Goog, Israel ja Jeesus

Joka päivä kuulemme karmeita uutisia sodista, tappamisista ja kaikenlaisesta väkivallasta. Ihmiset eivät ole muuttuneet paremmiksi, ylpeys, vallanhimo, hallitseminen, valhe ja ahneus rehottavat kaikkialla. Ei ole kestäviä sopimuksia, mikään neuvottelu ei tuo varmuutta tulevasta helpotuksesta, rauhasta tai rakkaudesta. Suuret päälliköt neuvottelevat harva se päivä, mutta valmista ei tule. Sopimukset kaatuvat, ne ovat vain hyödyttömiä kahvikeskusteluja. Todellisuudessa kaiken näkyvän takana vaikuttaa kaksi suurta voimaa: Jumalan valtakunta ja perkele joukkoineen. Maailman pahuuden esiintyminen on riippuvainen siitä, kuinka paljon Jumala sille valtaa sallii. Ja ihmisten nurja ja pilkallinen asenne Herraa kohtaan tuo varmasti huonon tulevaisuuden. Synti ja sen ilmeneminen vie ihmiset tuhoon, kuolemaan ja tuomioon.

Vanhan Testamentin ennustuksissa mainittu Goog on herättänyt kysymyksiä ja uteliaisuutta. Mutta tuskin kukaan on toistaiseksi pystynyt tyhjentävästi kertomaan, mikä on tämän sanoman viesti? Raamatunlukija pysähtyy vakavien sanojen edessä kysymään, mikä on tämä ennustus ja mitä aikaa se koskee? Olemmeko me tämän ajan kynnyksellä, onko se seuraavan päivän ykkösuutinen maailmassa? Uskovien tulee olla hereillä ja ymmärtää, että kaikki on jo ennalta nähty (määrätty) tapahtuvaksi.

"Niin minä osoitan suuruuteni ja pyhyyteni sekä teen itseni tunnetuksi lukuisain pakanakansain silmien edessä. Ja he tulevat tietämään, että minä olen Herra. Ja sinä, ihmislapsi, ennusta Googia vastaan ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä tulen sinun tykösi, Goog, sinä Roosin, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas. Minä kuljetan sinua, talutan sinua, nostatan sinut pohjan periltä ja annan sinun hyökätä Israelin vuorille….. Ja pyhän nimeni minä teen tunnetuksi kansani Israelin keskuudessa enkä enää salli häväistävän pyhää nimeäni. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, Israelin Pyhä. " Hes.39:1-2,7. "Minä kuljetan sinua, panen koukut sinun leukoihisi ja nostatan sotaan sinut ja kaiken sinun sotaväkesi:" 38:4.

Tiedämme siis, että Israelin pohjoispuolelta tulee voimakas vihollinen hyökkäämään vastentahtoisesti pyhään maahan ja sinne se myöskin tuhoutuu. Tämän seurauksena Israelin Jumala tulee kunnioitetuksi erityisellä tavalla. Tiedämme, että tätä edeltää Israelin kansan ennalleen asettaminen omassa maassaan, että tämä on lähellä, kun Israelin lapset tulevat ympäri maailmaa kotiinsa. Tiedämme, että tähän kaikkeen liittyy jotain hyvin valheellista ja petollista, yllättävää ja tyrmäävää.

"Pitkien aikojen perästä sinä saat määräyksen, vuosien lopulla on sinun hyökättävä maahan, joka on tointunut miekan jäljiltä, koottu monien kansojen keskuudesta. Sinun on mentävä Israelin vuorille, jotka kauan aikaa olivat olleet rauniomaana. Se on tuotu pois kansojen keskuudesta, ja he asuvat kaikki turvallisina. Sinä hyökkäät kuin rajuilma, tulet kuin pilvi peittääksesi maan, sinä, kaikki sotalaumasi ja lukuisat kansat, jotka ovat sinun kanssasi. Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä tulee mieleesi jotakin, sinä mietit pahan juonen ja sanot: Minä hyökkään suojattomaan maahan, ryntään rauhallisten ihmisten kimppuun, jotka asuvat turvallisina, asuvat kaikki muuria vailla. Heillä ei ole salpoja, ei ovia." Hes.38:8-11.

Goog on Ruubenilainen, Semajan poika, 1Aik. 5:4. Mutta Hes.38-39:ssä Goog on eskatologinen hahmo, joka on esiintyvä lopun aikana Israelin kansan vastustajana. Profeetta näkee hänen hyökkäävän jälleenrakennettuun Israeliin maastaan, joka on Pohjan perillä. Goog on kaukaisten kansojen liiton johtaja. Liittolaisina mainitaan Persia, Etiopia, Puut (Libya) sekä Goomerin (Goomerista polveutunut kansa, joka asui Mustanmeren pohjoispuolella Don- ja Dnjepr-jokien välillä. Vuosina 722-705 eKr. he valloittivat Armenian) ja Toogarman heimo (Yksi Jaafetin pojan Goomerin kolmesta pojasta).

Mesekiä ja Tuubalia vastaava kahden kansannimen yhdistelmä esiintyy myös assyrialaisissa piirtokirjoituksissa (Muski ja Tabal) ja kreikkalaisten historiallisessa perimätiedossa (Moskhoi ja Tibarenoi). Heimot olivat alkuaan kaukasialaisia vuoristokansoja…. asuivat Mustasta merestä kaakkoon olevilla vuorilla.

Aikoinaan Suomen ollessa vielä Venäjän vallan alla julkaistiin erikoinen kirja, joka sai runsaasti huomiota, koska se tulkitsi Raamattua aikansa kielellä. Sen nimi oli "Mietteitä Googin sodasta" Merikarvian kirkkoherra-vainajan Gustav Nyholmin (1820-1879) muistiinpanoista 1917. 1912 tätä teosta painettiin ja levitettiin sillä seurauksella, tsaarin viranomaiset kävivät sen kimppuun ja sensuuri kielsi sen julkaisemisen. Siinä hän kirjoittaa:

- Gog ei ole hallitsija, sillä jos hän se olisi, nimittäisi ennustus häntä kuninkaaksi. Sitä paitsi on selvästi sanottu, että Gog on ylipäällikkö. Seitsemännessä värssyssä luetaan: »ja ole sinä heidän päämiehensä». Gog on venäläisen sotilasmahdin olennoitu tyyppi, jonka persoonaan sisältyy koko sotavoima kaikkien läheisten kansojen apujoukkojen kanssa, jotka luetellaan Hes.38:5-6….. Ja Suomi on viimeinen maa, jonka Venäjä alistaa valtaansa. Venäjä on samoin menetellyt Puolaan, itämeren-maakuntiin, Kaukasiaan ym. nähden. Mutta toivon, että suomalaisten sitkeys on voitollisesti kestävä tämän kovan koettelemuksen. Luonnollisesti on joukossa aina monta, jotka sortuvat, pettävät velvollisuutensa ja kavaltavat maansa…. Kyllä silloin suomalaistenkin luut valkenevat Gogin joukon laaksossa…. Vakaumukseni mukaan on Pyhä Henki antanut minun käsittää ennustukset siitä ajasta juuri sen vuoksi, että silloin elossa olevat ihmiset saisivat siitä kuulla ollakseen murheessa lankeamalla toivottomuuteen ja kärsivällisesti odottaakseen, kunnes »kiusauksen hetki» on mennyt. Ja vaikka silloinkin moni ns. kristitty on nukahtanut ja luopunut, kuten apostoli Paavali kirjoittaa tessalonikalaisille, niin uskon kuitenkin, että myös silloin on oleva uskollisia Jumalan lapsia, jos kohta pienempi parvi verrattuna suureen joukkoon. …. Luullakseni Venäjän ylivallan on saatava purkaa kiukkuansa jossakin, itse valmistuakseen lopulliseen perikatoonsa.

Suomen Lähetysseura kustansi 1920 suomennoksena hollantilaisen evankelista Johannes de Heer (1866 - 1961) kirjan nimeltä Kansojen viimeinen ahdinko. Hän kirjoittaa luvussa "Venäjä" Hesekielin lukujen 38 ja 39 ennustuksiin viitaten:

"Jumala on vuosisatoja vaieten katsellut Venäjän väkivallan tekoja juutalaisia kohtaan, mutta sen tilinteon päivä lähestyy…. Nimi Ros tarkoittaa Venäjää, niinkuin Mesek Moskovaa ja Tubal Tobolskia; molemmat ovat pääkaupunkeja, Moskova eurooppalaisessa ja Tobolsk siperialaisessa Venäjässä. Moskova oli kauan sitten joutunut varjoon Pietarin rinnalla, mutta bolshevismin kautta se on jälleen korotettu Venäjän varsinaiseksi pääkaupungiksi…. Mesekin ja Tubalin jälkeläisiä löydämme Etelä-Venäjällä, Georgiassa, Kaukaasiassa, Asovanmeren, Donin ja Dnjeprin rannoilla. Heidän jälkeläisensä tunkeutuivat Skytian erämaahan ja kansoittivat sitä paitsi Pontuksen Vähässä-Aasiassa, missä Mesekin ja Tubalin jälkeläisten ensimmäiset jäljet tavataan…. Mikä on oleva syynä Gogin sotaretken Palestiinaa vastaan? Varmasti tulee Gogin silmätikkuna olemaan se, että vihatut juutalaiset vihdoinkin ovat saaneet varman turvapaikan isiensä maassa….. Hes.38 ja 39 ei ole mitään vertauskuvallista, vaan kaikki on käsitettävä kirjaimellisesti. Mitä siinä on kirjoitettu, tulee myös kerran kirjaimellisesti täyttymään…. Eurooppa kypsyy suurinta katastrofia varten, mikä koskaan on tapahtunut ihmiskunnan historiassa, ja tämä katastrofi on julistettu Jumalan pyhässä ja pettämättömässä sanassa. Kansat ovat täydessä käynnissä ryhmittyäkseen profeetallisen sanan mukaan. Venäjä tulee pohjoisen valtioliiton johtajaksi, samalla kun uudelleen muodostettu Rooman valtakunta lännessä tulee käsittämään koko sen alueen, joka muodosti muinaisen Rooman valtakunnan."

Maailmanvaltiaiden suuri luulo itsestään on joskus suorastaan naurettava, kun he ajattelevat kykenevänsä ratkaisemaan asiat ilman Jumalaa suotuisasti. Historia osoittaa, että aika-ajoin tämä suuruudenhulluus purkautuu maailmansotana, jossa tapetaan paljon ihmisiä ilman erityistä syytä ja tuntemattomat ihmiset joutuvat sotimaan toisia tuntemattomia vastaan tahtomattaan. Milloin on seuraava?

Jumala on pyhä ja vanhurskas, hän asettaa ajoittain kunniansa kaikkien nähtäväksi. Suurin kunnia, jonka ihmiset ovat nähneet, on ilmestynyt Jeesuksessa Kristuksessa, hänen Golgatan työssään. Mutta sitten Herra ilmoittaa pyhyytensä myös ajallisissa tuomioissa: "Sinä hyökkäät minun kansani Israelin kimppuun kuin pilvi, peittääksesi maan. Päivien lopulla on tämä tapahtuva. Ja minä annan sinun karata maahani, että pakanakansat tulisivat tuntemaan minut, kun minä osoitan pyhyyteni sinussa, Goog, heidän silmäinsä edessä." Hes.38:17. Ihmisille saattaa muodostua vähitellen käsitys Jumalasta, joka toimii heihin nähden kuin joulupukki? Ihmiset esittävät asioitaan ja toiveitaan Herralle ja Jumalan pitäisi ne toteuttaa, muuten ihmiset hylkäävät Jumalan? Ajatellaan, että Jumala on vastuussa kaikesta pahuudesta, kurjuudesta, sairauksista, köyhyydestä ja ongelmista. Siksi hänen pitäisi ne pikimiten poistaa, että paratiisi saataisiin takaisin? Mutta tuomitseva, vihainen, oikeudenmukainen Jumala ei kelpaa ihmisajatteluun. Siksi suuri osa ihmisistä ei koskaan tule kääntymykseen, eikä uskoon. Jumalan säätämä järjestys onkin se, että ihmiset etsivät hänen armoaan syntisinä ja kurjina, langenneina ja avuttomina, tyhjinä ja tarkoituksettomina. Evankeliumit ovat täynnä kertomuksia tällaisista ihmisistä. Puhutaan usein tuhlaajapojasta, mutta kuka haluaa olla sellainen, tai kuka tosiaan on sellainen ja tietää sen itse?

Kun Goog rynnistää Israeliin, tapahtuu ilmeisesti ydinsota ja jälki on hirveä. "Minä käyn oikeutta hänen kanssansa rutolla ja verellä. Ja minä annan sataa kaatosadetta, raekiviä, tulta ja tulikiveä hänen päällensä, hänen sotalaumojensa päälle ja lukuisain kansojen päälle, jotka hänen kanssansa ovat." Hes.38:22. Tämän hirmuisen sodan jälkeen tapahtuu Israelin uudistuminen hengellisesti ja kansa tunnustaa Jeesuksen messiakseen. Nythän tiedämme, että tänään Israel ei pidä ollenkaan uskovista, eikä koko Raamatun sanomasta, joka koskee Jeesuksen persoonaa. Monet juutalaiset elävät pahemmin kuin pakanat ja oikeauskoisetkaan eivät tunne Vapahtajaa."Mutta Israelin heimo tulee tietämään, että minä, Herra, olen heidän Jumalansa siitä päivästä lähtien ja aina eteenpäin…. Nyt minä käännän Jaakobin kohtalon ja armahdan kaikkea Israelin heimoa ja kiivailen pyhän nimeni puolesta." Hes.39:22,25.

Viimeaikaiset terrori-iskut ovat herättäneet hyvinvointivaltioiden juutalaiset ajattelemaan lähtöä Israeliin. Käy niin kuin muinoin Egyptissä, kun olot tulivat riittävän rankoiksi, kansa halusi vapauteen ja Jumala johti heidät kohti luvattua maata. Nytkin Herra johtaa kansaansa samaan paikkaan, vaikka aika on toinen. Samalla tullaan näkemään, että Israelin hajotuksen takana on ollut Jumala, eivätkä ihmiset. "Ja he tulevat tietämään, että minä, Herra, olen heidän Jumalansa, kun minä, vietyäni heidät pakkosiirtolaisuuteen pakanakansojen luokse, kokoan heidät omaan maahansa enkä jätä sinne jäljelle ainoatakaan heistä. Enkä minä enää kätke heiltä kasvojani, sillä minä vuodatan Henkeni Israelin heimon päälle, sanoo Herra, Herra." Hes.39:28-29. Mielenkiintoinen on Herran sana, joka lupaa kaikkien palaavan ja siinä tilanteessa Herran Henki tulee heille kuin aikoinaan opetuslapsille. Tapahtuu hengellisten silmien kansallinen avautuminen. Siinä Goog on vain sivuasia, samoin sota. Se on salattu asia, jonka vain Jumala hallitsee, jossa on Jumalan aikataulu ja viisaus. Sitä odotellaan.

Jeesus on Kaikkivaltias Jumala, hallitsija, joka käyttää valtaansa tahtonsa mukaan. Hän asettaa ihmiset eteensä, ensin ajassa, sitten ikuisuudessa. Tuomion syy on aina synti, koska ihmiset eivät kuuntele Jumalaa. Hänen äänensä kuuluu Israelissa ja heidän vihollistensa keskuudessa, monet pelastuvat kuuntelemalla, uskomalla ja taipumalla Jumalan tahtoon. Me luemme uutisia sodista ja julmuuksista, mutta meille ei kerrota, kuinka ihmiset kääntyvät Herran puoleen ahdinkonsa aikana. Uutiset eivät sisällä hyviä asioita, sillä täällä ne elävät vain maailman kurjuudesta. Mutta Pyhä Henki kohottaa katseemme Jeesukseen, yli kaiken ajallisen. Jeesus on rauhanruhtinas, Vapahtaja, sielujenpaimen, Messias, Herra ja Kuningas. Semmoisena hän näyttäytyy omilleen. Hän on Googin yläpuolella, hän on Israelin yläpuolella, hän on pakanoiden yläpuolella. "Katso, kansakunnat ovat kuin pisara vesisangon uurteessa, ovat kuin tomuhiukkanen vaa'assa. Katso, merensaaret hän nostaa kuin hiekkajyvän. Kaikki kansakunnat ovat niinkuin ei mitään hänen edessään, ne ovat hänelle kuin olematon ja tyhjä." Jes.40:15,17.

Mutta uskovalle tämä aika on hyvä aika, sillä Kristus on pian tulossa vapauttamaan omansa. Pian on maailmassa ykkösuutinen kaikilla kanavilla Jeesuksen ilmestyminen, pian voidaan arvailut ja luulemiset jättää omaan arvoonsa, sillä on tulossa hän, joka laittaa kaiken oikeaan jumalalliseen järjestykseen. Silloin ei puhuta Googista, eikä Israelista, vaan Jeesuksesta. Silloin Kristuksen omat seisovat hymyillen voittajan puolella. "Ja ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan sitä, mikä maanpiiriä kohtaa; sillä taivaitten voimat järkkyvät. Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella. Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä." Luuk.21:26-28.

Tänään, Herra, olen edessäsi kuin suuri kysymysmerkki, pieni ihminen, ilmestyssanan kanssa. Luen sitä, ja tutkin, kyselen, ja odotan, kohotan mielessäni ajatukseni puoleesi. Ihmettelen sinun suuruuttasi, Jeesus, kaikkivaltaasi, ihmisrakkauttasi ja että olet ilmoittanut sanassasi jo tuhansia vuosia sitten nykypäivän historian sivujen kääntämiset. Sinä puhut Googille, sinä puhut Israelille, sinun käskystäsi nämä liikkuvat. Sinä katsot yhden ihmisen puoleen, sinä suot aikasi ja totuutesi, armosi ja säälisi, että me voisimme tässä ajassa löytää sinut sodassa ja rauhassa, kaukana Pohjolassa ja Israelin vuorilla, Moskovassa ja Jerusalemissa, sydämissämme. Tule siis vapauttajamme!

Tule kanssani Herra Jeesus

Oli menossa ensimmäinen koulupäivä elämässäni, se tapahtui Turussa, Kähärin kansakoulussa v. 1959 1. syyskuuta. Lapsia oli paljon ja kaikki oli uutta ja jännittävää. Istuimme pulpeteissa, jotka olivat selvästi pienempiä kuin isompien lasten pulpetit. Luokka oli maatasossa, sinne ei ollut portaita ja sen ikkunoista näkyivät pihan suuret lehmukset. Opettaja kertoi yleisiä asioita koulusta, koulunkäynnistä ja tulevaisuudesta. Otimme tietoa vastaan kuin linnunpojat evästä nokka auki. Silloin hiljaisuuden katkaisi yhtäkkiä pienen tytön huuto, joka sai minutkin pelästymään. Aikansa hän huusi kovaan ääneen ja me muut katsoimme häntä, että mitä tapahtuikaan seuraavaksi? Sitten huuto lakkasi ja hän sai itkultansa sanotuksi: - Mä haluun kotiin! Opettaja otti tilanteen hallintaansa ja sanoi tytölle: - voit mennä kotiin ja tulet sitten huomenna uudestaan. Tyttö otti pienen kassinsa ja käveli pulpettien lomitse luokasta pihalle. Tilanne ei enää toistunut syksyn aikana.

Myöhemmin, kun kouluaika oli vakiintunut, meille opetettiin virsiä. Jokaisen piti tuoda kouluun oma virsikirja ja siitä sitten tempaistiin aamutuimaan laulu, joka oli samalla päivänavaus. Tämä suoritettiin seisten, jolla osoitettiin kunnioitusta pyhiä arvoja kohtaan. Yksi paljon siihen aikaan laulettuja lauluja oli Hilja Haahden "Tule kanssani Herra Jeesus, tule siunaa päivän työ". Muistan, että sen sanoma upposi lapsen mieleeni ja halusin sen olevan totta elämässäni. Mutta ilman seurakuntayhteyttä, Raamatun lukemista, rukousta, ei sanoma sulautunut minuun. Vähitellen herkistynyt mieli paatui maailman menoon muiden tapaan. Jeesus sai vielä odottaa vuoroaan. Mutta nyttemmin on tämä virsi tullut hyvin ajankohtaiseksi ja tärkeäksi elämässäni. Laulan sen edelleen vähintään kerran viikossa ajatellen, mitä laulan.

Vain avuttomuutemme ajaa meitä rukoilemaan, koska emme pärjää omillamme, tiedollamme, ymmärryksellämme, tahdollamme, tunteellamme. Rukoilemme, koska ihmisten apu ei auta, emme voi olla ihmisten varassa, tarvitsemme Lunastajaamme ja hän on yllättävän lähellä. Hän sallii meille pimeyttä elämään, että odottaisimme hänen valoaan johdattajaksi. Hän antaa meidän masentua, että kaipaisimme hänen läheisyyttään ja rakkauttaan. Hän sallii elämäämme murheita, että löytäisimme ilon hänen yhteydessään. Hän irrottaa meitä ihmisistä voidakseen luoda yhteyden kanssaan. Hän antaa nälän, että voisi ravita meidät. Hän saattaa köyhäksi, että voisi henkemme rikastuttaa. Se on armoa! Jeesus sanoo: "Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Ilm.3:19-20. Hänen tavoitteensa jokaisen kohdalla on kääntymys.

Synnin orjana vai Jeesuksen pelastamana

Olemme Kristuksen edessä kuin Israelin kansa erämaassa myrkkykäärmeiden puremien jäljiltä, heikkoina, kuolevina, parantumattomina, onnettomina. Jos meille sanotaan, että meidän tulisi ryömiä hänen luokseen, emme jaksa tai kykene siihen. Jos meidän tulisi päästä kosketuksiin hänen kanssaan, on se aivan liikaa vaadittu, olemme liian kaukana hänestä. Sairaat paranivat silloin katsomalla kuparikäärmettä, niin nytkin ja aina. "Niin Mooses teki vaskikäärmeen ja pani sen tangon päähän; jos ketä käärmeet sitten purivat ja tämä katsoi vaskikäärmeeseen, niin hän jäi eloon." 4.Moos.21:9. Evankeliumi on ihmeellinen Jumalan antama lääke syntiselle ja kurjalle. Tiedämme, että syntikäärmeet ovat purreet meitä kuolettavasti ja ne aivan roikkuvat meissä kiinni. Hyvästä ihmisestä tulee kerralla tai vähitellen huono. "Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu minussa kiinni;" Room.7:21. Monen ihmisen elämässä kuluu vuosia, joskus vuosikymmeniä, että hän käsittää olevansa syntinen, parantumattomasti synnin orja, täysin hukassa ilman Vapahtajaa, ilman armoa autiomaassa petojen pelotellessa. Moni herää vasta epätoivon kolkuttaessa eteisessä, kuoleman hengittäessä niskaan pakenevaa. Se on Jumalan tie, jolloin Jeesus kolkuttaa hätämme kautta sydämen ovella. Hiljaista kolkutusta emme kuulisi kuin hädän aikana, sillä maailman meteli ylittää sielun tarpeen. Ja kerran aika pysähtyy ja ensimmäinen todellinen valonsäde syöksyy ihmisen pimeyden keskelle, Jeesus ilmestyy näkyviin niin kuin ei koskaan ennen. "Ja

niinkuin Mooses ylensi käärmeen erämaassa, niin pitää Ihmisen Poika ylennettämän, että jokaisella, joka häneen uskoo, olisi iankaikkinen elämä." Joh.3:14-15. Syntiset ylentävät Vapahtajan, ensin pahoilla töillään, synneillä; sitten pelastettuna sydämen ilolla rauhan saaneina ja viimein vain Herraa katsellen, ajatellen ja seuraten. Suuret taistelut ovat syntitaisteluja, siinä ovat voittajia vain ne, joilla on Jeesuksen usko. He poistavat synnin Golgatan ristin pelastuksen tuleen, tuliseen uhriin, Kristukseen. Mutta Paavali kokosi kasan risuja, ja kun hän pani ne nuotioon, tuli kyykäärme kuumuuden tähden esiin ja kävi kiinni hänen käteensä. Kun asukkaat näkivät tuon elukan riippuvan kiinni hänen kädessään, sanoivat he toisilleen: "Varmaan tuo mies on murhaaja, koska kostotar ei sallinut hänen elää, vaikka hän pelastuikin merestä." Mutta hän pudisti elukan tuleen, eikä hänelle tullut mitään vahinkoa.” Apt.27:3-5.

Jumalan läsnäolossa vai Jeesuksen kanssa

Rukous on Jumalan kanava, jolla hän pyrkii vaikuttamaan meihin, eikä päinvastoin. Nykyään on muotia, että varsinkin karismaattisten kristittyjen kokoontumisissa ei enää pyydetä Jumalalta, vaan vaaditaan Jumalaa näyttämään voimansa. Myös saarnaava profetia on saanut enemmän jalansijaa, siinä rukoilija puhuu Kristuksen asemassa toisille uskoville. Tähän sisältyy varmasti aitoa , hengellisesti rakentavaa, mutta myöskin sielullista kuvittelua, manipulointia ja ohjailua? On myös ryhdytty käyttämään sanontaa: "Jumalan läsnäolossa", joka tahtoo vakuuttaa kokemuksellista tuntumaa, aistittavaa Jumalaa? Tässä on ilmeisesti pohjana englanninkielinen käsite "the presence of God". Se on käännetty suomalaisissa raamatunkäännöksissä: "Herran kasvojen edessä" "Jumalan johdattamana" tai "Jumalan edessä". Alkukielen sana merkitsee näyttämistä, ilmoittamista ja ilmestymistä, mutta ei läsnäoloa. Kristityn ei pidä tuudittautua aina tunnettavaan Jumalaan, se ei ole mahdollista. Mutta hänen pitää tarttua uskossa Herraan joka tilanteessa, tuntui miltä tuntui, näytti miltä näytti. Rukoilemme: "Tule Herra Jeesus" ja silloin ajattelemme riippuvaisuutta hänestä kaiken aikaa. Harvoin tunnemme (aistimme) Jeesuksen, mutta usko on silti vahva, rohkaiseva, kuljettava ja turvallisuutta tuova voima. Sen lähtökohta on aina Raamattu, josta usko syntyy kuuntelemalla ja elää tunnustamalla. Se, joka elää tuntemustensa uskossa, tulee pettymään raskaasti. Tällä tiellä on niin paljon vaikeita asioita, ikäviä kokemuksia, ahtaita aikoja, pelottavia tapahtumia, että vain usko Jeesukseen kantaa niiden läpi.

Korkeampaa tietoa vai suuri Jeesus

Alkukristittyjen piirissä alkoi jo silloin esiintyä ns. korkeampaa tietoa (gnosis - tieto - gnostilaisuus, jonka kristityt hylkäsivät eksytyksenä), joka syrjäytti kirjoitetun Raamatun sanan. (Semmoinen seurakin on nykyään toimimassa Suomessa ja sen tunnuksena on viisisakarainen tähti. Heillä on mm. Juudaksen evankeliumi, jonka mukaan Juudas oli kaikkein lähinnä Jeesusta ja omasi muita opetuslapsia korkeampaa tietoa). On ilmeistä, että evankeliumin lähipiirissä pyörii aina porukkaa, jotka eivät koskaan löydä Kristusta, eivätkä pelastusta, eivät koskaan mene sisälle ahtaasta portista, eivätkä elämän tielle? Nämä ihmiset pyrkivät korvaamaan Vapahtajan korvikkeella, joka voi olla uskonto, salainen tieto, riitti tai vihkimys (esim. vapaamuurarit ja muut salaseurat, teosofit ja sen muunnokset, new age). Jos salaisesta tiedosta tulee elämän sisältö, seuraa tuon tiedon seuraaminen kuin se olisi totuus (Kristus). Äärimmilleen vietynä se on oppi, joka saa nykyäänkin (nuoret) ihmiset uskomaan valheita, taistelemaan eduistaan, keinottelemaan, tappamaan, vihaamaan ja tuhoamaan, irtautumaan seurakunnasta. Jeesus uskoo omillensa salaisuuksia, joista maailma ei tiedä mitään. Ne on sanottu Isä meidän rukouksen kolmessa ensimmäisessä osassa: 1. Jumalan nimen pyhittäminen 2. Jumalan valtakunnan tuleminen 3. Jumalan tahdon tapahtuminen. Elävä kristillisyys elää näissä tiedoissa. Näiden salaisuuksien vaikutuksesta usko vahvistuu ja ihmiset kiinnittyvät lujemmin Kristukseen. He rukoilevat: "Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan".

Helppo elämä vai Kristuksen tie

Tuomas Emil Ponsimaa toimi koko ikänsä pappina Kangasalla, ensin pitkään kappalaisena ja sitten muutaman vuoden 60-luvulla kirkkoherrana. Hän lukeutui heränneisiin. Hän kirjoitti joitakin kirjoja ja runoja. Eräässä sellaisessa hän julistaa kuinka vaikeaa on pysyä uskossa ja armossa, kuinka elämän kallein asia meinaa luisua koko ajan käsistä oman huonouden tähden. Runo ei luota omaan yritykseen olla (hyvä) uskovainen, vaan turvaa ainoastaan Kristukseen. Se on hyvä esimerkki rukouksen vaalimisesta uskossa, vaikeuksissa, taisteluissa, johdatuksessa, toisten kanssa ja maailmassa. Se ei anna liian ruusuista kuvaa kristillisyydestä ja näkee turmeluksen todellisen luonteen ja siihen liittyvät vaarat.

1.Olen vankina täällä, mä tiedän sen, mitä kuoleman korpea kuljen,

mutta silti sen hyötyä etsiskelen ja sen saalista syliini suljen.

Näin kahlehissain koen toimehen tulla ja viihtyä vain.

2.Hyvin tunnen turhiksi turvat maan ja sen aartehet arvottomiksi.

Yhä niihin mä kuitenkin luotan vaan, yhä lainaan ne lohduttajiksi.

Tätä maata mä vain yhä katselen taivahan matkallain.

3.On kilvoitus veltto ja vilpillinen, sydämessä on synnillä valta.

Olen kristitty keskellä kristittyjen, otan kiitosta maailmalta.

Taas kauhistun tätä kurjuutta luontoni turmellun.

4.Oi Herra, mä synnistä syntihin vaan käyn tuttua tietäni pitkin.

Se valtaansa viettelee uudestaan, vaikka juuri sen iskuja itkin.

Yhä lankean vaan ja taakkaani kartutan matkalla maan.

5.Sinun armosi istuimen luokse mä käyn kuin syntinen nainenkin ammoin.

Taas nähdä sun silmäsi saa saman näyn: Sydän särkyvä, vaikein vammoin

nyt nyyhkyttää, ja helmaasi painuu syntinen pää.

6.On luonasi laupeus loppumaton, sinä kurjalle armosi annat.

Siis vaivojen tiellä se toivoni on, että kuormani, kahleeni kannat

Ja raadollisen Viet kyynelten laaksosta taivaasehen.

Tule askele askeleelta minun kanssani kulkemaan. On onnellista olla omasi, Jeesus, sinun kanssasi vaeltaa ja elää. En ole huomannut jalostuneeni uskovana, mutta sinä olet ollut uskollinen ja sanassasi luotettava. Harvoin tunnen sinun vaikutustasi, mutta näen sen elämässäni monissa käänteissä ja johdatuksessa. Tahdon olla kasvojesi edessä, avoimesti, yksin ja muiden kanssa; niiden kanssa, joilla ei ole ketään kantajaa, esirukoilijaa, metsään eksyneitä, liian korkealle kiivenneitä, syvälle pudonneita, ihmisiin loukkaantuneita, tuulten kuljettamia lastuja, meren aaltojen kaltaisia seikkailijoita, heikkouksiensa heittelemiä, vajaamittaisia, keskeneräisiä, ontuvia, jälkeen jääneitä, jotka pyytävät kanssani: Tule kanssani Herra Jeesus…. tule kanssani kulkemaan…. Sua ilman en saata olla…. pysy luonani ainiaan.

Elämän kallein asia

Loin lunta pihalla, sitä riitti. Jossain kaukaa kuului ambulanssin ääni, vähitellen se voimistui ja selvisi, että se on taas tulossa meidän kulmille. Pysähdyin ja jäin seuraamaan tilannetta. Pian värikäs auto ilmestyi näkyviin ja se syöksyi seuraavasta risteyksestä oikealle kovaa vauhtia. Kukahan siellä….? Jatkoin lumenluontia. Kun olin saanut urakan valmiiksi, lähdin pienelle aamukävelylle. Silloin näin reitin varrella sairasauton, mutta ei kuljettajaa, sairaanhoitajaa tai muutakaan henkilökuntaa. Aikaa oli kulunut sen tulosta niin paljon, että päättelin avuntarvitsijan kuolleen tai sitten koko juttu oli väärä hälytys?

Ihmiselämän suuri ongelma on kuolema, ja se tulee jokaiselle. Radiolähetyksessä oli teemana ”mitä kuoleman jälkeen?” Ajattelin tulossa olevan jotain mielenkiintoista, mutta pian selvisi, että ohjelmassa haastateltaisiin hautausurakoitsijoita? Kuolemaan joutuu tutustumaan, kun läheinen lähtee ajasta, uutisten välityksellä ja joskus se tuntuu olevan ihan vieressä pimeyden päivinä? Siksi Jumala on tullut maailmaamme, että emme kulkisi onnemme ohi lopullisesti pimeyden vankina, ettemme kuolisi ilman Jumalaa. Sillä kuolema on voitettu, Kristus on tullut, pelastus on mahdollinen ja sitä tarjotaan kaikille ihmisille. Merkillistä, että kuoleman läheisyys laittaa ihmisen punnitsemaan elämänsä arvojärjestystä? Monelle se merkitseekin täydellistä muutosta, täyskäännöstä, elämänsä siihen asti kalliin vaihtamista parhaimpaan, Jeesukseen.

Olen löytänyt sen, joka toi sovinnon, jok' on tallannut käärmehen pään,

meidät saattanut on Isän suosiohon, velat maksanut ristillään.

Olen löytänyt sen, jota kaivannut on minun sieluni murheellinen,

joka elämän lähde on loppumaton. Olen löytänyt Jeesuksen!

(Simo Korpela 1863—1936)

Kun Jumala tuli nuoren elämäni risteykseen, tuntui kuin hän olisi vain tullut pilaamaan kaikki hyvät suunnitelmani ja se vähäinenkin rikkaus, mitä köyhänä olin siihen asti ehtinyt hankkia vietäisiin nyt minulta? Mutta saatuani astua Herran avaamasta ovesta sisälle Taivaan valtakuntaan minusta tuli todella rikas. Sain uuden elämän, sain ikuisen elämän, sain syntini anteeksi, sain Jumalan lapseuden, sain Pyhän Hengen, minusta tuli uusi luomus Kristuksessa, sain onnellisen elämän.

Muistan erään kurjuudessa kahlanneen kaverin, joka oli hiljattain tullut uskoon ja jolta kysyttiin kerran, että millaista se nyt on sitten olla pelastettu? Oliko hän tullut rikkaaksi, oliko hänellä iloa muutoksesta? Hän vastasi: - Jeesus on antanut mulle ehjät huonekalut, ennen ne menivät aina rikki. Hän on antanut mulle työtä ja halun tehdä sitä, ennen ei mikään huvittanut. Jeesus on auttanut selviämään raha-asioista, ennen mulla ei ollut sitä koskaan. Jeesus on antanut mulle rakastavan puolison, ennen ei kukaan jaksanut olla mun kanssani. Jeesus on antanut mulle raittiuden, ennen olin aina juovuksissa. "Hyvä oli minulle, että minut nöyryytettiin: niin minä opin sinun käskysi. Sinun suusi laki on minulle kalliimpi kuin tuhannet kappaleet kultaa ja hopeata. Sinun kätesi ovat minut tehneet ja valmistaneet; anna minulle ymmärrys oppiakseni sinun käskysi. Sinua pelkääväiset näkevät minut ja iloitsevat, sillä minä panen toivoni sinun sanaasi." Ps.119:71-74

Ei laulamasta lakkaa nyt sielu iloissaan,

kun uuvutettu raukka on päässyt kuormastaan.

Mä etsin kauan lepoa, en sitä löytänyt.

Nyt minut ahdistuksesta on Jeesus päästänyt.

(Antti Wilén 1856)

Kristinopissa sanotaan Jumalan ilmoituksesta johdannossa: - Jumala on luonut ihmisen elämään hänen yhteydessään. Sentähden ihmissydän saa rauhan vain Jumalassa. Jumalan ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen on elämämme kallein asia. Vaikka tuo kuulostaa kovin yksiselitteiseltä, on siitä olemassa lukuisia eri variaatioita, jotka poikkeavat suuresti toisistaan. Yleensä ne, jotka ovat em. vaiheen läpi käyneet, kysyvät sitä muilta ja muut sitten yrittävät väistää tunkeilevaa tenttiä selittelemällä, vetoamalla ties mihin, mutta ei Kristukseen. Mutta Jumalan rauha on vain Herran yhteydessä, totuuden tunnossa ja Kristuksen Golgatan uhrissa. Sydämen usko on erilaista kuin ulkoinen uskonnollinen harrastelu ja moraali. Siinä ihminen tulee syntiensä kanssa Vapahtajan armahdettavaksi ilman selityksiä tai puolusteluja.

Oi Vapahtaja, mun omani sa, oot vahvuuteni, oot kilpi ja kallio autuuteni.

Mä sinulta vaan ain lohtua saan, kun kiusausten ja syntien joudun mä saarroksehen.

Yks silmäys sun jo virkistää mun, kuin auringon koi se myös sumut murheiden hälventää voi.

Ah aurinkoni, mun kointähteni, oi loistaos vain ja säilyös aina mun autuutenain!

(Fredrik Gabriel Hedberg 1811—1893)

Joskus aina törmään ihmisiin, jotka sanovat tulleensa joskus uskoon ja sitten heidän elämänsä on kuitenkin aivan pystyssä, he elävät julkisynnissä ilman haluakaan parannukseen ja Raamatun mukaiseen kristilliseen elämään. He arvostelevat uskovia liiallisesta kriittisyydestä ja sanaan luottamisesta. Heille vapaus on yhtä kuin saada elää niin kuin itse tahtoo ja pyytää siihen Jumalan siunaus mukaan. Kaikenlainen yliluonnollisuus vetoaa heihin ja he mittaavat Jumalan johdatusta omien tunteittensa pohjalta. Heillä on tapana kyllästyä pikaisesti toisiin uskoviin ja vaihtaa porukkaa aina sopivin ajoin. Heitä voisi kutsua niin ollen heinäsirkka-kristityiksi. Olen miettinyt, että mikähän näiden veijareiden (ja veijareittarien) elämässä on mennyt pieleen, ovatko he koskaan tulleetkaan uskoon, vai ovatko olleet vain hetken herkässä mielentilassa (herätyksessä) ja luulleet koko uskovaisuutta vain oman yrityksen tuotantolaitokseksi?

Semmoisiakin olen tavannut, jotka ovat jääneet uudestisyntymisensä jälkeen ilman vierihoitoa, vähän kuin lapsi heitteille, ilman opetusta, tukea ja seurakuntayhteyttä. Joskus vastasyntyneet uskovat ovat saaneet kovin köykäistä sapuskaa ja tottuneet vain herkuttelemaan kuin lapset jatkuvaa karkkipäivää. Ei ihme, jos ei Jumalan sana ei sitten maistu eikä sula mitenkään heissä uskoksi? Jokainen voi tietysti kysyä tässä vaiheessa itseltään: mikä on elämäni kallein asia? Onko minua ruokittu sillä? Vai olenko saanut vain äidinmaidon vastiketta (äiti on vanhassa kristillisessä opetuksessa merkinnyt aina seurakuntaa)?

Kerran olin tulossa ulos huoltoaseman kahviosta ja näin kuinka ulkoa oli tulossa sisään miesjoukko. Ryhmän keulassa kulkeva mies jutteli kavereilleen taaksepäin kääntyneenä, samassa hän pelästyi nähdessään minut seisomassa oviaukossa edessään ja huudahti: - perkele! Johon minä vastasin: - ei, kun Aaltonen! Mies yritti sitten korjata puhettaan ja sanoi säikähtäneensä. Ehkä sekin oli arvomaailmaa, eikä mitään henkilökohtaista?

Autuas se päivä lienee, jona löysin Jeesuksen, ystäväni suloisen.

Iloisempaa en mä tienne koko maan päällä mainita, kuin on Jeesus minulle.

Maailman lapset viel ei tunne tätä autuutta ollenkaan.

Ei myös siitä huolikaan; Sentähden he oudoksunee,

Koska ilolla kerskataan siitä ja myös puhutaan.

Mutta itse koetellut olen, kuinka suloinen ompi minun Jeesuksen:

Hän on armoss lopettanut minun surkian orjuuten ja mulle lahjoitti autuuden.

(HSHL15)

Elämän kallein asia tulisi säilyttää koko maallinen vaelluksen aika sydämen aarteena, vihollisten ulottumattomissa. Se on joskus äärettömän vaikeaa ja jos se tulee itsestäänselvyydeksi ja helpoksi, se on jo kadonnut omistajaltaan. Hän on hengellisesti kuollut. Jumala on säätänyt niin, että uskova voi säilyttää elämän kalleimman asian neljän kanavan kautta, jotka Raamattu mainitsee. "Ja he pysyivät apostolien opetuksessa ja keskinäisessä yhteydessä ja leivän murtamisessa ja rukouksissa." Apt.2:42. Opetus oli tarkoitettu torjumaan harhaoppeja ja kiinnittämään kuulijat totuuteen. Keskinäinen yhteys varmisti sen, että uskova pääsee kokemaan seurakuntayhteyttä Pyhässä Hengessä. Tähän liittyi armolahjojen käyttö ja yhteislaulu. Leivänmurtaminen merkitsi ehtoollisen viettoa, yhden taivaallisen leivän, Kristuksen, jakamista kaikille. Rukous tässä merkitsi avun pyytämistä ja anomista Herralta. Riippuvaisuuden tunnustamista. Näiden kanssa ja keskellä sitten tulisi itse kunkin uskovan elää, vaeltaa ja kilvoitella, että elämän kallein asia säilyisi sydämen rikkautena.

On Jeesus-nimi ihanin sielulle uskovalle.

Se lohdun antaa tuskihin, luo rauhan ristin alle.

Mun Vapahtajain, ystäväin, Jumalain, kuninkaani,

Mä laulan kiittäin, ylistäin sua suurta auttajaani.

(John Newton 1725—1807)

Anna minun kuunnella sinua Jeesus, aina ja kaikin hetkin, että voisin seurata sinua koko elämäni ajan. Anna minun nähdä uskossa, kuinka suuri rikkaus sinussa on kätketty meitä varten. Anna minun tuntea rakkauttasi suurta syvyyttä, että voisin arvostaa, kiittää ja kunnioittaa uhriasi edestäni. Anna minun koskea Hengessä haavojasi, että voisin vakuuttua ylösnousemuksestasi, herruudestasi ja velkani sovituksesta. Anna minun levätä täytetyn työsi varassa vapaana omista tekemisistäni ja yrityksistäni olla kelvollinen kristitty. Anna minun päivittäin maistaa suuren hyvyytesi olemusta pyhän sanasi aarteista, että lakkaisin tavoittelemasta turhuutta. Auta minua säilyttämään elämäni kallein asia, sinut, Jeesus!