Sielun aarre

 Pietismin herätyskristillisyyden alkuvaiheissa syntyi monta hyvää kirjaa, jotka rohkaisivat ihmisiä antautumaan Jumalalle ja Jeesuksen omiksi. Saksalainen Kristian Scriver kirjoitti 1600 luvulla viisiosaisen saarnakirjan, joka sai suuren suosion. Suomeksi postilla ilmestyi Juho Saarisen kääntämänä nimellä Sielun-Aarre kolmena niteenä vuosina 1889, 1890 ja 1891. Niiden yhteinen sivumäärä oli noin 2 500.

Eräs tuntemani kirkkoherra, Jussi Talasniemi Espoosta, antoi minulle lahjaksi väitöskirjansa, joka pohjautui tähän teokseen. Väitöskirjan johdannossa hän kirjoittaa:

- Laudatur-, pastoraali- ja lisensiaattitöissäni olin agressiivinen. Pidin Scriveriä lähinnä varoittavana esimerkkinä siitä, miten väärin kristinusko voidaan käsittää. Uskoin kaataneeni Scriverin niin, ettei hän siitä enää nouse. Hymähtelin isäni väitteelle laudatur-työni lukemisen jälkeen: "Kyllä sinä vielä myöhemmin ymmärrät!" 

En tiedä, ymmärränkö Scriverin tässä kirjassa oikein. Mutta ystäviä meistä on tullut. Hän ei ole minulle enää Scriver-parka koeputkessani, vaan kaiken kunnioituksen ansaitseva luterilainen isä omassa ympäristössään — minun menneisyydessäni.

Jussi kertoi menneensä tutkimustyöhön naureskellen kevytmielisesti, mutta kirjan teksti oli ottanut hänet kiinni ja hän kertoi tulleensa uskoon väitöskirjaa tehdessään. Hienoa, kiitos Herralle. Kävin sitten vuosia Espoonlahden seurakunnassa monissa tapahtumissa puhumassa. Kuljimme evankelioimassa pitkin kylänraittia, tehtaissa, kaupoissa, yrityksissä, kapakoissa, kirkoissa, kouluissa. Työntekijät olivat varauksetta mukana näissä tielanteissa ja kristittyjen yhteyttä ja Jumalan siunausta.

Leikkasin tuosta kuuluisasta kirjasta erään mielenkiintoisen pätkän tähän:

- Vielä tahdon lisätä yhden seikan, että tässä omantunnon koettelussa ja jumalisessa parannushartaudessa huomataan hyvin hyödylliseksi, jos paperiarkille, minkä hyvin saattaa liimata eli kiinnittää taululle, kirjoitetaan itsellensä muistiin toiselle puolelle tärkeimmät avut eli hyveet, mitkä kuuluvat kristillisyyteen ja uuteen kuuliaisuuteen, mutta toiselle puolen synnit ja paheet, jotka sotivat Jumalan pyhiä käskyjä ja kristinuskoamme vastaan, johon muutamat jumaluusoppineet katkismusselityksissään ja muissa kirjoissa ovat antaneet hyvän osviitan. Paremmin esitelläksemme ajatuksiamme, tahdomme panna tähän lyhyen kokoelman, mikä ei kuitenkaan sisällä kaikkia. Jokainen hurskas sydän, joka todenteolla pitää huolta parannuksesta ja jumalisuudesta, osaa kyllä lisätä sitä. Kokoelma tärkeimpiä avuja, joita katuvaisen kristityn tulee harrastaa ja syntejä, joita hänen on karttaminen.

 

A. Kristillisyyden ihanne (Avuja)               B. Lihallinen toteuma (Synti)                     

 

1A.Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen tunteminen. Siinä pitää pyrkiä edistymään, Raamattua tulee tutkia.

1B.Jumalattomuus, pilkkaaminen, huolimattomuus, ja välinpitämättömyys hengellisissä ja maalisissa asioissa, tahallinen tietämättömyys, Raamatun lukemisen laiminlyöminen.

 

2A.Usko. Se pitää Jeesusta Kristusta, ristiinnaulittua, alati silmäin edessä ja sydämessä, pitää häntä kalleimpana tavaranaan. Uskon rohkeutta ja vakuutusta tulee harrastaa.

2B.Harvoin ajatella Lunastajaansa, harvoin miettiä hänen rakkautensa syvyyttä, veisata, puhua, kuulla hänestä ilman hartautta, rakkautta ja ikävöimistä, ei koetella uskoa.

 

3A.Rakkaus Jumalaa kohtaan. Uutterasti miettiä Jumalan hyviä töitä, usein ajatella elämän- juoksuansa, usein laskea sydämelle Jumalan pitkämielisyyttä ja hyvyyttä ja siten herättää itseänsä innokkaasti, sydämellisesti rakastamaan Jumalaa.

3B.Maailman rakkaus, itserakkaus.

 

4A.Kiitollisuus Jumalaa kohtaan. Joka päivä uhrata itsensä ja antautua hänelle, lahjoittaa sydämensä Herralle Jeesukselle, kiinnittää se hänen ristiinsä kiittää alati Jumalaa, vähintäänkin huokailemalla kiivailla hänen kunniansa puolesta.

4B.Unhottaa Jumalan hyvät työt, käyttää väärin jäseniänsä, lahjojansa ja tavaroitansa, ei kiittää eikä ylistää Jumalaa.

 

5A.Jumalanpelko. Kaikkialla muistaa Jumalaa ja tehdä kaikkia ja jättää tekemättä niin kuin hänen pyhäin kasvojensa edessä. Saatanan, maailman ja lihamme vietellessä meitä syntiin ainiaan sanoa Joosefin kanssa: Kuinka minä niin paljon pahaa tekisin ja rikkoisin Jumalaa vastaan?

5B.Suruttomuus, tehdä tahallaan syntiä, menetellä vastoin omatuntoa, peljätä enemmän ihmisiä kuin Jumalaa, tehdä syntiä armon turvissa.

 

6A.Turvata Jumalaan. Koko sydämellä luottaa hänen kaikkivaltiaaseen kaitsentoonsa ja hallitukseensa, hänen isälliseen huolenpitoonsa, rakkauteensa ja uskollisuuteensa. Alamaisuus, tyytyväisyys yksin hyvään Jumalan tahtoon hyvinä ja pahoina päivinä. Sielun lepääminen Jumalassa, kärsivällisyys.

6B.Epäluottamus, arkamielisyys, Napina Jumalaa vastaan, hänen pyhän tahtonsa vastusteleminen, omaan ymmärrykseen, ihmissuosioon, ajallisiin tavaroihin luottaminen, kärsimättömyys surussa, turha huolehtiminen ja maallinen murhe.

 

7A.Rukous. Päivän ensimmäinen ja viimeinen työ, hartaus, tottumus pyhiin huokauksiin ja lyhiin rukouksiin, ennen kaikkia rukoilla hengellisiä, taivaallisia ja iankaikkisia tavaroita. Ei rukoilla väkinäisesti, vaan mielellään, puhutella Jumalaa kuin hurskas lapsi rakasta isäänsä. Sulkea kammionsa, kun tahtoo rukoilla ja niin paljon kuin mahdollista heittää pois kaikki maalliset ajatukset.

 7B. Laiminlyödä rukous, aamulla viivyttää sitä ja ensiksi ryhtyä maallisiin askareihin, rukoilla vastenmielisesti, orjallisesta pelosta, ilman hartautta, ilman luottamusta ja rohkeutta, kiroilla, kevytmielisesti vannoa, tehdä pilaa hengellisistä asioista, ei taivuttaa omaisiansa rukoukseen.

 

8A.Viettää sunnuntai kokonaan Jumalan palvelemisessa, kuulla, miettiä ja tutkia Jumalan sanaa sisällisellä hartaudella, sydämellisellä isoamisella ja janoamisella, todenteolla etsiä sielunsa ylennystä ja parannusta, ohjata perhettänsä oikeaan sunnuntain viettämiseen, julkisen jumalanpalveluksen päätyttyä pitkittää sitä kotona.

8B.Tulla kirkkoon myöhään, ilman hartautta ja jumalallista tarkoitusta, ei kuunnella Jumalan sanaa syvimmällä kunnioituksella, ei laskea sitä sydämeen, ei saada monesta saarnasta mitään hyötyä eikä ollenkaan huolia siitä, ei ryhtyä ensimmäisen saarnan jälkeen mihinkään pyhään harjoitukseen, viettää jäljellä oleva päivä juopumuksessa, pelaamisessa, pilanteossa, vieraanakäynnissä ja ilveissä.

 

9A.Rakkaus lähimmäistä kohtaan; ei arvostella ketään ulkonaisen tilan mukaan, vaan pitää jokaista Kristuksen verellä lunastettuna sieluna. Halu palvella jokaista, etsiä ja mitä halullisimmasti käyttää tilaisuutta siihen, pitää onnettomana sitä päivää, jona ei ole kristillisestä rakkaudesta palveltu ketään, mieluisasti lohduttaa, kohdella jokaista ystävällisesti ja sävyisästi, olla sääliväinen ja laupias, kärsiä lähimmäisen vikoja, mieluisasti suoda ja antaa anteeksi, rakastaa vihamiehiä, rukoilla Jumalaa heidän edestänsä ja koetella voittaa heitä hyvillä töillä.

9B. Ylenkatsoa lähimmäistä hänen köyhyytensä ja alhaisen säätynsä vuoksi, ei laskea hänen hätäänsä sydämelleen, olla tyly, äreä, kiukkuinen, vihamielinen, ei antaa mielellään anteeksi, tiuskia murheellisille ihmisille ja huolestuttaa heitä vielä enemmän, ei tehdä hyvää kellekään, ei antaa ollenkaan almuja tahi ainoastaan vähän vastahakoisella sydämellä.

 

10A. Siveys: kohtuullisuus ruoassa ja juomassa, nöyryys käytöksessä ja vaatetuksessa, karttaa pahennusta kuin itse perkelettä, harrastaa sydämen puhtautta ja suun siveyttä, ristiinnaulita liha himoineen ja haluineen, holhota ruumista, kuitenkin niin ettei se tule haureelliseksi, kohdella avio- puolisoa sydämellisellä rakkaudella ja uskollisuudella, pitää hänen kanssansa järjellistä avioyhteyttä, kärsiä ja parantaa hänen vikojansa, ei sallia perheensä jäsenille muuta kuin mikä on siveätä, kunniallista ja kristillistä, niin paljon kuin mahdollista varjella heitä maailman pahennukselta.

10B. Olla taipuva sivettömyyteen sanoissa, töissä ja ajatuksissa, pitää sitä vähäpätöisenä asiana, laskea pahentavaista pilaa, olla mieltynyt juoppouteen ja saastaiseen seuraan, olla kevytmielinen ja ylellinen vaatetuksessa, rakastaa maailman turhuutta, etsiä uusia muoteja ja liian halukkaasti suostua niihin, mielikuvituksessaan pitää itseänsä erinomaisena, pitää saastaista ja järjetöntä yhteyttä aviopuolisonsa kanssa, vihoittaa ja huolestuttaa häntä, tehdä hänen elämänsä raskaaksi, ei pidä lukua lasten ja palkollisten laiskuudesta, juoksentelemisesta, ylpeydestä ja ilkivaltaisuudesta.

 

11A. Rehellisyys töissä ja menoissa; tyytyväinen sydän, armeliaisuus köyhiä kohtaan, ajallisten esineiden halveksiminen, taivaan ja iankaikkisuuden ikävöitseminen, pitää huolta omaisistaan, tunnustaa Jumalan siunaus ja käyttää sitä säästäväisesti.

11B. Lähimmäisen vahingoittaminen, ahneus, oman voiton pyyntö, koron kiskominen, viekoitella yksinkertaista ottamaan väärennettyä tavaraa, käyttää väärää mittaa ja vaakaa, kiinnittää sydämensä ajallisiin, ilkeän voiton tähden laiminlyödä omatuntonsa ja jumalanpelko, olla säälimätön köyhiä kohtaan, ei antaa takaisin vääryydellä hankittua tavaraa.

 

12A. Vilpittömyys puheissa ja töissä; Rehellinen, luotettava sydän, totuudellinen ja harvapuheinen suu, lupauksen uskollinen täyttäminen, peittää lähimmäisen vikoja niin paljon kuin hyvällä omallatunnolla saattaa tapahtua, jumalisella sydämellä, soveliaalla vakavuudella, myös kristillisellä sävyisyydellä muistuttaa ja nuhdella lähimmäistä.

12B. Vilppi, valhe ja petos, teeskenteleminen, luvata paljon, vaan pitää vähän, tuomita, parjata ja panetella lähimmäistä, suurentaa ja levitellä hänen vikojansa, olla nuhtelematta häntä synneistään, tarpeettomasti kehua itseänsä, halveksia muita, tehdä pilkkaa yksinkertaisista, lörpötellä ja juoruilla paljon.

 

13A. Iloita Jumalassa. Ei noudattaa syntisen lihan pahoja himoja, Mahdollisuuden mukaan panna pois kaikki jumalattomat, epäpyhät ajatukset ja totuttaa sydämensä niin ettei sen tarvitsisi häpeillä kaikin ajoin paljastaakseen itsensä eikä kysyttäisi peitellä, mitä se on ajatellut, kieltää itsensä, luopua itsepäisyydestä, itseviisaudesta, oman kunnian etsimisestä, oman voiton pyynnistä, ikävöidä taivaaseen.

13B. Antautua syntisten himojen valtaan, ei hillitä lihallisia, pahoja ajatuksia, vaan suosia niitä, himoita lähimmäisen tavaraa, himoavilla silmillä katsoa lähimmäisen puolisoa, kadehtia, ei ajatella taivasta, rakastaa omaa elämää enemmän kuin Jumalaa.