisia tarvitaankin, Pyhä Henki opettaa sitten muuttumaan.

·         Suomen Siion kaipaa Golgatalla syntynyttä elementtiä, muuten kaikki on sementtiä.

·         Kun yksilö herää, katoaa omavaltainen usko.

·         Töppöset lähtevät kyllä mukaan, kun sydän saa kokea Jumalan ryypyn.

·         Tänä päivänä sanotaan, ettei nykyajan ihminen ymmärrä vanhanajan sanomaa. Voi olla, että nykyajan ihminen ei ymmärrä, mutta nykyajan ihmisen sydän ymmärtää ja maistaa, missä on Golgatan leipä.

·         Jumalan työ tapahtuu hiljaisuudessa, Jumala ei riehu.

·         Yksinäisyydessä minulla on kirkkohetket ihmisten kanssa, jotka ovat ahtaalla Jumalan edessä.

·         Ajan tauti on ainainen kiire. Se väsyttää ja tekee ihmisen kalliista, ainutlaatuisesta persoonasta kiveä. Ihmispersoonasta tulee kiireessä masentunut ja kireä. Ihmiset eivät pääse kehittymään sellaisiksi persoonallisuuksiksi kuin Jumala on heidät luonut ja tahtosi olevan.

·         Jumalan työssä on läsnä hiljaisuus, pyhyys ja aikaa. On tärkeää ottaa aikaa ja kuunnella Häntä, sillä Hän tahtoo ihmisen parasta.

·         Kiire häiritsee Jumalan hiljaista työtä ajassamme. Jumala ei tee työtä kiireellä.

·         Jumalan pöydässä ovat aina omat herkkunsa, rukiinsa ja makupalansa, jota ei muualta saa.

·         Enemmän kammiorukouksia kuin julkisia rukoushillumisia.

·         Eivät hengelliset tilaisuudet mitään sirkusta ole.

·         Joskus tilaisuuksissa metelöidään ja melskataan niin, että Pyhä Henki menee kiireesti ovesta ulos.

·         Luonani käydään joskus pyytämässä, että siunaisin herätyksen valmiit suunnitelmat sen sijaan, että kysyttäisiin Jumalankin tahtoa. Sellainen harmittaa niin, että välillä ihan ääni menee.

·         Pyytäkää tulta! Tulta, että evankeliumin vainiolla tapahtuisi tulipalo! Sitä nyt tarvitaan, enemmän kuin koskaan!

·         Hengen liekit ovat tärkeät, eivät liehuvat tunteet. Eri asia on ylistää ja palvoa Hengessä Herraa kuin yrittää lietsoa tunnelmaa.

·         Evankeliumin kentällä ei saisi olla mitään höpinöitä. Sen pitäisi olla kultakurssissa.

·         Tämän ajan evankelistat, lähtekää polviltanne työhönne, tyhjältä paikalta. Tätä tyhjyyttä ja kykenemättömyyttä toivon.

·         Jeesuksen veren voimasta puhutaan, että se on niin kuin matkassa, mutta se ei ole tuossa (napsuttaa sormellaan).

·         Opit jäävät kotinurkkaan, piirongin laatikkoon, mutta veren sanoma, Golgatan sanoman virta pyyhkäisee tulviessaan kotinurkatkin. Opillisuus ei pelasta vaan Jeesus.

·         Hengen yhteys on rukiista limppua ja veren evankeliumia.

·         Ongelmia ja eksymistä tulee siksi, ettei Raamattua opeteta. Tarvitaan patriarkaalisia opettajia, joiden elämässä opetettu sana pysyy.

·         Jos Jumalan Sana kierretään, on pohja pois. Jos taivas jää tältä sukupolvelta pois, mitäs sitten tulee tilalle? Koneet eivät täytä sydämen tarvetta, sydän syvimmältään kaipaa elävää Jumalaa.

·         Kaikilla on sellainen tuntu tässä ajassa, että ei jaksa näillä eväillä. Se pelottaa, kun huonompaan päin ollaan menossa, se pelottaa. Kunpa ei tarvitsisi mitään ulkonaista vaikeutta tulla, ennenkö sydämet hiljentyvät kuuntelemaan, mitä taivas sanoo.

·         Missä Jumalaa ei tahdota kuunnella ja kunnioittaa, Hänen Henkensä joutuu väistymään etäälle. taivas on hiljaa ja odottaa. Mutta ei loppumattomasti. Jumala on pyhä.

·         Näyttää, miltä näyttää, Jumalan virta on vettä täynnä.

·         Ei pilvi ole poistunut, pilvi odottaa. Jumalan silmä valvoo.

·         Seurakunta pyhitetymmäksi ja hiljaisemmaksi.

·         Jos joudumme kestämään kärsimystä, se ei ole kuritusta, vaan pyhitystä.

·         Kysyin Jumalaltani: Mitä kirkkoa Jumala käyttää? Sain vastaukseksi: Jospa Jumala ei sinun kirkkoasi tarvitsekaan! Ei elävässä uskossa ole minkään kirkon leimaa. Golgatan leima vain.

·         Anteeksiannettuja asioita ei ole. Vanhoja ei saa kaivaa.

·         Puhu ihmisille Jeesuksen nimestä ja verestä! Niissä on kaikki!

*Vieraat olivat lähdössä Hiljan luota Koukkuniemestä. Hyvä hetki oli kaikilla. Hilja kiteytti tunnelman: - Olisitte te voinut täällä olla vaikka juhannukseen asti! * Mainitsin omalla vierailullani Hiljalle tulevasta 105 v. syntymäpäivästään. Hilja tuumasi: - 105 vuotta! Joko minä olen jo niin aikaihminen? * Kysymykseen: Miten sinä Hilja jaksat? Hilja vastasi useimmiten: ”Hyvin, ei kipua, ei kolotusta, olen terve, Jumalan kiitos! ”Kerran hän vastasikin huvikseen minulle: - Hyvin jaksan, täällä vain makailen laiskana sängyssäni ja passuuttelen hoitajiani!” * Valkoisista kaulahelmistään ( Hiljan tavaramerkki) puhuttaessa kommentoi Hilja Aamulehden toimittajalle: - Olen aina ollut vähän sellainen hömpöttäjä, pitää olla jotain koristeita. * Säveltäjä Hannu Huhtala muistelee Hiljan kanssa ensitapaamistaan ja Hiljan laukaisevaa lausetta. (sanoin Hiljalle, että pelkäsimme vaimoni kanssa tulla hänen luokseen, koska emme ole aiemmin tavanneet). Hilja katsoi veikeästi silmiin ja sanoi: - Mitäs te minua pelkäätte, en minä ole teille mitään pahaa tehnyt?!

Ennen vanhaan tehtiin merkittäville miehille patsas heidän kuoltuaan, että nuoremmat osaisivat arvostaa heidän saavutuksiaan. Mutta heitä ole montaa. Yleensä kaikista ihmisistä jää mieleen jokin puhe, lause, sana, tai esitystapa, ilme, hymy, nauru tai liikkuminen. Se on heidän persoonansa. Monista ihmisistä ei ole paljon kerrottavaa, ei mitään erikoista, ei viisaita sanoja, ei suuria tekoja tai suorituksia. Monista muistetaan vain virheet, töppäilyt ja ojaanajot. Eräästäkin pläkkisepästä sanottiin: Paljon tinasit, paljon pilasit, vihdoin kolvisi kylmeni. Siinä on sitten koko elämä, ei ihme, jos sitä pidetään turhana?  Mutta sitä se ei ole, vaan suuri Jumalan lahja jo pienestä pitäen. Emme ole täällä turhaan, olemme kaikki luodut taivasta varten, mutta vain harvat pääsevät sinne. Sillä taivaan tie alkaa Golgatalta, Jeesuksen ristiltä, jatkuu läpi maailman kaitana ja vaikeakulkuisena, sekä salattuna Jumalan valtakuntana, uskovien yhteytenä. Tämä pelastuksen tie loppuu Jeesukseen ja hän on siellä ottamassa omiaan vastaan, mitään muuta taivasta ei ole olemassa, eikä ateisteille ole varattu omaa paratiisia.

Auta, Herra, meitä sanoissamme ja elämänratkaisuissamme, ettemme eksyisi erämaahan ja ettei maailman myrkyt tappaisi meitä, etteivät syntimme hukuttaisi meitä. Ojenna kätesi ja johdata meitä luoksesi, anna kuulevat korvat, että kätkisimme ne hyvät sanat sisimpäämme, jotka voivat auttaa meitä tuntemaan sinua ja pysyä aina luonasi. Kiitos siitä, että sinulla on paljon anteeksiantamusta ja tahdot jokaisen syntisen pelastuvan. Auta erityisesti hyviä ihmisiä luoksesi, koska heidän on niin vaikea ymmärtää armoa. Aamen.

Elämän ovi

Kodissani oli aikoinaan monta ovea, joissa oli erilainen ääni. Vaikka ne olivat ulkoisesti saman kokoisia ja näköisiä – siihen aikaan ne olivat vain valkoisia, niiden saranat ja lukkomekanismit antoivat yksilöllisen soundin. Opin kuulemaan oviäänien erilaisuuden, vaikka en nähnytkään niitä. Opin kuulemaan, milloin mistäkin ovesta joku kulki tai itse niitä suljin ja availin. Ovet siis olivat yksilöitä, vaikka niitä oli valmistettu tusinoittain samanlaisia.

Olen avannut elämäni aikana monta ovea, lukemattomia, suurin osa niistä ei ole ollut kovin suurimerkityksisiä, vain arkipäivän rutiinia. Joistakin ovista on ollut vaikea mennä, jotkut ovet ovat olleet tiukasti lukittuja, enkä ole saanut niitä auki. Joidenkin ovien edessä olen viipynyt tavallista pitempään, sillä niistä kulkeminen on pelottanut, kun ei ole voinut tietää, mitä niistä seuraa. Joskus oven avaaminen on ollut kauaskantoinen, ratkaisu on ollut merkittävä ja ohjannut elämää vuosikymmeniä eteenpäin. Tällaisia ovat olleet ammattiin valmistuminen ja valinta, puolison valinta, asuinpaikan valinta, elämäntapojen ja arvomaailman valinta. Tavallisen ihmisen ongelmana on itsekkyys ja perisynti, siksi tulee tehtyä vikavalintoja. Hän elää ilman Kristusta vain oman järkensä varassa. Kaikkia virheitä ei voi koskaan korjata, joihinkin asioihin voi hieman vaikuttaa. Mutta uskovan onni siinä, että hän voi tulla aina viallisena Jumalan luo ja pyytää apua Herralta. Jumala korjaa ja eheyttää, johdattaa ja avaa uusia ovia. Anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. Tässä ei auta kirjatieto, filosofia, teologia tai maalaisjärki, ainoastaan Jumalan viisaus siunaa ihmistä. Joskus tosin joutuu myös peruuttamaan, kulkemaan takaisin ja palaamaan lähtöruutuun kuin Monopoli-pelissä – aloittamaan alusta. Ne saattavat olla vaikeita askeleita, katumuksen sävyttämiä, itkun höystämiä, sillä silloin näkee omat virheensä selvästi.

Tapasin matkallani erään miehen, jonka kanssa tarinoimme hetken. Hän kertoi elämästään ja nuoruudestaan kappaleen. Heillä oli ollut kotiseurat, mutta hän oli mennyt nuoruuden innolla läheisen järven rantaan ja korkannut siellä koskenkorvapullon ryypätäkseen. Samassa hän kuuli äänen, joka oli sanonut hänen nimensä ja että hänen olisi pitänyt olla seuroissa. Mies oli säikähtänyt ja hypännyt pystyyn, katsonut ympärilleen, mutta ketään ei ollut läsnä. Ei hän kuitenkaan ollut lähtenyt kotiin ja Jumala oli saanut vielä odottaa aikaansa monta vuotta. Myöhemmin hän oli tullut uskoon ja ymmärtänyt, että hänen olisi jo silloin kutsun kuullessaan pitänyt mennä sisälle ovesta.

Monet ovat kuulleet kutsun, mutta harvat vastanneet kutsuun. Monet ovat kuulleet Jumalan oven äänen elämässään ja hylänneet sen. Monet eivät ole koskaan enää kuulleet sitä ääntä, eivätkä pelastuneet. Harvat ovat menneet sisään Jeesus-ovesta ja löytäneet elämän tien, harvat ovat pelastuneet.  He, jotka rukoilevat, saavat avun ja pääsevät kulkemaan avatusta ovesta elämään. ”Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.” Ps.71:3

Olen joskus yrittänyt mennä väärästä ovesta, mutta Herra on estänyt sen. Ei se avaudu silloin edes voimakeinoin? En ole ymmärtänyt sitä silloin, mutta myöhemmin kyllä. Oma arvioni on ollut varsin varma siinä tilanteessa ja tappio on ollut vaikea pala. Mutta ymmärrys voi lisääntyä Herran tiellä ja Hänen tiensä on aina paras. Olen oppinut sen, ettei kannata hirveästi rynkyttää kaikkia mieleisiään ovia, sillä monet niistä ovat aivan tarpeettomia elämän kannalta. Tässä on Jumalan johdatus, on opittava hyväksymään ja tyytymään hänen suunnitelmaansa. Kun voi säilyttää Jumalan rauhan ratkaisuissaan ja tekemisissään, on siinä valtava etu jokapäiväisessä vaelluksessa.

Uskovan olisi löydettävä elämässään aina Jumalan tahto, niin hän voi kulkea rauha sydämessään Herran viitoittamaa tietä. Edellytyksemme eivät ole useinkaan kovin merkilliset, päinvastoin, joudumme tunnustamaan heikkoutemme ja avuttomuutemme. Mutta se on Jumalan mahdollisuus. ”Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea;” Ilm.3:8. Herra antaa lahjansa, armolahjansa, uskonystävät, hän luo puitteet, että usko voi toteutua. On ihmeellinen kokemus kulkea Jumalan avaamasta ovesta, se avautuu helposti. Sen huomaa heti, ettei se ole inhimillisten ponnistelujen tulos. Siitä käydessä tulee kiitollinen mieli, se on Herran portti, taivaan ovi, jonka avautuminen on Jeesuksen aikaansaannosta. Kristukseen sidottuna oleminen on suuri Jumalan salaisuus, joka näyttää ulkopuolisista pakkopaidalta tai vankilalta, mutta joka on sisältä katsottuna syvää rauhaa ja suurta luottamusta Vapahtajaan olosuhteista riippumatta. ”Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa, rukoillen samalla meidänkin edestämme, että Jumala avaisi meille sanan oven puhuaksemme Kristuksen salaisuutta, jonka tähden minä myös olen sidottuna, että minä sen ilmoittaisin, niinkuin minun tulee puhua.” Kol.4:2-4.

Herra, olet minulle ovi, portti taivaan tielle, ikuinen suunta, suuri täyttymys. En lakkaa kiittämästä sinua hyvyydestäsi, että rakkaudessasi olet jaksanut etsiä minua ja ojentaa auttavan kätesi, kun vielä kuljin kuoleman tietä. Sinä nostit minut elämään, tartuit käteeni ja veit mukanasi uuteen elämään. Sinun rauhasi tulvi olemukseeni ja sain ylimaallisen ilon, kun Henkesi täytti minut. Pyydän, että avaat oven myös kaikille sukulaisilleni, varsinkin heille, jotka vielä kulkevat kohti ikuista kuolemaa, eroon sinusta. Tempaise tulesta kekäleet, ja tartu hukkuviin, murra orjien kahleet, puhu kaikille, että ymmärtävät kääntyä ajoissa. Ylistys nimellesi, Jeesus, sinä ainoa oikea ovi.

Sodoman iltasanomien kirkollisia uutisia

Sodoman seurakunta on päättänyt tukea lähetystyötä huomattavalla summalla, koska sille läheinen sisarliike Gomorran lähetysseura on päättänyt lähettää ensimmäisen homoparin työkentälleen. Edellytyksenä on kuitenkin se pieni yksityiskohta, ettei evankeliumia kerrota missään tapauksessa eikä kenellekään eikä koskaan. Sodoman kirkkoneuvosto oli asiasta yksimielinen, sillä homoilu kuuluu nykyihmisen elämään ja sen mielestä kyse on vain suuntaisuudesta, joka on tullut syntymälahjana ihmiselle – tietenkin kehityksen tuloksena. Ilahduttavan vähän onkin kuulunut vihapuheita tätä uudistusta kohtaan kaupungin kaduilla, kirkossa ei juuri lainkaan. Myös lähetystyön johtokunta on esittänyt kainon toivomuksen, että kirkko suuntautuisi tulevaisuudessa vain humanitaariseen auttamiseen ja alkukantaisten heimojen elämän piristämiseen. Nyt on jo koulutettu unikon ja kannabiksen kasvattajia, jotka voisivat tulevaisuudessa olla kirkon lähettiläitä sivistymättömissä maissa. Sodoman alkoholiliike on luvannut jo sen varastoissa lojuneet yli-ikäiset kotimaiset tuotteet ilmaiseksi lähetystyön tarpeisiin. Toivomuksen kuitenkin on, ettei sen nimeä mainittaisi kohdemaassa.

Kaupungilla on yleisesti oltu innostuneita seurakunnan avartumisesta ja vapaamielisyydestä, joka tulee varmasti lisäämään kirkon suosiota entisestään. On ollut myöskin jo alustavia tietoja, että kirkko valmistelisi hieman laajempaa irtiottoa perinteistä ja olisi perustamassa omat pienpiirit taitaville varkaille, avioliiton ensikertaa rikkojille, vapaan seksin harrastajille, sellaisille, jotka rakastavat montaa puolisoa yhtäaikaa, kroonillisille valehtelijoille, lapsia mielellään hyväksikäyttäville, samoin peliriippuvaisille on tarkoitus järjestää oma viikonloppuleiri, että voisivat harrastaa yötä päivää omaa mieltymystään. On myös tarkoitus lisätä ekumeenista toimintaa, että mahdollisimman monen eri uskonnon edustajat voisivat olla mukana toiminnassa, vaikka eivät tunnustaudukaan kirkon opetukseen.

 

Alueen kirkolliskokouksessa on pohdittu, miten vanhahtaneet kymmenen käskyä voitaisiin korvat nykyaikaisemmille termeillä ja päästä tästä tuhansien vuosien rasitteesta, joka on vaivannut ihmisten omatuntoja liikaa eri aikoina. On esitetty seuraavaa. Yksi uusi käsky voisi olla, että jokainen voi vapaasti valita jumalansa ja tapansa palvella häntä, sillä kaikki tiet kuitenkin vievät lopulta ykseyteen.  Vanhempien valta olisi myös syytä purkaa, sillä nykyajan lapset eivät yksinkertaisesti kestä mitään rajoituksia elämässään. On ajateltu, että käsky voisi olla enemmän vanhempia koskeva. Omaisuuteen suhteen uusi käsky korostaisi eettisiä pyrkimyksiä hyvään, eli jos joku osaa käyttää toisen omaisuutta yleishyödylliseen tarkoitukseen, sitä olisi edistettävä varsinkin jos siihen liittyy luonnonsuojelua. Sanamuotoa vielä hiotaan. Luonnostaan agressiiviset pitäisi vapauttaa turhasta syyllisyydestä, sillä luonnon kehityskulku on johtanut heidät tällaiseen käytökseen. Yhteisomistus pitäisi olla kaikilla elämänalueilla mahdollinen, siksi uusi käsky voisi ollakin: käytä mitä tahansa hyväksesi, sillä se on sinun.

Myös Sodoman yliopiston teologinen tiedekunta on tullut siihen tulokseen, että Uusi Testamentti ei varsinaisesti sisällä yhtään historiallisesti varmaa sanaa, jota voitaisiin pitää Jumalan sanana. Tämä on hyvin vapauttava tieto, koska monet paikkakuntalaiset ovat eläneet koko elämänsä ajan jatkuvan pelon ja epävarmuuden kourissa kokiessaan syyllisyyttä tekemisistään. Mihin joutuisimmekaan ilman tätä tiedekuntaa, sillä se on varsinainen toivon ankkuri nykyajassa. Jossain käytäväkeskusteluissa tiedekunnalle on ehdotettu lempinimeä Titanic – uppoamaton!

On myös keskusteltu siitä, että olisi jo aika saada kirkkoon joku vahva johtaja, että suhde sakramentteihin voitaisiin jättää vähemmälle ja saataisiin aikaan sopiva esikuva omasta joukosta. Nyt on toteutettu joitakin jumalanpalveluksia, joissa on kokonaan luovuttu Jumalan sanasta ja siitä on hyviä kokemuksia, sillä useat arat ihmiset ovat uskaltautuneet rohkeammin mukaan. Saarna on korvattu liikuntaesityksillä ja urkumusiikilla. Joogaryhmät ovat luvanneet auttaa jumalanpalvelusryhmiä ohjelmasuunnittelussa. Kirkon kattoon asennetut värivalot ovat lisänneet mukavasti tunnelmaa. Kesäteatterin näyttelijät ovat luvanneet kantaa kolehtia kerran kuussa kirkonmenoissa ja paikallisen maneesin väki luvannut ratsastaa kirkon ympäri mainosmielessä koko kirkonmenojen ajan heiluttaen seurakunnan viirejä. Sodoma-bubi on luvannut puoleen hintaan huurteiset oluet jokaiselle, joka tulee sinne heti kirkonmenojen jälkeen. Jokaisesta käynnistä saisi lisäksi leiman, joita keräämällä kuusi kappaletta saisi ilmaiseksi oman oluttuopin Sodoman vaakunalla varustettuna.

Erityisen huolissaan Sodoman seurakunta on ollut Loot-nimisen miehen ympärille kokoontuneesta pienestä kotiseurakunnasta, koska he ovat niin vastaan näitä hienoja uudistuksia. Ilmeisesti hänen toimintaansa tullaan vielä puuttumaan kovalla kädellä, sillä eihän kukaan täysijärkinen voi tukea moista eristäytyvää toimintaa. Keinoina on ajateltu verotuksen nostamista, kokouskieltoa ilman seurakunnan pappia, varojen keräämiskieltoa muualle kuin kirkon osoittamalle toiminnalle. Ilman tätä pientä ryhmittymää Sodoma olisi esimerkillisen puhdas malliesimerkki uudesta kirkosta. Siksi olisi tärkeää rajoittaa heidän julkaisutoimintaansa, joka halutaan tulevaisuudessa kirkon sensuurin alaiseksi. Sensuuri sitten päättää, mitkä julkaisuista voidaan hyväksyä, mitkä hylätä. Kaikki Raamattuun viittaavat nimet tai julkilausumat tulee poistaa julkisuudesta. Lehtien niminä ei saisi julkisesti käyttää, Uusi tie, Sanansaattaja, Herää valvomaan, tms. nimeä. Seurakunta on myös miettinyt, että jos Loot-liikehdinnän piirissä kulkeville ihmisille ei annettaisi enää oikeutta yhteiseen kirkkomaahan, vaan heidän olisi haudattava vainajansa erikseen osoitetulle aidatulle alueelle, johon liitettäisiin selvästi näkyviin banderollit: vain vanhoillisille ja harhaoppisille.

Tässä tärkeimmät tällä kertaa, kerromme taas lisää, kun saamme taas uusia innostavia uutisia rakkaasta kirkostamme, joka on koko yhteiskunnan tukipylväs ja moraalin kulmakivi.