Eräässä kirkollisessa julkaisussa, joita oli ilmaiseksi jaossa ja otin mukaani, mainostettiin pian järjestettävää tuomiosunnuntain käänteisiltaa (mitähän tuokin tarkoitti?), erilaisia musiikkipitoisia ohjelmailtaoja, joiden tulisi herättää kysymyksiä ja keskustelua. Kirkkoherran sanoin: "Haluamme kysyä onko sinun hyvinvointisi tai onnellisuutesi suhteen mitään tehtävissä. Pystymmekö me kenties tuolloin tai tulevaisuudessa siinä auttamaan?" (mitähän tuokin tarkoitti?). Eräs julkisuuden tähtenä tunnettu haastateltava julisti: "Jos minut löytää jonain päivänä katuojasta, se ei muuta mitään suhteessa Jumalaan, vaikka se muuttaisi asioita suhteessa itseeni. Olisin Jeesukselle yhtä rakas ja taivaskelpoinen" (mitähän tuokin tarkoitti?). Oli juttu, joka mainosti minun (lukijan) olevan hyvä tyyppi ja siinä kymmenen kohtaa, miten löydän omat supervoimani. (Mitähän tuokin tarkoitti?) Raamatun opetusosiossa todettiin Jeesuksen opetuksista: "Jeesuksella olivat hallussa jo antiikista tutut retoriset keinot….. Osa opetuksista ei tunnu sopivan siihen, mitä nykyään ajatellaan" (mitähän tuokin tarkoitti?). Myöhemmin kuulin, että samainen seurakunta oli avannut ovensa myös joogaryhmälle harrastaa pimeyden henkivalloille kumartamista Herralle pyhitetyssä tilassa. Käsittämätöntä - siis mustaa valoa.
Luettuani kyseisen aviisin, jossa muuten oli paljon iloisen ja onnellisen näköisiä hymyileviä ihmisiä näyttävästi kuvissa, olin pettynyt. Tuli mieleen Raamatun varoittava sana: "Sentähden, rakkaani, paetkaa epäjumalanpalvelusta." 1.Kor.10:14. Mietin, että onko tämä nykymenon yleinen henki, onko maailma tullut kirkkoon vai kirkko mennyt maailmaan, vai onko seurakuntaan ujutettu mustaa valoa Kristus-valon sijasta? Olihan Jeesuksen syntymisen yhteydessä ennustettu hänen tuovan ainoan todellisen valon ihmisille: "…antaaksesi hänen kansalleen pelastuksen tuntemisen heidän syntiensä anteeksisaamisessa, meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle." Luuk.1:77-79. Oliko siis yleistä, että musta valo on vetoavampi sielulle kuin parannukseen ja mielenmuutokseen kutsuva Jumalan valo? Miksi musta väri yleensä kiehtoo ihmismieltä ja miksi kansa tuntee vetoa sellaiseen, mikä on pimeää? Miksi niin harvoin kuulen todistuksia siitä, että ihmiset ovat löytäneet Jeesuksessa elämänsä valon? Synnin turmeleman ihmisen osa on olla pimeä, syntyä pimeäksi, ajatella synkästi, elää pimeydessä ja kuolla pimeänä. Tätä pimeyttä sitten yritetään poistaa pitkin matkaa erilaisin keinoin, kuten lisäämällä harrastuksia, satsaamalla vapaa-aikaan, syömällä hyvin, juomalla hyvin, keräämällä rahaa ja tavaraa, pyrkien hallitsemaan ja saamaan vaikutusvaltaa, asettamalla yleviä tavoitteita. Siihen Jeesus sanoo: "Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä." Luuk.11:35.
Avasin television summissa ja selasin kanavavaihtoehtoja. Yle Teemalla kulki semmoinen ohjelmasarja, jonka nimeksi oli annettu hurskaasti "Taivastiellä". Siispä sinne. Mutta mitä ihmeen sekoitusta tämä olikaan? Nimi ja sisältö olivat eri maata, tarjottimella oli vain mustaa valoa? Pian havaitsin, että ohjelmat ovat täysipainoisesti epäjumalanpalvelijoiden todistuksia laidasta laitaan. Selasin varmuuden vuoksi sitten netissä, että mitä muuta tuutista oli tullut? Siellä oli ohjelma, jossa entinen YK-sotilas Martin, joka autokolarin jälkeen tuli äkisti tietoiseksi omasta kuolevaisuudestaan ja ryhtyi shamaaniksi. Kerrottiin kuinka Martin kutsuu toteemieläintään? Eräässä ohjelmassa tavattiin luontoäitiä palvova Margitt, joka oppii tältä, miten puiden ja kivien kanssa voi puhua. Haastateltiin Thordia, rastafaria (afrikkalainen uskonto), joka odottaa messiaan uutta tulemista, ja kuinka Thordin löysi jumalansa? Tutustuttiin Tukholmassa asuvan sikhiperheen elämään ja millaisia arkirutiineja sikhit noudattavat ja miksi leikkaamatonta tukkaa pidetään arvossa? Haastateltiin Karlstadissa asuvaa Anna-Lenaa, joka kutsuu itseään meedioksi ja sanoo henkien ja kuolleiden puhuvan kauttaan. Kuulemma Anna-Lenan erityiskyvyt havaittiin jo varhaislapsuudessa.
En ole sitten enää avannut kyseistä ohjelmaa, kun sen sisältö selvisi minulle. Sillä on turha myrkyttää mieltänsä mustalla valolla, kun tarjolla on Kristuksen kirkkautta. Luin Raamatusta, pienoisevankeliumin jälkeisen sanoman: "Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt." Joh.3:19-21.
Kun ihminen tulee Jeesuksen luokse, saa syntinsä anteeksi ja uudestisyntyy, alkaa uusi elämä ja yhteys Jumalan valtakunnassa. Alkaa myös uusi taistelu, sillä vastavoimat ja viholliset yrittävät kampittaa ja syöstä uskovan pois elämäntieltä ja Jumalan yhteydestä keinoja kaihtamatta. Osa ihmisistä ei koskaan pääse käsittämään Jeesuksessa keskuuteemme tullutta valoa, sillä se ei käy järkeen eikä tunnu missään. Heistä koko juttu Jeesuksesta on täyttä hulluutta ja heikkomielisyyttä ja he myöskin sanovat sen ääneen. "Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt." Joh.1:4-5. Mutta Jumala on nähnyt hyväksi panna Jeesukseen taivaallisen valon ihmisten elämän valoksi ja suoda tavallisten kuolevaisten päästä kokemaan omaan pimeyteensä Herran kirkkautta.
Lydia Lithell (1909-1957) toimi Ruotsissa Kumlan seurakunnassa urkurina ja kirjoitti aikoinaan venäläiseen kansanlauluun hengelliset sanat, joista kristityt sen tunnistavat "Olen kuullut on kaupunki tuolla, yllä maan päällä pilvien, usvain". Itse hän kertoi tuon laulun tekemisestä: - Eikö niin ole, että pyhimpiä muistojamme on vaikea pukea sanoihin, haluaisimme mieluummin säilyttää ne nöyrässä kiitollisuudessa ylhäältä tulevana lahjana. Siksi on vaikea kertoa tuosta hetkestä. Mutta en ole koskaan tuntenut taivasta niin lähellä ja kokenut sen loistoa ja kirkkautta yhtä ilmeisenä kuin silloin. Sydän tuli niin täynnä kiitollisuutta ja iloa, että minä, vain minä, saan olla niiden joukossa, jotka menevät tuohon kaupunkiin ja maahan murheettomasti, ilman ahdistusta, taistelematta.
1.Olen kuullut aurinkoisista rannoista ja kerran, ajattele kun olen siellä!
Halleluja! Minun täytyy laulaa äänekkäästi! Halleluja! Menen tuohon kaupunkiin.
Vaikka askeleeni ovat väsyneitä ja raskaita, kuljeta kotiin joka tapauksessa.
2. Olen kuullut maasta, jossa ei ole kyyneleitä, ilman surua, ahdistusta, riitaa,
ja missä kukaan ei kärsi taudista ja kerran, ajattele kun olen siellä!
Halleluja! Siellä me kaikki iloitsemme! Halleluja! Jokainen epäily on kadonnut!
En koskaan enää kompastu ja kaadu, olen läsnä, kyllä, kotona Jumalan kanssa.
3. Olen kuullut lumivalkoisesta puvusta ja kultaisten kruunujen kiillosta.
Olen kuullut taivaallisesta perheestä, ja kerran, ajattele kun olen siellä!
Halleluja! Iloitsen hengestä! Kuulen taivaallisen laulun
ja se repii irti maalliset siteet, sillä tiedän, että olen siellä pian.
Lauluja syntyi Lydian kynästä kaikkiaan n. 300 kappaletta. Monista tuli rakastettuja yhteislauluja seurakunnassa ja ne levisivät ympäri maata muihinkin seurakuntiin. Erikoisen hieno ja paljon laulettu Lydian tekemä laulu on: "Det enda som bär när allting annat vacklar". Siinä on korotettuna Jumalan ihmeellinen armo Jeesuksen uhrissa ja elämässä syntisen hyväksi. Laulu löytyy suomennettuna ev. Lut. Herätysseuran kustantamasta kokoelmasta ”Lauluja Jeesuksesta”.
1.Ainoa asia, joka kantaa, kun kaikki muu heikkenee, se on Jumalan armo ja laupeus,
muu kaikki vaihtelee ja maallinen maine ja loisto se sammuu, kun viimein seison kirkkaudessa luona Jumalan. Ainoa asia, jonka tiedän, on, että armo riittää, että Kristuksen veri peittää nyt syntini, syyllisyyteni. Ainoa asia, johon minun täytyy luottaa kerran, se on Jumalan armo, Jumalan rajaton armo.
2.Ainoa asia, joka kestää koko ajan, se on Hänen ristinsä ja veren varma perusta. Kaikesta, mitä olen rakentanut heinästä ja oljesta, se putoaa, se kestää vain lyhyen ja ohikiitävän hetken.
3.Ainoa asia, joka minulla on valkoisen valtaistuimen edessä, se on pelastettu sielu, halleluja.
Ja tämä johtuu siitä, että kaikki syntini sovitettiin, kun Jeesus kuoli minun puolestani Golgatalla.
Lydian lauluissa on valoa, Kristuksen kirkkautta, joka siunaa kuulijaansa. Ei ihme, että vielä sadan vuoden jälkeen niitä halutaan kuunnella yhä uudelleen. Niissä Jeesus on suuri, Jeesus on kirkas, Jeesus on voimallinen, Jeesus on totuuden tuoja, Jeesus on armon antaja, Jeesus on taivaan ovi ja tie, Jeesus on ilon aihe, Jeesus on elämän leipä ja lähde. "Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, sen kaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta." Joh.1:14. Jeesus on taivaallinen valo – vain hän. Jeesuksen nimessä kaikki pimeyden voimat kumoutuvat, pahuuden henkivallat väistyvät ja epäuskon muurit kaatuvat. Jeesuksen syli on syntiselle avoin turvapaikka, jossa mitataan kaikki hänen Golgatalla toimittamansa sovitusuhrin ja täytetyn työn kautta. Jeesuksen tunteminen ja vastaanottaminen tuo rauhan levottomaan mieleen ja tyynnyttää tunteiden ja tietämättömyyden myrskyn.
Sinun valosi, Jeesus, on maailman ainoa todellinen valo, ikuinen loiste taivaan kodista, meidän syntisten valo, joka ohjaa elämäämme taivaallisen Isän tuntemiseen, pelastukseen, Jumalan tahtoon, valtakuntaan. Sinun edessäsi tahdon olla, kuulla ääntäsi, nähdä kasvosi, tuntea rakkautesi, iloita antamistasi lahjoista, odottaa johdatustasi, kiittää varjeluksestasi. Tahdon jäädä siunaavien käsiesi alle heikkouksineni, rukoilla tervehtymistä vaivoistani ja sairauksistani. Tähän samaan asemaan tahdon esirukouksin kantaa omaiseni, rakkaani, naapurini, ystäväni, seurakuntani asuinpaikkakuntani ja rukoilla heille kaikille sinun kirkkauttasi ja tuntemistasi. Sytytä valot pimeyteen, mustan valon tyypeille, pimeässä kulkeville, syntien sitomille, ihmisten orjille, kuoleman kauppiaille. Aamen.