Kun liikennekulttuuri alkoi autoistua liikaa, niin päättäjät keksivät keskustojen ohi kulkevat tiet. Kotikaupunkiini Turkuun tehtiin ohikulkutien nimellä semmoinen 60-luvulla. Sitä pitkin pääsi Helsingin suunnasta tultaessa sujuvasti aina Raisioon asti Turun keskustan ohi ja ajokortin saatuani 18-vuotiaana käytin uutta kulkuväylää usein, koska pääsin keskustan ohi kotiini Ruohonpäähän silloin paljon sujuvammin. Helsinki oli tässäkin ollut edelläkävijä, siellä oli kaksi kehätietä. Myöhemmin näitä alkoi ilmestyä muuallekin, Ouluun, Lappeenrantaan, Kuopioon, Jyväskylään, Tampereelle, Saloon mm. Siitä seurasi uudisrakentaminen keskustan ulkopuolelle ja kaikenlaisten lähiöiden syntyminen suurine kauppakeskuksineen. Keskustat menettivät merkitystään ja sama kehitys on jatkunut edelleen.
Uskonnot ovat ohikulkuteitä Jumalalle ja täynnä kaikenlaisia inhimillisiä valintoja ja muotoja, jotka kulkevat mieleisiään polkuja etsien omaa jumalaansa. Sekaan mahtuu paljon epäjumalia, jotka eivät vastaa rukouksiin. Kristillisyydessäkin on vaarana muodostua ohitusteitä, jotka eivät löydä koskaan keskusta, Kristusta, mutta harrastellaan muuten vaan näitä asioita uskonnollisesti. Jeesus sanoo: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: joka ei mene ovesta lammastarhaan, vaan nousee sinne muualta, se on varas ja ryöväri." Joh.10:1. Pelastukseen kulkee vain yksi ovi, Jeesus: "Minä olen ovi; jos joku minun kauttani menee sisälle, niin hän pelastuu" 10:9. Pääasia on Jeesus, hän on uskonelämän keskus, sen alku ja loppu, täyttymys ja sisältö. Synti panee kiertämään keskuksen, maailma vihaa Herraa ja perkele ehdottaa aina ohikulkutietä Jeesuksen suhteen.
Nuoria ihmisiä värvätään ohikulkutielle kuolemaan aatteensa, uskontonsa ja ylpeytensä vuoksi uskottelemalla, että asiat ja olosuhteet paranevat kuin siirtymällä seuraavaan tasoon tietokonepelin tavalla. Kuolemanilmoituksissa on nykyään kaikenlainen kuvien ja muistolauseiden kirjo muodissa. Sieltä voi löytyä iskelmätekstejä ja soutuveneitä, haitaria ja kalevalaa. On joukossa aina joskus Raamattuakin. Mutta itse kuolema on vaikeasti kohdattava tuttavuus ihmisille, siksi siitä on tehty helposti ohitettava juttu ajatuksella, että se onkin vain paraatiovi parempaan huomiseen - taivaaseen?! Mutta valitettavasti kuolema on vain ohikulkutie helvettiin ilman keskustan, Jeesuksen, löytymistä. "Vihollisista viimeisenä kukistetaan kuolema." 1.Kor.15:26.
Nuorimies tuli luokseni ja sanoi, että ei ole olemassa mitään Jumalan kolminaisuutta. Totesin hänelle, että monista asioista voimme neuvotella ja joustaa, mutta ei tästä, tämä on yksi luovuttamaton raamatullinen totuus. Uskonkysymyksiin on tunkeutunut Raamatun sanan vastaisesti Isä-yksin-oppi, jossa taivaallinen Isä on otettu uskon kohteeksi ilman Jeesusta ja Pyhää Henkeä, ilman parannusta, kääntymystä, ahdasta porttia, synnintuntoa, jumalanpelkoa, Raamatun ilmoitusta. On perustettu isä-seurakuntia ja muutamat virkapapitkin kutsuttavat itsensä isiksi. Kolminaisuusoppi on yritetty turhentaa lukuisia kertoja historian vaiheissa. Niissä kaikissa Jeesus on tehty vain ihmiseksi ja Pyhä Henki vain voiman ilmentymäksi. Isän luo ei voi päästä ilman Poikaa, Jeesusta. "Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää." 1.Joh.5:12. Isän sydämelle ei ole ohikulkutietä ja eikä ole tulossakaan.
Hengellisesti sokeat ihmiset, ovat kuolleen uskon kannattajia, joilla ei ole yhteyttä Jeesukseen. He ovat ohikulkutien väkeä. Heiltä leviää kristittyjen piiriin aina silloin tällöin puhetta synnittömyydestä. Tällaisia on sitten joskus kutsuttu pilkallisesti lihanpyhiksi, tai hurmahenkisiksi, mutta ehkä oikeampi olisi sanoa sielulliset ihmiset. Sielullisuus on laaja kirjo tunteita, älyä ja tahtoa ilman Jumalan Hengen ohjausta ja viisautta. Nämä muodostavat sitten lukuisia ohikulkuteitä Jeesuksesta, kukin mieltymyksiensä mukaan. He yrittävät muodostaa mielessään käsitystä Jeesuksesta vähätellen ja halveksien Herran todellista persoonaa. Usein nämä kehälliset asiat tarttuvat helposti koronaviruksen tavoin toisiin sielullisiin ihmisiin, ja niin seuraa laajaa eksytystä, sotkua ja luulemista. "Mutta pahat ihmiset ja petturit menevät yhä pitemmälle pahuudessa, eksyttäen ja eksyen." 2.Tim.3:13. Ilman Jeesusta he kuitenkin hukkuvat.
Ehkä kaikkein yleisin ohikulkutie on rakennettu kohtalon varaan. Se on helppo omaksua, koska siinä ei tarvitse tehdä mitään, antaa ajan kulua ja odottelee vain onneaan? Mutta tämä on kamala tie, se on kuohuva virta, joka päätyy valtavaan putoukseen ja ikuiseen syvyyteen. Tämä väki ei ole kiinnostunut muusta kuin itsestään ja nautinnoistaan, he elävät julkisyntien kuravellissä ja röyhtäilevät porsaitten lailla. He ovat koiria, jotka palaavat syömään omaa oksennustaan. He ovat sirkuskatsomon taputusporukkaa, jotka ovat ottamassa kaiken, mutteivät antaisi mitään. He ovat purnareita, ainaisia valittajia, tyhjiä säilykepurkkeja, joiden merkitys ympäristölleen on vain pelkkää tunkiota. He juuri vaativat etuja, lahjoja, turvallisuutta, parempaa elintasoa, lisää rahaa ja tavaraa, puhtaampaa ilmaa, ympäristöjen korjaamista, ilmastonmuutosta, omien rajojen kohottamista ja muiden vähempiarvoisten ihmisten karkottamista. "Herra tietää pelastaa jumaliset kiusauksesta, mutta tuomion päivään säilyttää rangaistuksen alaisina väärät, ja varsinkin ne, jotka lihan jäljessä kulkevat saastaisissa himoissa ja ylenkatsovat herrauden. Nuo uhkarohkeat, itserakkaat…" 2.Piet.2:9-10.
Ystäväni Jaska oli lievästi kehitysvammainen uskova mies, joka kulki tavallisen kansan parissa todistaen Jeesuksesta. Häntä pyydettiin sairaiden ja kuolevien luokse ja lapset pitivät Jaskasta. Mutta fiksut ja oman arvonsa tuntevat eivät välittäneet Jaskasta. Jaska oli köyhä mies ja kerran joku lahjoitti hänelle vanhan päällystakin, jonka rintaan oli ommeltu Mersun merkki. Jaska meni sitten Pelastusarmeijan patavahdiksi ennen joulua Kouvolaan. Siellä joku ihminen oli arvostellut häntä sanoen, että röyhkeää tulla Mersun omistajana tänne keräämään rahaa ihmisiltä? Todellisuudessa Jaskalla ei ollut edes ajokorttia, hän ajoi vain polkupyörällä ja käveli.
Jaska kertoi menneensä kerran Laajasalon sairaalaan katsomaan erästä nuorta miestä, joka paini mielenterveysongelmien kanssa ja oli yrittänyt itsemurhaa. Samassa huoneessa oli toinen mies vuoteessa ja Jaskan nähdessään hän veti peiton päänsä ylitse piiloon. Mutta Jaska meni miehen luo ja tempaisi peiton pois silmien edestä ja käski miestä nousemaan ylös ja lähtemään hänen seuraansa. Yhdessä he lähtivät sairaalan kanttiiniin ja Jaska tarjosi kaverille pullakahvit. Silloin mies kysyi häneltä: Mikä mies sinä olet? He keskustelivat. Pian he palasivat takaisin kerrokselle ja Jaska oli lähdössä poispäin. Silloin hoitaja tuli pyytämään Jaskan keskustelemaan henkilökunnan kanssa. Paikalla oli mm. viisi lääkäriä ja lukuisia hoitajia. He kertoivat, ettei ko. mies ollut syönyt eikä juonut, eikä puhunut vähään aikaan. Hänelle oli määrätty 14 rauhoittavaa pilleriä päivässä. Silloin Jaska kysyi, olisiko siellä vapaata sänkyä, mihin lääkärit voisivat mennä ja syödä nuo pillerit? Sitten hän totesi, ettei myöskään heistä kukaan varmasti nousisi? Myöhemmin mies pääsi kotiin ja selvisi, että hän asui Nokialla ja oli itse ollut ammatiltaan mielisairaalan lääkäri. Hän pyysi Jaskaa kylään ja he tapasivat.
Kerran ajelimme Jaskan kanssa Savossa saarnamatkalla ja hän kertoi pitkin matkaa tuntemuksiaan eri ihmisistä ja heihin liittyvistä tapauksista. Sitten ajoimme erään talon ohi ja hän sanoi siinä asuneen vanhan uskovan naisen, jonka luona oli joskus poikennut reissuillaan. Kerran tämä mummo katsoi ulos ikkunasta ja osoitti suurta kiveä, joka oli siinä pihalla tien ja talon välissä. Hän pyysi, että Jaska rukoilisi Jumalaa ottamaan kiven siitä pois, kun se pimitti näkymää pellolle? Jaska meni hämilleen, mutta teki työtä käskettyä ja rukoili yksinkertaisesti asian puolesta. Sitten hän lähti jatkamaan matkaansa, mutta kivi jäi siihen edelleen. Keväällä Jaska tuli taas maisemiin ja kahville mummon huusholliin. Silloin hän huomasi, että kivi oli poissa vanhalta paikaltaan. Se oli pelolla, ojan toisella puolella. Keväällä oli tehty tien oikaisua isoilla koneilla ja kun routa oli sulanut paikalla, oli kivi vierinyt eräänä yönä tien yli omia aikojaan. Mummo oli kiitollinen Jaskalle, jonka rukous oli tullut kuulluksi.
Toiset rakentavat itse ohikulkutietään Jumalasta, ihmisistä, työstä, menneisyydestä, tulevaisuudesta, jne. Kun tunteet vyöryvät yli mielen kuin meren aallot tehden olon kurjaksi, tekee mieli pysäyttää vaiva tekemällä jotain ratkaisevaa sen eteen. Mutta usein se ratkaiseva ei ole hyvä päätös, joka suuntautuu Jumalan luokse, Herran eteen, vaan jotain tyhmää ja keinotekoista, itsetuhoisaa, juopottelua, lääkkeitä, pahuutta, kostoa ja välinpitämättömyyttä. Taustalla on yksi ainut suureksi kasvanut asia, josta on tullut elämän keskiö, ja se ei ole Kristus, vaan täyttymätön toive, muutoksen odotus. Mutta muutosta ei tule, maailma ei muutu, ihmiset eivät muutu, talous ei muutu, terveyskään ei muutu. Olisi tyydyttävä elämään näillä jaetuilla korteilla ja eväillä, olisi opittava kiitollisesti ottamaan asiat Jumalan kädestä - sekä hyvät että pahat. Asenne on joko usko tai epäusko, joka ratkaisee täysin tulevaisuuden.
Salattu Jumala kuulee rukoukset ja huomioi huokaukset, hän tahtoo ihmisen parasta. Olosuhteet muuttuvat, ihmiset vaihtuvat, säätila muuttuu, pimeys ja pilvet kasaantuvat uhkaaviksi, mutta Jumala on aina sama, Herra Jeesus ei muutu, eikä hän syö sanaansa. "Sillä minä tunnen ajatukseni, jotka minulla on teitä kohtaan, sanoo Herra: rauhan eikä turmion ajatukset; minä annan teille tulevaisuuden ja toivon. Silloin te huudatte minua avuksenne, tulette ja rukoilette minua, ja minä kuulen teitä. Te etsitte minua ja löydätte minut, kun te etsitte minua kaikesta sydämestänne. Ja niin minä annan teidän löytää itseni, sanoo Herra," Jer.29:11-14. Sydäntä Herra etsii, ihmissydäntä, yhteyttä luotuunsa, lunastettuunsa, että saisi pyhittää lapsensa. Mikä ihmeellinen taivaan lahja onkaan löytää Jeesus, Isän lahja ihmiskunnalle. Mikä valtava rakkauden osoitus syntisille onkaan syntisten Vapahtaja. Mikä suurenmoinen hoitosuunnitelma onkaan taivaallisella lääkärillämme ja parantajallamme sairaille varattuna. mikä ihmeellinen sääli onkaan kohdannut maailmaa, kun Herramme tulee hyvänä Paimenena eksyneiden, kadonneitten, heikkojen ja haavoittuneiden luokse tarjoten heille elämää ja autuutta. Ei enää ohikulkutietä, sanovat Jeesuksen kohdanneet ja löytäneet. Hän itse on maailmankaikkeuden keskus, keskipiste, pääasia, alku ja loppu, täyttymys ja sisältö. Hän on luova sana, lunastava sana, tuomitseva sana, parantava sana, ikuinen sana, joka tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja jonka kirkkautta uskovat katselivat, jonka luokse uskovat kutsuivat kadotukseen kulkevia sieluja kaikkialta.
Herra, varjele ihmisiä rakentamasta ohikulkuteitä seurakunnasta, uskovista, uskonasioista, Raamatusta, rukouksesta, taivaan valtakunnasta ja sinusta, etteivät he kulkisi onnensa ohi. Aamen
