Rakkaudentunnustuksia

 On helppo rakastaa semmoista ihmistä, joka on ystävällinen, iloinen, omastaan jakava, rauhallinen ja tyytyväinen, vähäsanainen, vaatimaton. Kuinka paljon sellaisen ihmisen läheisyys hoitaakaan sielua, mutta kuinka vähän sellaisia ihmisiä tulee vastaan elämässämme. Ehkä suurin osa kantaa jatkuvasti murheita, pelkoja, heikkouksiaan ja pettymyksiään yleiseen jakeluun? Ehkä suurin osa ihmisistä elää toiveiden sumuisessa ilmastossa kuin unennäkijät tähyillen parempaan huomiseen vaikkei tänäänkään ole saanut vielä syödä elämänleipää? Heillä on kassissaan vain heikot eväät ja vähän lääkkeitä, heikko kunto, hiki otsassa ja huono kartta. Ps.49:15. "Kuin lammaslauma heidät viedään tuonelaan, kuolema heitä kaitsee, jo huomenna oikeamieliset astuvat heidän ylitsensä; tuonela kalvaa heidän hahmoansa, eikä heillä ole asuntoa."

 

Ihmisillä on kuitenkin rakkauden nälkä, vaikka eivät sitä myöntäisikään. Tämä puutostauti ajaa sitten ihmisiä mitä erilaisimpiin käyttäytymisiin, tunteiden sekamelskaan, levottomuuteen ja loputtomaan puhumiseen. Usean ihmisen puhe on liian nopeaa, ajatus ei pysy mukana ja siksi tulee paljon sidesanoja: mmm, ööö, aaa, niinpä, totanoi, nimittäin, niinku. Niillä saa hetken miettimisaikaa siirryttäessä seuraavaan lauseeseen. Ihminen on rakennettu niin, että olimme ennen syntiinlankeemusta jatkuvassa Jumalan rakkauden piirissä ja paratiisissa ilman pelkoa, kuolemaa, yksinäisyyttä. Nyt elämme lyhyen elämämme kuolemanvarjon laaksossa kaikenlaisten vaivojen, ongelmien ja heikkouksien keskellä ja kanssa.

 

Mutta hyvinä hetkinä ihmisen sisin täyttyy kiitoksesta ja ylistyksestä Luojaansa kohtaan. Silloin hänen on helppo tunnustaa rakastavansa Jumalaa ja kaikkea, mikä heijastaa hänen suurta olemustansa täällä. Näitä rakkaudentunnustuksia on sitten tullut esiin historian saatossa aina, kun joku syntinen on kohdannut Vapahtajansa. Maailma on kummeksunut ja sokeudessaan pitänyt halpana näitä pienten alkujen päiviä, mutta Jumalan enkelit ovat antaneet kiitoksen taivaalliselle Isälle jokaisen kääntymyksen yhteydessä. Luuk.15:7. "Minä sanon teille: samoin on ilo taivaassa suurempi yhdestä syntisestä, joka tekee parannuksen, kuin yhdeksästäkymmenestä yhdeksästä vanhurskaasta, jotka eivät parannusta tarvitse."

 

Ruotsalaiseen kansansävelmään tehty laulu käännettiin aikoinaan suomeksi sanoilla: "Jeesuksen armahan kädet ja helma, sydänkin avattu on." Myöhemmin se käännettiin uudestaan ja se sai muodon: "Auki nyt on kädet Jeesuksen aivan myös sinut helmaansa sulkeakseen!" Laulun tekijöitä esitetään aina 1700-luvulta asti ainakin kolme, joista yksi on asunut Turussa. Laulu on ollut hyvin suosittu herätyskristillisissä piireissä kauan ja se on sopinut moniin yhteislaulukokoelmiin ja kirjoihin. Vanha ruotsalainen teksti menee näin:

 

1. Jeesuksen armollinen sydän on avoin,

rakkauden käsivarret ja armon syleily;

Onko syytä vaipua kipuun,

koska pääset ankkuroimaan autuuden satamaan?

Rakastunut sulhanen, Jeesus, tapaa sinut, ja huutaa:

Oi sielu, anna minulle sydämesi kokonaan!

Onko oikein, että hylkäät ystäväsi,

joka on antanut henkensä lunnaiksesi?

 

Tapasin matkalla erään naisen, jota en ollut koskaan ennen nähnyt. Istuin häntä vastapäätä samassa kahvipöydässä muiden vieraiden kanssa seurakuntakodissa. Puhuimme uskovan vaelluksesta ja elämästä. Nainen kertoi olleensa syntyessään hyvin heikko ja pieni rääpäle. Hänellä oli ollut vikoja ruumiissaan ja elämä oli häilynyt siinä sun kiikulla. Hänellä oli ollut suussa ongelmia ja pienenä ihmisenä ei kaikkia kirjaimia syntynyt puheessa, vaan oli ollut puhuttava vaillinaisesti. Sitten hän kertoi joutuneensa leikkaukseen, jolla puhetta yritettiin korjata. Leikkauksen jälkeen nainen kertoi saaneensa R-kirjaimen ensimmäistä kertaa puheeseensa. Hän oli ollut aivan innoissaan ja sen jälkeen latoi yksitellen R-kirjaimilla vahvistettuja sanoja perä jälkeen. Hän vuodatti onnellisuuttaan sydämen kyllyydestä ja korosti erikoisesti jokaista R-kirjainta. Hän oli saanut lahjan, ehkä jonkun mielestä pienen lahjan. Mutta itse hän arvosti suuresti lahjaa, näin sen hänen silmistään. ”ja hänen kielensä side irtautui, ja hän puhui selkeästi.” Mark.7:35

 

Sitten nainen vaikeni hetkeksi ja hän jatkoi kertoen, että S-kirjain oli kuitenkin vielä kadoksissa hänen puheestaan. Se oli hänen vaikeutensa, joka muistutti koko ajan maailman turmeluksesta ja ruumiin heikkoudesta. Vihdoin hänen ilmeensä kirkastui ja hän kertoi kuin suurena salaisuutena saaneensa kiinnityksen S-kirjaimeen. Hän kertoi sen tulleen kieleltä, kun hän hiljaa lausui sanan Jeesus. Silloin tuo vaikea kirjain sihahti. Iloisena hän kertoi oppineensa Herran nimeä hiljaa lausuen uskomaan Vapahtajaan. ”Sillä, katso, ei ole sanaa minun kielelläni, jota sinä, Herra, et täysin tunne.” Ps.139:4. Niin hän lausui minulle malliksi Jeesus-nimen ja se kuulosti kauniilta.

Nainen katsoi iloisesti minua ja alkoi yhtäkkiä laulamaan omaa lauluansa, jonka sanat hän oli saanut Jeesukselta. Se oli minulle tuntematon, mutta kuuntelin sitä mielenkiinnolla. Lyhyt keskustelutuokiomme päättyi ja kiitin naista ihanasta todistuksesta. Ajattelin, että Jumala on ihmeellinen ja hänen hoitava rakkautensa on uskovan turva ja maailman toivo. Siitä uskova kiittää Herraa. "Hän sanoi: Sydämestäni minä rakastan sinua, Herra, minun voimani, Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani, minun Jumalani, vuoreni, jonka turviin minä pakenen, minun kilpeni, autuuteni sarvi ja varustukseni. Ylistetty olkoon Herra! - niin minä huudan, ja vihollisistani minä pelastun." Ps.18:2-4

 

2. Jeesus on maailman sovitus,

Hän kantoi sydämellään syntisiä,

ristillään taivaan ja maan välissä.

Hän oli syntymämme tähden uhri.

Meidän syntiemme tähden hän kamppailee ja taistelee,

vuodattaen verensä äärimmäisessä hädässä,

Tuomari kärsii kuoleman vankien tähden;

Jumala haluaa pelastaa meidät,

hän ei halua kuolemaamme.

 

Luojamme on antanut meille syntymälahjana aistit, joiden välityksellä elämä tulee mielekkääksi. Elämä näkyy, kuuluu, tuntuu, maistuu ja tuoksuu. Koko elämän rikkaus on ulottuvillamme. Turmeluksesta johtuen emme kuitenkaan osaa käyttää oikein lahjojamme, vaan pilaamme kaiken hyvän ja kauniin, rikomme ja raiskaamme, kulutamme ja hävitämme. Sen lisäksi olemme kiittämättömiä ja kiukuttelemme Jumalalle. Joskus nämä vajavaiset lähimmäisemme ovat terveemmille esimerkkinä sitä, mitä on olla osaansa tyytyväinen. Kun jotakin on vajaa, puutteessa, köyhä, heikko ja avuton, ymmärtää paremmin Jumalaa, Auttajaansa, joka on ainoa todellinen apu. Joskus vaikenemme kuullaksemme, mitä Hän puhuu. Kiitollinen mieli tulee Jeesukselta, hänen uhristaan, hänen rakkaudestaan, hänen Hengestään ja siunauksestaan. Kun yhteys Jumalan ja ihmisen välillä syntyy, kuuluu rakkauden tunnustus puolin ja toisin, mutta Herra itse on aina aloitteen tekijä ja me vain vastaamme siihen.

 

3. Tulkaa siis sielut, niin, kaikki syntiset,

jotka ovat otettu kaksinkertaisesti syntien ja rikosten takia!

Onko meidän kaikkien täytynyt kuolla Adamissa,

Kaikki Kristuksen kautta voi olla jälleen hyvää.

Hän murtautui vankilaan; huokaisten jännityksissä,

Haluatko pysyä kahleissa?

 Ei, olkaamme nyt lunastettuja sieluja

ja ylistäkää vapaudessa meidän armollista Isämme!

 

Kurjien kuorossa on tilaa, kun Herra Jeesus kutsuu ihmisiä luoksensa. Terveille ja synnittömille ei hänellä on mitään sanottavaa. Mutta niille, jotka ymmärtävät olevansa synnin vankeja, saatanan orjia ja tämän maailman pakkopaidassa, on Herran ääni toivottu ja odotettu. Jeesuksen Golgatan ristillä hankittu voitto avaa taivaan oven selkosen selälleen ja jokainen huono pääsee siitä ryömimään sisään. Se on pakopaikka ja turvapaikka, josta kulkeneet laulavat rakkauden tunnustustaan elävälle Jumalalle. Vanhan luontonsa sokeutta ja kuolemantilaa ei järki ymmärrä eivätkä tunteet ilmaise, pitää tulla omatunnon herätys, Jumalan sanan täsmäisku, sydämen murtuminen. Jumalan rakkaus löytää kohteensa aina alhaalta, syvältä, kurjuuden kadulta ja pimeyden kujilta. Kun ihminen näkee olevansa liemessä, kurkkuaan myöten lokaisessa liejussa, hän huutaa Armahtajaansa, että tämä nostaisi hänet tukevalle pohjalle, kalliolle. "Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni. Ja hän nosti minut ylös turmion kuopasta, lokaisesta liejusta, ja asetti minun jalkani kalliolle, hän vahvisti minun askeleeni. Hän antoi minun suuhuni uuden virren, kiitoslaulun Jumalallemme. Sen näkevät monet ja pelkäävät ja turvaavat Herraan. " Ps.40:2-4

 

4. Lempeä Jeesus, autuuden kallio,

Haluan syleillä sinua uskossa: sinä olet minun!

Ylistys olkoon sinulle, olen paennut epäuskoani luoksesi!

Ostit minut; Haluan täysin olla sinun.

Ennen kuin kiellät itsesi ja Isäsi,

ennen kuin syrjäyttäisit minut.

Siksi laulan iloisena ja iloisena:

Paula on rikki ja lintu on vapaa.

 

Kiitos Jeesus, että rakastat viallista ja puutteellista ja olet meidän apumme heikkoudessamme. Sinä olet luonut kielen ja antanut sanat, järjen ja sielun, että voisimme uskoa sinuun ja elää sinulle. Joskus meidän rajoitteemme estävät meitä ilmaisemasta sisimpämme tuntoja, siksi rukoilemme osaksemme kiitollista mieltä ja uutta virttä taivaasta - rakkaudentunnustuksia. Muista myös niitä, joiden kieli on vielä perkeleen palveluksessa, jotka eivät ole koskaan nähneet todellista valoa, joilla ei ole rauha sielussa, jotka eivät ole kokeneet rakkautta.