https://www.youtube.com/watch?app=desktop&v=ADn4mKWcq4w&feature=youtu.be
Aamu on kasvutarina. Aamu kietoo yhteen nykyihmisen kysymykset ja pääsiäisajan tapahtumat 2000 vuotta sitten. Elokuva haastaa katsojan pysähtymään, rauhoittumaan ja ajattelemaan. Aamu avaa toivon ja rakkauden näköaloja. Elokuva on toteutettu Harjavallan ja Nakkilan seurakuntien yhteistyössä.
Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, että hän
ajallansa teidät korottaisi. 1.Piet.5:6
Näillä sanoilla apostoli osoittaa, mikä on oikea nöyryys, mitä sellaiseksi sanotaan ja mistä se johtuu: sitä se on, että sydän syntinsä tuntien ja Jumalan vihaa kauhistuen hädissään etsii armoa. Se ei ole siis vain ulkonaista, ihmisten nähtävää, vaan Jumalan pelon ja oman ansiottomuuden ja heikkouden aiheuttamaa sydämen nöyryyttä Jumalan edessä. Sellainen ihminen, joka pelkää Jumalaa ja joka, niinkuin Jesaja 6:5. »on aralla tunnolla hänen sanansa edessä», ei todellakaan uhmaile, ei riehu eikä toraile ketään vastaan, jopa hänen sydämensä on suopea ja lempeä vihollisillekin, ja sen vuoksi hän saakin armon sekä Jumalan että ihmisten edessä.
Minkä tähden? Tässä on, apostoli sanoo, Jumalan väkevä käsi. On kuin hän sanoisi: Teidän ei sovi toimia tai olla toimimatta ihmisten tähden, vaan teidän on nöyrtyminen Jumalan väkevän käden alle, ja se on voimallinen, väkevä ja mahtava puolin ja toisin. Ensin iskemään maahan ylpeät ja itsevarmat, olkoon heillä kuinka raudankovat päät ja sydämet hyvänsä: tomussa ja tuhkassa, jopa kauhuissaan ja epätoivoisina helvetin tuskassa ja kivuissa heidän täytyy virua, kun hän vihansa kauhistuksin vähänkin käy heihin käsiksi. Pyhätkin saavat kokea tätä, he vaikeasti valittavat ja parkuvat sitä, että Jumalan käden alla on vaikea olla. Niin Ps.38:3. »Sinun nuolesi ovat uponneet minuun, sinun kätesi painaa minua; ei ole lihassani tervettä paikkaa sinun vihastuksesi tähden»; ja Ps.102:10. »Minä syön tuhkaa kuin leipää ja sekoitan juomani kyyneleillä sinun vihasi ja kiivastuksesi tähden, sillä sinä olet nostanut minut ylös ja viskannut pois»; samoin Ps.39:11. »Minä menehdyn sinun kätesi kuritukseen», ja vielä: »Kun sinä ihmistä synnin tähden rangaistuksilla kuritat, kulutat sinä hänen kauneutensa niinkuin koinsyömän».
Toiseksi se myöskin on väkevä käsi nostamaan, lohduttamaan ja vahvistamaan nöyryytettyjä ja peljästyneitä, ja, niinkuin pyhä Pietari tässä sanoo, jälleen korottamaan, etteivät kauhistuksiin vajotetut silti joutuisi epätoivoon tai pakenisi Jumalaa, vaan antaisivat jälleen itseään lohduttaa ja rohkaista. Hän tahtoo näet ilmoitettavaksi ja saarnattavaksi sitäkin, ettei hän kädellänsä tartu meihin sitä varten, että me sen alle menehtyisimme ja kadotukseen tuomittuina hukkuisimme; hänen täytyy tehdä se sitä varten, että hän siten saattaisi meidät parannukseen — emmehän me muutoin milloinkaan välittäisi hänen sanastaan ja tahdostaan —, jälleen, jos etsimme armoa, nostaaksensa meidät ja antaaksensa synnit anteeksi, Pyhän Hengen ja iankaikkisen elämän. Tästä puhuvat paikoitellen psalmit ja profeetat: Ps.118:18. »Herra minua kyllä kuritti, mutta kuolemalle hän ei minua antanut», ja samoin Ps.146:8. »Herra nostaa alaspainetut».
»Hän on ajallansa», apostoli sanoo, »teidät korottava.» Vaikka se näet viipyykin ja vaikka tuntuu siltä, kuin Jumalan käsi liian kauan painaisi nöyryytettyjä ja kärsiväisiä, niin että he sen alle ovat kokonaan menehtymäi-sillään, heidän kuitenkin pitää tuntemistensa vastapainoksi tarkata sitä lupausta, että Jumala ei salli, niinkuin pyhä Paavali 1.Kor.10:13 sanoo, heitä kiusattavan ankarammin eikä kauempaa kuin jaksavat kestää, vaan että hän on kuuleva heidän huutonsa ja parkumisensa ja auttava heitä oikeaan aikaan. Tämä olkoon heille varmana rohkaisuna. Nuo muut, nuo ylpeät, sen sijaan peljätkööt: hän, vaikka jonkin aikaa salliikin heidän jäädä vaille rangaistusta ja jatkaa uhmailemistaan, on oleva heidänkin tutkijansa; ja hän on oikean aikansa valittuansa yllättävä heidät ylivoimaisena, ja silloin heillä on oleva raskaat oltavat. Hänhän on jo ojentanut väkevän kätensä sekä kukistaaksensa jumalattomat että korottaaksensa nöyrät.
rukous:
Herra, Jeesus, en rukoile, että saisimme loistavan tulevaisuuden ilman vaivaa ja kärsimystä. En myöskään pyydä lisää hyvinvointia tai koettelemusten poistumista. En tiedä, miten asioiden tulisi mennä tai mikä on ihmisille sopivaa? Enhän edes tiedä, mitä tulisi rukoilla, että se olisi viisasta ja tarpeellista, sekä Hengessä että totuudessa tehty. Siksi rukoilen niinkuin olet opettanut: Isä meidän pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa.
edelleen Luther jatkaa....
1.Piet.5:7 "Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen."
Kuinka tulee toimeen ihmisten keskuudessa se, joka asemassaan aikoo elää jumalanpelossa ja nöyryydessä ja maailman puolelta kärsiä vastustusta, halveksimista ja häijyyttä? Mistä hän saa suojan ja puoltajan voidakseen pysyä hurskaudessaan? Todetaanhan ja koetaanhan päivittäin, että hurskaita vaivataan ja vainotaan ja että heidän täytyy olla maailman jalkapyyhkimenä. Sen tähden Herra sanoo: Teidän, kristittyjen, täytyy maailmassa kärsiä ahdistusta ja vastustusta, puutetta ja hätää, niin ruumiillista kuin hengellistäkin. Sen tähden teidän sydämenne raskautuu tuskasta ja mur heistä, ja te ajattelette: »Kuinkahan minun käynee, mistä minä saan elatukseni?» tai: »Kuinka minun käypi silloin, kun minun täytyy kuolla?» — maailmahan huolehtii vain siitä, kuinka rikastuisi ja saisi vatsansa täyteen, ja levottomat, epäuskoiset omattunnot pyrkivät saamaan armollisen Jumalan ja onnellisesti kuolemaan —, niin kuulkaa minua, näin hän sanoo, minä annan teille oikean neuvon ja opetan teitä, mihin teidän on murheenne jättäminen. Ps.55:23. on vähäinen lausuma, joka kuuluu näin: »Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikänä horjua». Tehkää tekin samoin, älkää jättäkö asiaanne omaksi taakaksenne, sillä te ette voi sitä kantaa ja lopuksi teidän täytyy sen alle sortua, vaan luovuttakaa ja heittäkää se turvallisesti ja kaikella ilolla itseltänne Jumalan haltuun ja sanokaa: Taivaallinen Isä, olethan sinä minun Herrani ja Jumalani, sinä loit minut silloin, kun minä en mitään ollut, sitäpaitsi sinä olet minut lunastanut Poikasi kautta. Katso, sinä olet uskonut minulle ja antanut suoritettavakseni tämän viran ja tehtävän, mutta nyt käykin vastoin minun tahtoani; moni asia pyrkii minua painamaan ja huolestuttamaan, enkä minä itsestäni saa irti mitään neuvoa, mitään apua. Sen tähden minä uskonkin kaiken sinun huomaasi. Anna sinä neuvosi ja apusi ja ole sinä kaikkena näissä asioissani .
Tällainen on Jumalalle hyvin otollista. Hän kehoittaa meitä vain tekemään velvollisuutemme, mutta jättämään hänen asiaksensa huolehtimisen lopputuloksesta ja meidän aikaansaannoksistamme. Samaa tietävät lukuisat muutkin raamatunpaikat, esimerkiksi Ps.37:5. »Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee ». Eipä ainoakaan pakana, filosofi eikä lainoppinut, mikäli hänellä ei ole Jumalan sanaa, osaa murhettaan eikä asioitaan heittää Jumalan haltuun. Koko maailma, etenkin mahtavat, viisaat ja ne, joiden on hallittava, päinvastoin ovat siinä käsityksessä, että heidän täytyy omalla huolehtimisellaan ja maailmanviisaudellaan toteuttaa kaikki. Elleivät onnistu, ja epäonnistuvathan yleisesti kaikkein etevimmätkin ja viisaimmat, he vihoissaan raivoavat; he alkavat nurista Jumalaa vastaan väittäen, että hän ei hallitse oikein. Heidän kuitenkin käy niinkuin pitääkin, kun hän näin sallii heidän hankkeittensa ja ajatustensa mennä vikaan ja kaiken tapahtua aivan päinvastoin. Eiväthän he tahdo ajatella häntäkin tarvitsevansa, vaan ajattelevat itsellään olevan riittävästi viisautta, mahtia ja voimaa, ja Jumalan täytyvän antaa asioiden kulkea sitä rataa, minkä he ovat suunnitelleet. Näin heidän elämänsä kuluu monissa turhissa hankkeissa ja huolehtimisissa, ja kuitenkin heidän täytyy kokemuksen koulussa paljon ja usein toista oppia ja tunnustaa.
Kristittyjen taito ja ymmärrys ohi muiden maailman ihmisten on siis se, että he tietävät, mihin jättävät ja laskevat murheensa, kun muut sillä itseään kiduttavat ja tekevät itsensä onnettomiksi, lopuksi kuitenkin varmasti joutuen epätoivoon. Tämä on epäuskon ehdoton seuraus, epäuskolla kun ei ole Jumalaa ja se kun tahtoo murehtia itsestään. Usko sen sijaan tarttuu tähän sanaan, jonka pyhä Pietari Raamatusta lainaa: »Sillä hän pitää teistä huolen», luottaa siihen ilolla, suorittaen tehtävänsä ja kärsien kärsittävänsä, sillä se tietää olevansa siihen kutsuttu; kuitenkin se jättää Jumalan haltuun huolehtimisen, ja suoriutuu siten reippaasti ja voittaa kaiken sen, mikä ahdistaa. Se voipi huutaa avuksi Jumalaa isänänsä ja sanoa: Minä tahdon tehdä sen, minkä Jumala on käskenyt minun tehdä, mutta lopputuloksesta annan hänen huolehtia.https://www.tv7.fi/arkki/vain-yksi-tie/olisi-aina-nain-hyvin_p65561/
- Ystävät Toijalasta, Harri ja Mia ovat toimittaneet videon vanhasta ystävästäni Esa Tasasesta. Hänen elämäänsä on mahtunut monenlaisia käänteitä, joista tässä kerrotaan muutamasta koettelemuksesta ja uskon asenteesta niissä hetkissä.
Erään ystävämme asunnossa oli vesivahinko ja hän joutui muuttamaan tilapäisesti pois korjaustöiden tieltä muualle kortteeriin. Hänen normaali elämänsä romuttui väliaikaisesti ja kaikki säälivät hänen asemaansa. Toinen ystävämme jäi leskeksi puolison kuoltua ja hänen oli opeteltava aivan uusi elämän malli. Hänen normaali elämänsä romuttui pysyvästi, eikä entiseen ollut paluuta. Kaikki säälivät hänen asemaansa. Joskus tuntuu kuin ei tapahtuisi mitään ja joskus tuntuu kuin tapahtuisi aivan liikaa? Joskus aika kuluu liian nopeasti, joskus ei ollenkaan? "Päiväni rientävät juoksijaa nopeammin, pakenevat onnea näkemättä." Job 9:25
Poikkeustila yhteiskunnassa tai yksityisessä elämässä muuttaa arjen rutiineita, tottumuksia ja menemisiä ratkaisevasti. On opeteltava uusi aikataulu, uudet tavat, uudet yhteydet ja uudet toiminnot. Muutokset ovat aina rasite ja kohottavat verenpainetta ja kiihdyttävät pulssia. Valitukset lisääntyvät, ääni kohoaa, ärtymys kohottaa kurssiaan ja tavarat alkavat putoilla luvattoman usein, käyrä on korkealla. Mikä neuvoksi? Sitten tulee kulman takaa asiantuntija ja sanoo: - ei hätää, kohta ollaan taas pääsemässä normaaliin elämään? Mutta, mikä onkaan normaalia elämää?
Hyvinvointi on ilmeisesti ollut tavoitteena syntiinlankeemuksesta asti kaikkialla. Ja siitä on syntynyt lause: hullu paljon töitä tekee, viisas vähemmällä elää! Elämmekin yhteiskunnassa, jossa jouten oleminen, ajanhaaskaus, nautinnonhalu ja tyhjän jauhaminen ovat arkipäivää. Turhuuden markkinat ovat muotia ja niissä pyöritään ja notkutaan päivästä toiseen muiden mukana. Aikaa on kaikkeen joutavaan, samoin rahaa. "Sillä ateenalaisilla ja siellä oleskelevilla muukalaisilla ei kenelläkään ollut aikaa muuhun kuin uutta puhumaan ja uutta kuulemaan."Apt.17:21. On kuin asuttaisiin jo paratiisissa, vaikka kaikki vaivat ja ongelmat murentavat koko ajan maailmaa, eikä ole mitään takeita tulevaisuudesta. Köyhät pyrkivät hyötymään rikkaista ja syntyy kansainvaelluksia ja rikkaat taas tykkäisivät, että köyhät pysyisivät kaukana ja niistä lypsettäisiin vain taloudellinen hyöty. Kun sitten pandemia tai joku muu ongelma rasittaa maailmaa, niin siitä pyritään eroon ilman, että se opettaisi mitään tai veisi ihmisiä parannuksen paikalle, tutkimaan omaa tilaansa Jumalan edessä ja vastuuta synneistään. Uutiset ja asiantuntijat tiedottavat jatkuvasti, että ei hätää mitään, pian palataan taas normaaliin elämään ja niin odotetaan vanhoja sirkushuveja kuin kuuta nousevaksi, vaikka ei edes tiedetä elämmekö pandemian jälkeen?
Omassa elämässäni normaali elämä romuttui, kun Jeesus tuli Herraksi ja Vapahtajaksi minulle. Sen vaikutus oli, että muutamat ihmiset (siis suurin osa) piti uutta elämääni epänormaalina ja vaarallisena tautina, mielisairautena, joka pilaa nuoren elämäni. Kävi niin kuin Raamatussa aikoinaan. "Niin fariseukset sanoivat keskenään: "Te näette, ettette saa mitään aikaan; katso, koko maailma juoksee hänen perässään." Joh.12:19. Hauskanpidolla ja järkevyydellä yritetään unohtaa oma vastuu tai naurulla haudata tarpeellinen sielun murhe, runsaalla touhuamisella kuolettaa omatunnon kalvaminen ja uskonnollisuudella päästä kokonaan eroon Jeesuksesta. Normaali elämä merkitsee ihmisille syntielämää ilman Jumalaa omissa valinnoissa ja himoissaan kuolemaan saakka, sitten hauskuus on viimeistään katkolla. Kun eletään kuolleessa uskossa ja pelkän älyn varassa, ollaan aina aika heikoilla ja tuhon tiellä. Normaali elämä on ihmisille ajatus, että voi olla jotakin kuoleman jälkeen, voi olla joku jumalakin, voi olla, että uskovien jutuissa on perää, mutta ei voi olla totta, että Jumala tuomitsisi fiksuja syntisiä ikuiseen helvettiin? Tätä tunnelmaa yritetään lieventää kirjoittamalla kuolemanilmoitukseen runomittaan ajatuksia ikiuneen nukkumisesta. Mutta kerran tulee vielä jokaiselle herätyksen päivä ja kaikki ihmiset tekemisineen tuomitaan.
Mutta mitä tarvitsemmekaan normaaliin elämään - ruokaa, vaatteet, vettä, kodin, työtä, terveyden, ystävät. Näillä pääsee alkuun. Sitten tarvitaan motiivi elämään, mielekkyys, tarkoitus, sisältö, syy, aihe ja päämäärä. Jos elämän viisari ei värähdä, eikä isopyörä pyöri, tulee katkos, joka vie ojaan. Ei ihme, että on paljon nuoria ihmisiä, joilla ei ole mitään tolkkua elämässä, jotka vaeltavat tyhjinä paikasta toiseen synkkä ilme naamalla ja pienessä sivumyötäisessä lääkkeitten vaikutuksesta. Ei ole intoa opetella mitään, ei tehdä työtä, ei ole rakennuspalikoita hyvään elämään, vain oma turrutettu olemus huutaa lisää aineita ja pyrkii siihen suuntaan.
Oman heikkouden ja vallitsevan toivottomuuden tilanteen on myös huomattu ajaneen monia esimerkillisesti etsimään Herraa ja saamaan apua Vapahtajaltaan. Yleensä tämä tapahtuu vain heikkouden, murtumisen ja oman voimattomuuden myöntämisen kautta. Siihen on vain kovin pitkä matka, kun heikostakin ihmisestä löytyy yllättäviä vastustavia voiman ponnistuksia, kun on kyse Jumalan eteen tulemisesta? Viimeiseen asti pistetään hanttiin ja keksitään tuhansia tekosyitä siirtää ratkaisua tuonnemmaksi. Mutta heikkouden tajuaminen voi olla myös avuksi. "Ja Aasa huusi Herraa, Jumalaansa, ja sanoi: - Herra, sinä yksin voit auttaa taistelussa voimallisen ja voimattoman välillä. Auta meitä, Herra, meidän Jumalamme, sillä sinuun me turvaudumme ja sinun nimessäsi me olemme tulleet tätä suurta joukkoa vastaan. Herra, sinä olet meidän Jumalamme; älä salli ihmisen päästä voitolle sinusta. Niin Herra antoi Aasan ja Juudan voittaa etiopialaiset, ja etiopialaiset pakenivat." 2.Aik.14:11-12. Voittajan on helppo hymyillä ja hän voi sitten todistaa iloisena muillekin Jumalasta, jonka apu tuli oikeaan aikaan.
Minulla on ollut laaja ystäväpiiri elämäni rikkautena ja siihen on kuulunut laidasta laitaan mitä erilaisimpia ihmisiä. Eräs ystäväni oli aikoinaan kauppias ja sitä hän oli synnynnäisesti, sillä aina kun tapasin hänet, hän teki kauppaa jostakin asiasta tai esineestä. Kaikkein erikoisin kauppa, josta hän kertoi minulle, oli hyökkäysvaunun ostaminen ulkomailta Suomeen? Silloin puolustusvoimat ja ministeriökin kiinnostuivat asiasta. Häneltä tivattiin, että miksi hän haluaa ostaa tankin itselleen? Ja syyksi hän ilmoitti lakonisesti, ettei hänellä ollut tankkia? Kauppaa ei kuitenkaan sillä kertaa syntynyt, eikä hänellä tietääkseni ole edelleenkään tankkia?
Toinen saman sarjan kaveri oli tunnettu tuhansista kaupoistaan ja bisneksistään. Häntä kuuntelin monta kertaa ja tuntikausia hymyillen ja naureskellen, siksi hauskoja hänen touhunsa olivat mielestäni olleet. Kerran hän soitti minulle ja sanoi ostaneensa leikkuupuimurin. Kysyin sitten, että mitä varten, kun hänellä ei ollut maanviljelystä eikä edes peltotilkkuakaan? Ja hän vastasi suurin piirtein samalla tavoin kuin tuo edellinenkin, että kun hänellä ei ollut ennen leikkuupuimuria. Myöhemmin hän kertoi vuokranneensa kyseisen puimurin maatalousnäyttelyyn mainokseksi. Bisnesmiehet tekevät aina bisnestä, se on heidän normaalia elämäänsä?
Uskovan normaalia elämää on Jumalan sanan vaikutus hänessä. Tämä ohjaa ja antaa mielekkyyden kaikkeen. Lapsena saatu kristillinen opetus on ollut suureksi hyödyksi, mutta piru ja sen hallitsema maailma, sekä ihmisen oma lihallinen mieli haravat aina vastaan Jumalan tahtoa. Pyhä Henki istuttaa Raamatun sanan siemenen sisimpään ja nämä kolme vihollista pyrkivät sen tappamaan, abortoimaan ulos hinnalla millä hyvänsä. Taiteellisia ihmisiä vihollinen vetää aistillisuuteen, älykkäitä ihmisiä tieteeseen, sporttisia ihmisiä kehonsa harrastuksiin. Ja jos nämä konstit eivät pure, niin lisätään panostusta: uhkapeliä, huumeita, valehtelua, haureutta, väkivaltaa, ylpeyttä, turhamaisuutta, itsemurhaa. Tätä kutsutaan yleisesti normaaliksi elämäksi? Siksi Jumala lähettää todistajiaan valon, viisauden ja rauhan lähettiläiksi. Se on uskovan normaalia elämää. "Mutta varhain seuraavana aamuna he menivät Tekoan erämaahan. Ja heidän lähtiessänsä Joosafat astui esiin ja sanoi: - Kuulkaa minua, te Juudan ja Jerusalemin asukkaat. Uskokaa Herraan, Jumalaanne, niin te olette hyvässä turvassa, ja uskokaa hänen profeettojansa, niin te menestytte. Ja neuvoteltuaan kansan kanssa hän asetti veisaajat veisaamaan Herralle ylistysvirsiä pyhässä kaunistuksessa ja kulkemaan aseväen edellä sanoen: - Kiittäkää Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.".Aik.20:20-21.
Kävin aikoinaan Helsingissä Hotelli ja ravintolakoulu Perhoa, asuin Pelastusarmeijan yömajassa viisi kuukautta Kalliossa Alppikadulla. Olin joutunut käymään läpi juuri melkoisen mankelin, jossa Jumala kuori elämästäni turhat omat jutut ja kuvitelmat menestyksestä liike-elämässä. Minulla ei ollut juuri mitään silloin ja olin pohjilla, mutta samalla tukevasti Kristus-kalliolla ja elävästi uskossa. Eräänä iltana, kun olin siinä yömajan loosissa, jossa meitä asui lähes 70 miestä samassa huoneessa, omalla vuoteellani lukemassa hengellistä kirjaa, luokseni tuli nuorukainen, joka pyysi mukaan katulähetysiltaan. Se oli mielenkiintoista, minut luokiteltiin kadunmieheksi, jota pitää evankelioida. Menin mukaan samalla kadulla olleeseen kirkkoon, jossa pidettiin kyseinen tilaisuus. Se oli evankeliumiyhdistyksen kansankorkeakoulun talo. Meitä oli siellä vetäjien kanssa koolla ehkä parikymmentä laitapuolenkulkijaa. Se oli silloin minulle normaalia elämää. Iloitsin Herrassa, olin vapaa ja hänen rauhansa Henki asui sydämessäni. "Yhtä minä rukoilen Herralta, sitä minä pyydän: että saisin asua Herran huoneessa kaiken elinaikani, katsella Herran suloisuutta ja tutkistella hänen temppelissänsä. Sillä hän kätkee minut majaansa pahana päivänä, hän suojaa minua telttansa suojassa, korottaa minut kalliolle." Ps.27:4-5.
