Pysäkillä

Ovikello soi. Menin avaamaan. Siellä seisoi nuori nainen, joka hengästyneenä kertoi vanhan naisen kaatuneen linja-autopysäkillä kotimme edessä ja loukanneen jalkansa. Heitä samalla pysäkillä seisseitä oli sitten mennyt naisen avuksi ja olivat nostaneet tämän pystyyn, mutta naisen jalka ei kannattanut, joten tarvittaisiin tuolia apuun. Annoin heille yhden tuolin, joka kiikutettiin tädin alle. Pian ovikello soi jälleen ja sama nuori nainen tuli pyytämään vettä, kun mainittu täti tarvitsi sitä välttämättä. Annoimme lasin vettä. Pian tuli ambulanssi ja ammattiauttajat veivät tädin hoitoon. Linja-autokin tuli ja terveet menivät sillä kaupunkiin. Hyvä. Vaikeuksissa elämän tarpeet supistuvat kovin vähäisiksi, samoin ystäväpiiri. Joillakin ei ole muita ympärillään kuin ammattiauttajat, kun lankeemus sattuu kohdalle? Entä sitten, kun ihminen kaatuu pysäkillä yksin tai yöllä, kun muut nukkuvat? Mutta harva ajattelee aamulla noustessaan päivään, että tänään elämäni tärkeimmät asiat ovat tuoli, vesilasi ja ambulanssi?

Ajattelin noita elementtejä, tuolia ja lasia, ne ovat tuttuja, mutta ambulanssissa en ole ollut. Lapsena oma pieni tuoli oli elintärkeä ihmisyyden mitta, jo korkeutensakin (matala) puolesta. Tuntui siltä, että kuului yhteisöön, kun oli oma tuoli ja kodissa oli sille valittu oma paikka. Lastenseimessä oli myös pienet tuolit koko porukalle. Koulussa oli totuteltava kahdenistuttaviin pulpetteihin, jotka olivat siihen aikaan muodissa. Ilmeisesti siinä oli ollut jokin pari-filosofinen ajatus ohjaamassa puusepäntilauksia, olisihan ollut yhtä helppo tehdä yhden tai kolmen koululaisen pulpetti? Muistan kyllä hyvin kaverin jonka kanssa istuimme monta vuotta vierekkäin kansakoulussa, mutta en tiedä tuntisinko häntä enää jos kohtaisimme? Myöhemmin on tullut istuttavaksi monta tuolia, hyviä ja huonoja, nojallisia ja ilman, rutisevia ja ryhdikkäitä, pehmusteilla ja ilman, puuta, rottinkia ja muovia. Jonkin tehtävän yhteydessä on tullut sanotuksi päässeensä tilapäisesti johonkin tuoliin. On istuttu parturin ja hammaslääkärin tuolissa, linja-auton, taksin, lentokoneen, junan ja laivan tuolissa. On istuttu pihatuolissa ja aurinkotuolissa. Joskus on ollut autossa mukana taittava retkituoli.

 

Jokaiselle ihmiselle tulee kerran päivä, jolloin kaikki rakennelmat murtuvat, hajoavat ja temmataan pois. Tavaran käyttöoikeus loppuu ja punaleimaisetkin tuotteet menevät vanhaksi, on ohi viimeinen käyttöpäivä. Sen keskellä istuu kuihtunut, kulunut, raunioitunut ihminen, jonka osaa ei kukaan kadehdi - päinvastoin, ihmiset ajattelevat, että on varjelus, ettei ole itse samassa tilassa. Siellä ihminen katselee tavaransa keskellä elämäänsä kuin uusin silmin miettien, mikä onkaan lopulta tärkeää, mistä ei millään luopuisi. Inhimillisesti arvokas tuntuu silloin roskalta, jonka saa kantaa mihin tahansa huusholliin, huutokauppaan, kirpputorille tai kierrätyskeskukseen. Kulta ja muut arvoesineetkin ovat kovin köykäisiä ja himmeitä loistossaan - mitä niillä enää saa, mikä vaiva olikaan niitten hankkimisessa? Paras uskonto on silloin kuin varjo ja sumuinen päivä, jonka loppumista vain odottelee auringon säteitten myötä. Se on kuin omin käsin tehty huone, jonka eristeet ovat alkaneet falskata ja josta ulkoilman kylmyys tulvii sisälle joka raosta ja katto vuotaa, perustus on murtunut monesta kohdalta. Jos siellä tyhjässä huoneessa on vielä se suvun ainoa omin käsin tehty tuoli istujan alla ja sekin horjuu, olisi aika tehdä johtopäätöksiä?

Elämän syysmyrsky on kova koetus pitkän lämpimän huvikesän jälkeen. Myrsky repii kaiken hajalle, vie peitteet ja suojat pois, tekee alastomaksi, avuttomaksi. Sivistys, porvarillinen omistusoikeus, menestyksen kulissit ja suosion pokaalit lentävät tuuleen. Ei tule enää kutsuja, kehuja, eikä lautakuntapaikkoja, ei kukaan ole innostunut rauniosta? Tuntuu kuin hänestä olisivat kiinnostuneet vain naakat ja nekin vain hänen savupiipustaan pesäntekoaikana? Job 19:16-19. "Minä kutsun palvelijaani, eikä hän vastaa; minun suuni täytyy nöyrästi rukoilla häntä. Hengitykseni on vastenmielinen vaimolleni, hajuni on äitini pojista ilkeä. Poikasetkin halveksivat minua; kun nousen, niin he puhuvat minusta pilkkojaan. Kaikki seuratoverini inhoavat minua, ja ne, joita minä rakastin, ovat kääntyneet minua vastaan."

Ihmiskunnan murrosaikoihin on aina syntynyt joitakin uskonnontapaisia ilmiöitä, jotka ovat levinneet kuin rikkaruohot pihalla ilman kastelua ja hoitamista. Eräs tällainen on ollut Deismi (deus - jumala), agnostismin-piirteinen käsitys, jonka mukaan kaikkeuden järjestelmällisistä piirteistä on vastuussa Jumala, joka ei kuitenkaan vaikuta kaikkeuden tapahtumien kulkuun luomisen jälkeen. Tämä käsitys tuli vallalle 1700-luvulla, se oli eräänlaista pehmo-ateismia? Tämä sairaus tarttui myös kirkkoon ja sen seurauksena monet työntekijät kokivat, että heidän täytyi ottaa itse asiat hoitaakseen, kun Jumala ei saanut mitään aikaan? Papistosta tehtiin silloin valtionvirkamiehiä, jotka eivät saaneet julistaa uskontoa vapaasti. Tällainen puolivillainen kristillisyyden varjo on menestynyt hyvin kaikkina aikoina, koska se on ihmisvetoista. Tällainen kuiva, hedelmätön oppi sopi uskosta osattomille ja Kristuksen kieltäjille. Sieltähän oli karsittu Raamatun totuudet ja ihmeet pois, ei ollut uskonhenkistä todistusta Vapahtajasta, ainoasta pelastajasta. Jeesus oli saatu pois päiviltä kuin ajanlaskun alkuaikoina Jerusalemissa. Oli alkanut järjen erämaan vaikutusaika, johon ihmismielet ajettiin toivottomuuteen. Keitaita ei ollut, elämänvesi kiellettiin ja sielut riutuivat ja rasittuivat kuin itsemurhakandidaatit. Ajateltiin, että kun ei ole enää syntiä, ei syyllisyyttä, niin sen seurauksena tulee ilo ja rauha kuin itsestään olohuoneeseen? Kun ei ole tulevaa tuomiota, helvetinpelkoa, ei parannusta ei kääntymystä, niin voi rauhassa nautiskella ja ilossa elellä elämäänsä velaksi ja koroilla (nytkin, ajassamme korot ovat hyvin alhaiset ja se on länsimaisen hyvinvoinnin edellytys. Ihmiset velkaantuvat lisääntyvästi). Kaiken tämän hulluuden kuorutukseksi on sitten vielä viljelty pitkään ja hartaasti oppia kuoleman sovittavasta vaikutuksesta jokaiselle ihmiselle. Kuolema on nostettu Kristukseksi, joka avaa ihmiselle taivaan ja saa kaiken menneen unohduksiin, samoin kuin kristillisyydessä vain syntien anteeksiantamuksen Jeesuksen Golgatan uhrin kautta.

Mutta eräs uskova kirjoitti taannoin: Ps.119:127. "Sen tähden minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa, enemmän kuin puhtainta kultaa." Sama kaveri on kokenut Jumalan yhteydessä taivaallista rauhaa niin syvästi, että kirjoitti:  Ps.119:165. "Suuri rauha on niillä, jotka rakastavat sinun lakiasi, eikä heille kompastusta tule." Toinen samanhenkinen kirjoittaa: Ps.3:9. "Herrassa on pelastus; sinun siunauksesi tulkoon sinun kansallesi. Sela."

Lasi vettä janoiselle on pieni ja yksinkertainen asia, jonka antaminen onnistuu kenelle tahansa. Se on elämän edellytys, sillä ilman vettä kuolee muutamassa päivässä. Mutta asia on niin mitätön, ettei sitä osaa arvostaa kuin todellisessa tarpeessa.

Vesi on myös esikuva Jumalan sanan pelastavasta vaikutuksesta. Sen saaminen on kuva Jumala-yhteydestä. Jeesus antaa janoavalle elävää vettä, joka synnyttää sen saajassa uuden elämän lähteen.

Maailma tarjoaa omaa vettään ihmiselle ja kehuu sen maasta taivaaseen, mutta se ei tuo elämää. Se vain väsyttää, uuvuttaa, sillä siihen on saatu niin paljon valhetta, toivottomuutta, epäuskoa ja kaikenlaista pakanuutta. Se on tappava sekoitus tosiasioita ja myrkkyä, joka huumaa, huiputtaa, kaataa, saa ihmiset tekemään pahaa, tappelemaan, valehtelemaan, himoitsemaan, pilkkaamaan Jumalaa Luojana, Lunastajana ja Pyhittäjänä, sekä lisäksi hänen omiaan.

Mutta Jumalan vesi on erilaista, se vie ratkaisun paikalle ja uudestisynnyttää sielun, tekee uskovan, antaa rohkeuden, raittiuden ja rakkauden. Se kirkastaa Kristuksen mielen ja muuttaa sisältäpäin kantajansa. Minäkin sain tätä vettä omalla Sykarin kaivollani (Joh.4.), enkä tiennyt olevani sen tarpeessa tai sen arvoinen, en etsinyt sitä, enkä osannut pyytää sitä. Siihen asti minulle oli tarjottu vain maailman vettä.

Nyt on sitten Jumalan vesi tullut jokapäiväiseksi ja sitä annetaan kaikille muillekin tarvitsijoille. Puhtaan veden jakamisesta on tullut elämäntapa. Sitä olen tehnyt ihan työkseni ja nykyään teen eläkkeellä hieman hitaammin ja harvemmin. Eivät ne, jotka ovat kieltäytyneet tästä ilosta, tiedä mitä ovat menettäneet. Mutta kerran sekin heille selviää, miten arvokasta vesi olisi ollut - mutta sitten se on jo liian myöhäistä. Luuk.16:24. "Ja hän huusi sanoen: 'Isä Aabraham, armahda minua ja lähetä Lasarus kastamaan sormensa pää veteen ja jäähdyttämään minun kieltäni, sillä minulla on kova tuska tässä liekissä!'" 

Mutta vielä Herran Henki ja hänen seurakuntansa tekevät kaikkensa herättääkseen janon sieluissa. Se on Jumalan tahto meihin nähden. Rukouksemme voisikin olla tässä ajassa, että Jumala pysäyttäisi hukkuvat sielut. Ilm.22:17. "Ja Henki ja morsian sanovat: "Tule!" Ja joka kuulee, sanokoon: "Tule!" Ja joka janoaa, tulkoon, ja joka tahtoo, ottakoon elämän vettä lahjaksi."

1.Mun sydämeni syntinen, oi katso alta kuormien:

On tahroistasi puhdistus ja kahleistasi vapahdus,

on armolähde verinen, on anteeksantamus.

2.Mun sydämeni uskoton, oi katso alta tuomion:

Sua etsii Kristus vieläkin, sua vartoo silmin kutsuvin.

Hän yhä uskollinen on, sua huutaa takaisin.

3.Mun sydämeni sortunut, oi katso, ristiinnaulitut

sua kädet kutsuu rakkahat, sun rumat velkas maksavat,

sun häpeäs, ties harhailut, ja kotiin kantavat.

4.Mun sydämeni rauhaton, oi katso: sulle rauha on.

Sun haavoihis sen vuotavan nyt tahtoo tuska Karitsan.

Tapahtuu sulle mahdoton: sovitus Jumalan.

   

Ensio Kurki-Suonio, s. 1896

Herran asetukset ovat oikeat, ne ilahuttavat sydämen. Herran käskyt ovat selkeät, ne valaisevat silmät. Ps.19:9

Neh.1:5-6. Minä sanoin: "Oi Herra, taivaan Jumala, sinä suuri ja peljättävä Jumala, joka pidät liiton ja säilytät laupeuden niille, jotka sinua rakastavat ja noudattavat sinun käskyjäsi,  olkoon sinun korvasi tarkkaavainen ja silmäsi avoin kuullaksesi palvelijasi rukoukset, joita minä nyt päivät ja yöt rukoilen sinun edessäsi palvelijaisi, israelilaisten, puolesta, tunnustaen israelilaisten synnit, jotka me olemme tehneet sinua vastaan; sillä minäkin ja minun perhekuntani olemme syntiä tehneet!

Rajoja ja rajoittuneita

Loin pihaa puhtaaksi lumesta, ohi kulki monia ihmisiä sen parituntisen urakan aikana. Kehitysvammaisten ryhmät erottuivat muista kulkijoista äänekkäiden huudahduksien tähden, muut kulkivat synkkä ilme kasvoillaan lumessa tarpoen. Työaikaan ohikulkijat olivat eläkeläisiä, aktiivimallityöttömiä tai sitten tavallisia ja eri tavoin sairaita ihmisiä. Muut tekivät tähän aikaan rahaa tahoillaan. Meidän maassamme osa tienaa ja rahoittaa, osa vain nauttii kansalaisluottamusta. Nykyään valtio on ottanut hoitaakseen vähäosaiset, väliinputoajat,vanhukset, sairaat, turvapaikanhakijat. Lapsuuteni aikaan ei kukaan selvinnyt ilman toisten apua ilman työtä, ei ollut sosiaaliturvaa, lähimmäiset olivat hyväntekijöitä ja monissa kodeissa se oli normaalia arkipäivää, peräkamariin ja tupaan mahtuivat kaikki tarvitsevat. Ruokaa annettiin kulkijoille ja yösijaa, juttuseuraa, rukouksia, hevoskyyti.

Israel on asetettu paljon vartijaksi, koska Jumala on nimennyt sen omaisuuskansakseen. Siitä ei äänestetä. Etuoikeuden lisäksi sillä on erityinen paine maa-alueensa ja sanomansa puolesta. "Ja Herra puhui Moosekselle sanoen: "Käske israelilaisia ja sano heille: Kun te tulette Kanaanin maahan - se on se maa, jonka te saatte perintöosaksenne…" 4.Moos.34:1-2. "Kun Korkein jakoi perinnöt kansoille, kun hän erotteli ihmisten lapset, silloin hän määräsi kansojen rajat israelilaisten luvun mukaan." 5.Moos.32:8.

Mutta kaikkein tärkein ja keskeisin tähän kansaan liittyvä asia on Messias, Jeesus Kristus, maailman Vapahtaja, joka syntyi juutalaisista. Hänessä on pantu raja ihmisen ja ihmisen välille, Jumalan valtakunnan raja. Joulun historiallinen julistus kuului: "Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." Luuk.2:10-12. Nyt Israelinmatkalaiset viedään katsomaan oletettuja pyhiä paikkoja, jotka liittyvät niihin aikoihin, mutta kaikkien ihmisten syvin tarve on tulla Jeesus-uskoon, vaikka ei ikinä kävisi Paimiota kauempana.

Meillä ovat omat rajoituksemme elämässämme ja niiden kanssa on suostuttava elämään. Aika on suuri rajoittava tekijä, jota ei voi muuttaa, emme voi lisätä päiviemme määrää. Sielumme liikkeet ovat rajoittavat ja velvoittavat. Asuinpaikkamme, kotimme, työmme, tehtävämme, sukumme, ystävämme, taloutemme rajoittavat meitä. On siis erinomaisen arvokas asia löytää Jumala, koska vain hän voi avartaa näkemystämme ja antaa olemassaolollemme merkityksen. "Jumala, joka on tehnyt maailman ja kaikki, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu käsillä tehdyissä temppeleissä, eikä häntä voida ihmisten käsillä palvella, ikäänkuin hän jotakin tarvitsisi, hän, joka itse antaa kaikille elämän ja hengen ja kaiken. Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; Apt.17:24-27. Jumalan sana ohjaa totuuteen, vapauttavaan totuuteen, hänen määräämissään ajoissa ja rajoissa. Ne ovat ihmisen Jumala-suhdetta varten.

Monet hapuilevat ja löytävät Jumalan, suurin osa ei koskaan. Maailma ilman Jumalaa on tavallista taapertamista ja purnaamista, se on valoton, pimeä, kurja läävä, jossa ihminen syö elääkseen ja elää vain kuollakseen. Terveet hallitsevat, sairaat alistuvat, rikkaat ahnehtivat ja köyhät kerjäävät. Hautausmaalla on tasa-arvo – he eivät enää tee pahaa, valehtele, lakkoile, laiskottele, varasta, juopottele, alista, riko avioliittoa, himoitse. "Hänen päivänsä ovat määrätyt, ja hänen kuukausiensa luku on sinun tiedossasi; sinä olet asettanut hänelle määrän, jonka ylitse hän ei pääse." Job 14:5.

On kuitenkin suuri erehdys luulla, että tämän jälkeen alkaa kaikkien lepotila ja pehmeä tulevaisuus taivaan pumpuleissa, ei, nyt on tulossa tuomio, tuomari on kerännyt kaiken aineiston jokaisen ihmisen elämästä ja käräjät ovat oven edessä. Rikas ihminen on kerran tosi köyhä taivaan ylimmässä oikeusasteessa. Hän on rutiköyhä, hänellä ei ole armoa, ei hyviä tekoja, ei Kristusta, vain vaiva, kärsimys, ikuinen ero Jumalasta, tulijärvi ja helvetti. "Kaiken tämän lisäksi meidän välillemme on vahvistettu kuilu, että ne, jotka tahtovat mennä täältä teidän luoksenne, eivät voisi, eivätkä siellä olevat pääsisi kuilun yli meidän luoksemme'." Luuk.16:26. Kuilu näkyy hyvin kuoleman tuolla puolen, täällä se on uskonasia. Siihen on Herra laittanut rajan, jota ei voi ylittää kukaan. Tulee valomerkki, tarjoilu loppuu ja on aika maksaa lasku elämästään. Mutta millä maksat ylivelkaantuneena?

Nykyään ovat maailman ongelmat kasvaneet koko ajan meille liian suuriksi. Ihmiset asuvat paikka paikoin liian tiiviisti, luonto saastuu, hyvinvoinnin jätteet hukuttavat ympäristön, ilmalaatu on huonoa ihmisen laiskuuden, ahneuden ja rahanhimon tähden. Tulevaisuuden asiantuntijoina esiintyvät poliitikot ja kauppiaat, joista ennen sanottiin, että on laitettu pukki kaalimaan vartijaksi, tai sillä on ketunhäntä kainalossa? "He olivat hulluja, sillä heidän vaelluksensa oli syntinen, ja he kärsivät vaivaa pahojen tekojensa tähden." Ps.107:17.

Kuinka hulluksi voi tiede mennä osoittaa Yhdysvaltalaisen Penn Staten yliopiston tutkijoiden keksimä ratkaisu pitkänmatkan avaruuslentojen ruokaongelmaan. He eivät voi hyväksyä rajaa, joka asettaa koko ihmiskunnan maapallolle, siksi he mielivät Marsiin? Kansainvälisellä avaruusasemalla on jo käytössä virtsan kierrättäminen juomavedeksi. Myös ihmisen ulostetta voidaan kierrättää syötäväksi kelpaavaksi ruoaksi. Kaiken lisäksi lopputulos on ravintoarvoiltaan varsin korkeatasoista, sanotaan. Ovat muuten kokeilleet jo? Keksinnön salaisuus ovat mikrobit, joita käytetään ulosteen hajottamiseen. Tätä mikrobia käytetään nykyisin eläinten ruokana. Siinä on 52 prosenttia proteiinia ja 36 prosenttia rasvaa, joten se olisi varsin terveellistä syötävää pitkillä avaruusmatkoilla, todetaan.

Hollantilainen Mars One-yhtiö suunnittelee valitsevansa monikansallisen 40 ihmisen ryhmän monivuotiseen koulutukseen. Koulutukseen osallistuvista seulotaan 2 miestä ja 2 naista laukaistavaksi yksisuuntaiselle matkalle kohti Marsia syyskuussa 2022. Ehkä kannattaa ottaa hyvät vakuutukset sukulaisten toimeentulon varmistamiseksi, jos vaikka jäävät reisuulle?

Uskokoon kuka tahtoo, mutta maalaisjärki sanoo, että nämä tutkijat pitäisi vapauttaa tehtävistään ja lähettää riittävän pitkälle lomalle ja uudelleen rippikouluun, jossa heille opetettaisiin uskon alkeet. Jos mieli askartelee sonnan syömisessä ja Marsissa, on kaverilla ilman muuta joku ruuvi löysällä? Ja miksi mennä Marsiin, jossa ei ole elämän edellytyksiä, Parempi on siis katsella kaukoputkella Marsia ja muita Luojan luomia taivaankappaleita, sekä tehdä vain Ahvenanmaan matkoja tai kävellä Turussa ja syödä perinteisesti perunaa, silakkaa ja ruisleipää.

Nykyään on tullut muotiin pyytää julkisesti anteeksi töppäyksiään ja samalla on myös tullut muotiin, etteivät ihmiset arvosta sellaista. Heidän mielestään ainoa oikea päätös olisi kärsimys, rangaistus ja hylkääminen. Ja varsinkin korkeissa viroissa olevat saavat olla kiitollisia, elleivät tuolit ole alkaneet heilua heidän altaan tyhmyyksien seurauksena. Ehkä hyvä-veli-järjestelmät ovat pitäneet heitä paikoillaan? Kansan syvät rivit ovat täynnä ihmisiä, joiden mielet ohjataan makkaralla ja kaljalla, tarjouksilla ja bonuksilla. Silloin puhutaan populismista, mutta se on jo pesinyt kaikkialle, totuudenpuhujat ovat vähissä; eikä heitä kukaan kannata, sillä se tietää vaivaa ja kärsimystä, sukellusta mielen motiiveihin ja omatunnon syväluotausta omien sanojen, tekojen, ajatusten ja laiminlyöntien valtavaan pihakaivoon, josta ei löydy likavettä?

Mutta ei kukaan selviä ilman virheitä ja monen elämä on kokonaan virheellinen, väärään suuntaan kulkevaa, tuhoon tuomittua, veitsenterällä olemista, sokeaa sähläämistä, toisten syyttelyä, omien vikojen piilottelua ja epäjumalien palvontaa. Ei ihme, että Jumala voi luottaa vain omaan Poikaansa, sillä muissa kaikissa on niin paljon vikaa ja puutetta. "…kaikki ovat poikenneet pois, kaikki tyynni kelvottomiksi käyneet; ei ole ketään, joka tekee sitä, mikä hyvä on, ei yhden yhtäkään. Heidän kurkkunsa on avoin hauta, kielellänsä he pettävät, kyykäärmeen myrkkyä on heidän huultensa alla; heidän suunsa on täynnä kirousta ja katkeruutta. Heidän jalkansa ovat nopeat vuodattamaan verta, hävitys ja kurjuus on heidän teillänsä, ja rauhan tietä he eivät tunne. Ei ole Jumalan pelko heidän silmäinsä edessä." Room.3:12-18.

Kaikki me tulemme Jumalan eteen vain saadaksemme anteeksi, emme voi muuta. Täällä on vain syyllisiä. Tärkein on opittava elämässä ja se on: Herra armahda minua!

Ihminen on kuin valtio pienoiskoossa, siinä ovat hallitsija, kuningas ja alamaiset, kansa. Ihmisen oma luonto, vanha ihminen on tuo surullisen hahmon kuningas, tuhoon tuomitun valtion istuva presidentti. Ja vaikka hän lupaisi yrittää parhaansa, ei siitä mitään tule, hänellä ei ole edellytyksiä hyvään - hän on synnin turmelema. Siksi Jumala lähetti meille Jeesuksen, uuden kuninkaan, vanhan tilalle, pelastamaan kadotetut. "Parempi on köyhä, mutta viisas nuorukainen kuin vanha ja tyhmä kuningas, joka ei enää ymmärrä ottaa varoitusta huomioon." Saarn.4:13. Hän tuli köyhäksi tähtemme, hän tyhjensi itsensä jumaluudesta ja otti orjan (vanhan kuninkaan) muodon, ihmisen osan. Vanha kuningas ei yleensä ota varoituksista vaarin, vaan kooheltaa hymyssä suin kohti kuolemaa vetäen muutkin mukaansa.

Jeesuksen asemaa kuvataan Raamatussa vankilaksi ja sitähän se on ihmisolemuksen liha ilman uudistavaa Jumalan Henkeä. Mutta Jeesus oli samalla ihminen ja samalla Jumala, erilainen kuin kaikki muut. Synnittömänä hän eli ihmisvuotensa, siksi hän saattoi sovittaa meidät pyhän Isän kasvojen edessä Golgatan ristillä. Hän oli täydellinen syntiuhri ja sijaiskärsijä, välimies. "Vankilasta tuo toinen lähti tullakseen kuninkaaksi, vaikka oli edellisen kuninkaana ollessa syntynyt köyhänä." Saarn.4:14.

Jeesuksen kuninkuus on taivaassa julistettu ja laki on hänessä täytetty viimeistä kirjainta myöten. Tämän uuden kuninkaan varassa voi jokainen halukas lähteä taivaaseen. Mutta kuningas on hiljainen ja nöyrä, hän puhuu ihmiselle evankeliumia, kun on sen aika. Ihmissydämissä menee raja, jonka vain Herra itse voi ylittää ja hänkin tekee sen vain pyynnöstä ihmisen vapaaehtoisuuteen vedoten. "Kaikkia niitä, joita minä pidän rakkaina, minä nuhtelen ja kuritan; ahkeroitse siis ja tee parannus. Katso, minä seison ovella ja kolkutan; jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, niin minä käyn hänen tykönsä sisälle ja aterioitsen hänen kanssaan, ja hän minun kanssani." Ilm.3:19-20.

Herra, elämme maailmassa, jossa on paljon rajoja ja rajoituksia. Vain vähän voimme niihin vaikuttaa? Näet, että me ihmiset teemme usein rajoja ympärillemme, läheisillemme, toisille ja itsellemme. Nämä rajat tulevat meille esteiksi ja muureiksi. Joskus emme kykene kuin toteamaan niiden vallan? Armahda suuruudenhullua maailmaa, joka luulee olevansa viisas, vaikka on äärettömän tyhmä, joka luulee olevansa rikas, vaikka on tosiasiassa rutiköyhä, joka luulee olevansa voimakas, vaikka on heikkouden alainen, joka luulee olevansa kunnossa, vaikka on läpikotaisin turmeltunut, joka luulee olevansa hyvä, vaikka on kurja syntinen, joka luulee elävänsä aina, vaikka kuolee kohta. Jeesus kolkuta vielä, kutsu vielä, tule keskellemme, sydämiimme - auta meitä rajoittuneita.