Viedään tämä Herralle!

Olin Jaakko Gummeruksen hautajaisissa. Muistin hänet hyvänä työtoverina ja uskonystävänä. Mieleen tulivat monet keskustelut, matkat, rukoukset ja tilaisuudet, joissa Jeesus oli ollut kanssamme. Sitä oli kestänyt kolmekymmentä vuotta. Muistan hänet eräänä kaikkein parhaimmista julistajista, jota olin koskaan kuullut. Hän puhui yleensä Pyhässä Hengessä ja ymmärsi sen alueen asioita rikkaasti ja syvällisesti. Hänellä on evankelistan armoitus ja kutsumus. Meillä oli ollut hengenyhteys, joka ei ole aina mitenkään itsestään selvä asia kristittyjen piirissä. Meidän ei tarvinnut neuvotella mistään tullaksemme samaan näkemykseen, Jumala synnytti sen yhteyden voimallaan. Saatoimme keskustella avoimesti mistä tahansa asiasta auringon alla, se oli rikkautta.

Jaakko kertoi minulle yhteistyömme alkuvaiheessa, miten karismaattisuuden tulo kirkon piiriin 70-luvulla oli vaikuttanut häneen:

- Oman julistajankutsumukseni merkittävin aika oli hengenuudistuksen kokeminen henkilökohtaisesti. Sain syventyä Jumalan sanan ja Pyhän Hengen työn käsittämisessä. Sain uutta voimaa ja työnäkyä. Pyhä Henki opetti minua ohjaamaan uskoon tulleita ja etsiviä sieluja Herran luo.

- En ehtinyt vielä vastustajaksi, kun Jumala jo vei minua itseäni sisälle karismaattisuuteen. Kuuntelin muutamia kasetteja, joissa eräs hengenuudistuksen vaikuttaja opetti seurakunnan arvovallasta. Muutamat käsillä olevat asiat vielä lisäksi pudottivat minut polvilleni. Jouduin nöyrtymään Jumalan edessä.

- Opin Hengessä rukouksen merkitystä, erikoisesti sitomisen ja päästämisen arvovaltaa. Meillä ei ollut puhuttu tällaista muuta kuin ripin yhteydessä. Itselleni tämä oli avain herätykseen ja sielunhoidon laajenemiseen tilaisuuksissa. Rohkeasti päätin siunata ahdistettuja ihmisiä laskemalla kädet heidän päälleen ja siunaamalla heitä. Tapahtui ihmeparanemisia, Jumala toimi väkevästi kauttani.

Mielestäni Jaakko oli ollut väärinymmärretty ja kaltoin kohdeltu työnantajan taholta useaan otteeseen. Varsinkin hänen hengellinen uudistumisensa Ylivainion aikoihin oli herättänyt närää korkeakirkollisissa kansankirkon kynttilöissä, joilla ei ollut muuta viisautta kuin koulutodistus ja ajokortti. Hän ei ollut niissä piireissä minkään arvoinen, hänelle ei annettu puheenvuoroja valtakunnallisissa juhlissa, eikä hänen puheitaan äänitetty levitykseen. Uudistuksensa jälkeen hän joutui esimiehen puhutteluun ja häntä kuulusteltiin kuin rikollista. Hän kertoi jopa pelänneensä potkuja tämän tähden, mutta hän selvisi varoituksella. Kuitenkin hänellä oli laaja kannatus kentällä ja ihmiset olivat saaneet paljon siunausta hänen julistuksensa kautta vuosikymmenten aikana. Hän oli johtanut monta ihmistä tuntemaan Kristuksen. Jaakko kertoi:

- Monissa seurakunnissa oli runsaasti vastustusta uutta liikehdintää kohtaan. Tällaiset ilmiöt tulivat kuitenkin pian tutuksi ja karismaattisuus valtasi alaa myös työntekijöiden parissa. Sanan ja rukouksen illat olivat erikoisen suosittuja. Niissä kävi paljon kansaa. Ne olivat erilaisia perinteiseen seurakulttuuriin verrattuna. Ne syntyivät kristillisyyden kriisistä. Uusi virtaus oli Hengen aalto, joka pyyhkäisi yli Suomen. Työtä oli kovasti. Sananjulistus joutui kovaan syyniin. Minustakin tehtiin valhepuheissa helluntailainen ja uudestikastettu.

Jaakon hautajaisissa oli runsaasti ohjelmaa ja koko suku tuntui olevan äänessä vuorollaan. Kukin kertoi Jaakosta oman versionsa ja kehui häntä. Minullakin oli siellä pieni todistuspuheenvuoro, jonka olisi voinut hyvin jättää pitämättäkin, sillä niin hyviä nuo em. puheenvuorot olivat. Iloitsin siitä, että suvussa oli niin vahva usko Jeesukseen ja halu todistaa siitä. Jaakon työ, puheet, rukoukset ja elämäntodistus olivat kantaneet näkyvää hedelmää. Jaakon poika kertoi, kuinka oli kamppaillut kerran aikuisiällä jonkin suuren ongelmakysymyksen kanssa tietämättä, mitä pitäisi tehdä. Sitten hän päätti mennä käymään isä-Jaakon luona juttelemassa, että jos tämä osaisi auttaa miestä mäessä? Aikansa Jaakko kuunteli poikansa vuodatusta, oli sitten hetken hiljaa ja sanoi: - Viedään tämä Herralle! Ja niin tapahtui. Vastaus tuli sitten aikanaan ja poika muisteli sitä nyt hautajaisissa mieleenpainuvana muistona.

Jaakko muisteli uskonelämänsä alkuaikoja kertomalla:

- Sota-ajan jälkeen myös Keski-Suomessa saatiin elää siunattuja herätyksen aikoja ja erittäinkin monin paikoin nuoria tuli omakohtaiseen uskoon. Me saimme Helgan (silloin vielä tyttöystävä) kanssa osallistua Jyväskylässä Sammonkadun vanhalla rukoushuoneella pidetyille kaksiviikkoisille työntekijäkursseille marraskuussa 1950. Aivan erikoinen oli eräs iltajuhla. Aluksi oli puhetta ja laulua, sitten oli niin sanottu vapaa sana, joka saarnaa, minkä Jeesus sanoo Joh.15:27: "Ja te myös todistatte". Ja tiettävästi Helga ja minä käytimme silloin ensimmäiset puheenvuorot oikein yleisön edessä. Aloitin näin: "Taivaaseen ei mennä aidan yli kiiveten, vaan ahtaasta portista". Sinä iltana monta kymmentä nuorta oli kuullut Mestarin kutsun: "Tule ja seuraa minua". Kurssin opettajat Toivo Salminen, Väinö Katajapuu, Usko Kotka ja Oili Pennanen hoitivat heränneitä nuoria Jumalan Sanalla ja rukouksella. Sielunhoitoa kesti puoleenyöhön. Helga oli 17 vuotta ja minä 18.... meidät vihittiin avioliittoon 1957 elokuussa. Yhteistä matkaa tehtiin vähän yli 50 vuotta.... Sitten rakkaani kohtaan siellä laaksossa Edenin, mua rientävät he vastaanottamaan ilon onnemme kyllyydessä heitä tervehdin, mutta Jeesukseen mä ensin katson vaan. Hänet haavoistansa tunnen jotka tähteni Hän Golgatalla sai.

Uskovan suuria siunauksen hetkiä ovat ne tilanteet, jossa omat voimat ovat menneet ja Herran voima ilmenee heikkouden keskellä taivaallisena apuna. Neuvottomana ihminen joutuu pimeyden keskellä hapuilemaan Jumalansa puoleen rukouksessa anomalla. Ilman mitään järkevää ratkaisua uskova avautuu Herransa edessä, vaikka mieli on tulvillaan miksi-kysymyksiä. Kun vielä oma hengellisyys on riisuttu roskakoriin ja kaikki järkeily osoittanut olevansa köykäistä kamaa, Tulee Jeesus rakkaaksi. "Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi. Miksi, Herra, hylkäät minun sieluni, miksi peität kasvosi minulta? Minä olen kurja ja lähellä kuolemaa hamasta nuoruudestani, minä kärsin sinun kauhujasi, olen neuvoton."Ps.88:14-16. Uskonelämän syvissä vesissä hukkuminen tuntuu olevan metrin päässä, tunteet heiluttavat sinne ja tänne, epätoivo ravistelee olemusta, eikä kallio tunnu tukevana jalkojen alla? Meiltä puuttuu paratiisissa kadotettu kyky nähdä asiat Jumalasta käsin, olemme syntisiä ihmisiä. Emme ole esimerkillisiä, emme rohkeita, emme sankareita, emme voittajia. Usein olemme uskovina vain nimikristittyjä. Mutta monenlaiset ahdistukset ajavat meitä Herran luokse, Jumalan syliin.

"Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat, vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut."2.Kor.4:8-9.

Jaakko oli nuorena miehen ollut metsuri, joka sopi oikein hyvin Herran työntekijän koulupohjaksi. Semmoisia Kristus sitten lähettää seurakuntansa keskelle, Jerusalemiin, joka ei ole täällä ajassa useinkaan kovin esimerkillinen eikä hengellinen. Siellä ovat edelleen vastassa Ylipapit, Pilatus, Herodes, sotilaat, ristille huutajat, jotka vannovat Jeesuksen hävittämistä mihin hintaan hyvänsä

Maallikkosaarnaajan esteenä ovat kääntymättömät seurakuntien työntekijät, teologit, puhdasoppiset, harhaoppiset, sielulliset, herätyksen vastustajat, penseät, liberaalit, maailman henki ja saatanan henkivallat. Mutta hyvät uskonystävät tukevat, rukoilevat, kannustavat ja siunaavat Jumalan palvelijoita ja niin Herra kuljettaa Kristuksen voittosaatossa hänelle antautuvia, Jumalan tahtoon suostuvia.

Jerusalemin temppeli hajotettiin, että Kristus tulisi sen tilalle uudeksi temppeliksi. Tätä hän rakentaa tänään elävistä kivistä, pelastetuista ihmissieluista. Hämmästyneet ja pelokkaat Vapahtajan seuraajat näkivät Jeesuksen ristinkuoleman, joutuivat myös kuolemaan itselleen ja aikanaan ylösnoussut Jeesus otti heidät taas tykönsä ja puhui heille. Monet Jeesuksen palvelijat unohtuvat pian ihmisten mielistä, eivätkä historian kirjat kerro heistä mitään. Mutta Jumalan kirjanpidossa he ovat uskollisia palvelijoita, joita Kristus nimittää ystävikseen ja veljikseen, siunatuiksi, jotka saavat aina olla hänen luonaan kirkkaudessa.

"Sinä päivänä lauletaan Juudan maassa tämä laulu: "Meillä on vahva kaupunki, pelastuksen hän asettaa muuriksi ja varustukseksi. Avatkaa portit vanhurskaan kansan käydä sisälle, joka uskollisena pysyy. Vakaamieliselle sinä talletat rauhan, rauhan, sillä hän turvaa sinuun." Jes.26:1-3.

Pitkä kokemus Jeesuksen seurassa oli kasvattanut Jaakon näkemään, mikä oli Jumalan valtakunnan kannalta tarpeellista ja sopivaa. Siksi hän usein rukoili sen suuntaisesti, ja piti ihmissielun pelastuksen kaikkein tärkeimpänä tavoitteena jokaisen ihmisen kohdalla. Pelkkä nimikristillisyys oli hänestä vaarallinen tila ihmisille ja kirkolle, joka pian oli vaarassa tarttua ja turmella myös herätysliikkeen sisältäpäin. Ja niin usein on käynytkin. Hän sanoi:

- Yleiskirkollisuus vie hengelliseen kuolemaan. Herätysliikkeen pitäisi olla nimensä veroinen. Jos liikkeellä on evankelistoja työssä, liikkeellä on tulevaisuus. Jos evankelistat kielletään, alkavat kuolinkellot soida.

Jeesus, sinä herätät kansan ja käytät siinä evankelistoja palvelijoinasi. Anna tähän aikaan keskuuteemme evankelistoja, jotka rohkeuden, rakkauden ja raittiuden hengessä julistavat sanasi viisaudet ihmissydämiin. Tule läpi lukkojen, seinien ja muurien ja murra perkeleen linnoitukset, katkaise kahleet ja sidonnaisuudet ihmismielistä, aja ulos riivaajat. Vapauta pelkäävät ja vangitut kiittämään Jumalan nimeä, ja palvelemaan elävää Herraamme. Kiitos heistä, jotka ovat tätä tehtävää keskuudessamme toimittaneet ja kutsustasi lähteneet liikkeelle hyvän sanoman asialle. Sytytä tulesi seurakuntaasi, että sen lämpö vetäisi maailmassa palelevat ulos pimeydestä. Siunaa Jaakon sukua ja vedä kaikki taivastielle, anna lujat Daavidin armot voidakseen pysyä yhteydessäsi ja periäkseen kerran taivaan.