Jumala ei katso henkilöön

Saksalainen filosofi Schoppenhauer muotoili aikoinaan ihmiselämän suuren olemassaolonkysymyksen sanoihin "was man ist und was man vorstellt" (mitä olet ja mitä voit odottaa) . Tällä hän halusi kuvata ikuista taistelua sen välillä mitä olemme ja mitä kuvittelemme olevamme. Vanha latinalainen lause sanoo sen: "esse non videri" (olla eikä vain olla olevinaan).

Hän oli arvostettu ajattelija 1800-luvulla, joka eli koko elämänsä suuressa pimeydessä, josta hän sitten purki kirjoituksiaan. Tutkijat ovat myöhemmin päätyneet pitämään hänen pessimistisiä ajatuksiaan buddhalaisuutena. Hän antoi yksinään eläessään koirilleen hindujumalien nimet ja teki niille testamentin. S oli saanut merkittäviä vaikutteita hindulaisuudesta ja oli muutenkin varsin Jumala-kielteinen. S ei koskaan löytänyt elämän tarkoitusta, vaikka hän sitä uutterasti pohti.

Tyypillisesti filosofina hän keskittyi kärsimyksen, halujen, tahdon ja ihmisen eri ominaisuuksien kirjoon tekemällä näistä havaintojaan. Joidenkin tutkijoiden mukaan Schopenhauerin ajatukset on saatettu nähdä johdantona Charles Darwinin evoluutioteoriaan (kaikki olemassa oleva on syntynyt sattumalta ilman Jumalaa), Friedrich Nietzschen tahdon valtaan (määritteli nihilismin maailman ja erityisesti ihmisen olemassaolon tarkoituksen, merkityksen, lopullisen totuuden tai oleellisen arvon tyhjentämisenä - "Jumala on kuollut”) ja Sigmund Freudin piilotajuntaa koskevien ajatusten edeltäjinä? S. oli myös omaksunut juutalaisvastaisuuden, ehkä juuri kielteisen Jumala-asenteensa vuoksi? Tätä hämärämiestä kuitenkin on arvostettu suuresti, ei kuitenkaan uskovien keskuudessa.

Mutta tuo teema "olla eikä vain olla olevinaan" ajatusten kanssa sitten ihminen elää pitkän matkaa ja painopiste vaihtelee jatkuvasti. Kun ihmisyys paljastuu syvimmiltään olevankin vain tomua ja kukkamaata, tulee kriisi, josta pitäisi päästä parempaan? Eihän elämän tarkoitus voi olla kourallinen multaa ja hautakivi kultauksineen? Tähän pohdintaan tulevat avuksi lukuisat uskomukset ja taikausko, valheellinen tiedonvälitys ja ihmispalvonta. Suurin osa ihmisistä kantaa sitten rahansa ja aikansa näiden alttareille ollakseen jotakin muuta kuin ovat, tai uskotellakseen olevansa jotakin muuta kuin ovat. Moni yrittää ostaa suosiota ja rakkautta, ja jokunen onnistuukin?

Jumalan sana on totta ja lahjomaton peili, totuuden miekka, joka kertoo lukijalleen millainen hän on ja miltä hän näyttää. Mutta se kertoo myös sen, millainen hänen pitäisi olla ja millainen hänestä tulee. Tähän Jumala on tehnyt suuren työn parantaakseen ihmiselämän lähtökohdassa saatua perisynnin turmelemaa olemustamme tuomalla meille Jeesuksen. Jeesuksessa ihminen on uusi luomus jo täällä ajassa ja kerran kokonaan täydellinen taivaassa. Mutta ilman Jeesusta ihminen on virheellinen, väärinymmärtävä, sokeasti turhuuteen ja vääryyteen takertunut eksyjä ilman päämäärää. Ihminen voi olla arvostettu filosofi tai korpimetsänajattelija, ilman Jumalaa elämä lipuu umpikujaan ja kadotukseen.

"Sillä Jumala ei katso henkilöön." Room.2:11. Tämä tarkoittaa kasvoihin katsomista, ulkonäön puolesta tuomitsemista, jolloin Jumala ei arvioi tai tuomitse ulkonäön perusteella. Olemuksemme, käyttäytymisemme ja puheemme eivät siis sinänsä vielä paljasta, millainen on Jumala-suhtemme. Osaamme pelata, näytellä ja esittää parempaa kuin olemme, siksi ulkoinen esiintymisemme kristittynäkin voi olla aitoa tai teeskentelyä. Mutta sisimmän ihmisyyden yhteys Herraamme ja Vapahtajaamme on uskon syvin olemus, jota tulisi hoitaa päivittäin. Voimme siis olla, mitä olemme, tai sitten olevinamme jotakin, mitä haluaisimme olla? Tässä rehellisyys olisi kovaa kamaa, mutta siinä on mukanaan riski, että kaverit jättävät. Sillä maailma ei tykkää aidoista ihmisistä. Pitäisi pysyä kutsumuksessaan ja sillä vartiopaikallaan, mihin Herra käskee. Moni kuitenkin poukkoilee kuin kenguru etsien vihreämpiä kenttiä, mukavampia kavereita

Usein ihmiselämä vinoutuu jo heti alkuunsa ja pikkuinen kymmenenpisteen vauva saa vanhemmiltaan täysin väärät elämänohjeet ja vaikutteet, niin että hänestä tulee pikkuinen ”vapaa-ajattelija” tai "vihreidenarvojen" ajaja tai "isänmaallisuuden" puolustaja ilman Jumalaa. Aikuisena hänen elämänsä kierokasvuisuus vain tukevoituu ja äänenpainot kovenevat, vaatiminen, uho ja kaikenlainen sekoilu lisääntyy. Vanhana hän on änkyrä ateisti, joka miettii vain rahaa ja valtaa, mutta ei Jumalaa. Herra ei kuitenkaan katso henkilöön, vaan kutsuu yhteyteensä kaikkia, hän on kiinnostunut huonoista ihmisistä, orjista, vangeista, rikollisista. Hän uudestisynnyttää, tekee uskovaksi, pelastaa, pukee vanhurskauteen, antaa toivon, rakastaa. Jumala ei katso henkilöön.

Mutta kristittynäkin voimme vaipua jatkuvaan hymypojan / tytön maineeseen antaen sellaisen kuvan itsestämme, että olemme aina vahvoilla, menestyviä ja huolettomia. Ajattelemme, että Jumala tykkää erikoisesti iloisista ihmisistä ja hänen seurakunnassaan pitää oleman ylitsepursuava ilo ja sen mukainen esiintyminen? Pyrimme luomaan paremman kuvan itsestämme ja ympäröivästä joukosta, kuin mitä se todellisuudessa onkaan. Sillä sekaan mahtuu monta raihnaista, sairasta, synnin kuormittamaa, epätoivoista, katkeraa, ikävöivää, murheellista, väsynyttä, yksinäistä, heikkoa ja heikkouskoista. Ja jos tällaista porukkaa ohjataan yritykseen olla jotakin muuta ilman Jeesusta, siitä tulee suuri vaurio itse kullekin. Kuitenkin on yleistä nykyään, että hengelliset laulut jauhavat vain onnea ja ylätyyliä, ei kerrota masennuksesta, pettymyksistä, ahdistuksesta tai syvyydestä, joka kiusaa kulkijaa. Väärä asenne kovettaa mielen, kivisydän on vakava vaiva. "Kovuudellasi ja sydämesi katumattomuudella sinä kartutat päällesi vihaa vihan ja Jumalan vanhurskaan tuomion ilmestymisen päiväksi, hänen, "joka antaa kullekin hänen tekojensa mukaan": niille, jotka hyvässä työssä kestävinä etsivät kirkkautta ja kunniaa ja katoamattomuutta, iankaikkisen elämän, mutta niiden osaksi, jotka ovat itsekkäitä eivätkä tottele totuutta, vaan tottelevat vääryyttä, tulee viha ja kiivastus." Room.2:5-8.

Jotkut kristityt luulevat, että oikeaoppisuus ja oikean papin läsnäolo riittävät Jumalan tulolle tilaisuuteen? Eivät riitä! Jotkut kristityt luulevat, että puolituntia ylistystä takaa Pyhän Hengen tulon tilaisuuteen? Ei takaa! Jotkut kristityt ajattelevat, että moraalinen käyttäytyminen ja oikeudenmukaisuuden ilmeneminen vetoavat niin paljon Jumalaan, että hän tulee heidän puolelleen? Eivät vetoa! Jotkut kristityt ajattelevat, että uskovan kiltteys ja virheettömyys tuovat Jumalan läsnäolon heidän elämässään? Eivät tuo! Ansioajattelu on syytä haudata mahdollisimman nopeasti kristillisyydessä. Mitkään meidän tekomme tai ominaisuutemme eivät takaa Jumalan vaikutusta ja elämää vaiheissamme, tarvitaan Jeesus. Vain Jeesus riittää pyhän Isän edessä, me olemme vain kelvottomia, kurjia ja syntisiä aina. Emme jalostu mitenkään, kaikki pyhyytemme on lainapyhyyttä. Kun siis kristitty pääsee siihen asemaan Herran edessä, mikä on totta, hän on vain tomua, joka on täysin riippuvainen Luojastaan, Lunastajastaan ja Pyhittäjästään. "....sinä päivänä, jona Jumala on tuomitseva ihmisten salaisuudet Kristuksen Jeesuksen kautta, minun evankeliumini mukaan." Room.2:16. Kun Jumala puhuu ihmiselle vakavasti, hän antaa tietoiskun salattuihin asioihimme, hän paljastaa synnin, väärät motiivit ja turhat päämäärät. Hän riisuu alasti, paljastaa meissä olevan pahan ja ilmoittaa sitten evankeliumin. Evankeliumi on ihmeellinen asia keskuudessamme, se on valo taivaasta, joka tuomitsee synnin mutta armahtaa syntisen. Evankeliumi on todellinen lääke pahuutta vastaan. Se tekee ylpeän nöyräksi, äänekkään hiljaiseksi, rauhattoman rauhalliseksi, pimeän toivorikkaaksi. Evankeliumi Jeesuksesta on Jumalan voima, ja Jeesus on Jumalan viisaus. Evankeliumi tekee syntisestä ihmisestä sellaisen, kuin Jumala tahtoo. Sen jälkeen uskovan ei enää tarvitse yrittää olla jotakin tai olla olevinaan, hän voi levätä Kristuksessa. Vapahtajan täytetyn työn varassa on onnellista elää ja iloita pyhän veren puhdistavasta ja uudistavasta voimasta, laulaa siitä, kiitää siitä, puhua siitä, elää siitä. Evankeliumi yhdistää uskovat toinen toisiinsa. Evankeliumi on perustus, jonka varaan Jumalan seurakunta rakentuu, sen voimalla se myös kerran temmataan taivaaseen. Jumala ei katso henkilöön.

Uskovan ruumis on Herran Hengen omaisuutta ja tarkoitettu palvelemaan hänen suunnitelmiaan. Siksi Jumalan tahdon etsiminen on aina tärkeää ja vaikeaa, koska meidän luonnollinen olemuksemme on sitä vastaan. "Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat?" 1.Kor.6:19. "Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty." 2.Kor.5:1. Raamatun käyttämät sanat ovat mielenkiintoisia, temppeli (jumalanpalveluksen keskus) ja maja (talo, huone, koti, asunto), koska meillä on niistä täysin erilainen kuva. Emme yleensä asu temppelissä, sillä se on paikka, jossa palvotaan Jumalaa. Koti taas mielletään paikaksi, jossa palvotaan ihmistä. Uskovalle pitäisi kirkastua tämä kaksijakoisuus temppeli / koti, sillä se auttaa meitä ymmärtämään Jumalan olemusta. Ehkä vanhana oppii tämän käsittämään paremmin, kun ruumis rapistuu ja alkaa oirehtia monin tavoin? Silloin voi tulla mieleen, että minun pitäisi olla Herran temppeli, mutta tämä olemukseni on vain heikko, hauras tönö, joka voi sortua minä hetkenä hyvänsä. Ulkopuoliset (ne joiden temppeli vielä on ehta) antavat sitten tästä kirkkoon hiihtävästä kummajaisesta mitä musertavampia arvioita. Mutta Jeesus rakastaa omaansa ja on jo valmistanut tälle toukalle uuden muodon, uuden ruumiin, itsensä kaltaisen, luonaan kirkkaudessa. Jumala ei katso henkilöön.

Eeva oli pyörinyt seurakuntanuorten mukana kouluaikana ja tuntenut vetoa Jeesukseen, uskonasiat olivat kiinnostaneet häntä ja hän oli halunnut saada selvyyttä kaikesta kuulemastaan ja lukemastaan. Kerran sitten hän oli mukana nuorten viikonlopputapahtumassa Raamattuopistolla. Monien todistusten, opetusten ja hengellisen nuorisomusiikin synnyttämän tunteen seurauksena hän oli pyrkinyt sielunhoitoon. Moni muukin ajatteli niin ja nuoria oli jonoksi asti keskustelemassa ja rukoilemassa toistensa puolesta. Mutta sitten tapahtui jotain, joka järkytti nuoren tytön elämää suuresti. Illan yksi vetäjistä ilmoitti, että kello oli jo niin paljon, että sielunhoito keskeytetään ja jatketaan seuraavana päivänä - se jono katkesi juuri Eevan edestä. Hän ei päässyt sielunhoitoon, hän oli katkera ja arvosteli ankarasti uskovia.

Joitakin vuosia myöhemmin teimme katulähetystyötä maaseudulla ja kävimme järjestelmällisesti taloissa puhumassa Jeesuksesta ja kutsumassa ihmisiä kirkkoon. Silloin törmäsimme suunnittelemattamme Eevaan, hänen kotitalossaan. Keskustelimme kiihkeästi jonkin aikaa, mutta muut olivat hiljaa ja Eeva vastusti kaikkea kristillisyydessä agressiivisesti. En tainnut olla nuorena uskovana koskaan aiemmin tavata niin katkeraa ja kiukkuista Jeesuksen vastustajaa?

Nyt 40 vuotta myöhemmin vaimoni oli mukana vanhojen seurakuntanuorten tapaamisessa ja Eeva oli siellä muiden mukana. He juttelivat elämästä ja sen vaiheista. Eeva oli hyvin kiinnostunut kuulemaan vaimoni kokemaa Jumalan johdatusta ja sen yksityiskohtia. Pian kävi ilmi, että Eeva oli sairas, tosin vielä työelämässä, mutta vakavasti sairas. Vaimoni tuli kotiin ja kertoi tapaamisestaan Eevan kanssa ja tämän uudistuneesta uskosta ja luottamuksesta Jeesukseen. Ihmettelin ja muistin karkean kohtaamisemme vuosien takaa. Nyt kesällä kuulimme, että Eeva oli nukkunut pois. Ajattelin, että hän oli perillä Jeesuksen luona, Vapahtajan, jota hän aikanaan niin kiihkeästi vastusti? Tosin me uskovatkin olimme varmasti osasyyllisiä taivasasioiden heikkoon menestykseen Eevan elämässä. Jumala ei katso henkilöön.

Herra, meillä on vain filosofeja ja teologeja, ateisteja, epäjumalanpalvelijoita, ja kompastuneita, joista ei ole mitään hyötyä totuutta etsiessämme. Tarvitsemme sinut, elävän Jumalan, herätyksen, uuden elämän, toivon ja sisällön, taivaallista kultaa. Jeesus, muista tänään uskonasioihin nyrjähtäneitä, uskovien huonon käytöksen takia kolhittuja, loukkaantuneita, katkeroituneita, epäuskoisia, kirkkoa arvostelevia. Ilmoita itsesi, anna todistuksesi meidän keskellemme, anna sen kuulua arkipäivässä, kodissa ja kaduilla, kaupoissa ja kirkoissa. Herra, emme ole mitään ilman sinua, emme pelastu ilman sinua, emme kuule Jumalan ääntä ilman sinua, emme voi ymmärtää luomista ilman sinua, emme käsitä lunastusta ilman sinua, meillä ei ole pyhitystä ilman sinua. Kiitos että olet ja tulet, viet kotiin!