Mitä siis teemme kukistuvan yhteiskunnan auttamiseksi?

 Lars Levi Laestadius kirjoitti aikoinaan otsikolla Crapula Mundi (maailman päihtymys) sen ajan yhteiskunnan ja kristillisyyden tilasta. Crapula Mundi oli Laestadiuksen pastoraalitutkintoon liittyvä johdantopuhe, jossa hän esitti purevan arvion aikansa henkisestä tilasta. Hän kirjoitti sen latinaksi. Raaistuneet tavat ja rikollisuus levisivät kaupungeista maaseudulle ja hyvin toimeentulevasta väestönosasta alhaisempiin yhteiskuntaluokkiin. Huonon kehityksen syiksi Laestadius osoitti hengen orjuuden ja uskonnon hylkäämisen. Arvio sopii hyvin meidän aikaamme, sillä samat vaivat kiusaavat edelleen ihmiskuntaa. Emme ole kehittyneet, emme hiukkaakaan, siksi emme pysty korjaamaan ongelmiamme, emmekä syntejämme. Maailmaa hallitsee viha, ei rakkaus. Sen tähden on sotia ja pahuutta mittaamattomasti. Kärsimys on kaikkien vaiva, maailma on kuin juopunut ja hoippuu päämäärättömästi eksyksissä humalaisen tavoin ilman auttajaa. Parannussaarnaa maailma tarvitse, mutta mistä se sen saa, jos valot sammutetaan ja todistajat vaiennetaan, suola käy mauttomaksi ja korvasyyhypuhujat kansoittavat kristilliset virat? 

Näin siis Laestadius:

- Kaikenlaisten rikosten tulva on paisunut yli koko yhteiskunnan, kaupungeista maalle, ylhäisimmistä ihmisistä alhaisimpiin, aatelisten huoneista halpasukuisiin, vuorten rotkoja harhaileviin lappalaisiin. Ja tässä on syy näihin kyyneliini. Tämän vuoksi minä näin vaikeroin. Tästä johtuu katuja pitkin kuljeskelevien, rähiseväin, ulvovien ja kansankokouksia vaativien joukko. Täällä, täällä syvällä turmeltuneitten ihmisten sydämessä, raaistuneissa tavoissa, uskonnon hylkäämisessä ja jumalisuudesta luopumisessa piilee kaikkien paheiden juuri. Kansa on orjuudessa, kun valtakunnan hallintoon ei voi luottaa, kuinka hallitsijan ei tule hallita, vaan ohjata, kuinka kaikki menestyksen toivo perustuu kansankokouksiin. Mikä kauhea orjuus jäsenissämme, joka sotii ei ainoastaan uskontoa, vaan myöskin järkeä vastaan, ja pitää koko ihmiskuntaa kahleissa; sillä jokainen, joka syntiä tekee, on synnin orja.

- Kaupungeissa pesii ilkivaltaisuus, juopotteleminen, uhkapeli, siveettömyys; säädyllisyyden sijasta hillitsemätön vapaus, solvaamiset, tappelut rahvaan kesken; ylellisyys ja ahneus ylhäisten piireissä, joitten kunnia näyttää olevan suosion tavoittelussa, anteliaisuus syömingeissä ja kemuissa. suurin huvitus uhkapeleissä ja julkisissa näytelmissä. Niin ikään myötäkäymisissä ylpeys, vastoinkäymisissä epätoivo, kuolemassa ei mitään toivoa. Useille, kun tilanne on toivoton ja omaisuus on joutunut takavarikkoon, on viimeinen pako hirttonuora. Maalaiset ovat hyvissä avuissa ja tapojen yksinkertaisuudessa kaupunkilaisten edellään.

- Sanotaan: isän huone on avoinna kaikille, ja myöskin kouluissa opetetaan uskonoppia. Niin kylläkin; mutta kouluissa ja monessa kodissakin opetetaan siten, että se näyttää olevan opillista, mutta liian vähän käytännöllistä tietoa, opetetaan niin, ettei aina näytä ajatusta julkilausuttavan sisimmästä sydämestä, eikä se kaikille näytä olevan omaa, vaan muitten tietoa.

- Uskoa ei opita palatseissa eikä kouluissa. Jotkut luulevat voivansa parantaa ihmisen kelvotonta luontoa opintojen, kasvatuksen ja kurin kautta. Mieletöntä! Opinnot sivistävät ihmistä, mutta eivät paranna häntä.

- Uskon pyhimpiä perustuksia ovat ruvenneet mullistamaan ne, jotka omiin rikkauksiinsa tyytymättöminä tavoittelevat toisten omaisuutta, kun älyllään eivät sitä voi hankkia, jotka pyrkivät valtaan ja tavoittavat omaa onneansa tai paremmin sanoen herruutta saattamalla kaiken sekasortoon.

- Mikäli minusta näyttää, on kaikkien paheitten syy haettavana ei lihan, vaan hengen orjuudesta, tapojen turmeluksesta ja uskonnon hylkäämisestä. Kadonnut on hyve, kadonnut on entinen usko, hävinnyt on hurskaus, kadonnut tapojen yksinkertaisuus. Meillä on olemassa uskonnon muoto, mutta itse sisällys on hävinnyt, jäljellä on vain tyhjä kuori.

- Mitä me niin innokkaasti koetamme saavuttaa? Mikä on se, jota me etsimme, niin vähäiset kuin mahtavatkin? Onnea ja menestystä! Mutta onnea etsitään ei hyveistä eikä uskonnosta, vaan tämän maailman huvituksista, kunniasta ja rikkauksista. Kaikki on tullut lainarahoista. Jos on velkaa enemmän kuin pystyy maksamaan, omaisuus joutuu takavarikkoon ja perhe joutuu suurimpaan kurjuuteen.

- Hyveet tunnetaan kristityn silmistä sydämeen saakka, mistä kaiken todellisen hyveen ja jumalanpelon tulee vuotaa. Hyviin avuihin voidaan lukea erittäinkin kieltäytyminen kaikista huvituksista, jotka ovat ristiriidassa jumalallisen lain kanssa, ilkivaltaisuudesta, väkijuomista, irstauksista, juhlista, ylellisyydestä, öisin reuhaten kuljeskelemisista. Samoin säädyllisyys eli nautinnonhimon hillitseminen; vihasta, kiukusta ja kostosta luopuminen; vääryyksien sietäminen; jalon sivistyksen harrastaminen, nöyryys, vieraanvaraisuus, anteliaisuus, kiitollisuus, jalomielisyys, mutta ennen kaikkea iäisen onnen kaipuu ja Jumalan sanan ahkera tutkiminen; vastoinkäymisissä kärsivällisyys, myötäkäymisissä maltillisuus, kuoleman hetkellä ilomielisyys, ei ainoastaan kaipuu ja toivo, vaan varmuus paremmasta elämästä kuoleman jälkeen; kaikki nämä yhdessä kaunistavat kristittyä ja suurimman osan niistä voi ainoastaan uudestisyntynyt tehdä.

- Kristityn tulisi panna ainoan, täyden, loukkaamattoman ja eheän luottamuksensa Jumalaan ja meidän Herraamme Jeesukseen Kristukseen; vai uskotteko, sanon minä, hänen, joka voi kantaa tämän maailman orjuutta ilman vihaa, ilman kiukkua ja närkästystä, koskaan vaivautuvan huolehtimaan tämän maailman kiistakysymyksistä, tyhjänpäiväisistä asioista, kansallisesta hallinnosta, valtakunnan ennusmerkeistä ja niin edespäin? Minä en sitä uskoisi. Sillä kristitylle on yhdentekevää, tekeekö hän velvollisuutensa Turkin sulttaanille vai Amerikan presidentille. Oi ihmisten tyhmyyttä, kun eivät huomaa perkeleen viekkautta.

- Kun ihmiset eivät näe joutuneensa viekkauden pauloihin. Minä tahtoisin siihen huudahtaa: maailma on järjiltään; se on saatanan viettelysten kietoma. Koko maanpiiri raivoaa, ja kristitystä se on muuttunut pakanoitakin pahemmaksi. Sillä kenen olette milloinkaan kuulleet vaihtavan jumaliaan ja ottavan itselleen vieraita kotihaltijoita ja suojelusjumalia, suuren Jumalansa sijasta palvelevan omaa itseään ihmisyyden nimessä, pystyttävän temppeleitä ja alttareita järjelle, jollaista luemme hiljakkoin eli vähää ennen meidän aikaamme tapahtuneen Ranskan kansassa, joka sen vuoksi, vaikkakin oli kohonnut sivistyksen ja hienon käytöksen ylimmälle asteelle, kumminkin näytti sysätyn perikatoon, kun koko valtakunta omien kansalaistensa veren tahraamana kärsi hyvin ansaitun rangaistuksen Pärttylin yönä. Vasta silloin kaikille selvisi, mitä merkitsee tämän maailman vapaus. Minä pelkään, että vapauden nimessä sama mieluisa nähtävyys vielä tarjotaan Perkeleelle meidän isänmaassamme.

- Mitä siis teemme kukistuvan yhteiskunnan auttamiseksi? Mitä toimimme sen pahan poistamiseksi, jonka me kaikki näemme uhkaavan kaikkia ja eniten pappeja, joille etenkin näyttää olevan perkele vihoissaan, koska se pelkää heidän estävän hänen helvetillisiä hankkeitaan, koska tässä säädyssä on nerokkaita miehiä. Oli, te sanotte; me huudamme, kiljumme: tulkaa jälleen järkiinne, pyytäkää päästä Jumalan valtakuntaan. Mutta jo on kirves pantu puitten juurelle Matt.3:10.

- Mutta näyttää siltä, että huudamme kuuroille ja mykille. Sillä muutamat ovat korvat tukossa ja lähtevät pois; toiset kuuntelevat haukotellen, ovat välinpitämättömiä eivätkä tee ensinkään mitään; toiset odotellen puheen loppua katselevat ympärilleen, antaen ajatustensa harhailla sinne tänne; toiset taas, joita liikuttaa enemmän ääni kuin sanat, itkevät, teeskennellen surua ja alakuloisuutta.

- Mutta osa kaikista niistä eri säätyisistä kuulijoista, jotka kokoontuvat kuulemaan meidän saarnaamme, kääntyy kirkosta suoraa tietä kapakkaan, osa lähtee kemuihin ja syöminkeihin; toiset tuhlaavat muun osan päivää uhkapelissä ja juhlissa; ja mikä meistä näyttää ihmeellisimmältä: ne, joiden näimme kirkossa itkevän, teeskennellen surua, ne kirkon seinäin ulkopuolella kinastelevat, riitelevät, kiistelevät, kadehtivat, ovat juovuksissa ja solvaavat toisiaan. Miksi siis heidän kyyneleensä niin pian heruvat esiin?

- He sanovat, että kaikkea epäilemistä pelastuksesta tulee niin paljon kuin mahdollista välttää, ettei näet ihmisiä herätettäisi unesta, kaikille vaarallisesta suruttomuudesta, turmiollisesta unitaudista tarkempaan sanan ja oman tilansa tutkistelemiseen, suurempaan pelastuksen kuin jokapäiväisten asiain harrastamiseen. Mutta en tahdo tästä puhua liian vaateliaasti.

- Sillä ei ole ketään niin tyhmää tai yksinkertaista, ettei hän huomaisi useimpien niin julistavan evankeliumia, että he kelpaavat ihmisille, että ovat kuulijain mieliksi, eivätkä heitä millään lailla loukkaa. Tietysti meidän tulee olla kansalle ystävällisiä ei ainoastaan yksityiselämässä vaan myöskin puhujalavalta puhuessamme. Kukapa ei tietäisi kansan olevan sitä mieltä, että useimmat meistä komeasti huutavat kirkossa ja samalla eivät tee mitään muutoin kuin palkkaa vastaan. Mutta kuinka monen luulette sitten evankeliumia julistavan, jos tämän maailman kaikki palkinnot otettaisiin heiltä pois?

- On yleisölle julkaistu Aftonbladet lehdessä: …. samoin kuin näiden kansanopettajien tulee erittäin teroittaa oppia ihmisen oikeuksista. Mutta jokainen pappi, joka ei tahdo ottaa noudattaakseen edellä mainittuja ohjeita, menettäköön palveluksensa ja virkansa, jos hän yhä rohkenee levittää muinaista taikauskoa Jumal'ihmisestä maan päällä….. Tietysti jätettyään kalat seuraavat Kristusta nuo mainiot nerot, jotka vielä näissä viimeksi pidetyissä kansankokouksissa eivät uskaltaneet sanallakaan kajota elämän ja kuoleman vakaviin kysymyksiin, jotta näet eivät joutuisi vastapuolueen jäsenten vihoihin ja epäluulon alaisiksi. Vieläpä eivät ainoastaan tottele, vaan hyvillään ja kiittäen hyväksyvät ehdotuksen ja lopullisessa päätöksessä he lausuvat osoittavansa suurta kiitollisuutta kansan suosiollisuutta kohtaan, joka on tahtonut, että he olisivat terveinä ja vahingottomina, vähäisellä arvonimen ja viran muuttamisella niin että saarnaisivat Kristuksen ja evankeliumin sijasta valtio-oppia. Se on valhetta. Jumalan pilkkaa. Häpeää.