Hän kääntää sinua vastaan kaikki Egyptin taudit, joita sinä pelkäät, ja ne tarttuvat sinuun. 5.Moos.28.

Joskus ennen vanhaan työnantajan oli tapana antaa eläkkeelle jäävälle henkilölle lahjaksi kello. Se oli niin yleistä, että siitä tuli kansan suussa vitsi, jossa kysyttiin, että miten kauan vielä menee aikaa ennen kuin saat kellon? Niin, sitä sitten ulkopuoliset tietysti miettivät, että miten tärkeää eläkkeellä on tietää kelloaikaa, kun ei tarvitse mennä enää töihin säännöllisesti? Itse olen huomannut, että olen tottunut kellokulttuuriin niin perusteellisesti, että meillä on huushollissa kelloja joka lähtöön, kaikissa huoneissa raksuttaa aikarauta, on isoja kelloja, pieniä kelloja, digitaalikelloja, herätyskelloja, rannekelloja, äänekkäitä, jotka lyövät säännöllisesti tahdit ajankohdilla ja sitten on hiljaisia sähkökelloja. Yölläkin makuuhuoneen kattoon heijastuu värivalolla kelloaika, että nukkuva tietää missä mennään, jos sattuu heräämään kesken unien? Ilmeisesti aikatauluista ei pääse irti kuin vasta kuoltuaan?

Ajatellaan, että aika on suhteellista riippuen katsojastaan, mutta kyllä se siitä huolimaatta lipuu Jumalan säätämässä järjestyksessä ohitsemme. Emilia, 3 v. lapsenlapseni istui kanssani autossa eräänä päivänä kaupan parkkipaikalla ja odottelimme isoäidin saapumista kauppa-asioilta. Tuli sitten juttua mämmistä ja sen herkullisuudesta, johon pikkuneiti totesi, että hän on pienenä syönyt mämmiä. Mutta ruokakulttuuri lienee mennyt uusiksi, koska se ei kuulemma enää maistu. Onkohan aika tehnyt tehtävänsä vai maku kehittynyt? Mietin, että millaistahan se olisi jos ei olisi paljon mitään ruokaa ja sitten tarjottaisiin jotakin semmoista, joka ei yleensä maistu herkulta? Voisikohan siihen tottua ajan myötä? Tottuminen on kuitenkin toinen luonto, sillä minä syön mielelläni lapsuudessa oppimiani ruokia, kuten kaaliruoat ja silakkaruoat. Mutta niitä on turha tarjota nykyajan nuorille.

Raamattu tuntee monia hyviä aikoja, jotka tulevat esiin Jumalan sanan julistuksessa ja joiden kautta Herra etsii ihmisiä yhteyteensä, herättää omatunnon herkkyyteen ja kutsuu syntisiä pimeydestä valkeuteen. Muu kaikki on vain uskonnollista harrastelua,ihmisvetoista puuhailua ja ajanhaaskausta. Tätä sitten riittää pilvin pimein joka paikassa, missä Jumalan nimi mainitaan. Ihmiset ovat mielistyneet puolivillaiseen kristillisyyteen ja "vähän sinne päin kallellaan" olemiseen, jossa ei olla uskossa eikä tunneta pelastusvarmuuden tuomaa Jumalan rauhaa ja uskoa Kristukseen Jeesukseen. "Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois, että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen. Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta." Apt.3:19-21.

Jumalan ajallisia tuomiota voidaan pitää myös rangaistuksina, jotka kohtaavat ihmisiä tottelemattomuuden tähden. Omalle kansalleen Herra opetti lain sanan vakavaa kuulemista ja seuraamista, jonka hylkääminen tuottaisi monenlaista kurjuutta ja kärsimystä.

"Jos et tarkoin noudata kaikkia tämän lain sanoja, jotka ovat kirjoitetut tähän kirjaan, niin että pelkäät tätä kunniallista ja peljättävää nimeä, Herraa, sinun Jumalaasi, niin Herra panee sinun ja sinun jälkeläistesi kärsittäväksi erinomaisia vaivoja, suuria ja pitkällisiä vaivoja, pahoja ja pitkällisiä sairauksia. Hän kääntää sinua vastaan kaikki Egyptin taudit, joita sinä pelkäät, ja ne tarttuvat sinuun. Ja kaikkinaisia muita sairauksia ja vaivoja, joista ei ole kirjoitettu tässä lakikirjassa, Herra nostattaa sinua vastaan, kunnes sinä tuhoudut." 5.Moos.28:58-61. Mutta ilmeisesti ihmiskunta ei ole kiinnostunut Jumalan sanasta ja kuulee paremmin kaikkia ympäristössä tapahtuvia asioita ja ilmiöitä?

David Wilkerson kirjoitti 70-luvun alkupuolella Jumalalta saamansa näyn kirjaksi ja sitä luetaan edelleen Suomessa, johtuen sen ajankohtaisesta sanomastaan. Eräs luku on otsikoitu "Kulkutautien puhkeaminen" Siinä hän kirjoittaa: Nälänhädän, tulvien ja maanjäristyksien jälkeen ihmiskuntaa kohtaa uusien kulkutautien uhka. Tuhannet ihmiset menehtyvät Intiassa ja Pakistanissa kulkutauteihin ja nälkään. Aliravitsemus ja nälkäkuolema ja kaikki sen mukana seuraavat epidemiat aiheuttavat ongelman, jonka edessä on myös joukko muita kansakuntia. Elintarvike- ja muuta apua ei ole tarpeeksi taistelussa näitä valtavia pulmia vastaan, ja monet kuolevat avun puutteeseen. Lääkevarastot riittävät vain murto-osalle niistä, jotka tarvitsevat kipeästi lääkkeitä….. Tiedemiehet varoittavat uusista bakteeri-, virus- ja tuhoeläinkannoista, jotka kestävät myrkkyjä ja kemikaaleja ja uhkaavat järkyttää luonnon tasapainoa…. Tuleva suuri ahdistus on uskomattomien kärsimysten ja kriisien aikaa. Pyhällä Hengellään Jumala kutsuu ihmiskuntaa valmistautumaan kaiken loppua varten. Hän antaa luonnossa ilmetä toinen toistaan suurempia mullistuksia varoittaakseen lähestyvästä vihan ja tuomion päivästä.

Uskovan suuri onni on omistaa Jumalan lahjoittama vanhurskaus, l. kelvollisuus, syyttömyys, oikeamielisyys, joka on Herran antama lahja syntiselle tämän etsiessä pelastusta Jeesuksen luota. Kaikkien ajallisten ahdistusten, vaikeiden aikojen ja valheen ja vääryyden keskellä elävät Jeesuksen omat turvissa ja varjelijansa suojissa. Uskova odottaa Herraa, kaipaa hänen läheisyyttään, kuulla hänen ääntään ja rukoilla häntä. Herra on itse luvannut, että uskova saa kulkea suoraa tietä; ei hän tee lapselleen mutkia, ei kuoppia, ei mäkiä. Hän on suuri auttajamme, tienaukaisija ja muurien murtaja, varjelijamme. Muta uskova on silloin nimensä veroinen, hän katselee asioita uskossa Jeesuksesta käsin, hänen turvansa on näkymätön Jumala. Uskova ei mittaa totuutta kokemuksiensa ja tunnelmiensa pohjalta, sillä ne ovat vaihtelevia, mutta Jumalan sana on ikuinen, pysyvä, ajan paineet kestävä ja toteutuu kirjaimellisesti.

"Vanhurskaan polku on suora, sinä teet vanhurskaan tien tasaiseksi. Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu ikävöitsee. Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain; sillä kun sinun tuomiosi kohtaavat maata, oppivat maanpiirin asukkaat vanhurskautta. Jos jumalaton saa armon, ei hän opi vanhurskautta; oikeuden maassa hän tekee vääryyttä eikä näe Herran korkeutta." Jes.26:7-10.

Meitä ohjataan nykyisin kovin paljon tiedotusvälineiden kautta, kun nämä valitsevat uutiset ja kerronnan sisällön ja senkin vielä omin mielivärein laveeraten. Sitä kutustaan totuudeksi, mutta se on vain yksi kuva maailman oman albumin kätköistä. Eikä niissä puhuta Jumalasta eikä hänen mahdollisuuksistaan tai tahdostaan, kuin kielteisessä merkityksessä ja varoituksina. Maailma on pimeä, synkkä, kuolemanlaakso, itkunalho, odotushuone, kantakrouvi, synnytyslaitos, keskitysleiri ja muotinäyttely.

Tähän ajatteluun kuuluu jatkuva katteeton lottoamisen kaltainen optimismi, jossa toivomukset puetaan sanoiksi: - kyllä tästä taas selvitään ja - ei tämä nyt vielä ole vaarallista ja - ehtiihän sitä myöhemmin parantelemaan tilannetta ja - ei näin moni voi olla väärässä? ja - mehän korjaamme tämän maan asiat ja – me muutamme yhteiskunnan hyväksi paikaksi, oikeudenmukaiseksi, jossa kaikki ovat tyytyväisiä ja – me korjaamme luonnon ongelmat sekä systeemit kuntoon, niin saamme turvallisen maailman asua ja – kyllä me selvitään kaikista taudeista.

Maailmanlopun ennustajat ovat vähissä, aihe on sen verran rankka. Jokunen tiedemies on tehnyt todellisuuslaskelmia siitä, miten mahdollisesti asiat tulevat kulkemaan nykyisen kehityksen valossa, mutta sekin on vain alati muuttuva likiarvo. Vain muutamat Raamattunsa hyvin lukeneet uskaltavat kertoa tiedon tulevaisuudesta ja se ei ole kiva juttu, eikä se ole heidän keksimäänsä juttua, vaan Jumalan selvää sanaa. Koko pallo on hukassa ja Herran päivä lähestyy vääjäämättömästi, paha tulee saamaan palkkansa, kaikki synti tuodaan tuomioistuimeen, tuho ja tuomio on oven edessä ja armonaika käy vähiin. Tällä näkyvällä ei ole tulevaisuutta, sillä se on kokonaan synnin turmelema epäonnistuneiden miljöö, josta voi vielä pelastua armonanomuksen kautta. Edessä on edelleen vain kaksi ovea, Jeesus - elämän tien alku ja täyttymys, tai ikuisen kuoleman pimeä kauhea tuonela. Sitten myöhemmin tulee vielä Jumalan tuomioistuin, jossa kaikki ihmiset lajitellaan sen mukaan, mikä on ollut heidän suhteensa Jeesukseen ja Herran omiin.

Nyt olisi aika siirtyä luonnonsuojelijoista ihmisten suojelijoiksi, eikä miten vain mieleisesti, vaan kertomalla evankeliumi. Eräänä päivänä sanomaa ei enää ole, työn aika ohi, julistusta ei enää kuulla, eikä uskovia enää ole mukana maailman menossa. Aika on ohi – sitä ei ole enää.

Jumala aikamme on sinun käsissäsi ja katsomme sinun kärsivällisyyteesi odotuksella. Jeesus, Kuninkaamme, Herramme, Rauhanruhtinaamme, hyvä Paimenemme, kuule kansasi huokaukset, esirukoukset kaikkien kääntymättömien ihmisten puolesta. Anna vielä herätysten ajat kaiken suruttomuuden ja pahuuden keskelle. Me odotamme sydänten vallankumousta, jossa pahuuden voimat ja sidonnaisuudet murtuvat kolisten, jossa syntiset löytävät armahtajansa, kuolleet kuulevat Jumalan Pojan äänen ja nousevat ihmisarvoiseen elämään, jossa rampa hyppii terveenä riemuissaan, jossa mykät alkavat puhua sinusta todistaen, jossa kuurot kuulevat ensikerran Jumalan äänen ja he lähtevät uskovien seuraan, jossa kivisydämiset ympärileikataan avoimeksi Vapahtajalleen, jossa vihanlapset saavat osakseen Jumalan rakkauden sylin täydeltä.