Tervetuloa, Herramme, ystävämme!

Ennen vanhaan oikeistopolitiikka nosti esiin kolme suurta teemaa, joilla ratsastettiin seuraaviin vaaleihin kansansuosiolla; ne olivat koti uskonto ja isänmaa. Myöhemmin tästä on sitten livetty, koska määritelmä on kovin kulmikas ja tulkinnanvarainen, sekä kuulostaa liian ehdottomalta ja vanhanaikaiselta. Isänmaa on nykyään Euroopan unioni, uskonto on mikä tahansa kelvollinen elämänsuuntaus. Koti on myös nykyään kriisi, sillä se ei ole enää miehen ja naisen välisen avioliiton ympäristö, jossa on lapsia tämän seurauksena. Tilalle ovat tulleet yksinäisten kodit, sekaperheet, yksinhuoltajat ja homosuhteet. Uutena ilmiönä ovat tulleet kotieläimillä korvatut ihmissuhteet. Kodit ovat myös edustustiloja, näyttely-, esittely-, ja koristetaloja. Myös erilaiset harrastukset ovat korvanneet kotien ihmissuhteet ja ihmisillä on niin paljon leluja leikkimistä varten, ettei ole aikaa ystäville?

Voisin hyvin muotoilla tuota vanhaa iskulausetta mieleiseeni suuntaan sanomalla: Uskova on onnellinen kodissaan, joka on osa Jumalan valtakuntaa ja jossa Jeesus asuu Herrana ja Vapahtajana.

"Laulakaa Jumalalle, veisatkaa hänen nimensä kiitosta. Tehkää tie hänelle, joka kiitää halki arojen. Hänen nimensä on Herra, riemuitkaa hänen kasvojensa edessä. Hän on orpojen isä ja leskien puolustaja, Jumala pyhässä asunnossansa, Jumala, joka antaa hyljätyille kodin ja johtaa vangitut onneen." Ps.68:5-7.

Vanha Siionin virsi, jota aikoinaan laulettiin joulun aikoihin toivottaa Kristuksen tervetulleeksi johtamaan, järjestämään asiat kuntoon ja uskovan kodin valoksi:

Tervetuloa, Herramme, ystävämme,

Isän lapsista ensimmäinen!

Tervetuloa, autuuden ruhtinaamme,

kaikkein alhaisin, vaikka ylimmäinen!

Tervetuloa, kunnian kuningas!

Ei neuvoissa, töissä sun vertaistasi.

Sua sanotaan ihmeelliseksi,

on alhainen syntymäsi, vaan korkea työsi.

Sä Jumala olet, vaan ihminen myös,

tulit veljistä esikoiseksi.

Uskova voi lähestyä elävää Jumalaa rukoilemalla ja lukemalla Raamattua, myös toisten uskovien yhteys on tässä merkittävä. Veljeys on ollut perinteisesti vasemmistolaisten iskusana, joka on peräisin ajalta, jolloin työläiset olivat köyhiä ja kipeitä, eikä heillä ollut omaisuutena muuta kuin kaverit, tuttavat ja naapurit.

Vanhassa virressä on toivorikas syke, jossa syntinen kutsuu Herran luoksensa. Hän avaa kotinsa oven selkosen selälleen Kristuksen astua peremmälle. Hän avaa myös sydämensä puhdistettavaksi suuren Sovittajan edessä. Hän pyytää Jeesusta valmistamaan seurakuntaansa taivaan suuriin juhliin. Hän katsoo Jumalaansa onnen ja lohdutuksen tuojana, joka virvoittaa monissa vaivoissa itkeviä palvelijoitaan ja suuressa köyhyydessä eläviä omiaan.

Tervetuloa, autuuden Jumala, nyt!

Tervetuloa vaivaisten luokse!

Sua on vangittu morsian ikävöinyt,

sua toivonut vaivainsa vuoksi.

Tervetuloa majaamme matalaan

suurta velkaamme verelläsi maksamaan,

meitä pukemaan Karitsan häihin!

Tervetuloa, iäinen lohduttaja,

suloäänelläsi köyhien virvoittaja,

tervetuloa, itkun laaksoihin näihin!

Meille tulee usein ihmisiä kylään vain kadulta soittamalla ovikelloa ilman suurempia valmisteluja ja järjestelyjä. Yllätykset ovat myös hauskoja, koska niihin ei voi valmistautua. Mutta nykyään yhä useammat ilmoittavat tulostaan viestillä tai puhelimella sopimalla ajankohdan ja niin he toivovat itseensäkin suhtauduttavan.

"Älkää unhottako vieraanvaraisuutta; sillä sitä osoittamalla muutamat ovat tietämättään saaneet pitää enkeleitä vierainaan." (Huoneesen ottamista älkäät unohtako, Bibl. ) Hebr.13:2. Lieneekö vieraanvaraisuus ollut uskoville aina kynnyskysymys, koska siitä on muistutettava Raamatussa? Unohtaminen on inhimillistä, mutta usein tähän liittyy ajatus siitä, ettei jaksa nähdä vaivaa, ei palvella vieraita ihmisiä, eikä halua uhrata omaisuuttaan. Se on vahinko, sillä Jumala on salannut tähän suuren siunauksen, sillä enkelit liikkuvat täällä edelleen. Samoin Herra itse kulkee maailmassa halpojen ihmisten muodossa. Hän sanoo viimeisellä tuomiolla kerran: "minun oli nälkä, ja te annoitte minulle syödä; minun oli jano, ja te annoitte minulle juoda; minä olin outo, ja te otitte minut huoneeseenne;" Matt.25:35. Huone kuvaa sydäntä ja kotia ja seurakuntaa. Kun siellä on paikka Jeesukselle, sinne sopii myöskin toinen häneen uskova. Kun usko katoaa ja inhimillinen arvostelu valtaa mielen, ovat kaikki ympärillä parveilevat ihmiset helposti liian halpoja, liian mitättömiä, liian tavallisia, liian yksinkertaisia, liian vähän oppia saaneita, liian uskovaisia, liian Jeesus-keskeisiä. Kärsimyksen ja ristin häpeä tulee esiin myös virressä:

Tervetuloa kanssamme karsimään,

ruoskittavaksi, surmattavaksi,

köyhyydessä heikkona syntymään,

Golgatalla pilkattavaksi!

Sä salasit kunniasi seimeesi,

maan päällä on risti sun istuimesi

ja verinen kruunu sun palkkasi.

Tie kaita on seimestä Golgataan,

se vaivoista vaivoihin vie sua vaan,

ja raskas on taistelusi, tuskasi.

On myös ihmisiä, jotka eivät koskaan tule, eivät kutsu, eivätkä halua pitää yhteyttä. Tässä suhteessa olemme varmaankin hyvin erilaisia, toiset sosiaalisia, osa yltiösosiaalisia (piirre sopii erittäin hyvin evankelista-tyypeille, jotka todistavat henkilökohtaisesti Jeesuksesta ihmisille milloin missäkin), sitten on sulkeutuneita, erakoituneita, sairaita, syrjäytyneitä, mieleltään nyrjähtäneitä, jotka ovat linnoittautuneita omien asioidensa kanssa ja oman pienen ystäväpiirinsä kanssa toisten ulottumattomiin omaan koloonsa lukkojen taakse. Kristittyjen keskuudessa vaikuttaa nokkimisjärjestys ja valikoiminen, jonka muutamat ihmiset kertovat aivan avoimesti julkisuuteen. Siinä on me-henki, hyvä-veli-järjestelmä ja samoin-kaikista-ajattelevat, samalla-tavoin-kumartavat, yleisen-mielipiteen kansa, kunniastaan-kipeät, sulassa sovussa - ainakin toistaiseksi yhdessä. Aina joskus käy pihassamme muutamia autoilijoita, jotka tuovat tuttujansa meidän kotiseuroihin, mutta itse he eivät ole halukkaita tulemaan. Kummallista, vai onko sittenkään? Ehkä he eivät ole uskossa, eivätkä halua tullakaan ja siksi kavahtavat meitä? Ehkä jo tämän tyyppinen kristillinen kokoontuminen on monille vaikeasti sulatettavaa? Ehkä heidät on vastarokotettu luomalla ennakoitu vapaamielinen kristillisyyden näkemys? Ehkä joku pelkää paljastumista ja sisimpien tuntojensa avaamista, parannuksen tekemistä ja synnistä luopumista? Ehkä jollakin on teologisia tai kirkollisia esteitä? Ehkä joku on lahkohengen vallassa ja sisäisesti orjuutettu omaan ryhmäänsä? No, vapaus vallitkoon, joka ei tahdo syödä, olkoon ilman. Vanha virsi jatkaa tervetulotoivotustaan Vapahtajalle:

Tervetuloa pääksi ja auttajaksi

meille elämän kadottaneille!

Tervetuloa tieksi ja johtajaksi

meille pimeyteen eksyneille!

Tervetuloa tykömme paimenemme!

Sun jalkoihisi maahan me lankeamme,

kun armosi valtikan nostat.

Tervetultua, rauhamme, riemumme!

Sulle uskollisuuden me vannomme.

Sinä meidätkin omiksesi ostat.

On suuri taivaallinen hetki kodissa, kun sytyttää kynttilän palamaan, on hiljaista ja voi lukea Raamatusta Kristuksen ihmeellisestä elämästä maan päällä, hänen suloisista sanoistaan syntisille ja sairaille, taivaallisesta kutsuhuudostaan, jota kuuluttamaan hän on kutsunut sekalaisen seurakunnan kautta aikojen kaikkialle.

Olen eläkkeelle jäätyäni löytänyt elämänrytmin, jossa yö kuluu uudella aikataululla. Kun ei ole enää työn tuomaa rasitetta, on sitä yölläkin virkeämpi ja niin nousen lähes joka yö neljän viiden maissa ylös, keitän kahvia, kuuntelen yöklassista ja luen vanhoja postilloja ja muita hyviä hengellisiä kirjoja, rukoilen Herraa ja otan vastaan, mikä kulloinkin avautuu. Raamattua tulee mietiskellä ja maistella, silloin se usein aukeaa ja antaa ymmärrystä moniin kysymyksiin. Ajattelen, että olen kuulolla ja kotiini ovat silloin tulleet vierailulle itse Herra Jeesus Pyhässä Hengessä ja hänen edesmenneet palvelijansa arvokkaine kirjoituksineen, joista osa on fraktuuraa yli sadan vuoden takaa. Kuuntelen ja yritän oppia, kätkeä arvokkaan sydämeeni ja ojentautua sen mukaan. Olen kiitollinen ja toivotan heidän sanomansa tervetulleeksi. Usein huomaan, että nämä vanhat tekstit ovat syntyneet, niitä ei ole tilattu tai kirjoitettu tulojen toivossa tai ihmisiä miellyttääkseen. Elämän Herra on tullut heidän elämäänsä, tehnyt heidät tulollaan rikkaaksi, vapauttanut syntitaakoista ja antanut uuden elämän siemenen sisimpään. Monet tekstit ovat ahdistuksessa syntyneet, pimeyden keskellä valaistut ja itkujen hetkissä kirjoitetut. "Sillä suuressa sydämen ahdistuksessa ja hädässä minä kirjoitin teille monin kyynelin, en sitä varten, että te murheellisiksi tulisitte, vaan että tuntisitte sen erinomaisen rakkauden, joka minulla on teihin." 2.Kor.2:4.

Ole kiitetty, karitsa verraton,

meidän edestä ristillä kuollut!

Nyt kaikkea maailmaa liikuttakoon se sana,

kuin lihaksi on tullut!

Me kiitämme sinua, lapsukainen,

kun alennuit tähtemme seimeen

iloksemme ja autuudeksemme.

Saata meitäkin köyhinä alentumaan,

hengen vaivaisuudessa sua seuraamaan!

Synny meissäkin elämäksemme!