VERKKOKALASTUSTA: Tietoisuus

Päivälehdessä haastateltiin aivoleikkauksia suorittavaa etevää kirurgia Markku Terhoa. Hänen suuri kysymyksensä liittyi juuri aivoihin: mitä on tietoisuus ja missä sielu sijaitsee?

- Omien aivojen ajatteleminen saa maallikon pään pyörälle samaan tapaan kuin Linnunradan suuruuden hahmottamisyritys. 200-600 miljardia tähteä. Sata miljardia keskenään rupattelevaa aivojen hermosolua. Miten voi olla, että koko minuus on jonkun beessin hyytelön varassa? Mikä tai mitä sielu on ja missä se lymyää? Onko sielu eri asia kuin persoonallisuus ja onko se erotettavissa fyysisestä olemuksesta?

Mitä tiedät tästä asiasta, tuhansia eläviä aivoja nähnyt Markku Terho?

- Sieluun liittyy kysymys tietoisuudesta, mutta kukaan ei osaa selittää, mitä tietoisuus on. Minun on vaikea ajatella, ettei kaiken takana ole jotain merkitystä. Miksi jotain ylipäätään on, jos sillä ei ole merkitystä? Kun näen aivot, mietin usein, mitä se kaikki oikein on. Mitä on ajatus, mitä muistoja tunne? Miten niitä syntyy? Nykyään pystytään paikantamaan jopa yhden solun tarkkuudella aivoalueita, jotka liittyvät muistiin. Ihmeellinen on myös esimerkiksi tilanne, jossa lapsi halvaantuu toiselta puoleltaan. Aivot tietävät sen ja korjaavat asian. Miten aivot tietävät, että pitää olla jotain sellaista, mitä ei ole?

Kun Jumala opetti luomaansa ihmistä, siihen riitti alussa vain kahden puun erilaisuuden ymmärtäminen ja sekin oli liikaa, koska ihminen pilasi elämänsä heti väärillä valinnoilla. (l.Moos.2:9,17) Myöhemmin uskovat ovat vaikuttaneet täällä jakaen tietoisuutta kanssaihmisilleen vaihtelevalla menestyksellä. Job 36:3-4 ”Minä noudan tietoni kaukaa ja osoitan Luojani oikeuden; sillä totisesti, sanani eivät ole valhetta - mies, jolla on täydellinen tieto, on edessäsi.” Toinen uskova rukoilee tietoisuuden lisääntymistä. Ps.ll9:66. ”Opeta minulle hyvä ymmärrys ja tieto, sillä sinun käskyihisi minä panen uskallukseni.” Täydellinen tieto on Herra Jeesus itse, kukaan ei voi löytää ihmisenä enempää ja suurin osa hylkää hänet tarpeettomana kulkien oman tietonsa varassa kohti tuhoa. Jeesus rukoilee seuraajiensa puolesta, sekin on tietoisuutta. Joh.l7:20-21. ”Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä, jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun, että he kaikki olisivat yhtä, niinkuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa, että hekin meissä olisivat, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt.” Jeesus rukoilee tietoisuutta uskoville, koska se on seurakunnan elinehto ja olemassaolon edellytys. Muuten jäämme vain uskonnollisuuden ja kaikenlaisen ajanhaaskauksen vangiksi. Jos usko katoaa, johtuu se sanan katoamisesta ja Pyhän Hengen puuttumisesta. Tietoisuus on Jumalan viisauden vastaanottamista, yhteyttä Jumalaan, vaellusta hänen yhteydessään, kuuliaisuutta hänen sanalleen, suostumista seurata hänen ääntään, hyväksymistä hänen valitsemiensa uskovien ystäväksi, taipumista hänen tahtoonsa, Jumalan rakkauden omistamista, uskon vaellusta Jeesuksessa.

Elämänketju kulkee täällä tänään rytmillä: SYNTYMÄ - KASVU - TYÖ - SYNTI - KUOLEMA - TUOMIO. Tavallinen ihminen yrittää poistaa viimeisen ketjun renkaan, tuomion kokonaan pois, muut hän hyväksyy. Mutta se on edessä koko porukalla, jokaisella henkilökohtaisesti. Tämä tietoisuuden alue on hämärästi vain omatunnossa vaivaamassa ajoittain syntistä ihmistä elämän keskellä. Hän nukkuu syvää synninunta ja elää sokeudessa. Snl.24:22. ”Sillä yhtäkkiä tulee heille onnettomuus, tuomio - kuka tietää milloin - toisille niin kuin toisillekin.” Siksi Herra kutsuu ihmistä synnistä parannukseen, pimeydestä valoon, kuolemasta elämään, tyhmyydestä tietoisuuteen, jumalattomuudesta uskoon, uskonnollisuudesta Jeesuksen luo.

Joskus pienenä lapsena, kun harrastukset olivat vähissä, tuli katsottua peiliin oikein ajan kanssa. Ja siinä minä olin, se oli ensimmäisiä tietoisuuden askeleita omasta henkilöstä. Myöhemmin, kun äänentoisto kehittyi, saattoi kuunnella omaa ääntää nauhurista ja se kuulosti aivan oudolta. Mietin, että olinko minä tuommoinen? Pitkin elämää on sitten tullut peilattua toisista ihmisistä omaa itseään ja siitä voi sitten vetää johtopäätöksiä. Snl.27:19. ”Kuten kasvot kuvastuvat vedessä, niin ihmisen sydän toisessa ihmisessä.” Tästäkö lienee johtunut, että toisilla ihmisillä on aina vika lähimmäisissä ja toiset ovat aina tyytyväisiä? Ainainen ristiriita kuluttaa sielua ja tasapainottomuus on merkki Jumalan rauhan puuttumisesta, tietoisuus on vielä hakusessa.

Tietoisuus itsestään on olemassaolon kysymys ja Jumala on antanut sen lahjana meille. Kuitenkin jopa tiedemies kyselee sen perään ja sitten pienelle lapselle se asia avautuu kuin kuvakirja. Elämä on oppimista itsestään ja muista. Näin vanhetessaan voi huomata, kuinka vähän on oppinut matkan varrella ja kuinka vähän kykenee säilyttämään muistissaan. Jaak.1:23-24. "Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli." Uskovan eteen on avattu Raamattu, Jumalan sana, lahjomaton peili, joka ilmaisee kohta millainen uskova on syvimmältään. Siinä on Kaikkivaltiaan arvovalta ja Henki tarkoitettu uskovan parhaaksi. Se on totuudenmukainen ja armollinen samaan aikaan. Kun siis ihminen torjuu sanan peilaavan vaikutuksen ja päättää kulkea omia teitään. Hän kadottaa Kristuksen valon, viisauden ja rauhan. Näitä uskossaan haaksirikkoon joutuneita on elonmeri täynnä.

Jeremian kirjan luvussa 36 kerrotaan kuninkaasta, jolle tuodaan Jumalan sana profeetan kautta kirjallisena. Kuningas ei mielly siihen, vaan luettuaan sen, alkaa polttaa sitä hiilipannussa liuska kerrallaan, vaikka hänen neuvonantajansa yrittävät sen estää. Myöhemmin kuningas saa sitten tuomion ja hän menettää asemansa ja arvonsa. Mutta usko on mennyt jo aikaisemmin, kun hän nousi Jumalan ilmoitusta vastaan. Tietoisuudesta on hyötyä, mutta vain vastaanotettuna.

Raamattu kertoo, että Jumalan sanan puolestapuhujat olivat kuninkaan päämiehet, ja kirjurit, neuvonantajat. Jer.36:12,25. Ensimmäinen oli nimeltään Elnatan, jonka nimi merkitsee Jumala antaa t. on antanut. Toisen nimi oli Delaja, joka merkitsee Herra on korottanut ja kolmas neuvonantaja oli nimeltään Gemarja, joka merkitsee Jumala JHVH on vienyt päätökseen. Näiden nimien merkitys avaa tietoisuuden suurta salaisuutta: 1. Jumala on antanut Jeesuksen, että sielu voisi pelastua. 2. Jumala korottaa Jeesukseen uskovan sielun lapsen asemaan. 3. Jumala vie sielussa alkamansa hyvän työn päätökseen asti, sielun lopulliseen vapautumiseen.

Melko nuorena ihminen alkaa miettiä, mikä minä olen, miksi minä olen, mikä minusta pitäisi tulla ja missä minun pitäisi olla? Minkä tähden olen olemassa, minkä tähden olen juuri tällainen? Tässä sitten aika kulkee mukavasti seuraavat vuosikymmenet, kun yrittää saada näihin kysymyksiin vastauksia? Itselläni uskoontulo oli käänteentekevä muutos, jossa koko tietoisuuteni taso avartui huimasti, varsinkin ylöspäin. Jumala tuli elämääni, Herraksi ja hallitsijaksi, koin uudestisyntymisen, koko olemukseni eheytyi ja minä muutuin toiseksi mieheksi. Jumala muutti minut. 1.Sam.10:6. ”Ja Herran henki tulee sinuun, ja sinäkin joudut hurmoksiin niinkuin hekin; ja sinä muutut toiseksi mieheksi.” Mutta se ei ollut vai Jumala-tietoisuuden avautuminen, vaan sain myöskin tehtävän, joka ei ollut minun mieleeni ennen edes noussut unissakaan. Apt.26:17-18. ”Ja minä pelastan sinut sekä oman kansasi että pakanain käsistä, joitten tykö minä sinut lähetän avaamaan heidän silmänsä, että he kääntyisivät pimeydestä valkeuteen ja saatanan vallasta Jumalan tykö ja saisivat uskomalla minuun synnit anteeksi ja perintöosan pyhitettyjen joukossa.”

Kun tiedemies ja lääkäri miettii, missä sielu piilee, niin pelastettu ihminen kiittää Vapahtajaansa, hän on saanut uskon varmuuden siitä, että kelpaa Jumalalle. Ps.49:16. "Mutta minun sieluni Jumala lunastaa tuonelan vallasta, sillä hän ottaa minut huomaansa. Sela." Turva Jumalassa on ajallinen kokemus, mutta se on vain aavistus siitä täyttymyksestä, joka vallitsee taivaassa Herran kodissa. Tietoisuus sielun kuolemattomuudesta on kuin askel kohti elämän ovea, josta olisi käytävä sisälle ja sieltä tielle. Sielun etsiminen on minuuden etsimistä, uuden elämän kaipausta, uudestisyntymisen tarvetta. Siinä koulussa ihminen joutuu huomaamaan kaksi asiaa: Hänellä ei ole mitään, eikä hän ole itse mitään. Kaikki inhimillinen ponnistus ja järkeily ei ole vienyt häntä onnelliseen lopputulokseen - päinvastoin, hän vaipunut yhä syvemmin suohon. Kaikki se, mitä hän on luullut omistavansa onkin vain turhuutta ja tyhjää, katoavaa, kuollutta, ajallista. Oma minuus on sittenkin kuin saippuakupla, tyhmä, vaatimaton, katoava, hetken lapsi, joka poksahtaa pian näkymättömiin. Tämän pohjanoteerauksen jälkeen voi alkaa Jumalan pelastava työ sielussa. Hän on kuin Raamatun kirjanoppinut, Nikodemus, joka tunsi oman hengellisen konkurssinsa yöllisessä keskustelussa Jeesuksen kanssa. Siellä hän löysi sielunsa, pelastuksensa ja taivaallisen tietoisuuden.

Rukous:

Ilmaise itsesi, Jeesus etsiville, rukoileville, Jumalaa kaipaaville, sairaille, kuoleville, eksyneille, yksinäisille, heikoille, rikkimenneille, avuttomille. Tule niiden elämään tänään, jotka vielä asettavat sinun eteesi pienen sanan: jos. Muuta se heidän sielussaan sanaksi aamen. Vain sinä voit avata tietoisuuden oven, vain sinä voit vapauttaa sielun vankeudesta. Vain sinä voit antaa valon pimeyteen. Vain sinä voit antaa viisauden tyhmyyteen. Vain sinä voit antaa voiman heikkouteen. Vain sinä voit muuttaa sielun kuolemanmarssin taivasparaatiksi. Ojenna, Herra kätesi, tee ihmeesi ja tunnustekosi keskellämme, että epäuskoinen maailma kääntyisi puoleesi maahan asti ja kumartaisi sinua tunnustaen herruutesi nyt ja aina.

1.Tulee päivä, se palaa kuin pätsi.

Syttyy taivas ja maa, tuli palaa.

Tulee kunnian Kuningas voittoisana;