Olin aloittanut hiljattain evankelistan työt kokotoimisesti ja kaikki oli uutta ja ihmeellistä. Olin astunut uudelle alueelle töihin, asumaan ja uusiin ihmissuhteisiin. Eräs sen aikainen työkaverini oli tullut uskoon liikemiehenä ja menestyvänä suuren firman pukinekauppiaana. Hänelle oli kuulunut luontaisetuna joka vuosi uusi kokopuku, joita oli sitten kertynyt varastoon iso pino. Minun vaatevarastoni oli huomattavasti vaatimattomampi, mutta toimeen tultiin. Eräällä kerralla vierailtuani tuon mainitun kaverin kotona, hän lahjoitti minulle liituraitaliivipuvun, joka oli käynyt hänelle pieneksi vatsoittumisen myötä. Olin tosi kiitollinen lahjasta ja puku palveli lukemattomissa tilaisuuksissa evankeliumin julistusta.
Asumme Pirkanmaalla ja maakuntavaalilupausten jälkeen uudistuneessa yhteiskunnassa se on nimetty hyvinvointialueeksi, joka tarkoittaa kunnista ja valtiosta erillistä julkisoikeudellista yhteisöä, jolla on alueellaan itsehallinto. Täällä asuu nimestä huolimatta kuitenkin myös köyhiä, sairaita, katkeria, vihaisia, pahoinvoivia, itseään etsiviä, pettyneitä ihmisiä, ja kaikki (hyvinvoivatkin) ovat lisäksi myös syntisiä. Kaupassa heitä katsellessani huomaan kansan olevan kovin totisia, ei kukaan hymyile, eikä puhu muille mitään. Hyllyt notkuvat herkkuja ja tarjouksia, ihmiset etsivät niitä ja syömistä nälkäänsä. Aulassa on jono ihmisiä leimaamassa veikkauskuponkejaan suuren voiton toivossa. Joku pelaa heidän takanaan kansanterveyspeliautomaattia. Kassalla on jono, kun edellinen ostaja on kasannut valtavan määrän ostoksiaan liukuhihnalle ilmeisesti tarpeeseensa? Ohi kulkee ihminen, joka roikottaa ostamaansa eläinruokapussia, toinen vie mäyräkoiran kaljaa kotiin, kolmas on juuri saanut apteekista verenpainelääkkeensä. Elämä jatkuu. Se on sitä hyvinvointia.
Hyvinvointialueella pyritään ihmisten hyvinvointiin palveluja parantamalla. Mutta samalla kasvaa vahvana luotto erilaisiin epäjumaliin, luonnonjumaliin, idoleihin. Kuolemanilmoituksessa saattaa lukea, että isovanhemmasta on tullut kuoleman jälkeen puu? Palvotaan "pyhiä" esineitä ja eläimiä kuin muinaisessa Roomassa ja Egyptissä. Nykypäivänä uutta suosiota saavuttava uushenkisyys voidaan nähdä jatkeena luonnonuskonnoille. Sitä kutsutaan myös Uusi aika ilmiöksi, joka taas on ikivanha sielua manipuloiva opetusohjelma. Tähän hurahtaneita media haastattelee mielellään, siinä kun kunnia annetaan ihmisen oivalluksille eikä Jumalalle. Pirulla on melkoiset markkinat tällä alueella, siksi evankeliumille on täällä tilausta.
Hyvinvointialueemme eräässä toimistotalossa oli ala-aulassa jaossa pientä lehteä, jonka nimi oli ”pakanasanomat”. Jo nimi oli niin huvittava, että päätin ottaa lehden mukaani ja tutkia sitä. Lehti osoittautui Vapaa-ajattelijoiden äänenkannattajaksi. Luin sen muutamat sivut ja huomasin, että joka sivulla puhuttiin Jumalasta ja uskonasioista. Vastustus oli varsin kesyä ja maltillista kritiikkiä kirkkoa ja uskovia kohtaan. Ajattelin, että pirun pitäisi ryhdistää joukkojaan, tuo oli vähintäänkin avutonta? Pojat olivat lähteneet hernepyssyillä sotaan. Kyllä oli heikkoa pakanuutta. Lehden toimittaminen onkin loppunut jo vuosia sitten, lieneekö kavereilla usko loppunut?
Mutta sitten luin Raamattua ja huomasin, että eivät ateistit ole koskaan olleet mikään merkittävä ryhmä Jumalan vastustajissa. Uskonnolliset ihmiset olivat paljon kovempi porukka. Aikoinaan kun eräs uskova sanoi heille totuuden, hän kuoli kivisateessa. ”Te niskurit ja ympärileikkaamattomat sydämeltä ja korvilta, aina te vastustatte Pyhää Henkeä - niinkuin teidän isänne, niin tekin…. murhaajiksi te nyt olette tulleet” Apt.7:52. Se ei siis ole vain uskonnollisten ihmisten oma vaiva vaan yleinen sukuvika.
Hyvinvointialueemme koostuu uskonnollisista ihmisistä, jotka tietävät asioista paljon, mutteivät tarpeeksi. He käsittelevät asioita, joita eivät tunne sisäisesti, kokemusperäisesti. He luulevat hallitsevansa asiat, koska tietävät niistä jotakin, mutta todellisuudessa he ovat auttamattomasti ulkopuolella. Heidän uskovaisuutensa on vain heidän aivoissaan. Heiltä puuttuu uskoon tulo ja Jumalan pelko. Heillä ei ole vapauttavaa totuutta, anteeksiantavaa armoa eikä sisäistä rauhaa. Jumala itse paljastaa uskonnollisuuden tuomalla elävän sanan Pyhässä Hengessä heidän kuultavakseen. Silloin voidaan sanoa: piru pääsee irti. He eivät hallitse enää lihaansa, joka on pirun liittolainen, eikä sydäntään, jossa asuu murhanhenki. Näin tuntemattomat ihmiset ovat vainonneet kautta aikojen Kristukseen uskovia.
Uskovan on kuitenkin seurattava Herraansa ja Jumalan sanan mukaan taivuttava elämässään. Hän rukoilee puolustajakseen Pyhää Henkeä, joka profeetallisesti johdattaa häntä ja ilmoittaa hänelle tulevat sekä varustaa armolahjoillaan. Uskova ei ole koskaan yksin – vastustajienkaan edessä; Kristus on omiensa kanssa joka päivä, kuolemankin kohdatessa.
Hyvinvointialueemme ehdotonta eliittiä ovat uskovat mummot. Eräät näistä ovat perehtyneet Raamattuun ja uskovaisuuteen niin paljon, että ihmisiä aivan virtaa heidän luoksensa kysymään neuvoa elämäänsä. Näillä Pyhän Hengen siunaamilla mummoilla on aina tuore tuntuma Kristukseen ja kirkas evankeliumi.
Eräs evankelista ystäväni meni pitämään kouluun oppituntia lapsille uskonasioista. Hän kysyi lapsilta:
- Kuka on se, joka näkee kaiken?
- Mummo, vastasi eräs pieni oppilas.
Niinpä niin, mummot näkevät paljon ja kansoittavat kirkot. Mutta mummot eivät pelkästään riitä, tarvitaan Jeesus. Mutta uskovat mummot ovat erikoisia taivaan lähettiläitä, heidän kauttaan Kristus vaikuttaa ympäristössä. Mummoille kehittyvät uskon myötä sisäiset silmät, jotka näkevät näkymättömiä, asioita, joita Jumala tahtoo heille näyttää.
Miten onnellista onkaan, että miehellä on uskova vaimo. Se on todellista hyvinvointia alueesta riippumatta. Olisihan saattanut olla rinnalla vaimona jokin pirttihirmu, kotitonttu, riivinrauta, tehosekoittaja tai käsijarru. Näistä ne uskovat mummot kasvavat, sillä ei kukaan synny tänne uskovaisena, eikä suvun perintönä saa kuin pääasiassa vikoja ja puutteita. Harva syntyy niin hyvään sukuun, että kaikki on pelkkää valoa ja loistoa. Uskovien naisten arvokas panos on siunannut runsaasti monia koteja ja paikallisseurakuntia. Se on jumalallista hyvinvointia, josta ei tarvitse enää äänestää.
Jeesus on Jumalan valtakunnan hyvinvointialueen hallitsija, siksi hänen uskovansa ovat erikoisasemassa kaikkialla. Heitä yhdistävät Jumalan sana ja sen suuret lupaukset, Pyhän Hengen vaikuttama veljeys ja taivaallinen näky tulevaisuudesta. Uskovan ei tule odottaa maailmasta mitään hyvää, ei menestystä, ei vaurautta, ei huolenpitoa, sillä maailman hyvinvointialue on pelkkää vihollismaaperää täynnä eksytyksiä, ansoja, valheita ja vainoa. Täällä kaikki lupaukset ja tavoitteet kaatuvat synnin seurauksena enemmin tai myöhemmin. Maalliseen iloon ja onneen tuudittautuvat kokevat suuren pettymyksen ja surkean lopun. Mutta uskoville sanotaan: "Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani", sanoo teidän Jumalanne. "Puhukaa suloisesti Jerusalemille ja julistakaa sille, että sen vaivanaika on päättynyt, että sen velka on sovitettu, sillä se on saanut Herran kädestä kaksinkertaisesti kaikista synneistänsä." Jes.40:1-2. Kaksi elintärkeää asiaa toteutuu Jumalan tahdosta uskovalle: vaivanajan päättyminen ja henkilökohtaisen velan sovitus.
Salattu hyvinvointi on Herran hoidossa olemista, se alkaa aamulla, kestää pitkin päivää ja on elävä illalla. Yötkin saa kiitollisin mielin nauttia Vapahtajan tuesta, silloin ruumis lepää, sielu lepää ja henki elpyy. Siinä on Jeesus keskellämme, hänen nimensä ylistyksen kohde ja uskovan kutsumuksen siunaus.
Ps.63. "Jumala, sinä olet minun Jumalani, sinua minä etsin varhain; sinua minun sieluni janoaa, sinua halajaa minun ruumiini kuivassa ja nääntyvässä, vedettömässä maassa…. Niin minä kiitän sinua elinaikani, nostan käteni sinun nimeesi…. kun minä vuoteessani sinua muistan ja ajattelen sinua yön vartiohetkinä. Sillä sinä olet minun apuni, ja sinun siipiesi suojassa minä riemuitsen.
Minun sieluni riippuu sinussa kiinni, sinun oikea kätesi tukee minua."
On ihana etuoikeus kertoo Vapahtajalle kaikki mielensä pohdinnat, anomukset ja odotukset. Hän kuuntelee mielellään omiaan tarkalla korvalla. Hän puhuu, kun uskova kuuntelee. Hän on hyvä paimen, joka huolehtii aina laumastaan, eikä kadota ketään luokseen saapuvaa.
Sinun turvissasi, Jeesus, olen turvassa. Sinun uskossasi pelastun. Sinun rakkaudessasi tervehdyn ihmiseksi ja näen toisetkin ihmiset sinun lunastaminasi. Sinun hengessäsi näen kaiken uusin silmin. Sinä olet hyvinvointini, sinun valtakuntasi on hyvinvointialueeni. Sinä olet Herra, minun parantajani. Sinä olet valoni maallisella matkallani päivittäin, olet valo seurakunnassani ja loistat maailman synninyössä ainoana valona. Sinä olet viisauteni, joka ohjaat valintojani tahtosi mukaan minun parhaakseni. Sinun kädessäsi on aikani, johdata siis lähtemiseni ja tulemiseni. Sinä hallitset kaiken, sinä annat ja sinä otat, sinun on kiitos ja kunnia, nyt ja aina. Aamen.
