Astu Herran etehen vastaamahan syntinen

Kesäkelillä kaasujalka on löyhässä ja vanha auto kulkee yllättävän nopeasti… ja samassa tiekamera räpsähtää…. poliisilaitos päivittää maantiekiitäjän arkistoihinsa. Rikosrekisteri kasvaa. Huolimatta lukuisista välähdyksistä tien varsilla, en ole kuitenkaan saanut koskaan ylinopeussakkoa. Muutama huomautus on tullut - ei muuta, nekin vaimolle, koska ainoa automme on hänen nimissään. Olen kuitenkin syyllinen, rikollinen, lainjakajat vain ovat tulleet joustaviksi. Onhan tietysti raskasta ajaa aina jarru päällä, varsinkin pitkää matkaa. Mutta sakkoa on vielä kurjempi maksaa.

"Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat, älä suostu….. älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he, pidätä jalkasi heidän poluiltansa." Snl.1:10,15. Hyvillä ohjeilla selviää monista vaikeuksista, mutta synnin kanssa eivät pelkät ohjeet riitä, vaikka nykypyrkimys onkin selvästi sen suuntainen? Vaikka kuinka yrittäisi muuttaa itseään ja tapojaan, huomaa olevansa sidottu olemukseensa vahvasti. Hyvä päätös vie pienen matkaa, mutta siihen se sitten hyytyy, kun vanha mosse.

Ruotsalainen Lars T. (Thorstensson) Nyberg (1720-1792) oli toisen polven pappi. Hän tunsi

vetoa herrnhutilaisuuteen, jonka tärkeä taustatekijä oli hallelainen pietismi.  Siihen aikaa pietismi teki tuloaan Pohjolaan ja synnytti myös runsaasti vastustusta herättävällä julistuksellaan. Lars T. Nyberg osoitti kiinnostuksensa liikettä kohtaan niin vahvasti, että hänet erotettiin virastaan. Hän siirtyi työskentelemään Amerikan ruotsalaisen siirtokunnan pappina. Vuonna 1750 hän aikoi palata Ruotsiin, mutta tapasi paluumatkallaan kreivi Zinzendorfin ja siirtyi veljesseurakunnan (jonka tuottamaa Päivän tunnussanaa edelleenkin luetaan Suomessa) papiksi Lontooseen ja Bristoliin. Ruotsin kirkolliset viranomaiset pelkäsivät Nybergin mahdollista paluutaan niin ankarasti, että lähettivät puhdasoppisia vakoojia Lontooseen tarkkailemaan hänen toimintaansa ja mahdollisia paluuaikeitaan.  Vuonna 1776 hän kuitenkin hylkäsi herrnhutilaisuuden, palasi Ruotsiin ja luterilaiseen kirkkoon. Hänestä tuli Flon kirkkoherra. Jo opiskeluvuosinaan Nyberg oli kirjoittanut useita herrnhutilaissävyisiä virsiä. Hänen ehkä lauletuimpia virsiään on "Ei mikään niin voi virvoittaa". Ne julkaistiin Ruotsin herrnhutilaisten laulukokoelmassa Sions Sånger (tämä kokoelma oli esikuvana Siionin virsille Suomessa). Niiden sanoma on kohtikäyvä ja hengellinen, mutta niitä on siitä syystä myöhemmin lyhennetty ja "siistitty". Sillä voihan olla, että joku tulisi vielä herätykseen ja synnintuntoon sen tähden? Hänellä oli myös ilmeisesti profetian lahja, koska osa hänen virsistään on kirjoitettu keskustelumuotoon Jeesus ja syntinen. Vanhassa Siionin virret kokoelmassa on hänen kirjoittamansa herätyslaulu numerolla 3 osastossa "Jumalan armokutsumus".

1.Älä juokse rohkeasti! Tutki tietäs kerrankaan!

Tee jo laskus nopeasti, kun viel' olet päällä maan!

Olet varmaan ahtaalla, jos sun hautas partaalla vasta

tulet valppahaksi surkeuttas huomaavaksi.

2.Voi, kun päiväll' valoisalla Piru monen pimittää,

petoksellaan kavalalla liehakoiden eksyttää.

Kukin luulee synneissään, että autuas on hän,

kunnes kuolinhetkellänsä Helvetti on edessänsä.

Olin menossa erääseen hengelliseen tilaisuuteen ja tapasin siellä minulle tuntemattoman miehen. Pyysin häntä tulemaan mukaan, sanoin että aloitamme kahvihetkellä ja sitten pidämme seurat. Mutta hän esteli ja sanoi: - en tarvi kahvia…. täytyy mennä saunaan…. on kiire kuolemaan! Nämä kolme lausetta muistan hänestä, enkä enää koskaan nähnyt häntä. Surullista. Sauna on hyvä ja saunakahvi, mutta kuolemaan ei olisi kiire kenelläkään, sillä se kestää ikuisesti.

3.Jos hän palata vois vielä kadotuksen alhosta

maistettuaan hetken siellä turhan toivon tulosta

ja sais alkaa uudestaan elämänsä päällä maan,

varmaan ottais tarkemmasti vaarin tiestään loppuun asti.

Tämä palaamisajatus on pelkkä fantasia, jolla ei ole todellisuus pohjaa. Ei kukaan pääse katsomaan etukäteen tulevaisuuttaan kadotuksessa. Sillä siitä on esimerkki Raamatussa (Luuk.16.) rikkaan miehen tapauksessa. Hän tuli herätykseen vasta tuonelassa vaivoissa ollessaan. Siellä hän hätäili sukulaisten pelastumisesta - liian myöhään. Tiedän tosin muutamia herätettyjä, jotka ovat unien kautta saaneet vihiä sen verran tulevaisuudestaan, että ovat pelästyen kääntyneet Herran puoleen. Mutta suurin osa ihmisistä on siinä tilassa, että aikansa he sekoilevat täällä päämäärättömästi, kunnes elämän näyttöruudussa lukee: Game over!

4.Nyt ei parannusta kuulla. Vaikka ostolaumansa

synnin alta käskee tulla Jeesus armohelmaansa.

Syntinen on rohkea, surmillensa nopea,

kauheasta tyhmyydestä ottaa kuoren ytimestä.

5.Turhiin aika kulutetaan, juontiin, peliin, hyppyihin.

Niitä kilvan harjoitetaan kaikki yöt ja päivätkin.

Syntejänsä lisätään, pirun mieltä täytetään.

Miks' on hänen orjanansa Herran lunastama kansa?

Nykyään voisi sanomaa nykyaikaistaen kirjoittaa: Turhiin ostoksiin aika kulutetaan, pelaamiseen, rahan hankkimiseen, telkkariin ja kännykkään. Synnin orjina huudetaan vapautta, Golgatalle ei tahdota tulla - siitä piru iloitsee. Vaikka se on sama, miten eletään, jos eletään ilman Jumalaa, sillä ollaan väärällä puolella, Titanicissa, vaikka Herra on tuonut pelastusveneen ulottuville - ja kaikille halukkaille riittää tilaa!

Toisaalta tarjontakin on sitä sun tätä. Nykyään voisi mainoksessa lukea: Tänä iltana Pietari puhuu aiheesta "mietiskely ja terapia kirkon selkäranka". Edelleen, Johannes ja Andreas gospeljatkot, liput ja ohjelma kirkon ovelta 15 €. Edelleen, Paavalin alustus sinkkuillassa teemalla "yksin aina kaunihimpi". Vielä illan päätteeksi Jerusalemin piispa, Jaakob, puhuu aiheesta "pakolaiskysymys askarruttaa". Ovella on vielä gallupkysely, mitä mieltä hautausmaan uudesta valaistuksesta? Mutta ei hätää, Herra lähettää jonkun peräkylän Taavin todistamaan hänestä. Taavi jakaa traktaatteja kirkon läheisyydessä ja niissä lukee: ”Jeesus pelastaa”.

6.Nimes Jeesus häväistyksi tulee synnin retkillä,

Sanas väärin käytetyksi ilkeimmällä leikillä,

perkelettä huudetaan. Ollaan hänen vankinaan

kadotukseen tuomituita, kootaan tulehensa puita.

7.Etkö luule hämmästyväs silloin vaivaa helvetin,

koska tuoni piirtää seinääs: »Mene, tekel, ufarsin».

Astu Herran etehen vastaamahan syntinen,

edessäs on kuolon retki, nyt on sulla viime hetki.

Olin Savossa, kirkossa, sakastissa ja valmistautumassa kirkonmenoihin ystävien kanssa. Kävimme läpi käytännön järjestelyjä. Silloin tuli ovesta sisälle vanha mies ja hän huohotti raskaasti. Hän puhui epäselvästi ja tuskin kuuluvasti. Itse mietin, mikä miehen asia olikaan, miten pitäisi toimia? Silloin vanha kappalainen meni miehen viereen ja kuunteli aivan hänen vieressään tämän vuodatusta. Kuulin joitakin kuiskauksen sanoja, joiden keskeltä erottui mm. synti. Pappi julisti miehelle synnit anteeksi ja taputti häntä olalle. Mies tyyntyi hetkessä, teki sakastissa u-käännöksen ja palasi kirkkoon. Upeaa, ajattelin, tätä varten me olimme koolle tulleet, että ihminen ja Kristus voisivat kohdata ja Jeesuksen elämä virtaisi syntiseen parantavasti.

8.Kansat pakanuuden maista kaukaa meren luodoista,

jotka vähän tiesit laista, vaan ei mitään uskosta,

saavat viime päivänä kristittyä häväistä.

Joka eli loppuun asti pakanaakin pahemmasti.

9.Yhä kuullaan saarnattavan katumusta,

uskoa, autuutta myös tarvittavan, sieluillemme lepoa,

vaan kun turhuus rakas on, niin on kansa tunnoton,

ettei Herran sanaa kuule, ei sen tekijäksi tule.

Kaikilla on pallo hukassa ilman Jeesusta, ilman Jumalan sanaa. Tästä seuraa mitä hullumpia kuvitelmia, mielipiteitä ja päätelmiä pelastuksesta, Jumalasta ja ikuisuudesta. Eräs tanskalainen pappi sanoi aikoinaan että katuojan juoppo, joka uskoo Jumalaan, on luterilainen pyhimys. Tämä herätti hilpeyttä ja kiukkua. Ilmeisesti hän tahtoi vetää maton katolisen pyhimyskulttuurin alta? Mutta Raamatun mukaan pyhä ihminen on armahdettu syntinen, joka elää uskossa Jeesukseen. Silloin hän on samalla kertaa syntinen ja armahdettu. Tämä on vaikea yhtälö, joka aukeaa vain Pyhän Hengen kautta Raamattua lukemalla. Sillä ei meitä viime kädessä synti kadota, vaan se, ettemme tarvitse Jeesusta.

10. Voi, voi, viheliäisyyttä elämäsi lopulla,

jos sä kohtaat iäisyyttä nukkuvalla tunnolla!

Lasken siis rukoillen nöyräst' Herran etehen,

tee jo asiastas tosi, suur on muuten vahinkosi.

Ihmisen apu tulee aina Herralta ja vain Herralta, muut odotukset tuottavat pettymyksen. Väliaikaista helpotusta voi saada ihmisiltä, luonnosta, syömällä, nukkumalla, erilaisilla mielen ja ruumiin tyydytyksillä. Sisältöä tuovat aistilliset, tahtoa ja tiedonnälkää tyydyttävät asiat, mutta tosi paikan tullen ne ovat kaikki kevyttä kamaa - pelkkää huumetta, joiden vieroitusoireet puistattavat ja hikoiluttavat, valvottavat ja masentavat. Sillä ihmisen perusongelma on aina synti, synnin vaikutus ja seuraus. Eikä syntiä saa pois puhumalla, eikä syyllisyydestä voi vapautua kuin Jumalan avulla - tarvitaan Jeesus.

"Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua. Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä. Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä." Ps.130:6-8.

Ihminen tarvitsee sovituksen ja lunastuksen, puolestapuhujan ja armahtajan vapautuakseen synnin seurauksista. Syntinen hän on hautaan saakka, mutta on toista elää armahdettuna kuin pahalla omatunnolla.

Armon askeleet ovat yksinkertaiset, mutta vaikeat:

1.Kuuntele, kun Jumala kutsuu sinua!

2.Tule syntisenä Kristuksen armahdettavaksi.

3.Pyydä syntejäsi anteeksi.

4.Ota vastaan Herra ja hänen armonsa.

5.Suostu toisten uskovien kaveriksi.

6.Jää Jeesuksen seuraan joka päivä.

7.Kulje elämäsi katse tähdättynä taivaaseen.

Suuri Jumala, iankaikkinen Herra, joka olet rakastanut maailmaa niin paljon, että lähetit meille Jeesuksen, anna armo syntisille tässä ajassa. Anna maailman nähdä oma tilansa ilman sinua ja sinun kanssasi, ilman armo ja armon kanssa. Kiitos, että tulit pelastamaan syntisiä. Lahjoita meille pyhyyttäsi pahuuteemme, avaa meille valtakuntasi ovi käydäksemme sisälle maailmasta ja anna tahtosi tapahtua elämässämme, ettemme olisi kuoleman omat. Anna synnit anteeksi - nyt. Aamen.

Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni.

"Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani. Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä. Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. Minä olen vannonut ja tahdon sen täyttää: noudattaa sinun vanhurskautesi oikeuksia. Minä olen kovin vaivattu; Herra, virvoita minua sanasi jälkeen." Ps.119:103-106.

Raamatun sanalla on ihmeellinen pelastava ja parantava vaikutus ihmismieleen. Nälkäiselle se maistuu hyvälle. Kaipaavalle se tuo toivoa. Matkaavalle se antaa valoa askeleihin. Vaivatulle se antaa runsaasti virvoitusta.

Suomen suveen mahtuu hyvin yksi päivä, jolloin kuunnellaan Jumalan sanaa ilman kiirettä. Sen sanan rinnalla kaikki muu on on vain kehällistä ja ajallista. Ja tuon sanan todistuksen keskuksessa näemme elävän Jumalan, Kristuksen Jeesuksen.

Meillä on tarkoitus pitää taas kesäseurat vanhassa heinäladossa Kuusjoella (Salo), kesänviettopaikassamme, Raatalantie 460, 10.7. sunnuntaina klo 14.00 alkaen.

Pidämme parin tunnin jälkeen kahviväliajan ja sitten vielä jatkamme. 

Ystävät jakavat sanaa uskonsa mukaan ja lisäksi on vapaasana. 

Joten varaudu todistamaan Jeesuksesta, jos sydämesi siihen kehottaa.

Kiitos Herra, että siunaat heitä, jotka sinua etsivät, odottavat ja rukoilevat.

Jumalan puutarhassa

Kesän tulo on aina mieleenpainuva täällä pohjolassa, eivätkä etelän ihmiset ymmärräkään, miten paljon me iloitsemme auringosta. Sillä me tiedämme ja tunnemme nahoissamme, että tämä on vain hetken ilo, joka muuttuu pian taas koleaksi. Merkillistä, että muistoissa kuitenkin usein mieleen painuvimmat hetket ovat sellaisia, jolloin ei ole tapahtunut juuri mitään? Ehkä niissä on ollut taivaallista rauhaa ja ikikesän odotusta fingerporillinen? Ehkä myöskin hetken pysähtyminen normaali rutiinista on ollut tärkeää, että koneisto voisi levätä hiukan? Onhan tunnettua, että uskovatkin ovat varsin kiireisiä ja monesti kovin kuormitettuja. Muistan, kuinka itsekin tein lujasti töitä ja lepotilassakin työstin mielessäni jo seuraavia töitä. Milloin siis lepäsin? Silloin, kun taju oli vähän aikaa kankaalla! Ahkera ihminen tuntee syyllisyyttä lepäämisestä, sillä hän ei koe voivansa antaa itselleen silloin suorituspisteitä - hän ei ansaitse mitään. Tästä alkaa yleensä lainalaisuus ja tekojentie, joka uuvuttaa niin uskovan kuin hänen seuralaisensakin. Neuvojat sanovat silloin: Yritä edes, koeta jaksaa, nouse ylös, vauhtia, eteenpäin ja kyllä sä olet aika hyvä....

Paratiisin jälkipyykissä meille jäivät rikkaruohot muistuttamaan maata kalvavasta kirouksesta, jonka Jumala asetti synnin seurauksena. Aatamin olisi pitänyt ryhdikkäästi kieltäytyä miellyttämästä vaimoaan sinä kohtalokkaana päivänä. Sitä vaivaa nyt kannamme ja yritämme kiertää mahdollisuuksien mukaan, siirtää rasituksen muille ja teettää köyhille työn vaivan, sekä selvitä kaikesta vain rahalla, politiikalla ja urheilulla?

"Ja Aadamille hän sanoi: "Koska kuulit vaimoasi ja söit puusta, josta minä kielsin sinua sanoen: 'Älä syö siitä', niin kirottu olkoon maa sinun tähtesi. Vaivaa nähden sinun pitää elättämän itseäsi siitä koko elinaikasi; orjantappuroita ja ohdakkeita se on kasvava sinulle, ja kedon ruohoja sinun on syötävä." 1.Moos.3:17-18.

Viivymme aina jonkin aikaa puutarhassa perusparannus töissä näin kesän alkaessa. Korjaamme talven jälkiä ja vaurioita, huomioimme ne taimet, joiden elämä on päättynyt luonnon mullistuksiin ja kylmyyteen, lumen painoon ja villieläinten ruoaksi. Kuitenkin on yksi sitkeä kokonaisuus, joka selviää aina ja kaikkialla ilman huoltoa, lannoitteita, leikkaamista, tukemista ja ihmisapua - kirouksen rikkaruohot. Niitä ihailevat ilmeisesti vain biologit ja lampaat laidunmailla? Ne tulevat yhtä varmasti kuin kesä joka vuosi näkyviin. Ilmeisesti suurin vaiva meidänkin pienessä puutarhassamme on juuri rikkaruohoista? Mutta minkäs teet, ei ole vaihtoehtoja, jos haluaa saada edes hieman kauneutta näkymään pihalla. Toki muistan vieläkin kouluajoilta monen rikkaruohon latinankielisen nimen ja heimon, mutta ei niitä saa nimellä poistumaan?

Rikkaruohot ovat kuva ihmisen syntisyydestä, ilman mitään ponnistelua ne ilmenevät monella eri tasolla ihmiselämässä. Kerrotaan, että eräs mies kysyi toiselta: - mitä pitää tehdä joutuakseen helvettiin? Tähän toinen vastasi: - Ei mitään, odottelee vaan rauhassa! Niinpä niin, luonto pitää huolen lopusta. "Kun jumalattomat rehottavat niinkuin ruoho ja väärintekijät kaikki kukoistavat, on se heidän ikuiseksi häviöksensä." Ps.92:8.

Virsikirjan vanha virsi 1500 luvulta kertoo hyvin synnin rikkaruohojen vaivan, joka on aina kiusannut ihmistä. Siihen aikaan tämmöistä tekstiä tuli vielä piispan äänenpainolla: (Laurentius Petri Gothus 1572. Suom. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605. Uud. komitea 1867, 1937, 1984.)

1. Ihminen synnissänsä kauan maannut Tään äänen ylhäält' oli kuulla saanut: Jo nouse, päivän koi on valistanut, Sen kirkas valkeus maailmaa lohduttanut.

2. Hän kysyi: kenen ompi ääni tämä? - Enkeli olen Herran lähettämä: Nyt aik' on Herran puoleen

sielus kääntää, Hän tahtoo kuulla aamuvirtes ääntä.

On varsin kammottavaa nähdä eräänä päivänä, että on elänyt synnissä kuin sika pellossa, maannut sonnassaan ja luullut olevansa puhdas? Oma puutarha on kuin rikkaruohojen viidakko.

Enkeli oli silloin paikallaan Herran asialla, mutta nykyään enkelit ovat ihmisten mielissä lähinnä taikauskon välineitä ilman vakavaa sanomaa pelastuksen tarpeellisuudesta.

3. Hän sanoi: sielu suruinen ei laula Niin kauvan kuin sen sitoo synnin paula, Ja sitä kuolon ies rasittaapi. Vaan kukas siitä pelastuksen saapi?

4. Se vastas: sielua, kun syntiin nääntyy, Jo etsii Herra, ennenkuin se kääntyy; O sielu, katso, Herra

sanans suopi, Ja armons paisteen kirkkaan sulle suopi?

Koko olemassaolon taistelun keskuksessa ovat synti ja armo. Kääntymyksen välttämättömyys ja Kristuksen löytyminen ovat avainasioita. Tässä kaikessa tulee kuulla Jumalan sanaa, siitä usko löytyy. Rikkaruohot poistuvat vain työllä - taivaallisella työllä. Sairas paranee, kun saa oikeaa lääkettä.

5. Täst' alkoi syntinen nyt rauhaa saada, Kun kuul', ett' armo Herran ei voi laata, Näin kiitti siitä sydämell' ja suulla, Nyt laulain aamuvirttään Herran kuulla:

6. Suo, Jumal' armias, mulle armos loistaa Pois pimeys mun sielustani poista! Sun vala valkeutes

mieleheni, Vuodata rakkautes sydämeeni!

Kristus valo loistaa. Kauan kaivattu Jumalan rauha tunkeutuu koko ihmisen olemukseen niin, että uusi laulu ja kiitosmieli täyttävät olemuksen. Kuka jaksaa olla pimeässä kauan ja kun kerran on päässyt valoon, haluaa aina olla valossa. Kristus on Jumalan valo ja vain hän. Sydämen puutarha alkaa kukoistaa, Jumalan kesä on tullut.

7. Aurinko armas, ennustettu ennen, Sä Kristus, koitit meille viimein tännen, Armollas kadotuksest'

auttamahan, Jumalan lapsiks meitä saattamahan.

8. Kiitokses Herrallen siis, sydän, kanna, Ett'ei hän synnissäs sun maata anna! Tuntuihan kuin ois

kahle ahdas päällä, Kosk' olit synnin vallassa sä täällä.

9. Siis sua, Jesus, huudan avukseni, Kun synti pyytää voittaa sydämeni; Kun synti kiusaa, ole

tykönäni, Mun väkevyyteni ja elämäni!

Vapahtaja tuli pelastamaan ihmisen synnin, kuoleman ja perkeleen hirmuvallasta, sillä ilman Jeesusta hän olisi ollut hukassa ikuisesti. Kun kovat kahleet ovat poissa, on tosi kevyt olo. Mutta pelastuksesta huolimatta uskova tuntee rikkaruohojen jatkuvasti kiusaavan häntä ja siksi hän rukoilee Herraa apuun joka päivä, ettei synti saisi häntä valtaansa. Näissä kisoissa Kristus on uskovan elämä ja voima. Samalla tulee uskovan elämään uusi ulottuvuus, kiitollinen mieli, joka tuntuu joskus sydämessä asti.

Uusi Kristus-elämä on taivaan lahja, jossa tuntuu ja maistuu kadotettu paratiisi. Siinä tulevat osaksemme Kristuksen rauha, voitto vihollisista hänen uhrissaan ja lukemattomat ihanat lupaukset, joita uskovina ammennamme päivittäin Raamatusta. Näillä eväillä tähyämme tulevaisuuteen luottavaisina ja iloisina, pelastettuina. 

"Niin Herra antoi Israelille koko sen maan, jonka hän oli vannonut antavansa heidän isilleen; ja he ottivat sen omaksensa ja asettuivat siihen. Ja Herra soi heidän päästä rauhaan kaikkialla, aivan niinkuin hän valalla vannoen oli luvannut heidän isillensä; eikä yksikään heidän vihollisistaan kestänyt heidän edessään, vaan kaikki heidän vihollisensa Herra antoi heidän käsiinsä. Ei jäänyt täyttämättä ainoakaan kaikista niistä lupauksista, jotka Herra oli antanut Israelin heimolle, vaan kaikki toteutui." Joos.21:43-45.

On tärkeää kuunnella, mitä Herra puhuu, ja vähemmän kiinnittää huomiota, mitä ihmiset milloinkin sanovat. Ilmassa on niin paljon turhia sanoja, joista ei ole mitään hyötyä, eksyttäviä sanoja, jotka uuvuttavat ja vievät harhaan - eroon Kristuksesta. Jumalan uskollisuus on ikuista.

Elämän tasapaino löytyy Kristuksen yhteydessä, silloin Herran sana vakauttaa heiluvan mielen. Sillä monenlaiset tunteet, tunnelmat, mielialat ja näkymät riepottavat ihmisparkoja pitkin ja poikin. Mutta muuttumaton, iäti kestävä Jumalan sana on vakaa ja turvallinen, luotettava ja kantava. Siihen meitä kehottaa tarttumaan itse Jumala joka päivä. "Säilytä, poikani, isäsi käsky äläkä hylkää äitisi opetusta. Pidä ne aina sydämellesi sidottuina, kääri ne kaulasi ympärille. Kulkiessasi ne sinua taluttakoot, maatessasi sinua vartioikoot, herätessäsi sinua puhutelkoot. Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie…" Snl.6:20-23. Kristityillä on taivaallinen isä ja äitiseurakunta, jotka ohjaavat meitä Hyvän Paimenen seurassa viheriäisille niityille lepäämään. Jos siis kristityt suhtautuvat kuuliaisesti ja kunnioittaen Jumalan opetukseen, sana vie heitä valaistua tietä. Olen joskus pimeällä tiellä ajaessani autolla sammuttanut muutamaksi  sekunniksi ajovalot, silloin en ole nähnyt mitään, enkä lainkaan tietä. Tilanne on ollut mahdoton ja siksi valojen palautuminen on ollut välttämätön. Kuitenkin nykykristillisyyden suurinta muotia on järjestää hengellisiä tilaisuuksia, joissa on mahdollisimman vähän Jumalan sana esillä. Seurauksena on rikkaruohojen raju lisääntyminen. Mutta paratiisiin takaisin päästään vain sanan kautta. Kun syö Jumalan sanaa silmä kirkastuu ja tulee kiitollinen mieli.

Sinä, Herra olet pannut meidät ihmiset pihalle paratiisista, vaikka olisimme siellä tänään kovin mielellämme. Parhaatkin tekomme yrittää olla kunnon ihmisiä ja kristittyjä on vain kehnoa tekopeliä, jossa puudumme pahasti. Auta meitä, Kristus, kun rikkaruohot rehottavat sydämessämme ja seurakunnassa ja peittävät näkyvistä kaiken taivaallisen ilonaiheen, rakkauden, uskon ja toivon. Ilman sinua makaamme synnissä ja hukumme siihen, ilman sinua putoamme syvyyteen. Anna meidän maistaa sinun hyvyyttäsi, Jeesuksen nimessä ja veren voimassa.  Vie meidät lepoosi, paratiisiin, jossa sinä olet meidän kanssamme. Aamen.