Jumalan valtakunnan rajalla on aina ollut liikettä ja kuhinaa, osa porukasta on yrittänyt päästä sisälle, osa takaisin ulos maailmaan. Monet ovat tulleet ovesta valtakuntaan, mutta paljon on ihmisiä, jotka eivät tiedä ovesta mitään ja ovat hypänneet aidan yli kuin salamatkustaja kuvitellen sitten olevansa uskovia, vaikka eivät ole koskaan tehneet elämässään parannusta synneistään, eivätkä kohdanneet Jeesusta henkilökohtaisesti. On vain ruvettu näyttelemään uskovaista ja ilmeisen menestykkäästi, ja täydestä on mennyt kuin väärä raha. Valtakunnan rajalla on aina huudettu kovaa, paruttu ja arvosteltu. Kirkot ja herätysliikkeet ovat halunneet omistaa siihen monopolin, yksinoikeuden. Joskus on kuunneltu hartaasti kutsua ja uskovien todistuksia, joskus taas menty oman sydämen tuntojen mukaan. Jotkut ovat kaivanneet suunnattomasti sisäistä rauhaa sydämeensä kaikenlaisten myrkynnielemisten ja valheuutisten, sortovuosien ja mutapainien, eukonkantokisojen ja kilometritehtailujen jälkeen. Liian monet ovat kuolleet valtakunnan ulkopuolella uskossa tieteen kaikkivaltiuteen. Liian monet ovat kuolleet ihmispelkoon. Liian monet ovat kuolleet yrittäen muuttaa maailmaa omin voimin politiikkansa mukaiseksi. Liian monet ovat kuolleet ahtaan portin edustalla menemättä itse siitä sisälle lukuisista kehotuksista huolimatta.
Tutustuin Arjaan ja Pekkaan Helsingissä 70-luvulla, kun sain niille kulmille työkutsun. Kummallakin oli oma kutsumuksensa ja erikoinen pelastuskokemus kerrottavanaan. Arja oli työläisperheestä ja Pekka polveutui pappissuvusta, mutta kumpikin tarvitsi Jeesusta Vapahtajakseen. He asuivat silloin Viikissä opiskelija-asunnossa kahden lapsensa kanssa. Evankeliumin julistaminen oli tullut heille tärkeäksi. Pekka opiskeli teologiaa ja Arja oli jättänyt poliisin ammatin ja tehnyt jonkin aikaa työtä kristillisen järjestön palveluksessa. Meille syntyi vuosia kestävä ystävyys ja pidimme lukemattomia yhteisiä tilaisuuksia.
Kerran kävi niin, että he olivat tulossa illalla kotiin, kun naapuri asteli portaikossa heitä vastaan. Muistaakseni Arja kysyi mieheltä: - mihin tämä oli menossa? Johon mies vastasi: - kaljalle! Sukkelana karjalaisena Arja taputti ohi kulkiessaan miestä olkapäälle ja sanoi: - no, siunausta siulle sitten! He palasivat kotiin ja naapuri katosi kadun vilinään. Iltayöllä heidän ovikelloaan soitettiin ja kun he menivät avaamaan, siellä seisoi tuo mainittu naapurin mies synkkä ilme kasvoillaan ja sanoi: - te pilasitte mun iltani!
Ihmisyyteen kuuluu, että enemmistön mielipidettä on aina pidetty varmana takeena totuudesta. Siihen perustuvat kauppa, urheilu, politiikka, tiede ja oman kylän uutiset. Jos kysymme tiedemiehiltä: - loiko Jumala maailman? He vastaavat: - eivät, vaan sattuma. Jos kysymme kansalta: - joutuvatko kaikki kääntymättömät ihmiset helvettiin? He vastaavat: - ei tietenkään! Jos kysymme kansojen johtajilta: - onko Jumalalla johtajan paikka heidän kaavailemassa tulevaisuuden maailmassa? He vastaavat: - emme tarvitse Jumalaa muuten kuin nimellisesti!
Enemmistö, juutalaiset ja pakanat, tappoivat aikoinaan Jeesuksen ja niin tapahtuu edelleen. Luonnollinen ihminen ei ota Vapahtajaa vastaan, eikä tunnusta häntä Herrakseen. Maailma on pahan vallassa kartasta, kansallisuudesta ja syntyperästä huolimatta. Taistelu Jumalan valtakunnan rajalla käydään edelleen perkeleen joukkoja vastaan. Siinä ihmisiä kiskotaan kumpaakin suuntaan helmasta, lahkeesta, hihasta, korvasta ja kurkusta.
Miika 7:2-4. Poissa ovat hurskaat maasta, eikä oikeamielistä ole ihmisten seassa. Kaikki he väijyvät verta, pyydystävät verkolla toinen toistansa. Pahantekoon molemmin käsin! Sitä taidolla tekemään! Päämies vaatii, tuomari maksusta tuomitsee, ja mahtava puhuu julki sielunsa himon; senkaltaista he punovat. Paras heistä on kuin orjantappura, oikeamielisin pahempi kuin teräväokainen aita. Sinun tähystäjäisi ilmoittama päivä, kosto sinulle, tulee. Silloin he joutuvat sekasortoon.
Eräässä tuttavaperheessä koettiin suuri mullistus, kun perheen äiti tuli uskoon. Muut perheenjäsenet, isä ja pojat ottivat heti vastustavan kannan kääntymykseen ja Jumalasta puhumiseen. Arki alkoi olla hyvin jännitteinen ja sanoja viskeltiin kuin miekanpistoja. Mutta äiti oli rohkeasti uskossa ja piti itseään onnellisena. Vähitellen tilanne muuttui asemasodaksi, jossa perheen miespuoliset yrittivät arvosteluillaan ja käyttäytymisellään suistaa äidin pois taivaantieltä.
Äiti oli rohkea Vapahtajan tunnustaja ja niin hän puki eräänä päivänä ylleen t-paidan, jossa luki "Jeesus elää". Kodin murkkuikäinen esikoispoika hermostui tästä perusteellisesti ja hyökkäsi totuutta vastaan. Poika kehotti äitiä riisumaan paidan pois ja luopumaan sen sanomasta. Mutta äiti ei ollut siihen halukas. Niin poika meni huoneeseensa, otti kaapista valkoisen t-paidan ja kirjoitti tussilla rintamukseen "Jeesus on kuollut". Sitten hän meni keittiöön itsevarmana esittelemään äidilleen taidettaan. Äiti katsoi poikaa ja sanoi tämän olevan oikeassa, Jeesus oli todella kuollut, ristiinnaulittu. Mutta äiti kertoi Jeesuksen ylösnousseen kuoleman jälkeen ja myös maksaneen kaikkien ihmisten syntivelan taivaalliselle Isälleen. Poika hermostui entisestään ja katosi hetkeksi takaisin huoneeseensa. Pian hän ilmestyi samainen t-paita päällään keittiöön. Nyt hän oli kirjoittanut tussilla "Jeesus on kuollut" tekstin alle sanan "lopullisesti".
Siirak 3:17-24. Poikani, toimita tehtäväsi sävyisästi, niin sinua rakastavat ne ihmiset, jotka ovat Herralle otolliset. Mitä korkeampi olet, sitä syvemmälle nöyrry, niin sinä löydät armon Herran edessä. Sillä Herran voima on suuri, ja nöyrät häntä kunnioittavat. Älä pyri siihen, mikä sinulle on liian vaikeata, äläkä tutkistele asioita, jotka käyvät yli sinun voimiesi. Mitä sinun tehtäväksesi on suotu, sitä ajattele; sillä eivät salatut asiat ole sinulle tarpeelliset. Mikä on tehtäviesi ulkopuolella, siihen älä sekaannu; sillä nähdä on sinun annettu paljon enemmän, kuin mitä ihminen ymmärtää. Sillä suuri luulo omasta itsestään on eksyttänyt monet, ja väärä kuvittelu on vienyt harhaan heidän ajatuksensa.
Sata vuotta sitten pohjolassa vaikutti merkittävä herätyssaarnaaja, Albert Lunde. Norjassa syntynyt ja vaikuttanut maanviljelijän poika harhaili Amerikassa ja merillä, teki monia ammatteja ja tuli uskoon. Hän sai sydämelleen Jumalan sanan julistamisen ja lähti sitä toteuttamaan. Vaikeuksien kautta hän pääsi viimein Norjan pääkaupunkiin puhumaan sen ajan suurimpaan sisälähetyksen temppeliin, johon mahtui yli 5000 ihmistä. Siellä hän saarnasi monta kuukautta yhtä mittaa ja vain taivas tietää kuinka paljon sieluja pelastui sinä aikana.
Lunde kävi myöskin Suomessa useamman kerran ja pääsi puhumaan Helsingin suurimmissa kirkoissa. Eräänä lokakuun iltana 1912 teologian opiskelija Urho Muren istui Johanneksen kirkossa kuunnellen Lundea, joka puhui sinä iltana Loot-kristityistä. Sanoma tavoitti nuorukaisen. Lunde päätti puheensa: - Ehkä täällä kirkossa on joku nuori mies, joka on tienhaarassa. Ystävä, minä tähtösin sanoa sinulle: Jos tänään olet valinnan paikalla, valitse tänään niin, että kun kerran makaat kuolinvuoteellasi sinä voisit sanoa: paljon olen elämässäni erehtynyt, mutta tuona iltana minä valitsin oikein.
Puheen jälkeen seurakunta lauloi virren, jossa sanottiin:
1. Miksi kohta nyt ei? Et sä viipyä saa, Ikirauhasi taattava ois.
Kuule, taivainen ystävä kolkuttaa, Hän sun kaihosi tyynnyttää vois
Ja sun sielusi myös virvoittaisi.
2. Miksi kohta jo ei, Tänä päivänä nyt, Ennen laskua auringon?
Sinun tähtesi Jeesus on kärsinyt, Lain eestäsi täyttänyt on;
Sua juuri hän sentähden oottaa.
3. Miks' et altisna antaisi HerralIesi Sydänlämpöä nuoruuden?
Miksi käskynsä unhotat nauttiakses Ilomaljasta turhuuden?
Se onnesi vaahtona haihtuu.
4. Miksi kohta nyt ei, Kun sun rintasi on Juuri raittihin, riemukkain?
Onko Herrasi rakkaus arvoton, ja lahjansa tyhjää vain?
Ah jospa sun silmäsi aukeis!
5. Miksi kohta nyt ei? Tule, ennättäy, Elä Jeesusta palvellen!
Ilomielin ristin nyt taistohon käy! Ole istutus taivahinen,
Tosi oksana viinipuussa.
6. Riennä ennenkuin kuoleman viikatemies Elon uhkuvan poikki lyö!
Pian toisehen maahan on kääntyvä ties Ja sun päivääsi seuraa yö.
Isän helmahan riennä, ah riennä!
Urho kertoi: - Silloin vaivuin niin autuaaseen hurmokseen, että sitä en osaa kuvata. Oli kuin olisin tullut nostetuksi jonnekin hyvin korkealle. Näin Johanneksen kirkon kaukana alhaalla ja siitä oli katto pois ja se aivan kuhisi mustanaan ihmisiä. Miten kauan tätä autuaallista tilaa kesti, en osaa sanoa. Havahduin päivätajuntaan vasta sitten, kun kävelin ylös Korkeavuorenkadun mäkeä palotornin kohdalla. Muroma sanoi kokeneensa ennen aavistamatonta rauhaa ja merkillistä lämpöä. Hän kertoi kokemuksesta äidilleen ja alkoi sitten lukea Raamattua, joka nyt tuntui olevan kuin aivan toinen kirja. - Kirjaimet aivan kuin nousivat pystyyn. Ja minä ymmärsin nyt mitä luin. Ja niin Urho, uudestisyntyi, hän valitsi Jeesuksen, hän antautui Vapahtajalle, hän jätti lakitieteen opiskelun ja vihkiytyi Herran palvelukseen. Historiasta tiedämme, miten suuri vaikutus tällä yhdellä illalla oli koko Suomen kirkolliseen elämään seuraavien 50 vuoden aikana.
Kun Jumala ohjaa ihmiselämää, hän johtaa tämän ahtaalle portille, että ihminen pelastuisi. Silloin käydään ihmisen sisimmässä kova taistelu, jossa Jumala vetää parannukseen ja mieli vetää takaisin maailmaan ja syntiin. Lopputulos ei ole ennustettavissa.
On korvaamattoman arvokasta omistaa sellainen ystävä, joka ohjaa ahtaalle portille, joka opettaa Jeesuksen tuntemisen, joka esirukoilee, joka vie mukanaan seurakuntaan, uskovien joukkoon. Joillakin on erikoinen lahja, kyky, avata taivaanvaltakunnan ovea etsijän edessä. Nämä erottuvat turhanpuhujista, tavallisista sukankuluttajista ja uskonnollisista, sillä he katsovat Jeesukseen ja osoittavat tämän ainutlaatuiseen henkilöön ajassa ja paikassa, maailmankaikkeudessa.
Ps.118:19-21. Avatkaa minulle vanhurskauden portit, käydäkseni niistä sisälle kiittämään Herraa. Tämä on Herran portti: vanhurskaat käyvät siitä sisälle. Minä kiitän sinua siitä, että vastasit minulle ja tulit minulle pelastajaksi.
Herra, miten monet haluaisivat tulla luoksesi, mutta eivät voi? Piru on kahlinnut heidät raskailla kahleilla ja ihmiset ovat sitoneet heidät velvollisuuksilla ja valheilla. Itse he yrittävät kelvata itselleen ja toisille epävarmoina mielistellen ja sekoillen. Auta Herra ja pelasta, vapauta vangitut, ohjaa kädelläsi harhailevat tykösi. Herra puhu pelokkaille, kuiskaa sairaille, kanna heikkoja valtakuntaasi. Varusta kansasi avaamaan ovea Jumalan valtakuntaan. Herra tämä maailmamme on aivan pimeä, synkkä, kuoleman laakso; Sytytä valoja sinne ja tänne, että pimeydessä kulkevat löytäisivät tien Golgatalle ja saisivat tuntea uhrisi pelastavan voiman, veresi armon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti