"Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi säädöksistä." Ps.119:62.

Istuin pihalla, kevät aurinko lämmitti, linnut visersivät ja tekivät pesiä, muutama kärpänen, perhosenalku ja ampiainen pörräsivät ruohikossa. Naapuri ajoi autollaan pitkin kylätietä - kiireesti kaasuttaen. Mutta minulla ei ollut kiire, ei mitään, mikä vaatisi välitöntä liikekannallepanoa. Ei ollut nälkä, ei jano, eivätkä pahat ajatukset kiusanneet. Ei ollut sanoja, eikä suuria kysymyksiä.

Olin tottunut olemaan aktiivinen, se oli ollut elämäni suuri vaikutin vuosikymmeniä. Elämä ilman raatamista ja tuottamista tuntui oudolta, kuin olisi oikeasti eläkkeellä ja odotuksissa olisi vain kunnon hautajaiset?

Äsken vielä lumi oli valkoista ja puhdasta, mutta nyt se oli muuttunut mustaksi möykyksi. Taivaasta satanut puhtaus oli saanut maallisen värinsä kuin me ihmiset. Jumalan antamat lahjat turmeltuivat käytössämme, hänen hyvyytensä pilaantui meidän tekemisissämme. Täällä kauneus muuttui pian rumuudeksi, uusi vanhaksi, elämä kuolemaksi, valkoinen mustaksi, elämä täyttyi menetetyistä mahdollisuuksista, joita Jumala oli tiellemme pudotellut. Ihmissielu tarvitsi Herran puhdistusvoimaa elämäänsä, että syntyisi ihme: "Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi." Jes.1:18.

Niin oli käynyt, että hanki ei ollutkaan enää valkoinen kuin Lasse Heikkilän laulussa, se oli värittynyt, menettänyt kauneutensa, alkuperäisen olemuksensa. Mutta juuri siinä hetkessä sisimmässäni tapahtui monenlaista, minä tunsin olevani yksi monista Jumalan oikeutta tarvitsevista, ymmärsin jotain armosta ja koin hetken ihanuuden. Jumala oli kanssani, Jeesus oli sydämessäni, meillä oli yhteys keskenämme. Käsittämätöntä, mutta totta, että Jumala oli tullut luokseni. Hän puhui minulle monien Raamatun sanojen kautta, hänen Henkensä synnytti elämän, uuden elämän, ylösnousemuselämän ja ilon pelastuksesta. Olin sanomattoman kiitollinen hänelle.

Keväiset pihatyöt ovat virkistäviä ja luonnon herääminen vaikuttavaa sielussa saakka. Kuoleman keskeltä orastava uusi elämä on Jumalan ihme ja silmien ilo. Jeesuskin kehotti katsomaan kedon kukkia, että muistaisimme Jumalaa ja ymmärtäisimme hänen ihmeellisen kaikkivaltiutensa.

Sielu saa voima-annoksen Jumalasta ensi kertaa vakavasti katsoessaan Vapahtajaan, kuullessaan Kristuksen puhuvan henkilökohtaisesti, hän hurmioituu ja on valmis mihin tahansa ratkaisuihin. Elämä hymyilee. Vähitellen arki kuitenkin laimentaa uskoa ja hiivuttaa innon, kristillisyydestä tulee tavanomaista ja itseään toistavaa perinnettä, kuin vanhan pariskunnan rakkaussuhde. Voima väistyy ja kirjain näyttelee suurempaa roolia. Käy kuin Raamatun sanomassa miehelle: "Taloudenhoitaja sanoi mielessään: 'Mitä minä teen, kun isäntäni ottaa minulta pois taloudenhoidon? Kaivaa en jaksa, ja kerjuuta häpeän." Luuk.16:3. Vaivattomalle uskovaisuudelle olisi tilausta, menestys olisi suotavaa ja ihmeet ja parantumiset kyllä kelpaisivat, muttei risti ja vaiva, vaino ja hylätyksi joutuminen, sairastaminen ja heikous.

Nyt voitaisiin puhua kahdenlaisesta uskosta aktiivisesta ja passiivisesta. Kääntymyksen yhteydessä sielu löytää aktiivisen uskon, joka etsii mielellään erilaisia toimintamuotoja, tehtäviä ja suorituksia. Sielu rekisteröi niitä omina saavutuksina ja tuntee kasvaneensa melkoisesti mittansa mukaan? Parhaat pitävät kirjaa menemisistään ja ovat varsin tehokkaita, piiskaten myös muita lisääntyviin suorituksiin. Köyhät, heikot, laiskat, vanhenevat ja ymmärtämättömät ovat kestävän kehityksen jarruja, joten heidät olisi aktivoitava eli saatava liikkeelle? Seurauksena on nyky-yhteiskunnan suunnittelema aktiivimalli, jossa työttömiä yritetään saada innostumaan työstä. Mutta huonoin tuloksin, sillä osa porukasta ei koskaan tee töitä, se ei sovi heille, eivätkä he jaksa kaivaa, he vaikka kerjäävät mieluummin elantonsa? Joidenkin henkinen kantti on työtä vieroksuva, joidenkin liian heikko, joidenkin ongelmana on jatkuva masennus, joitakin kiusaa ainainen murhe, muutamat ovat sitä mieltä, että kaikki ovat aina heitä vastaan, joillekin elämä on suuri savustusuuni, jossa he ovat pitkään kutistusvaiheessa. Avustukset kelpaavat yleensä kaikille?

Aktiiviset uskovat pitävät seurakuntaa pystyssä ja heidän toimintansa on jatkuvan seuraamisen kohteena. Vähemmän aktiiviset siirtyvät penkkiurheilijoiksi katsomon puolelle, sillä ykkösluokan pelaajat tarvitsevat kannattajia ja rahoittajia, muuten koneisto alkaa yskiä ja tulee turhia taukoja? Innostunut ihminen on mielessään ja sanoissaan aktiivinen, mutta lyhyen ajan jälkeen into lopahtaa. Ei ole paukkuja moneen, eikä jaksa punnertaa läpi vaikeuksien viidakon kohti odotettua paratiisia? Into voi loppua myös yksinäisyyteen, kun ei ole kannustajia ympärillä. Seuraa erakoituminen ja kyynisyys kaikkea yritteliäisyyttä kohtaan, koska se vaikuttaa niin lapselliselta? Tavoitteet voivat olla myös ylimitoitettuja ja uhkaavat jo siksi kariutua heti alkuunsa - ei meistä ole maan parhaaksi, kun on synnytty tällaiseen sukuun? Monen taiteellisen sielun suuret unelmat kaatuvat elämän jokapäiväiseen todellisuuteen, jossa asiat muuttuvat vähän ja usein vain huonommaksi. Ihanteet hautautuvat, koska vastassa ovat turmeluksen voimat, synnin kirjo ja ihmisten itsekkyys - ja piru joukkoineen.

Aktiivimallin tullessa kristillisyyden ykkösasiaksi on vaarana, että uskova alkaa luulla olevansa muita parempi ja tarpeellisempi, arvokkaampi ja kalliimpi, korvaamaton ahertaja, suorituskeskeinen, armon ansaitseva sielu?

Passiiviseen uskovaisuuteen ei yleensä mennä helposti ja mielellään, sillä se on kurjaa ja tapahtumaköyhää sielunliikettä, jossa seurustellaan näkymättömän Jumalan kanssa, elämää, jossa ei ole paljon suuria massatapahtumia. Siihen liittyy vahvasti kärsimys, joka tulee ristin kantamisesta, itselleen kuolemisesta ja Vapahtajan seuraamisesta kaikkein vaikeimpiin paikkoihin maailmassa, elämässä. Aiemmin aktiivinen Pietarikin siirtyy sanomassaan ja julistuksessaan passiiviseen uskoon sanoessaan: "Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne." 1.Piet.4:12-14. Tällä hän haluaa valmistaa uskovia ei toivottuihin tulevaisuuden näkymiin, epämiellyttäviin kokemuksiin. Mutta samalla hän osoittaa, ettei tämä ole epäuskon tie, vaan kuuluu Jumalan suunnitelmaan ja on välttämätöntä. Silloin uskovan pitäisi oppia lepäämään Kristuksessa ja elämään Herran työn varassa, suuressa luottamuksessa ja Jumalan sanan lupausten rikkaassa ilmapiirissä.

Kivennavalla syntynyt Olavi Paavolainen edusti nuoren itsenäisen Suomen historiassa erikoista tapausta kulttuuripiireissä, hän kuului tulenkantajat ryhmään, joka yritti muokata vallitsevia oloja ja asenteita henkisesti. Hän oli välillä äärioikeistoa ja kävi kuuntelemassa 30-luvulla mm. Saksassa Hitleriä ja Göbbelsiä, välillä hän oli äärivasemmistolainen ja seurusteli Hertta Kuusisen kanssa. Hän kirjoitti ahkerasti ja matkusteli paljon. Otti kantaa kulttuuripiireissä, toimii yleisradiossa, ja ehti toimittaa monenlaista julkaisua. Hänen heikkoutenaan olivat naiset, joita riitti joka käänteeseen. Mutta vanhenevan miehen suurin kirous oli alkoholi, johon hän viimein menehtyi 61-vuotiaana. Hänen lukuisissa runoissaan oli runsaasti hengellisiä asioita ja niissä kerrotaan kääntymyksestä, synnistä ja armosta. Eräässä runossa vanha opettaja oli diakonissan ja kuoleman puhuttelussa, mutta ei siitä tullut sen valmiimpaa.

Lehtori, lapsekas vanhus, rakasti ukkona vielä luonnontiedettään,

kuoriaisia sekä etenkin sammaleita ja... ja kaikkea, mikä kuului luonnontieteeseen.

- Olis aika jo lehtorinkin, huolehti diakonissa, omistaa aatoksensa sillekin tärkeimmälle.

Pitäisi ajoissa muistaa: Maasta sinä olet... - Maasta? harkitsi ukko: - niin, se on tärkeätä.

Ja nytpä hän polvistuneena nojasi hautakumpuun, kädet ristittyinä.

Sillä pivonsa piilossa hällä mimosa oli, nuori elävä kukka. Ja keskellä hautausmaata!

Silloin Kuolema astui haudalle lehtorin viereen ja kysyi tunnottomasti:

- Joko on tilisi selvä, rukous saatettu loppuun?

Lehtori nolostui hiukan, - Eei... ei tämä rukousta. Tässä on mimosa, nähkääs...

Kuolema nolostui myöskin. Vaan sitten hän uteliaana kumartui lehtorin viereen.

Ja lehtori kuvaili hälle, mitenkä terälehdet menevät illan tulIen - tällä tavalla - huppuun, ja yöksi kukkanen taipuu ja katsoo suoraan alas näin kuten heillä se lukulamppu.

Iltamyöhällä vielä kulki ja kyykisteli hautausmaalla kaksi kumaraselkäistä vanhaa. Yhä enemmän lämmenneinä he haasteli innostuneesti kukkasten elämästä.

Monen elämään eivät koettelemuksetkaan vaikuta herättävästi, eivätkä he etsi Jumalaa, korkeintaan heistä tulee taikauskoisia kohtalonpalvojia. Sitten on ihmisiä, jotka tuijottavat yhtä kukkaa elämässään, kukkaa, joka kohta lakastuu ja on entinen. Kuitenkin se on heidän elämänsä keskus, heidän turhan elämänsä keskus, jossa ei ole alkua ei loppua, jossa he lipuvat ajopuun tavoin virran vietävänä ties minne? Vaikka he elävät elämänsä nuoruudestaan lähtien hautausmaalla ei se vaikuta mitenkään heidän edesottamuksiinsa. Edelleen he ostavat väärällä rahalla ystäviä itselleen, hamuavat tavaraa kuin eläisivät täällä ikuisesti, rakentavat korkeat muurit ympärilleen estääkseen muita näkemästä heidän yksityiselämäänsä sisälle. Joskus he kuulevat vierestään kehotuksen parannukseen, mutta pyrkivät tukkimaan korvansa semmoisesta puheesta äkkiä. Kuolema ei pelota heitä. He eivät halua tehdä välitilinpäätöstä, koska heidän osakkeensa arvo romahtaa silloin myyntikelvottomien tasolle. Heille elämä on onnenpyörä, jota he sitten säännöllisesti pyörittävät - kunnes tulee rosvo ja vie kaiken kerätyn!

Sairaus koettelee, ihmisen heikkoudet ruumiissa ja sielussa koettelevat, ihmiset koettelevat, seurakunta koettelee, huonot uutiset koettelevat, pettymykset koettelevat, epäonnistumiset koettelevat. Jäljelle jää joskus vain passiivinen uskominen, jossa hiljaa katsotaan Golgatalle, kärsivään Vapahtajaan, verta vuotavaan Jumalan Karitsaan. Tätäkö siis on risti elämässä? Sitten tulee joku ystävällinen sielu hämmentämään pimeää päivää sanoen: "Sinäkö käsittäisit Jumalan tutkimattomuuden tahi pääsisit Kaikkivaltiaan täydellisyydestä perille?" Job 11:7.

Niin, juuri tänään minä tahdon olla uskova, Jeesuksen oma ja taivaan perillinen, minä, joka en ollut siihen mitenkään sopiva, saati kelvollinen? Aktiivisuuteni ei ole parantanut omatuntoani, vain lisännyt merkintöjä kalenterissani. Minä olen etsinyt sinua, Herra, ja yrittänyt kelvata, olla kuuliainen, uskollinen ja tehokas. Mutta mitä onkaan jäänyt käteen, missä ovat saavutukset, missä kaikenvoittava usko, joka siirtää vuoria? Olet vienyt minut, Herra, ristintielle, elämän kouluun, ihmisten luo, katsomaan kärsimystä, vaivaa, syntiä ja heikkoutta kaikkialla. Sinä olet tullut juuri tähän maailmaan, tähän sekamelskaan, sotaan, sairauteen, varjon puolelle, etsimään ja pelastamaan sitä mikä on kadonnut, eksynyt ja kuollut? Olet ihmeellinen, Jeesus; sinun edessäsi voin olla olematta mitään, tuottamatta mitään, vain hiljaa ja kuunnella ääntäsi, katsella olemustasi, salattu Jumala - siksi: "Puoliyöstä minä nousen kiittämään sinua sinun vanhurskautesi säädöksistä." Ps.119:62.

Yöretki helvettiin 179 € / hlö

Eräässä päivälehdessä oli erikoinen mainos, jossa tarjottiin ainutlaatuista yöretkeä helvettiin heinäkuussa, hinta oli 179 € henkilö. Luettuani ilmoituksen, pyysin vielä vaimoani tarkistamaan asian, olihan kysymys uskomattomasta tarjouksesta? Mutta niin siinä sanottiin. Tarkemmin asiaa tutkittuani, huomasin kyseessä olevan luontomatkailusta Ruovedellä paikkaan, jota kutsuttiin helvetiksi. Mistä lie paikka nimensä saanut, mutta se oli selvästi liioiteltu.

Jossain siellä ihmismielissä on ollut pahan paikan mielikuva, joka siten on himmentynyt ja siitä on tullut vain ahdas kallionkolo ja turistinähtävyys? On kuitenkin tuleva Herran päivä, joka osoittaa kaikille heidän tulevaisuutensa ja pääteasemansa: "Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa." Mal.4:1.

Lehden tarjous olisi hengellisesti kovin houkutteleva, koska silloin oikeasta helvetistä voisi päästä vielä pois. Se olisi vain sellainen kokemusmatka, ohimenevä elämys. Mietin, että tällainen kokemus synnyttäisi suuren herätyksen, sillä seuraavana aamuna kaikki haluaisivat tehdä parannuksen, panna pois syntinsä ja kääntyä pikaisesti Herran puoleen. Omien tekojensa ja vikojensa seurausten näkeminen olisi varsin valaiseva hetki. Mutta helvetti ei ole koekatseltavissa. Jumala voisi tietysti vaikuttaa tällaisen yöretken vaikka unissa koko kansalle, mutta sellaista ei ole luvassa, sillä hän on säätänyt niin, että kaikki riittävä tieto tulee edelleen luettavaksi Raamatusta. Jokainen saa riittävästi tietoa tästä lähteestä voidakseen valita elämän tai kuoleman, Jeesuksen tai saatanan, ja jos joku ei ole tätä tietoa saanut, niin hänet tuomitaan omatunnon lain perusteella. Oikeus kyllä toteutuu aina, ei kukaan joudu helvettiin vahingossa.

Yöretki helvettiin ei ole todellinen elävien maassa, sillä viholliset ovat edelleen olemassa ja taistelu paikasta auringossa jatkuu edelleen. "Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt." Joh.1:5. Kiusaukset, lankeemukset, lihan heikkoudet, maailman viettelykset ja perkeleen petokset vaanivat Jeesukseen uskovia. Kuolleet hautaavat kuolleitaan ja kaikki näyttää toistavan rataansa? Ihmiskunnan pimeydellä ei ole ääriä. Kuka ei tiedä tai huomaa tätä, on jo hengellisesti kuollut. Hänen takkinsa on viety etukäteen tuonelan narikkaan odottamaan sisältöään. Synnin vallassa on monenlaisia ihmisiä hyvää tarkoittavia ja pahaa harjoittavia, pikkurikollisia ja suuria syntisiä. Erikoisen historiallisen saaton muodostavat itse mielestään puhdasoppiset, jotka ovat aina vainonneet uskovia: "Te käärmeet, te kyykäärmeitten sikiöt, kuinka te pääsisitte helvetin tuomiota pakoon? Sentähden, katso, minä lähetän teidän tykönne profeettoja ja viisaita ja kirjanoppineita. Muutamat heistä te tapatte ja ristiinnaulitsette, ja toisia heistä te ruoskitte synagoogissanne ja vainoatte kaupungista kaupunkiin." Matt.23:33-34.

Kautta kirkkohistorian helvetin olemassaoloa on arvoteltu ja lievennetty, on puhuttu vertauskuvallisuudesta, ja hetkellisyydestä, rangaistusajasta. Kaikkein röyhkeimmät ovat ilmoittaneet tulleensa siihen tulokseen, että helvettiä ei olekaan, vaan kaikki pelastuvat - myöskin perkele. Katolinen kirkko kehitti anekaupan ja kiirastuliopin helpottamaan ihmismieliä tuomion problematiikasta. Maailman kirjallisuudessa ihmiselämän kurjat kokemukset maan päällä ovat rinnastetut helvettiin. Sitten on semmoista opetusta, jossa sanotaan kaikkien helvettiin liittyvien asioiden olevan vain mielipide kysymyksiä, näkemyseroja, tulkintoja? Kirkon tutkimuskeskuksen mukaan joka kolmas evankelisluterilaisen kirkon papeista ei usko helvettiin. Lisäksi kaikista kirkon työntekijöistä joka seitsemäs uskoo kaikkien pelastuvan. Mihin siis kirkkoa tarvitaan, miksi Jeesuksen piti tulla tänne, jos ei ole tuomiota? "Sydämeni vapisee rinnassani, kuoleman kauhut vyöryvät päälleni. Pelko, vavistus ja kauhistus valtaavat minut." Ps.55:5-6.

Raamatun mukaan tuonela on kuolleiden sielujen olotila ennen lopullista tuomiota, josta seurauksena on ikuinen helvetti. Tämä on synnin seuraus, koska ihmiset ovat rikkoneet Jumalaa vastaan hänen käskynsä, tahtonsa. Lopussa kaiken keskuksena on silloin Kristus, Jumalan poika ja hänen sanansa. Hän on korotettuna tuomarin asemassa ja hänen sanansa määrää jokaisen ikuisuus kohtalon. Raamatun sanaan kelvottomasti suhtautuneet, synnintekijät, arvostelijat, pilkkaajat, halveksijat, hylkääjät tuomitaan armotta. Myöskin kaikki Jeesuksen kieltäjät joutuvat ulos heitetyiksi, suuren ryhmän muodostavat myöskin he, jotka eivät ole antaneet lähimmäisilleen anteeksi heidän rikkomuksiaan. Tässä näemme, että kaikki tulee menemään täysin päinvastoin kuin maailmassa on yleensä totuttu havaitsemaan. Todellisuudessa ei asioilla ole elokuvan kaltaista onnellista loppua. Viimeisen tuomion yhteydessä ei enää äänestetä asioista, eikä suuren enemmistön mielipiteellä ole mitään merkitystä; vain Jeesus päättää asioista.

"Ja heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen; siellä on oleva itku ja hammasten kiristys.' Sitten hän myös sanoo vasemmalla puolellaan oleville: 'Menkää pois minun tyköäni, te kirotut, siihen iankaikkiseen tuleen, joka on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleillensä." Matt.25:30,41.

Helvetti askarruttaa edelleen ja monet ovat kuin tulisilla hiilillä, kun sisällä vellova syyllisyys kovertaa tuntoa, eivätkä huumeet edes tuo rauhaa. Ihmiset kirjoittavat nimettöminä tuntojansa mediassa ja tämäkin kysymys vilahtelee siellä usein. Tässä niistä muutamia:

- Pelkään oikeasti välillä joutuvani kuolemani jälkeen helvettiin...

- Pelkään joutuvani helvettiin, kun olen harrastanut seksiä useamman kuin yhden kanssa…..

- Pelkään siis sitä, että jos elän tai uskon eri tavalla kun minun ”pitäisi”, niin ennemmin tai myöhemmin menetän uskoni kokonaan eli joudun helvettiin. En halua uskoa, että kukaan joutuu helvettiin. Enkä halua uskoa, että se mitä tämä uskonto sanoo, on kirjaimellisesti totta, ja ainoa oikea totuus….

- Pelkään joutuvani helvettiin, koska en ole täydellinen. Olen todella ahdistunut tämän asian takia…..

- Vaikka haluaisin, en kykenisi tekemään itsemurhaa. Pelkään kuolemaa, joten en halua kuolla….

- Olen elänyt kauan omassa yksityisessä helvetissäni…..

"Pelasta ne, joita kuolemaan viedään, pysäytä ne, jotka surmapaikalle hoippuvat. Jos sanot: "Katso, emme tienneet siitä", niin ymmärtäähän asian sydänten tutkija; sinun sielusi vartioitsija sen tietää, ja hän kostaa ihmiselle hänen tekojensa mukaan." Snl.24:11-12.

Muusikko Jukka Tolonen tuli jokin aika sitten uskoon vankilassa ja lauloi sitten äänitteellä virsiä. Eräs nykyisen virsikirjan vähemmin laulettu virsi 274 on Ruotsin arkkipiispa J O Wallinin käsialaa (alkuperäisessä on ollut 13 säkeistöä, joista 6 on muokattu tähän). Virsi on ilmeisesti hyvin tulkinnut Jukan tuntoja, koska se on valittu ykköskipaleeksi? Virren katumushenkinen sanoma on parasta asennetta vastustamaan helvettiin joutumista. Siinä apu tulee Herralta, eikä tunteiden anneta sanella ratkaisuja. Kaiken ajallisen vaivan ja kärsimyksen keskellä ihminen kääntyy Luojansa ja Lunastajansa puoleen. Synnintunnon kärvistämä sielu ryömii Golgatalle Kristuksen uhrin ja veren osallisuuteen. Hän ei puolustele itseään tai tekemisiään, vaan suostuu syylliseksi, tuomituksi ja rangaistuksen ansaitsevaksi. Virsi on rehellinen syntisen vuodatus ja väkevää rukousta, jossa syntinen anoo armoa Jeesukselta. Virren sanoma on hyvä esimerkki myös meidän ajallemme, suosittelen tätä erikoisesti seurakuntien työntekijöille, koska heidän vastuunsa on kerran kaikkein suurin viimeisellä tuomiolla - etteivät joutuisi helvettiin.

1. O Herra, tieltäs eksynyt Mä olen kauhiasti, Vaivainen sielun'

siit' on nyt Tuskissaan kuoloon asti; Mua vihollinen vietteli,

Mun petti mailma, lihani Ja saatti surman tielle.

2. Sun armos, jota tarjosit Halveksin ylpiästi, Sanallas vaikka

varoitit, Mä elin ilkiästi; En kuunnellut mä neuvojas. Totellut

varoituksias Vaan paaduin pahuudessa.

3. Jos joskus omatuntoni Mua alkoi soimaella, Uusilla

rikoksillani Koin sitä vai'ennella; Niin pahuudesta pahuuteen

Ja rikoksesta rikokseen Mä synnin orja kuljin.

4. Nyt tuntea ma ruumiissan' Saan kyllä rangaistuksen, Vaan

eipä auta sieluan' Se alta ahdistuksen, Kosk' omatunto kalvaapi,

Jumalan viha polttaapi Öin päivin sydämessä.

5. Kuitenkin kiitän sinua, O Herra maan ja taivaan. Kun näin

viel' armon ajalla Mun saatit tähän vaivaan; Siis armohon nyt

tarttua Mä tahdon siihen turvata, Synteini kuorman alla.

6. Syntini anna anteeksi Sun veres kalliin tähden, Tee sillä

sielun' terveeksi, Ennenkuin täältä lähden! Ah katso, Herra,

kurjuuttan', Mun älä muista pahuuttan', Vaan armos avaruutta!

7. Minuhun uusi sydän luo, Aut' että katumuksen' Sun armos

kautta myötään tuo Pysyvän parannuksen! Kaikissa kiusauksissa

Hengelläs mua vahvista Ja estä lankeemasta!

8. Se armo tee nyt minullen, Kuin muinoin ryövärillen; Mä

sielun annan sinullen; Tee laupeutta sille; Verelläs puhdistettuna,

Uskossa uudistettuna Se ota suojaas, Herra!

 

Auta Jeesus kaikki pelastusta kaipaavat ja sitä rukoilevat löytävät luoksesi uuden elämän vaikutuspiiriin, Jumalan valtakuntaan, Herran Henkeen ja uskon uuteen elämään. Pelasta hukkuvat sielut, joita kuljetetaan synnin kahleissa joka päivä surmapaikalle ja jotka suistuvat kääntymättöminä tuonelan pimeyteen, jota ei oltu heille tarkoitettu. ("…hän ne enkelit, jotka eivät säilyttäneet valta-asemaansa, vaan jättivät oman asumuksensa, pani pimeyteen iankaikkisissa kahleissa säilytettäviksi suuren päivän tuomioon;" Juuda 4.) Vain sinä Herra, voit laittaa kätesi onnettomien, synnin orjien, fariseusten, pimeyden kahleisiin sidottujen elämään. Vain sinä voit osoittaa tien taivaallisen rakkauden portille, ristisi luokse, uhrisi yhteyteen, veresi puhdistavaan voimaan, uudestisyntymiseen ja todelliseen Jumalan lapseuteen. Sytytä valosi pimeyteen, sielujen yöhön, kuoleman varjon laaksoon, toivottomuuden kaupunkeihin, tyhjiin mieliin ja heikkoihin ihmisiin. Anna armosi tulla elämäksi kaikille, jotka etsivät ja kaipaavat syntienanteeksiantamusta ja haluavat katumuksessa paeta turviisi. Kanna kurjat helvetin reunalta paratiisiin. Aamen.

te olitte "eksyksissä niinkuin lampaat", mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan tykö. 1.Piet.2:25

15.4. Sunnuntaiseurat 

Lähetyskoti, Hämeenpuisto 41, Tampere

klo 16.00

aiheena ’Hyvä Paimen’ 

josta puhumassa Turkka Aaltonen

musiikki ja juonto Susa ja Ismo Hänninen.

 

Katso, totuutta sinä tahdot salatuimpaan saakka, ja sisimmässäni sinä ilmoitat minulle viisauden. Ps.51:8

 Someron seurakunnassa, Svenssonilla

Keskiviikkona 11.4. 

17.30 kahvitus ja  

18.00 sanan ja rukouksen ilta

Jaakko Knuutila, Hilkka ja Turkka Aaltonen

...monet tulevat idästä ja lännestä ja aterioitsevat Aabrahamin ja Iisakin ja Jaakobin kanssa taivasten valtakunnassa; Matt.8:11

Sanan ja rukouksen ilta

ti 10.4. kello 18.30 

 

Keski-Porin kirkko

Keski-Porin seurakunnan evankelioimistyön järjestämä ilta.

Turkka ja Hilkka Aaltonen,  Porin Ylistyslaulajat