Mielenmuutoksia

 Eräässä kodissa tapahtui, että Jumala tuli perheen pojan elämään yllättäen ja väkevästi, niin että poika tuli uskoon ja alkoi todistaa Jeesuksesta. Perheessä syntyi ristiriitaa ja isä ja äiti eivät ymmärtäneet lapsensa uutta elämän valintaa lainkaan. Keskustelut olivat kärjistyneitä ja paikalleen juuttuneita pyrkimyksiä korjata tilannetta. Mutta poika ei halunnut muuttua enää omaan vanhaan elämäänsä maailmassa, eivätkä vanhemmat olleet kiinnostuneet nuorukaisen näkemyksistä. Tilanne oli pitkään patti. Poika sai tukea isoäidistään, joka tuli myös näihin aikoihin uskoon. Yhdessä he lukivat sanaa, veisasivat ja rukoilivat. Mutta Jumala teki työtä myös vanhempien sydämissä, vastarinta alkoi murtua ja pikku hiljaa vanhemmat sulattivat pojan valintaa. Heillekin tuli etsikkoaika, mutta siihen kului parikymmentä vuotta. Aikanaan äiti sairastui kuolemantautiin ja vaivoissa ollessaan luki Raamattua, hengellisiä kirjoja ja kuunteli virsiä. Vähän ennen kuolemaansa hän sanoi haluavansa mennä siihen taivaaseen, johon hänen poikansa on menossa ja uskoa samaan Vapahtajaan, Herraan Jeesukseen, joka oli pelastanut hänen poikansa. Se oli meidän perhe ja minä olin se poika.

 

Mielenmuuttuminen on joskus hidas tilanne, jossa sielu soutaa ja huopaa sinne ja tänne. Epävarmuus ja ristiriitaiset ajatukset viskelevät ihmistä milloin veteen milloin tuleen. Toisten sanomiset ja yleinen mielipide retuuttavat mieltä. Ihmiset ajattelevat normaalisti onnellista tulevaisuutta, koulutustaan, tulevaisuuttaan, työpaikkaa, puolisoa, perhettä, kotia, harrastuksia. Nousujohteinen elämä on ihanne ja päämäärä. Meille sanotaan Raamatussa karvas totuus, joka koskee jokaista ihmistä. Me olemme väärällä tiellä, olemme hukassa, eksyksissä, kadotuksen tien kulkijoita, pahan palvelijoita, itsekeskeisiä. Jes.53:6 "Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme." Kun tämä asia selviää ihmiselle, alkaa parannuksen myötä Jumalan koulun alaluokka…. sitten tulee Jumalan koulu, suunnitelma, johdatus, varjelus….

 

Kun olin tullut uskoon, eräs mies tuli ja kertoi, kuinka hän oli rukoillut puolestani. Se oli yllättävää, enhän tuntenut yhtään uskovaa suvustani enkä lähipiiristäni, työkavereistani tai naapureista. Joku oli saanut sydämelleen puhua minusta Jumalalle, joku murehti minun pelastumisestani, enkä tiennyt siitä mitään. Ja Jumala vastasi rukouksiin, sain etsikkoajan, Herra alkoi väkevästi kutsua minua maailmasta yhteyteensä. Vastarinnan jälkeen taivuin ja tulin mielenmuutokseen kuten tuo esirukoileva ystävänikin oli aiemmin tullut. Minä pelastuin. Myöhemmin kuulin monta ihmeellistä tarinaa siitä, miten ihmiset olivat löytäneet Jeesuksen Raamatun sanan, henkilökohtaisen todistuksen, hengellisen kirjan, radiolähetyksen, unen tai ilmestyksen kautta. Se oli kaikki minulle ihan uutta ja ihmeellistä. Olimme kohdanneet kaikki elävän Jumalan ja tulleet hänen kutsuminaan osalliseksi Kristuksesta. Ventovieraat ihmiset olivat nyt veljiä ja sisaria Jeesuksen suuressa perheessä.

 

Saksan Herrnhutiin (Herran suojapaikka) syntyi 1700 luvulla vainoa paenneitten kristittyjen suojapaikka kreivi Zinzerdorfin vaikutuksesta. Sitä alettiin kutsumaan Veljesseurakunnaksi, joka aloitti myöskin lähetystyön ulkomailla lähettämällä tavallisia maallikkoja kaksittain eri kentille. Toiminta oli yhteiskristillistä, jossa Raamatulla, rukouksella ja yhteislaululla oli suuri rooli. Aamurukouksiin kokoonnuttiin kello viideltä ja tuntirukouksia, joita pidettiin ympäri vuorokauden rukousvartiona jaettiin jaksamisen mukaan. Jos ei jaksanut rukoilla tuntia, saattoi uskova vuorollaan laulaa kiitos- ja ylistyslauluja. Kerran kuussa lauantai pyhitettiin ystäväkirjeiden lukemiseen, joita saattoi tulla jopa 100 kappaletta päivässä eri maista. Herrnhutissa pidettiin rakkaudenaterioita, joihin kokoonnuttiin syömään nyyttikestiperiaatteella jonkin ilonaiheen takia. Siellä syntyi 1731 Päivän Tunnussana kirjanen, jolla haluttiin innostaa uskovia lukemaan Raamattua. Nykyään sitä painetaan 50 kielellä. Suomessa sitä on julkaistu vuodesta yli 100 vuotta. Tämä kaikki siitä syystä, että ihmisiä tuli runsaasti mielenmuutokseen ja sitä myöten Jeesuksen seuraajiksi.

 

Olen joutunut monta kertaa elämässäni muuttamaan suunnitelmiani vasten tahtoani. Ennen uskoon tuloani se oli harvinaisempaa, mutta Jeesuksen seuraajana tätä on tullut harjoiteltua ilman menestystä. Kun on varma tiestä ja näkymät ovat selkeitä, niin suksi luistaa ja alamäki kiidättää vaikka minne. Mutta myös mutkat, myrskyt, pimeät laaksot, kuoleman varjot, paholaisen hyökkäykset, kampitukset ja kaatumiset kuuluvat asiaan. Tämä on ristintie, Jeesuksen tie, uskontie, taivaantie.

Olen huomannut, että monet uskonystäväni ovat joutuneet myös elämänsä kriisiin, kun on pitänyt muuttaa harkittua ja sovittua ohjelmaansa, omia suunnitelmiaan? Sitä sanotaan johdatukseksi. Mutta johdatus ei maistu hyvälle, se on karvas lääke, jota ottaa vain pakosta ja lääkärin määräyksestä. Joskus se muutos onkin tarkoitettu jotakin aivan toista hyödyttämään. Niin kävi Luuk.10. kun kolme miestä oli matkalla Jerikon tiellä. Siellä heitä kohtasi pahasti turpiinsa saanut surkimus, joka oli jätetty tien poskeen virumaan ja kuolemaan. Kaksi ensimmäistä miestä eivät olleet valmiit muuttamaan suunnitelmiaan ja vedoten lakihurskauteensa he kulkivat sujuvasti kaverin ohi. Mutta kolmas mies, jota juutalaiset eivät pitäneet missään arvossa syntyperänsä tähden, muutti ohjelmansa ja auttoi kurjan kulkijan takaisin elämään.

Jeesus oli saanut Isältään suuren pelastustehtävän koko maailman edestä, mutta hänellä oli 15 - 30 min. aikaa lapsille, sokealle Bartimeukselle, halvatulle, kuuromykälle, valehtelijalle, varkaalle ja avionrikkojalle – vaikuttaakseen heissä mielenmuutoksen.

 

Kristillisyys on vastakohtien uskonto, jota uskova joutuu opettelemaan koko ikänsä. Olemme synnynnäisesti kilpailijoita, kiusaajia ja taistelijoita, jotka pärjäävät vain toisten kustannuksella. Luonnollinen ihmisyys on perusitsekästä, vain itseään ajattelevaa. Moraalimme on olematonta ja kuljemme ketunhäntä kainalossa vielä uskovinakin. Esitämme uskovaa, mutta olemme fariseuksia. Hurskastelemme, mutta se on vain kristillissävytteistä teatteria ilman Pyhää Henkeä.

Kun sitten uskova yrittää arvioida omaa tilaansa, se on vaikeaa, koska olemme puolueellisia. Mutta ulkopuoliset asiat ovat hyvä peili tässä lajissa. Kun kysymme ja kuuntelemme, mitä meistä sanotaan, mitä muut ovat mieltä, niin vaikenemme. Uskovan suuri koetus on aina muutos, kaikenlainen muutos vakiintuneeseen menoon ja suunnitelmiin, käytäntöön ja perinteeseen. Muutos on jotakin uutta, tuntematonta, koettelematonta, salattua, pelottavaa.

Daavid nostettiin vaatimattomasta lammaspaimenesta Israelin kuninkaaksi ja tulevan Messiaan esikuvaksi ja sukulaiseksi. Tähän kuljettiin monien vaikeuksien ja virheiden kautta. Daavid oli armoitettu virsirunoilija, joka kirjoitti lauluja profeetallisessa hengessä seurakunnan rakennukseksi. Toiset olivat ylistystä, toiset syvää ahdistusta heijastelevia, toiset synnin tunnustamista, toiset ylitsepursuavaa kiitollisuutta. Tämä Goljatin voittanut, Saulin vainosta läpi käynyt, taisteluista, ihmissuhderistiriidoista ja synneistään selvinnyt Herran palvelija esitti kuitenkin nöyrän pyynnön kuin avuton heikko lammas: "Minä olen eksyksissä kuin kadonnut lammas; etsi palvelijaasi, sillä minä en unhota sinun käskyjäsi." Ps.119:176.

 

Kun vahvasta tulee heikko, kun onnistuneesta tulee epäonnistunut, kun älykkäästä tulee tyhmä, kun suositusta tulee yksinäinen, tapahtuu hengellisessä elämässä vallankumous. Silloin vanha ihminen joutuu väistymään ja Kristus tulee Herraksi. Tämä vaikea itselleen kuolemisen kausi on uskovalle jatkuvan taistelun tanner. Liha sotii henkeä vastaan ja päinvastoin. Uskova on ihmeissään, kun tämä on arkista todellisuutta hänen elämässään. Hän on kiinni Kristus-viinipuussa oksana ja siksi hän tutkii juuriaan ja hedelmiään. Mutta voi ei, juurtuminen on vielä vaiheissaan ja hedelmistä ei ole tietoakaan? Miten voi siis kelvata tällaisena Jumalalle, miten Herra voi rakastaa tällaista, miten kykenee palvelemaan pieni ihminen suurta Jumalaa. Missä ovat voitot, kun kalenteri näyttää menneisyydestä vain tappioiden saraketta? Olisiko aika ja syy muuttaa ohjelmaa? Olisiko aika rukoillen etsiä Herran kasvoja? Kun oma nimi joutuu tallattavaksi, on siinä uskovallekin kestämistä. ”Autuaita olette te, kun ihmiset vihaavat teitä ja erottavat teidät yhteydestään ja herjaavat teitä ja pyyhkivät pois teidän nimenne ikäänkuin jonkin pahan - Ihmisen Pojan tähden.” Luuk.6:22.

 

Ikääntyminen tuo tullessaan muutoksia, joista ei voi edes kuvitella nuoruuden reippaina vuosina. Moni eläkkeelle jäänyt kokee tarpeettomuutta, kun ei ole työelämässä enää. Nuorena miehenä kävin työmatkalla Kemissä ja vierailin erään päivänä yhden lesken kotona ruokailemassa. Tämä kertoi miehensä jääneen tehtaasta eläkkeelle ja sitten oli istunut keittiön pöydän ääressä vuoden verran vain katsellen kadulle, kun muut menivät töihin. Sitten hän oli hirttänyt itsensä. Muistin menetys on myös vakava vaiva ja samaan sarjaan kuluu voimien uupuminen. Pää tietää ehkä vielä, mitä pitäisi punnertaa, mutta kroppa ei toimi samoin. Uskova voi kuitenkin nähdä Herran siunauksen elämässään: "Monelle minä olen kuin kummitus, mutta sinä olet minun vahva suojani. Minun suuni on täynnä sinun kiitostasi, täynnä sinun ylistystäsi kaiken päivää." Ps.71:7-8. Kiitollinen mieli auttaa arjen ahdistuksissa, yksinäisinä hetkinä ja muiden arvosteluissa. Jumalan sanan rikkaassa ilmoituksessa uskova siirtyy Jumalan valtakunnan lupausten ihmeelliseen maailmaan, joka on Jeesuksen uskon ja rakkauden näkymätöntä todellisuutta. Joskus kuitenkin epäilyksen aallot pyrkivät kaatamaan kilvoittelijan kotimatkalla. Siksi hän rukoilee: "Älä heitä minua pois minun vanhalla iälläni, älä hylkää minua, kun voimani loppuu. Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville. Ps.71:9,18. On kerrottavaa, on uutisia taivaasta, on uskonsanomaa, rohkaisevaa todistusta Vapahtajasta, joka ottaa luoksensa syntisiä.

 

Herra, sinä saat aikaan mielenmuutoksen ihmissielussa. Mutta kuinka paljon ihminen pistääkään hanttiin ennen sitä, kuinka paljon joudutkaan näkemään vaivaa taivuttaaksesi ihmisen tahtosi tielle. Uskovina tarvitsemme, Jeesus sinun apuasi aina ja kaikkialla, joka päivä. Joskus, Herra, ajattelen, että nämä myöhemmät mielenmuutokset ovat vielä tuskaisempia kuin alussa? Rukoilen sinun rauhaasi niihin tilanteisiin, kun taistelut ovat kuumimpia sisimmässä näkymättömissä, yksinäisyydessä. Ole kanssani, kun joudun luopumaan itsemäärämisoikeuksistani Jumalan valtakunnan hyväksi.