Särkyneiden toiveiden kadulla

Mulla oli aikoinaan työkaveri, Kaitsu, joka oli suurin piirtein samanikäinen kuin minäkin. Olimme molemmat vain hieman elämää nähneet ja kovin kiinnostuneita, mitä voisimmekaan saavuttaa? Elämäntaitomme sen sijaan olivat kovin vaatimattomat, ja olimme varsin köyhiäkin. Se oli kesätyöpaikka, jossa tapasimme ja pian työsuhteemme muuttuivat, tiemme erosivat. Minä tulin uskoon jonkin ajan kuluttua ja elämäni muuttui täysin. Tapasimme uudelleen Kaitsun kanssa ja sain kertoa hänelle Jeesuksesta ja uudesta elämästäni. Olin täynnä uuden elämän iloa ja Jumalan valtakunnan ulottuvuuksia ja paratiisin tuoksua. Kävin Kaitsun kotona, jossa asui hänen äitinsä. Isästä ei ollut tietoa ja äidillä oli neljä poikaa, joista kaksi oli fiksua ja kaksi hunsvottia, Kaitsu oli toinen näistä. Äiti kuului paikalliseen helluntaiseurakuntaan ja oli uskovainen. Äidin murhe vain olivat nämä kaksi hunsvottia, jotka aiheuttivat paljon murhetta. ”Viisas poika iloittaa isänsä, ja hullu ihminen häpäisee äitinsä. Hullulle on tyhmyys iloksi; vaan toimellinen mies pysyy oikialla tiellä.” Snl.15:20-21. Pojat olivat silloin sekakäyttäjiä, jotka tarvitsivat koko ajan lisää rahaa aineisiin ja muistan kuinka äiti valitti minulle, että pojat varastavat hänen omaisuuttaan ja vievät panttilainaamoon tai myyvät kadulla saadakseen hetken helpotusta vaivoihinsa. Kumpikin näistä kahdesta oli välillä vankilassa.

Vein sitten Kaitsua joihinkin hengellisiin kokouksiin ja luulin voivani auttaa hänet kaidalle tielle. Hän oli herkkä kaveri ja puhui yleensä avoimesti asioistaan. Luotin häneen, hän oli mukava luonteeltaan. Mutta hänellä oli pimeä puolensa ja siitä oli osoituksia myös menneisyydessä, kun hän oli istunut vankilassa lähinnä omaisuusrikoksista. Asuin silloin eräässä alivuokralaisasunnossa vuokralla toisen työkaverin kanssa. Kerran sitten kerroin hänelle, että olin luvannut, että Kaitsu voisi olla meillä vähän aikaa, kun sillä ei ollut asuntoa. Ja muistan, että työkaverini ei ollut asiasta ollenkaan innostunut, vaikka lupasin vastata Kaitsusta ja hänen edesottamuksistaan. Se oli aika paljon muuten luvattu, mutta nuorena uskovana ajattelin uskovan olevan sen verran kova luu, että selviän kaikista tilanteista voittajana? En muista kuinka kauan meni aikaa, kun Kaitsu siinä oli meidän pienessä huushollissamme, mutta kerran se tilanne kuitenkin katkesi. Minulla oli vuoteeni vieressä vanha lipasto, jossa pidin hieman käyttörahaa laatikossa. Kerroin sen sitten kerran avoimesti Kaitsulle ja sanoin, että jos hän tarvitsee, niin voi ottaa sieltä tarpeisiinsa. Eräänä päivänä Kaitsu häipyi sen siliän tien ja vei kaikki rahat mennessään. Kaduin, että olin ollut liian luottavainen, vaikka en mennytkään konkurssiin. Kaitsu oli vanha varas ja houkutus oli liian suuri. Tosin olin antanut hänelle siihen myöskin luvan. ”Kuulkaa siis, te naiset, Herran sana, ottakoon korvanne vastaan hänen suunsa puheen; opettakaa tyttärillenne valitusvirsi ja toinen toisellenne itkuvirsi. Sillä kuolema on noussut sisään ikkunoistamme, on tullut meidän palatseihimme, tuhotakseen kadulta lapset, toreilta nuorukaiset.” Jer.9:20-21.

Kului aikaa ja kerran olin Kaitsun äidin asunnon luona kulkemassa katua ja siinä hämärässä katuvalojen alla kohtasimme. Hän oli humalassa, pahoillaan ja itki huonouttaan. Annoin hänelle anteeksi, rahoja ei enää ollut, eikä koskaan tullut. Toivotin hänelle Jumalan siunausta ja yritin olla niin myötätuntoinen kuin kykenin, mutta huomaisin luopuneeni samalla humanismin ajatusmallista ihmisen hyvyydestä. Samalla oma pyhitykseni sai kovan kolauksen, sillä olin epäonnistunut yhden onnettoman auttamisesta elämäntielle. Olin särkyneiden toiveiden kadulla kovin yksin.

Näitä näkyjä olen sitten joutunut havaitsemaan pitkin elämäni matkaa, enkä ole kyennyt auttamaan ihmisiä, niinkuin olisin halunnut ja sydämessäni koen oikeaksi. Minulla ei ole saavutuksia tälläkään rintamalla, mutta tappioita kyllä runsaasti. Tosin, viimeinen sana on aina Herralla, joten en tiedä, miten näiden monien ystävien lopullinen valinta sittenkään on. Voihan olla, että he tulevat vielä kerran kääntymykseen ja näen heidät kerran kirkkaudessa Jeesuksen luona? Elämän realismia olen sittemmin opetellut Jumalan sanasta. ”Sillä onnettomuus ei kasva tomusta, eikä vaiva verso maasta, vaan ihminen syntyy vaivaan, ja kipinät, liekin lapset, lentävät korkealle. Job 5:6-7.

Näin myöhemmin ajatellen joudun pysähtymään uudelleen Jumalan rakkauden ääreen, se on niin ihmeellinen. Hän rakastaa maailmaa, vaikka emme sitä mitenkään ansaitse, emmekä ole sen arvoiset. Eksymme, erehdymme, kompuroimme ja teemme jatkuvasti väärin ja siitä huolimatta Jumalan pelastava rakkaus kohdistuu meihin kuin keväinen auringonsäde korkeudesta. Kaikkeen kristillisyyteen pakkaa aina sekoittumaan omaa yritystä, itsekkyyttä, inhimillistä viisailua ja syntiä. Mutta siinä Herra kuitenkin toimii ja on uskollinen kutsumuksemme asettajana Ei hän hylkää meitä virheistämme tai laita filttiketjuun, ei. Jos on kaatunut mäenlaskussa, Herra nostaa pystyyn, pyyhkäisee lumet pois pojan puserosta ja kehottaa menemään takaisin mäkeen uuteen laskuun.

”Ja minä tiedän, Jumalani, että sinä tutkit sydämen ja mielistyt vilpittömyyteen. Vilpittömällä sydämellä minä olen antanut kaikki nämä vapaaehtoiset lahjat, ja nyt minä olen ilolla nähnyt, kuinka sinun täällä oleva kansasi on antanut sinulle vapaaehtoiset lahjansa. Herra, meidän isäimme Aabrahamin, Iisakin ja Israelin Jumala, säilytä tällaisina ainiaan kansasi sydämen ajatukset ja aivoitukset ja ohjaa heidän sydämensä puoleesi. Ja anna minun pojalleni Salomolle ehyt sydän noudattamaan sinun käskyjäsi, todistuksiasi ja säädöksiäsi, toimittamaan kaikki tämä ja rakentamaan tämä linna, jota varten minä olen valmistuksia tehnyt.” 1.Aik.29:17-19.

Suurten asioiden kanssa pitää tulla Jumalan eteen ja pienet asiat pitää ottaa mukaan. Sillä hänen valossaan näemme, kuinka paljon Herra on meille lahjoittanut voidaksemme elää ja selviytyä kaikesta. Joskus on myös osattava irrottaa otteensa ihmisistä ja annettava heidät Jumalan haltuun. Meidän apumme on korkeintaan rukous, jolla pyydämme Jumalan tahdon tapahtumista heille. Kätemme ovat liian lyhyet auttamaan, korvamme ovat liian kuurot kuullaksemme ihmisten vaivojen syvyyttä, rahamme ovat liian vähäiset voidaksemme ruokkia nälkäiset, kotimme liian pienet asuttaaksemme kärsivät, todistuksemme eivät vakuuta epäilijöitä. Mutta neuvottomina voimme pyytää Jeesuksen apua, avuttomina kertoa tilanteen (vaikka hän sen kyllä tietääkin entuudestaan), hänen haltuunsa kantaa omaisemme, rakkaamme, tulevaisuuden ja suunnitelmat. Joskus emme kaipaa suuria uudistuksia tai merkittäviä hankkeita, vielä vähemmän muutoksia elämäämme, mutta pyydämme Vapahtajalta, että voisimme säilyttää oleellisen, uskon ja luottamuksen häneen, hänen sanansa totuuden ja elää aina Kristuksen turvissa. ”Sillä minä katselin taloni ikkunasta ristikon läpi, ja minä näin yksinkertaisten joukossa, havaitsin poikain seassa nuorukaisen, joka oli mieltä vailla. Hän kulki katua….. Hän on levoton ja hillitön, eivät pysy hänen jalkansa kotona; milloin hän on kadulla, milloin toreilla, ja väijyy joka kulmassa….. äkkiä hän lähti hänen jälkeensä, niinkuin härkä menee teuraaksi, niinkuin hullu jalkaraudoissa kuritettavaksi, niinkuin lintu kiiruhtaa paulaan; eikä tiennyt, että oli henkeänsä kaupalla, kunnes nuoli lävisti hänen maksansa…. Sentähden, poikani, kuulkaa minua, kuunnelkaa minun suuni sanoja.” Snl.7:6-24. 

Jeesus, sinä maailman Vapahtaja, katso puoleemme laupeutesi silmillä ja ojenna kätesi, että voimme tarttua siihen. Vedä meidät ylös lokaisesta liejusta ja sonnasta ja kurasta ja tämän maailman syntitottumuksista ja aseta jalkamme pelastuksenkalliolle, sanasi varaan. Anna meille kestävä perusta elämälle, minkä varaan voimme rakentaa tulevaisuuttamme. Anna myös suuhumme uusi virsi, uusi laulu kunniaksesi, anna sen kuulua niille ihmisille, jotka tahdot meidän kauttamme johdattaa taivaaseen. Muista Kaitsua – jos hän on vielä elossa – ja kaikkia tämän ajan Kaitsuja, jotka hapuillen etsivät elämäntietä ja kompuroiden pimeässä kaipaavat Jumalan rakkautta ja ikuisenelämän valonsäteitä, paratiisin tuoksua ja uuden elämän hedelmiä sinun pöydältäsi.