Tämä on se päivä, jonka Herra on tehnyt; riemuitkaamme ja iloitkaamme siitä. Ps.118:24

 

Tutkijat ymmällään?

https://yle.fi/uutiset/3-12204926 

 

– Tässä muunnoksessa on valtava määrä sellaisia mutaatioita, joita on näkynyt aikaisemmissakin muunnoksissa, mutta nyt niitä on monta samassa variantissa. Nyt ne mutaatiot vaikuttavat sellaisilta, että ne lisäisivät tartuttavuutta, mikä mahdollistaa todennäköisyyttä välttää hankittua immuunisuojaa, sanoi Aivelo Ylen aamussa perjantaina.

Aivelon mukaan uuteen muunnokseen liittyy kuitenkin vielä paljon avoimia kysymyksiä. Yksi niistä on se, että miksi muunnos on lähtenyt yleistymään Etelä-Afrikassa.

– Onko kyse siitä, että muunnos leviää paljon tehokkaammin, jolloin rokotesuojaa täytyy saada korkeammaksi. Vai onko kyse siitä, että muunnos kiertää aikaisemmin hankittua rokotesuojaa jollain tasolla, Aivelo pohti.

Tällä hetkellä käytössä olevien koronarokotteiden tehosta uuteen virusmuunnokseen ei vielä tiedetä.

Pitäisi kai olla jokaisella rukouspassi?

 https://mvlehti.net/2021/11/23/koronatartunnat-leviavat-enemman-rokotettujen-keskuudessa-britannian-tilastot-romuttaa-perusteet-rokotepassille/

 

Kristus, kaikkeuden Herra

https://lapuasrk.radiotaajuus.fi/tallenteet/ 

Jumalanpalveluksessa tänään Lapuan tuomiokirkossa saarnasi Asko Matikka. Tässä tallenteessa on kuunneltavissa tuo hyvä Raamattuun pitäytyvä puhe. Sen alku löytyy 25. min. paikeilta. 

Aihe: Kristus, kaikkeuden Herra
Liturgi: Matti Salomäki
Saarnaaja: Asko Matikka
Kanttori: Mirja Latva-Laturi
Suntio: Jussi Vaahtoniemi
Avustava pappi: Laura Lahdensuo
Urkuri: Marko Koskinen
Musiikkiryhmä: Sikermä-lauluryhmä
Virret: 158:1-4, 134:1-2, 160, 158:7, 591, 221, 157:6

Kun Jeesus kutsui profeetan

Eräällä Vironmatkalla olin tapaamassa ystäviäni. He kertoivat ennen sotia vaikuttaneesta Karl Reits nimisestä miehestä, jonka Jumala oli kutsunut profeetan tehtävään. Hän julisti Tallinnan Nigulisten kirkossa, että ihmisten tulee tehdä parannus synneistään. Hänet ajettiin sieltä ulos ja hän ennusti lähteissään, että siinä kirkossa ei tulla koskaan enää julistamaan Jumalan sanaa. Niin kävi, se on tänään ainoa Tallinnan kirkko, jossa ei pidetä hengellisiä tilaisuuksia, se on pelkästään taidetilaisuuksia varten. Samainen Reits oli saarnannut Tallinnan torilla ja joku mies oli heittänyt häntä jollakin kookkaalla esineellä. Myöhemmin tämän heittäjän käsi kuivettui ja ihmiset muistivat, mitä hän oli tehnyt. Saksalaismiehityksen aikana Reits teloitettiin sotavankina.

Viron historia tuntee monia ihmisiä, joita on kutsuttu profeetoiksi. Vakavin oli epäilemättä Karl Reits (syntynyt 1885 Tallinnassa – ja kuollut 1941 Siimusti).

Ensimmäisen maailmansodan päättyessä suuri Jumala ilmoitti itsestään saksalaisten käsiin vangitulle virolaiselle Karl Reitsille, joka palasi Tallinnaan heinäkuussa 1921. Kolme kuukautta myöhemmin Herra alkoi valmistaa häntä tulevaan profeetalliseen työhön. Jumala valmisti työkalun itselleen kyynelten, katumuksen ja vakavien koettelemusten kautta. Elokuussa 1925 Reits näki Jeesuksen Kristuksen keskellä päivää. "Sillä hetkellä näin selvästi, kun sisäinen osani meni sisään ikään kuin tulesta, ja kuulin sisälläni hiljaisen äänen sanovan: "Te olette kastetut Pyhällä Hengellä ja tulella!" Hän sai profeetallisen tehtävän.

Ensimmäinen jumalallinen ilmoitus tuli vuonna 1929. 23. heinäkuuta klo 5 aamulla. Silloin hänelle sanottiin rukouksessa: ”Ja kun näette Jerusalemin sotajoukkojen piirittämänä, rynnätkää nopeasti kukkuloille; tuho on lähellä." Mutta Jumalan Henki selitti sen hänelle välittömästi. Tämä tarkoitti, että jos näet armeijoiden rajoittaman maailman pahuuden, anna ne, jotka ovat siellä, Jeesuksen ristin alle.

Vuotta myöhemmin hän sai toisen ilmestyksen 30. kesäkuuta 1930. Tämä tuli keskellä työaikaa ja lisäksi kummallista: hän sanoi hänelle taivaallisella äänellä: "Kirjoita toimistossasi ovelle: "Armonaika loppuu!" - Mutta jostain syystä Karl Reits ei noussut kirjoittamaan. Nyt taivas on taas hyvällä paikalla ja sanoo: 'Ihminen, kuka sinä olet, joka pelkäät kuolevia ihmisiä ja ihmislapsia, joka on kuin heinä?" Reits otti siveltimen ja kirjoitti ovelle "Armonaika loppuu!                                                               Kolmas ilmestys, joka tuli tarkalleen 3. elokuuta 1931. klo 8.00 ja puhui Ilmestyskirjan 14. luku. 7,8,10 jakeiden sanoilla. Lyhyesti sanottuna se kuuluu seuraavasti. "Julistakaa kansalle, sillä kansa on paha ja jumalaton - on viimeinen aika. Ja ihmisten on sovitettava itsensä Jumalan kanssa hyvissä ajoin ennen kuin, rauha maan päällä otetaan pois."

Näiden kolmen ilmestyksen seurauksena Karl Reits, valittuna, alkoi saarnata evankeliumia.

Aluksi hän yritti puhua kirkoissa ja rukoushuoneissa, mutta karkotusten jälkeen hän alkoi esiintyä julkisissa kokoontumisissa markkinoilla ja messuilla, minkä vuoksi hänet nimitettiin markkinaprofeetaksi. Häntä pilkattiin, eikä häntä otettu vakavasti. Hän oli profeetta, jonka julistus koostui yksinkertaisista suusta suuhun lausuttavista lausunnoista ja huudoista. Joskus se tapahtui joillekin ihmisille henkilökohtaisesti. Hän ei kehittänyt syvällistä teologista päättelyä, eikä hän näyttänyt jättävän jälkeensä muuta kirjoitettua aineistoa kuin ruumiin taskusta löytyneen kirjeen ja omaelämäkerrallisen luonnoksen, joka muistutti hänen hengellisistä kokemuksistaan ​​ja paljastuksiaan (pääasiassa kuuloaistimuksia).

Hän onnistui tapaamaan kolme kertaa valtionpäämiehen Konstantin Pätsin, joka piti häntä tyhmänä ja varoitti Reitsiä ihmisten pelottelusta. Pari kertaa hän yritti puhua armeijan ylipäällikön kenraali Johan Laidonerin kanssa, mutta tämä ei suostunut kuuntelemaan häntä ja pidätti hänet ja käytti jopa kumipapua Reitsiin. Reitsin seurakunta kyseenalaisti hänen julistuksensa. Monet ihmiset pilkkasivat profeettaa. Häntä hakattiin ja hänen päälleen heitettiin pilaantunutta ruokaa. Poliisi pidätti hänet useita kertoja. Hänet murhattiin saksalaisten sotilaiden toimesta Jõgevan kunnan Siimustin kylässä heinäkuussa 1941 ja hänet on haudattu Otin tilan yksityiselle hautausmaalle Pikknurmen kylässä Puurmannin kunnassa.

Virolainen "Päevalehti" kirjoitti 16.10.1933 Reitsille annetusta taivaallisesta tehtävästä:

" Julista kansalle, sillä ihmiset ovat pahoja ja jumalattomia, että nyt on viimeinen aika, ja ihmisten on sovittava itsensä Jumalan kanssa ajoissa ennen kuin rauha on otettu maasta..... Pahuuden meri on täynnä hukkumista; menkää suurelle torille ja messupaikalle ja sinne kokoontuvat kaikki ympärilläsi asuvat maat. Mitä sinulla on, profeetat ovat puhuneet ja mitä Jumala tekee maailman lopussa..... Voi sinua! Tee parannus, etsi Jumalaa, lue Hänen sanaansa!"

Profeetta Reits julisti Viron kansalle yhdentoista vuoden ajan. Hänet erotettiin tasavallan suurimmista kirkoista ja jumalanpalveluksista. Toreilla häntä seurasi jumalanpilkka, ja ihmiset pitivät häntä hulluna tai parhaimmillaan vain vääränä profeettana. Profeetta Reitsin täytyi istua pidätyskeskuksessa. Samalla koulutuksen, kulttuurin ja kansallisten tunteiden yliarviointi korostui Virossa. Kuuluisille omistettiin yhä enemmän kunnioitusta tekojensa tähden, myös kirjoja ja patsaita. Kiitospäivä Jumalalle tuli yhä harvemmaksi lukuisissa juhlissa, kokouksissa, kouluissa ja parlamentissa. Synti rehotti.

Hän itse kirjoittaa: "Löysin ymmärrystä vankilasta maailmallisilta ihmisiltä ja valaistuilta pakanoilta. He sanoivat minulle: "Me olemme syyllisiä ja meidän täytyy istua siksi täällä, mutta sinulla ei ole syyllisyyttä! Jumalan sanan julistaminen on sallittua! "Tällaista vainoa on helpompi kärsiä kuin hengeltään sokeiden uskovien vainoa."

Profeetta vieraili toistuvasti presidentti Konstantin Pätsin luona ja rukoili julistaakseen valtakunnallisia rukous- ja rukouspäiviä pyytääkseen Jumalalta armoa ja rauhaa. Päts kutsui Reitsiä tyhmäksi ja lupasi antaa hänelle elinikäisen eläkkeen, jos hän luopuu kansan pelottelemisesta. 1939 Viron tasavalta alistettiin venäläisten tahdolle. 1940 presidentti Päts vahvisti henkilökohtaisesti uuden Venäjä-mielisen hallituksen. Sen jälkeen hänet vangittiin ja karkotettiin Siperiaan. Neuvostoliiton valloittamassa Virossa seurasivat vankeusrangaistukset, takavarikoinnit, kuolemantuomiot, murhat. Vuoteen 1941 mennessä yli 10 000 virolaista oli karkotettu Siperian kyliin ja aroihin. Presidentti Päts kuoli 1956 Kalininin kaupungin mielisairaalassa kaukana kotoa.

Eräällä torilla Reitsi julisti: "Jumala on kääntänyt kasvonsa pois ihmisistä ja on tuleva vaikeita aikoja." Ihmiset kysyivät: "Mistä tämä vaiva on ja mistä se tulee?" Reits: "Se tulee idästä." Ihmiset: "Mikä on tämän vaivan nimi?" Reits: "Peto on tämän pahan nimi." Ihmiset: "Kuinka voimme tunnistaa tämän ongelman?" Reits: "Sillä on pedon merkki" Ihmiset: "Mitä tämä peto aikoo tehdä?" Reits: "Aiheuttaa paljon kyyneleitä ja vaivaa." Ihmiset: "Kuinka kauan tämä peto viipyy?" Reits: "Se on kaksi ja puoli aikaa, sitten peto tulee takaisin ja tekee taas kauheita asioita. Suuret väkijoukot pakenevat, on tuskaa ja kipua ja paljon kyyneleitä ja kärsimystä." Sitten eräs nuori mies löi häntä kasvoihin. Reits sanoi hänelle: "Sinäkin saat tuntea sen" ja jatkoi saarnaamista.

Hän tunsi hengessä, mikä kohtalo kohtasi hänen rakkaita maanmiehiä, jota hän oli varoittanut monta vuotta Jumalan johdolla ja pyrkinyt pelastamaan onnettomuuden. Toisen maailmansodan puhkeaminen vahvisti hänelle, että se, mitä ennustettiin, kolkutti jo ovelle ja että hänen työnsä oli valmistumassa. 1941 Kesäkuun ensimmäisinä päivinä tapahtui Viron suurimman sanaprofeetan, Karl Reitsin viimeinen ihme! Osaamatta sanaakaan venäjää, hän alkoi julistaa Jumalan tuomiota vangitsijoilleen sillä kielellä päättäen sanoilla: "Minun arvottomalla ruumiillani voitte tehdä mitä haluat, mutta sieluni menee Jumalan tykö ikuiseen iloon!"

Murhatun profeetan taskusta löytyi seuraava kirje:

"Haluan kertoa teille kaiken, mitä Jahve Jumala on kertonut minulle Viron valtiosta. Tämä kaunis tasavalta, jonka Jumala on antanut Viron kansalle, otetaan heiltä pois, koska johtajat ja kansa ovat unohtaneet Jumalansa. Ja se annetaan pois. Valtionpäämies luopuu valtiosta vapaaehtoisesti. Sillä mitä viisautta on sillä, jolla ei ole Jumalaa? Suuri kauhu kohtaa johtajia, ja heidät viedään vangeiksi, ja kansa joutuu ikeen alle, missä he tuntevat nälkää ja janoa ja kärsivät kärsimystä. Tuli laskeutuu yhtäkkiä siivillään kaupunkiensa yli, eikä sitä ole kenelläkään. Ja monien maiden kaupungit tuhotaan, ja monet kansat joutuvat ahdistukseen. Viron kansa on hajallaan, kunnes he katoavat. Ja minä kuulin suuren äänen tulevan taivaan oikealta puolelta sanovan: "Rukoilkaa Raamatun Jahve Jumalaa, joka loi taivaat ja maan ja vesien lähteet."

Kun Jumala laittaa profeettansa huutamaan ajassa, on kyse tulevasta tuomiosta, jota ennakoimaan tämä on lähetetty. Mutta silloin on vielä armonaika, silloin vielä voi kääntyä, tehdä parannuksen, pelastua. Jumala puhuu ihmisen kautta, sanansa kautta, mutta kuullaanko sitä? Ovatko ihmismielet jo niin kylmenneet, etteivät sydämet säry Herran edessä? Joutuuko Kristus taas itkemään ihmisiä, jotka hylkäävät hänen lähettämänsä ihmiset, se on hänet itsensä? Tekeekö jokainen aika samat virheet, työntävätkö ihmiset aina Kristuksen luotaan ja valitsevat Barabbaan? Kelpaako ihmisille vain kuollut Jumala, joka ei puhu heille mitään?

Jumalan periaatteista ensimmäisiä on hänen sanansa muuttumaton valta ja ilmoitusluonne, jolla hän vetää yhteyteensä uusia ihmisiä. Sanansa kautta hän aikoinaan loi kaiken kuudessa päivässä ja sanansa kautta hän tuhoaa kaiken hetkessä. ”Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä.” Jes.66:2. Totuuden keskellä kulkee kuitenkin hänen armonsa kärsivän Vapahtajan hahmossa puhuen laupiaasti ja ystävällisesti. Silloin joku aina löytää Jumalan kautta hänen ihmeellisen pelastussanomansa, ja hänellä on silloin nöyrä asenne pyhän sanan edessä. Sen Herra näkee ja vastaa. Hän katsoo taivaasta tämän puoleen armeliaasti ja siunaa häntä.

Mutta Jumalan sanan kantajat ovat vihattuja, pilkattuja ja heitä arvostellaan jatkuvasti. Muotojumaliset hylkäävät heidät ja heitä kutsutaan ahdasmielisiksi, konservatiiveiksi, fundamentalisteiksi, vanhoillisiksi, pietisteiksi, uudistuksen vastustajiksi. Mutta todellisuudessa juuri he ovat uudistajia, heidän kauttaan Herra toteuttaa valtakuntaansa täällä alhaalla. Hän vahvistaa heitä kuumimmalla hetkellä kestämään. ”Kuulkaa Herran sana, te, jotka olette aralla tunnolla hänen sanansa edessä: Teidän veljenne, jotka vihaavat teitä ja työntävät teidät luotaan minun nimeni tähden, sanovat: - Osoittakoon Herra kunniansa, että me näemme teidän ilonne! Mutta he joutuvat häpeään” Jes.66:5. Loppujen lopuksi tulee arvostelijoiden ja vainoojien osaksi häpeä, sillä Herra itse sotii sanansa puolesta. Taistelu on hänen, hänen kunniastaan on kysymys. Kaikki suunsoitto on vain hetken kestävää ja sitten tulee kuoleman hiljaisuus. Jumala on puhunut.

”Onnellinen se ihminen, joka aina on aralla tunnolla; mutta joka sydämensä paaduttaa, se onnettomuuteen lankeaa.” Snl.28:14.

1.Maailma synnissä iloitsee Ja hekumassa leikitsee, Siksi kuin se viimein nääntyy. Vapaana petos juoksee, Totuutta ei moni tottele, Se valheeksi kääntyy. Voi murha, verenvuodatus Ja viha, vaino, kiroilu Merellä, maalla pauhaa; Ei löydy missään rauhaa! 

2. Maa irstautta on täynnä, Hulluuteensa päänänsä Se nuoret, vanhat vetää; He haureutta himoovat, Myös muita houkuttelevat Ja makein sanoin pettää. Tästä iloita voi saatana, Joukkonsa kanssa riemuita, Kun synti saapi vallan, Vakuuden maahan tallaa.

3. Kas itseään kuinka kääntelee Tuo turha raukka, vääntelee Kalliissa puvussansa, Eikä ajattele loppuaan, Ei että hän, kuin ruoho maan, Lakastuu aikanansa. Missä on silloin koreus, Maailman häijy haureus, Kun mato silmää kaivaa Ja sielu kärsii vaivaa?

4. Kas näistä Herra nuhtelee, Profeettain kautta uhkailee Kansalle rangaistusta; Hän saarnauttaa sanaansa, Että ompi aika palata Ja tehdä parannusta; Maa, meri, tähdet, taivaat, Ne merkeillään neuvovat, Varoittelevat meitä Hylkäämään synnin teitä.

5. Myös elämän varat vähenee, Ja köyhyys meitä lähenee Elämän hurjan tähden Kun synti sielun vallitsee, Se ruumiinkin rampauttaa Vaivaiseksi kaikkien nähden. Rakkaus, rauha raukenee Ja sydän paatuu, kovenee, Ymmärrys, järki nääntyy; Näin kaikki loppuun kääntyy.

6. Kun Herran torvi kajahtaa Ja vuorten vahvuus vavahtaa, Ei kukaan silloin kestä. Maan piiri silloin hukkuu, Tyhjäksi kaikki muuttuu Olostaan entisestä; Kaikki kuolleet esiin kutsutaan, Pahoille työnsä kostetaan, He heitetään vaivaan, Iäiseen itkuun aivan.

7. Vaan hurskaat iloon kannetaan; Armosta autuus annetaan, Vaikka ansiota ei heillä, He iloisesti silloin veisaavat, Kristusta kunnioittavat Sieluillaan säästyneillä; Siellä on heillä majansa Valossa, kirkkaudessa, Kun loistaa itse Luoja, Pyhiensä turva, suoja.

8.Oi Jeesus, anna viisautta, Että välttää murheen laaksossa Mä synnin paulat voisin; Tuloasi aina muistaisin, Synnistä kauas luopuisin, Kaikille hyvää soisin; Kun kuolema rintaani kolkuttaa, Sydäntäni tauti ahdistaa, Oi Jeesus, ota huomaasi Mun ruumiini, sieluni suojaasi!

Virsi 599

Kuinka pappi tuli uskoon – ja isä myös

 

Pikkupojat katselivat vanhempien juomista sivusta. Lopulta koko perhe oli alkoholin kourissa. Kun Make sitten eräänä pääsiäisenä vietti isänsä kanssa ryyppyiltaa ja Jeesus-elokuva tuli TV:stä, sanoi Maken Pekka-isä sanat, jotka muuttivat pojan ja koko perheen elämän..

Kun Markku ja hänen veljensä muuttivat pois kotoa, alkoi alkoholin suurkulutus. Pojat itse valmistivat kiljua, kaljaa, pontikkaa ja kerralla jopa sata litraa väkevää viiniä.

Mitkä nuo sanat olivat, jotka muuttivat Markun ja hänen koko perheen elämän?

Make on tänään kirkkaasti uskossa ja toimii tällä hetkellä pappina Orivedellä. Maken isä, Pekka, on rakastettu ja luotettu kiinteistövälittäjä Tampereella.

Harri Joki kertoo omasta uskoontulostaan, mutta myös isästään, joka joutui vakavan tapaturman uhriksi.

Lapin yksi kaunein paikka on 242 m merenpinnasta kohoava Ylitornion Aavasaksa, niissä maisemissa kuvattiin Mia Joen yksi voimakkaimmista kappaleista ’Aina ja iankaikkisesti’, jonka sanat ovat suoraan Ilmestyskirjan 5 luvun lopusta.

 https://www.tv7.fi/arkki/vain-yksi-tie/kuinka-pappi-tuli-uskoon-ja-isa-myos_p77316/

Rakkaudentunnustuksia

 On helppo rakastaa semmoista ihmistä, joka on ystävällinen, iloinen, omastaan jakava, rauhallinen ja tyytyväinen, vähäsanainen, vaatimaton. Kuinka paljon sellaisen ihmisen läheisyys hoitaakaan sielua, mutta kuinka vähän sellaisia ihmisiä tulee vastaan elämässämme. Ehkä suurin osa kantaa jatkuvasti murheita, pelkoja, heikkouksiaan ja pettymyksiään yleiseen jakeluun? Ehkä suurin osa ihmisistä elää toiveiden sumuisessa ilmastossa kuin unennäkijät tähyillen parempaan huomiseen vaikkei tänäänkään ole saanut vielä syödä elämänleipää? Heillä on kassissaan vain heikot eväät ja vähän lääkkeitä, heikko kunto, hiki otsassa ja huono kartta. Ps.49:15. "Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa."

 

Ihmisillä on kuitenkin rakkauden nälkä, vaikka eivät sitä myöntäisikään. Tämä puutostauti ajaa sitten ihmisiä mitä erilaisimpiin käyttäytymisiin, tunteiden sekamelskaan, levottomuuteen ja loputtomaan puhumiseen. Usean ihmisen puhe on liian nopeaa, ajatus ei pysy mukana ja siksi tulee paljon sidesanoja: mmm, ööö, aaa, niinpä, totanoi, nimittäin, niinku. Niillä saa hetken miettimisaikaa siirryttäessä seuraavaan lauseeseen. Ihminen on rakennettu niin, että olimme ennen syntiinlankeemusta jatkuvassa Jumalan rakkauden piirissä ja paratiisissa ilman pelkoa, kuolemaa, yksinäisyyttä. Nyt elämme lyhyen elämämme kuolemanvarjon laaksossa kaikenlaisten vaivojen, ongelmien ja heikkouksien keskellä ja kanssa.

 

Mutta hyvinä hetkinä ihmisen sisin täyttyy kiitoksesta ja ylistyksestä Luojaansa kohtaan. Silloin hänen on helppo tunnustaa rakastavansa Jumalaa ja kaikkea, mikä heijastaa hänen suurta olemustansa täällä. Näitä rakkaudentunnustuksia on sitten tullut esiin historian saatossa aina, kun joku syntinen on kohdannut Vapahtajansa. Maailma on kummeksunut ja sokeudessaan pitänyt halpana näitä pienten alkujen päiviä, mutta Jumalan enkelit ovat antaneet kiitoksen taivaalliselle Isälle jokaisen kääntymyksen yhteydessä. Luuk.15:7. "Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse."

 

Ruotsalaiseen kansansävelmään tehty laulu käännettiin aikoinaan suomeksi sanoilla: "Jeesuksen armahan kädet ja helma, sydänkin avattu on." Myöhemmin se käännettiin uudestaan ja se sai muodon: "Auki nyt on kädet Jeesuksen aivan myös sinut helmaansa sulkeakseen!" Laulun tekijöitä esitetään aina 1700-luvulta asti ainakin kolme, joista yksi on asunut Turussa. Laulu on ollut hyvin suosittu herätyskristillisissä piireissä kauan ja se on sopinut moniin yhteislaulukokoelmiin ja kirjoihin. Vanha ruotsalainen teksti menee näin:

 

1. Jeesuksen armollinen sydän on avoin,

rakkauden käsivarret ja armon syleily;

Onko syytä vaipua kipuun,

koska pääset ankkuroimaan autuuden satamaan?

Rakastunut sulhanen, Jeesus, tapaa sinut, ja huutaa:

Oi sielu, anna minulle sydämesi kokonaan!

Onko oikein, että hylkäät ystäväsi,

joka on antanut henkensä lunnaiksesi?

 

Tapasin matkalla erään naisen, jota en ollut koskaan ennen nähnyt. Istuin häntä vastapäätä samassa kahvipöydässä muiden vieraiden kanssa seurakuntakodissa. Puhuimme uskovan vaelluksesta ja elämästä. Nainen kertoi olleensa syntyessään hyvin heikko ja pieni rääpäle. Hänellä oli ollut vikoja ruumiissaan ja elämä oli häilynyt siinä sun kiikulla. Hänellä oli ollut suussa ongelmia ja pienenä ihmisenä ei kaikkia kirjaimia syntynyt puheessa, vaan oli ollut puhuttava vaillinaisesti. Sitten hän kertoi joutuneensa leikkaukseen, jolla puhetta yritettiin korjata. Leikkauksen jälkeen nainen kertoi saaneensa R-kirjaimen ensimmäistä kertaa puheeseensa. Hän oli ollut aivan innoissaan ja sen jälkeen latoi yksitellen R-kirjaimilla vahvistettuja sanoja perä jälkeen. Hän vuodatti onnellisuuttaan sydämen kyllyydestä ja korosti erikoisesti jokaista R-kirjainta. Hän oli saanut lahjan, ehkä jonkun mielestä pienen lahjan. Mutta itse hän arvosti suuresti lahjaa, näin sen hänen silmistään. ”ja hänen kielensä side irtautui, ja hän puhui selkeästi.” Mark.7:35

 

Sitten nainen vaikeni hetkeksi ja hän jatkoi kertoen, että S-kirjain oli kuitenkin vielä kadoksissa hänen puheestaan. Se oli hänen vaikeutensa, joka muistutti koko ajan maailman turmeluksesta ja ruumiin heikkoudesta. Vihdoin hänen ilmeensä kirkastui ja hän kertoi kuin suurena salaisuutena saaneensa kiinnityksen S-kirjaimeen. Hän kertoi sen tulleen kieleltä, kun hän hiljaa lausui sanan Jeesus. Silloin tuo vaikea kirjain sihahti. Iloisena hän kertoi oppineensa Herran nimeä hiljaa lausuen uskomaan Vapahtajaan. ”Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.” Ps.139:4. Niin hän lausui minulle malliksi Jeesus-nimen ja se kuulosti kauniilta.

Nainen katsoi iloisesti minua ja alkoi yhtäkkiä laulamaan omaa lauluansa, jonka sanat hän oli saanut Jeesukselta. Se oli minulle tuntematon, mutta kuuntelin sitä mielenkiinnolla. Lyhyt keskustelutuokiomme päättyi ja kiitin naista ihanasta todistuksesta. Ajattelin, että Jumala on ihmeellinen ja hänen hoitava rakkautensa on uskovan turva ja maailman toivo. Siitä uskova kiittää Herraa. "Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun." Ps.18:2-4

 

2. Jeesus on maailman sovitus,

Hän kantoi sydämellään syntisiä,

ristillään taivaan ja maan välissä.

Hän oli syntymämme tähden uhri.

Meidän syntiemme tähden hän kamppailee ja taistelee,

vuodattaen verensä äärimmäisessä hädässä,

Tuomari kärsii kuoleman vankien tähden;

Jumala haluaa pelastaa meidät,

hän ei halua kuolemaamme.

 

Luojamme on antanut meille syntymälahjana aistit, joiden välityksellä elämä tulee mielekkääksi. Elämä näkyy, kuuluu, tuntuu, maistuu ja tuoksuu. Koko elämän rikkaus on ulottuvillamme. Turmeluksesta johtuen emme kuitenkaan osaa käyttää oikein lahjojamme, vaan pilaamme kaiken hyvän ja kauniin, rikomme ja raiskaamme, kulutamme ja hävitämme. Sen lisäksi olemme kiittämättömiä ja kiukuttelemme Jumalalle. Joskus nämä vajavaiset lähimmäisemme ovat terveemmille esimerkkinä sitä, mitä on olla osaansa tyytyväinen. Kun jotakin on vajaa, puutteessa, köyhä, heikko ja avuton, ymmärtää paremmin Jumalaa, Auttajaansa, joka on ainoa todellinen apu. Joskus vaikenemme kuullaksemme, mitä Hän puhuu. Kiitollinen mieli tulee Jeesukselta, hänen uhristaan, hänen rakkaudestaan, hänen Hengestään ja siunauksestaan. Kun yhteys Jumalan ja ihmisen välillä syntyy, kuuluu rakkauden tunnustus puolin ja toisin, mutta Herra itse on aina aloitteen tekijä ja me vain vastaamme siihen.

 

3. Tulkaa siis sielut, niin, kaikki syntiset,

jotka ovat otettu kaksinkertaisesti syntien ja rikosten takia!

Onko meidän kaikkien täytynyt kuolla Adamissa,

Kaikki Kristuksen kautta voi olla jälleen hyvää.

Hän murtautui vankilaan; huokaisten jännityksissä,

Haluatko pysyä kahleissa?

 Ei, olkaamme nyt lunastettuja sieluja

ja ylistäkää vapaudessa meidän armollista Isämme!

 

Kurjien kuorossa on tilaa, kun Herra Jeesus kutsuu ihmisiä luoksensa. Terveille ja synnittömille ei hänellä on mitään sanottavaa. Mutta niille, jotka ymmärtävät olevansa synnin vankeja, saatanan orjia ja tämän maailman pakkopaidassa, on Herran ääni toivottu ja odotettu. Jeesuksen Golgatan ristillä hankittu voitto avaa taivaan oven selkosen selälleen ja jokainen huono pääsee siitä ryömimään sisään. Se on pakopaikka ja turvapaikka, josta kulkeneet laulavat rakkauden tunnustustaan elävälle Jumalalle. Vanhan luontonsa sokeutta ja kuolemantilaa ei järki ymmärrä eivätkä tunteet ilmaise, pitää tulla omatunnon herätys, Jumalan sanan täsmäisku, sydämen murtuminen. Jumalan rakkaus löytää kohteensa aina alhaalta, syvältä, kurjuuden kadulta ja pimeyden kujilta. Kun ihminen näkee olevansa liemessä, kurkkuaan myöten lokaisessa liejussa, hän huutaa Armahtajaansa, että tämä nostaisi hänet tukevalle pohjalle, kalliolle. "Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan. " Ps.40:2-4

 

4. Lempeä Jeesus, autuuden kallio,

Haluan syleillä sinua uskossa: sinä olet minun!

Ylistys olkoon sinulle, olen paennut epäuskoani luoksesi!

Ostit minut; Haluan täysin olla sinun.

Ennen kuin kiellät itsesi ja Isäsi,

ennen kuin syrjäyttäisit minut.

Siksi laulan iloisena ja iloisena:

Paula on rikki ja lintu on vapaa.

 

Kiitos Jeesus, että rakastat viallista ja puutteellista ja olet meidän apumme heikkoudessamme. Sinä olet luonut kielen ja antanut sanat, järjen ja sielun, että voisimme uskoa sinuun ja elää sinulle. Joskus meidän rajoitteemme estävät meitä ilmaisemasta sisimpämme tuntoja, siksi rukoilemme osaksemme kiitollista mieltä ja uutta virttä taivaasta - rakkaudentunnustuksia. Muista myös niitä, joiden kieli on vielä perkeleen palveluksessa, jotka eivät ole koskaan nähneet todellista valoa, joilla ei ole rauha sielussa, jotka eivät ole kokeneet rakkautta.

"Ylistetty olkoon Herra, joka tahtoo palvelijansa parasta." Ps.35:27

 

Onko ivermektiini “ihmelääke”?

 https://yle.fi/uutiset/3-12162595