Eräänä päivänä odottelin autokorjaamoon pääsyä ja kävin Kangasalla hautausmaalla. Valtavan iso alue oli lohkottu tarpeen mukaan alueisiin. Suurin osa oli arkussa haudattujen kivipaasien rivejä. Sodassa kuolleet olivat oma osastonsa ja poltettujen ruumiiden lehto omana osastonaan. Oli tunnustuksettomien osio. Uutta oli metsähautausmaa, jonka filosofiaa en tunne. Mutta kerran tämänkin hautausmaan monituhantinen väki nousee ylös tuomiolle. Yhteen paikkaan oli koottu lyhtyjä, joihin oli kirjoitettu kuolleen kaverin nimi ja rakkauden tunnustus. Nyt joku oli tuonut sen muistot mielessään ajatuksella "ilman sua". 2.Sam.1:26. "Minä suren sinua, veljeni Joonatan; sinä olit minulle ylen rakas. Rakkautesi oli minulle ihmeellisempi kuin naisen rakkaus."
Koronatautiaikana tuli eteeni semmoinenkin ilmiö, että eräs uskova ystäväperhe kielsi meitä tulemasta heille kylään, koska emme olleet rokotettuja. Olimme kuulemma vaarallisia, vaikka ihan terveitä. En vieläkään ymmärrä, kuinka ilman tautia voi tartuttaa jonkun onnettoman kuoleman vakavasti? Mutta niin talon isäntä minulle asian ilmaisi? Oli siis heidän mielestään aika elää "ilman sua". Välimme olivat sitten katkolla, kun näitä pohdimme omissa linnakkeissamme. Rukoilimme tahoillamme ja pian taas keskustelimme sopuisasti unohtaen menneet.
Olin nuorena mukana eräässä kotiseuratapahtumassa, jossa väkeä oli tullut sanankuuloon ympäri Suomea. Ihmisiä oli paljon ja kaikki pukeutuneet vanhanaikaisesti tummiin hyvin peittäviin asuihin. Naisilla oli jokaisella hame ja pitkä tukka nutturalla, heillä oli kihartamiskielto. Miehet eivät saaneet käyttää kravattia. Puheet olivat pitkiä, lainsaarnoja, joissa moitittiin lähes kaikkea näkyvää. Saarnaajilla oli puheessaan omaperäinen nuotti, jolla saatiin lisäväriä julistukseen. Jossain vaiheessa eräs puhuja sanoi kuulijakunnan joukossa olevan maailmallinen ihminen mukana, ja se kuulemma näkyi jo hänen vaatetuksestaankin? Tarkemmin katsottuani ympäri seuratupaa huomasin, että kihlatullani, josta tuli myöhemmin vaimoni, oli punainen pusero ja farkut. Ilmeisesti hän oli saarnan tarkoittama kohde? Puhe ei kuitenkaan saanut aikaan sen kummoisempaa. Tilaisuuden jälkeen juotiin kahvit ja juteltiin hurskaita. Jäi semmoinen käsitys, että taisivat olla vaivautuneita meistä siellä. Myöhemmin kuulin, että vanhat uskonsisaret olivat nuhdelleet morsiantani hiusten kihartamisesta ja suositelleet myöskin naimattomuuden suosimista.
Vanhassa hengellisessä nuorten laulussa on kirjoitettu: Ilman sua elämäni vailla selvää suuntaa on ilman sua kaikki tyhjiin raukeaa. Ilman sua ystävää ei toista olen neuvoton, ilman sua kaikki tyhjää on ja turhaa, ilman sua taivas aina pilves on. Vaan kun sinä mua matkallani ohjaat en voi koskaan olla täysin onneton.
Laulun kolmessa säkeistössä ei selviä, kuka onkaan tuo ”sua”. Ilmeisesti tekijä on tarkoittanut Jumalaa, mutta jättänyt tietoisesti nimen ja osoitteen pois? Niinpä jokainen laulaja voi antaa kohteelle oman merkityksen ja nimen? Näin kävi eräässä nuortenillassa Turussa, kun vetäjä ilmoitti tuntemalleni kaverille, että lauletaan laulu ”ilman sua”, mutta lauletaan se ilman sua. Kaveri ei ollut tosiaan mikään laulajamies, mutta huumorintajuinen kylläkin. Niin siitä sitten selvittiin ilman isompia kolhuja.
Ilman sua, on kuitenkin joillekin ihmisille kova kolaus elämän tiimellyksessä, kun hänet pudotetaan pois porukasta syystä tai toisesta. Se voi olla avioero, asumusero, potkut, naapuririita, eriseura, näkemysero, ali-ikäinen, yli-ikäinen, vääräuskoinen, tms. Silloin tiet eroavat, toinen jatkaa matkaansa ilman sua. Joskus ilman sua käsite tulee ilmi, kun ihminen on jollakin tavoin torso, viallinen, epätavallinen, erivärinen, erikielinen, erinäköinen, eripituinen, erikouluinen.
Andersenin kuuluisassa sadussa Ruma ankanpoikanen kuvataan erilaisuutta itkettävällä tavalla. Linnunpoikanne joutuu kokemaan tylyä kohtelua ja arvostelua ulkomuotonsa tähden niin, että kaikki on paremmin ilman sua. Lopussa sitten selviää, että kaveri onkin joutsenen poikanen ja kertomus saa onnellisen lopun. Elävässä elämässä vain käy usein niin, että tuo ”ilman sua” sysätään veneen laidan yli tai nokitaan hengiltä.
Uskovan on varauduttava elämässään vainoon, vihaan ja että maailma hylkää hänet. Uskovan pitää varautua siihen, että häntä pilkataan, nimitellään ja hänestä puhutaan valehdellen kaikenlaista pahaa. Tämä kaikki johtuu siitä, että Jeesuksen Henki asuu uskovassa. Uskova joutuu ulosheitetyksi, ylikävellyksi, sylkykupiksi, likaämpäriksi ja hullun maineeseen. Alkuajan kristityt kärsivät suunnattomasti erilaisissa vainoissa, jotka yrittivät saada heidät kieltämään uskonsa Kristukseen. Rooma halusi elää ilman sua!
Vapahtajamme kulki itse tämän ristin tien ja sai kokea kuinka ihmiset suhtautuivat häneen yleisesti ajatuksella: ilman sua! Poikkeuksen tekivät synnintunnossa, syyllisyydessä kamppailevat ihmiset, riivatut, sairaat ja läheistensä vaikeuksista hätäilevät omaiset. He eivät halunneet elää ilman Jeesusta. Jeesuksen armollisuus vetosi heihin ja he rakastivat häntä. Armahduksen ja Jumalan avun lisäksi he alkoivat odottaa taivasta ja sinne pääsyä hartaasti.
Stefanus oli täynnä Herran Henkeä ja armoa ja totuutta. Apt.8. Mutta aivan liian suolainen sanoillaan uskosta osattomille juutalaisille. Siksi he hylkäsivät hänet ja tappoivat raaásti kuin harhaoppisen eksyttäjän. Siinä syntyi jako kahteen, juutalaiset ajattelivat, että parempi ilman sua. Mutta Stefanus ajatteli, että ei missään tapauksessa ilman sinua, Jeesus. Toinen tapaus löytyy Joh.5. luvusta, jossa Jeesuksen armollisuuden kokenut mies joutui kansansa uskonnollisen eliitin hylkäämäksi, mutta hän sai ruumiillisen parantumisen lisäksi sydämen uudistuksen. ”Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan - Ihmisen Pojan tähden. Iloitkaa sinä päivänä, riemuun ratketkaa; sillä katso, teidän palkkanne on suuri taivaassa; sillä näin tekivät heidän isänsä profeetoille.” Luuk.6:22-23.
Ollessani Kymenlaaksossa työssä 90-luvulla pidin eräässä suuressa seurakunnassa raamattutunteja, jotka saivat seurakuntalaiset liikkeelle ja monet tulivat sanankuuloon. Niinpä tein sitten suunnitelmia jatkaa hyvin alkanutta toimintaa seuraavalle työkaudelle. Mutta eräässä vaiheessa kirkkoherra ilmoitti, että he ovat työntekijäkokouksessa tulleet siihen tulokseen, ettei minua enää tarvita, vaan he jakavat keskenään tulevat raamattutunnit. Eli suomeksi sanottuna: ilman mua kaikki toimii hyvin! Toinen seurakunta samalta suunnalta, johon olin menossa vain neuvottelemaan ja näyttämään naamaani, ilmoitti nopeasti: Älkää tulko tänne! Piti siis ajaa ohi, heillekin oli parempi pärjätä ilman mua! Sanotaan, että Siperia opettaa, mutta tämä tapahtui Kymenlaaksossa.
Jumala oli Jeesuksessa ja ihmiset hylkäsivät hänet pelastajana, he eivät halunneet alistua Jumalan tahtoon, eivät halunneet Herraa elämäänsä. Siksi koko ihmiskunta on suuressa vaarassa, kuoleman alaisia, perkeleen talutusnuorassa ja synnin sitomia erotuksetta. Tiedotusvälineet ja uutiset tosin nostavat jatkuvasti maailman suuriksi asioiksi hengellisesti toisarvoisia kysymyksiä, jotka liittyvät valtaan, rahaan, aikaan, hyvinvointiin, harrastuksiin ja taiteeseen. Mutta ajalliset korjaukset eivät muuta ihmissydämiä, sen saa aikaan vain Pyhä Henki Jumalan sanan kautta. Ihmisen suuri murhenäytelmä tulee siitä, kun hän hylkää Jeesuksen. Jos siis laulun "sua" on epäjumala, ollaan pimeydessä. Jos se ajattelu etenee kansallisesti yhä useampiin ihmisiin, ovat edessä raskaat ajat, lukuisat vaivat, väkivalta, laittomuus ja viimein tuho.
”Kun sinä ilmoitat tälle kansalle kaikki nämä sanat ja he sanovat sinulle: 'Minkä tähden Herra uhkaa meitä kaikella tällä suurella onnettomuudella, ja mikä on rikoksemme, mikä syntimme, jonka olemme tehneet Herraa, meidän Jumalaamme, vastaan?' niin sano heille: Sen tähden että teidän isänne hylkäsivät minut, sanoo Herra, ja seurasivat muita jumalia, palvelivat niitä ja kumarsivat niitä, mutta hylkäsivät minut eivätkä noudattaneet minun lakiani.” Jes.65:10-11.
Jos "sua" tarkoittaa Jeesusta, se antaa laululle ihan uuden sisällön. Epämääräisen ilmaisun tilalle tulee kaikkivaltias Jumala, jolla on hallintavalta maailmankaikkeudessa. Jeesus pelastaa syntisen, joka rukoilee armoa. Jeesus antaa uskovalle elämän ja suunnan ja myös tietoisuuden, ettei ole mitään tyhjin raukeamista (ajatus on peräisin hindulaisuudesta). Herra on myöskin neuvonantaja ja hän antaa elämälle tarkoituksen ja toivon, vaikka taivas olisi aina pilvessä. Uskovan onni on kulkea Jeesuksen seurassa. Silloin laulu ei ole vain tunnetilojen tai mielialan vaihteluiden heijastusta, vaan Herran kanssa kulkemista kohti hänen kotiaan. Mainittu laulu voisi olla siis näin:
Ilman JEESUSTA elämäni on vailla selvää suuntaa, ilman JEESUSTA kaikki (tyhjiin raukeaa) vie helvettiin. Ilman JEESUSTA ystävääni olen neuvoton, ilman JEESUSTA kaikki on tyhjää ja turhaa, ilman JEESUSTA taivas on aina pilvessä. Vaan kun JEESUS minua matkallani ohjaa, olen onnellinen.
Ilman JEESUSTA olen kiusaajalle hyvin helppo saalis, ilman JEESUSTA lankean ja masennun. Ilman JEESUSTA synnit painavat ja pelkään huomista, ilman JEESUSTA kuljen kohti kuolemaa.
Ilman JEESUSTA elän itselleni toiset unohdan, ilman JEESUSTA kiiruhdan muitten ohi. Ilman JEESUSTA ilot haihtuvat ja onni katoaa ilman JEESUSTA ei voi kukaan rakastaa.
