Sosialisteja

Seurakunnassa oli pappi vaihtumassa ja valtuuston puheenjohtaja piti läksiäispuhetta tälle. Kahvittelun jälkeen hän laveasti maalaili seurakunnalle papin ansioita, saavutuksia ja mennyttä aikaa. Työntekijä seisoi vieressä ja yritti hymyillä väkinäisesti jännittyneenä, että mitä tuleman piti. Jossain vaiheessa puheenjohtaja totesi: - Meillä on ollut aina se ilo seurakunnassa, että olemme saaneet paremman tilalle.... Samassa hän huomasi kömmähdyksensä ja yritti laittaa asian huumoriksi taputtamalla pappia olkapäähän ja jatkamalla:  - Ei meistä ole kummastakaan puhujaksi....

Kristittyjen väliset suhteet ovat joskus koetuksella, joskus katkolla, kun kärsivällisyys alkaa loppua. On niin kovin helppoa vaihtaa maisemaa ja etsiä mieleisensä porukan, uudet kaverit, fiksummat, samoinajattelevat. Samalla tulee toteutumaan yksi Raamatun profetiakin: "Sillä aika tulee, jolloin he eivät kärsi tervettä oppia, vaan omien himojensa mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin." 2.Tim.4:3-4. Tämä onnistuu varmasti, sillä elintason mukanaan tuoma vauraus ja siihen liittyvä kahle pitävät siitä huolen. Puhujan on ajateltava sydän syrjällään palkanmaksajiaan ja yritettävä miellyttää valtaapitäviä. Huonomaineiset jäävät yksin ja heistä ei ole kiinnostunut kuin Kristus.

Synnyin turkulaiseen työläisperheeseen ja elämä oli silloin vaatimatonta ja yksinkertaista. Mutta se oli tavallista. Meillä kaikki äänestivät vaaleissa kommunisteja ja ystäväpiirimme olivat kaikki sitä sorttia. Kuulin usein lapsuudessani tätä politiikkaa, vaikka en siitä juuri mitään ymmärtänytkään. Se merkitsi kuitenkin monille odotusta paremmasta maailmasta, yhteiskunnasta ja kodista. Nuoruudessani moni ystäväni oli poliittisesti valveutunut ja valinnut kantansa lähinnä kai kodin perusteella vanhempiaan seuraten? Sen aikuisessa sosialismissa oli aivan normaalia, että kuuluttiin kirkkoon ja uskottiin Jumalaan. Niin oli meilläkin. (Sosialismi on aatesuunta, joka pyrkii luomaan tuotantovälineiden yhteisomistukseen perustuvan yhteiskuntajärjestyksen. S. syntyi Euroopassa teollisen vallankumouksen aikana 1800-luvulla vastareaktiona tehdastyötä tekevien ihmisten huonoon asemaan. S. on välivaihe pyrkimyksissä kommunismiin.) Eräs hyvä ystävämme luki Lenin koottuja teoksia ja edusti vähemmistökommunisteja. Hän oli suuri Neuvostoliiton ystävä, joka odotti sieltä kaikkea hyvää kuolemaansa asti. Tosin hänen isänsä oli aikoinaan menettänyt Seiskarin kotinsa sosialisteille sotavelkana ja vihasi heitä.

Koulukuva muistojen sukualbumista sadan vuoden takaa. Vain yhdellä lapsista on kengät, muut kulkevat paljain jaloin. Ei ihme jos sosialismi sai kannatusta köyhässä kansassa.

Vasta kouluiässä toveripiirini tuli oikeistolaisten kotien lapsia. Tämä johtui siitä, että muutimme uuteen kotiin asuinalueelle, jossa asuivat sekaisin rikkaat ja köyhät, siirtokarjalaiset ja työ perässä muuttaneet. Joukkoon mahtui muutama upporikaskin perhe. Muistan, että joillakin se oli kunniakysymys, että he ajoivat vain Neuvostoliitossa valmistetulla autolla, vappuna he osallistuivat marssiin ja ammattiyhdistykseen kuuluttiin, rikkaita haukuttiin porvareiksi ja lahtareiksi. Muistan, kun halusin mennä mukaan meripartiotoimintaan (koska kaverit olivat siellä), mummu sanoi, ettei työläisen kakaran sovi mennä porvareitten harrastuksiin. Mutta minä menin, kun en ollut kakara (11 v.) enkä myöskään sosialisti (tuskin tiesin, mitä se tarkoitti)? 

Olin sitten nuorena miehenä töissä erilaisissa ammateissa, joissa jouduin tutustumaan myöskin politiikan merkitykseen, mutta sillä ei ole ollut minuun koskaan merkittävämpää vaikutusta. Vasta työskenneltyäni Kristillisen Työväen Liiton palveluksessa yli 10 vuotta julistajana ja muissa tehtävissä näkemykseni työväenkulttuurista syvenivät. Samalla huomasin, että siellä niinkuin kaikkialla oli vilpittömiä ihmisen hyvyyteen ja yhteiskunnan parantumiseen sosiaalisemmaksi uskovia ihmisiä. Mutta tietysti mukaan mahtui paljon itsekkyyttä, oman edun tavoittelua, ylpeyttä ja luokkavihaa. Yleisesti viljeltiin sanontaa "sen sortin sosialisti", mille jokainen saattoi antaa oman merkityksen - yleensä negatiivisen

Sukulaiseni kapinan aikana sotaan

lähdössä kaverinsa kanssa.

Hänet ammuttiin myöhemmin

sotavankina Halikossa

Märynummella joukkohautaan.

 

Kristitty joutuu valitsemaan elämän valintojaan joko uskon tai näkemisen pohjalta ja se kertoo paljon meistä ja Jumalastamme. Istuin kerran hengellisessä tilaisuudessa, jossa vaikutusvaltainen puhuja väitti, että Jumalan valtakunta tulee nähtävällä tavalla maailmaan sosialismina. No, se väite on helppo kuitata Raamatulla, kun Jeesus sanoo: "Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla..." Luuk.17:20. Oikeudenmukaisuuteen ja yhteiskunnassa ilmenevän vanhurskauden toteutumiseen uskova joutuu pettymään monta kertaa, sillä ihanteen rikkoo aina synti.

Seurakunta on Kristuksen uskovien joukko, ja se on kutsuttu ulos maailmasta elämään Herran Hengessä, sanassa ja johdatuksessa. Uskovan on siis hyvä opetella elämään sosiaalisesti, l. yhteisöllisesti, sillä se on Jeesuksen toive ja käsky omilleen: "Tämä on minun käskyni, että te rakastatte toisianne, niinkuin minä olen teitä rakastanut." Joh.15:12.

Jaska oli ystäväni Kymenlaakson työkaudella. Hän oli erikoinen mies, joka kulki omia polkujaan ja tunsi valtavan määrän ihmisiä, pääasiassa kaiken kansan syvistä riveistä. Kuulin tuntikausia hänen kertomuksiaan monista minulle tuntemattomista ihmisistä ja heidän elämästään. Joitakin tapauksia kirjoittelin muistiin ja julkaisin kirjoissani. Ajaessamme autolla kylien halki hän osoitti sormellaan taloja, mökkejä ja tiloja sanoen, kuka missäkin asui ja mitä olivat sanoneet tai tehneet. Jaska oli herkkä mies, hän näytti tunteensa, hän iloitsi ja itki. Vieläkin kuulen hänen inhimillisen äänensä eri tilanteiden yhteydessä. Hän oli myös rukouksen mies, joka muisti näitä ihmisiä, todisti heille Jeesuksesta. Jaska kuoli varhain monenlaisen sairauden murtamana. Hän eli köyhänä vaimonsa kanssa vaatimattomassa mökissään, joka oli täynnä tavaraa, romua ja muuta. Jaska oli itse luonteeltaan lapsenmielinen ja hän pärjäsi loistavasti lasten kanssa. Hän rakasti lapsia ja piti tärkeänä, että lapsille kerrotaan evankeliumia. Toinen mieleen painunut seikka hänestä oli se, että ihmiset luottivat häneen ja pyysivät häntä käymään luonaan, sukulaistensa luona, rukoilemaan puolestaan ja sairaalakäynneille. Usein tavatessamme hän kertoi olleensa taas yöllä sairaskäynnillä jonkun kuolevan lähimmäisen vuoteen ääressä, kun oli pyydetty. Mahtaa olla kerran taivaassa monta, jotka sanovat, että Jaska se vei heidät Jeesuksen luo?!

Puolueellisuus on aina vaanimassa kristittyä, se johtuu mieltymyksistä ja inhosta. Näemme ja arvioimme ihmisiä lihallisin perustein ja merkkaamme heidät kavereihin ja vastustajiin. On joskus todella pitkä tie opetella arvioimaan ihmiset hengellisesti, Kristuksen ja Jumalan sanan valossa.

"Sillä kun keskuudessanne on kateutta ja riitaa, ettekö silloin ole lihallisia ja vaella ihmisten tavoin? Kun toinen sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", ja toinen: "Minä olen Apolloksen", ettekö silloin ole niinkuin ihmiset ainakin?" 1.Kor.3:3-4. Korinto oli kuin meidän aikamme seurakunnat, nyt nimikkeet ovat ryhmien mukaan: Koko Kansan Kirkko, Riippumaton seurakuntaväki, Kinkeripiiri - vasemmisto, oikeisto ja kristillismieliset karkeasti arvioiden. Joten emme ole oppineet mitään parin vuosituhannen aikana? Yleensäkin voisi kysyä, mikä on seurakunnan tarkoitus ja miten seurakunnan Herra sopii siihen? Tietysti on hienoa evankeliumin kannalta, jos mukaan tulevat kaiken sortin sosialistit, mutta sitten pitää tietysti sanoman olla kohdallaan, että he pelastuvat. Jos päättäjinä istuvat aikamme rahanvaihtajat ja bisnesväki ilman Jeesusta, on kirkko tullut tiensä päähän. Vaihtoehtoina ovat tuho tai herätys. Jos minulla olisi valta kutsuisin kaikki päättäjät säännöllisesti sanankuuloon ja asettaisin seurakunnassa vaikuttamisen ehdoksi elävän uskon;  kaikki he saisivat vuorollaan mahdollisuuden todistaa uskostaan. Voi tietysti olla niin, ettei sitä valtaa tule, eivätkä ihmiset tahdo kuulla sanomaani? Sääli heitä!

Kun kerran Jumala on nähnyt hyväksi antaa seurakunnan olla sekalainen, siis kääntymättömät ja uskovat sekaisin elonleikkuuseen asti, niin tämän tilanteen kanssa on elettävä valittamatta. Helpoin tie on tietenkin erota kirkosta ja vetäytyä murjuunsa valittamaan luopumuksen hedelmiä ja suuren pimeyden esiinmarssia. Mutta sitten on toinen tie, uskon tie, ristin kantamisen tie, itselleen kuolemisen tie. Tämä on äärimmäisen kuluttavaa ja vaikeaa, emmekä kuule useinkaan todistuksia tässä lajissa menestyneistä? Kolmas tie on hypätä johonkin pieneen porukkaan, jossa ei ole mitään vikaa? Mutta ongelmana on vain se, että sellaisia on niin kovin vähän; meidänkään ympäristössämme ei ole ainuttakaan ja sitten jos me menisimme siihen, ei se enää olisi viaton?!

"Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa." Kol.3:12-13. Kaikki todellinen uskonelämä syntyy anteeksiantamuksesta, kun syntinen ottaa sen vastaan Vapahtajalta ja alkaa viljellä samaa asennetta toisiin syntisiin. Kun on syntynyt armottomaksi, epäystävälliseksi, ylpeäksi, äkkipikaiseksi, kärsimättömäksi ja toisia arvostelevaksi, ei ole edellytyksiä elää hurskaasti. Siksi tarvitsemme Jeesusta aina ja kaikkialla, että hänen ominaisuutensa ja Henkensä valtaisi meidät. Uskovaisuus ei ole mikään hyvä harrastus, se on sotaa ja rauhaa, jossa on mukana aina kaiken sortin sosialisteja - ja muita.

Mitä kauemmin olen kulkenut kanssasi, Jeesus, sitä ihmeellisemmältä minusta tuntuu sinun ääretön kärsivällisyytesi ja ihmisrakkautesi omiasi kohtaan. Miten jaksat aina sietää meitä, huonoja palvelijoitasi, kaksinaamaisia, hyväksikäyttäjiä, etuilijoita, rahanahneita, eduntavoittelijoita, itserakkaita, tyhmiä lampaitasi, jotka vain määkivät ja tönivät toisiaan jatkuvasti, hajottavat laumaasi ja käyttävät nimeäsi väärin, unohtavat sakramentit ja ovat valmiit lypsämään tuottoisimmat lampaiden annit omaan maitoämpäriinsä ja myymään niiden villat maailman pörssissä.

Mutta vielä ihmeellisempää on se, että jaksat rakastaa tätä kurjaa maailmaa, joka pilkkaa ja haukkuu sinua, vähättelee kärsimyksesi arvoa, halveksii oikein urakalla pyhää sanaasi ja on koska tahansa valmis taas uudelleen ristiinnaulitsemaan sinut pois elämästään.

Kiitos ja kunnia sinulle, joka etsit ja pelastat kaiken sortin sosialistit tässäkin ajassa. Ota syliisi minunkin sukuni.