Pelasin lapsenlapseni, pikku neidin kanssa lautapeliä. Yksinkertainen peli yhdisti ajankuluamme. Jossain vaiheessa tuli keskustelua säännöistä, kun mielestäni tyttö keksi omia sääntöjä? Ja niinhän se sitten olikin, peliä oli muunneltu hieman. Ja kuulemma mummin kanssakin oli tehty niin? Niin minä annoin sen sitten toteutua, kun sillä kertaa ainakin sopu säilyi ja hauskanpito jatkui. Aikanaan peli loppui ja taisin hävitä matsin?
Lasten kasvatukseen kuuluvat säännöt, joita opetellaan noudattamaan arkisessa elämänrytmissä. Sillä tavoin lapset tottuvat asioihin, jotka helpottavat yhteiselämää. Samalla pieniin ihmisiin kasvaa pikku hiljaa käsitys oikeasta ja väärästä, tarpeellisesta ja tarpeettomasta, hyvä elämän tavoitteista ja yhteiskunnan rakenteesta, elämästä Jumalan kanssa tai ilman Jumalaa. Vanhemmat siirtävät arvomaailmansa lapsilleen ja säännöt auttavat elämään arvojen mukaan. Lapsilla on kuitenkin luontainen taito pyrkiä pois säännöistä ja kapinoida kaikenlaista komentelua vastaan. Siksi lapsen tulisikin saada rakkautta osakseen vanhemmilta, sillä muuten lapset eivät jaksa elämässä, ja rupeavat kasvamaan kieroon. Rikkinäinen koti tuottaa rikkinäisiä lapsia. Koti, jossa ei ole sääntöjä, kasvattaa lapsia, joille tulee elämässä olemaan paljon vaikeuksia ja synkkä tulevaisuus. Heillä säännöttömyys on uusi järjestys ja sitä kutsutaan sekoiluksi.
Me ihmiset opimme ja osaamme kulttuurin ja perinteen, jonka sitten yritämme siirtää suurena tietoisuutena perillisillemme. Vahinko, ettei monellakaan ole juuri muuta pääomaa, kuin nämä tavat, tämä moraali? Uskonnollisella puolella tapakulttuuri on ollut aina kovassa kurssissa ja erilaiset käyttäytymismallit ovat olleet kovin suosittuja. Mutta se on vain pelkkää uskontoa, josta Jeesus moitti jo aikalaisiaan. Mark.7:6-9. "Mutta hän sanoi heille: "Oikein Esaias on ennustanut teistä, ulkokullatuista, niinkuin kirjoitettu on: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana; mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä.' Te hylkäätte Jumalan käskyn ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöä." Ja hän sanoi heille: "Hyvin te kumoatte Jumalan käskyn noudattaaksenne omaa perinnäissääntöänne." Pitäisi siis päästä ihmissäännöistä Jumalan järjestykseen. Ei ulkoaopettelusta ole paljonkaan hyötyä, jos sydän jää muuttumattomaksi. Missä on sydän, siellä on rikkaus. Mitä sydän on täynnä, sitä ihminen tuo julki puheessaan ja tekemisissään. Sydänten yhteys syntyy uskovilla vain Jeesuksen veren puhdistuksen kautta ja sen sisällön säilyttämällä. Sielullisuus sotkee uskovien yhteyden ja johtaa kristityt farisealaisuuteen, ja uskovat kuolleen uskon kannattajiksi. Silloin pääasiaksi muodostuvat kysymykset: olenko oikeassa seurakunnassa, onko seurakunnassa oikea teologia, onko pastori mies vai nainen, kuka saa jakaa ehtoollista, oletko oikein kastettu, puhutko kielillä, annatko kymmenykset, seurusteletko vääräuskoisten kanssa, aterioitko oikeaoppisesti, mikä on sopivaa hengellistä musiikkia, onko riittävästi ylistystä?
Kerrotaan mustasta miehestä, joka kulki Amerikassa kaupungin katua allapäin murheellisena. Jeesus tuli siihen kulkemaan kappaleen matkaa miehen seuraan ja alkoi jutella kysyen: - Mistä olet tulossa ja minne menossa? Mikä mies mieltäsi painaa, miksi olet surullinen? Niin mies alkoi kertoa, kuinka hän oli ollut kirkossa ja iloinnut uskosta ja uskovien yhteydestä, uudesta elämästä ja siitä että Jumalan valo oli tullut hänenkin elämäänsä. Mutta sitten joku oli keksinyt uuden säännön seurakuntaan, sinne ei otettaisi mustia jäseniksi ja niin miehen edessä ovet olivat sulkeutuneet lopullisesti. Jeesus katsoi miestä silmiin ja sanoi: - Älä välitä, eivät he ole minuakaan halunneet seurakuntaansa.
Uskovan on opeteltava Herran tietä kulkiessaan suostumaan uusiin sääntöihin, joita ei ole maailmassa eläessään joutunut kunnioittamaan. Pitäisi tulla rehelliseksi, joka näyttää olevan joillekin uskoville ylitsepääsemätön ongelma. Eikä se ole pelkkää moraalia, vaan eteen tulee totuuden sanelemia Raamatun sanoja, jotka leikkaavat vanhaan ihmiseen, lihaan syviä haavoja, kovia iskuja, jotka synnyttävät mustelmia ja mielen murtumista. Pyhä sana kuolettaa synnin vaikuttimia uskovassa, ja se on salatun Jumalan työtä uskovan parhaaksi.
Uskova joutuu suhtautumaan myös Jumalan lakiin uudella tavalla, sitä arvostaen ja kunnioittaen. Jos hän yrittää mennä siitä, mistä aita on matalin, niin omatunto syyllistyy heti ja vaatii kaveria palamaan lähtöruutuun takaisin. Sanan kuritus on joskus hyvin tuskallista ja mieltä rusikoivaa. Mutta kuka suostuu siihen ja nöyrtyy Jumalan ilmoituksen edessä, nöyrtyy Jumalan edessä ja saa avun ja Puolustajan, kaksikin sellaista, Jeesuksen ja Pyhän Hengen.
Vanha Testamentti kulkee uskovan mukana uuteen liittoon ja hyvin helposti uusi liitto alkaa muistuttaa uutta käskyjen kokoelmaa, jota sitten tosiuskovat johtajat valvovat lauman koossa pysymiseksi. Kun on määritelty oikea uskovan elämäntapa, pyritään saada se näyttämään samanlaiselta muiden kanssa, kuulostamaan samanlaiselta. Korostukset erottavat eri ryhmät toinen toisistaan ja vaarana on, että järjestyssäännöt ja laki hukuttavat evankeliumin. Syntyy puolueita ja korvasyyhyn mukaan kulkevien porukoita. Ei ihme, että monet luopuvat sitten uskosta, kun eivät löydä Vapahtajaa ja Jumalan rakkaus on olevinaan ostettavissa?
Hebr.9:9-10. Tämä on nykyistä aikaa tarkoittava vertauskuva, ja sen mukaisesti uhrataan lahjoja ja uhreja, jotka eivät kykene tekemään täydelliseksi omassatunnossaan sitä, joka jumalanpalvelusta toimittaa, vaan jotka, niinkuin ruuat ja juomat ja erilaiset pesotkin, ovat ainoastaan lihan sääntöjä, jotka ovat voimassa uuden järjestyksen aikaan asti."
Uusi järjestys on Kristus Jeesus aina ensin, sitten muut suhteessa häneen. Tämän uskon päämäärä on sielun pelastus, jokaisen ihmisen sielun pelastus. Sitä on evankeliumi. Uudessa järjestyksessä Jeesus on Herra, Jumala, kaiken hallitsija, tuomari, ikuinen. Uudessa järjestyksessä elämä alkaa Golgatalta, Kristuksen veriuhrista ja hänen ylösnousemus voimastaan. Uudessa järjestyksessä uskovan tulee lain kautta kuolla laille, että Herran Henki saisi häntä aina ohjata johdattaa elämän tiellä. Uudessa järjestyksessä uskova rukoilee kuullakseen ja ymmärtääkseen Herransa tahdon elämässään. Uudessa järjestyksessä uskova on pieni ja Jeesus on suuri, siinä oma minä kuoletetaan ja Pyhä Henki johtaa asioita. Uudessa järjestyksessä ei ole tilaa ihmisorjuudelle, eikä lahkolaisuudelle. Se katsoo Jumalaa ja maailmaa uusin silmin, jotka vain Kristus voi antaa itsessään sokealle.
Annoin kerran eräälle hurskaalle porukalle meidän kotimme kokoustilat ruokineen heidän sisäpiirinsä kokoukseen yhdeksi päiväksi ilman kustannuksia. He ottivat tarjouksen vastaan ja paikalla oli n. 30 henkilöä. Salissamme oli suuri kirjahylly täynnä opuksia ja muutama kokousvieras katsoi aiheelliseksi tutkia, kuinka paljon niteistä löytyisi harhaoppista materiaalia - ja kyllähän he niitä sieltä löysivät. Ilmeisesti kokoontuneen porukan pääasia olikin löytää muiden virheet ja osoittaa oma puhtautensa muiden kustannuksella? Myöhemmin olen seurannut tämän joukon alati kutistuvaa toimintaa ja joukkoa. Mahdollisesti jäljelle jää pitkien ponnistelujen jälkeen vain joukon johtaja vaimoineen, josta hänestäkin on jo vahvat epäilyt harhaoppisuudesta?
Uskovan suuri kysymys aina on vapaus ja sen rajat ja mahdollisuudet. Usein uudestisyntymisen yhteydessä ihminen tuntee suurta vapautumista ja vapautta erilaisista sidonnaisuuksista, riippuvuuksista, orjuuden aiheuttajista, aineista, tavoista, aatteista ja ihmisistä. Mutta ei kulu aikaakaan, kun ensirakkaus Kristukseen alkaa hiipua ja tilalle tulevat ihmisryhmien määräykset, jotka edellytetään porukkaan kuulumisen ehdoiksi. Ne puetaan kyllä varsin hurskaisiin pukuihin ja esitetään pääsymaksuna hyvä-veli-kerhoon. Jos uskova sitten haluaa olla oma itsensä ja vapaa palvelemaan Kristuksessa, tulee arvostelua ja vaikeuksia. Em. porukassa olin kerran puhumassa aiheesta ”Helmasynnit kristityn vaivana”. Siitä tuli sitten kaksijakoinen puhe, se oli sekä ensimmäinen, että viimeinen. Uutta kutsua ei enää tullut, olin varmaan epäonnistunut?
Kristinuskossa on olemassa lainalaisuus, joka pätee aina. Se korottaa Jumalan sanan, Raamatun, ylimmäksi vaikuttimeksi ihmisen elämään nähden. Joka hylkää sanan, hylkää Jumalan. Joka pitää sanan, se pitää Jumalan. Se on Jumalan oma sääntö. 2.Tim.2:5. "Eihän sitäkään, joka kilpailee, seppelöidä, ellei hän kilpaile sääntöjen mukaisesti." Tämän kultaisen säännön mukaisesti on jokaisen suuntauduttava elämässään, muuten tulee ongelmia. Ja ongelmia tulee jokaiselle suuntautuvallekin, mutta vähän toisenlaisia. Säännöt eivät auta elämään, mutta osoittavat, mitä pitäisi löytää. Moni tuleekin suureen konkurssiin huomatessaan itsensä peräti tyhjäksi ja turmeltuneeksi. Mutta juuri näistä tulee elämänsanan kantajia, sillä heidän sydämiinsä Kristus kirjoittaa lakinsa, uuden säännön, suuntauksen ja järjestyksen. Uusi elämä puhkea salatulla tavalla esiin, ensin sydämessä, sitten ihmisen arjessa, työssä ja kotona, ihmissuhteissa ja seurakunnassa, uutena henkenä, uudistuksena ja siunauksena. Syntisestä on tullut autuas, kuolleesta elävä, pimeästä valoisa, kurjasta pelastettu.
Kiitos Jeesus, Vapahtajamme, että olet kärsivällinen kanssamme. Monet löytävät lait ja käskyt, sääntöjen viidakon, muttei sinua. Herra, auta kaikkia luoksesi, että pelastustyösi kirkastuisi taakoitetuille, maailmassa kompuroineille, valheen vangeille, pimeyteen eksyneille, ihmisten kolhimille ja perkeleen rusikoimille sieluille. Pelastuksemme on vain sinun varassasi, pyhyytemme on vain sinun varassasi, puhtautemme on vain sinun varassasi. Ilman sinua olemme vain kadotukseen marssivia syntisiä vailla uskon vanhurskautta, armoa ja rauhaa. Ole kiitetty suuresta armostasi, uudesta järjestyksestä, jonka varassa voimme mennä eteenpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti