SANAN LÄHTEELLÄ Kangasalla

SYKSYN  2017  SANAN LÄHTEELLÄ-illat   Suoraman srk -keskus klo 18.30

Painavatko sinua elämän murheet? Oletko väsynyt, masentunut ja iloton? Haluatko vapautua

syyllisyydestä? Haluatko kokea uskonyhteyttä ja kohdata elävän Jumalan? Tule Sanan lähteellä -iltaan!
Sanan lähteellä -illoissa (ent. Ilosanoma-illat) tärkeänä osana on raamatunopetus, josta vastaavat vierailijat eri puolilta Suomea. Mukana on myös henkilökohtaisia puheenvuoroja, akustista musiikkia ja rukousta. Kahdenkeskiseen sielunhoidolliseen keskusteluun ja rukoukseen on myös mahdollisuus illan päätteeksi.
Sanan lähteellä-ilta joka toinen keskiviikko klo 18.30 Suoraman srk-keskuksessa

Ke 30.8.     Aihe:  Jumala on uskollinen

        Mukana: Hannu Uusmies, Artur Soitu

       Musiikki: Päivi Urvanta & Lauluryhmä

 

Ke 13.9.      

Aihe:   Tuskakin on toivon kasvumaata

Mukana: Jaana Pöllänen, Marja Hyssy

Musiikki: Jaana Pöllänen & Ville Uusivirta

 

Ke 27.9.     Aihe: Taivas on uskoni määrä

    Mukana: Ilkka Päiväsaari, Ville Keskinen

  Musiikki: Päivi Urvanta & Lauluryhmä                       

                    Eveliina Sydänlähde, huilu

Ke 11.10    Aihe:     Syvyyksien ihmeet

                   Mukana: Marko Sagulin, Hannele Aallos

                   Musiikki: Sampo Aallos & Lauluryhmä

Ke 25.10.  Aihe:     Murheellisten lohduttaja

                  Mukana: Maija Haikonen, Riitta Vanhanen

                  Musiikki: Pasuunat

 

Ke 8.11.     Aihe:    Uskon kasvuvaiheita

                 Mukana: Jaakko Pirttiaho, Asko Iivonen

                  Musiikki: Pekka ja Heini Mäenpää

Ke 22.11.   Aihe:    Täynnä armoa ja totuutta

                  Mukana: Turkka Aaltonen, Matti Knaapi

                  Musiikki: Päivi Urvanta & Lauluryhmä

La 2.12. klo 15.00 – 18.30  Joulujuhla 

 Mukana:  Liisa Pura, Hannu Karvonen, 

      Turkka Aaltonen ja Kari Mikkonen

Musiikki:  Viestiveljet

missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi

Synti on aikamme ongelma, sitä ei nimittäin ole enää? Se ei tule esiin keskusteluissa, se ei ole kirkossa puheenaiheena, maailma ei tunne sitä, eivätkä kristitytkään kärsi siitä. Ei siis ihme, vaikkeivät ihmiset kaipaa Jumalan apua elämäänsä, eivätkä halua pelastua - eihän ole siihen mitään aihetta, kun ei olla köyhiä eikä kipeitä ja palkka juoksee.

Perinteiset syntikäsitteet on vaihdettu moderneihin ilmaisuihin: Epäjumalanpalvelus on vain globaalia kulttuurivaihtoa, varastaminen on vain lainaamista, tappaminen on vain hetkellinen mielenhäiriö, haureus on vain seksuaalista tasa-arvoa, valehteleminen on vain eri näkemyksien esiintuomista ja ahneus on vain taloudellista taitavuutta. Mutta mitä sanoo Herra viimeisellä tuomiolla?

Piispa oli jäämässä eläkkeelle ja uutta etsittiin kuumeisesti. Häntä haastateltiin lähdön edellä ja hänellä tosi kummallisia mielipiteitä? Eräs tällainen oli se, että oppi ja armo ovat kirkossa vastakkain? Suomeksi sanottuna hän tarkoitti sitä, että jos Raamattu sanoo haureuden olevan syntiä, niin armon avulla se on sallittua. Tällainen elämän tapa voisi johdonmukaisesti viedä siihen, että kuka tahansa voisi tehdä mitä tahansa ja sanoa, että kyllä armo siihen antoi luvan? Eli Jumala olisi sitten takuumiehenä kaikenalaisessa sekoilemisessa. Joku innostuisi ajamaan autolla ihmisten päälle, vaikka se on rikollista ja tuomittavaa syntiä, niin sitten keksittäisiin armo, joka antaisi siihen oikeuden? Aivan hullua. Piispan puheenvuoro on suoranainen kehotus rikkoa Jumalaa vastaan ja edistää syntiä. Hyvä, että jäi eläkkeelle.

Kuuntelin sitten näiden piispaehdokkaiden puheenvuoroja ja tulin siihen tulokseen, että sama meno tulee jatkumaan. Vähän niinkuin suunniteltaisiin lammaslauman perustamista ja vaihtoehtoina olisivat susi, sakaali ja kojootti lampaan vaatteissa? Ei heistä ole siihen, pitäisi tulla ensin Herran omaksi ja Hyvän Paimenen lampaaksi, eikä siihen riitä hieman lukuja yliopistossa tai jokin kirkon virkaura, tarvitaan Jumalan elävä sana, Herran Henki ja suostuminen elämänsä kadottamiseen Kristuksen tähden. Mutta kyllä ne siihen jonkun piispan taas saavat, sen valitsevat, sitä sitten aikansa palvovat ja aikanaan juhlallisesti hautaavat. Laittavat sitten sen kuvan arvokkaalle paikalle kansan nähtäväksi ja voivat tehdä sille vaikka näköispatsaan. Mutta taivaassa ei ole suurempaa tuuletusta tämän johdosta, siellä varrotaan edelleen, että syntinen tekee parannuksen (Luuk.15:7).

Mitä hyötyä on kirkosta ilman Kristusta, mitä hyötyä kristitystä ilman Kristusta, mitä hyötyä on armosta ilman Kristusta? Jumalan sanassa ei ole olemassa mitään halpaa armoa, jota jaeltaisiin kuin ilmaislippuja urheilukilpailuihin tai konsertteihin. Kaikki jumalallinen armo on kallista, se on Kristuksen veren ja ruumiin uhrin hintainen. Armo on synnintunnon korjaamisen vastalääke. "Mitä siis sanomme? Onko meidän pysyttävä synnissä, että armo suureksi tulisi? Pois se! Me, jotka olemme kuolleet pois synnistä, kuinka me vielä eläisimme siinä?" Room.6:1-2. Eli jos ei ole vielä halua tulla irti leikatuksi omasta synnistä, ei ole myöskään tarvetta armolle. Julkisynnissä eläminen on siis edelleen jumalanpilkkaa ja sen suosiminen, hyväksyminen tai mainostaminen on rakasta syntiä. Jos se ei uuvuta, kuormita tai vaivaa mitenkään, on tyyppi jo kuollut synneissään. "….kun tiedämme sen, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä." Room.6:6-7. Armon salaisuus ilmestyy syntisen elämään ristiltä, Jeesuksen ristiltä. Armon omistamisen vaikeus on käytännössä juuri taistelussa jokapäiväistä, koska synninruumis ei halua kuolla vaan elää, nauttia ja tuhota ympäristöään ja itseään. Niin tekin pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa. Elävä armon kokemus vie aina uuden elämän ilmenemiseen ihmisen puheissa, teoissa ja käyttäytymisessä. Jos armo ei vaikuta mitään mielen alueella, ei se ole Jumalan armoa, vaan jotakin kuviteltua lottoa tai onnen arvontaa? "Älköön siis synti hallitko teidän kuolevaisessa ruumiissanne, niin että olette kuuliaiset sen himoille, älkääkä antako jäseniänne vääryyden aseiksi synnille, vaan antakaa itsenne, kuolleista eläviksi tulleina, Jumalalle, ja jäsenenne vanhurskauden aseiksi Jumalalle." Room.6:11-13.

L Laestadius viljeli kirjoituksissaan käsitettä "armon varas", jolla hän tarkoitti ihmistä, joka käytti, omisti ja toimi Jumalan armon nimissä elämässään ilman Pyhän Hengen vaikutusta. Tästä tilasta on sittemmin myös puhuttu muotojumalisuutena, aivouskona, lakiuskontona, jne. Sakramenteista on haettu tukea kuolleelle uskolle rauhoittamaan herännyttä omatuntoa. Käytännössä ihminen vaan päättää olevansa uskova ilman katumusta, parannusta, kääntymystä, uudestisyntymistä, murtumista, uutta elämää, hengellistä kokemusta. Jos tämä perustuisi Jumalan sanan varaan uskomiseen, sen voisi ymmärtää riittäväksi, mutta usein se on vain uskonnollissävytteistä huumaa omaan kirkkokuntaan, herätysliikkeeseen tai johonkin alan vaikuttajaan. On mukana näissä kisoissa monta tyyppiä, joiden suurin huoli on se, ettei vaan kukaan heräisi, tulisi uskoon ja pelastuisi. Sokeat taluttavat sokeita ja kuoppaan putoavat molemmat. Laestadius sanoi, että joillakin ihmisillä usko on peruukissa. Hyvin sanottu ja sillä hän kuvaa miten uskovaisuus pelkkänä ulkoisena esityksen on täysin hakoteillä, metsässä, ojassa, armon ulkopuolella. "Mutta laki tuli väliin, että rikkomus suureksi tulisi; mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi…"

Room.5:20.

Laestadius: "Muutamat varastavat armoa niin paljon, että he tulevat synnittömiksi. Omavanhurskaus ei tahdo olla riettaan (perkele) kaltainen. Eikä omavanhurskaus tahdo olla katuvainen perkele, vaan katuvainen enkeli….. Ja siinä kuolleessa uskossa makaa nyt koko maailma alaskaivettuna. Myös Lutheruksen seurakunnassa elävät ihmiset niin kuin pakanat. He juovat, kiroavat ja tappelevat, huorin tekevät ja varastavat, ja yhtä hyvin luottavat he Jumalan armon päälle. He sanovat: - Jumala on armollinen. Kyllä Hän antaa meille iankaikkisen elämän ja autuuden, saati me uskomme. Ja kuka on antanut armonvarkaille niin vahvan uskon, että katumattomat huorat ja katumattomat varkaat pitää tuleman autuaaksi ilman surua, ilman murhetta ja ilman kääntymystä? Rietas (perkele) ilmankin on antanut heille semmoisen vahvan uskon. Ja suruttomat papit ovat vielä sen uskon vahvistaneet, koska he saarnaavat katumattomille niin kuin katuvaisille. He saarnaavat armonvarkaille niin kuin armoitetuille. He tietävät, että kirkko on täynnä armonvarkaita, eikä sen tähden hauku niitä. He valuttavat armoa sokian raukan suuhun. Ja vaikka koko seurakunta olis hengellisessä sokeudessa, sanovat he: - Rakkaat kristityt, rakkaat Jeesuksen ystävät, kyllä te tulette autuaaksi, ei teidän tarvitse niin suurta murhetta pitää teidän sielustanne. Jeesus on kaikki maksanut.”

Jos armo ilmestyy ohjaamaan ihmisen elämää ilman vanhan ihmisen kuolemaa, ristiinnaulitsemista ja totuuden hyväksymistä, se ei ole Jumalan armoa. Sillä armo on vastalääke syntiin ja sitä saa vain Golgatalta Kristuksen uhrista. Siksi armon tarve ilmenee silloin, kun vanha aadam (eeva) saa miekan (Raamattu) piston ja haavoittuu, alkaa perisynnin myrkky vuotaa esille. Armoa tarvitaan ensimmäisen kerran, kun synti alkaa kasvaa silmissä, tulla suureksi, pelottavaksi, hävettäväksi ja vielä enemmän, sen mittaamaton velkataakka vie konkurssiin, hukuttaa ja avaa tien helvettiin. Kurjuus kolkuttelee jo ovella ja ihminen aavistaa hieman oman pahuutensa syvyyttä. Mutta kuinka käykään, siihen ryysää joku kurja, joka antaa ymmärtää, että pitää elää niin kuin tykkää ja että hyvä kun sillä tavoin jaksaa. Ei ihme, etteivät tule terveiksi, eivät pääse omistamaan Jumalan armoa Herran antamana. "Kuinka siis on? Saammeko tehdä syntiä, koska emme ole lain alla, vaan armon alla? Pois se! Ettekö tiedä, että kenen palvelijoiksi, ketä tottelemaan, te antaudutte, sen palvelijoita te olette, jota te tottelette, joko synnin palvelijoita, kuolemaksi, tahi kuuliaisuuden, vanhurskaudeksi?" Room.6:15-16.

Naatan sanoi Daavidille: "Sinä olet se mies.

Todellinen armo auttaa elämässä ja uskossa, eikä se ole raskasta. Mutta jos yrittää olla semmoinen, mitä ei ole, se on raskasta. Kun kääntymätön ihminen yrittää esittää uskovaa, se on pelkkää näytelmää, kirkkotaidetta ja turhaa meuhkaamista. Siinä eivät auta ylistykset eikä alistukset. Herran edessä jokaisesta tyypistä tulee suuri raukka, hengellinen luuseri, jonka on tunnustettava, ettei itse pysty mihinkään, ei osaa mitään, on sokea tekemään asioita oikein, tyhmä kuin vanha saapas. Suuri löytö on se, että armo on Jumalan lahja. "Mutta nyt, kun olette synnistä vapautetut ja Jumalan palvelijoiksi tulleet, on teidän hedelmänne pyhitys, ja sen loppu on iankaikkinen elämä. Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme." Room.6:22-23.

Herra armahda meitä, viheliäisiä, valheellisia, syntisiä ihmisiä. Anna armosi avuksi synninsairauteen, suureen kaikkialla vallitsevaan pimeyteen, joka on ottanut kirkonkin valtaansa. Näytä synti, sen vaikutus, seuraus ja lopputulos, että ihmiset kääntyisivät puoleesi. Anna meidän kuulla viestejä ja todistuksia armosi pelastamista tuomituista, kurjuuden kaivoista ylös vedetyistä sieluista, synnin kahleista vapautetuista ihmisistä, väärien vaikutteiden, opetusten ja oman elämän valintojen orjuuttamista puolikristityistä, jotka ovat löytäneet sinussa elämän ja onnen. Sanasi valossa näytämme, Herra, todella mustilta, pimeiltä, tyhmiltä, älyttömiltä, väärään rauhaan tuudittautuneilta, myrkyn nielleiltä, alastomilta, hengellisesti penseiltä, taivaallisista aarteista köyhiltä, tuhoon tuomituilta, kuoleman mannekiineilta, etsikkoajan haaskaajilta ja jumalattomilta. Armahda meitä, Jeesus, tule ja pelasta meidät, aamen.

Salaisuus pyhän kasteen saattaa meitä synnistä osuuteen armolasten

Olin puhumassa eräissä kotiseuroissa, jossa oli läsnä sekalainen seurakunta; oli lapsia ja vanhuksia ja siltä väliltä. Oli ulkomaalaistaustaisia ja kantaväestöä. Puheet ja laulut kulkivat perinteisesti ja kahvia riitti halukkaille. Seurojen aikana laulettiin virsiä, sillä olihan paikallinen paimen mukana juhlissa. Välillä otettiin ”Lauluja Jeesuksesta” kokoelmasta muutama laulu.

Olin vähän ajatuksissani, kun piti keskittyä omaan osuuteensa. Erässä vaiheessa huomasin lauluvihkon, joka minulle jaettiin, olleen töhrityn takakannestaan. Siihen oli painettu rukous, joka pohjautui tekstiin: 1.Joh.5:6-8. "Hän on se, joka on tullut veden ja veren kautta, Jeesus Kristus, ei ainoastaan vedessä, vaan vedessä ja veressä; ja Henki on se, joka todistaa, sillä Henki on totuus. Sillä kolme on, jotka todistavat: Henki ja vesi ja veri, ja ne kolme pitävät yhtä." Ensin en kiinnittänyt siihen huomiota, mutta sitten tajusin, että tuosta takakannen syntisen-rukouksesta oli pyritty poistamaan kristillinen kaste pelastuksen välineenä. Kristuksen veri oli kelvannut ja Herran Hengen vaikutus, mutta kaste oli mustattu kokonaan. Erikoista? Katselin pikaisesti ympäröivää seurakansaa, mutta heidän ilmeistään ei voinut päätellä, kuka olisi voinut tehdä moisen tihutyön? Huomasin vielä että muutama muukin vihko oli töhritty samalla tavoin. Puhujien ja laulajien myötä seurat etenivät verkkaisesti. Jossain vaiheessa avasin uudelleen mainitun lauluvihon ja sen alkulehdellä oli paikallisen helluntaiseurakunnan logo. No, niin, siinä se oli. Joku innokas puhdasoppinen ja ilmeisesti kovin heikosti Raamattua tunteva oli tehnyt ilkityönsä mustalla tussilla pelastaakseen samanmieliset itselleen oudosta ajatuksesta? Tulivat mieleeni lapset, joilla on tapana sutata kirjoja ja lehtiä omilla pikku kynillään? No, semmoinen menee tietysti lapsellisuuden tiliin, mutta kun aikuinen tekee samanlaista, on siihen syytä suhtautua vakavasti.

Otin sitten myöhemmin sähköpostilla yhteyden tuohon mainittuun seurakuntaan ja sen saarnaajaan. Kerroin pahoitelleeni heidän käytöstään ja suosittelin pikaista kasvojen pesua koko seurakunnassa Raamatun yhden suuren totuuden kirkastumiseksi väelle. Hän ei vastannut mitään - liekö itse tuhrinut vihkoja?

Ennen vanhaan helluntailaiset olivat julistuksessaan hyvin kastekeskeisiä ja oikeastaan se kulki perinteisesti kolmen askeleen ohjelman mukaan kaikkialla: Ensin oli tultava uskoon, sitten oli mentävä kasteelle ja kolmanneksi oli puhuttava kielillä. Eikä tuossa kaavassa varsinaisesti mitään väärää ollut, se vaan ei kulje aina kaikkien kohdalla noin monotoonisesti. Eikä kielilläpuhuminen ole pelastuskysymys.

Minut on kastettu lapsena ja ilman hengellistä opetusta ei usko syntynyt minussa, ei koulussa, ei rippikoulussa, eikä muualla. Tulin uskoon vasta 21-vuotiaana Jumalan väkevän herätystyön seurauksena. Jeesus tuli minuun asumaan ja minä uudestisynnyin, koko elämäni ja arvomaailmani muuttui. Raamattu avautui ja minä ymmärsin kirjoituksia. Kului toistakymmentä vuotta ja sain kielilläpuhumisen armolahjan. Olin siis saanut nuo kolme mainittua asiaa, vain eri järjestyksessä. Mutta helluntailaista ei minusta tullut, eivätkä he olisi minua hyväksyneetkään, olinhan vain kerran kastettu.

Luettuani Raamattua löysin perusteet lapsikasteelle, niitä olivat: 1. kaste voidaan suorittaa vain kerran, muut yritykset ovat pelkkää ihmistyötä. 2. Alkuseurakunnan ajoista lähtien kristityt ovat aina kastaneet koko perheen, kaikenikäiset. 3.Kaste on luonteeltaan uudestisyntymisen peso, joka hyödyttää siunaavasti ja on osaltaan kehottamassa ihmistä todelliseen parannukseen ja kääntymykseen Jumalan puoleen. 4.Kristillisen kasteen esikuvia Vanhassa Testamentissa olivat ympärileikkaus, joka tehtiin vauvoille. 5. Nooan arkki, johon vietiin sisälle koko perhekunta. 6. Portto Rahabin talossa pelastuivat kaikki sisällä olleet Jerikon valloituksen aikaan. 7.Uskovan vanhemman läheiset ovat toisessa asemassa kuin kääntymättömän omaiset: ”Epäuskoinen mies on näet pyhitetty vaimonsa kautta, ja epäuskoinen vaimo on pyhitetty miehensä, uskonveljen, kautta. Muutoinhan teidän lapsenne olisivat saastaisia, mutta nyt he ovat pyhiä.” 1.Kor.7:14.

Raamatun selvä opetus liittää kasteen Jeesuksen yhteyteen jo hänen omassa kutsumuksessaan, vaikka se ei ollut vielä kristillinen kaste, koska Vapahtajaa ei ollut ristiinnaulittu. Mutta VT:n esikuvan mukaan sillä oli symbolinen merkitys, sillä siellä Aaronin pappeus toteutettiin pesulla ja uusien vaatteitten päälle pukemisella. Kaste on Liiton merkki, vihkiytymistä Jumalan palvelukseen ja seuraajaksi. UT:ssa tämä toteutuu juuri kasteessa ja uskon kautta annetussa vanhurskaudessa. Omassa elämässäni näiden tapahtumien välillä oli reilut parikymmentä vuotta. Tässä kaste, Golgatan Uhrikaritsan veri ja Pyhä Henki ovat rinnakkain osoittamassa sanassa Jeesukseen. Uskova tarvitsee nämä kolme elementtiä pelastuakseen. Samalla nämä vievät uskovan silmien avautumiseen, kuinka suurista asioista on kysymys. Tavalliselle ihmiselle (ateistille, ulkokultaiselle, järkiuskovalle, lahkohenkiselle tai muotojumaliselle) nämä asiat eivät puhu mitään, sillä hän on hengellisesti kuollut.

Jeesuksen antama lähetyskäsky on korkein tehtävämääritys, mitä kristillinen seurakunta on Jumalalta saanut. Siinä usko ja kaste kulkevat käsi kädessä. Kastamalla tehdään Jeesukselle opetuslapsia. Kun vielä toimitaan sanan mukaan, opetetaan kastettuja Jumalan sanan mukaiseen elämään. Siten syntyy todellisen mielenmuutoksen, parannuksen ja katumuksen kautta terveitä Jumalan lapsia. Tällä tiellä Herra on luvannut olla omiensa kanssa. "Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää. Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti." Matt.28:19-20.

Joskus aikuiskastetta korostavat ihmiset vetoavat upotuskasteen välttämättömyyteen. Mutta ei Jeesus antanut sellaista velvoitusta, eikä mitään ikämääritelmää. Yleensä silloin vedotaan mm. seuraavaan jakeeseen: "Me olemme siis yhdessä hänen kanssaan haudatut kasteen kautta kuolemaan. Kuten Kristus herätettiin kuolleista Isän kirkkauden kautta, niin mekin vaeltakaamme uudessa elämässä." Room.6:4. Mutta siinähän sanotaan, että olemme jo uskossa Jeesuksessa haudatut, kysymys on siis uskosta, ei veden määrästä. Oleellista on Kristus, ja hänessä oleminen, ei kasteen ulkoinen muoto. Erikoista on myös sellainen käytäntö, jossa kastevesi säilytetään jossain pullossa. Se on lähinnä taikauskoa, ei kristillisyyttä.

Kaste ei avaudu monellekaan ja siksi siitä on niin monenlaisia käsityksiä. Tässä kerran eräs ihminen kertoi kastaneensa puolisonsa muuten vaan? Yleensä kaste liittää ihmisen johonkin seurakuntaan, mutta tietysti ensi sijaisesti kasteen pitää liittää ihminen Kristukseen. Israelissa on muotia käydä kasteella Jordanissa, mutta ei se mitään edistä, päinvastoin, jos ihminen on jo kerran kastettu uudestikastaminen on synti. Kaste on ilmeisesti kaikkein suurin kiistelyn aihe ollut kautta kristikunnan historian. Se on ollut jokaisen kirkkokunnan ja seurakunnan pääopinkappaleita, joita on korostettu. Joillakin vanhoilla kirkoilla se on mennyt sitten sakramenttalismiin, jolloin pelkkä toimitus saa aikaan pelastuksen. Ei tarvita parannusta ei uskoa ja pyhitystä ei kilvoitusta, ei lainsaarnaa. Ei ihme, että moni tällaisen opin ihminen uskookin kaikkien kerran pelastuvan. Mutta Raamattu ei opeta näin.

Luterilaisuus on liukunut pikku hiljaa takaisin katolisuuteen ja kansa on sen purematta niellyt. Tässä opissa virkapappeus on koko jutun keskus, sillä tämän uskomuksen mukaan teologiaa yliopistossa opiskellut ja tenttinyt, arvonimen ansainnut, oikein vihitty, oikea pappi on Herran voideltu, joka voi muuttaa ehtoollisaineet rukouksella, uudestisynnyttää kastettavan ja antaa synninpäästön ripittäytyvälle. Tämän opin mukaan maallikko ei voi suorittaa näitä asioita, sillä hän on ilman tarvittavaa voitelua. Pienenä lisänä on tullut nykyään myös kuolleitten puolesta rukous, jossa vihitty pappi anoo vainajalle pelastumista. Kummallista? Mutta Lutherin aikana oltiin vielä anekaupassa kiinni, ja toinen saattoi ostaa vainajan sielun vapaaksi pelkällä rahalla kirkon hyväksi. Tämän taustalla oli oppi kiirastulesta, johon löytyi esikuva 1.Kor.3. luvussa. Näitä ajatellessa herää kysymys, mihin tavallisia uskovia tarvitaan?

Luin pitkästä aikaa vanhan karismaatikkojen peruskirjan "Aamulla kello yhdeksän". Nimi on lainaus helluntaiepistolasta, jossa Pyhän Hengen kasteen saaneet uskovat julistivat rohkeasti evankeliumia aamulla kolmannella tunnilla, joka vastaa meidän aikaamme kello yhdeksää. Kirja kertoo Episkopaali pastorista, joka kokee hengellisen siunauksen ja saa virassaan voimakkaan Pyhän Hengen täyteyden. Kirja kertoo sitten siitä, miten häntä pyydetään kaikkialle kertomaan kokemuksestaan ja rukoilemaan samaa myös muille. Tämä omistamani kirja oli helluntailaisten kustantama. Mielenkiintoista, sillä Episkopaalit ovat taustaltaan katolisia, anglikaaneja ja omaksuneet lapsikasteen käytännön. Tuossa kirjassa ei sitten vesikastetta mainitakaan, vaan keskitytään pelkästään henkikasteen korostamiseen. Itse käyttäisin kyllä raamatullisempaa termiä asiasta ja se on Hengen täyteys, Hengellä täyttyminen. Helluntailaisuuteen ovat aina kuuluneet ihmeet, merkit, karismaattisuus ja kokemukset. Tässä kirjassa nämä kysymykset syrjäyttivät kasteen, josta ei puhuttu mitään. Perinteinen helluntailaiskirja olisi ilman muuta kertonut aikuiskasteen tärkeydestä. Luterilaisen ”Hengen uudistus kirkossa” toiminnan alkaminen Suomessa 70-luvulla piti mm. tätä kirjaa suuressa arvossa. Armolahjojen merkitys kasvoi sen myötä seurakunnissa. Muistan itsekin istuneeni ihmettelemässä sen aikuisia pastoreita, jotka kertoivat armolahjojen puhkeamisista seurakunnissaan.

Nuorena miehenä pidin kerran raamattutunnin kasteesta seurakunnan juhannusleirillä (Se taitaa olla ainoa tätä lajia koko elämäni aikana?). Olin juuri siihen aikaan lukenut asiasta Raamatun opetusta ja se oli tehnyt minuun vaikutuksen. Kävi vain niin, että paikallinen nuoriso-ohjaaja alkoi levittää minusta huhua, että opetan baptistista kastekäsitystä? Tämä huhu perustui tietoon, että minulla oli ystäviä heidän seurakunnassaan. Maineeni siis kasvoi, mutta negatiivisessa mielessä, eikä näitä koskaan korjattu julkisesti. En ole kuitenkaan koskaan suosinut uudestikastamista, vaikka minulla on paljon tämän sarjan tuttuja ympäri Suomea.

Mutta kaste on Jumalan lahja ja Testamentti, jonka Herra on lahjoittanut meille. Sitä ei voi, eikä pidä mitätöidä muotonsa tähden. Uskossa kaste liittää meidät Kristukseen ja on myöskin ruumiin lunastuksen tae. Mutta jos ihminen ei löydä Kristusta, eikä tule uskoon, on hänen kasteensa hyödytön. Siinä mielessä usko on arvokkaampi asia kuin kaste. Vanhat pietistit opettivat näistä asioista hyvin tasapainoisesti ja selvästi Raamattuun pitäytyen. Siksi siitä seuranneet herätykset olivat elinvoimaisia ja toimivia. Tähän sopii myös sana: "Veljet, minä puhun ihmisten tavoin. Eihän kukaan voi kumota ihmisenkään vahvistettua testamenttia eikä lisätä siihen mitään."Gal.3:15.

Vanhassa Lutherin virressä sanotaan:

2. Siis tiedä nyt ja ymmärrä salaisuus pyhän kasteen,

Se saattaa meitä synnistä osuuteen armolasten:

Ei kaste ole vesi vaan, mut vesi, johon sana ja Herran Henki salataan;

Se meit' on puhdistava; meit' itse Herra kastaa.

5. Näin käskee Kristus saarnata kaikelle maailmalle,

ett' synti anteeks' saamatta vie Herran vihan alle;

mut kasteessa me saatetaan synnistä puhtahaksi:

Jok' uskoo sekä kastetaan, se tulee autuaaksi, periä saapi taivaan.

6. Ken näit' ei tahdo uskoa, se pysyy synnissänsä,

ja hänellä on kuolema ijäinen edessänsä;

Ei pääse kadotuksestaan hän oman voimans kautta,

ei ihminen myös toinenkaan voi häntä siitä auttaa;

Niin helvettiin hän häätyy.

7. Silmämme näkee kasteessa vaan veden paljaastansa,

mut sana Hengen voimalla siin' ompi veden kanssa,

ja usko siinä omistaa Kristuksen veren voiman;

Se synnin vallan upottaa Punaisen meren pohjaan kanss' kaiken kadotuksen.

Herra, joudut kärsimään kristittyjen kiistoja kasteesta, pappeudesta ja seurakunnasta kautta aikojen. Tätä käydään sinun nimissäsi? Emme kehity mitenkään uskossamme, eikä sanasi valo tunnu löytävän sydämiä tarpeeksi voidaksemme käsitellä pyhittyneinä uskon asioita. Auta siis meitä, valaise pimeyden kätköt, mielten harhautumat ja eksytysten tiet. Anna suolaa seurakuntien elämään ja niiden johtajille vastuunalaisuutta, etteivät vain keräisi rahaa ja kannattajia, keskittyisi suosion lisäämiseen ja uusien rakennusten luomiseen, vaan todellisen valtakuntasi rakentamiseen. Auta kasteen kanssa sekoilleet elävään uskoon luonasi, sillä emme voi vedota oikeaan oppiin vaan oikeaan Vapahtajaan. Kiitos siitä, että olen vedellä kastettu sinun nimiisi ja että olet lunastanut minut verelläsi ja että olet antanut minulle Pyhän Hengen lahjaksi. Aamen.