Kristuksen kanssaperillisiä

Puhelin soi, mies kuuli nimeni ja kysyi olinko hänen veljenpoikansa? Kerroin taustani ja sukuni lyhyen katselmuksen, totesimme, että hänen etsimänsä kaimani on jossakin muualla kuin meillä?

Mielenkiintoista asiassa oli se, että mies soitti samalta paikkakunnalta, missä isoisäni oli syntynyt ja kuollut. Meillä oli sama sukunimi, saatoimme siis olla vaikkapa sukua?

Sukulaisuus on joskus ilo joskus rasite - riippuu suvusta. Pitäisikin siis valita huolellisesti sukunsa? Mutta samanlaisuus kertoo myös perinnöllisyytemme ja sukuvikamme, heikkoutemme ja helmasyntimme. Lapset näyttävät vanhemmiltaan ja toistavat heidän ajatuksiansa, näin siirtyvät perinteet ja käsitykset eteenpäin. Ajaudumme kaaokseen, sillä perintötekijöistä ei ole kuin haittaa?

Kun Jumala uudestisynnyttää ihmisen, hänestä tulee Jumalan lapsi ja taivaan kansalainen. Hän saa saman arvon kuin kaikki muutkin armahdetut syntiset, hänestä tulee perillinen, perinnön jakaja, kanssaperillinen. "Henki itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia. Mutta jos olemme lapsia, niin olemme myöskin perillisiä, Jumalan perillisiä ja Kristuksen kanssaperillisiä, jos kerran yhdessä hänen kanssaan kärsimme, että me yhdessä myös kirkastuisimme." Room.8:16-17. Herran Henki tuo pelastusvarmuuden, jossa Kristuksen arvo nousee huimiin mittoihinsa. Tässä taivaallisessa perunkirjoituksessa on läsnäolo välttämätön ja se pidetään Golgatalla – Jumala määrää ajan. Siellä voi huonoinkin lapsi kuulla saavansa lakiosuuden Kristuksen testamentista, sillä hän on sen uhrillaan ja verellään sinetöinyt. Raamatun sana on tämän tae ja siihen sisältyvät ihanat lupaukset, joita Herra johdattaa meitä omistamaan joka päivä. "…ja hänestä tuli sen vanhurskauden perillinen, joka uskosta tulee…. jotka olivat saman lupauksen perillisiä…" Hebr.11:7,9 "…he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin;" 1.Piet.3:7. "Kuulkaa, rakkaat veljeni. Eikö Jumala ole valinnut niitä, jotka maailman silmissä ovat köyhiä, olemaan rikkaita uskossa ja sen valtakunnan perillisiä, jonka hän on luvannut niille, jotka häntä rakastavat?" Jaak.2:5.

Omaa sukuani ja edellytyksiäni peilatessa olen tullut siihen tulokseen, ettei meillä ole edellytyksiä olla uskovia. Siksi koko tämä asia voikin perustua vain Jumalan hyvyyden ja armon varaan. Onko meillä mitään hyvää, mihin Jumala kiintyisi? Olemmeko koskaan tarpeeksi hyvin käyttäytyviä, että voisimme astua Herran eteen pää pystyssä kirkkain otsin? Kehuuko kukaan meitä niin paljon, että taivas kiinnostuisi henkilöstämme? Olemmeko rukoilleet Jumalan mielen mukaan oikeita asioita ja onko elämämme sopusoinnussa pyyntöjemme kanssa? Tietävätkö edes lähimmät ihmiset, että olemme Jumalan lapsia, ovatko koskaan kuulleet suustamme Vapahtajan nimeä? Ja kuitenkin Herramme on valmis taluttamaan meidät elämäntielle pois pakanuudesta ja epäjumalanpalveluksesta, sukukirouksesta ja epäuskon ilmapiiristä, Jeesuksen luokse. "….että näet pakanatkin ovat kanssaperillisiä ja yhtä ruumista ja osallisia lupaukseen Kristuksessa Jeesuksessa evankeliumin kautta…" Ef.3:6. Olemme kanssaperi llisiä, rikkaita, upporikkaita, meillä on taivaspaikka, ikuinen elämä uskonvaelluksessa matkallamme, ja Herran luona, emme kuole koskaan.

Jeesus cafen pakettiauto Tampereella

Kristus ottaa luoksensa kaikki halukkaat ja ilmoittaa itsensä heille. Siksi hänen luonaan on niin turvallista olla, suuri rauha ympäröi ne, jotka etsivät pelastuksen lahjaa hänen luotaan. Tämä etuisuus löytyy Golgatalta, ristinuhrista ja haavoista, siinä on verenmaku. Siinä on suuri salaisuus, että Jumala valaisee itsensä ihmisille ihmiskunnan pimeimmässä päivässä, pitkäperjantaissa. Juuri silloin, kun kaikki Kristukseen liittyvä tuntui tuhoutuvan ja hautautuvan ikuisesti pois silmistämme, Jumala laittoikin järjen päätelmät romukoppaan eikä antanut tunteitten sanella uutta tietä eteemme.

"…että me vanhurskautettuina hänen armonsa kautta tulisimme iankaikkisen elämän perillisiksi toivon mukaan." Tiit.3:7. Kun ihminen saa uskon sydämeensä, hän vanhurskautuu, hänet julistetaan syyttömäksi ja tulee kelvolliseksi Jumalalle. Tämä Jumalalle pieni asia, on koko ihmiselämän olemassaolon kysymys. Jokaisella on edessään kaksi ovea, toinen toivoon, toinen toivottomuuteen. Raamatun mukaan kannattaa valita Kristuksen vanhurskaus, sillä se on toivonovi.

Kummallakin auton poskella on uskoontulleen miehen todistus....

Tapasin Lemmenjoella kullanhuuhtojan ja hän kertoi olleensa siellä yli kolmekymmentävuotta. Mies oli elellyt pääasiassa yksin luonnon keskellä. Hän oli tullut sinne etelästä ja siihen aikaan yksi niitä harvoja, jotka elivät siellä ympäri vuoden. Mutta hän oli tullut sinne rikastuakseen, kaivaakseen kultaa, löytääkseen niitä vaskoolinsa pohjalta huuhtomisen jälkeen. Mutta ei mies näyttänyt rikkaalta, kävimme hänen vaatimattomassa mökissään ja jatkoimme taas matkaamme. Sinne hän jäi, en muista nimeään, en kasvojaan, kullasta ei sitten enää puhuttu mitään. Missä olivat miehen sukulaiset, missä hänen seurakuntansa, missä oli hänen Jumalansa, mihin hän uskoi, mitä tavoitti? On ihmisiä, jotka pärjäävät paremmin kultahippunsa ja kultaharkkonsa kanssa, kuin semmoisen kullan, jolla on värjätty tukka ja josta lähtee jatkuvasti ääni? Suurimmalla osalla ei ole kuitenkaan varaa valita, on vain se äänekäs kulta, jota voi verrata lapinkultaan vain painossa.

Mutta Jumalan suunnitelma on taivaallinen ja tarkka yksityiskohtia myöten. Joskus se vie yksinäisyyteen ja erikseen muista ihmisistä, kuten Elian: "Ja hänelle tuli tämä Herran sana: "Mene pois täältä ja käänny itään päin ja kätkeydy Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella. Sinä saat juoda purosta, ja minä olen käskenyt kaarneiden elättää sinua siellä." Niin hän meni ja teki Herran sanan mukaan: hän meni ja asettui Keritin purolle, joka on Jordanin itäpuolella. Ja kaarneet toivat hänelle leipää ja lihaa aamuin sekä leipää ja lihaa illoin, ja hän joi purosta." 1.Kun.17:2-6. Olisiko minusta siihen? Olisinko valmis elämään yksin kuukausia erämaassa luonnonantimilla luottaen Herran sanaan? Olisinko valmis siellä odottelemaan seuraavaa siirtoa, jonka Herra aikanaan antaisi? Kyllä sieltä varmaan moni tulisi maitojunalla kotiin ja mutisisi tullessaan valituksensa myös ihmisten kuultavaksi? Olisiko heillä tuotavana hyviä uutisia, olisiko kerrottavana Jumalan ihmeellisistä teoista, huolenpidosta, varjeluksesta, ruoasta, elämästä, ilosta, siunauksesta? Kuvittele vaikka vuosi ilman televisiota, tablettia, älypuhelinta, jääkaappia, sähkösaunaa, astianpesukonetta, mikroaaltouunia, seurakuntaa, postia, Citymarkettia? Ja kuitenkin Jumalan valtakunta toimi ihan mainiosti, vaikka sen ajan merkittävin julistaja olikin poissa julkisuudesta. Ei kerätty yhtään kolehtia, ei yhtään julkista esiintymistä, ei mitään mainittavaa. Vain pieniä rukouksia ja arkipäivää omine heikkouksineen. Ja Jumala hallitsi koko tilanteen ja kaiken kaikkialla. Kuitenkin hänen oli oltava yksin tuo aika, yksin ja kuitenkin kaksin, sillä Herra oli hänen kanssaan. Sielläkin oli edellytykset uskoa niin, että oli kerrottavana hyviä uutisia, sillä seuraavassa vaiheessa Elia lähetettiin Sarpatiin ja vähän myöhemmin kuningas Ahabin luo kertomaan, että sade tulee 3 ja ½ vuoden kuivuuden jälkeen. Ja niin tapahtui.

Kun Kristuksen kanssaperillinen saa ajassa hyvin vähän käyttövaroja ja jonkin verran kärsimystä osakseen, niin hän alkaa yleensä purnata. Miksi minä, miksi minulle, tai miksen minä saa, miksen minä kelpaa? Niinpä niin, Herra pukee omansa köyhiin vaatteisiin, opettaa vaatimattomaan elämään ja tutustuttaa tavallisiin ihmisiin, ei salli bonuskertymää, eikä jäsenetuja. Silti hän on Herra ja kaiken hallitsija, Jumala yli kaiken. Jeesuksen kanssaperilliset joutuvat katselemaan maailman pahuutta silmästä silmään, eikä materia tuo vastauksia, eikä politiikka parannusta. Perillisyys on täällä sotaa ja rauhaa. Mutta Jeesus on sama eilen, tänään ja iankaikkisesti. Herra etsii tänään itselleen perillisiä, kanssaperillisiä. Tervetuloa!

1. Olkaamme vakavasti ain' alttiit sotimaan,

kun maailma viekkaasti käy houkuttelemaan!

Valppaasti valvokaamme, lähell' on kiusaaja!

Iloista luopukaamme, joit' ei suo Jumala!

2. Maailman ilot alkaa huvilla hauskalla,

vaan viimein niistä palkka on vaiva, kuolema;

Mut uskovaiset Herran saa ensin kärsiä,

tuleepa viimein kerran kuolosta elämä.

3. Näin Kristus varoittaapi: Ken lihaan kylvää,

se hedelmät lihan saapi, ja kadotus on ne.

Mut kylvä henkeen, sitten saat ijäst' ikään

sä leikata autuaitten kanss' rauhaa, elämää.

4. Kas kuinka synnin orja, kietoutunut himoonsa,

tuskittelee, se kurja, kun raukes kiihkonsa!

Se leikki hempeäinen nyt on jo inhotus;

Huvinsa on lyhykäinen, pitk' itku, katumus.

5. Saastassa rypeääpi näin Luojan ihmetyö,

jonk' Jeseus herättääpi, kun Herran hetki lyö!

Ei ruumis vaan, mut aivan myös sielu saastass' on,

perilliseksi taivaan näin ihan mahdoton.

6. Sä, Herra, näet nuo hurjat, jotk' oman ruumiins myö;

Voi pelasta ne kurjat! Tee vielä armotyö!

Heiss' armaan Poikas kautta herätä katumus!

Vie ristin luo, ja auta, ett' alkais parannus!

7. Voi sydän raadollinen, kuink' olet surkea!

Sen tietää vihollinen, siis alkaa kiusata;

Pahaksi saa se häijy myös lahjat parhaimmat;

Hän valvoopi ja väijyy, kun sinä nukahdat.

8. Siis tule, Jeesus, tule, sä puhdas karitsa,

heikoille tueks ole, synnistä pelasta!

Puhdista armollasi saastaiset sielumme,

niin että johdossasi pyhinä kuljemme!

1881 Vk. 385. Petrus Samuelis Brask (1650 - 1695)

Hyviä uutisia

Ovikello soi, ovella seisoi iäkäs mies, jonka tunsin ulkomuodosta, mutten heti muistanut nimeä. Hän kertoi päättäneensä tulla meille kylään ja pyysin hänet sisälle. Sattui olemaan syntymäpäiväni, ja niin vaimoni keitti kahvit ja tarjosi papalle kakut. Mies halusi kertoa minulle elämänsä kokemuksia ja mielelläni kuuntelin niitä. Hän kertoi olleensa hyvä ihminen, joka oli kerran pysäytetty miettimään Jumala-suhdettaan nuorena. Hänellä oli ollut hyvä ammatti, hyvä koti, hyvät elämänpuitteet, vain ajoittain vaivanneet sairaudet olivat kiusanneet häntä. Kerran heille oli tullut kaksi ystävää, jotka olivat kysyneet häneltä, että ovatko hänen taivasasiansa kunnossa? Hän oli vastannut yrittäneensä elää ihmisiksi, johon toinen miehistä oli todennut, ettei se riitä, vaan pitää tuntea Jeesus. Tätä hän oli sitten pohtinut 50 vuotta elämässään pääsemättä selvyyteen asiasta. Nyt, muutama vuosi sitten, kun hän oli jo yli 80-vuotias, hän oli pyytänyt, että Jumala auttaisi häntä uskoon. Silloin hän oli tarttunut Uuteen testamenttiin ja lukenut sitä raivokkaasti harppoen, kunnes oli pysähtynyt ja lukenut: "Sillä jos sinä tunnustat suullasi Jeesuksen Herraksi ja uskot sydämessäsi, että Jumala on hänet kuolleista herättänyt, niin sinä pelastut; sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan." Room.10:9-10. Hän kertoi, että tuon sanan vaikutus oli aivan ihmeellinen, oli kuin jotakin salattua olisi auennut hänen edessään ja hän Jumalan vaikuttaneen häneen. Vuosi myöhemmin, kun hän vielä kipuili uskonkysymyksen ja pelastusvarmuuden kanssa, hän kertoi laittaneensa soimaan hengellisen CD-levyn ja sieltä kuului: "Varmana laulaa Herrasta saan,joka on suuri kunniassaan… Hän minut osti kuolemallaan, periä taivaan kerran ma saan… Tämä on laulu sydämeni, ylistän Herraa ainaisesti….." Laululla oli ihmeellinen vaikutus, se aivan kuin nosti tuon miehen Jumalan syliin. Itse ajattelin tuon kuultuani, että harvemmin armo kirkastuu yli kahdeksankymmenvuotiaalle, mutta silloin se tapahtuu, kun on kuulo päällä ja taivas auki?

Pian visiitti oli lopussa, kakut syöty, kahvit juotu, puheet puhuttu ja vanha mies lähti takaisin tiellensä. Lähtiessään hän vielä pahoitteli, että oli tullut näin ilmoittamatta kylään. Mutta minä sanoin, että näin hyviä uutisia kuuntelisin vaikka joka päivä. Tämä miehen käynti oli erikoisen mieleenpainuva syntymäpäivälahja minulle.

Olemme ihmisinä kovin rajallisia - parhaatkin meistä. Siihen sarjaan kuuluvat äly, voimat, lahjat, osaaminen, jaksaminen, terveys, vauraus, asuinpaikka, into ja ilo. Entinen missi on hetken kuluttua rupsahtanut ruusu vailla ihailijoita. Entinen huippu-urheilija kärsii monenlaisista ruumiin ja sielun vaivoista ilman palkintoja. Alan tiedemies istuu dementoituneena palvelutalossa, eikä kukaan tule enää häntä haastattelemaan. Kerran politiikassa pärjännyt ei kykene enää hoitamaan kunnolla omia laskujaan. Suuren perheen äiti, joka hoiti, ruokki, pesi ja varusti lapsensa maailmaan kulkee nyt rollaattorilla muutamia metrejä päivässä ruokapöydän, wc:n ja vuoteen välillä. Joskus edellytykset vaan loppuvat, paukut eivät yksinkertaisesti riitä. Into hiipuu, voimat uupuvat ja lääkkeitten tarve lisääntyy. Olisi aika tempaista laulu: - Ilta on tullut Luojani….. Armias ole suojani! Se on hyvä uutinen.

Joskus huomaan, että ei enää voi mennä pelkällä tahdonvoimalla, ja kun ei aina tahdokaan mennä. Nuorempana siihen tilaan joutui helpommin ja sen seurauksena tuli etsittyä jokin uusi mielenkiinnon kohde. Niin sitten tuli harrastettua monenlaista, eikä mitään kovin syvällisesti eikä kauan. Uskovina voimme katsoa Herraan, joka voi enemmän kuin inhimilliset edellytyksemme kantavat. "Mutta hänelle, joka voi tehdä enemmän, monin verroin enemmän kuin kaikki, mitä me anomme tai ymmärrämme, sen voiman mukaan, joka meissä vaikuttaa, hänelle kunnia seurakunnassa ja Kristuksessa Jeesuksessa kautta kaikkien sukupolvien, aina ja iankaikkisesti! Amen." Ef.3:20-21. Laitan siis tuohon kaikki omat voimani, ajatukseni, rukoukseni ja sen jälkeen katselen, kuinka Jumala toimii hienosti ja ylivoimaisesti - minusta riippumatta. Upeaa, rohkaisevaa, ilon aihe, hyvä uutinen.

On siis tarpeen, että voimme kehittyä uskossa, emme niinkään ihmisyydessä. Ja uskon kehittyminen, on Jeesuksen kasvua silmissämme, elämässämme. Siinä painopiste on hänen mahdollisuuksissaan, työssään, tavoitteissaan, saavutuksissaan. Siinä on ajatuksena tuo "joka voi tehdä enemmän…." Sitä pitää ajatella omassa elämässään, läheistensä elämässä, ja suurissa maailman kysymyksissä. Mutta sitten tulee näköpiiriin tuo käsittämätön ihme: "voima, joka vaikuttaa meissä". Ja mietimme, miten se näkyy, kuuluu, toimii ja huomaako sitä kukaan, kun ei itsekään huomaa? Eli, se on pientä, suuri voima, joka on pienenä uskonsiemenenä meissä vaikuttamassa. Kristus on antanut uskoville hyvän uutisen, joka pitää meidät Jumala-tietoisuudessa, joka tuo armon ulottuvillemme, joka on hyviä sanoja sielumme suojaksi.

Menin luovuttamaan verta, vaikka en ole ollut mikään himoluovuttaja. Minulla on harvinainen O- veriryhmä, joka sopii vain saman ryhmän ihmisille. Siitä on siis tarvetta ja siksi he lähettävät minulle tietoa verenluovutustilaisuuksista. Luovutuspaikka oli Kangasalan seurakuntatalomme, jossa pidimme säännöllisesti ilosanomailtoja. Nyt siellä oli toisenlainen meno, toiset ihmiset, toiset tavoitteet. Minulla on ohuet verisuonet ja verenimeminen on ollut aiemminkin ongelmallista, niin nytkin veritäti joutui koukkimaan suonta huonolla menestyksellä. Verta tuli vain vähän ja täti kyseli, että jatketaanko vielä? Vaihdoimme sitten toiseen käteen ja sieltä tuli normaalisti verta ja pian pussi täyttyi tavoitteesta. Toimituksen aikana puhuimme niitä näitä ja vastailin hänen kysymyksiinsä. Jossain vaiheessa hän sanoi tämän olevan hyväntekemistä ja että tämä veri auttaa kolmea ihmistä?

Olihan se nyt sentään jotain? Vai oliko? Ei tuntunut missään? Olin lukenut ihmisestä, joka halusi luovuttaa sisäelimensä sukulaisensa pelastamiseksi takaisin elämään. Eikö se ollut sankariteko ja kuitenkin molemmat kuolevat pian.

Kotiin päin kulkiessani ajattelin Herraa Jeesusta, joka luovutti verensä syntisten pelastamiseksi helvetistä, jonka pyhä uhriveri tuotti vapahduksen koko maailmalle ja pelasti synnin vallasta miljoonia, sekä antoi uuden elämän kelvottomille. "Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään…." Hebr.10:19. Kiitos Herralle! "Hänelle, joka meitä rakastaa ja on päästänyt meidät synneistämme verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen." Ilm.1:5-6. Hyviä uutisia taivaasta syntisten hyväksi: 1. Jumala rakastaa meitä. 2. Jeesuksen veri vapauttaa ihmisen syyllisyydestä ja syntikuormasta. 3. Herran vaikutuksesta olemme siirretyt Kuninkaamme valtakuntaan. 4. Uskovat ovat uusi pappeus, jotka toimivat Herran palveluksessa täällä ajassa maailmassa. 5. Tästä kaikesta me kiitämme Herraa, joka on hyvin kaikki tehnyt.

Sopivasti annosteltuna tarvitsemme kaikki näitä hyviä uutisia joka päivä elämässämme ja on suuri taivaan lahja, että Jumala on antanut elämäämme sellaisia ihmisiä, jotka näitä jaksavat jakaa. Jeesuksen todistajat ovat hyvän uutisen kuuluttajia. "Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, jonka Jumala on asettanut armoistuimeksi uskon kautta hänen vereensä, osoittaaksensa vanhurskauttaan, koska hän oli jättänyt rankaisematta ennen tehdyt synnit…." Room.3:23-25. Vain usko, pelastava usko, Jeesuksen usko ja olet autuas - ihmeellistä, aivan käsittämätöntä. Ei ihme, että se menee lapsille helpommin jakeluun kuin aikuisille, että sairaat ottavat sen halukkaammin vastaan kuin terveet, että syntiset etsivät sitä avukseen kuin synnittömät. Todellisen Jumalan antaman syyllisyyden ja synnintunnon, voi rauhoittaa vain Kristuksen pyhä veri, eikä tähän ole tulossa muutoksia. Tämä on hyvä uutinen.

Eräs ystäväni tuli 70-luvulla uskoon Denis Clarkin kokouksessa Tampereen jäähallissa. Nyt paljon myöhemmin kysyin häneltä, mitä sinä iltana puhuttiin siellä, muttei hän muistanut mitään siitä. Hän oli nuorena opiskelijana ollut vain niin voimakkaan Jumalan kutsun alla silloin, että sanoi minulle olleen aivan sama, vaikka olisi puhuttu Raamatun sukuluetteloista, hän olisi tullut joka tapauksessa uskoon. Oli hyvien uutisten aika hänen elämässään ja vieläkin hän eli tuosta hyvästä uutisesta, Jeesuksesta.

Sinä, Jeesus olet hyvä uutisemme, sinä olet Jumalan, Isän, uhrikaritsa, pyhä uhri, jolla on pyhä veri. Sinä jätit uhrisi ja veresi tänne meidän hyväksemme, ja täällä se on meitä pelastamassa ja kutsumassa luoksesi. Herra, sinä olet tehnyt kaiken niin kovin helpoksi ja kuitenkin se on meille erittäin vaikeaa. Siirrämme ratkaisuamme, siirrämme parannustamme, siirrämme elämän lahjaa tuonnemmaksi. Haluamme kukkua tälle maailmalle ja pitää vähän hauskaa asioilla, jotka ovat meille sinua tärkeämmät. Ja kuitenkin sinä jaksat vetää meitä puoleesi, hiljaisella äänellä ja ystävällisesti, antamalla valon, leivän, rakkauden ja lupaukset. Kiitos hyvästä uutisesta, joka ei maksa mitään, joka on meidän suurin rikkautemme, sinun ansiosi. Aamen.

Jeesuksen voitonpäivä

Risti on tyhjä ja hauta on tyhjä. Kristus on noussut kuolleista. Hän on kuolemalla voittanut kuoleman, synnin ja turmiovallat. On ilosanoman aika..... Pääsiäinen.
Siksi järjestämme kotiseurat.... varaa aikaa ja tule mukaan kuuntelemaan Jumalan sanaa.... sillä se tuo pelastuksen sydämeesi.... ja vahvistaa uskoa Häneen, Jeesukseen, joka on kaiken keskus.....