Sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret

Olin metsätöissä mökillä ja muutenkin ihailemassa alkavia kevään merkkejä. Kasvien tarkastaminen lepotilassa kuuluu jokavuotiseen rutiiniin. Narsissien silmut nousivat ylös jäätyneestä maasta kuin kynnet, ne uhmasivat kylmyyttä ja takatalvea. Korpit mekastivat päivittäin pesimispuuhissaan ja hiiretkin liikkuivat, ne jotka eivät olleet jääneet kiinni pyydyksiini. Kaadetun emäkoivun kannosta nousi runsas mahla, mutta turhaan, sillä olimme tehneet sen latvasta jo polttopuuta.

Vanhan saunarakennuksen ovelle oli asetettu puupönkkä ja kun meni tarkastamaan tilaa, huomasin, että siellä oli käynyt varkaita. Lukon sinkilärauta oli kaivettu irti ja saunakamarista oli kiikutettu pois kolme öljylamppua, iso mariskooli, sokerikko, kermakko ja kirjahyllyn koriste-esineet. Muu tavara oli ilmeisesti arvostettu sen tasoiseksi, ettei niitä oteta kyytiin?

Tähän sarjaan kuului myös seinällä ollut taulu, jossa luki: "Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret." 5.Moos.33:27. Jos siis varkaat olivat suomenkielentaitoisia, niin tuo siunaus oli sitten lähettämässä heitä Herran kanssa matkaan? Jos taas eivät ymmärtäneet suomea, jättivät kaikkein arvokkaimman ottamatta. Jumalan sana nimittäin säilyy ikuisuuteen, kupit menevät kaikki rikki ja lamput sammuvat aikana palveltuaan. "Älä vedä päällesi korvaankuiskuttelijan nimeä, äläkä väijy kielelläsi. Sillä varas saa osaksensa häpeän ja kaksikielinen raskaan moitteen. Älä riko suuressa äläkä pienessä." Siir.5:14.

Eräänä iltana olimme mukana Ilola-salissa Karinaisissa yhteislauluillassa, jota johti taitavasti talon isäntä ja tällä kertaa ainoa asukas kanttori Hannu Ilola. Oli antoisaa laulaa sydämen pohjasta Herralle uusittua Lauluja Jeesuksesta vihkoa viidenkymmenen muun kanssa. En muista aikaa, jolloin olisin laulanut noin monta laulua yhdellä kertaa? Yhteislaulu yhdistää Jeesukseen ja hengellisten laulujen runous on hyvin siunaavaa, eletystä elämästä nousevaa Raamatun sanomaa. Uusiin lauluihin verrattuna vanhat laulut sisältävät syvän sanoman Kristuksesta, jonka kohtaamalla syntinen pelastuu. Uusissa lauluissa on monesti vain sielua hivelevää tunnelmaa, viihdettä ja esiintyjän näytönpaikka. Jos siis kysyy semmoisen kuultuaan, että mitä se vaikutti, on vastaus: ei mitään, otetaan lisää, jos paranisi?

Kolmantena päivänä mökille pihaan ilmestyi kaksi naista, jotka esittäytyivät jehovantodistajiksi. Keskustelimme viileän pohjoistuulen hyväillessä puolisen tuntia, jossa ajassa ehdimme ymmärtää olevamme eriuskoisia. Heille se oli opetettu aikaraja, joka pitää kestää vieraiden kanssa, että saa merkitä saavutusten kirjaansa plussan käydystä keskustelusta. Tosin toinen tytöistä väitti heidän pelastuvan armosta eikä teoista, mutta ilmeisesti hänkin joutuu vielä hieman syventymään oppiinsa? Selvemmin eromme tuli esiin kolminaisuusopissa, Jeesuksen Jumaluudessa, taivaasta, juutalaisuudesta, lapsikasteesta ja ihmeistä. Lähtiessään vanhempi kynttilä kiitti miellyttävästä keskusteluhetkestä, nuorempi oli jo aikaa päiviä pudonnut kelkasta? Hän ei sanonut mitään alkupuhetta lukuun ottamatta - noviisi siis? Voi surkeaa, mikä vaiva, eksytys ja matkalla kadotukseen? "Harhaoppista ihmistä karta, varoitettuasi häntä kerran tai kahdesti, sillä sinä tiedät, että semmoinen ihminen on joutunut harhaan ja tekee syntiä, ja hän on itse itsensä tuominnut." Tiit.3:10-11.

Mökillä luin myös pari kirjaa, jotka vaimoni oli hankkinut jostakin tilaisuudesta hiljattain, kumpikin olivat minulle uusia. Ensimmäinen oli Arvo Silventoisen "Kun kutsumus valloittaa" ja toinen Virpi Miettisen "Satakielet pähkinäpuussa". Kovin erilaiset olivat kirjat ja henkilöt, Arvo edusti kaikessa menestynyttä hengellisen työn tekijää Hämeen Kansanlähetyksen suuruuden ajoilta ja Virpi edusti entistä miss Suomea ja kaikessa epäonnistunutta maailmannaista.

Arvon elämänkerta oli täynnä tilastoitua menestystä, joka sai lukijansa hengen salpautumaan, sillä niin merkittäviä tapauksia siellä kerrottiin. Arvon ystävät olivat lukuisana joukkona kirjan sivuilla mainitut sen mukaan, kun heistä oli ollut apua menestyksen luomisessa. Kaikki tittelit olivat huolellisesti merkityt muistiin, eikä joukkoon ollut mahtunut juurikaan tavallisia työläisiä, eikä luusereita mainittu. Kirjassa oli kerrottu saavutuksista lähetyskentiltä ja kotimaan alueilta, tilaisuuksien kuulijaluvut ja jaettujen kutsujen määrät.

Kirjaa lukiessa heräsi joskus kysymys: eikö matkalla ollut mitään vaikeuksia, epäonnistumisia, pettymyksiä, taisteluja, kiusauksia, heikkouksia, raadollisuutta, pimeitä hetkiä, hylkäämisiä, jälkeen jäämistä, rikkimenneitä ihmissuhteita, varattomuutta, tyhjyydentunnetta, yksinäisyyttä, lankeemuksia, avuttomuutta, virheitä, valheita? Vai oliko niin, että semmoisista ei sopinut uskovan puhua lainkaan, ettei häntä sekoiteta esim. körttiläisyyteen? Oliko hengellisyys voittanut jo kulkijan niin, ettei inhimillisyys enää mitenkään vaivannut mieltä, ettei ihmisyydestä ollut jäljellä kuin kuoret, koska koko vanha ihminen oli jo niin peräti kukistettu, vaoitettu ja lannistettu, ristinnaulittu Jeesuksen kanssa? Olisi ollut mukava kuulla myös ulkopuolisia arvioita, kommentteja Arvosta?

Toinen kirja oli sitten täysin päinvastainen vuodatus. Virpi Miettinen oli laittanut itsensä kirjaan niin alastomana, ettei kukaan haluaisi halukkaasti vaihtaa osaa hänen kanssaan. Rohkeasti hän kertoi lukemattomat sekoilunsa, alkoholisminsa, avuttomuutensa ja suuren kurjuutensa. Alkoholistiparantolan päiväkirjamerkinnät olivat riipaisevaa luettavaa täysin pohjilla olevasta entisestä menestyneestä missistä, seurapiirinaisesta, maailmanmatkaajasta, kuuluisasta julkkiksesta. Rikkaudesta köyhyyteen pudonnut, esiintymisvarmuudesta vapinaan vaipuneen, suuresta kunniasta alhaisimpaan häpeään tiputettuna Virpi oli syntisen perustyyppi, säälittävä luuseri, itsemurhakandidaatti, ja parrasvaloista alas ammuttu kiertotähti, lähes kaikessa vain "entinen". Noita

elämänkokemuksia lukiessani ajattelin, kuinka ihmeellinen onkaan Jeesuksen rakkaus syntistä kohtaan. Siitä nousi kiitollinen mieli Vapahtajan puoleen, oli suuri kunnioitus Herraamme kohtaan. Virpin todistuksessa Jeesus oli suuri, ihmissaavutukset pieniä. Usko oli yksinkertaista luottamista Herran sanaan ja avuttomana heittäytymistä Herran lujille käsivarsille. "Herra antaa kuoleman ja antaa elämän, hän vie alas tuonelaan ja tuo ylös jälleen. Herra köyhdyttää ja rikastuttaa, hän alentaa ja ylentää. Hän tomusta nostaa halvan, hän loasta korottaa köyhän, pannaksensa heidät ruhtinasten rinnalle ja antaaksensa heidän periä kunniasijat." 1.Sam.2:6-8.

Joskus ihmiselämä menee kuralle pikaisesti ja joskus hitaalla, mutta ilman Jeesusta jokaisen elämä päätyy tuhoon. On aivan sama oletko kaatunut puu tai latva vielä tuulessa, rehellinen tai valehtelija, varas tai varastoija, jehovantodistaja tai ateisti, ilman Jeesusta olet ikuisesti hukassa, ilman häntä elämä valuu hiekkaan. Menestyksen päivistä on rankkaa tulla alas tavallisten tallaajien laaksoon. Jumalattomuus on yleinen vaiva, joka nakertaa sieluja, tuhoten vähitellen ihmisen kuin ihmisen. Siihen tautiin ei ole vastarokotetta. Vain Herra ja hänen varjeluksensa voi suojella tästä kulkutaudista. "Hän varjelee hurskastensa jalat, mutta jumalattomat hukkuvat pimeyteen; sillä mies ei omalla voimallaan mitään voi." 1.Sam.2:9. Omavoimaisuus on suosittu harrastus, jota tuetaan koulutuksella, perinteellä, rahanvallalla, elintason rikkaudella, nostamalla ihmisiä kultatuoliin ja suosimalla herkkuja. Nuoria ja nättejä kosiskellaan kaikenlaisiksi mannekiineiksi, muttei pelastuneen syntisen esikuvaksi. Ne, joilla on kauneutta, voimaa, notkeutta, taitoa ja kova ääni, kelpaavat joukkueeseen, mutta hävinneet joutuvat keräilyeriin tai roskien lakaisijoiksi juhlaväen haihduttua muualle. Omavoimaisuuden vanavedessä tulevat ylpeys, heikkoudet, riippuvuudet, itsekkyys, turha suunsoitto, jotka ottavat pian vallan jokapäiväisessä elämässä. "Älkää yhä ylpeitä puhuko, älköön suustanne lähtekö julkeita sanoja; sillä Herra on kaikkitietävä Jumala, hänen edessänsä punnitaan teot. Urhojen jouset ovat särjetyt, voipuneet vyöttäytyvät voimalla." 1.Sam.2:3-4. Urhot kaatuvat, suuret sortuvat, nuorukaiset tuupertuvat, vahvat tulevat heikoiksi, taitavat menehtyvät. Mutta esiin nousee sorrettujen, alaspainettujen, turmeltuneiden, kaikkensa menettäneiden armeija, joka tunnustaa Jeesuksen Herrakseen. Mielenkiintoista seurata kristikunnan historiaa, jossa Jumala antaa valtakuntansa avaimet (väärin: ei lahkolaisille, lestadiolaisille, eikä jehovantodistajille) aivan heikoille henkilöille, jotka eivät ole itse siihen hommaan lainkaan pyrkineet. Jumalan palvelijat ovat tämän maailman pohjasakkaa ja Virpi oli tästä mainio esimerkki, joka menisi varmaan nykyään pula-ajan missistä, mutta Herrassa naama loistaa ja sydän iloitsee. Virpin kirjan sanoman voisi pukea myös entiseen malliin: "Minun sydämeni riemuitsee Herrassa; minun sarveni kohoaa korkealle Herrassa. Minun suuni on avartunut vihollisiani vastaan, sillä minä iloitsen sinun avustasi. Ei kukaan ole pyhä niinkuin Herra; paitsi sinua ei ole yhtäkään, eikä ole kalliota meidän Jumalamme vertaista." 1.Sam.2:1-2.

Jossain vaiheessa lukuelämykseni loppuvaiheessa tuli näitä kirjoja verratessani, että tässä on samanlainen tilanne kuin Raamatun kotiseuroissa: Yksi fariseus, yksi syntinen nainen ja heidän Vapahtajansa. Eikä siinä mitään, asetelma löytyy varmaan joka paikasta, jossa kristittyjä ja siihen suuntaan yrittäjiä tavataan? Hyvä Arvo, hyvä Virpi, tervetuloa varkaat Jeesuksen luo ja avosylin Herra kutsuu myöskin jehovantodistajat luoksensa. Golgatan ristin juurella löytää jokainen paikkansa, sillä kaikki paikat ovat jo maksetut, sen todistaa Kristuksen veri ja haavat. Millähän kohtaa itse kukin on Jumalan koulussa?

"Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä varten, joiden aistit tottumuksesta ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta." Hebr.5:12-14. Jeesus on hyvä, me pahoja.

Kyllä sinulla on Jeesus paljon työtä täällä maailmassa, että ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan armon ja totuuden. Seurakunta on joskus kovin eksyksissä ja väki puuhailee ties mitä, rahaa kootaan evankeliumin kustannuksella, ihmiset esiintyvät, luopumus kuivattaa hedelmät ja kova ihmisääni ylittää sinun hiljaisen puheesi. Olet kuitenkin antanut omillesi suuren aarteen, jota ei kukaan voi ottaa meiltä pois, ja olet luvannut, että sitä joka tulee sinun luoksesi, sinä et heitä pihalle. Ole hyvä ja ojenna kätesi keskuuteemme, sillä tässäkään ajassa ei meillä ole mitään mahdollisuutta pärjätä ilman sinua…. " Ja nyt, Herra, katso heidän uhkauksiansa ja anna palvelijaisi kaikella rohkeudella puhua sinun sanaasi; ja ojenna kätesi, niin että sairaat parantuvat ja tunnustekoja ja ihmeitä tapahtuu sinun pyhän Poikasi Jeesuksen nimen kautta." Apt.4:29-30