Minut armahdettiin!

Sama tilanne jatkui, kun em. luennoitsija oli edelleen niin sairas, ettei hänen ollut mahdollista vastata huutoon. Tosin omakin kuntoni oli vielä maanantain vastaisena yönä tosi kehno lastentautien tähden, muta Herra auttoi jaloilleen ja kirkkoon. Kiitos hänelle. Tällä kertaa pidin opetuksen Timoteuskirjeen ensimmäisestä luvusta. Tässä siihen linkki: https://www.youtube.com/watch?v=I0tbzMPey3Q

Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo, että Jeesus on Jumalan Poika?

Tuli tuossa yllättäen palveluvuoro Tampereen Raamattukouluun, kun vakinainen luennoitsija sairastui ja piti mennä muutaman tunnin varoitusajalla jakamaan Jumalan sanaa Kalevan kirkkoon. Teemana oli Voittava usko ja tässä siitä nauhoitus:
 https://www.youtube.com/watch?v=JKb1UqtIIw8&t=2100s

Jumalan kaupunki ja ihmisten

Vuonna 2016 kotipaikkakuntamme Kangasalan asukasmäärä on noussut Suomen kunnista kolmanneksi eniten, 1,9 prosenttia. Kangasalan edellä olevat vain Sipoo ja Vantaa. Kangasala julistautui vuosi sitten kaupungiksi kansalaisten vastustuksesta huolimatta; reilun 31000 asukkaan joukosta kerättiin toistatuhatta nimeä käsittävä adressi ja vaadittiin kansanäänestystä. Mutta herrat päättivät asian demokraattisesti oman tarpeensa mukaan. Meidän kannaltamme ei mikään muuttunut paitsi kunnallismaksut ylöspäin. Maisema on sama, myös tiet ja palvelut, on yhtä pitkä matka Tampereelle, joka täällä ympäristökunnissa on ainoa, joka mielletään kaupungiksi. Ruotsinvallan ajalta oli meillä semmoinenkin erikoisuus kun kauppala, pieni kaupunki, joka nimitys sitten poistettiin kokonaan rekisteristä. Nykyään on vain kuntia ja kaupunkeja.

Lapsuudessani asuin syntymästäni saakka kaupungissa, Turussa, mutta sen syrjäseuduilla, joissa oli siihen aikaan paljon vielä karjanhoitoa, maanviljelystä ja metsiä. Olikin kohokohta, kun lähdimme keskustaan katsomaan näyteikkunoita ja torielämää, ostamaan silakoita tai menemällä nonstoppiin. Liikennettä oli vähäisessä määrin ja muistan, kuinka torikauppiaat lykkäsivät käsipelillä myyntikärryjään kadulla. Oli tunne, ettei kukaan kiirehtinyt mihinkään, kaikilla ei ollut edes omaa kelloa. Lauantait olivat työpäiviä ja koulupäiviä, sunnuntaina maailma oli hetken pysähdyksissä. Voisi kuvitella, mitä ihmiset olisivat silloin sanoneet yhden tunnin junayhteyden saamisesta Turun ja Helsingin välille? Linja-autolla kuljettiin ja matka isoäidin luo Kustaviin (siihen aikaan n. 75 km) kesti jopa neljä tuntia mutkaista hiekkatietä, syötiin välillä eväitä, joku oksensi mutkaisilla teillä paperipussiin ja bussi pysähtyi aina sopivin väliajoin, että ihmiset pääsivät asioilleen. Kyydissä olivat polkupyörät lastenvaunut ja matkalaukut. Pian tultiin taas takaisin kaupunkiin, kotiin. Perheemme osti talon rakentamista varten tontin mieheltä, joka oli suunnitellut alueelle sikalaa, mutta kaupunki oli sen evännyt. Oli tullut päätös, ettei semmoisia saa enää tehdä kaavoitetuille alueille.

Työpaikat, huvit ja asuminen ohjaavat kansan valintoja; niitä ei ole enää maalla riittävästi, mutta kaupungeissa löytyy. Ihmiset muuttavat yhä enemmän maalta kaupunkeihin ja tämä suuntaus on jatkunut jo vuosikymmeniä. Ulkomailla se on aiheuttanut mielettömän suuria kokonaisuuksia, joita kukaan ei enää hallitse. Suuret keskukset ruuhkautuvat ja saastuvat liikenteestä, hukkuvat roskakasoihin, rikollisuus kasvaa sosiaalisuuden kustannuksella, korruptio hallitsee, asunnoista on pula ja sitten niiden hinnoilla keinotellaan, kaikensorttinen synti rehottaa, lapset uhrataan urheilun ja viihteen alttareille, rikkaat rikastuvat, köyhät köyhtyvät. Poliitikot yrittävät ratkaista ongelmia, mutta heidän ongelmansa on kansan suosio; heidän pitäisi kyetä tekemään vaikeita ratkaisuja hyvin, mutta se ei tuo suosiota ja niin he päättävät tyytyä kompromisseihin.

Yksi maailman historian suurvalta oli aikoinaan kaksoisvirtain maassa sijainnut Baabel, Babylonia. Se sijoittui nykyisen Irakin alueelle ja siitä ovat jäljellä vain rauniot, raamit, koreuden ruoto. Alueella taistelevat valtion joukot vastassa pienet valtaan pyrkivät sotilasjoukot. Muinaisen Babylonian valtakunta on ollut esikuvana kaikenalaisen jumalakielteisyyden, epäjumalanpalvonnan, rahanahneuden ja siveettömyyden paikkana. Nykyään tätä nimikettä hyödytetään kaupan ja kulttuurin merkkinoilla. Suomessakin on lukuisia tämän nimisiä yrityksiä. Raamattu kuitenkin ennakoi nimikkeen surullista loppua:

"Voi, voi sinua, Babylon, sinä suuri kaupunki, sinä vahva kaupunki, sillä sinun tuomiosi tuli yhdessä hetkessä!" Ja maanpiirin kauppiaat itkevät ja surevat häntä, kun ei kukaan enää osta heidän tavaraansa…. Niiden kauppiaat, ne, jotka rikastuivat tästä kaupungista, seisovat loitolla kauhistuen hänen vaivaansa, itkien ja surren,…. ja huusivat nähdessään hänen palonsa savun ja sanoivat: "Mikä on tämän suuren kaupungin vertainen?"…. Ja he heittivät tomua päänsä päälle ja huusivat itkien ja surren ja sanoivat: "Voi, voi sitä suurta kaupunkia, jonka kalleuksista rikastuivat kaikki, joilla oli laivoja merellä, kun se yhdessä hetkessä tuhoutui!" Ilm.18:10-19.

Kerran tämä maailmantalouden keskus ja kaikenlaisen itsekkyyden ja pahuuden keskus tuhoutui, ja sama tulee toistumaan, se on vain ajan kysymys. Silloin itkevät he, jotka ovat panneet toivonsa ajalliseen, materiaan ja ihmisiin. Tämän hetken lähestyminen on varma kuin auringonnousu. Jeesus sanoi sen selvänä merkkinä tulee olemaan hillitön ostamisen ja myymisen buumi. Kauppaan pitää päästä yötä päivää, koko ajan ja jos niiden ovet ovat kiinni, niin osta netistä, sillä onhan siellä joku aina vahdissa ja jossakin maailmankolkassa on parastaikaa myyntipäivä.

Kaupunki on kuitenkin myös seurakunnan esikuva, vaikka ei koskaan ylläkään täällä ajassa paratiisin asemaan. Siksi se onkin kiikutettu taivaaseen. "Mutta se Jerusalem, joka ylhäällä on, on vapaa, ja se on meidän äitimme." Gal.4:26. 22. "…vaan te olette käyneet Siionin vuoren tykö ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin tykö, ja kymmenien tuhansien enkelien tykö…" Hebr.12:22. Maalliset kaupungit ovat rappiolla olevia betonierämaita, synninpesiä ja kurjuuden kyliä, jossa asuu orjia. Ongelmana on vain se, etteivät ihmiset itse tiedä sitä, he ovat kuuroja, sokeita, rampoja. Turmeluksen ja synnin käsittämiseen tarvitaan Jumalan sana ja Pyhä Henki. Vihollinen pitää yleensä taitavasti ihmiset erillään pyhistä pelastusta koskevista asioista ja niin ei synny hengellistä herätystä. Elämä jatkuu samanlaisena kuolemanilmoitukseen asti.

Taivaallinen kaupunki on täydellinen, siinä ei ole mitään maallisia ongelmia tai puutteita. Siellä on kaikki hyvässä järjestyksessä, siellä vaikuttaa keskinäinen rakkaus ja toinen toisensa kunnioittaminen, ei ole kyyneleitä, surua, puutetta, köyhyyttä, sairautta, heikkoutta vanhenemista. Siellä ei purnata veroista tai eläkkeistä, sosiaaliavustuksista, asunnottomuudesta tai keinottelusta. Siellä ei ole syntiä, rikollisuutta, kateutta, hylkäämistä, syrjimistä, pahaa missään muodossa.

"Ja pyhän kaupungin, uuden Jerusalemin, minä näin laskeutuvan alas taivaasta Jumalan tyköä, valmistettuna niinkuin morsian, miehellensä kaunistettu." Ilm.21:2. Täydellinen kaupunki on Jeesuksen unelma, uskovien joukko, joka tulee saamaan keskeisen aseman uudessa maassa, uuden taivaan sinessä. Ajassa kärsineet uskovat eivät joudu enää katselemaan tämän rappiomaailman kurjuutta, heiltä on otettu pois vaiva ja uurastus. Heidän yhteytensä Kristuksen kanssa on ikuista onnea.

"Mutta temppeliä minä en siinä nähnyt; sillä Herra Jumala, Kaikkivaltias, on sen temppeli, ja Karitsa. Eikä kaupunki tarvitse valoksensa aurinkoa eikä kuuta; sillä Jumalan kirkkaus valaisee sen, ja sen lamppu on Karitsa. Ja kansat tulevat vaeltamaan sen valkeudessa, ja maan kuninkaat vievät sinne kunniansa. Eikä sen portteja suljeta päivällä, ja yötä ei siellä ole, ja sinne viedään kansojen kunnia ja kalleudet. Eikä sinne ole pääsevä mitään epäpyhää eikä ketään kauhistusten tekijää eikä valhettelijaa, vaan ainoastaan ne, jotka ovat kirjoitetut Karitsan elämänkirjaan." Ilm.22:22-27. Jeesus on Isän antama valo, ei tarvita enää muuta valoa. Perille päässeiden on helppo kulkea hänen loisteessaan. Yötä ei koskaan enää tule, taivasta ei pyöritetä mihinkään, se on Jumalan asunto. Näkyvän maailmankaikkeuden takana on Jumala, suuri ja mahtava, kaiken alkuunpanija, hallitsija, josta sanotaan: "Pyhä, pyhä, pyhä on Herra Jumala, Kaikkivaltias, joka oli ja joka on ja joka tuleva on." Ilm.4:8. "Sinä olet arvollinen ottamaan kirjan ja avaamaan sen sinetit, sillä sinä olet tullut teurastetuksi ja olet verelläsi ostanut Jumalalle ihmiset kaikista sukukunnista ja kielistä ja kansoista ja kansanheimoista ja tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä." Ilm.5:9-10. "Sinä, meidän Herramme ja meidän Jumalamme, olet arvollinen saamaan ylistyksen ja kunnian ja voiman, sillä sinä olet luonut kaikki, ja sinun tahdostasi ne ovat olemassa ja ovat luodut." Ilm.4:11. "Karitsa, joka on teurastettu, on arvollinen saamaan voiman ja rikkauden ja viisauden ja väkevyyden ja kunnian ja kirkkauden ja ylistyksen." Ilm.5:12. "Hänelle, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle ylistys ja kunnia ja kirkkaus ja valta aina ja iankaikkisesti!" Ilm.5:13. Kansojen kunnia ja kalleus on elävät uskovat, jotka ovat tunnustaneet Jeesuksen Herrakseen, sovitetut hänen uhriveressään ja seuranneet elämässään Vapahtajaa.

Sinun kaupunkisi, Herra, on täydellinen, niin kuin sinun kaikki tekosi; ne eivät muutu. Sinä piirrät sanassasi taivaalliseen kaupunkiisi oven, tien ja sen ääriviivat. Tiedämme niin vähän tästä ja kuitenkin riittävästi kiinnittyäksemme uskossa Raamatun lupauksiin. Menemme kohti ajattomuutta, jossa vain sinä ja sinun omasi ovat kaiken uudeksi luodun keskellä. Auta meidät olemaan kerran edessäsi voittajina, pelastettuina, vapautettuina, katsomassa sinua kasvoista kasvoihin. Aamen.

"Ja valtaistuimella istuva sanoi: "Katso, uudeksi minä teen kaikki." Ja hän sanoi: "Kirjoita, sillä nämä sanat ovat vakaat ja todet." Ja hän sanoi minulle: "Se on tapahtunut. Minä olen A ja O, alku ja loppu. Minä annan janoavalle elämän veden lähteestä lahjaksi. Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani." Ilm.21:5-7

Ei mitään-uskovia Jeesuksen seurassa

Sanomalehdessä oli kolumni otsikolla "Keskinkertaiset ja tumpelot pelastavat meidät", jissa kirjoittaja arvioi Jeesuksen opetuslasten identiteettiä javalmiutta kutsumuksessaan. Varsin osuva ja realistinen pohdiskelu ei antanut opetuslapsille paavin tai piispan arvoa, päinvastoin, he olivat varsin heikkoa materiaalia. - Uudesta Testamentista päätellen Jeesuksen opetuslapset olivat tolvanoita…. opetuslasten pölvästiys on lohduttavaa. Nämä samat tumpelot ja keskinkertaisuudet saivat kuitenkin aikaan sen, että Suomessakin joulu on yhä kristillinen juhla tavaranpaljoudestaan huolimatta. Opetuslasten tarina on yksinkertaisuuden ja keskinkertaisuuden ylistys. Opetuslapset ansaitsevat täyden kunnian, sillä vähäisten ja keskinkertaisten varassa yhteiskunnat yhä toimivat, palveluista maanpuolustukseen asti.

Näinhän Raamatussa on jo sama asia ilmoitettu: "Sillä katsokaa, veljet, omaa kutsumistanne: ei ole monta inhimillisesti viisasta, ei monta mahtavaa, ei monta jalosukuista, vaan sen, mikä on hulluutta maailmalle, sen Jumala valitsi saattaaksensa viisaat häpeään, ja sen, mikä on heikkoa maailmassa, sen Jumala valitsi saattaaksensa sen, mikä väkevää on, häpeään, ja sen, mikä maailmassa on halpasukuista ja halveksittua, sen Jumala valitsi, sen, joka ei mitään ole, tehdäksensä mitättömäksi sen, joka jotakin on, ettei mikään liha voisi kerskata Jumalan edessä." 1.Kor.1:26-29. Tästä alkuasetelmasta kristikunta on pyrkinyt pääsemään eroon koko olemassaolonsa ajan keksimällä mitä ihmeellisimpiä virkoja kirkkoon, vaatimalla teologista koulutusta työntekijöiltään, kieltämällä armolahjat ja Jumalan ihmisvalinnan. Sanomalehden juttu päättyi toteamukseen: - Miltä mitättömyys ja keskinkertaisuus näyttävät heidän jälkeensä? Se selviää jokaiselle meistä peiliin katsomalla. Sitä ei pidä hävetä, sen varassa on kaikki. Hieno loppulause, mutta kertoo vain osan totuudesta, sen mikä on ihmistä. Sillä kaikki näkyvä on todellisuudessa näkymättömän Jumalan varassa, Jeesuksessa on alku ja loppu, hänelle on annettu kaikki valta.

Oman arvonsa, paikkansa ja elämänsä sisällön määrittäminen on varsinainen elämäntehtävä, joka ei selviä kaikille koskaan. Ateisti ottaa elämäntehtäväkseen pyrkimyksen saada mahdollisimman monta eroamaan kirkosta. Mieletöntä, sanoo uskova. Joku uhraa elämänsä urheiluun, taiteeseen, nautintoon, politiikkaan, rahan keräämiseen, matkustukseen. Mieletöntä sanoo uskova. Joku yrittää elää terveellisesti, ekoloogisesti, humaanisti rakentaen maan päälle uutta paratiisia. Mieletöntä sanoo uskova. Jeesukseen uskova uhraa elämänsä Herralle ja tahtoo seurata häntä kaikessa sekä odottaa pääsevänsä Vapahtajan luokse taivaaseen kuoleman jälkeen. Mieletöntä sanoo maailma. "Vanhurskaan kieli on valituin hopea, jumalattomien äly on tyhjän veroinen." Snl.10:20. Jumalattomia on paljon, valitettavan paljon ja nämä tyhjän älyn veroiset hallitsevat tässä maailmassa?

Georgiana M. Taylor, Anglikaanisen papin tytär työskenteli nuorten naisten kristillisen yhdistyksen toiminnassa, kirjoitti kirjoja ja joitakin lauluja. Meille Suomeen rantautui 1800-luvulla eräs sellainen, joka sai käännöksen: Ah, jospa mitään en oisi… Uskonelämäni alkuaikoina tätä laulua veivattiin usein Raision seurakunnassa nuorten illoissa, mutta en oikein päässyt sisälle sen sanomaan. Ajattelin, ettemmehän me ole mitään erikoisia, miksi siis rukoilla, ettei olisi mitään? Näkihän sen jo, kun katsoi ympärilleen? Ehkä olisikin ollut paikallaan rukoilla, että olisin jotakin? Tuollainen teksti osoitti, että kirjoittaja oli kovinkin korkealla ja katseli sieltä alaspäin elämän ja ihmisyyden raadollisuuteen? Nyt myöhemmin tutustuin laulun alkutekstiin ja huomasin, ettei siinä oikeastaan olekaan tuollaista toivomusta? Se oli sanomaltaan hyvin evankelinen, jossa kohtasivat suuri Jumala ja pieni ihminen, uskova, joka oli nähnyt olevansa "ei mitään". Hän kirjoitti:

1. Oi, olla ei mitään, ei mitään! Vain makaamaassa Hänen jalkojensa juuressa,

rikkinäisenä ja tyhjennettynä astiana, Mestarin käyttötarkoitusta varten.

Tyhjennetty, jotta Hän voisi täyttää minut, ja minä menen Hänen palvelukseensa,;

Rikkinäinen, että niin esteettömästi, että Hänen elämänsä voi virrata minuun.

Uudestisyntymisessä ihminen tulee Jeesuksen omaksi ja Herran kantajaksi sydämen uskossa. Pelastunut on silloin lapsi Kristuksessa ja hänen hengellinen ymmärryksensä on myös lapsenomaista ja vielä kovin alkeellista. Moni ajattelee kuitenkin silti hyvin inhimillisesti, että Jumala on valinnut ihmisen tämän ominaisuuksien ja taitojen tähden, aivan kuin hänen valtakuntansa toiminta tarvitsisi juuri näitä ihmisen piirteitä? Meissä uskovinakin elinvoimaisena oleva vanha ihminen pelkää kuollakseen joutumasta juuri tuohon ei mitään-tilaan, sillä se julistaa sille ristiä ja kuolemaa, minän alaspainamista ja väistymistä käskijän paikalta. Liha haluaa päättää, saada kunnioitusta, ohjata asioita mieleisikseen, valita ystävänsä, laatia aikataulunsa, päättää raha-asioistaan, elämänmuodostaan, asuinpaikastaan, seurakunnastaan. Liha loukkaantuu, kehuu, haukkuu, katkeroituu, valittaa, on tyytymätön, hylkää, pelkää ja kärsii.

Mutta rikkinäisenä, tyhjänä sielu on altis Jumalalle; silti on usein vielä pitkä matka etsiä Herran suunnitelmaa oman elämänsä johdatukseksi. Tyhjennys omasta itsestään on tuskallinen vaihe, mutta aivan välttämätön uskon syntymiseksi uudeksi elämäksi. "Rikkaana minä lähdin, mutta tyhjänä Herra antaa minun palata. Miksi siis kutsutte minua Noomiksi, kun Herra on minua vastaan todistanut ja Kaikkivaltias on tuottanut minulle onnettomuutta?" Ruut 1:21. On arvokasta nähdä oman elämänsä vaiheet Jumalan tahtona, silloin niiden käsittely helpottuu. Sitten pitää vielä päästä kalvavasta syyllisyydestä eroon tunnustamalla syntinsä ja syntisyytensä ilman mainittavia tekojakin. Puutteellisuus kääntyykin siunaukseksi Jumalan käsissä ja sen oloinen ihminen löytää paikkansa Jumalan valtakunnassa hän saa Jumalan armon ja uskollisuuden, joita ei koskaan ansaitsisi. "Minä olen liian halpa kaikkeen siihen armoon ja kaikkeen siihen uskollisuuteen, jota sinä olet palvelijallesi osoittanut…" 1.Moos.32:10.

2. Oi, olla ei mitään, ei mitään! Ainoastaan kuin Hänen kätensä johti;

Hänen porttinsa lähettiläänä, vain odottamassa Hänen käskyänsä;

Vain valmiina Hänen tahdostaan kiitoksensa instrumenttina kuulumaan.

Suostun, ja jos Hän ei vaadi minua, niin Hiljaisuudessa odotan Häntä vielä.

Joskus on aivan koomisen näköistä, kun joku ihminen yrittää kovasti olla jotakin, vaikkei ole mitään. Mitättömyytensä tunnetta ihminen yrittää rakentaa itselleen linnanomaisen kodin, ostamalla komean auton, korjata ulkonäköään pukeutumalla kalliisti, koristamalla, värjäämällä ja voitelemalla itseään, etsimällä arvokkaita seuralaisia, silmäätekeviä valtakunnan vaikuttajia ja lahjakkaita esiintyjiä. Ihmisen luontainen halu on olla jotain, nousta korkeammalle, tulla rikkaammaksi, saada enemmän voimia ja tulla huomatuksi. Alhaisen itsetunnon omaava ihminen vaihtaa nimensä fiksummaksi, kun alkuperäinen on liian monen tavallisenkin tunnuksena?

Kuka nyt haluaisikaan olla heikon, avuttoman, köyhän ja yksinkertaisen kaveri, kuka haluaisi viedä kotiinsa yksinäisiä, raajarikkoja ja sairaita, kuka voisikaan olla kiinnostunut sellaisesta, joka ei ole mitään? Jumala, sillä sellaisina hän haluaa meidät kohdata! Lähtökohtaisesti olemme ilman Jeesusta aina miinusmerkkisiä ihmisiä, täysin turhia ja tarkoituksettomia, heliseviä hernepurkkeja, peräsintä vailla olevia laivoja meren aaltojen vietävänä. Mutta Jumala luo tyhjästä, olemattomasta "niinkuin kirjoitettu on: "Monen kansan isäksi minä olen sinut asettanut" - sen Jumalan edessä, johon hän uskoi ja joka kuolleet eläviksi tekee ja kutsuu olemattomat, ikäänkuin ne olisivat." (alkukielen mukaan: ei olevat kuin oleviksi) Room.4:17. Jeesus antaa tyhjälle ihmiselle tarkoituksen ja uuden elämän.

3. Oi, olla ei mitään, ei mitään! Nöyryytys voi olla tuskallinen,

se painaa minut alas tomuun saakka, että maailma voisi nähdä Vapahtajani.

Ennemmin olla ei mitään, ei mitään! Hänelle he antavat äänensä kohota:

Hän on siunauksen lähde, vain Hän on sopiva ylistettäväksi.

Joskus näitä nykyajan "hengellisiä" lauluja ja puheita kuunnellessa saa helposti semmoisen käsityksen, että uskovaisuus on tosi helppoa ja vaivatonta kaiken kattavaa hyvinvointia. Ei näy eksytyksiä, ei vaaroja, ei epäilyjä, ei heikkoutta, ei synti enää vaivaa, ei tauti rutista kehoa, eikä sielu joudu mankeliin? Uskovaisuus kuvataan silloin auringonpaisteiseksi lomamatkaksi varusteltuna kaikilla herkuilla, hyvillä ystävillä, kansan suosiolla ja pitkällä ongelmattomalla iällä, jonka loppupäässä on keinutuolissa hiljaa hyräilevä aina onnellinen harmaapää kirjoittamassa valtavasta omaisuudestaan testamenttia perillisille?

"Katso, kämmenen leveydeksi sinä teit minun päiväni, ja minun elämäni on sinun edessäsi niinkuin ei mitään. Vain tuulen henkäys ovat kaikki ihmiset, kuinka lujina seisokootkin. Sela." Ps.39:6. On tilinteon aika, kun luemme Jumalan sanaa; sen peilissä näemme itsemme sellaisina kuin olemme. Se on totuuden valoon asettumista. Vaaksanmittainen elämämme hiipuu hiljalleen hautaan - mutta on onnellista olla Herran oma ja pelastettu.

Jumalani, ihmettelen valintaasi, kun etsit, valitset, kutsut, valtuutat ja pidät kämmenelläsi mitättömiä ihmisiä, tumpeloita, tavallisia, keskinkertaisia, yksinkertaisia, pölvästejä ja tolvanoita. Kiitos Jeesus, että olet meille siunauksen lähde, josta virtaa elämä ja uskollisuus, Jumalan rakkaus ja usko. Tue meitä nöyryytyksen päivinä, ahdistuksen kokemuksissa ja silloin kun tiedostamme selvemmin kuin koskaan, että emme ole mitään. Annan taivaallisen armosi valo mitättömyyteemme, avuttomuutemme, heikkouteemme. Kiitos sinulle kaikesta. Aamen.