Astuisitko Jumalan läsnäoloon…

Eräässä seurakunnassa Pohjanmaalla tapahtui kerran, että oli menossa joulunäytelmä, jonka lapset näyttelivät. Kaikki sujui mukavasti, Maria ja Joosef olivat tulleet Betlehemiin ja etsivät yösijaa. Sitten he kyselivät sitä kuuluvasti. Eräs pikkupoika oli valittu majatalonisännän rooliin ja hänen piti torjua kyselijät, että näytelmä kulkisi käsikirjoituksen mukaan. Mutta juuri kun hänen piti sanoa vuorosanansa, hän herkistyikin itkuun, sillä tilanteen traagisuus tuntui hänestä niin vaikealta. Hän vastasi majatalon tilakysymykseen: - Tulkaa tänne vaan, kyllä täällä joku paikka teillekin löytyy! Niin Raamatun kertomus sai suomalaisen tulkinnan ja Maria pääsi synnyttämään majataloon tallin sijasta.

Eipä tainnut olla ensimmäinen tuo poika, joka halusi auttaa vähän Jumalaa vaikeassa tilanteessa? Mutta ei se kuitenkaan niin mene todellisuudessa, vaikka näytelmässä voidaan oikoa mutkia suoriksi. Kristus ei kelpaa tälle maailmalle. Meilläkään ei ole mitään oikotietä Herran luokse, vaan taivaan tie kulkee edelleen vaikeuksien, erämaan, vainojen, halveksimisten ja nöyryyttämisen kautta. Itse valittu kristillisyys on kuin presidenttiparin itsenäisyyspäiväjuhla valtakunnan eliitille, puhutaan ja tarjotaan mukavia ja herkkuja, ollaan näkyvissä ja näyttelemässä itseään.

Kotini lähellä Turussa oli rautatieasema ja laaja ratapiha-alue. Se oli niin laaja, että sen kiertämiseen tarvittiin parin kilometrin tarpominen. Niinpä ihmiset sitten alkoivat oikaista ratapihan läpi kulkiessaan keskikaupungille. Kouluaikanani siihen tehtiin rauta-aita, johon asennettiin lukko. Avaimia oli vain työntekijöillä. Mutta pian joku terävä kopioi avaimen ja sitten niitä alkoi olla lähes joka toisen taskussa ja taas väki kulki rata-alueen poikki kaupungille. Vielä meni jokunen vuosi ja sitten Turku päätti rakentaa kävelysillan alueen poikki ja siinä se on vielä tänäänkin.

Kristillisyydessä on nykyään totuttu siihen, ettei turhaan kierretä, eikä vaivaa nähdä. kaikki pitää saada heti ja korkoineen. Jumalalta ei pyydetä ja eikä jakseta odottaa vastausta. Ne otetaan väkisin. ”Mutta hamasta Johannes Kastajan päivistä, niin tähän asti, kärsii taivaan valtakunta väkivaltaa, ja väkevät repivät sen itsellensä.” Matt.11:12. Ei ihme, jos kristillisyys on menettänyt valonsa?

Kerran kaksi uskovaa miestä keskusteli seurakuntansa tilasta ja toiminnasta, jossain vaiheessa puhe meni työntekijöihin. Silloin Ensimmäinen mies sanoi: - Meidän seurakunnan pastori se pitää tunnin puheen mistä aiheesta tahansa. Toinen mies katseli hieman harmistuneena ystäväänsä ja pisti vielä paremmaksi: - Mutta meidän seurakunnan pastori pitää tunnin puheen vaikkei olisi aihettakaan.

”Astu Jumalan läsnäoloon”, on tyypillinen uuskarismaattisuuden sanonta. Joskus se korvataan sanalla voiteluun (yksin- tai kaksinkertaiseen), joskus astumista kirkkauteen, joskus valtapiiriin, joskus parantavaan ilmapiiriin. Muutamat ulkomaalaiset julistajat ovat tuoneet mukaan myös haudoilta ja vainajista saatavat siunaukset, enkelinäyt, kultahiput, -paikat, höyhenet, jalokivet. Heidän liturgiaansa kuuluvat käsillä tehtävät liikkeet, heiluminen, vapina, huutaminen ja erilaiset puhaltamiset ja kaatamistekniikat. Ulkomailta tulevat tuntemattomat (ja täysin elämältään koettelemattomat suuruudet) otetaan vastaan kuin itse Vapahtaja? Ei varmasti ole pitkä matka siihen, kun piru itse astuu keskellemme ihmisen muodossa? Tämä peto muistuttaa karitsaa, tekee ihmeitä ja ihmiset vauhkoiksi. 2.Tess.2:11. ”Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.”

Tällainen touhu syntyy sen seurauksena, että kristityt eivät valvo Jumalan sanassa. Raamatussa ei kehoteta astumaan Jumalan läsnäoloon, sillä se ei ole meidän valittavissamme. Ihmistä kehotetaan astumaan sisälle ahtaasta portista ja kulkemaan kaitaa tietä, kantamaan joka päivä ristinsä, suostumaan ahdistukseen ja vaivaan, koettelemuksiin ja kiusauksiin, taistelemaan syntiä vastaan, seuraamaan Jeesusta. Puhe Jumalan läsnäolosta kristityn elämässä on suuri kupla, joka puhkeaa omantunnon syytöksiin, pirun kampituksiin ja maailman vastustukseen. Moni kristitty ei koe koskaan erityistä tuntuvaa Jumalan vaikutusta ja kuitenkin hän on pelastunut ja matkalla taivaaseen. Lihallinen mieli vain on niin kovin helposti huiputettavissa menestyksen ja korkeamman kristillisyyden ihanteella. Tyhmä luulee olevansa erityisen välkky (valoisa) ja muita kirkkaampi? Luulousko on sellaista, että se ajattelee olevansa jotenkin muiden yläpuolella, tietävänsä enemmän kuin muut, olevansa ainutlaatuisesti valaistu ja ylitse muiden. Kuvitellussa Pyhän Hengen voitelussa ihminen luulee voivansa tehdä vaikka mitä, vaikkei Jumala ole käskenyt, eikä Raamattu ohjaa sellaiseen. Joskus olen kuullut, kuinka joku sanoo lapsellisesti, ettei paholainen voi tehdä ihmeitä. Siitä syntyy sitten sellainen oppi, että kaikki yliluonnollinen kooheltaminen on Jumalasta. Ei ihme, jos ihmiset menevät sekaisin, kun piru vetää hatusta uusia jäniksiä.

Uuskarismaattisuus tulee Suomeen pääasiassa helluntailaisuuden kautta, jossa valvonta on varsin heikkoa ja profeetat vähissä. Aneeminen herätysliike on hyvä kasvualusta ihmeitä, merkkejä ja profetioita kalasteleville menestyjille. Jos jossain siis julistetaan elävää Kristusta, eletään hänen uskossaan ja seurataan Jumalan sanaa, sieltä tämä pintaliitoporukka kaikkoaa kuin varpusparvi. Jokunen varoittava ääni helluntaipuolella on pian vaiennettu, eivät he kelpaa tehtäviin, koska heidän arvostelunsa tähden kolehdit pienenevät, ihmiset katoavat ja kirkkaus väistyy? Jokaisen Jeesusta Herranaan pitävän olisi hyvä aina muistaa, että emme ota itse mitään taivaallisista aarteista tai voimavaikutuksista, ellei Jumala anna. Emme koskaan päätä kenenkään siunauksesta, parantumisesta tai pelastumisesta. Emme kiitä ja ylistä Jumalaa tai edes rukoile häntä omassa voimassamme ja viisaudessamme. Olemme täysin kelvottomia, avuttomia ja voimattomia, kykenemättömiä mihinkään hyvään ilman Jeesusta. Me emme ohjaa Pyhää Henkeä, vaan hän voi ohjata meitä, jos me kuolemme itsellemme, uskonnollisuudellemme, suuruudenhulluudellemme, lahkolaisuudellemme. On ironista ja valheellista pitää parantumiskokouksia ja kerätä sen nimissä rahaa omaan taskuunsa. Liekö kirkkohistoriassa ollut koskaan näin ihmiskeskeistä ja onnellisuutta markkinoivaa aikaa kuin nyt? Liekö sielullisuus ollut koskaan näin voimissaan kuin meidän aikanamme? Olemmeko koskaan aiemmin kuulleet näin poskettomia juttuja kirkon ja karismaattisuuden johtajilta kuin nyt? Jos jostakin ajasta voitaisiin sanoa Raamatun sanaan vedoten, että nyt soihdut ovat sammuneet ja kaikki väki nukkuu, niin tästä.

Kaiken jumalattomuuden takana on ylpeydellä vahvistettu tyhmyys ja sitä riittää tässä maailmassa. Mutta meidän kannaltamme ongelma on siinä, että tunkeutuu myös Siioniin, ja pyrkii myrkyttämään koko Herran huoneen ja eksyttämään jos mahdollista valitutkin. Jumala on säätänyt niin, että ainoa valo, mikä meitä ohjaa onneen on Kristuksessa ja Kristus on Jumalan sanassa, sen ilmoituksessa, sen Hengessä. Ylpeys, jossa tyhmyys asuu, ajattelee, että hän on valaistu niin, että hän pärjää ja selviää ilman todellista ja ainoaa valonlähdettä, Jeesusta. Siksi he eksyvät, siksi heidän valonsa on pimeyttä. ” Pidähän varasi, ettei sinussa oleva valo ole pimeyttä!” Luuk.11:35

Vanhetessani olen huomannut olevani aina suuremmassa määrin riippuvainen Jumalasta ja hänen huolenpidostaan. En tunne sitä, mutta näen sen vaikutusta elämässäni. Omat aistini eivät tavoita Jeesusta, mutta hän synnyttää Raamatun sanan kautta uskon häneen, joka on kaiken keskus, jolla on kaikki valta ja joka aina ja kaikkialla hallitsee kaikki. Olen huomannut, että Herran tie kulkee monesti täysin eri reittejä kuin me ihmiset kuvittelemme ja toivomme. Hän ajatuksensa ja suunnitelmansa eivät ole meidän mukaisiamme. Joudumme aina kuolemaan itsellemme, jos tahdomme olla hänen seuraajiaan. Löysin tässä eräänä päivänä itselleni sopivan tekstin vanhoista kirjoituksista (minä olen tietenkin tuo isä).

Siir.3:12-14. Poikani, pidä huolta isästäsi hänen vanhuudessaan, äläkä murehduta häntä, niin kauan kuin hän elää. Ja jos hänen ymmärryksensä käy heikoksi (Bibl. Kärsi häntä, jos hän tulee lapselliseksi), ole suopea, äläkä jätä häntä kunnioittamatta, vaikka oletkin täysissä voimissa. Sillä isälle osoitettu laupeus ei tule unhotetuksi, ja vaikka sinulla on syntejä, sinun huoneesi vaurastuu.

Kaikki kuvittelut kirkkaudestamme himmenevät loppupeleissä, kun synnintunto on herätetty, kun vihollinen roikkuu niskassamme ja maailma huutaa korvamme lukkoon (se on pahempaa kuin tinnitus). Ei haittaa vaikka joudumme keräilyeriin ja anovien luokkaan, hengessä köyhiksi, sillä meillä on suuri Vapahtaja, Jeesus. Uskomme lepää hänen varassaan, ei ajallisen menestyksen, rahan, vallan tai mainituksitulemisen varassa. Emme saa täällä kunniaa, emme rikkautta, emme ole kadehdittavia. Meillä ei ole tilaa majatalossa!! Uskovaisuutemme on pilkan arvoista ja ihmiset kulkevat säälitellen ohitsemme peläten, että meistä tarttuu heihin jokin paha kuoleman tauti? He kokevat olevansa vapaita, kun eivät joudu kanssamme tekemisiin, eivätkä he jaksaisi ajatella ikuisuutta uskovien ja Jeesuksen kanssa taivaassa – siksi he päättävät mennä porukalla helvettiin ja varaavat synniltä, maailmalta ja paholaiselta sinne menolipun bisnesluokassa kaikin herkuin. Surullista.

En pääse luoksesi, Jeesus, mutta tule sinä minun luokseni. Rukoilen, että alentuisit tähän syntiseen olemukseeni ja elämääni niin, että saisin apua armostasi. Minulla ei ole mitään hyvää sinulle tuotavana, en voi kehua saavutuksillani, sillä sellaisia ei ole. En ole tehnyt ihmeitä, en parantanut ketään, pikemminkin olen tuhonnut ja sotkenut omia ja toisten asioita. Minulla ei ole mitään kestävää ratkaisua kirkon, uskovien, kotikaupunkini, ja elämäni ongelmiin. Olen sinun varassasi, Vapahtaja, ole hyvä ja auta minua. Anna minun nähdä, kuinka sinun alennustiesi Getsemanen ja Golgatan kautta kulki voittoon. En kelpaa majataloon, mutta avaa minulle ovi taivaanvaltakuntaasi. Anna pisara pyhää vertasi puhdistamaan minut, että saisin valoasi pimeyteeni ja kirkastuisin.