Likellä Herraa

Juttelin Turun Martin kirkossa Sanan ja rukouksen illassa Lennart Saaren kanssa. Hän oli hiljattain parantunut aivan ihmeellisesti syövästä. Hän kertoi kokemuksiaan sairasajastaan ja että hänen maksastaan oli leikattu pois 70 % ja samalla 3,6 kiloa syöpää, joka taitaa olla lajissaan Suomen ennätys? Näiden vaiheiden kautta hän oli ollut lähellä Herraa ja saanut kokea monia rukousvastauksia, esirukoilijoitten apua vaivoissaan ja hänelle oli avautunut monia tilaisuuksia todistaa uskostaan sairaalassa. Hän oli hyvin valoisa ja iloinen tavatessamme. Ajattelin, että hän on saanut olla lähellä Herraa, ehkä lähempänä kuin terveenä ollessaan? Lieneekö niin, että moni uskova pyytää päästä lähelle Herraa ajatellen, että se tuo mukanaan suuren menestyksen ja siunauksen ulkoisesti? Mutta sitten käykin niin, että Jumala antaa ihmiselle siunauksia syvyydestä kärsimyksen koulussa?

 

Erään ystävän kello kävi vastapäivään....

Lina Sandel kirjoitti laulun, jossa rukoillaan Jeesuksen läheisyyttä, syvenevää uskonelämää ja Jumalan vaikutusta elämään. Siinä on hienosti tajuttu tämän rukouksen rikkaus ja vaiva, emme voi rukoilla vain onnea ja mukavaa, koemme myös kärsimystä ja koetuksia kulkiessamme Jumalan tietä. "Lähemmä, oi Jeesus, sinua, Lähemmä sä vedä minua. Armossasi päivä päivältä Luoksesi mua vedä lähemmä!….. Lähemmäksi, vaikka veisit mun Alle ristin, vaivan, taistelun. Näin mun itsees sidot uudestaan, Irrottaen kahlehista maan…... Lähemmäksi, vaikka kaita tie Yönkin varjoin kautta minut vie. Mitä tarvis lienee, tee se vaan, Lähemmä jos saat mun taipumaan…... Lähemmäksi, Jeesus, haavojas! Ja kun koittaa päivä autuas, Uhkuu sydän samaa säveltä: Sinua, oi Jeesus, lähemmä!

Siinä oli kirjoittanut nuori puhdas ja aatteellinen ihminen, mutta aikanaan hänkin oli vain ahdas ja puutteellinen. Emme me kuitenkaan voi etukäteen ymmärtää ja vielä vähemmän tuntea elämän vaivoja ja lihaamme musertavia kokemuksia. Ne kuitenkin jo kolkuttavat odottaen vuoroaan. Kristukseen juurtuminen on välttämätöntä ja se on jatkuvaa oppimista salatusta Jumalasta.

Aikoinaan 60-luvulla hippimusikaali Hairin tuottanut kotkalainen Reijo Paukku kertoi lehtihaastattelussa saaneensa ortodoksisuudesta Jumala-uskon, vaikkei se ole juuri mitenkään vaikuttanut hänen elämäänsä. Haastattelussa kävi ilmi, että käsitys iankaikkisuudesta on täysin pielessä.

- Opin jo lapsena uskomaan Jumalaan enkä ole missään vaiheessa epäillyt hänen olemassaoloaan. Itse asiassa en olisi päässyt tekemään Hairia, jos en olisi ollut mukana ortodoksisessa kirkossa. Yksi pappi ehdotti, että tekisin näytelmän ortodoksisen kirkon kulttuuripäiville….. ja niin tapahtuikin.

Kuoleman jälkeisestä elämästä hänellä on epämääräinen käsitys: - Jos jotain on olemassa, joudun todennäköisesti sinne alempaan paikkaan, kun olen tehnyt aikanaan niin riettaita esityksiä. Eiköhän siellä huudella "lisää puita pesään, Paukku on tulossa".

Kääntymättömien ihmisten vitsivarastoon kuuluvat poikkeuksetta taivas ja helvetti, joista he tietävät sen verran, kun kaverit ovat kertoneet - ja se ei ole paljon, vain eräänlaista katuteologiaa. Murheellista, että koko ihmiselämä menee hukkaan kaikkineen tekoineen, puheineen, ajatuksineen, rahoineen, omaisuuksineen, ystävineen, harrastuksineen, kokemuksineen ja kaikki se hyvä, mitä Kristus on tehnyt heidän hyväkseen karkaa käsistä. He eivät koskaan päässeet lähelle Jeesusta, ei eläissä, eikä kuoleman jälkeen. Voi, voi. Ei turhaan ole kirjoitettu: "Voi teitä, jotka nyt nauratte, sillä te saatte murehtia ja itkeä!" Luuk.6:25. Kuoleman jälkeen osat vaihtuvat, kääntymättömät kärsivät ikuista rangaistusta ja paljon kärsineet Kristuksen omat ovat nostetut arvoon ja kunniaan, iloon ja rauhaan. Alistetut ylennetään ja halveksitut viedään kirkkauteen.

 

Juurtuminen pitää pystyssä - myrkyissäkin

Voiko olla onnellisempaa kansaa, kun että heidän johtajansa on uskossa ja rukoilee Herraa koko porukan puolesta. Tämä on äärimmäisen harvinaista, sillä täällä ei yleensä pääse vaikuttajiin muuta kuin pyrkyrit, valehtelijat ja itsekeskeiset ihmiset. Sitä sanotaan sitten painokkaasti tasa-arvoksi ja politiikka elää tästä. Vallanpitäjät ovat aina sujuvasti takinkääntäjiä, jotka löytävät pukuvarastostaan aina aikaan sopivan muotiasun. Mutta kerran oli Israelissa kuningas, joka opetti ja rukoili Herran Hengessä kansan parhaaksi:

"Ja olkoot nämä minun sanani, joilla minä olen armoa anonut Herran edessä, päivät ja yöt likellä Herraa, meidän Jumalaamme, että hän hankkisi oikeuden palvelijallensa ja kansallensa Israelille, kunkin päivän tarpeen mukaan, niin että kaikki maan kansat tulisivat tietämään, että Herra on Jumala eikä muuta jumalaa ole. Ja antautukaa te ehyin sydämin Herralle, Jumalallenne, niin että vaellatte hänen säädöksiensä mukaan ja noudatatte hänen käskyjänsä samoin kuin nytkin." 1.Kun.8:59-61.

Ehytsydämisyys on suuri uskonsalaisuus, jossa Herra on suuri, kunnioitettava ja kaiken keskus, jossa hänen sanansa on elämän arvo ja jokapäiväinen taivaallinen leipä. Tämä tietoisuus auttaa uskovia lähestymään Jumalaa. Uskova ei vain puhu, hän myöskin pyrkii kuuntelemaan ja toimimaan sen mukaan.

Kristillisyyden haalistuessa yhteiskunnassa luopumus alkaa kasvaa ja Raamatun sanasta luopuminen lisääntyy. Tämä taas heikentää ennestäänkin heikkoa totuuden ja armon sanoman ilmestymistä, koska todistajat vähenevät ja seurakunnat keskittyvät toisarvoisiin toimiin. Mutta siellä joukossa on aina niitä, jotka kaipaavat elävää Jeesusta ja hänen kohtaamistaan, kuulla hänen ääntään, saada olla hänen seuraajanaan arjessa ja ajassa. "Niin Mooses sanoi Aaronille: "Tämä tapahtuu Herran sanan mukaan: Niissä, jotka ovat minua lähellä, minä osoitan pyhyyteni ja kaiken kansan edessä kirkkauteni." - Mutta Aaron oli ääneti."3.Moos.10:3. "Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli."Ps.34:19. "Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi." Ps.73:28. "Herra on lähellä kaikkia, jotka häntä avuksensa huutavat, kaikkia, jotka totuudessa häntä avuksensa huutavat." Ps.145:18.

Kysyn tässä itseltäni, milloin olen siis likellä Herraa? Ja huomaan, että se on tapahtunut silloin, kun kaikki muu, ajallinen, materia ja muu luotu on ollut toisarvoinen ja jäänyt taka-alalle. Se on tapahtunut silloin kun olen rukoillut sydämestäni Vapahtajaa etsien ja kaivaten; ja se on usein juuri niinä hetkinä, jolloin olen kärsinyt lihassa ja ollut nälkäinen hengessä; se on ollut murheiden päivinä ja pimeinä tunteina. Onko siis inhimillisesti vaivatonta Kristuksen läheisyyttä olemassakaan, onko olemassa oikotietä tähän onneen? Voiko kukaan uudestisyntyä ilman kipua ja ahdistusta, taistelua ja luopumista? Onko Jumalan valoa tullut ilman, että olisi itse huomannut olleensa pimeässä? Onko jumalallista viisautta koettavissa ilman, että ymmärtää olevansa tyhmä ihminen? Onko taivaallista rauhaa ammennettavissa ilman, että oma levottomuus kouristaa sisintä? Onko olemassa ihanaa Jumala-yhteyttä ilman, että se ilmenee suuressa yksinäisyyden hetkessä?

Eikö useinkin ihmiselle tule mieleen ajatus, ettei Jumala hänestä välitä, tai muista häntä, eikä välitä hänen rukouksistaan ja pyynnöistään? Eikö usein ole mielessä, että paremmat ja onnistuneemmat, pyhittyneemmät, nopeammat ja reippaammat uskovat saavat palkkansa jo täällä menestyksen muodossa; heille annetaan hyvät puolisot, kiltit lapset, hienot asunnot, kunnon työpaikat, ystävälliset naapurit, satoisat puutarhat, paremmat autot, ja kukkasetkin näyttävät kukkivan komeammin heidän parvekkeillaan? Eikö usein mietitä, että fiksut uskovat ovat terveitä ja hyvinvoivia, mutta minä kidun ja kärsin särkyjen ja kolotusten luolassa, itkujen ja murheiden kuopassa? Eikö ole tavallista funtsia, että omat hylkäämiskokemukset ja syrjään sysäämiset ovat vain seurausta minun halvasta ja vaatimattomasta henkilöstäni, joka ei kelpaa juuri kenellekään? Eräänlainen pohjalukema tästä tuumailusta päätyykin päätelmään, että vaikka minä kuolisin, ei se tuntuisi missään, eikä kukaan minun poismenoani kuitenkaan surisi?

Mutta onko sillä väliä, mistä sitä tullaan tai mistä ponnistetaan seuraavalle asemalle? Onko sillä väliä millaiset suorituspisteet meille annetaan ympäristön taholta? Onko sillä väliä mitä ihmiset meistä ajattelevat ja sanovat?

Joskus, Herra, on niin vaikea elää uskossa ja sinä tunnut olevan kovin kaukana. Joskus en kuule ääntäsi ja kaikenlaiset häiritsevät maailman äänet pyrkivät vetämään minua poispäin sinusta.

Haluaisin, Jeesus, aina elää likellä sinua ja sanoa Paavalin tavoin: "ja minä elän, en enää minä, vaan Kristus elää minussa; ja minkä nyt elän lihassa, sen minä elän Jumalan Pojan uskossa, hänen, joka on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni." Gal.2:20. Jos en siis tunne pääseväni lähelle sinua, ja pyrkimykseni uskossa kariutuu inhimillisyyden rantakiviin, vallitseviin ihmismielipiteisiin, helmasynteihin ja heikkouksiini, niin tule sinä luokseni, sydämeeni, elämääni. Katso, Herra, taivaastasi puoleeni ja asu minussa, tule kotiini, tule arkeeni, tule askeleihini, tule sanoihini, tule valintoihini, että aina voisin elää likellä sinua uskossa täällä ajassa ja kerran näkemisessä luonasi taivaskodissa.